Animen piirtotyylin vaihtelu (osa 1)

" Postaus kuvien kera siitä miten GNG ja GDW animessa piirtotyyli vaihtelee (koska eri piirtäjiä) ja sitten mielipiteitä animojen vaihtelevista tyyleistä, mikä on mielestäsi parhain tyyli kummassakin animessa ja mikä tyyli vähiten mieleesi? "

Eli toivepostausta vaihteeksi, tätä ehdotettiin lukijoiden viikossa.

Lukaiskaa myös Kiatsun teksti samaisesta aiheesta. Suosittelen myös vilkaisemaan tuon tekstin kommentit, sillä siellä on hyvää pohdintaa ja infoa siitä, miksi piirtotyyli vaihtelee. 

__________________________________________

Mitä nyt itse animen läpi selatessani huomasin niin alku pysyy tyyliltään hyvin samanlaisena ensimmäiset viisi jaksoa. Tämän lisäksi olen pistänyt merkille muutamat jutut, jotka eivät pahemmin muutu koko sarjan aikana. Näitä ovat mm. taustat, ihmiset ja karhut, joka jättää jäljelle sen, että piirtotyylin vaihtelu näkyy kaikkein eniten koirissa. Toki voi olla mahdollista, että koen vain itse tämän asian näin, koska tarina pyörii kuitenkin suurimmaksi osaksi koirissa, jolloin itsekin kiinnitän niihin enemmän huomiota.

Ensimmäinen vaihdos tulee jaksossa kuusi, jossa eron huomaa kaikkein eniten Ginistä. Tyyliä voisi kai luonnehtia hieman realistisemmaksi. Turkki on varsinkin pään ja kaulan alueelta pörröisempää, kaula on paksumpi ja Ginillä on ahdistava, tyhjä katse, koska iiriksestä on tehty normaalia pienempi.

Kun villikoirat tavataan ensimmäisen kerran, nekin on kuvattu hivenen realistisemmin ja varsinkin Crossin kohdalla ero on melkoisen suuri myöhempään verrattuna. Mangaa ajatellen tämä on kuitenkin jollakin tavalla ymmärrettävä piirtotyyli, koska myös mangan alkupuolella useimmat hahmot oli piirretty realistisemmin, kun niitä näytettiin ensimmäistä kertaa. 

Kuudennen jakson jälkeen palataan kuitenkin takaisin samankaltaiseen tyyliin ja animen vallitseva tyyli alkaa muotoutua. Tässä vaiheessa hahmojen päät ovat aika soikeita, jopa neliskanttisia, kun myöhemmin niistä alkaa tulla pyöreämpiä:

Tähän tapaan. Hahmojen pään pyöreyden lisäksi ne alkavat saamaan enemmän lihaksia. Tämä on ehkä omaan mieleeni eniten se GNG-animesta tuttu piirtotyyli.

Tulin näitä erilaisia tyylejä tarkastellessani siihen tulokseen, että yksi omista suosikeistani on ehdottomasti tämä tyyli, joka näkyy myös animen alussa. Näissä pörröposkissa on jotakin sellaista, mikä viehättää itseäni ja tyyli tuntuu sopivan yllättävän monille pystykorvaisille roduille~

Suosikista päästäänkin sitten inhokkityyliini, joka löytyy ehdottomasti jaksosta 17. Ottaen huomioon, että koko jakso on poistettu melkein kokonaisuudessaan suomidubista, oli tämän jakson näkeminen ensimmäistä kertaa aika järkyttävä kokemus. Koko jakso näytti ja näyttää edelleenkin jälkeenpäin lisätyltä, niin paljon se eroaa mielestäni muusta animen tasosta. Kun vertaa aikaisempiin jaksoihin, tästä jotenkin huokuu kirkkaus ja värikkyys. Hahmot ovat jotenkin hölmön näköisiä, liian erilaisia, pelkistettyjä ja suurin osa aikamoisia lihasmöykkyjä tai pallopäitä.

 Tämän jälkeen hypätään kuitenkin aika pian takaisin vanhaan, tutumpaan tyyliin. Vaikka pidänkin tuosta pörröposkisesta tyylistä niin ehdottomin suosikkijaksoni on toiseksi viimeinen jakso, numero 20. 

 Tässä tyylissä on sitä jotain mitä en osaa pukea sanoiksi. Se on tunnelmaltaan synkkä, värimaailmaltaan hillitty ja jotenkin miellän sen itse hyvin karkeaksi. Tämä tyyli sopii viimeiseen taisteluun kuin nenä päähän ja siinä on tiettyä sotamaista fiilistä ja talven kylmyyttä ja armottomuutta. Omaksi harmikseni suosikkityylini esiintyy vain tässä yhdessä jaksossa, sillä viimeisimmässä jaksossa on jokin pieni ero, jonka takia se ei tunnu vain samalta. En tiedä varsinaisesti mistä se johtuu, mutta tyyli tuntuu hieman pehmeämmältä ja värit kirkkaamilta.

Derpnuoli 3

Ei ollut kyllä tarkoitus tehdä alunperin tälläistä postausta. Nappailin kuvia seuraavaa, pidempää tekstiä varten, mutta nämä tuli sitten napattua siinä ohessa.

Tarkoitukseni ei ole dissata sarjaa eikä animea - pidän niistä molemmista. GNG on jatko-osaansa verraten huolellisemmin toteutettu ja näitä derpkuvia harvoin osuu silmään muuten kuin oikein etsimällä. Mutta se tässä onkin idea: käyn tämän animen useita kertoja läpi postauksia toteuttaessani ja joka kerta käteen jää jotain mitä en ole aikaisemmin huomannut. 

Jos tälläiset postaukset eivät ole sinun juttusi, suosittelen sinua hyppäämään ylitse. 

Ymmärrän hyvin ettei tämä kaikkiin iske.

_______________________________________________

Tämä kuva on aina vähän hämmentänyt. Pää muistuttaa jostain syystä Hessu Hopoa. Ah-hyuck!

Ymmärrän kyllä Jaguaria. Ilmeeni olisi  varmasti samanlainen, jos dobermanni olisi kurkussani kiinni.

Ginin tassut.

FANG 2 - Valkoisen suden legenda

Ensimmäinen osa

Ilmestyi suomeksi: 15.8.2014

Tämän sarjan toista osaa tuli odoteltua melko innolla, joten hainkin sen jo ilmestymispäivänä, mutta en vielä tuolloin jaksanut tehdä kirjoitusta, kun takana oli viiden päivän reissu Rauman tuntumissa.

Kansikuva on asetelmaltaan hyvin samankaltainen kuin ensimmäisessä osassa, mutta jostakin syystä omaan silmääni kutsuvampi. Sain myös yllättyä heti tämän osan alussa, kun huomasin, että myös toisessa osassa on värisivuja! Tämä tuli aikalailla yllätyksenä ainakin itselleni, koska mitä olen useimpia Takahashin sarjoja päässyt seuraamaan, yleensä vain ensimmäinen osa sisältää värisivuja ellei kyse ole jostakin extrajulkaisusta.

Koska tässä käsiteltiin pääosin ihmisten välistä toimintaa ei se herättänyt mielenkiintoani niin paljon kuin ensimmäinen osa, jossa käytiin omasta mielestäni läpi enemmän Askarin ja Nozomin yhteiseloa ja luonnon ehdoilla. Sen sijaan toisessa osassa tuli tarinaan mukaan mielestäni monia mielenkiintoisia sivuhenkilöitä siinä, missä ginga-sarjoissa sivuhenkilöt jäävät usein vain täysin randomeiksi henkilöiksi vailla tarinaa eikä niihin keskitytä sen kummemmin. Olikin sääli, että suhteellisen mielenkiintoiset sivuhenkilöt tapatettiin melkein heti. Toisaalta oli hyvä, että henkilöjen kuolemiin saatiin vähän syvyyttä eivätkä ne olleet aina vain randomeja tyyppejä, joita mäiskittiin pitkin sarjaa ja joilta lenteli päitä ja vaikka mitä. Jäi ihan harmittamaan muutaman sivuhenkilön kohtalon puolesta.

Takahashin meille tutumpiin sarjoihin verraten oli myös erikoista ihmispainotteisuuden lisäksi esimerkiksi seksin löytyminen sarjasta. Ginga-sarjoissa on toki omat irstaat juttunsa, mutta ei koskaan mitään yhtä suoraa kuin Fangissa. En ole tosin perehtynyt Takahashin muihin ihmispainotteisiin sarjoihin niin paljoa, että voisin niiden puolesta mennä puhumaan.

Mainittakoon vielä näin lopuksi se, miten Fangissa Askarin piirtotyyli vaihteli välillä selkeästi gingamaisesta hivenen realistisempaan. Olen osittain jopa sillä kannalla, että olisi voinut olla hyvin mielenkiintoista nähdä tämä sarja enemmän tuolla realistisemmalla tyylillä koiraeläinten osalta. 

Kokonaisuudessaan Fang oli mukava, erilainen sarja, mutta ei kuitenkaan yhtä koukuttava kuin hänen ginga-aiheiset sarjansa. En tiedä lieneekö tähän vaikuttanut koiraeläinten puhumattomuus vaiko ihmispainotteisuus. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oli mukavaa saada tälläistäkin sarjaa suomennettuna - se oli rohkea veto ginga-sarjojen ohessa ja lienee miellyttänyt monia, vaikka jakoikin mielipiteitä. Fang on lyhyeksi sarjaksi toimiva, mutta olen itse ainakin ihan tyytyväinen, että se on myöskin vain kahden pokkarin pituinen. En usko, että olisin kiinnostunut siitä samalla tavalla, jos kyseessä olisi ollut pidempi sarja.

Tyylikokeiluja

Olen viimeaikoina esitellyt blogissani GNG-animen screenshotteja omalla tyylilläni esiteltynä, joten halusin välillä kokeilla jotain vähän erilaista ja jakaa sen teidänkin kanssanne, sillä tästä kokeilusta tuli todella kevyttä ja rentoa eikä se tuntunut yhtä työläältä kuin screenshottien väsääminen.

En oikeastaan tiedä millä on ollut siihen vaikutusta, että juurruin jossain vaiheessa omaan tyyliini niin paljon etten kokenut oikeasti edes huvikseni lähteä kokeilemaan enää mitään uutta. Olen kaiketi pyörinyt piireissä, joissa omaa tyyliä arvostetaan, joten nyttemmin, kun aloin näkemään taas laajemman kokonaiskuvan olen uskaltautunut omien mukavuusalueideni ulkopuolelle kokeilemaan asioita, joissa olen kokenut olevani jopa aivan surkea aikaisemmin. 

Mainittakoon etten ole piirtänyt kunnolla ginga-tyylillä sitten lapsuusaikojen enkä muistanut ollenkaan miten haastavaa se voikaan olla. Varsinkin nyt, kun oma piirtotyyli on iskostunut niin syvälle, tuntui tosi oudolta tehdä asioita eri tavalla.  Kuvista varmasti huomaa, että oma tyylini paistelee sieltä edelleen hieman läpi, vaikka koitinkin saada mahdollisimman gingamaista jälkeä aikaiseksi, se ei vain onnistunut enää samalla tavalla kuin aikaisemmin.  

Realistinen tyyli on aina omalla tavallaan ollut minulle ihan älyttömän haastava. Hassuna asiaan kuulumattomana faktana oma äitini oli nuoruudessaan (ja olisi yhä varmasti, jos vielä piirtäisi) todella lahjakas realististen ihmisten muotokuvien piirtämisen suhteen, mutta realistinen tyyli on omalla kohdallani juuri se asia, jota en hallitse ollenkaan. Koulussa piirretyt realistiset ihmiskuvat olivat aivan kamalaa kuraa, mutta olen saanut pientä varmuutta koiraeläinten suhteen lähiaikoina ja näin jälkeenpäin ajatellen tämä ei ole yhtään hullumpi. Käytin tätä kuvaa mallikuvana.

Olkoot seuraavana sitten oma tyylini, jota itse luonnehdin sarjakuvamaiseksi, mutta siinä on myös selkiä vivahteita chibimäiseen tyyliin, josta lisää alempana. Tämä on kuitenkin se tyyli, jolla vakituisesti piirrän, kun kuvan ei ole tarkoitus olla niin selkeästi chibimäinen, että alkaisin leikitellä enemmän mittasuhteilla ja sen sellaisilla. Esimerkiksi ylempänä olevaan ginga-tyyliin verrattuna voisin sanoa oman tyylini olevan hieman pöyheämpää turkilla leikittelyä, mutta ei kovinkaan yksityiskohtaista.

Josta sitten pääsemmekin kätevästi enemmän chibimäiseen tyyliini. Chibimäisen ja oman tyylini raja on välillä hyvin häilyvä, sillä omassa tyylissäni on hyvin paljon chibimäisiä vaikutteita ja söpöyttä. Mitä chibeihin tulee, leikittelen kuitenkin niiden mittasuhteilla yleensä hieman enemmän.

Tämä viimeinen on lähinnä pieni extra, johon päädyin huvikseni. Olisin varmasti ottanut lisää vastaavanlaisia, mutta ajattelin, että siinä olisi voinut olla liikaa työtä ja homma alkaisi muistuttaa enemmän aikaisempaa aihettani, jossa pohdin sitä miltä ginga näyttäisi muiden animaatiosarjojen tyylillä. Tässä kuitenkin pieni pohdinta pokémonin tyylistä, mallina käytin Poochyenaa, sillä monet koiramaiset pokémonit, joita ekana tuli mieleen, olivat sellaisia, jotka eivät sopineet malliksi esimerkiksi harjaksen takia.

Isompi GDW-mallikuvapaketti

Rohkenin tässä jonkin aikaa sitten kokeilemaan onneani ostamalla japanilaisesta huutokaupasta yli sadan mallikuvan paketin. Kaikki näytti ihan suhteellisen lupaavalta, koska myyjällä oli paljon studiomateriaaleja muistakin sarjoista. Katsoin, että paketti oli pyörinyt huutokaupassa jo jonkin aikaa ja voitin sen sitten ainoana huutajana vaivaiseen 3000 jenin (n. 20€) hintaan, joskin se sitten nousi siitä vielä postikulujen ja käyttämäni palvelun maksujen takia niin, että loppujen lopuksi pulitin tästä paketista muistaakseni hieman päälle 50€. 

Kävinpä sitten noutamassa tämän paketin eilen postista ja odotin innolla, että pääsin sitä tarkastelemaan ja yllätyin positiivisesti huomatessani miten pystyin jo olemaan hyvin varma siitä, että kyseiset mallikuvat olivat aitoja. Paperin materiaali oli oikeaa ja painolaatu vaihteli. Mukana oli rutkasti mustavalkoisia, mutta myös jonkin verran korostusvärillisiä ja -viivallisia. Kaksois- ja jopa kolmoiskappaleita oli mukana, paaaaaljon erilaisia taustoja, maisemia ja juoksua kuvaavia mallikuvia, sekä ohjeet, joihin en ollut törmännyt koskaan aikaisemmin niin, että olisin nähnyt niistä edes kuvia.  

Näin tämän ennnen kaikkea osuvaksi tilaisuudeksi järjestää mallikuvakansioni niin, että pääsin eroon kaikista kopioista, jotka ostin eBaysta aikoinaan. Jätin itselleni loppujen lopuksi varmaankin reilusti yli puolet mallikuvista. Tykkään erityisesti noista harvinaisemmista korostusväritetyistä, joten oli sanomattakin selvää, että ne jäävät minulle itselleni. Sanottakoon muuten tähän väliin, että huokailin tuota korostusvärityksellistä Merin mallikuvaa jo Urumista aikoinaan, mutten millään sitä raaskinut ostaa, kun ostin muistaakseni niihin aikoihin värillisen mallikuvani ja se oli etusijalla. Olipa iloinen yllätys löytää sellainen tästä paketista. Yllätyin kuitenkin siitä, että päätin jättää myös korostusviivalliset itselleni. Minulla ei ole aikaisemmin ollut sellaisia enkä aluksi ajatellut niiden olevan kovinkaan ihmeellisiä, mutta kun pääsin selaamaan niitä näin läheltä tykästyin niihinkin jostakin syystä. 

Mitä esimerkiksi hahmojen mallikuviin tulee, olen aina syystä tai toisesta pitänyt varjostamattomista mallikuvista enkä näe syytä pitää itselläni sekä varjostettua, että varjostamatonta versiota joten pistinkin paljon varjostettuja versioita myyntiin (Facebookin Ginga kirpputorille ja Kaksoissolan foorumille).

Kuten alussa sanoinkin, mallikuvien laatu vaihteli ja paketista löytyi muutamia huomattavasti huonolaatuisimpiakin yksilöitä.

Ylempi huonolaatuinen

Tästä päästäänkin sitten sellaisiin mallikuviin, jotka eivät ole aikaisemmin olleet mitenkään hirveästi mielenkiintoni kohteita, mutta jotka päätin kuitenkin pitää kaksoiskappaleita ja selkeästi sellaisia mallikuvia lukuunottamatta joita en halunnut itselleni. Tälläisiä ovat aina olleet liikettä, asentoa tms. kuvaavat mallikuvat joissa useimmiten hilluu joku random koira.

Sekä taustat ja maisemat. Oikeastaan fiilikset näitä kohtaan ovat hieman ristiriitaiset, sillä pidän kyllä tavasta, jolla nämä on tehty ja jälki on monesti ihan häkellyttävän kaunista ja yksityiskohtaista, mutta koska nämä ovat myös mallikuvista niitä vähiten arvokkaita ja niitä tuntuu olevan melkein loputtomiin, ei niitä ole tullut pahemmin lähdettyä keräämään koskaan ennen tätä.