maanantai 28. maaliskuuta 2016

Animaatioiden isä–poika-suhteet

"Ehdotus: Vertaile päähahmojen isä-poika-suhdetta eri sarjoissa! 
(GNG, GDW, Lion King, Muumilaakson tarinoita.)"

Isä–poika-suhteet ovat olleet jonkin verran esillä Ginga-sarjojen sisäisesti, mutta niitä ei ole nähdäkseni pahemmin vertailtu muihin animaatiosarjoihin ja -elokuviin yleisesti. Tätä tekstiä varten otin mukaan muutamia sekä tunnetuimpia, että omia suosikkejani animaatioista, joissa päähenkilöiden isä–poika-suhteet ovat suuressa osassa tarinaa ja valitsin mukaan nimenomaan enemmän virallisia sukulaisuussuhteita kuin "isähahmoja" tai vastaavaa. Päädyin jättämään listalta pois muutamia elokuvia tai sarjoja syystä tai toisesta kuten mm. The Lion Guardin, The Good Dinosaurin ja Kimba the White Lionin.

Huom! Teksti sisältää spoilereita!


Ginga Nagareboshi Gin
(Hopeanuoli)

 Ginin ja Rikin välinen suhde on loppujen lopuksi hyvin etäinen. Ginille annetaan hahmona paljon arvoa, koska tämä on Rikin, legendaarisen karhukoiran, poika ja erityisesti Sniper kokee asemansa uhatuksi, koska johtajan poikana Gin voisi hyvinkin olla aseman perillinen. Lukuunottamatta Ginin aiheuttamaa kohtausta kutsuessaan villikoirien johtajaa isäkseen, Rikin ja Ginin välinen suhde jää taka-alalle Ginin asettaessa kaiken muun edelle lauman tavoitteen kerätä villikoiria taisteluun. Gin kerää lopulta muiden luottamuksen ja arvostuksen hyvin pitkälti itsenäisesti omalla toiminnallaan ja viisaudellaan. Uskon, että villikoirat olisivat valinneet Ginin johtajakseen siitä huolimatta, jos olisi lopuksi paljastunut ettei Riki olekaan tämän isä. Vaikka Rikin muisti palautuu lopulta ja tämä tunnustaa Ginin pojakseen, ei näiden kahden välille koskaan tunnu kehittyvän mitään läheisempää perhesidettä. Riki ja Gin eivät loppujen lopuksi ehdi viettää paljoakaan aikaa yhdessä ja kaikki yhdessä vietetty aika huokuu pelkkää soturimaista kunnioitusta ja arvostusta puolin ja toisin.

Listalla olevista animaatioista pidän GNG:ssä Ginin ja Rikin välistä suhdetta kaikista etäisimpänä ja ymmärränkin sen loistavasti huomioiden molempien hahmojen aseman tarinassa. Näkisin myös, että ihmisten kouluttamina karhukoirina sekä Ginille, että Rikille on kehittynyt hieman erilainen arvojärjestys kuin esimerkiksi GDW:n aikaisille sotureille, joiden pääarvoja ovat ystävyys ja perhe. Gin ja Riki ovat ikäänkuin koulittu huolehtimaan muista ja johtamaan muita, tästä johtuen kumpikin on hyvin tehtävälleen omistautunut.


Ginga Densetsu Weed
  
Verrattuna edeltäjäänsä, GDW:ssä on hyvin erilainen isä–poika-suhde, joka johtuu hyvin pitkälti Weedistä itsestään. Weediä on arvosteltu usein hahmona ja erityisesti johtajana enemmän negatiivisesti, mutta mitä tulee perhesuhteisiin, Weed on hyvin pitkälti se perhettä yhdistävä linkki, jolla on pieneksi koiraksi kovin suuri sydän. Ottaen huomioon sen, että Weed hädintuskin tuntee isäänsä tai esimerkiksi veljiään, tämä on alusta alkaen hyvin kiintynyt näihin ja välittää perheestään valtavasti. Kenties se tosiasia, että Weed saa kasvaa isänsä rinnalla aikuiseksi tekee näiden kahden välisestä suhteesta paljon läheisemmän. Weedillä on isä, jonka puoleen kääntyä elämän murheissa ja suurissa päätöksissä ja samalla kasvava perhe on osa laumaa, koko ajan lähellä, toisin kuin Rikin ja Ginin aikana. Vaikka pidänkin Weedin ja Ginin suhdetta huomattavasti läheisempänä kuin Ginin ja Rikin, on taustalla yhä tietynlaista arvokasta ja hienovaraista etäisyyttä ihan vain siitä johtuen, että sekä Gin, että Weed ovat laumassa hyvin merkittävässä asemassa.


How to Train Your Dragon
(Näin koulutat lohikäärmeesi)

Hiccupin ja tämän isän välinen suhde ja asetelma on mukavan erilainen - tai kliseinen - miten sen haluaakaan ajatella. Hiccup on heimon päällikön poika ja näin ollen tuleva perillinen, joskin viikingiksi hän vaikuttaa olevan hyvin säälittävä tapaus eivätkä muut usko alkuun hänestä tulevan koskaan "oikeaa viikinkiä", sillä hän ei välitä juurikaan itse tappelemisesta vaan yrittää etsiä logiikkaa kaikessa - mikä lopulta tekeekin hänestä taitavamman kuin muut. Hiccup kyseenalaistaa viikinkien käsityksen lohikäärmeistä ja niiden pahuudesta täysin ja päätyy ystävystymään lohikäärmeen kanssa, sitten oppimaan niistä lisää, kunnes ennen pitkää viikingit ja lohikäärmeet elävät sovussa.
Hiccupin ja tämän isän välinen suhde kehittyy roimasti kahden elokuvan aikana ja on sanomattakin selvää, että Stoick välittää loppujen lopuksi pojastaan todella paljon, vaikka ei aina osaakaan sitä ilmaista ja varsinkin ensimmäisen elokuvan aikana osoittaa jopa avoimesti pettymyksensä poikaansa kohtaan. Löytäessään yhteisen sävelen näiden kahden välille kehittyy kuitenkin läheinen suhde siitä huolimatta, että Hiccup ei ole kovin innoissaan tulevaisuudestaan heimon johtajana.



The Lion King
(Leijonakuningas)

Leijonakuninkaan täytyy olla yksi nostalgisimmista ja tunnetuimmista animaatioista, jossa yhtenä pääteemana on isä–poika-suhde. Tämä oli myös ehdottomasti ensimmäinen, joka tuli mieleeni, kun aloin listaamaan näitä elokuvia. Leijonakuningas kertoo Simbasta, Jylhämaan prinssistä ja tulevasta kuninkaasta. Yksi asia, josta pidän Leijonakuningas-elokuvissa erityisesti on se, että poikkeuksellisesti perhesuhteet menevät aseman edelle. Verrattuna Ginga-sarjoihin, joissa isällä ja pojalla on jokseenkin etäinen suhde laumassa vallitsevan aseman takia, Leijonakuninkaassa annetaan paljon arvoa perheelle ja opetuksille elämästä. Vaikka Mufasa on kunnioitettu ja rakastettu kuningas, elokuvasta huomaa selvästi, että hän on ennen kaikkea rakastava ja huolehtiva isä. Verrattuna The Lion Guardiin, jossa Simban asemaa ja tehtävää kuninkaana tuodaan enemmän esiin velvollisuutena, Leijonakuninkaassa Mufasan asema ja perhesuhde on upeassa tasapainossa. Samanlainen ellei vielä tiiviimpi suhde on myös Simban ja Kiaran välillä elokuvan jatko-osassa, joskin näen itse Simban huomattavasti ylisuojelevampana isänä.


Mr. Peabody & Sherman
(Herra Peabody & Sherman)

Saatatte yllättyä siitä, että otin tämän elokuvan listalle, mutta minun on pakko myöntää, että vieroksuin tätä elokuvaa alkuun todella paljon tyylin takia, sekä siksi, että se tuntui olevan selvästi nuoremmalle kohdeyleisölle suunnattu. Mutta näistä asioista yli päästyäni tarina yllätti minut aivan totaalisesti ja nykyään tämä elokuva kuuluu itseasiassa suosikkeihini.

Mr. Peabody & Sherman kertoo koiranerosta, joka päättää adoptoida ja kasvattaa ihmispojan. Mr. Peabody saattaa olla ekspertti asiassa jos toisessakin, mutta mitä tulee vanhemmuuteen, se tuntuu tuovan aina uusia haasteita ja yllätyksiä mukanaan. Koska kyseessä on ainoa listalla oleva elokuva, jossa adoptiopojan ja isän välinen suhde, haluan erityisesti tuoda esiin sen miten muista erottuva, uniikki ja kehittyvä tämä suhde on. Mr. Peabody on persoonana hyvin virallinen ja asiallinen, mikä näkyy melkein sydäntä särkevästi siinä, että Sherman ei voi aluksi kutsua tätä isäkseen ja eikä Mr. Peabody sano suoraan rakastavansa tätä vaan käyttää siihen kiertoilmausta. Sherman joutuu myös koulussa kiusatuksi siitä johtuen, että hänen isänsä on koira ja lopulta jopa adoptiosopimus uhataan purkaa, koska Sherman puree toista oppilasta ja näin ollen katsotaan ettei Mr. Peabody ole soveltuva hänen huoltajakseen. Sherman on hahmona tyypillinen pikkupoika, jolla on vahvat tunnekuohut ja rakastaa isäänsä valtavasti siitä huolimatta ettei tämä ehkä saa Mr. Peabodylta haluamaansa isällistä vastakaikua aluksi.



Moomin (1990)
(Muumilaakson tarinoita)

Yllätyin hieman toiveen esittäjän mainintaa Muumeista, mutta otin sen tietenkin mielelläni mukaan, sillä kyseessä on hyvin erilainen ja monien suomalaistenkin tuntema ja rakastama sarja. Oma äitini jaksaa aina muistuttaa minua siitä, että minut saattoi pienenä palosammuttimena istuttaa telkkarin eteen katsomaan Muumeja enkä hievahtanutkaan tunteihin. Muumien perhe on hyvin tavallisen oloinen perhe ja Muumipeikon ollessa ainoa lapsi tämä saa luonnollisesti vanhempiensa täyden rakkauden ja sitä riittää kaikille Muumipeikon kavereillekin, jotka tuntuvat melkein asuvan Muumien luona ja nämä pitävät kaikkia melkein omina lapsinaan.

Muumipeikolla on hyvin läheinen suhde molempiin vanhempiinsa, mutta hän ihailee erityisesti isäänsä ja haluaa kokea samanlaisia seikkailuja kuin tämä. Muumipappa on isänä hyvin vapaamielinen ja rento eikä puutu herkästi poikansa tekemisiin tai huolehdi turhia tämän perään vaan antaa tämän tehdä omat virheensä. Muumipappa on kuitenkin selkeästi isähahmo ja tarpeen tullen opettaa pojalleen elämän kannalta tärkeitä taitoja ja puolustaa perhettään. Muumipeikon ja tämän isän välinen suhde on hyvin perinteinen ja idyllinen isä–poika-suhde.


Finding Nemo
(Nemoa etsimässä)

Nemoa etsimässä lienee myös yksi tunnetuimpia animaatioita, joka käsittelee erityisesti isä–poika-suhdetta Nemon ja Marlinin välillä. Mitä tulee ylihuolehtivaisiin isiin, Marlin lienee niistä parhaimpia esimerkkejä. Marlinin ylihuolehtivaan persoonaan on kuitenkin varsin selvä ja sydäntä särkevä syy sillä tämä menetti niin puolisonsa kuin muutkin jälkeläisensä Nemoa lukuunottamatta heti tarinan alussa ja näin ollen pelkää menettävänsä myös ainoan poikansa eikä oikein tunnu hyväksyvän tämän itsenäistymistä, sillä pelkää päästää tätä pois näkökentästään. Nemo on kuitenkin varsin sisukas ja sitkeä pikkukala, joka ei helposti lannistu ja lopulta Marlinin on vain pakko hyväksyä poikansa kasvaminen ja itsenäistyminen.


Fullmetal Alchemist

Pahoittelen sitä, etten ottanut mukaan listalle useampia animesarjoja sillä rehellisesti sanottuna olen seuraamieni sarjojen kanssa hyvin nirso. Fullmetal Alchemist kuitenkin ansaitsee mielestäni ehdottomasti maininnan tällä listalla, sillä vaikka isä–poika-suhde ei olekaan sarjan pääasia, on se hyvin näkyvä osa sarjaa kaikesta huolimatta ja erottuu noin muutenkin mukavasti valtavirrasta.

Lapsuudessaan veljekset Edward ja Alphonse ihailevat alkemisti-isäänsä ja alkavat opiskella alkemiaa itsenäisesti lähinnä isän kirjoista, sillä isää ei pahemmin näy kotona ja veljesten äiti kasvattaa heidät lähinnä yksin kuolemaansa asti. Alphonse vaikuttaa suhtautuvan isäänsä yhä hyvin neutraalisti ja hänellä meneekin toisinaan tästä johtuen sukset ristiin Edwardin kanssa, joka veljesten äidin kuoleman jälkeen on hyvin katkera ja vihainen isälleen. Veljesten suhde isäänsä jää loppujen lopuksi hyvin etäiseksi.


A Goofy Movie
(Hopon poppoo)

Hopon poppoo lienee yksi Disneyn vähemmän tunnetuista elokuvista, mikä on kieltämättä hieman sääli, sillä kyseessä on yksi lapsuuteni suosikeista. Kuten elokuvan nimi vähän enteileekin, tarina kertoo Disneyn tunnetusta hahmosta, Hessu Hoposta, sekä tämän teini-ikäisestä pojasta, Maxista. Max on tyypillinen teini, jolla on kova tarve itsenäistyä ja kokeilla rajojaan, joka tarkoittaa toisinaan ikäviä uutisia Hessulle poikansa koulun taholta. Kesäloman koittaessa Hessu päättää järjestää unohtumattoman loman isän ja pojan kesken, vaikka Maxilla olisi ihan muita suunnitelmia. Yleisesti ottaen Hessu on hyvä ja huolehtiva isä, joka pelkää poikansa ajautuvan väärille raiteille ja Max puolestaan kunnon poika, joka haluaa tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi muiden ikäistensä keskuudessa, yhteisen sävelen löytäminen ja asioista puhuminen on vain selvästi hankalaa ja tämä on varmasti hyvin ajankohtainen asia monen teinin elämässä.


Yksi asia, josta myös pidän kovasti niin Hopon poppoossa kuin Mr. Peabody & Shermanissakin on se, että tarinassa käsitellään myös yhdessä poikien ihastumista, mikä ei tunnu olevan kovin yleistä isä–poika-suhteissa tai ainakin itse olen kokenut tälläisen olevan huomattavasti yleisempää äidin ja tyttären välillä. Tietysti kyseessä voi olla myös tämä perinteinen suomalainen ajatusmaailma, jossa miehet eivät puhu tunteistaan kovinkaan avoimesti.

Haluan vielä lopuksi myös nostaa esiin sen, että hyvin monissa valitsemistani sarjoista on pääosassa korkeassa asemassa oleva isä ja tämän perillinen, mutta nostan kovasti hattua sille, miten erilaisia asetelmia näihin elokuviin on saatu. Weed ja Gin ovat synnynnäisiä johtajia, joille tämä taito kehittyy kokemuksen karttuessa. Sekä Hiccupista, että Simbasta tulee johtajia olosuhteiden pakosta. Kaikki tekevät virheitä ja kaikki oppivat niistä. 

torstai 24. maaliskuuta 2016

The Last Wars 4 (Kuvapostaus)


(Virallinen Nihonbungeishan maistiainen)

Teksti sisältää spoilereita!
_____________________________


Etu- ja takakansi








Lukujen aloituskuvia


Huomasin etten ole ottanut vielä yhtään kuvaa hahmoesittelyistä. 
Pidin näiden asettelusta.


Mer näyttää niin aikuiselta nykyään!


Oun soturit ja niiden taipumus joutua teljetyksi luoliin...





Lisää Bobin menneisyydestä.







Lisää Giniä ja Daisukea, kiitos.



Seuraava osa ilmestyy toukokuussa.