Tähdenlento-lehti #4

Pahoittelen etukäteen mahdollisesti kakkaa kuvanlaatua, 

sillä otin nämä kuvat myöhään illalla, huonossa valaistuksessa.

Se on täällä! 

Uusin Tähdenlento saapui hyppysiini maanantaina ja halusin ehdottomasti jakaa vähän sen sisältöä teidän lukijoiden kanssa, joilla ei ole mahdollisuutta siihen. Tähdenlennon nettiversio on nähtävissä jäsenille yhdistyksen sivuilla ja irtonumeroita voivat halutessaan ei-jäsenetkin ostaa tapahtumista, joissa yhdistys on mukana, sekä Hopeapuodista, jahka uusimmat lehdet sinne tulevat myyntiin.

Minun täytyy myöntää, että oma aktiivisuuteni yhdistyksessä ylipäätään on jäänyt hyvin olemattomaksi viime aikoina oman elämäntilanteeni vuoksi, jonkin aikaa mietin jääväni jopa yhdistyksestä pois ja liittyväni kenties uudestaan myöhemmin, jos motivaationi ja jaksamiseni parantuisi ajan myötä, mutta halusin jatkaa sitten vain eräänlaisena sivustaseuraajana hetken aikaa. Tästä johtuen itseltäni ei todennäköisesti tulossa mitään artikkeleita seuraavaan lehteen, osallistun sen tekemiseen ainoastaan kuvituksen muodossa. Tällä hetkellä aikani ja samaten jaksamiseni tuppaa menemään hyvin pitkälti työelämään, mutta tarkoituksenani on ottaa osaa tulevaan Gingaconiin, sillä sain kunnian tulla valituksi yhdeksi taidekujalaiseksi. Siellä siis nähdään kenties?

Mutta siirtykäämme itse lehteen, josta tämä postaus kertoo. Tähdenlento koki pienoisen logon muutoksen viime lehden jälkeen ja Spyro teki hyvää työtä uuden logon kanssa. Valitettavasti se ei kuitenkaan pääse kunnolla oikeuksiinsa tässä kannessa, sillä logo jokseenkin hukkuu tai sulautuu taustaan. Myös alalaidan tekstiä on hankalaa erottaa taustasta. Pidän kovasti tämän kannen ideasta, sillä moni varmasti huomaa, että sen idea pohjautuu WEED-mangan kansiin. Kansikuvan Weed on Yamashitan käsialaa ja traditionaalinen kuvitus tuo mukavaa vaihtelua lehteen, jonka design on muuten hyvin digitaalipainotteinen. Tykkään ylipäätään siitä, miten monen erilaisen ihmisen kädenjälki näkyy lehdessä, sillä se juuri tuo sitä tuntua lehteen, että fanit tekevät sitä yhteisvoimin. Mitä erilaisempia piirtotyylejä ihmisillä on, sitä monipuolisemmalta lehti näyttää ja kaikki saavat osallistua. 

Kirjoitin itse artikkelin keräilystä, kertoen tästä kalliista harrastuksesta hieman keräilijän näkökulmasta ja rikkoen muutamia yleisiä harhaluuloja. 

Mukana oli jälleen muutama mielenkiintoinen artikkeli, jotka osoittavat miten pitkälle sarjan teemaa voi soveltaa ja miten eri perspektiiveistä sitä voi tarkastella. Mainitakseni muutaman näistä artikkeleista, erityisesti Naran kirjoitukset ja aiheet ovat aina mielenkiintoisia ja tällä kertaa hän esitteli maailman eri villikoiria sekä pohdinnan siitä voisivatko sarjan villikoirat selviytyä oikeassa elämässä. Naralla on valtavasti intohimoa näitä aiheita kohtaan ja jatkuvasti uusia ideoita, joten voin lämpimästi suositella hänen tekstejään. Toinen mielenkiintoinen teksti oli Wolfmenian teksti ja haastattelu tosielämän sotakoirista, joka käsitteli ehkä enemmänkin koirien koulutusta, mutta kertoi kuitenkin toiminnasta nimenomaan Suomessa, joka oli vaihtelua muihin lehdessä kerrottuihin tosielämän tarinoihin, jotka sijottuvat lähes poikkeuksetta ulkomaille. Täytyy kuitenkin myöntää, että olisin lukenut mielelläni saman aiheen puitteissa enemmän myös varsinaisissa sodissa käytetyistä koirista. 

Lehden ehdottomia suosikkejani oli kertomus fanin matkasta Japaniin ja haluan eritoten ylistää tämän artikkelin olleen helppoa ja mieluisaa lukea, koska tekstit olivat pienissä pätkissä päiväkirjamaisesti ja matkasta oli nähtävillä oikein mukavasti kuvia. Näin oheistuotteista eritoten kiinnostuneena olin enemmän kuin hyvilläni, että joku on kuvannut kotiseutumuseon seinämaalausta ja näyttelyä! Nämä ovat sellaisia asioita, jotka minä itse ja varmasti moni muukin haluaisi kovasti nähdä. Mikäli kiinnostaa lukea Japanin matkasta kokonaisuudessaan voi sen käydä kurkkaamassa yhdistyksen blogista.

 

Olen jo ylistänyt yhdistyksen puolella Spyron kehittyneitä taitoja tämän lehden taiton kanssa muutamaan otteeseen, mutta teen sen silti vielä uudelleen, koska kehityksen voi ihan selkeästi jo huomata lehti lehdeltä. Pidän erityisesti siitä, että osittain lehden ulkoasu on hyvin virallinen ja poikkeaa sitten välillä fanikuvituksen kera eri teemoihin ja kokeiluihin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pidin varsinkin Weedin ja Hougenin esittelyistä, joissa oli käytetty molempia tyylejä.

Askarteluvinkki minulta, sekä Äffältä mielenkiintoinen mielipide sarjan naiskuvasta.

Pinkkinuolta. 

Sekä loistava hupinurkka. Tipahdin ehkä hieman Isiksen ja Yamashitan kuville.

Sekä aivan loistavan mahtava juliste Isikseltä jälleen! 
Voi miten ihanaa onkaan nähdä kuvitusta Orionista ja kumppaneista nyt, 
kun on muutenkin kunnon The Last Wars huuma menossa.

Tähdenlento-lehti #3

Olen täällä malttamattomana odotellut jo uusinta jäsenlehteä ja viimeinkin perjantaina se oli kolahtanut postiluukkuuni. Jäsenmaksuun tuli jonkin aikaa sitten uudistus, jonka ansiosta lehti kuului hintaan ja ne postitettiin melko pian jäsenmaksunsa maksaneille painosta tultuaan. Olin jälleen mukana tekemässä lehteä, joten osa aiheista oli minulle ennestään tuttuja, kuten myös se, että lehden teemana olivat tällä kertaa karhut. 

Kansi onkin suurimmaksi osaksi Detrahin käsialaa, joka oli itselleni positiivinen yllätys ihaillessani kovasti hänen tyyliään ja töitään. Detrahin melkein seesteisen oloisen taustan rikkoo takaa tuleva karhu kuin antamaan vihiä siitä mitä tuleman pitää. Täytyy sanoa, että ottamani kuva kannesta ei anna oikeutta tälle kansikuvalle, sillä todellisuudessa karhu ja sen raapaisemat jäljet eivät näytä noin irrallisilta muusta kokonaisuudesta. Tykkäsin myös kovasti sisällysluettelon kuvituksesta, joka jatkoi kansikuvan värimaailmaa ja tyyliä. 

Lehden alussa on mukava tietopaketti mm. siitä millaista toimintaa yhdistys on tehnyt coneissa, joka kiinnosti itseäni kaikista eniten, vaikka olenkin sivusilmällä näitä seurannut. Kuvia katsellessa melkein toivoo, että olisi itsekin ollut mukana...

Lehdessä on huomioitu mukavasti tätä karhuteemaa ja omiin suosikkeihini lukeutuvat tottakai nämä tosielämän tapahtumat. Pakko mainita, että olin innoissani siitä, että Nara kirjoitti lehteen ahkerasti artikkeleja ja teki kuvitustakin. Hänen blogiaan jo jonkin aikaa lukeneena pidän kovasti hänen kirjoitustyylistään ja varsinkin arvosteluistaan. Naralla on myös todella metka ja omaperäinen tapa tehdä taidetta, joten varsinkin tuo Sankaritar Gabin tarinasta kertova sivu osui heti silmään. So cool.

Ja tottakai karhuteemaisessa lehdessä pitää olla Akakabuton esittely. Tykkäsin kovasti eritoten siitä, että esittely oli tehty todella tyylikkään näköisesti. Tekstit ja kuvat suhteessa toisiinsa olivat loistavasti aseteltuja. Muutenkin olin havaitsivinani kehitystä lehden taiton osalta. Varsinkin näissä asetteluissa, joten nostan hattua Spyrolle tämän osalta. Ai niin, ja Akakabuton esittelyn lopussa oli samaan aikaan älyttömän komea ja karmiva kuva, jonka olettaisin olevan Isiksen käsialaa. Siinä vasta kunnon painajaismatskua... Akakabuton ahdistavuus oikein huipussaan.

Odotan aina innolla mitä oheistuote-esittelyistä löytyy tällä kertaa. Keräilijänä ja oheistuotteista kiinnostuneena nämä kuuluvat suosikkeihini ja on mahtavaa, että tuotteista on tarjota tietoa ja runsaasti kuvia.

Ja löytyihän sieltä toki muutakin, juttua karjalankarhukoirista esimerkiksi ja pohdintaa juurikin siihen liittyen, kun oli joskus aikoinaan puhetta, että tarinaan tulisi suomalainen koira (joka sitten myöhemmin paljastui Andyksi).

Tein oman artikkelini tällä kertaa fanitaiteesta, lisäksi taisin sanoa, että tekstiini saa heitellä mielin määrin muidenkin fanitaidetta, koska sopisi aiheeseen enemmän kuin hyvin. Tämä oli hauskasti toteutettu tavallaan taidenäyttely-teemaisesti.

Ei vissiin sovi jättää mainitsematta tämän lehden extraa eli julistetta, joka valittiin aikaisemman lehden kilpailun perusteella? Olkoonkin, että olin ainoa osanottaja tuohon kilpailuun, mutta niin, minun kuvanihan se tosiaan sinne pääsi ja olen edelleen älyttömän otettu. Tässä on teille vielä kuva julisteesta (oik.) alkuperäisen työn kanssa. Jälkeenpäin vähän harmittelin etten ollut tehnyt kuvaa koneella ja panostanut siihen enempää.. tuli mentyä aika kokeilumielessä mukaan.

Puuhanurkkaa jälleen, lisäksi lehdessä oli aikaisempaan tapaan mukana horoskooppikin. Olisipa tälläisiä ollut minunkin lapsuudessani! Olisin tehnyt näitä niin innoissani... 

Ja huomasitteko tuon oikean ylänurkan söpöläisen? 

Onko edes vähän söpö. >D

Ja tietysti lisää Pinkkinuolta ja oma lyhyt sarjikseni pääsi myös loppuun tässä osassa.

____________________________________

Yhdistyksen jäseneksi voit liittyä täällä.

Ja lehti tosiaan kuuluu jäsenmaksuun tänä vuonna, lisäksi jäsenenä pystyt katsomaan lehtiä nettiversioina. Kaksi aikaisempaa lehteä löytyy myös yhdistyksen kaupasta, Hopeapuodista. Irtomyynnissä olevia lehtiä voi ostaa ilman jäsenyyttäkin, tämä onnistuu myös tapahtumista, joissa yhdistys on mukana.

Tähdenlento-lehti #2

Olen sormet syyhyten odotellut tämän lehden kalahtavan postiluukusta ja nyt se oli viimeinkin tullut. Kyseessä on Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n uunituore jäsenlehti. Aikaisempi numero on esitelty täällä. Olin ihan täpinöissäni tätä numeroa kohtaan, sen lisäksi, että olin päässyt mukaan lehden tekemiseen, siellä oli myös paljon mielenkiintoisia juttuja, joita halusin päästä lukemaan. Puhumattakaan mukana tulleesta julisteesta, joka oli ihan tyrmäävän komea!

 Isiksen tekemä komea A4-kokoinen juliste. Täytyy paljastaa etten millään raaskinut laittaa tätä versiota seinälleni, koska pidin siitä niin kovasti, että päädyin ottamaan kopion ja laitoin sen seinälle.

Täytyy sanoa, että kaikin puolin tämä oli positiivinen yllätys nyt, kun osasin ensimmäisen numeron jälkeen vähän ennakoida mitä on tulossa. Tästä numerosta näkyi mielestäni selkeä kehitys verrattuna ensimmäiseen numeroon - enkä nyt siis tarkoita, että ensimmäinen numero olisi ollut huono. Tämä vain oli enemmän omaan mieleeni. Jokaisessa lehdessä on hieman tietoa yhdistyksestä, tässä oli myös esitelty aktiiveja.

Tietoa julistekisasta

Elämää akitan kanssa oli mielestäni erityisen mielenkiintoinen kirjoitus. Oli mukavaa kuulla koirien omistajilta kokemuksia ja mietteitä, sekä tietysti nähdä kuvia. Vaikka akitat ovatkin sarjoissa pääroolissa, olisi mielestäni mukavaa tulevaisuudessa päästä näkemään myös muita sarjoissa esiintyneitä koirarotuja tällä tavoin. Tätä oli hyvin mielekästä lukea, sillä lähipiirissäni ei ole ketään akitaa omistavaa henkilöä enkä varsinaisesti tiedä paljoakaan tästä rodusta tai siitä millaisia ne ovat lemmikkeinä.

Yllätys, tekstini ginga-bloggaamisesta. Käytin aineistona jo jonkin aikaa sitten pistämääni kyselyä, johon pyysin ginga-bloggaajia vastaamaan. Eli mikäli mietitte, mihin tarkoitukseen vastauksenne menivät, tiivistin ne kokonaiskuvaksi tätä tekstiä varten, jotta pystyin kertomaan vähän muidenkin näkökulmia. 

Täytyy antaa tunnustusta Spyrolle tämän tekstin taittamisesta (tämän sekä muidenkin), sillä se näyttää todella hyvältä ja kuvitukseksi mennyt kuvakin toimii erinomaisesti kokonaisuudessa.

Oheistuote-esittelyt ovat sellaisia, joita odotan aina innolla, tällä kertaa vuorossa olivat avaimenperät. On kerrassaan muikeaa, kun pääsee näkemään hyvin kattavan kokonaisuuden tietystä oheistuoteryhmästä kuvineen päivineen.

 Olin jo hivenen tietoinen tästä artikkelista, kun Satanica kertoi, että häntä oltiin haastateltu tälläiseen.

Fanituksen monet kasvot oli monipuolinen teksti siitä, miten monella eri tavalla fanitusta esiintyy.

Henkilöesittelyssä oli Riki. Pidin erityisesti näistä väritetyistä kuvista, jotka esiintyvät myös hahmon mallikuvassa. Aloin ihan haaveilla värillisistä GNG-mallikuvista. Toivottavasti näitä väritettyjä mallikuvien kuvia esiintyisi myös tulevissa hahmoesittelyissä.

Oli mukavaa lukea myös aihetta sivuten muista koira-aiheisista asioista. Viime numerossa oli juttua Hachikossa ja tässä numerossa oli artikkeli liittyen Baltoon.

Mitäs täältä löytyykään? Muutama sivu aivan liian kaikkialle tungettua sarjakuvaani.

Hah.

 Horoskooppeja, kaikki haluaa kuitenkin tietää mitä heidän oma ginga-horoskooppinsa sanoo!

Itse olin Hakuro. Minulla on ilmeisesti hillitön nauru.

Lisää sarjista!

Vanha kunnon Pinkkinuoli otti ja tuli takaisin. Pakko sanoa, että ensin pelkäsin, että lehdestä tulee liian sarjisvoittoinen, jos tungen sinne omankin sarjakuvani mukaan, mutta oikeastaan mustavalkoinen sarjakuva ja värillinen sopivat kivasti samojen kansien sisään. Lisäksi Äffän sarjakuva tuo lehteen myös huumoria. 

Houkuttaako tilaaminen?

Suomen Hopeanuoli-fanit ry

Suomen Hopeanuoli-fanit ry on kenties (ainakin Suomen) ainoa Hopeanuolen faneille pyhitetty yhdistys. Yhdistys on perustettu vuoden 2012 alusta ja sen perusjäsenyys on edullista. Eniten näkyvillä yhdistys on aktiivisuutensa ansiosta, erityisesti erilaisissa tapahtumissa, kuten coneissa. Yhdistys myös pyrkii tukemaan eläinsuojelutoimintaa, joten hyötyjä löytyy paljon fanitoiminnan lisäksi.



Yhdistys on ahkerasti järjestämässä aina kaikkea uutta ja yhdistyksen perusideakin kuulostaa hyvältä: "Pyrimme siihen, että jokainen tuntisi olonsa kotoisaksi tässä yhdistyksessä muiden samanhenkisten ihmisten kanssa". Erityistä plussaa yhdistys saakin siis vilpittömästä tavastaan ottaa kaikki halukkaat mukaan toimintaan iästä riippumatta ja millään tavalla ketään syrjimättä.

 Juttua yhdistyksestä suomenkielisessä WEED-pokkarissa

Nyt kun esittelyt on tehty on aika myös nostaa allekirjoittaneen roolia tässä aiheessa esille. Olen itse pienen harkinnan jälkeen liittynyt yhdistykseen vuoden 2013 maaliskuussa. Koska foorumi on vain yhdistyksen jäsenille paloin halusta tutkailla sitä, kun sain tunnukset. Foorumilla oli minulle jo monia ennestään tuttuja käyttäjiä, joihin olin törmännyt jo aikaisemminkin ginga-piireissä, mutta kenties hieman omaksikin yllätyksekseni törmäsin moniin, joista en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Yhdistyksellä tuntui olevan jatkuvasti energiaa ja tarmoa jakaantua sinne sun tänne ympäri Suomea niin etten alkuunkaan pysynyt perässä missä ja milloin tapahtumia oli, vaikka niille oli omat infotopicinsa. Aktiivisuuden puutteesta yhdistystä ei voi ainakaan syyttää, mutta hiljaa mielessäni en voinut olla pohtimatta pitäisikö aktiivisuutta lisätä tai jakaa myös muille alueille kuin tapahtumien ja näkymisen puolelle? Aikani pohdiskeltuani ja kyseltyäni asiasta muutaman kerran silloin, kun ajattelin että se on sopivaa sain huomata, että olin ehtinyt olla jäsen jo päälle puolisen vuotta - jäsenkorttia ei näy eikä kuulu. 100. jäsenen juhlimisen jälkeen kaikki muut tunnuttiin unohtuvan. Tietenkin yhdistys varmasti yrittää parhaansa ja yrittää olla huolellinen kaikessa mitä tekee, mutta rehellisesti sanottuna tuntuu, että joissakin asioissa kestää ehkä hiemankin liian pitkään. Jotkut asiat on laitettu tärkeysjärjestyksessä taka-alalle ja onhan se hieman surullista, että pitäisi ruveta miettimään jo toisen vuoden jäsenmaksun maksamista pikkuhiljaa. Herää kysymys, kannattaako tämä? 

Tietysti jäsenkortti on pieni asia, en liittynyt yhdistykseen saadakseni pienen pahviläpyskän, mutta se on minusta näkyvin elementti ja todiste siitä, että olen yhdityksen jäsen. 

Yhdistys kuitenkin on yrittänyt järjestää myös kaikkea muuta mukavaa jäsenilleen, joista haluan nostaa esiin Ginga-kerhon, joka pidettiin ensikertaa Helsingissä joskus tässä aikaisemmin ja kävin siellä piipahtamassa ja katsastamassa tunnelmia.

En tiedä, kenties kyse oli tosiaan minun epäsosiaalisuudestani ja siitä, että koska en koskaan käy missään enkä tapaa uusia ihmisiä. Olen kuitenkin huomannut, että mitä vähemmän ihmiset tuntevat toisiaan sitä helpompi mukaan on päästä, koska kaikki ovat samassa asemassa keskenään. Voi myös olla, että kenties en sitten viettänyt tapahtumassa tarpeeksi aikaa, koska kyse oli vain arviolta tunnin pikavisiitistä. Kerho jätti minut melko kylmäksi, en tutustunut kehenkään ja minulle jäi siitä sellainen kuva, että lähestulkoon kaikki muut tunsivat toisensa entuudestaan ja olin aika vieras. Minkäänlaista esittelykierrosta ei pahemmin pidetty eikä ginga ollut juurikaan tapahtuman pääaiheena - muista sarjoista kyllä puhuttiin samoin kuin cosplaysta. Hetken ajan minusta tuntui, että olin mennyt väärään tapahtumaan ja tämä olikin jonkinlainen otaku-kokoontuminen. 

En kuitenkaan varsinaisesti syytä ketään tapahtuneesta, koska kaikilla muilla vaikutti olevan melkoisen hauskaa ja he nauttivat olostaan, joten ehkä kyse oli vain yhden henkilön fiiliksistä.

Yhdistyksen järjestämistä asioista nostan myös esille jäsenlehden. Tähdenlento on kaikessa yksinkertaisuudessaan hieno taiteennäyte, johon on sisällytetty monia eri asioita monilta erilaisilta jäseniltä. Lehteä ei ole yritetty mahduttaa yhteen muottiin vaan sen jokainen sivu on omalla tavallaan hiukan erilainen ja oman näköisensä. 

Vaikka olin päässyt jäsenenä jo selaamaan nettilehteä niin mielelläänhän tämän hankki vielä hyllyynsä. 

Pienen pieni hämmennys oli kuitenkin, kun lehti odotti päivän jälkeen oven takana ja odottamani A4-koon sijaan kirjekuoressa häämöttikin A5-kokoinen vihkonen. Mikäli oikein muistan tilausohjeissa ei mainittu lehden kokoa vaan siitä oltiin ilmeisestikin puhuttu vain suunnitteluvaiheessa (itse en ollut suunnittelemassa lehteä), mutta toisaalta asia oli jälkeenpäin aika yhdentekevä. Opiskeluuni kuuluu myös tietää hieman painotuotannosta, joten tiesin, että A4-lehtisen tekeminen olisi varmasti ollut isompi ja kalliimpi urakka, joten kenties parempi näin.

Lehden saamisessa oli kuitenkin myös varjopuolia, koska sen saapumisessa kesti noin kolme viikkoa eikä myöhästymisestä ilmoitettu, syitäkään myöhästymiselle en saanut. Toivottavasti ette käsitä tätä väärin, en ole pikkutarkka. Asioita sattuu silloin tällöin ja itsekin olen myöhässä välillä vähän mistä milloinkin. Olisi minusta kuitenkin vähintäänkin asiallista ilmoittaa myöhästelyistä, koska jälkeenpäin pahoittelut ovat aika yhdentekeviä. Olen kuitenkin suhteellisen anteeksiantavainen henkilö enkä nosta asioista yleensä meteliä, lähinnä halusin tehdä selväksi, että odottaminen harmitti.

No mutta, takaisin lehtiseen. Nappasin sieltä muutamia omia suosikkejani ihan vain näytteeksi. Mikäli haluatte tutkailla lehteä itse paremmin liittykää jäseneksi tai ostakaa lehti muahahaha.

 Isiksen upea taide odotti etusivujen tuntumassa. Tästä tuli ehdottomat plussapisteet yhdistykselle, koska Isis on yksi Suomen tunnetuimmista ginga-sarjasta fanartia piirtäneistä henkilöistä puhumattakaan hänen mahtavista parodioistaan. Isis on myös yksi suosikkiartistejani muutenkin, joten aiheeseen liittyvä kuvitus teki tästä lehdestä heti yhden suosikkituotteeni.

 Juttua yhdistyksestä

 Detrahin piirtämää kaunista kuvitusta

Lehden suosikkeihini kuuluu myös juttu Weed-pehmoista. 

Pidänhän hurjasti oheistuotteista ja tässä niistä kerrottiin tosi monipuolisesti ja kuviakin oli mukavasti.

Muistan monesti lehteä lukiessani miettineeni miten monipuolista ja osaavaa porukkaa yhdistyksessä onkaan, kun osaajia löytyy vähän joka aihealueesta ja kun ne kaikki yhdistää syntyy jotakin tälläistä.

 ________________________________________________________

 www.hopeanuolifanit.fi