tiistai 1. joulukuuta 2015

Tarina: Ginin ärhäkäs päätös



Ensimmäinen luukku tarjoaa teille hieman erilaisen version herkästä 
kohtauksesta, jossa Gin ja John ovat lähteneet villikoirien luota. 


Tämä tarina on siitä erikoinen, että siihen pääsivät vaikuttamaan myös blogin lukijat heittelemällä Hopeatiikerin Facebook-sivun puolella mitä ihmeellisempiä adjektiiveja. Adjektiivit on otettu siinä järjestyksessä kuin ne on laitettu. Mikäli ehdottamiasi adjektiivejä ei löydy, älkää huoliko. Toinen tarina tulee myöhemmin.

Toivottavasti nautitte~



Ginin ärhäkäs päätös

Luotaantyöntävässä aamussa kaksi häiriintynyttä koiraa juoksee kohti kylää. Ne ovat juuri tavanneet nenäkkään villikoiralauman ja Gin on palaamassa hyvästelemään kuumaa perhettään.

”Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka monta niljakasta koiraa he saavat kokoon, karhuja vastaan täytyy käyttää kivääriä. Älä palaa villikoirien luo!” John yrittää puhua järkeä hullunkuriselle pennulle. Ginin voimakas tahto on kuitenkin janoinen eivätkä Johnin sanat saa häntä kääntämään laiskaa päätään.

”En ole aivan samaa mieltä John.” Gin vastaa ovelasti.
”Uskotko siihen tappavaan koiraan, jonka sanoit olevan sinun isäsi?” John kysyy hivenen ivaa äänessään ja Gin vastaa haasteeseen painavasti.
”Tiedän, että se on minun sykkivä isäni.”
”Usko mitä haluat, mutta vain heikot hakeutuvat lauman turviin.” John murahtaa tasapainottomasti. Hän on kokenut ja villi - hän tietää mistä puhuu! Tuo rasittava pentu vain tuhlaa aikaansa. ”Se johtaja on siitä erinomainen esimerkki.”
Johnin sanat kolahtavat Giniin, mutta eivät toivotusti. Johnilla on ehkä omat sähköistävät mielipiteensä, mutta niin on hänelläkin.

”Nyt saa riittää John!” Gin pysähtyy tuijottaen Johnia hopsumaisesti samaan aikaan, kun saksanpaimenkoira hidastaa vauhtiaan ja jää katsomaan Giniä kömpelösti.
”Häh?”

Pienen hetken tulee täysin hiljaista. Johnin vakava katse kohtaa Ginin katseen ja hetken he vain tuijottavat tarkkaavaisesti toisiaan. Viimein John kuitenkin kääntää katseensa pois huojuvasti.

”Silmät ovat kyllä… en tiedä. Silmissä…”
”Mitä minun mysteerisistä silmistäni?”
”Niissä on jotakin nättiä, mikä tekee vaikutuksen minuunkin, vaikka olet vasta kiihkeä pentu.”

”…John?” Gin kysyy lorisevasti.
”Pidä huolta itsestäsi.” John vastaa höpisevästi.
”Samoin. Ja huolehdithan valtavasta Daisukesta myös?” Gin pyytää paljastavasti. Johnin kasvoilla käy suuri ilme, jota Gin ei osaa tulkita. John kääntyy mennäkseen, mutta luo vielä Giniin viimeisen tärähtäneen katseen, johon Gin vastaa ratkeavasti. Hetkessä ystävällinen John on poissa ja Ginin matka vie kohti hänen kotiaan vielä viimeisen kerran.

7 kommenttia:

  1. xDDD Tämä on tosi hyvä!

    VastaaPoista
  2. Näin silmissäni tämän animekohtauksen noilla vuorosanoilla ja voi että kyllä nauratti! :D

    VastaaPoista
  3. Aivan mahtava! Nauroin ihan ääneen! XD

    VastaaPoista
  4. Tarinan loppuvaiheessa jopa kivikasvoiselta petti pokka. Hervoton suoritus, kiitokset muikeasta päivän piristyksestä! :)

    VastaaPoista
  5. Ei samperi! x'D Hyvä yrittää pidätellä naurua töissä.. :'D

    VastaaPoista