SILVER FANG Assortment

Yukimizake, joka tunnetaan parhaiten varmastikin omakustanteena tehdyistä Ginga-tuotekatalogeistaan ja doujinsheistaan, jossa hän on koonnut yhteen upeita kuviaan ilahdutti minut jälleen lahjoittamalla uusimman teoksensa, joka kantaa nimeä SILVER FANG Assortment, jonka voisi kääntää suomeksi vaikkapa lajitelmaksi tai valikoimaksi.

Kyseessä on muutaman sivun mittainen lehtinen, joka on jälleen upeassa A4-koossa ja sisältää painojäljeltään upeaa taidetta ja muutamien tuotteiden esittelyt.

 Tässä doujinshissa on esitelty erilaisia GNG-animen julkaisuja ja joukosta bongaa myös suomenkielisen metalliboksin vasemmasta alanurkasta. Lisäksi mukana on juttua ja kuvia maitopullojen korkeista, joita on tehty myös Gingasta aikanaan. Näiden alkuperä on jäänyt vähän kyseenalaiseksi varsinkin niiden heikon puoleisten derp-kuvien ansiosta, mutta ilmeisesti ne ovat aitoja. Toisella sivulla näytettiin myös kuvia muista vastaavista eri sarjojen korkeista.

Lisäksi kuvia taiteesta tottakai! Vaikka Yukimizaken kuvat jäljittelevätkin Ginga-tyyliä niin niistä erottuu selkeästi oma sävynsä niin ettei ainakaan itselleni ole jäänyt epäselväksi ovatko kuvat esimerkiksi suoraan mangasta napattuja vai eivät. Varsinkin mangatyyliset rasteritekstuurit ovat todella komeita. Omaksi suosikikseni tästä doujinshista jäi ehdottomasti kuva, jossa on Shigure etualalla. Yukimizake onkin muutama vuosi sitten tehnyt samantyylisen kuvan värillisenä, jonka bongasin hänen DA-tililtään. Tämä on kenties siis uudelleen piirretty kuva vanhan pohjalta, kehitys on kyllä huimaa! Viimeisellä sivulla on myös osoitettu kiitokset Ginga Insane-blogin pitäjälle, joka on auttanut myös Yukimizaken tuotekatalogien kanssa.

Tähän loppuun haluan vielä aiheesta poiketen näyttää näitä upeita kortteja, jotka olivat mukana paketissa. Pidän myös kovasti Pokémonista, vaikka en fanitakaan sitä niin suurella sydämellä kuin Gingaa. Kyseessä on kuitenkin rakas lapsuuden sarja, joka on yhä vahvasti läsnä pelaamisen ja pelikorttien keräämisen muodossa, joten olin iloisesti yllättynyt näistä.

Vapaa käännös vielä mukana olleesta lappusesta:

"Nämä kuvalliset postikortit julkaistiin 1998. Niitä myi Japan Post."
(Eli siis Japanin posti, mutta ilmeisimmin Japan Post on yrityksen nimi vähän niinkuin Suomessa on Posti.)

Laulukirja ja sen entisöinti

Laulukirja lienee sopivin suomennos tälle tuotteelle ja sitä olen nähnyt yleisimmin käytettävänkin. Kyseessä on siis paksuista sivuista koostuva kirjanen, jota on oman käsitykseni mukaan myyty aikanaan samassa paketissa soundtrack C-kasetin kanssa. Kirjaan on koottu kahdeksan kappaleen sanoitukset näyttävän kuvituksen kera. Takakannen tekijänoikeuksissa mainitaan vuosiluku 1986 ja Nippon Columbia Co. Ltd.

Yksi hienoimmista asioista tässä laulukirjassa on ehdottomasti se, että toisin kuin monissa muissa GNG-oheistuotteissa, laulukirjaan ei ole käytetty kuvia suoraan animesta napattuina vaan niitä on muokattu ja käytetty paljon eri tavoin, lisäksi mukana on kuvia, joita nähdään mm. vinyylilevyjen kuorissa eikä varsinaisesti juuri muualla.

Laulukirja ja kasetit kuuluvat siihen oheistuoteryhmään, joihin törmää harvemmin. Johtuen melko varmasti hyvin pitkälti siitä, että ne olivat käyttöesineitä, joita ei ole pahemmin säästelty. Viimeksi, kun olen nähnyt hyväkuntoisen laulukirjan myynnissä Suomen puolella oli sen hinta huutokaupassa useampia satasia. Siksi olinkin vähän ihmeissäni, kun tälläinen laulukirja ilmestyi myyntiin Japanilaiseen huutokauppaan todella edulliseen lähtöhintaan, mutta vilkaus ilmoitukseen kertoi aikalailla kaiken olennaisen siitä, miksi tämä kyseinen yksilö ei maksanut mansikoita.

Huomattavin asia lienee se, että kirjasessa on keskellä taitokset ihan koko kirjan matkalta. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mikä paistaisi silmiin heti ensimmäisenä, toisin kuin seuraava tekijä:

Ensimmäinen sivu oli väritetty väriliidulla, jälki oli sen verran isolla alueella, että se sai minut jo vähän epäröimään haluanko varmasti ostaa tämän, mutta koska kyseessä on tuote, johon törmää hyvin harvoin päätin ettei yksi tahra minua pidättele. Laulukirjasta oli jonkin verran kilpailua, jopa sen kunnosta välittämättä, mutta siitäkin huolimatta loppusumma oli vain 22 euroa + toimituskulut ja muut lisämaksut. Kirjan saadessani huomasin, että siinä oli hieman muitakin pikkuvikoja kuin vain etukannen reunan "hiirenkorva" ja väriliitutahra etusivulla.

Takasivun likatahrasta selviytyminen ei vaatinut paljon mitään, sillä pieni kevyesti kostealla paperilla hankaaminen teki tehtävänsä. Sen sijaan toinen väriliidun viiva ja lyijykynäjälki osoittautuivat paljon haastavammaksi. Selvittelin vähän kaikenlaisia keinoja, joilla voisin saada nämä jäljet siistimmäksi, varsinkin etusivun iso väriliitutahra häiritsi. Etsin kaikenlaisia vinkkejä netistä ja toimivimmaksi osoittautui lämmittää sivua (leivinpaperi sen päällä) silitysraudalla, pyyhkiä väriliitua paperilla pois ja toistaa tätä samaa, kunnes paksu kerros väriliitua oli poissa ja jäljelle jäi vain hailakka alue. Tämän puolestani sain siistittyä kevyesti pyyhekumilla. Lopputulos oli aika hämmästyttävä:

Valitettavasti pienempien tahrojen kanssa en ollut ihan yhtä onnekas, koska kumittaessa kulutat tietysti kirjan pintaa muutenkin. Vaikka sivut olivat paksuja ja hieman erikoista, kestävämpää materiaalia (ottaen huomioon, että pyyhin takakannen hieman kostealla paperilla ja pystyin myös silittämään kirjaa), kärsivät ne kumituksesta, jolloin tahrat olisi pitänyt jättää vain paikoilleen.

Entisöinti on vähän kaksipiippuinen juttu keräilyn kannalta, sillä toiset voivat olla sitä mieltä, että heikommassakin kunnossa oleva tuote pitäisi säilyttää koskemattomana. Vaarana voi olla tuotteen vahingoittuminen sekä myös keräilyarvon laskeminen. Tiedän yhden keräilijätuttuni peseneen muutamat GDW-pehmolelunsa niiden oltua edellisten omistajien jäljiltä hyvin likaisia. Toinen taas on vahvistanut omien pehmojensa haalistuneita arpia tussilla, jos nyt en ihan väärin muista niin joku oli tainnut myös ommella arvet pehmoon, jolla oli alunperin piirretyt arvet. Olen itse oikeastaan sitä mieltä, että voit tehdä omilla tuotteillasi ihan mitä haluat, kunhan olet rehellinen, jos päätät joskus myydä tuotteen eteenpäin. Itse en ole miettinyt laulukirjan myymistä eteenpäin taikka muuttuiko sen keräilyarvo nyt, kun menin tekemään tälläisiä muutoksia. Ainakin voin rehellisesti sanoa, että ensimmäinen sivu miellyttää silmääni nyt huomattavasti enemmän kuin silloin, kun siinä oli valtava oranssi läikkä.

Tähän loppuun vielä kuvia kirjan sisällöstä:

Weekly Manga Goraku 6/12 (The Last Wars)

The Last Wars -sarja on ollut monien puheenaiheena siitä lähtien, kun tieto Takahashin uudesta sarjasta tuli ilmi. On ollut jonkin verran spekulointia sen suhteen, että kyseessä tulisi todellakin nimensäkin puolesta kenties viimeinen Ginga-sarja huomioiden miten pitkään sarjat ovat jatkuneet, miten niiden suosio on aaltoillut ja ollut viime aikoina erityisesti laskussa. Takahashilla alkaa myös olla ikää, joka on saanut ajattelemaan sensein vetäytymistä ansaitulle eläkkeelle, mutta aika näyttää.

Yleisestä epäaktiivisuudestani huolimatta olen ollut melkoisen kiinnostunut tästä sarjasta, joskin pienellä varauksella, sillä GDA ja GDW:O eivät pahemmin itseäni vakuuttaneet. Varsinkin GDA;n kohdalla tuli sellainen olo, että Takahashikin oli jo luovuttanut sarjan suhteen eikä se käsitykseni mukaan ollut kovinkaan suosittu. Tiedostaen miten kahden edellä mainitun sarjan kohdalla juttu on vain yhtäkkiä tyssännyt aika varoittamatta, The Last Wars vaikuttaisi jonkinlaiselta viimeiseltä oljenkorrelta saada porukka jälleen kiinnostumaan. Voisi melkein sanoa, että kun sarjaa on tunnuttu väkisin pitkittämään tappiin asti niin sen loppuminen ei ole koskaan ollut yhtä elävästi läsnä kuin nyt.

 

Koska tämä sarja tuli muutenkin niin puskista olin aika yllättynyt, että tällä kertaa Takahashilla vaikuttaa olevan selkeä suunta sarjan suhteen heti alusta alkaen tasapaksun hapuilun sijaan. Aikahyppy oli mielestäni aika mukava yllätys ja ainakin alun perusteella näyttäisi tosiaan siitä, että siitä on kulunut jo tovi, mihin Orion jäi - kansikuvankin perusteella Weedin pennut vaikuttavat jo varhaisessa aikuisiässä olevilta. Yllättäviä asioita sarjasta tuntuu vain tursuavan yksi toisensa jälkeen, josta jää vähän sellainen tunne, että Takahashilla on ehkä ollut aikaa suunnitella tätä etukäteen paremmin. Mikäli tämä tosiaan olisi Ginga-sarjan viimeinen osuus vaikuttaisi jotenkin todella sopivalta, että sarja päättyisi siihen mistä se alkoikin. Koko asetelma Monsoonin, Akakabuton pennun, vastaiskusta ja kostosta on samaan aikaan niin ennalta-arvattava, mutta myös nostalginen. Koirat ja karhut vastakkain jälleen.

 

En muista oikeastaan milloin olen viimeksi vastaavia lehtiä lukaistessani miettinyt miten lyhyt yksi luku onkaan. Ensimmäisessä luvussa kaikki tuntui pärähtävän käyntiin ihan hetkessä ja sitä haluaisi vain jo tietää mitä seuraavaksi tapahtuu... toivon todella, että tässä on jälleen yksi Takahashin odottamisen arvoinen mestariteos. 

Ensimmäinen Goraku oli minulle jälleen pakollinen ostos, sillä tykkään älyttömästi näistä lehdistä, joissa sarjoja julkaistaan ensimmäistä kertaa. On värillisiä kansia, sivuja ja sivutkin ovat massiivisia verrattuna pokkariversioihin. Takahashin sarjat ovatkin päässeet oikein mukavasti kanteen lähiaikoina, ei paha ollenkaan. Näitä haalii ihan mielellään itselleen ennenkuin ne loppuvat ja varsinkin, kun niitä saa aivan uusina. Gorakuthan ovat tosiaan Shonen Jumpien tavoin sellaisia kokoelmalehtiä, joita ei pahemmin säästellä ja ne ovat rajoitetun aikaa myynnissäkin.

Minulle on melkeinpä tullut jo tavaksi esitellä lehden muutakin sisältöä (a.k.a omituisimpia löydöksiä), joten miksipä jättää sitä tälläkään kertaa pois. Lyhyesti sitä voisi melkein tiivistää, että reilusti yli puolet Gorakusta - ainakin itselläni olevat yksilöt - koostuu seksistä ja väkivallasta, joten niistä ei ole pahemmin mitään kerrottavaa tai näytettävää. Joukkoon mahtuu tottakai oikein hupaisia yksilöitä, mutta valitettavasti en viitsi tälläiseen blogiin jakaa K-18 sisältöä, joten saatte pärjätä ilman esimerkkejä.

Verta ja väkivaltaa sen sijaan harva Ginga-sarjoja seuraileva tuskin hätkähtää, joten tässä on muutamat kauniit esimerkit yhdestä vähän pirteämmästä sarjasta.

Ruoka on vakava asia. 

Ruokaan liittyviä sarjoja muuten tuntuu riittävän, mielenkiintoinen teema.

Pelaamista. Nappuloita paikasta A paikkaan B. Keskustelua.

Tuli joskus nuorempana katsottua Hikaru No Go:ta, joka oli melkein actionia näihin sarjoihin verrattuna, ei ole ihan minun juttuni. 

Lopuksi ruutu, johon samaistuin lehden selattuani.
Yhteen lehteen mahtuu vaikka mitä outoa. 

Värilliset GNG-figuurit?

Liittyen aikaisempaan tekstiini GNG-figuureista, maalatut figuurit saivat jonkin verran huomiota osakseen, joten aloin pohtimaan miltä nämä figuurit voisivat näyttää värillisinä. Ei mitään syvempää pohdintaa luvassa valitettavasti tällä kertaa, onhan pääpaino kuvissa joiden muokkaamiseenkin vierähti mukava tovi. Tämä oli lähinnä taas vaihteeksi tälläinen aivopieru, jonka päätin jakaa kanssanne.

Sen verran voisin sanoa, että koska tykkään näiden patsasmaisten figuurien metallihohtoisista väreistä muutenkin niin päätin säilyttää tämän saman elementin hyvin pitkälti myös muokkauksissa. Toiset onnistuivat paremmin ja toiset vähemmän paremmin. 

Ja jotkut puolestaan näyttävät kuulemma hieman häiriintyneiltä. Annan kaiken kunnian siitä Bandaille.