perjantai 26. elokuuta 2022

Uusia pehmoja FaNeMalta!

 


FaNeMa julkaisi yllättäen uuden pehmosetin. Hahmoina tällä kertaa ovat isompina, istuvina pehmoina Riki, Ben, Akame ja John. Pikkuisina avaimenperäpehmoina taas löytyvät Tiikeriveljekset, ensimmäistä kertaa pehmoina!

Miten jännittävä yllätys! Isot pehmot ovat 3300 jeniä (n. 24€) ja avaimenperät 1650 jeniä (n. 12€). Viimeksi nämä myytiin loppuun hyvin nopeasti ennakkotilauksen päättymisen jälkeen, joten jos joku pehmo miellyttää, kannattaa se ehdottomasti napata ennakkotilaukseen. Ostorajoitusten vuoksi pehmoja ei päätynyt Mangamuseota lukuunottamatta pahemmin jälleenmyyntiin.
Ennakkotilaukseen tarvitset välityspalvelun.

Ennakkotilaus on käynnissä FaNeMan sivuilla 1.9.- 26.9. eli jälleen suhteellisen lyhyt aika kyseessä.



Erityisesti tiikeriveljekset ilahduttivat minua hahmovalintana~ Aikeissa olisi ostaa koko poppoo sekä mahdollisesti muutama isoista. Viimeksi jätin Johnin ottamatta ja se jäi kaduttamaan, tykkäsin pienestä pehmoavaimenperästä melko paljon enemmän kuin tästä isommasta. Riki todennäköisesti lähtee mukaan, mutta Ben houkuttaisi myös.

Kaikkien toteutus ei ehkä ole mieleeni, erityisesti tiikeriveljeksillä olisin nähnyt paljon paremmaksi ratkaisuksi sen, että raidat lähdevät keskeltä selkää, kuten otsassa.

Millaisia fiiliksiä sinulla on uusista pehmoista? Onko suosikkia tai inhokkia?

maanantai 15. elokuuta 2022

Yhdistyksen Ginga-kalenteri 2023

 

Yhdistyksen oman Ginga-kalenterin ennakkotilaus on avattu! Upeassa seinäkalenterissa on 13:n piirtäjän fanitaidetta Hopeanuoli- ja Weed-animen ikimuistoisimmista kohtauksista!
Kalenterin voi ennakkotilata Hopeapuodista.

Teemana ovat Hopeanuoli- ja Weed-animeista tutut legendaariset kohtaukset. Jokainen kuukausi on kuvitettu upealla fanitaiteella. Kuvittajina ovat Allusauruss, BUBIMILK, Dee, J.J., KaaoksenKorppi, Katariina Salomaa, Mawa, Narncolie, Saiccu, SaQe, Sepi, Zeralex, sekä _pirityinen_.

Kalenteri on A4-kokoinen, siinä on ripustusreikä sekä wire-sidonta.

Ennakkotilaus päättyy 30.9. Kalenteri kannattaa tilata nyt, sillä ennakkotilauksen jälkeen niitä on saatavilla vain hyvin pieni määrä, jos ollenkaan.

---

Olen yksi mukaan päässeistä kuvittajista! Kalenteria varten tehdyt kuvat ovat upeita ja niiden työstöä oli ilo seurata alusta alkaen. Olen nähnyt toisinaan, että yhdistyksen tuotteita aletaan kysellä ja metsästää siinä vaiheessa, kun ennakkotilaus on loppunut tai tuotteet on jo myyty loppuun, joten toivon pienellä mainostuksella tämän tavoittavan vähän enemmän väkeä.

lauantai 13. elokuuta 2022

Arvostelu: Hopeanuoli-musikaali osa 1: Ystävyyden siteet

Maruichirô Maruon ohjaama, japanilainen musikaali polkaisi eilen 12.8. käyntiin ensi-illan elokuvateattereissa. Ennen musikaalin näkemistä bongasin pari arvostelua, mikä oli positiivinen yllätys, koska voisin kuvitella, että tämä näytös ei ole herättänyt niin paljoa huomiota Hopsu-fanien ulkopuolella. Sekä hesarin, että episodin arvostelut eivät päätä huimaa positiivisuudellaan, mutta nostan hattua niiden tarinan avaamisen ja muutamien ihan varteenotettavien ja ymmärrettävien kritiikkien osalta.

Odotin tätä musikaalia valtavan paljon, koska olihan kyseessä ensimmäinen kerta, kun Hopeanuoli pääsee valkokankaalle. Olipa kyse sitten nostalgiahuurusta tai yhä aktiivisesta fanikunnasta, ei minusta ollut millään tavalla itsestäänselvää, että musikaalia oltaisiin päästy näkemään myös elokuvateatterissa. Joten aivan valtava kiitos tästä Future Filmille! Minusta oli ihanaa, että Hopeanuolen aikanaan Suomeen tuonut ja sitä kautta meidät monet sarjaan rakastuttanut levittäjä toi Hopeanuolen meille uudelleen. Suomalaiset fanit ovat ehdottoman onnekkaita - ja onnellisia saadessaan tälläisiä mahdollisuuksia. Suomennoksessa silmiin vilisi muutamia kirjoitusvirheitä, mutta ei mitenkään jatkuvalla tahdilla. Yleisesti ottaen olin vain tyytyväinen siihen, että musikaalille saatiin suomenkielinen tekstitys.

Mitä tulee itse taltiointiin, olin positiivisesti yllättynyt laadusta. Kamera pysyy hyvin mukana tapahtumissa ja musikaalia valkokankaalta seuratessa unohtaa täysin, että tämä on alkujaan tallennus live-esityksestä. Yleisöä näkyy aikalailla vain alussa ja lopussa. Myös äänentoisto on ensiluokkaista - ja sen verran voluumia löytyy, että pisti pohtimaan miten hyvin tämä kuuluukaan muihin saleihin...

Mitä tulee termiin musikaali ja miksi sitä käytettiin stage playn sijaan, ymmärtää asian melko hyvin, koska näytelmän sijaan musiikki raikaa melkein tauotta. Repliikki osuudet ovat lyhyitä ja ytimekkäitä ja niitä olisi melkein voinut olla enemmänkin. Eniten ehkä pelkäsin, että tästä toiminnantäytteisestä musiikkipläjäyksestä ei löydy viihdettä kahdeksi tunniksi, mutta huomasin omaksi ilokseni olevani väärässä. Musikaalista löytyy sekä loistavaa, että hieman kyseenalaisempaa huumoria, mikä toisaalta toimii, koska Ginga ei mangasarjana ole koskaan ollut mikään kuolemanvakava juttu. Ei ole valetta sanoa, että koko sali hykerteli aika-ajoin.

Sanoisinko silti, että kaksi tuntia meni kuin siivillä? Ei, ei mennyt. Ymmärrän hyvin, että varsinkin perheen nuoremmat eivät välttämättä ole jaksamista istua koko aikaa paikoillaan. Jatkuva toiminta alkaa tuntua loppua kohti melko puuduttavalta aistiärsykkeiden ylilyönniltä ja vaikka yleisesti ottaen nautin musiikkiosuuksista, eriyisesti ninjakoirien osuudessa minun oli vaikea nauttia enää sekavasta mölystä, jossa ei tuntunut olevan mitään päätä eikä häntää. Mutta haluan sanoa senkin, että kun animen tunnari kajahti ilmoille musikaalin alussa sain kylmiä väreitä ja sydän tykytti siihen malliin, että oli vaikea sanoa ettei sisäinen lapseni olisi rakastanut koko homman nostalgisuutta. Se oli juuri sellainen reaktio mitä toivoin ja kaipasin, en usko, että pelkkä DVD-julkaisu omalla kotisohvalla katseltuna saisi samaa aikaan, mitä elokuvateatterielämys mahdollistaa.

Lavasteiden yksitoikkoisuus oli ymmärrettävää ja minun mielestäni sitä hyödynnettiin poikkeuksellisen hyvin erilaisilla efekteillä. Välillä lavalle heijastettiin pieniä videopätkiä, jotka toimivat hyvin tarinan etenemisen kanssa. Samalla haluan sanoa, että epämääräiset Akakabuto-lavasteet (kehikkomaiset käpälät ja osa, jonka oletin olevan pää) olivat iso miinus ja ne olisi voinut toteuttaa mielestäni pienellä vaivalla paremminkin. Vuorimainen lavaste kuitenkin tarjosi kivasti monipuolisuutta sille, missä hahmot milloinkin olivat ja miten monin eri tavoin niitä saattoi hyödyntää niin rauhallisemmissa puheosioissa kuin toiminnan täytteisissä taistelukohtauksissakin. Allekirjoitan täysin hesarin arvostelun osuuden siitä, että näyttelijät saivat tosiaankin pyöriä ja hyppiä hiki virraten - oli oikeasti ihme, että siinä myllerryksessä korvat ja hännät ylipäätään pysyivät matkassa mukana. Asuvalinnat yleisesti ottaen olivat erikoisia, mutta paikoin toimivia. Rakastin esimerkiksi ninjakoirien asuvalintojen leikittelyä, Akamella oli ylellisempää valkeaa vähän kuin samurailla konsanaan ja Kurojaki puolestaan oli vähän kuin räväkkä punkkari kaikkine niitteineen. Kogan ninjakoirilla taas oli siistit ninjamaiset maskit - ja melkein kauhuleffamainen kaikuva puhetapa sai kylmiä väreitä, rakastin miten se oli toteutettu! Benillä puolestaan oli päällään enemmän univormumaista takkia, joka sopii sotilasteemaan loistavasti. Hahmovalinnoissa minua jäi vähän harmittamaan se, että siinä missä kaksoisrooleja löytyi random koiriin, loistivat juonellisesti tärkeät hahmot poissaolollaan, kuten esimerkiksi Sniper.

Ylinäyttely lienee kulttuurijuttu, jota en oikeastaan enää edes samalla tavalla huomaa, kun olen katsonut esimerkiksi Squid Gamen, jossa asia häiritsi minua suunnattomasti alussa. Vahvat tunnetilat sopivat teemaan... joskin, Ginin osalta herkkyyttä ja dramaattisuutta olisi voinut tipauttaa asteen tai pari.

Ensimmäinen osa loppuu muuten Igan ninjakoirien mukaan saamiseen ja Shikokuun suuntaamiseen, odotan innolla jatkoa. Antaisin tälle ehkä arvosanaksi 7/10.

Pakko myös mainita, että joissakin näytöksissä jaettiin A3-kokoisia keräilyjulisteita, jos sellaisia on saatavilla vielä ensi-illan jälkeen ei sitä kannata rullata reppuun ja toivoa parasta. T. limsapullon runneleman keräilyjulisteen omistaja.

Kävitkö katsomassa musikaalin tai oletko menossa katsomaan sen myöhemmin?
Mitä fiiliksiä sinulle jäi musikaalista?

perjantai 3. kesäkuuta 2022

Kokoelman säilytys ja esillepano

Kokoelman säilytys ja sen esillepano on asia, joka tulee auttamatta ajankohtaiseksi keräilijänä. Joten tämä postaus onkin omia pohdintojani, asioita joita olen havainnut hyväksi. Asioita, joita olisin toivonut tietäväni olevan olemassa tai joita en osannut etsiä ja olen tullut niistä tietoiseksi vain tuskalla ja hiellä... tai jotain sinne päin? Myös sellaisia asioita, joita muut ovat välillä kyselleet minulta.


Keräilykorttitaskut lienevät monelle tuttu asia, olipa kyse sitten Pokémon-korteista tai muista vastaavista. Mutta siltä varalta ettei niistä tiennyt: keräilykorttitaskuja on helposti saatavilla. Jos ei halua netistä lähteä tilailemaan, niitä pitäisi löytyä useimmista laajemmin varustelluista kaupoista, esimerkiksi toimistotarvikkeiden puolelta. Prismasta näyttäisi löytyvän sekä aika usein myös kirjakaupoista. Tietysti myös tälläisiä tuotteita myyvistä erikoisliikkeistä, kuten vaikkapa Fantasiapelit.

Keräilykorttikansiot ovat käteviä säilytyspaikkoja pienemmille tuotteille: korteille, tarroille tai vaikkapa kuvan paperimagneeteille. Ne mahdollistavat erityisesti tuotteiden helpon selaamisen, jolloin on paljon helpompaa pysyä perässä siitä mitä jo omistaa ja mitä puuttuu, jos yrittää täydentää täysiä settejä.

Perinteiset muovitaskut menevät aikalailla tähän samaan sarjaan, niitä löytyy vieläkin helpommin. Ne ovat käteviä vähän isommille paperituotteille niinkuin mainoksille ja mallikuville.

 


Jos taas tuotteita on useita eri kokoisia ja niitä haluisi tiivistää kivasti selattavaan muotoon, voi apu löytyä valokuva-albumeista. Etsin hiljattain käsiini tälläisen "itseliimautuvan" valokuva-albumin, joka ei edellytä kulmatarrojen ostamista tai kuvien liimaamista. Sivujen päällä on kalvo, joka tarrautuu kiinni sivuun ja pitää kivasti tuotteen aloillaan.

Tämä on hyvä vaihtoehto pienille mainoksille ja muille vastaaville jutuille. Käytännössä kuitenkin kaikki vähänkin paksumpi on melko turha yrittää taiteilla kalvon alle. Postikortit saattavat aiheuttaa päänvaivaa, jos ne eivät ole ohuita. Ilmakuplat ovat myös todellinen riesa ja suosittelenkin esimerkiksi viivottimen käyttöä kalvon tasoittamiseen. Nämä vaativat pitkiä hermoja ja aikaa - ja lemmikin omistajana nämä kalvot oikein imaisevat lähellä olevat kissankarvat luokseen.

Kolikkotaskut. Asia, josta opin vasta hiljattain. Jos keräilykorttitaskut ovat liian isoja, voi näistä olla huomattava apu. Nämä kuvassa olevat kulkivat nimellä rahakansion kolikkotasku. Nämä saa kivasti samaan kansioon muiden kanssa, mutta tuotteet pysyvät tiiviimmin aloillaan. Jostakin syystä näitä on tosi vaikeaa löytää Suomen puolelta, ainoat jotka osuivat silmään olivat lähinnä sivuilla, jotka ovat erikoistuneet rahan keräilyyn.

Kolikkotaskuja saa myös yksittäisinä, kuten keräilykorttien sleevejäkin. 

Isot julisteet osaavat olla myös yksi iso päänvaiva. Niitä ei viitsisi pitää vain rullalla vaan ne haluaisi esille ja jos niitä ei halua lähteä kehystämään eikä halua pilata niitä iskemällä taustapuolen täyteen teippiä tai sinitarraa, ovat julisteripustimet tosi hyvä apu. Niitä löytyy netistä myös nimellä julistelista.

Julisteripustimia saattaa löytyä sisustuspuolelta joistakin liikkeistä, mutta niitä vaikutti löytyvän myös erityisesti esimerkiksi julisteisiin tai valokuvatuotteisiin erikoistuneista liikkeistä. Jos niitä googlettelee, kannattaa vertailla hintoja, koska toisaalla ne voivat maksaa alle 5 euroa ja toisaalla 20 euroa ja sen yli. Toki materiaalikin vaikuttaa. Vaikka itse pidän näistä, joissa reunat ujutetaan listan sisään on niissä miinuspuolensakin, sillä siellä pysymiseksi päätyihin pitää laittaa jotain, joka estää niiden ulos liukumisen. Olen itse ratkaissut tämän laittamalla muutamia niittejä ylä- ja alareunoihin. Kuvittelisin, että magneetilla olevat versiot ovat paljon paremmat, jos haluaa säilyttää julisteen mahdollisimman hyväkuntoisena.

Muita mainitsemisen arvoisia mainintoja, kun kyselin onko muilla antaa vinkkejä. Ainakin Amazonista löytyi tälläisiä figuurihyllyjä, jotka mahtuvat kätevästi vaikka kirjahyllyyn tai pöydälle ja niillä saa tuotteita kivasti näkyville ilman, että osa jää toisten taakse piiloon.


Näitäkin löytyy paljon erilaisia. Melkolailla mistä tahansa, missä on mitään säilytykseen löytyvää tai muuten vain sekalaista tavaraa, voi tulla vastaan löytöjä. Ne voivat löytyä esimerkiksi sisustuspuolelta, toimisto- tai keittiötarvikkeista tai vaikka askarteluliikkeestä. 


Mainintana oli myös Ikean lasikuvut. Kiva keino saada tuotteita esille ilman, että tarvii murehtia niiden pölyyntymisestä.

Oletko sinä tehnyt jotain oivalluksia kokoelman säilytyksen tai esillepanon kanssa? Jaa löytösi ihmeessä meille muillekin kommenttikentässä~

lauantai 21. toukokuuta 2022

Hyväntekeväisyyspinssit (2022)

 

Emalipinssien kanssa kesti odotettua pidempään, mutta viimein ne saapuivat ja Urumi pääsi eilen postittelemaan läjän ennakkotilauksia. Tein näistä myynnin alkaessa jonkinlaisen postauksen, mutta käyn näitä hieman tarkemmin läpi tässä postauksessa~

Tukipinssit ovat tosiaan lisensoituja tuotteita, joiden myyntihinta lahjoitetaan kokonaisuudessaan Ukrainan sodan uhreille. Kohteiksi oli valikoitunut Unicef ja Revived Soldiers Ukraine. Unicef auttaa pakenevia siivileitä ja RSU haavoittuneita sotilaita. Tähän mennessä Urumi on lahjoittanut tukipinssien avulla ainakin 2175 euroa (lähde).


Badgeja tuli kaksi erilaista ja tykkään näiden kuvavalinnoista ja toteutuksesta tosi paljon. Vinkkasin näiden kohdalla ongelmasta, joka ilmeni aikaisemmissa pinsseissä - copyright teksti jää helposti liian alas siitä huolimatta, että yrittää huomioida useimpien painopaikkojen ohjeistuksia näkyville jäävästä osasta ja noudattaa sitä. Joten virheiden kautta opitaan ja nämä näyttävät tosi kivoilta ja asettuvat tosi hyvin!

Pinssien koko on 3,8 cm eli ne ovat aikalailla samoissa mitoissa kuin esimerkiksi japanilaiset Hopeanuoli-pinssit, joita Takahashi Production teki aikanaan. Nämä tosin on Suomessa valmistettuja~

Pinssien julkistamisen palautteita selaillessa tuli yllätyksenä, että muutamat kokivat Chibi-karhun kuvalla varustetun pinssin jollakin tavalla mauttomaksi, mutta samalla huomasi miten eri tavalla ihmiset voivat ajatella kuvien merkityksestä jossakin yhteydessä. Itse miellän näissä teemoiksi taistelu ja ystävyys. Esimerkiksi Venäjän sotakoirien käyttäminen olisi ollut omasta mielestäni enemmän harmaata aluetta.


Tykästyin myös emalipinssiin kovasti, se näyttää livenä vieläkin paremmalta - mutta sitä on myös tosi vaikea kuvata, koska siinä on ääriviivoina kullanvärinen reunus, joka luonnollisesti heijastaa valoa minkä ehtii. Emalipinssi on ollut yksi tuotteista, joita olen toivonut valikoimaan alusta alkaen, joten oli mahtavaa olla osana sen tekoa. Kuvituksesta on vastannut Gay Breakfast ja tämä on itseasiassa erilainen variaatio fanmade pinssistä, jonka he toteuttivat alunperin.

Miksi tätä tarkoitusta varten ei tehty ihan uutta, originaalia designia? Isoin syy on varmaankin aika, koko projekti piti saada hyväksyttyä ja työn alle nopeasti. Lisäksi Gay Breakfast on kokenut emalipinssien tekijä, heillä on kokemusta ja taitoa, jota meillä ei suunnittelutiimissä ollut entuudestaan.

Tämä pinssi on pikkuinen, se on korkeudeltaan n. 2 cm, pituudeltaan ehkä suunnilleen 3cm.

Emalipinssit on muuten tosi haastavia tuotteita erityisesti värien osalta. Tykkään keräillä pinssejä ja sitä kautta on tullut tutuksi, että näissä tuotteissa painovirheet, laadunheitot ja erityisesti värivirheet on valitettavan yleisiä. Varsinkin, jos pantone-sävyjen kanssa pelataan, värit voi olla aivan erilaiset kuin miltä ne näyttävät omalla näytöllä. Ongelmana onkin, että pantone-värikartat, joilla sävyjä voisi katsoa luonnossa ovat ihan älyttömän kalliita. Puhutaan helposti satasista per viuhka.

Esimerkkinä yksi fanmade-pinssi FoxLeapilta.


Pinssin taustapuolelta löytyy myös copyrightit~

Taustapahvin kanssa oli hieman haasteita, koska sen tai pinssin koko sekä pinssin sijainti taustapahvilla ei alkuun ollut tiedossa ja niille piti varata tilaa. Tekstiä piti myös mahduttaa melko paljon, mutta näin jälkiviisaana: tekstilaatikkoa olisi voinut selvästi kasvattaa ylöspäin.

Tämän lisäksi ilmeisesti oli kommunikaatiovirhe siinä, mille puolelle korttia pinssi isketään. Tämä oli siis alkuperäinen suunnitelma:


Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Kaikilta isommilta kauhuskenaarioista vältyttiin emalipinssin kanssa.

Pinssit löytyvät tosiaan Urumista.

tiistai 17. toukokuuta 2022

Hopeanuoli-värityskirja

Suomen Hopeanuoli-fanit ry teetti värityskirjan jonkin aikaa sitten. Kirja sisältää 52 sivua suomalaisten fanien tekemää taidetta. Värityskirja on kokoa A5 ja sen teemana on Akakabuto-saaga.

Piirtäjinä toimivat: A.vulgaris, Harlequinsy, Hopeakuu, Jalle, Juhomoro, Kurome, Lucifer, Nara, SaQe, SHL, Suetic, Taru Laaksonen, Tino Jansson, Zerwolf ja Zif.

Värityskirja on yhä myynnissä Hopeapuodissa hintaan 20€.

Tämä värityskirja kiinnosti minua heti siitä lähtien, kun se julkistettiin. Olen tykännyt faniyhdistyksen yhteisprojekteista, esimerkiksi keräilykortit on toteutettu tosi hienosti. Nytkin faniyhdistyksellä on työn alla monen eri taiteilijan kuvittama kalenteri - johon pääsin muuten itsekin osalliseksi! Jännittävää nähdä millainen lopputulos siitä syntyy, tosi monia kivoja kuvituksia on tulossa.

Mutta itse värityskirjaan: tykkään kannen ideasta, puoliksi väritetty kuva toimii tämän konseptin kanssa kivasti. Kansi ei ehkä ole kuitenkaan yhdistyksen julkaisemista jutuista omia suosikkejani, monet jäsenlehtien kannet ovat nykyään niin upeita, että niiden rinnalla tämä jää melkein vajaan ja pelkistetyn oloiseksi. Olisin ehkä kaivannut kanteen myös hiukan verran paksumpaa materiaalia erottamaan ne kunnolla, mutta toteutuksena tämä ei toki ole myöskään huonoimmasta päästä. Lopputuote on omalla tavallaan laadukas, ehkä enemmän vihkomainen kuin varsinainen kirja.

Painolaatu tässä on kylläkin täyttä priimaa ja sisällöltään värityskirja tarjoaa paljon erilaista vaihtoehtoa, halusipa sitten hieman pelkistetympää tai yksityiskohtaisempaa. Myös paperi vaikuttaa laadultaan tosi hyvältä, siitä ei kuulla seuraavat kuvat lävitse ja se on mukavaa materiaalia, sopivan mattapintaista. Eri taiteilijoiden kuvat ja tyylit punoutuvat yllättävän hyvin yhteen. Tykkäsin tosi paljon siitä, miten värityskirjassa on myös reilusti ihmis- ja karhuhahmoja.



Itse kuvissa itseäni ehkä häiritsee eniten se, että osa kuvista täyttää sopivassa mittasuhteessa koko sivun, mutta osissa kuva ikään kuin katkeaa kesken kaiken. Myös tekstit ovat ehkä omaan makuuni hitusen verran liian isot, mutta toisaalta minua ei häiritse niiden mukana oleminen, ehkä ne muistuttavat minua jollakin tavalla sellaisista lapsuuden värityskirjoista. Minulla oli lapsena Leijonakuningas-värityskirja, jossa oli mukana tehtäviä ja rakastin sitä, mutta sen sivut olivat todella ohuet ja värittäminen oli täyttä tuskaa, jos yritti välttää paperin puhki kulumisen.

Ehkä enemmän ammattimaiseen lopputulokseen olisi päädytty, jos viivojen paksuus ei vaihtelisi osassa kuvista hyvin radikaalisti, mutta rehellisesti...? Se ei oikeastaan häirinnyt minua. Se kuuluu ihmisten tyyliin ja voin suoraan sanoa, että jokainen kuvitus oli omalla tavallaan minusta upea. Löytyy perinteistä Ginga-tyyliä, mutta myös vahvasti ihmisten omaa tyylittelyä. Hahmoja esiintyy mukavan laaja skaala ja pakko sanoa, että erityisesti ihmishahmojen osalta, toteutus on melkeinpä parempi kuin esimerkiksi 80-luvulla tehdyssä GNG-värityskirjassa!


Ihmisenä, joka osteli hiljattain isosiskolleen aikuisten värityskirjoja, täytyy sanoa ettei tämän hintakaan huimaa päätä. Voisinko siis suositella tätä? Ginga-fanille, ehdottomasti. Näen tässä paljon potentiaalia niin kokeneemmalle kuin aloittelijallekin, aikuisille ja lapsille.

Isoin ongelma onkin päättää jääkö tämä kokoelmaan vai uskallanko ottaa tätä oikeasti käyttöön... olen tosin melko kömpelö käsin värittämisessä, täytyy myöntää.

Future Film tuo japanilaisen Hopeanuoli -musikaalin Suomeen!

Future Film on tuomassa japanilaisen Hopeanuoli -musikaalin tallennejulkaisuina Suomeen! Uutinen tuli monelle täysin yllätyksenä eikä sitä ole mainostettu isommin missään. Asia tuli ilmi Future Filmin Twitterin kautta, jossa yhtiö kertoi harkitsevansa myös elokuvateatterijulkaisua, mikäli kiinnostusta sellaiselle löytyisi. 

Suosittelenkin lämpimästi jakamaan, tykkäämään ja kommentoimaan esimerkiksi Future Filmin twitteriin ja youtubeen! Sillä kukapa tälläistä ei haluaisi nähdä elokuvateatterissa?

Youtubeen on ilmestynyt myös kaksi pätkää suomenkielisellä tekstityksellä:


Päivitys:

      
Ginga 1 -Nagareboshi Gin- Kizuna Hen

           (suom.)
Hopeanuoli -ystävyyden siteet

  • Julkaisupäivä
    DVD                                  07.10.2022
    VUOKRAUS – TVOD
         24.10.2022
    OSTO – EST
                         10.10.2022

    Future Film

    Ginga 2 -Nagareboshi Gin- Gajo Kessen Hen
    (suom.)
    Hopeanuoli -linnakkeen taistelu

  • Julkaisupäivä
    DVD                                04.11.2022
    VUOKRAUS – TVOD
       21.11.2022
    OSTO – EST
                       07.11.2022

    Future Film

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Ginga -kalenteri (2022) Oou no Shiki

 

2021 lokakuun paikkeilla julkaistiin Ginga -kalenteri, jonka sisältö koostuu uudemman sarjan kuvista. Lähinnä etu- ja takakansissa käytetyistä ja ajattelin tehdä tästä pienen arvostelumuotoisen tekstin muille, jotka harkitsevat tämän tuotteen ostamista.

Aloitetaan vaikka siitä, että kyseinen tuote on parhaillaan CDJapanin sivuilla hurjassa 90% alennuksessa hintaan 220 jeniä. CDJapania suosittelen myös lämpimästi sen vuoksi, että Japanin postin kääntäessä sodan vuoksi ilmateitse lähetettävää postia takaisin lähettäjille (iso osa minulle matkaan jo lähteneistä paketeista jouduttiin palauttamaan lähettäjille), CDJapan vastasi nopeasti viesteihini ja auttoi valitsemaan vaihtoehtoisen toimitustavan ja sain kalenterin nopeasti kaikesta huolimatta.

Kalenteria voi kuitenkin ostaa myös suoraan Suomen puolelta Urumista. Kalenterin mukana tuli myös postikortti, kun sen tilasi tiettyä kautta, mm. CDJapanista ja Urumista tilattuna saa tuon postikortin.


Sitten itse tuotteisiin! Postikortti on totutun vähän vahvemman paperin sijaan aika ohut läpyskä, mutta kaupanpäällisenä se ei oikeastaan haittaa. Kiinnitin enemmän huomiota itse kalenterin hyviin ja huonoihin puoliin.



Omaan silmääni painolaatu on tosi hyvä ja tykkäsin myös itse kalenteriin valitusta paperista sekä kuvavalinnoista, vaikka varmasti monien muiden tavoin olisin toivonut vähän erityisempää materiaalia. Koin itse kalenterin asettelun "ihan kivaksi". Eniten omaan silmääni hyppäsivät ehkä värilliset alareunat, jotka olisi minusta voinut jättää pois. 





Jostakin syystä myös 2022 -fontti tai "logo" on omaan makuuni tosi... meh? Se on jotenkin silmiinpistävä ja omituinen.

Isoimmat miinukset annan tälle kalenterille kuitenkin siitä, että sitä ei voi selata, saatika pistää käyttöön, koska sivut on tarkoitettu irti repäistäväksi aina kuukauden vaihtuessa. Toinen miinus tuotteelle on se, että se on jotenkin ohut paperipinkka ja jää omaan makuuni kaipaamaan jotain vahvistettua taustapahvia. 

Alennettuun hintaan tämä on ehdottomasti kuitenkin hankkimisen arvoinen, jos taidekirjamaisista tuotteista ja kauniista kuvista nauttii. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että harkitsin kaksi kertaa tämän kalenterin ostamista silloin, kun se tuli uutena myyntiin, koska en kokenut sitä mitenkään kovin erityiseksi ja alkuperäisen hinnan arvoiseksi.

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Battōga Against Humanity - pelattavissa nyt!

 


Silver Fang Networkin kautta toteutettiin faniprojektina Cards Against Humanity -variaatio Gingasta. Englannin ja espanjan lisäksi korttipeli löytyy nyt myös suomeksi. Toimin itse kääntäjänä tässä projektissa ja olen jälkikäteen huomannut paljon asioita, jotka olisin voinut kääntää paremmin. Olettehan armollisia... tämä oli muiden hommien ohessa ihan vain yhden aamun pikaprojekti niitä faneja ajatellen, jotka eivät voi pelata alkuperäistä englanninkielistä versiota kielitaidon vuoksi.

Pelaamaan?

https://gnggame.com/cah/
Ylemmästä linkistä (Print the Cards) pystyt tulostamaan itse kortit omaan käyttöösi.
Alemmasta linkistä (Play Online) voit pelata netissä.

Näin aloitat nettipelin:

https://md.rereadgames.com/
- Jos pelaat kaveriporukalla, tarvitset vähintään 3 pelaajaa, peliä voi kuitenkin pelata myös tietokoneälyn kanssa.

1. Aloita ensin uusi peli, kirjoita "Your Name" -kohtaan nimimerkkisi ja paina Play -nappulaa.

 


2. Sinulle aukeaa uusi sivu, josta voit valita pakan.
- Valitse "Deck Source" -kohtaan valikosta Many Decks
- Laita "Deck Code" -kohtaan suomenkielisen käännöksen koodi eli: RX6Z8
- Paina mustasta + -merkistä, jolloin pakka on valittu ja pakan kohdalla lukee "Battōga Against Humanity (FI)".

3. Alhaalla on kaksi kuvaketta:

- Ensimmäinen antaa sinulle koodin, jolla voit kutsua ystäviäsi pelaamaan peliä.
- Toinen lisää mukaan tietokoneälyn, jolla voit pelata yksin. Muista painaa tallennuskuvaketta tämän valittuasi, jolloin "Start Game" -painike muuttuu siniseksi ja pääset aloittamaan pelin.


perjantai 1. huhtikuuta 2022

Q&A osa 2

Hahaa, aika tehdä toinen osuus! Tämä Q&A postaus käsittelee hieman sekalaisesti enemmän omia ajatuksiani ja blogiin liittyviä kysymyksiä. Iso kiitos vielä kerran kaikista kysymyksistä, joita minulle tupsahti!

Yritin keksiä miten nimeäisin tämän osion, mutta olkoot se mielikuvituksettomasti...
Muut kysymykset

Mikä sai sut tykästymään gingaan?
Yleisesti ehkä ihan se, että kyseessä oli sarja, jossa eläinhahmot puhui. Tykkäsin tosi paljon sellaisista sarjoista ja leffoista lapsena. Piirtotyyli oli mun silmään tosi kiva ja tykästyin kans ehkä vähän siihen seikkaan, että Ginga oli paljon synkempi ja raaempi kuin monet muut piirretyt, joita olin katsonut.

Unpopular opinions?
Ginga ei tarvitse vahvoja narttuhahmoja
Tämä on ehkä sellainen asia, joka tulee tosi usein esiin keskusteluissa. Musta tuntuu, että oon ottanut siihen itsekin kantaa kerran jos toisenkin, koska tavallaan ymmärrän mistä niiden haluaminen sarjaan kumpuaa, mutta toisaalta en ole koskaan pitänyt sellaisten hahmojen puutetta isona juttuna. Omalla tavallaan ehkä olen kai aina ajatellut, että tämä on Takahashin luoma todellisuus ja sille ominaiset arvot ovat eri asia kuin mitä todellisessa elämässä pitää oleellisena.

5 positiivista gingan aiheuttamaa asiaa
1. Fandom
Tässä fandomissa on tosi paljon erilaista väkeä, joiden kanssa on ollut ilo jutella ja tutustua. Yleisesti on kivaa, että on löytänyt sellaisen porukan, joka tykkää höpistä samoista asioista. Mulle ehdottomasti isoimpia juttuja on myös se, että pääsee tutustumaan porukkaan Suomen ulkopuolella.
2. Sarjakuvatyylinen koiraeläintaide
Todella iso osa sarjakuvatyylisten koirien piirtäjistä, jotka tunnen, on inspiroituneet alun alkaen juuri mm. Gingan uniikin tyylin myötä. On ihanaa nähdä, mihin sellainen innostus on vienyt vuosien saatossa ja miten ihmiset on kehittyneet ihan omanlaisiksi yksilöikseen siitä.
3. Fanituotanto
Musikaalit, Gingacon, Silver Fang Con, yhdistys, blogit, kotisivut, fanart ja tarinat. Tekstipohjaiset foorumiroolipelit oli aikanaan isosti kultaa. Koiraeläinpiirtäjien discordissa höpöteltiin jokunen aika sitten näitä vanhoja muistelmia ja minulle tuli nostalgiset muistikuvat Ginga Ichimi Fan -sivustosta, jossa oli tosi mielenkiintosia tarinoita ja upeaa kuvitusta.
4. Hyväntekeväisyys
Nyt parhaillaan on menossa Urumin kampanja Ukrainan sodan uhrien auttamiseksi, mutta Ginga-pinsseillä tuettiin myös vuonna 2011 tsunamin aiheuttamia vahinkoja.
5. PurePlastic
PP paitsi elvytti Ginga-oheistuotteet takaisin eloon pitkän hiljaiselon jälkeen, se on myös harvinainen siinä mielessä, että toiminnassa on mukana sarjan faneja niin suorasti (tuotesuunnittelu) kuin epäsuorastikin (kyselyt, kilpailut, palautteet).

5 negatiivista gingan aiheuttamaa asiaa
1. Fandom
Tässä fandomissa on myös negatiiviset puolensa, joten musta niitäkin on hyvä tuoda esiin. Kaikenlainen draama on aina ikävää. Vuosien aikana on nähnyt paljon kaikenlaista henkilökohtaiselle tasolle vedettyä riitaa.
2. Trokarit, dropshipping ja piratismi
Nämä eivät varsinaisesti ole Gingan aiheuttamia asioita yksinään vaan asioita, jotka ovat löytäneet tiensä aiheen pariin harmillisesti. Se tosin tuntuu olevan aika väistämätöntä jokaisen suositun sarjan kanssa. Erityisesti keräilyssä nämä osa-alueet näkyvät. Kirjoitin jonkin aikaa sitten eBayn ongelmasta, jossa myyjät listaavat Japanin päässä myynnissä olevia tuotteita moninkertaisilla voitoilla ja tähän liittyy isoja riskejä, koska listauksia esim. löytyy yhä, kun tuotteet on jo todellisuudessa myyty. Tämän lisäksi tietysti epäviralliset manga- ja animejulkaisut, tehdään piraattipehmoja yms.

En rehellisesti keksi tähän enää muuta lisättävää. Kommentoikaa omia mietteitänne, jos te keksitte jotain!

Nykyään myötähäpeää aiheuttavia muistoja gingaan liittyen?
Voi luoja, ei. Niitä on liikaa. Erityisesti blogin aloitusaikoihin liittyy niin paljon kiusallisia muistoja. Sanotaanko yhtenä tosi isona myötähäpeä muistona lyriikkakäännökset... jotka... sitten... eh, lauloin. Ne on sittemmin poistettu, luojan kiitos. Sain niistä jonkin verran ikävää palautetta niin tubessa kuin irl-elämässäkin silloisilta ystäviltä, jotka olivat jotain mystistä kautta löytänee käyttäjätunnukseni. Never again. Kaikki draamat ja vääntämiset hävettää myös näin aikuisiällä ihan liikaa.


Onko sinulla muita fanituksen kohteita, esimerkiksi sarjoja, elokuvia, kirjoja jne. Jos kyllä, keräiletkö niistä mitään oheistuotteita?
Pokémon! Tykkään erityisesti Growlithesta ja Eeveelutioneista (Jolteon on suosikkini), joten minulla on niistä jonkin verran pehmoja ja figuureja. Sen ohessa sitten muutamia pieniä juttuja esimerkiksi Saiyukista, Marvelista, Batmanista, Okamista, Legend of Zeldasta, Harry Potterista yms.

Kuinka kuvailisit Ginga-fandomia sekä sen kokemia muutoksia esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden sisällä? /
Muistelua menneiltä vuosilta. Eli millaisia muistoja sinulla on blogiin, Ginga-fandomiin ja ylipäänsä Gingaan liittyen? Mitä kaikkea tähän 10 vuoteen on mahtunut?

Hm, sanoisin, että se on lainehtinut aktiivisuuden kanssa laidasta laitaan tosi paljon. Esimerkiksi Hopeanuolen ja Weedin suomijulkaisun aikoihin fanit olivat tosi aktiivisia, keräily ja blogit olivat aikalailla huipussaan silloin kymmenen vuotta sitten. Sittemmin ajan saatossa kaikki on vähän hiljentynyt, osa on menettänyt kiinnostuksensa Gingaan ja keräilyyn. Foorumiajoista ollaan poistuttu melko reippaasti. Ginga Board taitaa olla ainoita tällä hetkellä vähän aktiivisempia paikkoja, joissa pyörii porukkaa. Muutoin sosialisoituminen taitaa olla somessa. Discord on tullut viime vuosina aika suosituksi.

Toisaalta oheistuotteiden lisääntyminen on herättänyt myös kiinnostusta, Puren tuotteet herättivät kiinnostusta. Samoin K Productions ja FaNeMa. Vanhat tutut kasvot ja nimet tunnistaa jo tässä vaiheessa aika hyvin, jos on pyörinyt mukana pidempään. Toisaalta positiivisena juttuna on se, että fandomissa pyörii yhä aktiivisesti eri ikäisiä. On ollut jotenkin tosi sympaattista, että Weed on monille nykyään se lapsuuden sarja, jota Hopeanuoli edusti aikanaan.

Olisi ihana lukea, millainen blogin alkutaipale oli tuolloin silloiseen gingan "kulta-aikaan" ❤️ Olisi kiva lukea pohdintaa reflektiosta, blogi silloin ja blogi nyt idealla. Olen seurannut blogia ihan pienestä pitäen ja se on ollut muule suuri inspiraation sekä tiedon lähde ✨ /
Juttua siitä mitä blogi alkuun sisälsi ja miten se on siitä laadullisesti kehittynyt!

Hahaa, blogin alkutaipale oli melkoista säätämistä. Tein sitä alkujaan tosi vapaamuotoisesti ja lyhyestikin eikä minulla ollut kummempaa kokemusta bloggaamisesta. Saatika käsitystä siitä, miten blogini tulisi saamaan jatkuvasti lisää seuraajia. Olen ollut blogin aloittamisen aikoihin n. 20-vuotias eli en enää mikään lapsi, mutta silti olen huomannut... no, aikuistuneeni aika paljon siitä? Tietyllä tavalla huomio ehkä yllätti aikanaan, nykyään pidän sitä ehkä enemmän positiivisena informaation liikkumisen kannalta.

Bloggaamisen alkutaipale oli jotenkin hauska, ehkä muistutti jonkin verran itseäni aikanaan siitä miten oli lukemattomia fanisivustoja. Muistan, että alkutaipaleilla keskusteltiin jonkun verran "aiheiden varastamisesta" blogista toiseen, mikä oli aika hassua. Blogeja vertailtiin aika paljon toisiin. Nykyään ehkä kaipaa sitä sellaista aktiivisuutta. Oli erityisen kiva lukea muiden mielipiteitä ja mitä kokoelman lisäyksiä kelläkin oli. Yhdessä vaiheessa, muistaakseni Weedin suomentamisen aikaan, suosittiin tosi paljon pokkarikohtaisia arvosteluja. Oli melkein hoppu katsoa, kuka ehti ensimmäisenä.

Mun blogin aiheet on aina ollut kai aika monipuolisia? Oon toki keskittynyt aina keräilyyn, se oli se alkukipinä blogin perustamiseenkin. Mutta oon myös tykännyt siitä etten lokeroi oikeestaan blogin aiheita mihinkään tiettyyn. Tykkäsin alussa ja tykkään edelleen myös tehdä kuvanmuokkauksia. On ollut aika hauska katsoa niitä vanhoja postauksia ja verrata paljonko niistä on kehittynyt. Samoin kirjoittajana. Oon aina ollut tosi otettu siitä, että blogia on seurattu näinkin pitkään, iso kiitos siitä teille!

Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen? Mistä motivaatio?
Mulla oli henkilökohtainen blogi, jossa höpöttelin vähän niitä sun näitä. En muista oliko siellä koskaan mitään... no, oikeaa asiaa. Aloitin niihin aikoihin Ginga-keräilyn ja huomasin aika pian, että postaan vain niitä juttuja enemmän ja enemmän, joten päätin perustaa oman blogin enemmän Gingaan keskittyvästi. Niitä ei siihen aikaan ollut vielä montaakaan, muistan lukeneeni silloin maininnan yhdestä, jossa oli ollut jotain draamaa. Tykkäsin silloin ja tykkään edelleen pölistä esimerkiksi oheistuotteista ja pohtia niiden historiaa syvemmin.

Mieluisin ja epämieluisin blogiteksti/-julkaisu

Mieleen positiivisena jäänyt blogiteksti on jostain syystä tämä, mikä käsittelee tuotehaaveita. Niihin aikoihin Gingan oheistuoterintamalla oli hiljaista ja tykkäsin hyödyntää jo silloin kuvankäsittelyä siihen miltä joku tuote voisi näyttää.

Epämieluisinta oli ehkä pohtia esimerkiksi Ginga-fandomin elitismiä, koska olen aina ollut pohjimmiltani vähän sellainen konflikteja välttelevä tyyppi enkä halunnut pilata blogia liian ikävillä ja vakavilla jutuilla. Olin aikanaan myös tosi herkkä ja pahastuin esimerkiksi saamistani negatiivisista kommenteista tosi paljon. En oikein tiennyt miten suhtautua niihin ja oma reagointini ei aina ollut paras mahdollinen.

Kuinka aikaavievää blogin pitäminen on?
Juuri niin aikaa vievää kuin sen haluaa olevan! Olen esimerkiksi kirjoitellut tätä postausta nyt iltaisin töiden jälkeen parin päivän ajan. Pidän itse siitä asenteesta, että tämä on harrastus, johon voi palata, kun tuntuu siltä.

Mitä blogi on tuonut sun elämään? Onko sillä ollut positiivisia vaikutuksia? Entä negatiivisia?
Ehkä huomattavimmin tää on tuonut näkyvyyttä, mikä taas tarjoaa mahdollisuuden tehdä asioita laajemmin. Oon päässyt tietyllä tavalla tutustumaan paremmin muihin faneihin ja keräilijöihin sekä näyttänyt itsestäni sellaisia puolia, jotka on ehkä jopa koettu hyödyllisiksi sitten myöhemmin esim. Puren tiimiin.

Negatiivisena ehkä aiemmin mainittu ikävämmän puoleinen huomio. Blogi keräsi yhdessä vaiheessa toki ihan perus trollejakin, mutta osa niistä ajatuksella kirjoitetuista kritiikeistäkin upposi aikanaan melko syvälle. Se on valitettavasti vain normaalia elämää, johon pitää oppia reagoimaan ja pitää oppia tunnistamaan rakentava kritiikki töykeydestä. Itselleni asiakaspalvelutyöstä ja varttumisesta oli aika paljon apua.

Kuinka monta vuotta olet keräillyt Gingaa?

Aikalailla se 10 vuotta on tullut siinäkin täyteen! Ensimmäiset Ginga-juttuni olivat GDW-figuurit Sasukesta ja P4:stä.

Painottuuko keräilykohteesi harvinaisiin vai tavallisiin oheistuotteisiin?
Se painottuu ehkä kaikista eniten vähän oman kiinnostukseni mukaan. Toisinaan se on tietyn aikakauden jutut, kuten 80-luvun GNG-oheistuotteet ja toisinaan se suuntautuu enemmän tiettyyn tuoteryhmään, jonka toteutuksesta pidän tai tiettyyn hahmoon.

Esimerkiksi GNG-magneeteista olen kerännyt lähinnä vain kaikki Ginistä olevat. Täytyy myöntää, että harvinaisilla tuotteilla on se oma leimansa, joka saa jotkut ihmeelliset kuumotukset päälle, jos tietää, että joku tuote on vaikka loppumassa tai sitä on saatavilla vain rajoitetusti. Esimerkiksi uusista mangamuseon jutuista vain osa kiinnosti minua ja osa piti jättää hankkimatta ihan taloudellisista syistäkin. Paidat ovat esimerkiksi yksi tuote, joka on minulle melko meh.

Miten sun keräily on muuttunut vuosien varrella? Onko ollut ns. Ylä-alamäkiä, kiinnostuksen muuttumista enemmän ja vähemmän?
Hm, impulsiivinen ostaminen on ehkä vähentynyt huomattavasti siitä, mitä se oli ihan alussa, kun oheistuotteet oli ihan uusi juttu ja tuli osteltua vähän kaikkea, koska ne oli helpommin saatavilla, ihan vain ostamisen ja niiden livenä näkemisen ilosta.

Toki ihan rahatilannekin vaikuttaa yleisesti keräilyn aktiivisuuteen. Alkujaan töissä ollessani tienasin sen verran hyvin, että rahaa liikeni helposti ylimääräiseenkin. Työttömänä piti oikeasti miettiä mihin pisti rahaa ja nyt taas töissä ei tienaa mitenkään överisti, että sitä liikenisi hirveästi muuhun kuin elämiseen. Varsinkin keräilyn alussa tuntui olevan hinku aikalailla vain ostaa silkasta ostamisen ilosta. Japanista tilaamisen oppiminen avasi myös sellaisia mahdollisuuksia, joista ei alkutaipaleella ollut tietoakaan ja se innosti.

Sanoisin, että tosi usein se on tasaista, jossa ei etsimällä etsi aktiivisesti mitään ja tyytyy vain siihen mitä on. Oon ehkä tietyllä tavalla perehdyttänyt itseäni oheistuotteista sen verran myös, että oon siirtynyt toisinaan vähän sellaiselle tiedonantaja puolelle auttamaan muita.

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Q&A osa 1

Sain paljon kysymyksiä, joista pääsen kokoamaan kahdessa osassa Q&A-vastauksia, joten iso kiitos niistä! Ajattelin, että jaan nämä vastaukset teemoihin: Gingaan liittyvät kysymykset omanaan ja sitten erikseen enemmän omakohtaiset kysymykset, jotka liittyvät käytännössä muuhun kuin suoraan sarjoihin tai hahmoihin.

Huom! Teksti sisältää spoilereita.

Aloitellaanpa siis tämä postaus...
Ginga-aiheiset kysymykset


Hahmo tai hahmot, joista pidit ennen, mutta et enää nykyään?
Suurin osa jäljelle jääneistä GNG-hahmoista on jotenkin menettänyt isosti hohtonsa ja ne kaikista uniikeimmat piirteensä ja jääneet taka-alalle, mikä on ollut itselleni tosi harmillista. Erityisesti, koska monet näistä hahmoista on niitä nostalgisimpia ja itselle yhä tosi rakkaita. Orion ja Sirius lukeutuu myös vähän tähän joukkoon itselleni hahmoina. Pidin niistä ja niiden kemiasta sekä rooleista tarinassa tosi paljon GDWO:ssa, mutta sittemmin en enää ole niinkään välittänyt tuosta juonikuviosta, joka tuntui vain pitkään kiertävän ympäri ilman kummempaa kehitystä mihinkään suuntaan.

Hahmo/hahmot josta ennen et pitäny, mutta nyt pidät?
Näitä oli tosi vaikea keksiä, koska yleensä suhtaudun hahmoihin tosi neutraalisti... mutta yksi mieleen tuleva on Moss? Koin jotenkin, että hahmossa on sellaista moniulotteisuutta persoonana, joka ei ole ilmiselvää alusta alkaen vaan sen luonne ja persoona avautuu paremmin tarinan edetessä.

Sun n.10 suosikki hahmoa ja perustelut (ei tartte olla järjestyksessä)
1. Gin
Gin on hahmona jotenkin rakastettava ja samaistuttava GNG:ssä. Pidän erityisesti siitä, että se rakentaa muihin hahmoihin suhteita ja aloittaa matkansa ystävänä ja toverina ennen kuin nousee johtajaksi. Minusta on harmillista, että tämä piirre katoaa GDW:ssä, jossa Ginistä on tullut tosi etäinen.

2. Kurotora
Rakastuin alunperin Kurotoran animeversioon, koska sininen on lempivärini, hah. Mutta pidän eniten Kuron ärhäkästä luonteesta.

3. Kyoshiro
Kyo on hahmona ehdottomia suosikkejani, tykkäsin tosi paljon GDW:ssä siitä miten erilainen laumanjohtaja se oli. Pidän myös hahmon itsepäisyydestä ja siitä, että se ei ole vain aivoton seuraaja, joka ei uskaltaisi nostaa epäkohtia esiin. Olin tosi pettynyt siitä, että Kyo on mennyt sarjan edetessä enemmän persoonattomaksi comic relief -hahmoksi.

4. John
Huomaatteko hahmotyyppini... vähän ylpeät, itsepäiset ja jopa vähän tökeröt hahmot ovat jostain syystä minulle tosi viihdyttäviä.

5. Smith
Pidin Smithiä jotenkin tosi kivan isovelimäisenä hahmona GNG:ssä. Siinä on sopivassa suhteessa comic relief -tyyppiä ja huumoria, mutta myös vakavuutta. Olin tosi pettynyt siihen, että se kuolee turhaan heti GDW:n alussa...

6. Cross
Crossista on jotenkin vaikea olla pitämättä. Se on huolehtiva äitihahmo, mutta samaan aikaan todella vahvaluontoinen ja kipakka tapaus, jonka varpaille ei tallota. Se erottuu edukseen monista muista naarashahmoista, joiden ainoa tehtävä sarjassa on tuntunut olevan puskea pentuja ja vaipua sitten hissukseen taka-alalle. Tosin valitettavasti vaikuttaa vähän siltä, että sellainen kohtalo voi olla ihan mahdollinen Crossillekin.

7. Mer
Tykkään nostaa usein esiin, että Mer on kärkilistoilla suosikkihahmoissani. Ja minua on harmittanut tosi paljon, että sillä ei ole ollut isompaa roolia sarjoissa GDW:n jälkeen. Luulen, että alunperin tykästyin hahmoon, koska pidin lapsena tosi paljon kultaisistanoutajista ja halusin sellaisen itsekin... Ehkä samaistun Meriin jollakin tavalla itse?

8. GB
Pallottelin aikanaan melko paljon sen suhteen pidänkö GB:stä hahmona. GDW:n edetessä pidin siitä enemmän ja enemmän ja tietyllä tavalla luulen jopa, että sen kuolema teki siitä entistä merkityksellisemmän eikä siitä jäänyt onneksi pelkkä taustalla häröilevä comic relief. GB:n kuolema oli myös yksi harvoja kohtauksia, jotka oikeasti kolahtivat sarjassa.

9. Tesshin
Pidin tosi paljon siitä lähtökohdasta, että Tesshin on tavallaan vihollislauman pentu, joka kasvatettiin Oun armeijan toimesta. Pidän myös sen ulkonäöstä kovasti. Tietyllä tavalla jäin ehkä toivomaan, että Oun armeijaan uskon menettäminen olisi poikinut vähän enemmän mehukasta juonenkäännettä.

10. Hougen
Hougen on yksi harvoja pahishahmoja, joihin oikeasti tykästyin. Se on hahmona loistavasti kirjoitettu ja siihen saa eri tavalla kosketusta, koska sen taustoja avataan monella eri tavalla ja osa niistä on ehkä henkilökohtaisia ja sydäntäsärkeviäkin. Hougen on poikkeuksellisen hyvä pahis siinä mielessä, että vaikka sen tavoite yleisesti onkin stereotypinen Japanin herruus, siinä on monia erilaisia puolia. Erityisesti huumori on sellainen ehkä yllättäväkin piirre pahishahmoilla tässä sarjassa. Ainoita asioita joihin olin ehkä pettynyt oli se, että olisin toivonut hahmolle dramaattisempaa loppua.

Sun n.10 inhokki hahmoa/hahmoa, josta et niin välitä

1. Kamakiri
Anteeksi pinnallisuuteni, mutta Kamakiri muistuttaa ulkonäöltään aina minulle Pikku Kakkosen Ransua enkä pääse siitä ylitse.

2. Hyena / Noah
Noahina sarjaan palaaminen ei jotenkin... saanut minua pitämään siitä hahmona yhtään enempää? Uusimman sarjan kummallisuus yleisesti ei valitettavasti tehnyt siitä minulle kiinnostavampaa hahmona.

3. Musashi
Musashista on jäänyt itselleni jotenkin... taustahahmomainen kuva, jolla ei ole isompaa roolia eikä se erotu edukseen kummemmin.

4. Jaguar
Melkolailla sama juttu kuin Musashilla.

5. Jerome
Jerome on minulle kinkkinen tapaus, koska tavallaan haluaisin pitää siitä hahmona ja tykkään sen taustatarinasta ja ulkonäöstä kovasti, mutta sen jatkuva "etsin itselleni hautapaikkaa, antakaa minun uhrautua" -mentaliteetti on pidemmän päälle vain puuduttavaa.

6. Bemu
Olisin ehkä kaivannut Bemulle enemmän tarinaa, sen vierailu sarjassa jäi suhteellisen lyhyeksi pintakosketukseksi. Olen myös tässä tapauksessa pinnallinen, koska muistan, että ihan ensimmäiset kuvat, joita koskaan näin lapsena Bemusta saivat minut luulemaan, että sen aivot ovat näkyvillä ja se jotenkin ahdisti minua...

7. Wilson
Sama juttu kuin Bemulla, toivoin hahmolle enemmän ruututilaa, koska sen menneisyys sirkuskoirana on jotenkin virkistävän erilainen. Wilsonin erilaiset silmät ovat aina olleet jotenkin hieman... creepyt?

8. Hakuro (mangaversio)
Tykkäsin Hakuron ruskeasta animeversiosta tosi paljon, olen kokenut mangaversion jotenkin tylsäksi ja massaan hukkuvaksi.

9. Koyuki
Koyukin osuus GDW:ssä sai toivomaan hahmolle jotenkin isompaa roolia, olin tosi pettynyt siihen, että sen elämäntehtävä tuntuu lopulta olevan vain muistuttaa Sakuraa ja kadota taustalle sen jälkeen, kun sen velvollisuus pentujen kantajana oli hoidettu.

10. En keksi tähän hetkeen muita.

Aliarvostetut hahmot?

Täytyy sanoa, että ainakaan fandomin kannalta en keksi aliarvostettuja hahmoja, tuntuu, että ihmiset pitää tosi laajasti erilaisesta skaalasta hahmoja.

Mikä gingassa on huonoa (esim. nartut kuvataan aina heikkoina raukkoina muutamaa poikkeusta lukuunottamatta)? / Asiat, jokka ärsyttää gingassa?
- Useimpien pahisten motiivien puuttuminen.
- Hahmojen unohtaminen ja pois jättäminen.
- Taustatarinoiden piiloon jääminen, mitä joillekin hahmoille tapahtui yms.
- Hahmouskollisuuden kärsiminen, esimerkiksi luonteiden muuttuminen.

Mitä jos asiaa x ei ois tapahtunut?
Tässä muutamia juonenkäänteitä, joita olisin mielelläni ottanut sarjoihin:

- Rocket ei olisikaan kääntynyt Oun puolelle vaan pysyisi Hougenin joukoissa.
Rocket kuitenkin onnistui jo soluttautumaan tarpeeksi lähelle kidnappaamaan Weedin. Olettaisin, että Rocketista olisi voinut olla todella paljon haastetta Oun joukoille, koska siihen luotetaan niin paljon sarjassa myöhemmin viestinviejänä yms.

- Siriuksesta pahis
Näin tähän parikin mahdollisuutta, esimerkiksi Kamakirin pojille uskollisuus pelastamisen jälkeen tai myöhemmin se, että Oun lauman arvot alkavat epäilyttää ja se haluaisi edetä rauhanomaisemmin. Miten erilainen sarja olisikaan ollut, jos Sirius olisikin kääntänyt kelkkansa täysin? Tosin minusta tuntuu epätodennäköiseltä, että Siriuksesta saisi missään asetelmassa mitään Hougenin kaltaista tyrannia, mutta toisaalta olisi ollut mielenkiintoista nähdä mihin mittasuhteisiin se olisi ollut valmis menemään, jos uskoisi tekevänsä oikein.

- Tesshinistä pahis
Jos ei olisikaan kääntänyt kelkkaansa takaisin Oun puolelle, Tesshin olisi voinut olla todella vaarallinen vastus, kun ottaa huomioon, miten hänestä kaavailtiin jopa Ginin seuraajaa.

- Kyoshiro olisi ruvennut kapinoimaan
Kyoshiro kyseenalaistaa esim. Weedin johtamistaitoja ja se on tärkeä liittolainen. Todennäköisesti se olisi jatkanut kuitenkin vain oman laumansa johtajana ennallaan, mutta siitä olisi voinut tulla myös kiinnostava vastustaja Oun armeijalle.


5 asiaa, jotka haluaisit muuttaa esim.GDW:ssä
1. Smithin kuolema
Smithin kuolema on juonellisesti tosi merkityksetön ja turha. Vaikka onkin realistista, että asiat eivät aina mene odotetusti, oli sääli menettää niin merkittävä hahmo ilman sen arvoista loppua.

2. Hougenin kuolema
Sekä animessa, että mangassa Hougenin kuolema on yksi iso antikliimaksi. En osaa sanoa mikä olisi ollut sopiva loppu Hougenille, mutta täysin ulkopuolinen tekijä ei tunnu sille sopivalta. Ajattele, että GNG:ssä Oun armeija olisi koonnut joukkoja pitkin Japania Akakabutoa vastaan ja sitten sarja päättyykin siihen, että Akakabuto kuoleekin vahingossa liukastuessaan vaikka jyrkänteeltä alas.

3. Gin johtajana ja isänä
Gin on muuttunut isosti siitä, mitä se oli aikanaan Oun armeijassa. Vaikka osa johtuukin ehkä vastuusta ja aikuistumisesta. Se on yhä omalla tavallaan lämmin ja hyväsydäminen sekä oikeudenmukainen, mutta tuntuu olevan toverillinen vain lähimpiä sotureita kohtaan. Jopa omia lapsiaan kohtaan Gin on jotenkin... no, ei niin isällinen? En tiedä, ehkä jäin kaipaamaan sitä GNG-aikaista Giniä, joka oli selvästi enemmän yksi muiden joukossa ystävänä kuin Rikin kaltainen etäinen hallitsija.

4. Takaumia aikahyppyyn
Monien hahmojen kuolema tai pois jääminen sarjojen välissä on jäänyt täydeksi mysteeriksi ja esimerkiksi joidenkin hahmojen kumppaneita emme koskaan pääse näkemään.

5. Hybridisaagan pois jättäminen
GDW olisi ollut sarjana mielestäni tarpeeksi monipuolinen ilman hybridikarhuosuutta ja koen sen ehkä tavallaan jopa turhana. Se tuo tarinaan päävastuksia, jotka esiintyvät vain muutaman pokkarin ajan. Vaikka TLW ei kuulukaan sarjoista suosikkeihini, siinä huomion keskiö on karhuissa eivätkä ne vain putkahda vierailemaan sarjaan kuollakseen parin osan päästä.

Asiat, jokka on menny parempaa suuntaan sarjan X(esim. GNG) jälkeen
Puhun nyt erityisesti mangasarjoista. GNG:ssä oli tiettyä hapuilua esim. piirtotyylin ja tarinan kanssa. Alunperinhän sarjassa esimerkiksi koirahahmojen ei pitänyt puhua. Myös joidenkin hahmojen kohdalla piirtotyyli on muuttunut ja vakiintunut sarjan edetessä, joten esimerkiksi GDW:ssä pidin siitä, että Takahashin tyylissä on jo tietynlaista varmuutta. GNG:ssä huomattavaa oli myös susiosa lisäys kustantajien painostuksesta, joka sai saagan tuntumaan irtonaiselta päätarinaan verrattuna. GDW:ssä saagat tuntuvat kietoutuvan hyvin yhteen yhtenäiseksi tarinaksi sujuvasti.

Asiat, jokka on menny huonompaan suuntaan sarjan X(esim. GDW) jälkeen
GDW:n jälkeen omaan makuuni piirtotyyli ja tarina on mennyt huonompaan suuntaan. Piirtotyylistä on tullut pelkistetympää, hahmoista pallopäisempiä ja vaikka nautinkin yhä isosti Takahashin taiteesta olipa se käytännössä uudempaa tai vanhempaa, voin rehellisesti sanoa, että se oli parhaimmillaan GNG:n aikoihin. Tarinoista on tullut myös keskeneräisen ja suunnittelemattoman oloisia. Noah on tarinaltaan tällä hetkellä kaikista erikoisin ja omituisin, valitettavasti ei niin kovin positiivisessa mielessä. Odotan mielenkiinnolla, mutta myös kauhulla mihin sarja tulee päättymään.

Pikku virheitä gingassa, mitkä monelta jää huomaamatta

Apua en tiedä keksinkö mitään, mitä muut eivät olisi jo tuoneet tähän mennessä esille...

Tukipinssit Ukrainan sodan uhreille

 


Ukrainan tukipinssejä on aktiivisesti mainosteltu eri someissa, mutta ajattelin, että kun hyvällä asialla ollaan niin teen tästä lyhyen postauksen myös blogiin.

Urumi osallistuu Ukrainan sodan uhrien auttamiseen tukipinsseillä, joista kaksi on tavallisia pyöreitä badgeja ja yksi emaloitu pinssi, jonka kuvittajana on toiminut Gay Breakfast. Tuotteet sekä kampanja ovat Takahashin ja Nihonbungeishan hyväksymiä ja lisenssoituja.

Pinssien tuotto lahjoitetaan kokonaisuudessaan Unicefille ja Revived Soldiers Ukrainelle. Unicef auttaa pakenevia siviilejä ja RSU puolestaan sodassa haavoittuneita sotilaita.

Pinssit ovat parhaillaan ennakkotilauksessa ja niiden arvioitu saapumisaika on n. yksi kuukausi.

Tähän mennessä Urumi on lahjoittanut pinssien myynnillä ensimmäisen 12 tunnin aikana jo 800 euroa Unicefille.

Myyntiä tehdään yhteistyössä Gay Breakfastin kanssa, joka myy tuotteita oman verkkokauppansa kautta USA:ssa asuville.

Tukipinssit Urumin verkkosivuilla
Tukipinssit Gay Breakfastin verkkosivuilla


maanantai 21. maaliskuuta 2022

Ginga Fusion

Tuli myös mieleen hahmojen sekoittaminen eli esim. Weed Kyoshiron arvilla, Riki Mossin vartalossa, Jerome GB:n vartalossa...
Pokemon Fusion Ginga-hahmoilla siis: pokemon.alexonsager.net


Tein muutamia muokkauksia tämän tekstiehdotuksen pohjalta hyödyntäen molempien sarjojen mallikuvia. Toivottavasti koette tämän viihdyttävänä, vaikka Pokemon Fusion onkin hieman kekseliäämpi ja mielenkiintoisempi kokonaisuus!



Yllä mainittujen lisäksi heitin Gingapediasta satunnaisen sivun kautta randomeja ehdotuksia ja yhdistelin sen pohjalta. Nämä on aika tyypillisiä hahmo pohjana + toisen hahmon väritys kokeiluja.

 

Fuji + Rocket

Gin + Kaito

Koga + Hiro



Bonuksena vielä Weed, johon hyödynsin GNG-mallikuvia.

perjantai 11. helmikuuta 2022

Tarina: Löysäturkki Kyoshiro


Tämä tarina on siitä erikoinen, että siihen pääsivät vaikuttamaan myös blogin lukijat heittelemällä Hopeatiikerin somen puolella mitä ihmeellisempiä adjektiiveja. Adjektiivit on napattu generaattorin kautta sattumanvaraisessa järjestyksessä.

Toivottavasti nautitte~


 
Jälleen kerran Oun joukot olivat selvinneet hassuista vaikeuksista. Nyt ne suuntasivat kohti Shigaa etsiäkseen märkiin tassuihinsa jonkun, joka olisi niille sysiruma lisäys joukkoihin. Yhtäkkiä joku juoksi joukkoja kohti.

"Joku...! Joku, auttakaa minua, kiltit!" Vieras, kovakalloinen koira huusi niille. Se juoksi karvaisen henkensä edestä ja vaikutti olevan kauhuissaan! Se ei kuitenkaan päässyt pitkälle. Kuin valkea salama, limainen hahmo loikkasi sen kiinni ja yhdellä liikkeellä repi sen väsyneen korvan irti!

"SATTUU! SE SATTUU!" Korvansa menettänyt uros huusi kiemurrellessaan maassa maukkaasti.
"Lakkaa huutamasta!" Valkea koira ärähti sille riivatusti.
"P-pyydän... säästä henkeni!"
"Ei! Ihan kuin antaisin tuollaisen kuuman uroksen elää. Annan sinulle mitä ansaitset!" Arpikasvoinen uhosi sille hampaitaan paljastellen. Se valmistautui hyökkäykseen, mutta silloin Weed näki tarpeelliseksi puuttua ankeaan tilanteeseen ja se syöksyi kohti valkeaa koiraa, tönäisten sen kauemmas.

"En tiedä mitä täällä tapahtuu, mutta eikö tämä mene sinustakin liian pitkälle?" Weed yritti puhua sille pyöreästi järkeä.
"Kuka sinä oikein olet?" Vasta nyt trooppinen nuorukainen tuntui kiinnittävän huomiota paiseiseen pentuun, joka keskeytti sen. Se katsahti ympärilleen, valkea oli Weedin kauniiden joukkojen ympäröimänä ja ne seurasivat haisevaa tilannetta vierestä.
"Mistä te oikein siihen tulitte?"
"Älä kerro minulle ettet muka näe, mitä täällä tapahtuu..." Radioaktiivinen koira Weedin joukoista sanoi.
"Mahdollisuutesi meitä vastaan ovat aika ameebamaiset." Toinen jatkoi.

"Kun suutun, en yleensä välitä mistään, mikä on ympärilläni." Valkea vastasi tuhahtaen.
"No, mikset sitten olisi kanssamme sovussa? Paras tapa päättää tämä pikkiriikkinen taistelu on puhumalla." Weed vastasi.
"Älä tunge säihkyvää nenääsi muiden asioihin, kun et tiedä mitä on meneillään, pentu." Toinen nuorukainen puhahti irvistäen.

Hän on kenties ryppyinen ja omituinen, mutta hän on myös mauton. Jerome ajatteli hiljaa taustalla.

"Sinun täytyy kai oppia, mitä tapahtuu, jos keskeytät minut. Katso!" Valkea uhkasi. Sitten se nosti kuononsa kohti taivasta ja ulvoi oudosti. Hetken päästä sen ulvontaan vastattiin. Kallion reunoille ilmestyi länkisäärinen joukko nuoria sotureita.
"M-mitä? Keitä ne ovat?"
"Tuolla myös!"
Weedin joukot päivittelivät karvaisesti katsellessaan varautuneena ympärilleen.
"Ovatko ne sinun käskyläisiäsi? Mitä hittoa?" Weed kysyi täyteläisesti.
"Jos olisit täältä päin, tietäisit, kuka olen. Nimeni on Löysäturkki Kyoshiro!" Valkea julisti, saaden Oun joukot vavahtamaan.

"Mitä?"
Hänkö se on? Shigan Kyoshiro? Weed pohti ja tuijotti Kyoshiroa, joka nuolaisi huuliaan irstailevasti.