Harvinaiset GNG-oheistuotteet

Kirjoitin aikaisemmin kaksi tekstiä, joihin olin laittanut kuvia harvinaisista oheistuotteista, mutta päätin yhdistää niiden sisällöt nyt uuteen tekstiin ja päivitellä listaa hieman. Teksti käsitteli aikaisemminkin pelkästään GNG-oheistuotteita, joten ajattelin, että mikäli tulevaisuudessa esittelen myös harvinaisia GDW-oheistuotteita niin nämä on mukavampaa käsitellä näin.

__________________________________________

GNG-figuurit eivät ole ehkä sieltä harvinaisimmasta päästä, vaikka ne ovatkin vanhoja ja kalliita. Figuureita esiintyy edelleen suhteellisen usein myynnissä, ja niiden harvinaisuus vaihtelee hyvin paljon koon, sarjan ja hahmon mukaan, minkä varmasti huomaa hinnassa. Kuten monien oheistuotteiden kohdalla pakkauksia harvemmin säästetään, joten figuurien alkuperäiset pakkaukset ovat jopa itse figuurejakin harvinaisempia. Avaamattomassa pakkauksessa oleva figuuri sitäkin harvinaisempi.

GNG-figuureita sai Japanista aikanaan kuulemani mukaan kahdella eri tavalla:

Pienempiä figuureja (ainakin ensimmäisestä sarjasta) myytiin kapselikoneissa, 

kun taas suurempia sai ostettua pakettina suklaanamien kanssa.

Kaikki 2. sarjan figuurit voisi kaiketi luokitella harvinaisiksi, mutta ilmeisestikin kaikista harvinaisimpiin GNG-figuureihin lukeutuu Kurojaki (kuvassa oikealla alhaalla).
Methpringiltä löytyy tarkempia kuvia Kurojakista.

Värikkäät maitopullon korkit, joiden aitoudesta ollaan oltu epävarmoja jo pitkään.

Animen tekijöiden mallikuvia.

Jonkinlaisia väritys- ja puuhakirjoja.

Japanilainen palapeli, näitä löytyy kaksi erilaisella kuvalla varustettua.

GNG-lautapeli, lue lisää tästä tekstistä.

GNG-juliste, johon olen törmännyt itse vain kerran. Tämä oli huutokaupassa muiden 80-luvun julisteiden kanssa. Kyseinen juliste löytyy Methpringin kokoelmasta ja hänellä on siitä parempi kuva.

Metallisia Gin-pinssejä, nämä ovat sen verran uusi tuttavuus ettei niistä tunnu olevan kauheasti tietoa missään. Pinssit ovat oletettavasti animen julkaisun ajoilta eikä itselläni ole tietoa onko niitä tehty muista hahmoista.

Pari tyynyliinaa.

Tähän kelpaa niistää nenä.

Keksilaatikko, joka on varustettu 3. julkaisun kansikuvalla. Laatikko sisälsi lukunäytteen, postikortin ja suolaisia keksejä.

Vohveleita ja ilmeisesti niiden mukana tulleita tarroja.

Makeisista sun muista päästäänkin kätevästi ruokailuvälineisiin, tässä on lasten syömäpuikot.

Ruokailuvälineet.

Kulho ja lautanen.

Kahvaton ja kahvallinen muki.

Komeat tossut ja sandaalit.

Laulukirja ja kasetti, ilmeisesti kasetteja on ollut useampia.

GDW: Orion 30 ja oheislappunen

En ole oikein seurannut Orionia juuri ollenkaan alun jälkeen enkä ole hankkinutkaan kuin mangan ensimmäisen osan. Vaikka pidänkin Takahashin sarjoista niin paljon, että keräilen niihin liittyvää mangaa ja oheistuotteita, pidän blogia ja pyörin foorumeilla ja nettisivuilla niin olen sen verran itsepäinen etten helposti poistu omalta mukavuusalueeltani. Vaikka Takahashilla on loistavia sarjoja niin yksinkertaisesti jotkut iskevät enemmän kuin toiset. Varsinkin kun on koiraeläimistä kertovista sarjoista kyse lähden helposti tutustumaan uusiin sarjoihin, mitä lyhyempi sarja sen helpompaa minulle, sillä pitkät sarjat vaativat jo sitoutumista ja yleensä muutaman ensimmäisen osan aikana osaa sanoa koukuttaako sarja niin, että sitä seuraisi jatkossakin.

En tiedä pystyykö Orionin tapauksessa sanomaan muuta kuin, että minulle Hopeanuoli oli sen verran tajunnan räjäyttävä sarja, että siitä on enää vaikeaa pistää paremmaksi. En aluksi ollut kiinnostunut myöskään Weedistä, mutta sarjan suomentamisen takia halusin kuitenkin päästä sisään tarinaan. Ensin meinasin luovuttaa kesken, mutta jälkeenpäin se rupesi kaduttamaan ja päädyin ottamaan menetetyt osat kiinni ja tässä sitä taas mennään. Varsinkin kun päästiin eteenpäin animen tapahtumista sarjasta on tulossa yhä jännittävämpi, koska en tarkalleen ottaen tiedä kaikkea mitä sieltä on vielä tulossa. En siis täysin voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kiinnostuisin Orionista myöhemmin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että sarjalla ei ole mitään uutta tarjottavaa. Ainoa kiinnostava asia Orionissa itselleni on se, että päähenkilö on huomattavasti räväkämpi persoona kuin aikaisemmat päähenkilöt, mutta siitä ei riitä minulle kiinnostusta 30 pokkarin verran.

Jokunen aika sitten saatiin tietoa siitä, että Orionin ensimmäinen saaga on päättymässä ja loppu onkin sitten aika auki. Toisaalla ollaan puhuttu jo kokonaan sarjan loppumisesta. Takahashi aloitti uuden projektin, Ginga Densetsu Akamen, joka Orioniin verrattuna on herättänyt mielenkiintoni ihan hetkessä. Tosin pienenä pettymyksenä se, että toivoisin sarjan etenevän nopeammin itse Akameen ja tämän tarinaan. Mutta tosiaan, kun uutinen Orionin saagan loppumisesta levisi jaksoi se taas herättää mielenkiintoni hetkeksi. Noihin aikoihin ruotsalainen fani, Tora, oli Japanissa ja pääsin sitten kivasti stalkkaamaan seuraamaan myös ihan ajankohtaisia Ginga-juttuja hänen kauttaan.

Nähdäkseni Orionin 30. osan mukana sai komean pienen printin, jossa oli viesti japaniksi ja Takahashin nimikirjoitus, printattuna tietysti, mutta tämä ei estänyt kiinnostumasta asiasta. Jossain pienessä mielessäni toivoin, että nuo lappuset olisivat kuuluneet kiinteänä jokaiseen mangaan, kuten juliste tai vastaava, mutta ilmeisesti ne olivat eräänlainen erikoislisä tietyissä paikoissa. Toran kautta Futagoshopin pitäjä Lisa oli kuitenkin onnistunut nappaamaan muutaman pokkarin lappuineen myyntiin. Huvittavaa sinällään, että olin aikaisemmin ajatellut, että hankin tuon kyseisen osan vain jos jossakin sattuisi olemaan lapullinen yksilö ja sellainen sattuikin sitten kohdalle, joten käytin tilaisuuden hyväksi, tottakai.

Jostakin syystä ajattelin tämän lappusen olevan enemmänkin korttimainen, mutta se olikin aivan ohutta paperia, vähän samanlaista kuin mallikuvissa käytetty paperi. Printti on kuitenkin hyvin laadukas ja kuva upea tietysti. On aina mukavaa nähdä Takahashin taidetta värillisenä muuallakin kuin kansikuvissa ja tykkään esityisesti tästä kuvasta sävyjen, hahmojen ja asetelman ansiosta.

Tapanani ei ole tehdä arvosteluja osista (ellei kyseessä ole lyhyitä sarjoja), joten sellaiseksi tämäkään teksti ei ole tarkoitettu. Osan tapahtumista löytynee tietoa netistä, joten jaan kanssanne vain muutaman kuvan mangasta.

Voisin tähän loppuun vielä näyttää tämän suloisen pienen lahjan, jonka Lisa oli ostanut Japanista siellä piipahtaessaan ja pistänyt tilaukseeni mukaan. Ei Gingaa, mutta läheltä kuitenkin~

Mono 3

Jatkoa Yukimizaken omakustanne katalogeille, aikaisemmista voit lukea täältä.

Yukimizake päätti yllättää minut toivottamalla uudet vuodet pikkupaketin merkeissä.

銀牙 mono 3

Sivumäärä: 38

Valmistusvuosi: 2014

Tässä omakustanteessa keskitytään GNG-aiheisiin prismatarroihin ja isompiin tarra-arkkeihin, sekä niiden pakkauksiin. Vaikka nämä oheistuotteet eivät sinällään kiinnosta minua niin vihkonen on jälleen kerran oikein laadukkaasti tehty ja ilo katsoa. Melkein käy sääliksi ettei ymmärrä näistä japaninkielisistä teksteistä mitään, sillä niissä voisi olla vaikka mitä kattavaa tietoa oheistuotteista.

Yukimizaken huolellinen ja tyylikkäästi tehty omakustanne ei jäänyt mitenkään aikaisempien osien varjoon ja on oikeastaan hämmästyttävää, miten paljon tietoa ja vaivaa yksi ihminen on uhrannut näiden tekemiseen. Hatunnoston arvoinen suoritus! Näistä katalogeista on oikeastaan tullut ehdottomasti suosikkejani ginga-aiheisten omakustanteiden saralta, sillä mitkään viralliset lähteet eivät tietääkseni tarjoa näin laajaa kuvaa oheistuotteista. Sääli sinänsä, sillä GNG:stäkin tuntuu olevan rutkasti oheistuotteita, joista ei ole jäänyt paljoakaan tietoa.

Lopuksi täytyy tietysti vielä näyttää Yukimizaken taidetta, jota sain jälleen doujinshin muodossa, kuten viimeksikin. Nämä eivät kyllä koskaan jätä kylmäksi, sillä kuvat ovat älyttömän laadukkaita ja tarkkoja. Vaikka ne jäljittelevät Takahashia tyylissään ne erottuvat silti hyvin uniikilla tavalla ja niillä on oma säväyksensä.

Akame ja Kurojaki miellyttivat varsinkin silmääni, sillä Akamen tarinan ollessa pinnalla uuden sarjan ansiosta hahmot eivät voisi olla enää ajankohtaisempia. Kuuluvat tietysti myös suosikkieni joukkoon.

Pidän erityisesti siitä, miten Yukimizake käsittelee doujinshissaan hyvin erilaisia, jopa sivuun jääneitäkin hahmoja eikä ainoastaan päähenkilöitä, joihin doujinshit herkästi uppoutuvat. Haaveilen itsekin joskus, että pääsisin julkaisemaan taidettani tälläisessä muodossa, joten Yukimizakesta on tullut tätä kautta kyllä minulle eräänlainen esikuva. 

Koko sivun täyttävien kuvien lisäksi doujinshista löytyi myös pätkä sarjakuvaa ja vähän muutakin. En normaalisti keräile paljoakaan doujinsheja, mutta nämä kyllä miellyttävät silmää ja on kunnia saada ne omaan hyllyynsä. 

Mainittakoon vielä lopuksi, että aion toki kiittää Yukimizakea ystävällisestä muistamisestaan ja hänelle on lähdössä täältä Suomesta terveiset (mm. Muumi-herkkuja, suomenkielistä mangaa ja oheinen tuherrukseni). Toivottavasti hänkin tykkää terveisistään yhtä paljon kuin minä näistä~