sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Haaste: GNG-soundtrack uusiksi

Tähdenlento Blogin haaste.

OHJEET:

1. Käytä ainoastaan yhtä artistia/bändiä. Myös jonkin toisen elokuvan musiikki käy, jos et keksi artistia, jolla on useampi kappale. Tätä valintaa ei tarvitse perustella. Kerro myös genre, jota valitsemasi artisti soittaa (metalli, rock, elokuvamusiikki, klassinen, hip hop, pop..)
2. Valitse kappaleet eri kohtauksiin. Kappaleen ei tarvitse kirjaimellisesti kertoa taistelusta, koirista tai karhunmetsästyksestä, vaan voit käyttää mielikuvitustasi tai huumoriasi! Kappale voi olla myös instrumentaali eli siinä ei ole pakko olla laulua.
3. Perustele valitsemasi kappale lyhyesti (tai pidemmästi jos haluat). Esimerkiksi voit hieman kertoa, miten kohtauksen näet silmissäsi/päässäsi tai miten kohtaus voisi mielestäsi mennä. Kohtauksen ei tarvitse olla tismalleen samanlainen kuin animessa. Halutessasi voit kopioida kappaleiden sanoituksia perusteluihisi havainnollistamiseksi. Voit myös linkittää kappaleen itsessään, jotta lukija voi sen halutessaan kuunnella.
4. Samaa kappaletta saa käyttää max 2 kohtaan. Mikäli valitset saman kappaleen kahteen kertaan, perustele se. 
5. Haasta valitsemasi henkilö/t. Haastetta ei ole pakko heittää eteenpäin, jos ei halua. Haasteen voi antaa kenelle tahansa Hopeanuolifanille.
6. Mikäli päätät haasteen tehdä, linkkaa se haasteen antajalle. Haasteen saanut voi käyttää samaa artistia kuin haasteen antanut, jos niin tahtoo.
7. Haastetta saa jakaa eteenpäin muokattuna omanlaisekseen, jos haluaa. Ohjeita ei ole pakko noudattaa orjallisesti. Alkuperäisidea on kuitenkin minun eli Satanican.

HAASTE:

Hopeanuoli animen soundtrack uusiksi!

Esittäjä:  Hans Zimmer
Genre:  Vaihtelee 

Hans Zimmer on suosikki elokuvasäveltäjiäni Phil Collinsin ohella, joten pitkän pohdiskelun jälkeen päädyin loppujen lopuksi häneen. Genrestä en osaa mennä sanomaan, jos joku tietää paremmin niin voi mainita kommentteihin.





Alkutunnari: -
En yksinkertaisesti löytänyt tähän mitään kivaa alkutunnarimaista teemamusiikkia.

Hopeanuolen syntymä: Peach tree of wisdom
Valitsin monta kappaletta Kung Fu Pandasta, koska ne ovat yksinkertaisesti todella kauniita, vaikka kaikista kuuluukin läpi niiden Kiina-teema. Peach tree of wisdom on rauhallinen, pehmeä kappale, joten valitsin sen tähän. Toisena mietin Egyptin prinssin River lullabya, mutta se oli hieman liian surullinen.

Rikin ja Akakabuton välinen taistelu: The Bridge
Tämä kappale on sopivan toiminnallinen, vakava ja synkkä ja sopi mielestäni parhaiten tähän kohtaukseen. 

Hopeanuolen koulutus: Hero
Aloittaisin tämän kohtausta ajatellen ehkä vasta 0:40 kohdalta, kun rauhallinen kiinalaistyylinen alkusoitto on loppunut. Jotenkin musiikki kuvastaisi mielestäni hyvin pennun ponnistelua eteenpäin koulutuksessaan.

Hopeanuoli saa arvet (taistelu karhuemon kanssa): Up is down
Tämä on yksi suosikkejani, POTC:issa on paljon loistavia musiikkeja. Kappaleessa on rauhallinen aloitus, vähän kuin ajattelisi, että Daisuke ja Gin eivät ole vielä löytäneet karhua. Loppua kohden se voimistuu.


Fujin hyvästely: Oogway Ascends
Herkkä kappale, sopii hyvin herkkään kohtaukseen.


Hopeanuoli tunnistaa Rikin isäkseen: Save kung fu
Tämän kohtauksen musiikki oli tosi vaikea pohtia... Päädyin tähän.

Hopeanuoli liittyy Suuren Johtajan laumaan: All I ever wanted
Tämä oli mielestäni loistava valinta. Egyptin prinssin ehdottomasti kauneimpia kappaleita ja sanoituksiltaankin se suht hyvin tilanteeseen. (Pidän suomiversiosta tosin enemmän)


Taistelu tiikeriveljesten ja Mossin kanssa:
Playing with the big boys now
Pohdin itseasiassa ensin tätä biisiä sopivammaksi Sniper vs. Gin -taisteluun, mutta laitoin sen sitten tähän.

Igat & Kogat: To die for
To die for olisi ollut myös hyvä valinta suureen taisteluun, mutta What shall we die for oli mielestäni vielä parempi, joten päädyin tähän.

Benizakura: He's a pirate
Sopiva kappale kaksintaisteluun, en tosin voi olla näkemässä sielunsilmin Jack Sparrowta hillumassa jossain aina tämän kuullessani.

Benin ja Crossin hyvästit: Father's footsteps
Tätä kappaletta olisi ehkä voinut kuvitella paremmin johonkin Rikin ja Ginin väliseen kohtaukseen, mutta omasta mielestäni tässä oli tarpeeksi koskettavuutta ja tunnetta myös Crossin ja Benin hyvästeihin.

Suuren Taistelun alku: What shall we die for
Tässä kappaleessa on oikeasti kaikki mitä tälläiseen viimeiseen, isoon taisteluun tarvitaan. Valmistautuminen mahdollisesti siihen, että kuolee taistelussa. Rohkaisua, pelkoa. Ah, tämä on vain niin täydellinen.

Voitto!/Loppumusiikki: This land
Tarvinneeko edes kertoa, miksi tämä sopii tähän kohtaukseen? Pahuus on tuhottu ja uusi elämä voi alkaa.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Fanien tekemää

Tälläistä toivottiin synttäri spesiaaliin ja aihe kuulosti sen verran kivalta, että päätin toteuttaa tämän. Keräilin hieman matskua, että olisi muutakin näytettävää kuin omat räpellykset. Kysyin tekijöiltä luvat näiden kuvien käyttämiseen blogissani ja haastattelin myös muutamaa heistä.

Rajasin aluetta hieman siten, että otin tähän vain suomalaisia faneja ja heidän tekemiään töitä. En kuitenkaan voinut äärettömiin kysellä jokaiselta vastaan tulevalta fanilta lupia heidän tekemiinsä töihin, joten itseni lisäksi valitsin muutamia omia suosikkejani, tuttujani ja henkilöitä, joilla on mahdollisimman monipuolisesti erilaisia töitä kokonaisuutta ajatellen. Jätin siis suosiolla perinteisen fanartin pois.

Omia töitäni


Kutistemuovikorut ovat sellaisia, jotka ovat omalta osaltani saaneet kenties eniten huomiota. Tein näitä tilaustöinä paljon melkein vuoden tai parin ajan, kunnes jätin niiden tekemisen enkä ole aloittanut sitä enää uudestaan. Kutistemuovi on materiaalina hyvin arvaamatonta ja haastavaa, toisinaan sillä sai kaunista jälkeä aikaan, toisinaan materiaali aiheutti keskivertoa huonomman lopputuloksen, vaikka itse yritti parhaansa. Tämä oli yksi isoimmista syistä siihen, miksi jätin tilaustöiden tekemisen näiden osalta, en voinut taata tilaajille aina sitä mistä he maksoivat ja materiaali oli sen verran hintavaa (yksi A4-kokoinen levy oli pari euroa, paketti taisi olla lähemmäs 30€) ettei virheisiin ollut pahemmin varaa. Jos mokasit yhden tilauksen, joutui näkemään kaiken vaivan alusta ja olemaan silti epävarma sen suhteen tuleeko silläkään kertaa hyvää jälkeä. Toinen syy oli se, että sain muutamia kommentteja siitä, että materiaali oli mennyt rikki. Kerran postissa ja muutamia kertoja käytössä. Renkaalle tarkoitettu reikä piti olla tarkoin määritelty. Kutistemuovi itsessään oli kestävää, mutta ei tuhoutumatonta. Sinällään korut eivät oikein sopineet käyttöesineiksi.


Laminoituja juttuja on tullut tehtyä enemmän. Innostuin ihmisten tekemistä chibi-tyylisistä paperilapsista ja tein muutamia ginga hahmoistakin. Ensimmäinen tekemäni Gin lähti maailmalle, kuvassa oikealla näkyvät ovat jääkaappini ovessa. Lisäksi laminoituja avaimenperiä on tullut tehtyä, välillä palkinnoksi eri näköisiin juttuihin ja välillä myyntiin. Myös kirjanmerkkejä on tullut tehtyä.

Tekemäni kangaskassi


Tämä pieni sarjakuvalehtinen onkin uusin tuorein tekeleeni. Pitänee paljastaa, olen muutaman vuoden ajan haaveillut omakustanteesta, mutta laiskuuteni ja rahattomuuteni takia siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Paitsi koulussa, ehkä olisin voinut, mutta sarjakuvan tekeminen ei motivoi minua tarpeeksi, että saisin sitä aktiivisesti piirrettyä. 

Tämä on kuitenkin ensimmäinen fyysinen tekemäni ja valmiiksi saamani kirjallinen tuotos, joten se merkitsee itselleni paljon.




Lintsu

Lintsu on tunnettu kauniista piirroksistaan. Aikaisemmin hänen työnsä olivat koirapainotteisia, mutta nykyään hänen taiteestaan löytyy kaikenlaista aivan laidasta laitaan. Lintsun työt ovat yksityiskohtaisia, ilmekkäitä ja mieleenpainuvia. Silloin tällöin hän ilahduttaa muita myös tekemällä ginga-aiheisia töitä ja varsinkin nämä suloiset magneetit tekivät kauppansa. Lintsun oma tyyli tekee hänen töistään helposti tunnistettavia ja joukosta erottuvia.

Erilaisia ginga-aiheisia magneetteja


- Omia suosikkejasi tekemistäsi ginga-tavaroista? Miksi?
Omatekoisia magneetteja oli kyllä hauska tehdä. On ihan eri fiilis saada valmiiksi käsillään tehty muovipintainen kiiltävä magneetti jääkaapin oveen kiinni kuin tietokoneella tehty piirros. Ne kun on kahdesta eri maailmasta. Oli muutenkin kiva nähdä omaa piirustusjälkeä magneetin muodossa.
- Miten päädyit tekemään näitä tavaroita?
Nyt täytyy ihan muistella... Varmaankin idea lähti alun alkaen siitä, kun jo kauan aikaa sitten ihmiset halusivat mielellään tilata Ginga aiheisia piirustuksia. Muutama kirjanmerkkikin tuli tehtyä. Kunnes pitkän Gingan piirtämisen tauon jälkeen törmäsin muutamiin Ginga aiheisiin ryhmiin Facebookissa, ja huomasin miten paljon edelleen aiheesta puhutaan ja tavaraa keräillään aktiivisesti. Aloin ideoimaan mitä muuta voisin piirtäen toteuttaa kuin kirjanmerkkejä, aluksi mietin tarroja, kunnes keksin kuinka omatekoisen magneetin voisi toteuttaa.
- Olet tehnyt paljon ginga-aiheisia juttuja myyntiin/tilaustöinä. Minkä arvelet ihmisiä kiehtovan itse tehdyissä ginga-tavaroissa?
Varmasti eri hahmojen 'saatavuuden rajaton mahdollisuus' . Gingassa on monen monia hahmoja joista löytyy joko vähän tai ei ollenkaan fanitavaraa. Tilaustyötä tilatessa on mahdollisuus pyytää kuva juuri siitä omasta suosikki hahmosta oli se sitten tunnettu tai ei. Ja ainakin omasta mielestäni on raikasta ja mielenkiintoista nähdä Gingaa piirrettynä taiteilijoiden omilla omaperäisillä tyyleillä.

Upeita kirjanmerkkejä
Mutu

Mutun piirrokset ja maalaukset ovat omaperäisiä, hänellä on mielikuvitusta eikä hän pelkää käyttää sitä. Mutun työt ovat usein yksityiskohtaisia ja niistä suorastaan näkee niihin käytetyn kärsivällisyyden. Mutulla on hyvin kauniita käsin tehtyjä fanarteja, mutta myös mitä mielenkiintoisimpia itse tehtyjä ginga-tuotteita.

Hopeanuoli-huppari



Figuurien uudelleen maalaminen on monelle fanille tuttua touhua. Näin figuureista saa juuri sellaiset kuin itse haluaa tai voi toteuttaa figuurin sellaisesta hahmosta, josta sitä ei vielä ole.
Hellyyttävä Gin-boksi. Tässä on veikeästi käytetty irtosilmiä niin, että ne sopivat kokonaisuuteen loistavasti.
Maalaus
Isis

Isis on monille suomalaisille ginga-faneille varmasti enemmän kuin tuttu. Isiksen tunnistettava gingamainen tyyli, kaunis fanitaide ja hulvattomat parodiat ovat ilahduttaneet ginga-faneja jo ties kuinka kauan. Isiksen työt ovat sellaisia, jotka eivät katso ikää, ne ihastuttivat ja naurattivat silloin kun olin itsekin nuori ja niistä puhutaan edelleen. Sen lisäksi, että Isis piirtää paljon ginga-aiheista taidetta, hän on myös taitava pehmolelujen tekijä.

Pörröinen Gin
Komea John

Omat suosikkisi tekemistäsi ginga-pehmoista? Miksi? 
Oma suosikkini lienee se uusin John-pehmo, jonka myin ulkomaille. Se oli onnistunein.
Mitä mieltä olet virallisista GDW-pehmoista?
Eivät ole oikein makuuni, kun ovat liian "pallomaisia" ja aivan sikakalliitakin. Jos olisivat vähän enemmän oikean koiran muotoisia, kiinnostuisin.
Kuinka monta Ginga-pehmoa olet yhteensä tehnyt (suunnilleen, jos et tarkkaan muista) ja kuinka kauan olet niitä tehnyt?
14 pehmoa yhteensä. Olen tehnyt niitä noin vuodesta 2009.

Käsittämättömän suloinen Weed!
Onpas mukavaa nähdä Yukimurasta pehmo~

Recel

Olen maininnut Recelistä jo ainakin yhdessä tekstissäni, mutta koska lahjakkaita taiteilijoita ei voi tarpeeksi mainostaa: Recel on tunnettu varsinkin ginga-aiheisista upeista töistään joihin kuuluu kaikkea aina figuureista maalauksiin ja aidon kokoisiin patsaisiin. Recelin tyyli mukailee Takahashin tyyliä omalla, mutta tunnistettavalla tavallaan.

Receliltä tilaamani Gin-avaimenperä

Jokura

 Jokura on ehdottomasti taiteilija, jonka tulisi saada upeille töilleen enemmän huomiota. Jokura tekee tavattoman taitavia, huovutettuja ginga-hahmoja, jotka ovat kaikki omalla tavallaan sekä todella yksityiskohtaisia että huolella tehtyjä, mutta myös mahdottoman suloisia. Jokuran huovutetuissa hahmoissa on chibimäinen vivahde ja niiden söpöydelle ei ole rajaa. 

Mielettömän kaunis teos Goheista ja pienestä Ginistä!
Hougen ja Weed
Hervottoman suloiset tiikeriveljekset

 Kuinka kauan yhden huovutetun hahmon tekemiseen menee sinulta (suunnilleen)? 
Se riippuu yleensä koosta. Tuollaiset pienet avaimenperät vievät 3-6 tuntia, yksityiskohdat vievät aina aikaa. Isommat työt voivat viedä koko päivän ellei toisenkin, kuten tuo Gohei vei.
Mikä on oma suosikkisi tekemistäsi huovutetuista hahmoista? Mikä on ollut kaikista haastavin?
Jos nyt puhutaan näistä Hopeanuoli-töistä, Hougen-avaimenperä oli yksi suosikeistani Kai-veljesten lisäksi. Se oli myös yksi haastavimmista töistä kun kaikki laikut, arvet ja hampaat piti tehdä niin varovaisesti ja tarkasti. Lopputulos kuitenkin oli todella miellyttävä, että työ oli vaivan arvoinen. Koska se oli tilaustyö, oli vähän sääli lähettää se pois mutta pakkohan se oli. Olin iloinen saadessani siitä iloista palautetta kun se saapui perille. Myös Gohei kokonsa ja yksityiskohtien vuoksi oli todella haastava. Kasvojen yksityiskohdat, rypyt ja arpi sekä vaatteet olivat tukalat. Loppu tulos kuitenkin miellytti.
Teetkö huovutettuja hahmoja omaksi iloksesi vai tilaustöinä (vai molempia)?
Sanoisin sen näin: teen tilaustöitä omaksi ilokseni. Pidän huovuttamisesta mutta vielä enemmän siitä, kuinka ne tuovat iloa toisille. Tietenkin otan aina vähän kerrallaan tilauksia vastaan, koska olen laiskan puoleinen enkä kykene niin paljon tekemään. Tällä hetkellä tehtailen huovutustöitä ensi kesällä järjestettävään markkinatapahtumaan, jossa pääsen myymään niitä ja näkemään omin silmin, kuinka ihmiset töistäni ilahtuvat. Olenkin pian perustamassa omaa Facebook-sivua, josta ihmiset näkevät töitäni ja voivat pyytää tilaustöitä.

Nalleja!
Yksityiskohtia aikaisemmin nähdystä

Iso kiitos kaikille, jotka auttoivat minua tämän kanssa! ♥

Millaisia itse tehtyjä ginga-juttuja sinä olet tehnyt? Kommentoi!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

GNG-magneetit

Jostakin syystä olen tykästynyt GNG-magneetteihin. Ne ovat pieneen kokoonsa nähden hintavia, jotkut taustat ovat kamalia, mutta joku niissä vain viehättää. Magneetit ovat nyt pidempään olleet aikalailla kiven alla eikä niitä kauheasti näy myynnissä. Magneetteja on tullut ja mennyt jossakin määrin, myin tai vaihdoin muutamat Gin-magneetit joista en loppujen lopuksi välittänyt enää niin paljoa. Itse kun satun vielä keräämään pelkkiä tiettyjä Gin-magneetteja niin hyviä tilaisuuksia tulee enää harvoin, mutta kärsivällisyys palkitaan välillä.

Yksi keräilijä oli hiljattain hankkinut ison paketin magneetteja ja pisti monta niistä myyntiin, jolloin sain napattua kaksi itselleni. Toisen vaihdoin yhteen omistamaani magneettiin ja toisen ostin.


Jostakin syystä pidän kovasti suurimmasta osasta Gin-magneetteja aivan valtavasti. Muut hahmot eivät juurikaan kiinnosta, joten kenties taustalla on se, että Gin on ensinnäkin päähenkilö. Pidän hahmon ulkonäöstä ja häntä näytetään animessa suurin osa ajassa. Lisäksi Gin mielletään suosituimmaksi hahmoksi, joten mielelläänhän sitä hankkii päähenkilöstä tehtyjä oheistuotteita.


Tässä on vielä päivitetty kuva kaikista omistamistani magneeteista, yksi pussi ja mukana tullut lappu. Omistin aikaisemmin myös harmaasävyisen pahvikotelon magneeteille, mutta vaihdoin sen ja muita tuotteita aikoinaan 7. julkaisun ensimmäiseen osaan, jossa oli juliste mukana. Omistamistani magneeteista omaksi henkilökohtaiseksi suosikikseni on jostain syystä noussut tuo alarivin vasemman puoleisin, jossa on taustalla pinkkiä ja keltaista. En edes pidä pinkistä, mutta magneetissa tuo on jotenkin tosi metkan näköinen yhdistelmä. Eniten kaipaan silti kokoelmaani edelleen magneettia, jossa Gin istuu sinisellä taustalla. Vielä ei ole tärpännyt.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Ginga no Inutachi

Tämä teksti liittyy osittain Hopeatiikerin 2 vuotis spesiaaliin, jossa minulle esitettiin toive kertoa myös Takahashin muista sarjoista. En omista Ginga-sarjojen lisäksi pahemmin mitään, mutta tämä toive antoi innostuksen hankkia viimein tämä yksiosainen manga, jonka ostamista olen miettinyt jo pitkään.

Ginga no Inutachi on 2. julkaisu samaisesta koiratarinakokoelmasta, jonka 1. julkaisu kulkee nimellä Shōnen to Inu. Ginga no Inutachiin on kuitenkin lisätty vielä yksi tarina, joka esiintyy myös GNG:n 5. julkaisun lopussa.


Tarinat on käsikirjoittanut Akira Itō. Tarinoita on on seitsemän, suuressa osassa tarinoita esiintyy myös Shūichi Takuma-niminen mies eri ikäisinä tai hänen sukulaisiaan.


 Mangan alussa on muutamia värikuvia. Sisällysluetteloon on näppärästi kerätty kuvat roduista, joista tarinat kertovat. Heti mangan alussa on myös suloinen värikuva Shirosta.

Kaulapanta - Poika ja koira

Tämä tarina kertoo Shiro-nimisestä kultaisestanoutajasta, jolle Shūichilla ei tunnu enää olevan aikaa vartuttuaan. Tarinan pääteemana onkin ilmeisesti auttaa ymmärtämään, että lemmikkiä ei voi ottaa vain sen perusteella, että se on söpö pentuna ja jättää se sitten huomioimatta. Shūichi laiminlyö tarinan aikana Shiroa pitkän aikaa, kunnes tapahtuu ratkaiseva käänne: Shūichi yllytetään tai pakotetaan ylittämään vilkas autotie ja hän meinaa jäädä auton alle, jolloin Shiro syöksyy apuun. Koira saa vakavat vammat, joihin kuolee myöhemmin ja Shūichi vaikuttaa ymmärtävän millaisen ystävyyden on heittänyt hukkaan.

Tarina on lyhyt, ytimekäs ja saa miettimään helposti itseään lemmikin omistajana. Kokonaisuutta ajatellen tarina ei erottunut oikein edukseen. Jos jotakin hyvää tästä mangasta voi kertoa, on se ehdottomasti se, että suurimmassa osassa tarinoita ei ole sitä ihanaa onnellista loppua vaan ne ovat karuja, realistisia tarinoita lemmikeistä ja ihmisistä. Tarina kertoo myös selvästi vapaudesta: kukaan ei ole onnellinen ollessaan kahlittuna yksin pieneen tilaan.



Sensei no Inu
Opettajan koira

Tämä on tarina hylätystä shiba inusta, jonka tuon löytävä koditon mies nimeää Ryūksi. Osoittautuu, että koditon mies on ollut Shūichin opettaja aikoinaan ja Shūichi haluaa auttaa pahasisuisen Ryūn kouluttamisessa. Opettaja kuitenkin sairastuu myöhemmin (yllätys) ja hänen koiransa jäävät ilman omistajaa, joten Shūichi lähtee etsimään näitä löytäen ainoastaan Ryūn. Ryūlta ei heru vieläkään luottamusta ja tämä pakenee päätyen sattumusten jälkeen sairaalalle opettajan luokse. Opettaja menehtyy nähden harhoja rakkaista koiristaan. Ryū suo lopulta Shūichille hetken kanssaan ja he muistelevat opettajaa.

Tämä tarina oli omasta mielestäni hienoinen pettymys. Alun perusteella odotin oikeastaan enemmän draamaa ja loppujen lopuksi tarina jätti melko kylmäksi. Hyviä asioita tarinassa kuitenkin oli, mielestäni Ryū oli mielenkiintoinen hahmo. Shibat ovat suloisia otuksia ja hahmo muistutti hivenen joissakin kohdissa räväkämmän luonteen omaavaa Sasukea. Myös opettajan ja koirien välinen kiintymys ja rakkaus oli hienoa katseltavaa.



Lead - Seinen to Inu
Mies ja koira 

Tässä tarinassa Shūichi löytää kadulta huskyn pennun, jonka vie kotiinsa siinä toivossa, että saisi koulutettua siitä itselleen lemmikin. Shirubiksi nimetty pentu aiheuttaa paljon riesaa ja haastetta Shūichille. Myöhemmin Shūichi ja Shirubi tapaava kadulla Rika-nimisen naisen, joka ihastuu huskyyn ja myös husky näyttää pitävän hänestä. Shūichin ja Rikan välille kehittyy suhde ja jossakin vaiheessa he joutuvat onnettomuuteen, mutta selviävät siitä Shirubin ansiosta. Shirubi haavoittuu, mutta kovan ponnistelun ansiosta tuo toipuu myöhemmin.

 Tässä tarinassa ei ollutkaan onnetonta loppua, toisaalta sama toistuvuus olisi saanut kyllästymään mangaan nopeasti. Tämä tarina oli yksi suosikkejani, vaikka alussa se muistuttikin hivenen perinteistä romanttista leffaa, jossa puolisot löytävät toisensa koiran ansiosta. Tässä tapauksessa ei onneksi sentään ollut niin, että myös omistajien koirat rakastuvat... Shūichi vaikuttaa paljon järkevämmältä vanhemmiten ja hänestä on huomattavasti helpompaa pitää kuin ensimmäisessä tarinassa. Tarinan aikana Shūichi myös muistelee Shiroa useampaankin otteeseen.



Honō no Inu
Liekkien koira

 Tarina kertoo Shūichin isästä, Kōkichi Takumasta, tämän ollessa nuori, sekä Adel (tai Adelle)-nimisestä saksanpaimenkoirasta, josta oli tarkoitus tulla sotakoira, mutta ilmeisesti koiran luonne ja pelko tulta kohtaan olivat sille este. Tarina sijoittuu toisen maailmansodan tuntumiin ja siinä on paljon yllättävän raakoja kohtia. Tarinan loppupuolella Adelista joudutaan luopumaan ja juuri tämän ollessa matkalla pois, kylää pommitetaan. Adel pääsee vapaaksi ja ryntää pelkonsa sivuuttaen liekkimeren läpi mennäkseen Kōkichin luokse, mutta kuolee ennenkuin pääsee perille.

Olen vasta hiljattain katsonut elokuvan nimeltä Barefoot Gen, joka sijoittui myös toisen maailmansodan aikoihin. Sen rinnalla tämä ei ehkä ollut sieltä kamalimmasta päästä, mutta oli kuitenkin tarpeeksi järkyttävä jäädäkseen parhaiten mieleen näistä tarinoista. Kohtaus, jossa Kōkichi ystävänsä kanssa löytää hirtetyt koirat oli ehkä tämän mangan järkyttävimpiä kohtia, samoin Adelin kuolema.





Obāsan no Inu
Mummin koira  

Tämä puolestaan kertoo Shūichin isoäidistä Tome Takumasta ja tämän labradorinnoutajasta, Tessistä, joka oli ennen palveluskoira. Tarina avaa hieman Tomen ja Tessin yhteistä elämää, mutta tämäkin päättyy dramaattisesti koiran kuolemaan jonkun myrkyttäessä Tessin.

En oikein osaa sanoa tästä tarinasta juuta enkä jaata. Tarina ehti loppua ennenkuin hahmoihin pystyi kiintymään sen enempää, tuntui, että kaikki oli silmänräpäyksessä ohi.



Amígo · Ken

Kuten nimestä saattaa arvata, tarina käsittelee Amígo-nimistä pyreneittenkoiraa. Suurin osa tarinasta kuitenkin näyttäisi kertovan itseasiassa Amígon emosta, joka on isäntänsä mukana rakennustyömaalla. Jonkin sortin isoegoinen hyypiö ei näytä pitävän koirasta ja ottaa tehtäväkseen kiusata ja hakata sitä jatkuvasti, kunnes koira karkaa. Jonkin ajan päästä hyypiö tulee järkiinsä ja auttaa etsimään koiran. Amígo löytyy makaamasta maasta ja pian naaras putkauttaa maailmaan pentueen.

Tässä tarinassa pääpaino tuntui kulkevan eläinrääkkäyksen puolella. Sinällään hyvä lisäys, jos haluaa ajatella, että näissä tarinoissa on aina jokin "opetus tai että niissä käsitellään arkipäiväisiä tapahtumia, joita voi tulla vastaan kenelle tahansa. Oli myös mielekästä, että tarinassa isossa osassa oli kerrankin jonkun hahmon emo. 


Shiroi Yamainu
Valkoinen vuoristokoira

 Toinenkin tarina pyreneittenkoirasta, tällä kertaa hahmona on kuitenkin Blanca. Sensei no Inun tavoin tarina kertoo hylätystä koirasta, tällä kertaa koiransa hylännyt mies on metsässä jonkin ryhmän kanssa ja sateen ja hämärän yllättäessä loukkaa itsensä. Tällöin lauma koiria saapuu miehen luokse ja pysyy tämän luona lämmittämässä miestä. Tämä tunnistaa Blancan koirien joukosta ja liikuttuu kyyneliin.

Tämä tarina oli mielenkiintoinen ja hieman erilainen, sillä se käsitteli enemmän ihmisen näkökulmaa eläimensä hylkäämisestä. Olin kuitenkin iloinen, että tajuamattani ostin loppujen lopuksi sen julkaisun, jossa oli tämä yksi lisä tarina. Mikään näistä tarinoista ei ollut varsinaisesti huono, ne täydensivät toisiaan loistavasti. Kokonaisuutena tämä paketti on lukemisen arvoinen ja itse nautin siitä täysin siemauksin.


Kokonaisuudessaan voisin sanoa, että Ginga no Inutachi oli ostamisen ja läpi selaamisen arvoinen manga. Tämän kirjan kanssa tuli vietettyä paljon enemmän aikaa kuin normaalisti mangaa läpi selatessani kulutan. Tulin myös lukeneeksi tarinat läpi vähintäänkin kahteen kertaan. Perehdyin ja ymmärsin paljon enemmän, kun tutustuin samalla esim. Kaksoissolan, Gingapedian ja Wikipedia artikkeleihin. Suosittelen lukaisemaan ne läpi.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ginga fandomin elitismi

Tämä on erään lukijan toivoma toivepostaus. Toivepostauksia saa esittää vaikkapa Kysymyksiä? -sivulle ja toteutan niitä parhaani mukaan. Samaisesta aiheesta löytyy postaus myös Kaksoissolan blogista, se kannattaa käydä lukemassa. Kyseessä on jälleen oma käsitykseni ja oma mielipiteeni, sekä kokemukseni asiasta. Tekstin ei ole tarkoitus loukata ketään.

Olen aihetta sivunnut yhdessä videossa, mutta aion käydä sen tässä tekstissä laajemmin läpi. Ensin kuitenkin kerron mitä elitismi fandomissa tarkoittaa (tai miten olen asian itse käsittänyt), jotta kaikki ymmärtävät paremmin mistä teksti kertoo. Eliitti tarkoittaa parhaimmistoa, valiojoukkoa, joka nauttii etuoikeutettua asemaa. 

Kuten Uru asian hyvin kiteytti omassa tekstissään, elitismi tulee useimmissa fandomissa näkyviin esimerkiksi sillä, että on joukko, joka paheksuu vaikkapa tietyn tyyppisiä fanittajia. Tähän saattaa liittyä käsitys siitä, ketkä ovat ns. tosifaneja tai "oikeita faneja"(aiheeseen liittyen löytyy myös hyvä teksti Tähdenlento Blogista). Asia jakaa paljon mielipiteitä ja usein pinnalla on myös vahvasti käsitys siitä, että keräily ja fanitus olisivat jollakin tavalla sama asia, vaikka näin ei ole. Fani voi olla ilman mitään rihkamaa, keräily on enemmänkin yksi fanituksen muoto siinä missä fanitaiteen tekeminen tai cosplay. Joku ei voi olla toista huonompi tai parempi fani, jos hänellä on hyllyt täynnä tavaraa. Fanitus kertoo kiintymyksestä itse sarjaan, keräilyssä keskitytään tuotteisiin. Monesti keräilijöitä voidaan ajatella fandomissa eliittiryhmänä, mutta mitä olen lähivuosina asiaa seurannut, usein monet näistä suurempien kokoelmien omistajista ovat oikeastaan aika itsenäisiä, eikä moniakaan heistä näe aktiivisesti keskustelemassa esimerkiksi foorumeilla. Keräilyssä tulee helposti suhteita toisiin keräilijöihin yhteisen harrastuksen ja mielenkiinnon kohteen takia. Olen aikaisemmin kirjoittanut omia mietteitäni keräilystä, joten en halua alkaa toistamaan itseäni liikaa. 

Keräily on kuitenkin varmasti yksi pääasioista, jonka ajatellaan aiheuttavan elitismiä fandomissa. Kokoelmat aiheuttavat paljon eriäviä mielipiteitä ja niihin reagoidaan voimakkaasti. Tässä lienee aika hyvä tiivistys siitä, millaisina keräilijät kuvaillaan:

Ei elämää, äiti ja isi maksaa kaiken ja ainoa tarkoitus on saada muut kateellisiksi tai mustasukkaisiksi.

Olen itse ollut varsinaisessa fandomissa vain vajaan muutaman vuoden, vaikka olenkin pitänyt sarjasta ison osan elämästäni. En tavallaan halunnut tehdä asiasta isompaa meteliä, koska sain siitä läpi peruskoulu aikojen niin paljon kuraa niskaan. En ole koskaan fanittanut mitään yhtä näkyvästi kuin gingaa, joten sinällään on harmi, että olen saanut fanituksestani ja keräilystäni myös negatiivista palautetta ja kuulemma keräilyn aloitettuani olen pitänyt itseäni muita parempana fanina. Tätä on hieman vaikea käsittää, koska jotkut ihmiset voivat fanittaa yhtä näkyvästi vaikkapa jotakin bändiä, eikä sitä paheksuta ulkopuolisten silmissä läheskään niin paljoa. Ihan yhtälailla sitä fanitettavaa bändiä hehkutetaan, voidaan ostaa levyjä, keikkalippuja, bändipaitoja, julisteita tms.

Ginga fandom on siitä merkillinen, että mahdollinen paheksuminen tuntuu kohdistuvan myös nuorempiin faneihin, mutta toisaalta varsinkin WEED-mangan suomentamisen alettua ainakin Suomen fandomista iso osa tuntuu koostuvan nuoremmista faneista. Monesti nuorille herkästi päätään aukovat, pilkunviilaajat tai nipottajat ovat vielä jo lähemmäs aikuisia ihmisiä, joilta sellaista käytöstä ei enää odottaisi. 

torstai 13. maaliskuuta 2014

Synkät aiheet

Gingaa hyvin vähän tietäville mielikuva sarjoista saattaa helposti jäädä siihen, että kyseessä on koirasarja, jossa lässytetään ystävyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Sarjaan liittyy kuitenkin hyvin paljon muutakin ja pääosin sarjat ovat tunnelmaltaan hyvin synkkiä. Joukossa on rutkasti taisteluita ja paljon hahmoja kuolee sarjan aikana. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään taistelemisesta, vaan sarjoissa käsitellään myös melko brutaaleja asioita, joista päästäänkin siihen mistä tämä teksti kertoo.

Halusin kirjoittaa parista melko karustakin aiheesta, jotka ovat jääneet itselleni mieleen. Ensimmäisenä kannibalismi, joka esiintyy ehkä pienessä, mutta vaikuttavassa roolissa sekä Hopeanuolen, että Weedin yhteydessä. Kannibalismiin suhtautuminen sarjassa on siinä mielessä mielenkiintoista, että vaikka hahmoja kuolee jatkuvasti niin kannibalismi on sellainen asia, joka aiheuttaa erityisesti paheksuntaa ja vahvoja reaktioita muissa hahmoissa. Ehkä vaikuttavin kohtaus mangan puolelta on mielestäni Weedissä. Hougen ja Genba hylätään häkkiin muiden koirien kanssa ja lopulta koirat alkavat syödä toisiaan ja paikalle eksyviä ihmisiä. Kun poliisit saapuvat paikalle ja veljekset tuijottavat luurangon laihoina häkistä kaiken sotkun keskeltä tyhjä katse silmissään oli kylmät väreet aikalailla taattu.


Miten yleistä kannibalismi on koirien keskuudessa sitten oikeasti? Uteliaisuudesta aloin selvittämään asiaa ja googlettamalla löytyi aiheesta yllättävän vähän tietoa. Mieleen kuitenkin jäi uutinen siitä, että 300 kulkukoiraa oli hylätty saarelle, jossa ne viikkoja nälkää nähtyään olivat alkaneet syödä toisiaan. Pakon edessä niin eläin kuin ihminenkin voi muuttua kannibaaliksi, mutta harvemmin valinta on tietoinen, kuten joillakin ihmisillä.

Koiraa mutustelevista kogista pääsemmekin sitten toiseen aiheeseen, joka liittyy ninjakoiriin ja heidän taistelumenetelmiinsä. Igojen monet taistelumenetelmät vihollisen uhatessa olivat hyvin äärimmäisiä ja monet joutuivat uhraamaan oman henkensä tappaessaan vihollista. Tämä liittynee hyvin paljon japanilaisiin samuraihin ja bushidōon eli samuraiden elämäntapaohjeistukseen.

"Veljesi kuolee niin kuin oikean Iga-soturin pitääkin, taistele sinäkin niin kuin oikea Iga-soturi." 
 
Toisin sanoen, kun mikään muu ei auta tapetaan vastustaja keinolla millä hyvänsä. Oli se sitten piikkikuoppaan johdattaminen tai hukuttamalla vihollinen ja mahdollisesti hukkumalla itse samalla. Varsinkin kuvassa näkyvä kohtaus oli aikoinaan omasta mielestäni hyvin shokeeraava ja havahdutti siihen miten pitkälle igat olivat valmiita menemään.


Sama toistuu kuitenkin myös kogien kanssa. Ne eivät ehkä käytä hienoja tekniikoita taistellessaan, mutta siinä vaiheessa kun Akame tuikkaa talon tuleen, kogat hyppäävät tulimereen Kurojakin perässä. Itse miellän kohtauksessa viittauksen seppukuun, kunniasyistä tehtyyn itsemurhaan.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Tuotehaaveita

Tämän tekstin idea pohjautuu paitsi omasta mielikuvituksesta myös Kaksoissolan viestiketjusta, jossa käsiteltiin epärealistisia Ginga-haaveita. Omat tuotehaaveeni eivät toki ole ketjussa mainituista "hulluimpia" vaan itseasiassa verrattain aika realistisia. Gingan saralla varsinkin GNG:n kulta-aikoina sarjasta oli vaikka mitä jännää oheistuotetta aina vohveleista nenäliinoihin. Nykyaikana suosituista sarjoista tehdään myös paljon erinäköistä oheiskrääsää, jota olisi ehkä jäänyt toivomaan Hopeanuolestakin. Tässä ovat omat haaveeni, huomautan vielä kuvien olevan käsiteltyjä.


Pääsiäismunat

Jo monen vuoden ajan aina kun pääsiäinen lähestyy kaupoissa on näkynyt vaikka millaisia pääsiäismunia eri sarjoista. Yhtenä vuotena tuli kerättyä kaikki Leijonakuningasfiguurit, tänä vuonna oli tullut My Little Pony-suklaamunia. Hopeanuoli-aiheiset ovat kuitenkin jääneet haaveeksi, vaikka makeisia sarjasta onkin tehty. Hopeanuoli-suklaamunien mukana olisi voinut tulla vaikka halpoja pikkufiguureja.

Limupullot ja -tölkit

Mieleeni on elävästi jäänyt kummallisen makuiset Digimon-limut lapsuudestani. Hopeanuolen kuvalla varustetut tölkit ja pullot olisivat myös olleet mukavia. Kuvaan päätin valita ramune-pullon, mikä sopinee hyvin japanilaiseen teemaan. Varsinkin animekuvien värillisyys olisi sopinut hyvin pullojen etiketteihin.

Peli

Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä. Peli oli asia, joka mainittiin useampaankin otteeseen yllämainitussa viestiketjussa. Hopeanuolesta ei ole koskaan tehty mitään virallista peliä, mutta fanien tekemiä on muutamia. Lisäksi oli tämä jokin oikea peli, jossa Akakabuto kävi vilahtamassa ja hahmoina oli hyvin sekalaisia hahmoja eri sarjoista. Täysin gingalle omistettua peliä ei kuitenkaan ole, joten sellainen olisi varmasti ollut aivan upea. Oma haavepelini olisi ollut kenties jonkinlainen seikkailu/toiminta peli, joka myötäilisi sarjan juonta.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Haaste: Unelmapahis

"Kuukausihaaste kaikille Ginga-bloggaajille! Millainen olisi sinun unelmapahiksesi Ginga-sarjassa?

Palaisivatko karhut, tulisiko tarinaan jotain muita eläimiä vai astuisiko sekaan uusi Hougen? Mistä se olisi kotoisin ja ketä vastaan se taistelisi: Gin, Weed, Orion vai aivan uusi sukupolvi? Olisiko tämä omaa unelmaasi vai voisiko Takahashi oikeasti tehdä sellaisen pahiksen? Suunnittele pahis ja kerro siitä."

Lueskellessani muutamia vastauksia tähän haasteeseen meinasin ensin jättää tämän tekemättä. Ajattelin, että vastauksia tulee varmasti niin paljon ettei moni jaksa lukea samasta aiheesta useammasta blogista. Huomasin kuitenkin omien ajatuksieni laukkaavan hyvin paljon eri suuntaan ja kun inspis kerrankin iski kirjoittamisen suhteen ajattelin, että eipä se keneltäkään poiskaan ole.
___________________________________

Aloin miettiä sellaista pahista, josta itse haluaisin lukea ja tulin sellaiseen lopputulokseen etten haluaisi uutta hahmoa pahikseksi. Monet vihollislaumojen johtajat tulivat ties mistä, niillä ei ollut muuta syytä Oun lauman haastamiseen kuin maailman herruus. Tästä syystä oma unelmapahikseni olisi kenties jo Ginga-sarjasta entuudestaan tunnettu hahmo, joka kuitenkin yllättäisi puolenvaihdollaan eivätkä sen suunnitelmat olisi niin selvillä heti alusta lähtien kuin esimerkiksi Sniperillä.

Unelmieni pahis alkaisi kapinoida laumansa periaatteita vastaan ja kääntää muita puolelleen nämä taitavasti "aivopesten" niin, että tämä pahiksiksi laskettu ryhmä uskoisi toimivansa kokoajan oikein. Heidän johtajansa olisi jokin karismaattinen ja vahva hahmo, aikuinen koira. Kenties taistelukoira, kai ken tai sitten ehkä monien yllätykseksi iga. Tässä laumassa olisi kuitenkin Oun ajoilta jäljellä toistensa kunnioitus ja ystävyys, josta johtuen Oun laumaa vastaan olisi sen kanssa hyvin samanlainen lauma, jonka tavoite olisi vain erilainen.




Igat ovat hyvin omistautuneita tehtävilleen ja ne ovat myös hyvin taitavia ja ovelia taistelijoita. Niiden kehittämät strategiat olisivat omiaan taisteluissa, joissa voima voisi jäädä toiseksi. Johtajan syy kapinoida laumaansa vastaan olisikin sitten kysymysmerkki. Kenties se ajattelisi, että igat ovat täysin hylänneet perinteet, joiden ansiosta ne olivat niin kauan eläneet isompana joukkona. Oun joukkoihin liittymisen jälkeen hyvin suuri osa igoista menetti henkensä.

Tietysti syitä kapinoida Oun laumaa vastaan voisi olla muitakin. Esimerkiksi johtajan toiminnan kyseenalaistaminen. Tämä tuli jo esille esimerkiksi Weedin aikana, kun hänen johtamansa ryhmä ei ollut yhdessä kohtaa hänen kanssaan samaa mieltä. Rikin jälkeen laumanjohtajana on ollut tavalla tai toisella kokematon pentu, joka herättää toiminnallaan ajatuksia puolesta ja vastaan. 



Se, että kapinallisen lauman johtaja olisi jokin jo sarjoista tunnettu, kenties jopa tärkeämpikin hahmo tekisi myös Oun laumalaiset epävarmoiksi. Monesta tuntuisi pahalta taistella entista omaa toveriaan vastaan ja molemmat kuvittelisivat vain olevansa hyvällä asialla. Vanhat ystävät joutuisivat taistelemaan toisiaan vastaan, kenties jopa kuolemaan saakka. Kapinallisen lauman johtaja voisi olla myös sitä mieltä, että Oun laumalaiset seuraavat sokeasti johtajaansa jopa kuolemaan saakka ajattelematta omalla järjellään.



Ehkä oma suosikkini unelmapahiksistani olisi myös akita, joka kuuluisi Oun lauman johtajien sukuun. Tämä olisi hyvin odottamaton ja raju käänne ja tekisi puolien valitsemisesta hyvin vaikeaa. Sirius olisi ollut hyvä vaihtoehto tähän, koska hän lähti seuraamaan Kamakirin poikia kiitollisuuden velasta ja kiintyi näihin.