Mitä olisit tehnyt toisin kuin Takahashi?

Sain tämän kysymyksen joskus aikanaan lukijoiden viikon yhteydessä enkä näin jälkikäteen löytänyt mitään kunnollista vastaustani aiheeseen liittyen. Tätä on käsitelty muutaman muunkin bloggaajan toimesta, mutta en ole koskaan aikaisemmin saanut kunnon inspistä kirjoittaa tästä omaa postaustaan. Nyt inspis tuli yllättäen Orionin suomijulkaisun ilmoittamisen yhteydessä, kun Hopeanuolen Facebook-ryhmässä alettiin keskustella mangasarjojen pituudesta.

Haluan vielä erikseen mainita, että arvostan ja ihailen Takahashin tuotantoa kokonaisuudessaan mahdollisesta kritiikistä huolimatta.
Kyseessä on puhtaasti oma mielipiteeni.

GDW:n tiivistäminen ja tarinan aloituksen aikaistaminen

Tämä on hyvin pitkälti se, mistä idea tähän postaukseen lähti liikkeelle. Olen kuullut muutamien fanien sanovan, että Weediä on pitkitetty tarpeettoman paljon, on paljon juoksentelua paikasta toiseen ja tappelut tuntuvat ihan loputtomilta. Olen täysin samaa mieltä. Tutustuin sarjaan kunnolla vasta suomijulkaisun myötä ja silloin tällöin tuntuu kieltämättä ettei sarja tunnu etenevän oikeastaan yhtään yhden pokkarin aikana. Hyvin harvoin on sitä jatkuvien sarjojen jännitystä, kun pokkarin on lukenut loppuun ja miettii mitä mahtaakaan seuraavaksi tapahtua. 

Sen lisäksi, että olisin tiivistänyt tarinaa, olisin myös aloittanut tarinan reilusti aikaisemmin. GNG:n ja GDW:n välissä on reilu aikahyppy, josta GDW:ssä nähdään vain muutamia takaumia. Itseäni olisi kiinnostanut tietää lisää suuren taistelun jälkeisestä ajasta, jolloin monet soturit palasivat takaisin omille alueilleen, muutamat hahmot löysivät kumppanit ja saivat pentuja, jotka ovat GDW;ssä jo nuoria aikuisia. Ginin ja Sakuran menneisyydestä näytetään jonkin verran takaumia, mutta olisin mielelläni lukenut näiden kahden historiasta vielä reippaasti enemmänkin. Gingassa jäänee melko tavallisesti muutamia asioita aina selittämättä, mutta esimerkiksi Chūtoran luulisi olleen sen verran isomman roolin sivuhahmoja, että tämän kuolemasta olisi kerrottu enemmän.

Susiosasta oma lisätarinansa

Olen suhtautunut susiosaan aina hyvin ristiriitaisesti monestakin eri syystä. Susiosa on lyhyeksi osuudeksi todella täyteen ahdettu erilaisia hahmoja ja iskuja ja jokseenkin irrallisen tuntuinen, kun ottaa huomioon, että lähes kokonaisuudessaan sarja kertoo muuten taisteluun valmistumisesta Akakabutoa vastaan. Weedissä tälläistä eri saagojen kirjoa ei jokseenkin miellä yhtä häiritseväksi kuin Hopeanuolessa, jossa selvästi huomaa ettei susiosaa oltu suunniteltu mukaan ennalta. Tämän lisäksi sudet ja näiden erikoisiskut jäävät kokonaan pois susiosan jälkeen. Muutamat vanhat GNG-hahmot saavat koirasoturin aseman, mutta tästäkään ei mainita enää myöhemmin mitään - ihan kuin koko susiosaa ei olisi koskaan ollutkaan.

Merkityksettömien sivuhahmojen vähentäminen 

ja suurempi rooli aktiivisesti mukana oleville hahmoille

Tommy, Rossi, Lefty, Heuler, Robert, Rocker, North...

Sarjassa on muutamia hahmoja, joiden ainoa tehtävä sarjassa tuntuu olevan tulla tapetuksi. Näihin hahmoihin ei ehdi syntyä mitään tunnesidettä eikä niiden historiasta kerrota oikeastaan juuri mitään. Ne ovat sarjassa mukana juuri sen verran, että niiden nimet ehtii ehkä oppia eivätkä ne oikeastaan ole juurikaan mieleen jääviä hahmoja. Samaan aikaan päähenkilöiden ympärillä on jatkuvasti taustahälyä ja sivusta huutelijoita, jotka ovat hyvin pitkälti mukana vain täyttämässä tilaa. 

Merkittävän hyviksen kääntyminen pahikseksi

Sarjan pahikset ovat yleensä vallanhimoisia tai luonnostaan vain pahoja ja ilkeitä. Näin äkkiseltään omasta joukosta pahikseksi paljastuneista tulee mieleen Sniper, jonka aikeet tuntuivat oikeastaan olevan hyvin selvät alusta lähtien.

Hahmoja, jotka olisivat voineet kääntyä hyviksistä pahiksiksi melko realistisestikin ajateltuna minulle tulee mieleen muutamia:

Kagetora - Epäili Ōun hallinnon johtamiskykyä ja perusti pienen kapinallisryhmän.

Kyōshirō - Epäilee Weedin johtamiskykyä ja meinaa jättää lauman.

Tesshin - Menetti luottamuksensa Ōun sotureihin uskottuaan Sniperin valheen siitä, että Ōun väki tappoi Kurojakin. Tesshin olisi ollut erityisen taitava vihollinen ja tämän rooli vihollisena olisi varmasti herättänyt Ōun joukoissa hyvin ristiriitaisia tunteita.

Sirius - On väliaikaisesti Kamakirin poikien joukoissa ja hyvin lojaali näille niin pitkälle, että asettuu jopa Ōun joukkoja vastaan ja taistelee omaa veljeään vastaan. 

Mitä sinä olisit tehnyt toisin kuin Takahashi?

Japanilaiset fanmade-avaimenperät

 

Netissä alkoi jonkin aikaa sitten pyöriä kuvia tapahtumasta, jossa oli bongattu komeita japanilaisen Nishiokan tekemiä fanmade-avaimenperiä. Pian Nishioka avasi avaimenperille myös tilauksen maailmanlaajuisesti. Avaimenperiä pystyy tilaamaan tästä linkistä PayPalin kautta ja sivustolla on jonkin verran tietoa myös englanniksi. Yhden avaimenperän hinta on 500 jeniä (eli karkeasti 4 euroa) ja postitus saman verran - paitsi, jos tilaat tuotteita yli 1001 jenillä, jolloin postikulut nousevat 1000 jeniin. Tällä hetkellä Gin on ainoa loppuunmyyty hahmo, mutta siitäkin on tulossa uusi erä toukokuussa.

Ihailin jo tapahtumasta napattuja kuvia avaimenperistä, joten halusin ehdottomasti napata muutaman matkaani heti ja hankkinen reilusti lisää myöhemmin, kun uudetkin avaimenperät tulevat myyntiin (linkissä olevassa ensimmäisessä kuvassa on alimpana tulevat hahmot: Benizakura, Cross, Kisaragi, Akatora, Tesshin, George, Hougen ja Kagetora). Hankin todennäköisesti itselleni vain muutamia suosikkejani, vaikka koko setti näyttääkin todella hyvältä. Fanmade-avaimenperiksi nämä ovat todella ammattimaisen näköisiä. En oikeastaan osaa tarkemmin sanoa avaimenperien materiaalista, kansainvälisellä foorumilla on arveltu niiden olevan kovaa, muotoon leikattua akryyliä, johon kuva on esim. liimattu taakse. 

Yksi mielettömän kiva asia, jonka myös kaikki tilaajat ovat pistäneet merkille, on se, että Nishioka on piirtänyt jokaiselle tilaajalleen myös henkilökohtaisesti pienen kuvan pakettiin mukaan. Tämän lisäksi hän on todella ihanasti kirjoittanut jokaiselle tilaajalleen näiden äidinkielellä kiitosviestin parhaansa mukaan. 

Mono 4

銀牙 mono 4

Sivumäärä: 30

Valmistusvuosi: 2015

 Mono-sarja on japanilaisen Yukimizaken omakustanne, joka esittelee katalogin tyylisesti vanhoja GNG-oheistuotteita monipuolisesti. Lehtisiä on ilmestynyt tällä hetkellä kokonaisuudessaan neljä sekä lisäksi pieni extra, Mono-Mini. Lehtisiä voi ostaa vaihtelevasti mm. huutokaupoista.

Minun piti esitellä tämä lehtinen jo aikaisemmin, mutta jotenkin se vain täysin unohtui tai jäi kaiken muun kiireen alla. Tämä osa käsittelee yhtä suosikkioheistuotteistani: magneetteja. Mono 4 jakaa neliskanttiset magneetit kahteen ryhmään magneetin reunuksen värin mukaan.

Reunusten väri on aina ollut itselleni suuri mysteeri, josta johtuen on ikävää ettei osaa japania, jotta voisi oikeasti ymmärtää mitä sivut kertovat oheistuotteista. En ole koskaan raaskinut vaivata Yukimizakea kysymällä voisiko hän kääntää nämä myös englanniksi meille japania osaamattomille, mutta elän siinä toivossa, että jonakin kauniina päivänä ihmiset tekevät näistä käännöksiä ja löytävät uutta tietoa. Ellen sitten opi itse japania ennen sitä.. kehtaan epäillä. 

Joka tapauksessa, magneetit tosiaan kuuluvat suosikkeihini, jonka takia onkin todella harmi, että näitä on enää vain harvoin myynnissä muutoin kuin isompina paketteina. Kerään itse lähinnä Gin-magneetteja, joista pidän ja niitä puuttuu vielä kokoelmastani muutama kipale. Jostakin syystä nämä magneetit ovat kuitenkin aina kiehtoneet ja pidän erityisesti noista värikkäistä magneeteista. Todella monissa 80-luvun GNG-oheistuotteissa on suoraan animesta käytettyjä kuvia, joten värikkäät magneetit ovat erikoisempia omaan silmään ja miellyttävät enemmän. Ehdoton suosikkini kaikista magneeteista on muuten oikean puoleisen kuvan vasemman yläreunan istuva Gin sinisellä taustalla. Rakastuin siihen oitis ensimmäistä kertaa kuvan siitä nähtyäni ja metsästin sitä seuraavat pari vuotta ennenkuin sain sen viimein käsiini itse.

 Muutamia kuvia myös magneettien pusseista ja pahvipäällysistä, sekä tietoa pienestä lapusta, joka saattoi tulla magneettien mukana ja jonka löytäminen oikeutti ilmeisesti saamaan toisen magneetin. Nämä magneetit myytiin oman käsitykseni mukaan nippuina. Avaamattomia magneettinippuja on yhä myynnissä silloin tällöin huutokaupoissa.

 Neliskanttisten magneettien lisäksi tämä lehtinen esittelee myös pahvimagneetit tai "seisovat magneetit", miten niitä haluaakaan kutsua. 

Magneettien vähäisen määrän ansiosta ne esitellään kaikki yksityiskohtaisesti ja jokaisesta on laitettu mitat näkyviin. Kuvien ja tietojen lisäksi Yukimizake on laittanut myös pienen esittelysivun siitä mitä nämä magneetit oikeastaan ovat ja millaisia muita niitä on.

Lopuksi Yukimizake oli myös laittanut omia muokkauksiaan siitä, millaisia muita paperimagneetteja olisi voinut olla. Nämä olivat sen verran siistin ja virallisen näköisiä, että minun piti varmistaa oliko kyseessä oikeita hylättyjä designeja vai hänen kokeilujaan.

Avoin kysely Ginga-faneille

Minulta on toivottu usein lukijoiden viikon yhteydessä lisää haastatteluja ja olen yleensä valinnut aina muutamia henkilöitä haastateltavakseni. Haastatteluun halukkaita on ollut aina reilusti enemmän kuin valittuja, joten päätin tällä kertaa tehdä kyselyn, jonka kysymykset ovat kaikille avoimia ja kaikki ovat tervetulleita kertomaan omat vastauksensa kommentteihin. Mikäli tämän tyyppinen kysely miellyttää lukijoita ja faneja yleisesti saatan harkita sen toteuttamista tulevaisuudessa uudelleenkin. 

Viimeisimmässä lukijoiden viikossa minun toivottiin erityisesti keskittyvän tällä kertaa keräilyn ja keräilijöiden sijaan ihan tavallisiin faneihin, joten nämä kysymykset ovat suunnattu yleisesti kaikenlaisille faneille. 

1. Miten tutustuit Gingaan?

2. Miten Ginga on vaikuttanut elämääsi?

3. Mitä Ginga on opettanut sinulle?

4. Millainen rooli Gingalla on elämässäsi?

5. Mikä Ginga-sarjoissa kiehtoo?

6. Mistä haluaisit Shin Gaiden -tarinan? 

7. Missä sarjasta tutussa paikassa Japanissa haluaisit vierailla (tai olet vieraillut)?

8. Ihmiset jäävät hyvin pitkälti koirien saaman suosion alle. Kuka on suosikkisi ihmishahmoista?

9. Usein kysytään suosikkeja tai inhokkeja, mutta kuka on mielestäsi vakuuttavin sarjan pahis ja miksi?

10. Millaisia muita sarjoja fanitat? Löydätkö niistä yhteneväisyyksiä Gingaan?

11. Minkä Takahashin mangasarjan haluaisit suomeksi?

12. Mistä sarjasta haluaisit animen?

13. Onko mangan suomijulkaisu tuonut mukanaan yllätyksiä tai uutta tietoa?

14. Mikä on suosikkisi Gingaan liittyvistä lyhytsarjoista? 

15. Mikä sarjan kohtaus on koskettanut sinua kaikista eniten?

Esittelyssä uusi Weed-pehmo (PurePlastic)

Valmistaja: PurePlastic Finland 

Valmistusmaa: Suomi 

Ilmestymispäivä: Loppuvuosi 2016 

Valmistusmateriaali: Synteettinen kuitu 

Mitat: 30 x 14 x 30 cm

» PurePlasticin sivut

Suomalainen yritys PurePlastic potkaisi toimintansa näyttävästi käyntiin ilmoittamalla saaneensa vuosien työn tuloksena viimein oikeudet alkaa tuottamaan Ginga Densetsu Weed-sarjan oheistuotteita, mikä lienee meille suomalaisille sarjan faneille tavattoman hyvä onnenpotku. Tällä hetkellä PurePlastic on julkaissut tiedot jo muutamista tuotteista, kuten GDW-julisteista, jota pääsee tilaamaan ennakkoon jo tässä kuussa. Toisena, ehdottomasti eniten huomiota ja ihastelua osakseen saaneena tuotteena julkaistiin aivan uusi, suloinen Weed-pehmo, jonka hintatiedot ja tarkka ilmestymispäivä ovat vielä auki. Pehmon tiedoissa kuitenkin sanotaan, että sen ilmestymispäivä olisi vielä loppuvuodesta 2016. Yrityksellä ei ole tällä hetkellä kuitenkaan ole oikeuksia postittaa tuotteita maailmanlaajuisesti, joten ulkomailta tilaavien fanien täytyy vielä toistaiseksi turvautua välikäsiin.

Seuraavaksi päästäänkin itse pehmoon. Mietitte varmasti miten kyseinen pehmo on jo tässä vaiheessa eksynyt hyppysiini, kun sitä ei kerran ole vielä myynnissä? Minulta kysyttiin olisinko halukas esittelemään blogissani etukäteen pehmon prototyyppiä, joka on siis eräänlainen malli myyntiin tulevasta tuotteesta ja jonka tehtävänä on varmistaa, että tuote on kunnossa ennen tuotantoon siirtämistä mahdollisten virheiden tai muutosten varalta. Prototyyppi siis saattaa poiketa jonkin verran varsinaisesta myyntituotteesta. Otin mielelläni haasteen vastaan ja näin pikkuinen Weed tuli luokseni lyhyelle visiitille ja palaa sitten takaisin valmistajalle. Tästä pörröpallerosta ei kyllä tahtoisi luopua, kun sen on saanut kerran käsiinsä, mutta lohduttaudun sillä ajatuksella, että haalin itselleni aivan oman pikku-Weedin heti, kun niitä tulee myyntiin!

Pidän itse tätä pehmoa ensinnäkin erittäin tervetulleena muutoksen tuulahduksen. En tiedä mikä tulee olemaan tämän pehmon hinta, mutta pidän ehdottomasti peukkuja sille ajatukselle, että nyt jokainen Ginga-pehmosta haaveillut fani pystyisi oikeasti viimeinkin sen hankkimaan. Tällä hetkellä viralliset Topsangyon pehmot ovat keräilyharvinaisuus, joista saa maksaa satoja euroja ja niitä liikkuu melkein poikkeuksetta nykyään enää vain keräilijältä toiselle. Olen itse keräilijä ja olen maksanut oheistuotteista joidenkin mielestä ehkä jopa järkyttäviä summia, mutta ymmärrän asian puolin ja toisin. Juuri siksi en voi edes sanoin kuvailla miten iloinen olisin siitä ajatuksesta, että pehmot eivät olisi enää pelkästään keräilijöiden yksinoikeus vaan jokaisella fanilla olisi taas mahdollisuus saada sellainen fanittamastaan sarjasta. Pehmolelut ovat todella suosittuja oheistuotteita, niitä halutaan ja se on käynyt ilmi myös Gingan saralla. Monet fanit haluaisivat oheistuotteista erityisesti pehmoja, mutta varaa niihin on vain murto-osalla.

Mitä tulee itse pehmoon, haluan ensinnäkin sanoa, että se on aivan syötävän suloinen ja mukavan erilainen tottumiini Topsangyon pallopää-pehmoihin verrattuna. Weedillä on selkeästi realistisemmat mittasuhteet ja sen turkki on HOPEANHARMAA! Pidän kovasti myös sinisestä Weedistä, mutta tämä on tavattoman mukavaa vaihtelua, sillä harmaa on minusta vain paljon realistisempi.  Pidin myös kovasti tämän pehmon turkin materiaalista, sillä se oli silkkisen sileää ja kimalteli pienesti valoa vasten.

Toinen asia, mistä pidän valtavasti pehmojen kohdalla yleisesti on turkkimaisen kankaan käyttö ja siitä tämä yksilö vetää kyllä täydet pisteet, sillä pehmoon on käytetty eri pituisia karvakankaita. Pidempää karvaa löytyy esimerkiksi poskista, hännästä ja rinnasta, mikä tekee pehmon ulkonäöstä erittäin monipuolisen. Sitä on vain melkein pakko hypistellä. Itse tykästyin erityisesti extra-pörröiseen häntään ja tassuihin.

Hypistelystä puheen ollen tässä pehmossa ei ollut muuten nenää lukuunottamatta mitään kovia kohtia tai "painoja" vaan pehmo on kokonaisuudessaan kuin pumpulia. Tästä syystä pehmo on myös kokoonsa nähden yllättävän jämäkkä (pysyy vaivatta pystyssä omilla tassuillaan), mutta höyhenen kevyt. Mitä pehmon kokoon tulee, olin hyvin yllättynyt siitä, miten mukavan suuri se oikeasti onkaan. Pehmosta ladattiin viralliset kuvat PurePlasticin sivuille vasta sen jälkeen, kun olin vastaanottanut prototyypin, joten en oikeastaan tiennyt mitä odottaa ja arvailin pehmon olevan mm. istuvassa asennossa ja vastaavan kooltaan enemmän pientä Topsangyon Weed-pehmoa (alla olevassa kuvassa vasemmalla), mutta se osoittautui vielä isoa pehmoakin isommaksi.

Minulla on yksi erityinen heikkous ennestään suloisten pehmojen kanssa ja se on brodeeratut silmät. En varsinaisesti osaa selittää, miksi pidän brodeeratuista silmistä pehmoilla kaikista eniten, mutta ne ovat todella yksityiskohtaisia ja kauniita. Weedin silmät ovat erittäin onnistuneet ja varastavat huomion heti muuten pehmeän pörröisestä pehmosta, jonka lisäksi harmaa turkin väri korostaa niitä entisestään.

Kuten tekstistä huomaa niin minulla on pehmosta selkeästi lähinnä positiivista sanottavaa ja pidän sitä erittäin laadukkaana kokonaisuutena. Pehmossa on muutamia yksityiskohtia, joihin itse suhtauduin asenteella 'tämän olisi voinut toteuttaa toisin', mutta en koe mitään niistä itse selkeästi negatiivisena asiana - ostaisin pehmon yhtään epäröimättä kaikesta huolimatta, sillä pidän siitä kokonaisuudessaan valtavasti. 

Esimerkkinä kuitenkin tälläisistä yksityiskohdista, jotka omaan silmääni vaikuttivat "häiritseviltä" olivat otsapallot, jotka korostuvat hieman liikaa ympäriltä kulkevan ompeluksen vuoksi. Tämä osuu silmään herkemmin, koska kaikki muut pehmon kuvioinnit on toteutettu todella pehmeän sulavasti. 

Toisena asiana mainitsen poskikarvat, jotka tuntuivat enemmän korostavan poskissa yhdistyvien kankaiden liitoskohtia niiden peittämisen sijaan. Pörröiset posket tuovat ehdottomasti kivan lisän hahmoon ja ne näyttävät edestä todella hyvältä, mutta eivät imarrelleet pehmoa kaikista kulmista katsottuna. Olen myös vähän kahden vaiheilla siitä koenko pehmon kuonon vinouden häiritseväksi, sillä se tuntuu yleisesti ottaen olevan hyvin yleinen seikka, joka voi heitellä ihan pehmokohtaisestikin. Se ei pilaa pehmon yleisilmettä eikä pistä rumana silmään, vaikka sen huomaakin.

Mitä mieltä sinä olet uudesta Weed-pehmosta? 
Saattaisiko tälläinen eksyä matkaasi sopivaan hintaan?

Lisätietoa 14.04.2016: Weedin suositusmyyntihinta on 35,90€ ja se on tulossa myyntiin loppuvuodesta 2016. Weed on yksi PurePlasticin kahdeksan pehmon sarjasta.

Peltipäitä ja pallobokseja

Vaikka näyttäisikin ehkä siltä, että blogi on noin yleisesti hiljentynyt jonkin verran oman työni ohessa niin oma intoni keräilyä kohtaan, joka on kuitenkin yksi blogin merkittävistä aiheista, on yhä ennallaan eikä näytä minkäänlaisia hiipumisen merkkejä. En ehkä hypetä yhtä raivokkaasti pienemmistäkin uusista lisäyksistä kokoelmaan kuin harrastuksen aloittaessani, mutta tämä johtunee hyvin pitkälti siitä, että olen hyvin tyytyväinen nykyiseen kokoelmaani enkä tulisesti etsi enää jatkuvasti mitään uutta. Tykkään kylläkin yhä melko aktiivisesti käydä läpi huutokauppoja ja pysyä perässä mitä tuotteita on myynnissä, mutta niitä tarttuu mukaani huomattavasti entistä harvemmin. Sosiaalisen median yleistymiselläkin on osansa siinä, että pienistä hankinnoista on helpompaa tehdä pieni päivitys kokonaisen blogitekstin kirjoittamisen sijaan. Siksi olenkin nykyään kokenut mukavammaksi tavaksi esitellä uusia kokoelmaani eksyneitä yksilöitä, kun niitä on kertynyt mukavissa määrin kuukausien aikana. 

Yksi hankinnoistani on super suloinen pieni "kangasjuliste" (tai oikeammin kenties mikrokuituliina?), jossa on Weed ja Sakura. Olen aina tykännyt näiden pienien liinojen kuvituksen osalta tästä kaikista eniten, joten kun tälläinen sattui viimein kohdalle niin nappasin sen mukaan. Myytyäni pois aikaisemmin omistamani suuren GDW-ryhmäkuvalla varustetun liinan olen hieman harmitellut siitä luopumista, joten on mukavaa omistaa taas yksi liina. 

Peltiboksi, jonka hankkimista olen harkinnut jo vuosia, joten kun tälläinen tuli pitkästä aikaa myyntiin päätin napata sen mukaani. En ole hirveästi nähnyt tästä boksista kokonaisuutena kuvia, mutta olin yllättynyt, koska jotenkin minulla on aina ollut sellainen kuva, että tämä setti koostuisi irrallisesta peltikotelosta ja sisällä olisi joko irrallinen, muovinen DVD-kotelo tai kiinteä "läppä", jossa DVD on kiinni (kuten esimerkiksi monen DVD-levyn bokseissa). Tästä huolimatta pidän kovasti tämän DVD-boksin erilaisesta ja nostalgisesta ulkonäöstä ja kotelon materiaalista. Tosin uudelleen sisäkansissa toistuva Gin on hieman hämmentävän näköinen, kun kuva muuten on kokonaisuudessaan selkeästi animesta.

Muutamat menko-kortit, sekä kissani, joka ilmestyy aina mystisesti jostakin, kun yritän kuvata oheistuotteita. Tein pitkästä aikaa vaihtokauppoja tutun suomalaisen keräilijän kanssa ja vaihdoin muutamia mallikuvia näihin menko-kortteihin. Omistin aikaisemmin muutaman menko-kortin, mutta myin ne pois, joten oli mukavaa saada näitä taas hyppysiin. 

Innostuin itseasiassa selvittämään vähän enemmän näiden myötä itse menko-pelistä, koska minua kiinnosti kuuluisiko settiin jotain muutakin ja miten sitä ylipäätään pelataan. Kävi ilmi, että menko on vanha japanilainen peli, jota pelataan juurikin pelkästään tälläisillä paksuilla pahviläpysköillä. Tarkoituksena on saada vastustajan kortti kääntymään pöydällä tai lattialla ympäri heittämällä omaa korttia sitä kohti. Näissä korteissa on käytetty paljon erilaisia kuvia riippuen aikakaudesta, nykyään suosittuja ovat juurikin esimerkiksi erilaiset animesarjat. Keräilijöiden kesken liikkuvien GNG-korttien kuntokin vaihtelee, mikä voi johtua iästä, mutta myös siitä, että paljon kuluneita kortteja on oikeasti käytetty pelaamiseen. Käytetyt kortit ovat yleensä kulmista ja sivuilta hyvin kuluneita, jopa repaleisia, kun pahvin kerrokset alkavat antaa periksi.

En ole vähään aikaan hankkinutkaan GNG-figuureja lukuunottamatta harvinaisempia sinisiä figuureja, joten hopeinen iso Oliver oli mukava vaihtelun tuulahdus. Myytyäni pois alkuperäisessä pakkauksessaan olevan ison Oliverin, halusin tilalle jonkin toisen, koska omistin entuudestaan pelkästään valkoisen pienen Oliverin, jonka kuvioista ja yksityiskohdista on vaikeaa saada selkoa. Isolla ja pienellä Oliverilla ei muuten noin koon puolesta ole huomattavan suurta eroa, kuten pienen ja ison figuurin välillä yleensä.

Viimeisimpänä eikä todellakaan pienimpänä on iso Weed-pehmo, joka olikin uusin hankintani. Näitä on ollut nykyään aika aktiivisesti huutokaupoissa myynnissä, mutta koska pidän yhä melko tiukkaa linjaa sen kanssa, mitä haluan pehmosta maksaa, en ole käynyt apajilla ennen tätä kuin kertaalleen, jolloin hävisin huutokaupan. Tässä Weedossa oli toki hieman puutteita, mutta kuten yleensäkin, kelpuutan kyllä vähän puutteellisemmatkin yksilöt mielelläni kokoelmaani, kunhan ne eivät ihan rikki ole. Pehmosta puuttuu tosiaan lappu ja sen toisessa etutassussa on tahra, mutta kuvittelisin saavani sen kyllä puhtaaksi, jahka vain saan aikaiseksi hoitaa sen pois alta. Ottaen huomioon, että näistä pehmoista pyydetään hyväkuntoisena helposti 200€ alkaen jopa 500€, sain tämän edulliseen 120€ hintaan (+ postikulut), johon voi minun puolestani yksi tahrakin hyvin pehmoon kuulua.

Askartelunurkka: Cabochon-riipus omalla kuvalla

Lukijoiden viikossa toivottiin lisää tekstejä askartelunurkkaukseen ja koska olen itse juuri sopivasti valmistautumassa lähestyvän Gingaconin taidekujaa varten, ajattelin kokeilla jotain uutta. Cabochonit (vai lieneekö niiden oikea suomenkielinen käännös kapussit?) ovat kaikessa lyhikäisyydessään suurentavia lasinappeja joihin voidaan yhdistää nätisti esimerkiksi valokuva tai kangas ja näin ollen kohteen pinta näkyy lasin läpi melkeinpä kolmiulotteisena. Cabochonien käyttäminen on melko yleistä ja muistankin nähneeni niitä Ginga-piireissä pariinkin otteeseen, jolloin korussa on käytetty yleensä kuvaa animesta tai mangasta. Cabochoneja käytetään yleisesti ottaen nähdäkseni melko paljon piraattituotteissa, koska niihin on helppo laittaa mikä tahansa kuva.

Koruihin tarvittavia lasinappeja ja pohjia saanee askarteluliikkeistä, kuten Sinellistä, mutta päätin itse ostaa nämä tarvikkeet ulkomailta, koska siellä oli huomattavasti suurempi valikoima. Esimerkiksi eBaysta on mahdollista ostaa valmiita settejä tietyn kokoisia cabochon-lasinappeja ja taustapaloja, mutta valmiita settejä oli hyvin rajallisesti (itselleni liian pieniä kokoja ja liian vähän) minkä lisäksi ne olivat paljon kalliimpia kuin erikseen ostetut osat. Mitenkään turhan helppoa näiden löytäminen ei kuitenkaan eBaynkaan kaltaisesta paikasta ollut. Omat palaseni löysin nimikkeillä "Clear Round Glass Dome Seals Flatback Cabochon Scrapbooking 8mm-35mm" ja "20pc 20/30/35mm Charm Pendants Antique Style CameoCabochon Setting Base". Tärkeää näissä on tarkistaa tuotteiden mitat, sillä kokoja on hyvin erilaisia ja lasinapin mittojen pitää mahtua koruosan "syvennykseen". Omaksi onnekseni tämä ostos meni kerralla läpi ja molemmat osat sopivat täydellisesti yhteen.

Osien kokoaminen ei loppujen lopuksi ole mitenkään törkeän vaikeaa, mutta sen verran yllättävän haastavaa, että suosittelen vilkaisemaan esimerkiksi Youtubesta tutoriaaleja, jotta saat hyviä vinkkejä.

Kyselin itse Sinellistä sopivinta liimaa tähän tarkoitukseen ja minulle tarjottiin erikoista koholakkaa Glossy Accentia, joka toimii samalla myös liimana. Myyjä kertoi, että sitä voi myös kiinnittää paperiin sellaisenaan kolmiulotteisen vaikutelman saamiseksi, mikä kuulosti sen verran jännältä, että päätin ottaa sen kokeilun vuoksi. Koholakan hinta on 7,90€ eli se on hieman tyyriimpi vaihtoehto, mutta myös erittäin riittoisa ja todellakin monikäyttöinen. Tähän tarkoitukseen käy toki mikä tahansa muukin kirkas, läpinäkyvä liima. Näin yhden ihmisen käyttävän liiman levityksessä hammastikkua, toisella taisi olla eräänlainen liimarulla. Koska tämä ostamani Glossy Accent oli hieman sameaa päätin levittää sitä useista tutoriaaleista poiketen pelkästi lasinapin reunoille.

Riipukseen laitettava kuva onkin sitten toinen juttu. Mikäli käytät tulostettaessa ihan normaaleja tulostusasetuksia, voit joutua ehkä kikkailemaan vähän koon kanssa. Säädin itse kuvat oikean kokoisiksi ja asettelin ne kuvankäsittelyohjelmassa A4-pohjalle, jotta sain ne edes suunnilleen oikean kokoisina ulos. Kuten kuvasta kuitenkin näkee, kuvat olisivat voineet olla vieläkin isompia. Tein itse kuvat digitaalisesti ja tulostin ne, mutta kuvat voi tottakai halutessaan piirtää itsekin tai sitten vaikka hyödyntää valmiita kuvia. Näillä saa tosiaan kivoja ja uniikkeja koruja omaan käyttöön tai lahjaksi vaikkapa anime- tai mangakuvasta. Kuvan rajaus tapahtuu helpoiten, kun asetat lasinapin kuvan päälle ja piirrät sen ympärille rajan, josta leikkaat.

Kun kuvat on leikattu, voit vielä ennen liimaamista kokeilla, että ne menevät hyvin pohjaan, jotta sinun ei tarvitse liimaamisen yhteydessä alkaa korjailemaan niitä enää.

Ensin koruosan pohjalle lisätään liimaa. Oman liimaputelini kanssa helpoimmaksi tavaksi tuli tehdä liima pohjaan spiraalimaisesti ja lyödä kuva siihen päälle, sekä painella vielä kuva mahdollisimman tasaisesti. Liiman määrä on sellainen asia, mikä pitää hyvin pitkälti itse vain kokeilla. Liian paljon liimaa aiheuttaa sen pursuilemisen kuvan takaa ja tekee kuvasta liian kostean ja muhkuraisen eli mieluummin liian vähän kuin liikaa. Tämän jälkeen puhdistetaan lasinapin sileä puoli, toiset suosittelevat tämän tekemistä alkoholilla tms. puhdistusaineella, mutta omaan silmääni ihan pelkästään vaikka kuuma vesi ja paperiin tai pyyhkeeseen kuivaaminenkin toimi hyvin. Toki sain omat lasinappini loistavasti ja tiiviisti pakattuna.

Kuten alussa totesinkin, niin toiset sivelevät ohuen kerroksen liimaa lasinapin sileään pintaan kokonaisuudessaan, mutta kokeiltuani tätä, se näytti itselläni todella rumalta, joten päädyin rajaamaan ainoastaan lasinapin reunat liimalla ja painamaan sen paikalleen. Tässäkin liiman määrällä on iso vaikutus, sillä itselleni muodostui kuvan alle muutamissa tapauksissa ilmakuplia. Lasinappia ei myöskään kannata pyöritellä enää sen paikalleen asettamisen jälkeen.

Tältä näyttävät valmiit riipukset. Näitä voi kivasti käyttää oikeastaan millaisena koruna tahansa, mutta tein omistani avaimenperiä, koska minulla sattui olemaan niihin hyvin materiaaleja valmiiksi. Kuvassa näkyvät avaimenperät olen yleensä tilannut Sinellistä, mutta koska ne ovat sieltä usein loppu päädyin tällä kertaa tilaamaan myös nämä eBaysta, josta sainkin niitä enemmän ja halvemmalla. Ostan yleensä avaimenperiin vielä erikseen pienen avainrenkaan kaksoiskierteellä, koska se pitää paremmin.