lauantai 30. marraskuuta 2013

Mietteitä keräilystä

"Keräily on harrastusmuoto, jossa pyritään liittämään kokoelmaan mahdollisimman monta tai erilaista jonkin kategorian esinettä tai asiaa."

Keräily on asia, joka on mietityttänyt, ihmetyttänyt ja vihastuttanut. Pitkään tätä asiaa päässäni läpi käytyäni päätin kirjoittaa siitä blogitekstin, kun ei parempaakaan ideaa ole ollut mielessä. Keräily on tullut itselleni tutuksi jo lapsena, mutta isompi asia siitä tuli sen jälkeen, kun elämääni astui internet ja "löysin" Hopeanuolen uudelleen. Gingan parissa keräilystä tuli kuitenkin lähes poikkeuksetta vastaan välillä negatiivisia ajatuksia ja kommentteja, joita toivon pystyväni oikaisemaan tämän tekstin myötä. 

Väite: Keräilijät kuvittelevat olevansa muiden fanien yläpuolella

Keräilijät voivat olla hyvinkin erilaisia ihmisiä, joita ei kannata määritellä yhden tai parinkaan henkilön käyttäytymisen tai asenteen perusteella. Faniutta ei voida mitata oheistavaroilla, ne ovat vain yksi fanittamisen muoto siinä missä cosplay, fanartin piirtäminen tai fanficien kirjoittaminenkin.

Väite: Keräily on rahan tuhlaamista turhaan muovikrääsään

Tämä on yksi näkökanta asiaan ja kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä, mutta on eri asia miten sen haluaa tuoda ilmi. 

Keräily on harrastus muiden joukossa ja niin kauan kuin se ei ole keneltäkään muulta pois niin omasta mielestäni kukin saa tehdä mitä itse huvittaa. Aina ei ole myöskään kyse kateudesta, kaikkien arvojärjestys ja ajatustapa ei ole samanlainen. Siinä missä jotkut pitävät keräilyä turhana, pitävät jotkut turhana baareissa joka viikonloppu ravaamista tai kalliita shoppailureissuja vaatekauppoihin, vaikka vaatekaappi jo tursuaa valmiiksi.

Väite: Keräilijät ovat yhtenäinen eliittiryhmä

Jonkin tietyn aihepiirin keräilijöistä voi helposti tulla mieleen ne kaikista tunnetuimmat, suurimpien kokoelmien omistajat. Todellisuudessa ainakin gingan osalta olen huomannut, että monet laajojen kokoelmien keräilijät ovat aika itsenäisiä. Keräily on harrastus, jossa useimmiten tulee kontakteja ja suhteita muihin keräilijöihin kaupanteon, auttamisen ja yhteisten mielenkiinnonkohteiden myötä. Keräilijä voi kuitenkin olla kuka tahansa riippumatta kokoelman koosta. Omasta mielestäni tärkeintä keräilemisessä on se ettei vertaa itseään jatkuvasti muihin vaan miettii mikä on itselle tärkeintä.


Toinen asia, joka on minua mietityttänyt lähiaikoina suuresti on se, että onko keräilijöillä tiedostamatta tai tiedostetusti myös muuten taipumusta keräilemiseen? Onko se siis vaihe, joka on läpi elämän kenties eri muodoissa, opittu tapa tai asia, joka tehdään muiden perässä ettei jäisi paitsi? Keräilylle lienee monia erilaisia syitä, enkä usko, että on olemassa oikeita vastauksia.

Muistan, kun ihan alkuvaiheilla mietin, koska voin kutsua itseäni keräilijäksi? Onko sille jokin tietty kriteeri? Myöhemmin asiaa paljon pohdittuani tulin siihen loppupäätökseen, että silloin kun ihmisestä itsestään tuntuu siltä. Siihen ei vaikuta se, kuinka usein ja kuinka paljon tavaraa hankkii, vaikka itselläni alkuvaiheilla oli tapa saada paljon ja nopeasti kaikkea. Kesti pidemmän aikaa löytää se oma suunta.

Jokin päivä pysähdyin miettimään sitä, että keräilenkö varsinaisesti jotakin muuta kuin gingaa? Ainakaan en ole yhtä aktiivinen muiden asioiden kohdalla, enkä voi sanoa itseäni muilta osin keräilijäksi. Ehkä keräilen jotakin hiljakseen, mutta ne asiat eivät ole niin iso osa elämääni, että otan ihan rennosti niiden kanssa enkä pidä mitään kiirettä. Välillä saatan saada innostuksen purskahduksia johonkin tiettyyn sarjaan, mutta sitten taas hiljenee ehkä vuosiksi. En pidä mitään kiirettä, mutta pidän edelleen sarjoista kovasti.



Ensimmäisenä tuli mieleen vanhat kunnon Pokémon ja Digimon-kortit. Ne ovat ehkä nostalgisimpia asioita, joiden loisto ei vaan tunnu katoavan. Ne eivät ehkä ole enää niin paljon muodissa kuin tullessaan Suomeen, mutta niitä keräillään yhä. Keräsin lapsena varsinkin Pokémon-kortteja ja figuureita. Ensimmäisen muuton jälkeen en niitä enää nähnyt, hiljattain muutettuani omaan asuntoon sain porukoiltani säkillisen vanhoja tavaroitani, joista löysin suuren osan vanhoista korteistani - en olisi ikinä uskonut, että niiden näkeminen olisi ollut niin ihanaa. Innostuin taas saatuani niitä vielä lisää ja löydettyäni isoja pakkoja kirppareilta. En kerää niitä aktiivisesti, mutta niitä löytyy eikä kaduta ollenkaan.


Mangan haaliminen hyllyyn tapahtui aika vaivihkaa teini-iän aikana. Perus pikkukylän R-kioskien pokkareista tuli ensin ostettua muutamia, Helsinkiin muuttaessa Fantasiapelit-liikkeen löytäminen oli kultakaivos. Sittemmin tahti hidastui melkein olemattomiin, kunnes Ginga-sarjojen suomentaminen lähti kunnolla käyntiin ja jälleen myöhemmin Sangatsulle työssäoppimiseen pääseminen herätteli kiinnostuksen mangapokkareihin.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Weekly Shonen Jump 24/1984

Tähän alkuun muutamia Ginga-aiheisia uutisia, koska olen huomannut, että kaikki eivät ole aina aivan ajan tasalla siitä missä mennään. 


Lisäksi WEED-mangan osassa 25. oli isänpäivä-aiheinen kirjanmerkki ja myös seuraavassa osassa pitäisi olla kirjanmerkki.
_______________________________________

Sitten itse otsikon aiheeseen. Suorastaan hullaannuin näihin vanhoihin Shonen Jumpeihin ja sain hankittua toisenkin käsiini ihan mukavaan hintaan. Lue lisää Weekly Shonen Jumpeista esimerkiksi Maikan Hopeanuoliblogista. Olen myös itse tehnyt kirjoituksen toisesta Shonen Jump-lehdestäni.

Eritoten minua alkoi kiinnostaa nämä GNG-kannelliset, koska niiden kuvat ovat aivan mielettömiä. On tosi harmi ettei näitä kansikuvia ole käytetty ilmeisestikään muualla. Ne ovat mukavaa vaihtelua esimerkiksi GNG-julkaisuihin, joiden uusimmissa julkaisuissa tunnutaan kierrättävän paljon samoja kuvia.


Weekly Shonen Jump 24/1984

Tämän osan kansikuva on ensi näkemästä lähtien jäänyt mieleeni ja omasta mielestäni tämä on Shonen Jumpien GNG-kansista kauneimpia. Värimaailma tässä kannessa on aivan omanlaisensa ja pidän tuosta kukkamaisesta taustasta, jossa on ikäänkuin muistoja Daisuken ja Ginin yhteisestä ajasta.


Luin jo tuotteen kuvauksesta, että mukana on Captain Tsubasa-juliste. En valitettavasti itse sarjaa tiedä, mutta olin yllättynyt siitä, että juliste on säilytetty ja että se oli lähes uutta vastaavassa kunnossa.


Värisivuja jostakin, mikä läpi vilkaisemalla muistutti hieman Van Helsingiä. 
Tämä sarja jäi valitettavasti minulle mysteeriksi.


Olen alkanut tykätä näistä vanhoista lehdistä monestakin syystä. Elän siinä toiveessa, että jossakin vaiheessa silmiin putkahtaisi myös itselleni tuttuja sarjoja tai tuttua jälkeä joltakin tietyltä mangakalta. 
Kauheasti ei ole lykästänyt.


Kunnes törmäsin tähän. Akira Toriyaman tuotantoa on vaikea olla tunnistamatta.




Ja löytyihän sitä GNG:täkin sieltä. Tällä kertaa ei ollut värisivuja ja itse pätkäkin sijoittui lehden loppupuolelle. Tämän lehden osuus kertoi melko mangan alkupuoliskosta, jossa Gin ja John menevät tapaamaan villikoiria ja se päättyy siihen, kun Gin on hyppäämässä rotkon ylitse ensimmäistä kertaa. Vaikka GNG:n osuus itse lehdessä olikin tällä kertaa aika huomaamaton kantea lukuunottamatta niin nautin paljon varsinkin näistä koko aukeaman kattavista osuuksista.


lauantai 9. marraskuuta 2013

Ginga: Original Characters

Kuten arvata saattaa, tämä postaus sai innoituksensa Satanican vastaavasta tekstistä, joka kertoi ginga-sarjojen inspiroimista hahmoista. Myös minulla on mukavasti ropehistoriaa taustalla, joten ei liene yllätys, että minultakin näitä löytyy. Suurin syy näiden hahmojen syntyyn olivat tietysti ginga-sarjat ja niihin pureutuneet tekstipohjaiset roolipelit. Jotkut roolipelihahmoni jäivät jo jonkin aikaa sitten historiaan eivätkä ole jääneet minulle itselleni niin kovin tärkeiksi, jotkut taas ovat nostalgisia ja rakkaita hahmoja. 

Teksti sisältää tällä kertaa paljon myös muiden piirtämää fanartia hahmoistani. Tämä siksi, että nämä kuvat ovat hieman esittelykelpoisempia kuin hirvitykset ála Anttu 12v. Nämä ovat myös hyvin pitkälti ainoita säilyneitä kuvia, joten laitan niitä mielelläni myös teidän ihasteltavaksenne.
_______________________________________

© Eloton
 
TEKIM
Tekim on ehdottomasti yksi rakkaimmista hahmoistani. Hahmo luotiin Ninja Dog Webiin ja sieltä myöhemmin se siirtyi Clichéen, hetkellisesti pelasin sillä myös Uudessa Legendassa. Tämä vaaleanpunasilmäinen iganeitonen oli ensimmäisiä hahmojani ikinä ja sen simppelistä ulkonäöstä huolimatta se on pysynyt suosikkinani. Tekimin ulkonäkö ei ole muuttunut matkan varrella laisinkaan, luonne on kuitenkin hieman seilannut hahmon kasvaessa aikuisemmaksi. Aina se on kuitenkin ollut kiltti ja yleensä myös rauhaa rakastava, tappeluita se ei kuitenkaan ole ginga-sarjojen tyypillisten naaraiden tapaan pelännyt.


Tekimillä oli jonkin verran historiaa Satanican Blodin kanssa.  Tekimille toinen tärkeä hahmokytkös oli Isiksen Douglasin kanssa, jota Tekim piti isähahmonaan jonkin aikaa.


© Kin, © Isis

 © zohjo (nyk. Johis?)
_______________________________________ 

© Isis

 COLOR
Color on yksi vanhoista hahmoistani joka jäi hyvin pitkälti unholaan. Ellen ihan väärin muista hahmo oli Tekimin tavoin iga. Se oli perustylsä hahmo, josta mieleen on jäänyt lähinnä se, että hahmolla oli suht kekseliäs ulkonäkö.

 Colorilla oli pentu, jolla itse pelasin. Valitettavasti en kuollaksenikaan muista enää tämän pennun nimeä enkä kyseisen kuvan piirtäjääkään, kun sitä ei kuvaan oltu merkattu. 
_______________________________________ 

© Lintsu


TERMINATOR
Kismittää, kun olisi ollut ihania vanhoja kuvia hahmoista, mutta olen nuorempana tallentanut ne kaikki tosi, tosi pieniksi. No mutta, Terminator oli kogapentu, josta mieleen on jäänyt lähinnä se miten pilasin hahmon muuten suht kivan ulkonäön lisäämällä sille hölmön sekavärisen merkin olkavarteen. En ole koskaan tuosta värisotkusta pitänyt, mutta jotenkin se tuntui neronleimaukselta lapsena. Luonteeltaan Terminator oli aikamoinen pikkupiru, mutta historialtaan sillä pelaaminen jäi sen verran vähäiseksi, että kovasti kerrottavaa hahmosta ei ole.
 _______________________________________ 

© Kin

AMOR
 Tekimin ohella ehdottomasti rakkaimpia hahmoja. Amor ei ehkä olemukseltaan ole kovin gingamainen, mutta suunnitellessani tätä hahmoa sen isä oli Hopeanuoli ja äiti Sakura - tosin tämä Sakura oli valkoinen susi. Amorinkin julistin sudeksi, koska en tuolloin osannut pidemmän päälle ajatella, että oikeasti tämän olisi pitänyt olla koirasusi.. Värityskin oli silkka mysteeri, että mistä se on oikein putkahtanut, mutta noh.. lapsen mielikuvitus. Amorin loin Haih-nimiseen pieneen roolipeliin, josta tuli ehdottomasti yksi suosikkejani ikinä. Harmitti, kun kyseinen roolipeli kuoli pois myöhemmin. Amorin ulkonäöstä täytynee kiittää Kiniä, sillä alkujaan hahmon kuvana oli pelkkä googlesta napattu sudenpennun kuva. Kin piirsi hahmosta ensimmäisiä fanarteja, joista nykyinen ulkonäkö lähti rakentumaan.

Amorilla on mainitsemistani hahmoista ehkä eniten historiaa, mutta siihen sen tarkemmin uppoutumatta voinen sivumainintana sanoa hahmon olleen mm. merirosvo ja sen emo oli shamaani.  Myöhemmin Amor pariutui intiaanineitosen kanssa ja sai muistaakseni kaksi pentua.

© Isis, © Lintsu 

lauantai 2. marraskuuta 2013

Top 5 kauhistuttavinta ginga-pahista

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Viime vuonna spesiaaliin kuului naureskelua, joten tällä kertaa pitäydytään teemassa. Valmistautukaa vapisemaan.

Päätin tällä kertaa tehdä postauksen, jonka aiheena on:  
Top 5 kauhistuttavinta ginga-pahista
Koska Orion on vielä kesken (enkä ole siihen pahemmin perehtynyt) ja Weediäkään ei löydy hyllystä suomennettuja enempää pitäydytään lähinnä siinä mitä suomennetut mangat ovat meille tähän asti tarjonneet.

Kuten olettaa saattaa kyse on vain ja ainoastaan omasta henkilökohtaisesta listauksestani. Omia mielipiteitä saa heitellä kommentteihin tai jos tarpeeksi innostutte, kirjoittakaa niistä vaikka oma blogikirjoitus.
________________________________________ 

5. Kurojaki 

Kurojaki on maineestaan huolimatta melko harmiton. Keskenkasvuinen akita oli päästää hänet hengestään eivätkä hänen alaisistaan ole liiemmin vastusta. Aavistuksen karmivan Kurojakista tekee kuitenkin sekä hänen, että muiden kougien tapa syödä muita koiria. Aihe nostattaa karvat pystyyn mainittiin siitä missä yhteydessä tahansa. Kurojakista erikoisen vihollisen tekee myös se, että hänellä on sirppi aseenaan ja sen kanssa hän on tappavan taitava. Kurojaki myös kohtelee laumalaisiaan enemmän kumppaneinaan kuin alaisinaan.









4. Sniper
GNG:n jälkeen jotenkin sitä ajatteli ettei hahmo voi enää tuosta inhottavammaksi mennä. Väärin. Jatko-osan Sniper - tai kuten hänet siellä paremmin tunnetaan, Murder S - on edelliseen verrattuna kuin manalasta noussut. GNG:ssä Sniper on alkujaan vain iso-egoinen ääliö, joka tykkää nalkuttaa ja pomottaa muita, vähitellen paljastuu, että hän onkin havittelemassa johtajan paikkaa ja pelottavinta on se hetki, kun tajuaa miten lähelle Sniper on sitä jo päässyt. Hän on saanut muiden luottamuksen itselleen, ollen jo lauman upseeri. Kukaan ei osaa arvata mitään ennenkuin meinaa olla jo liian myöhäistä. 



Otetaanpa myös muita seikkoja esiin, kuten se, että Sniper on aivan käsittämättömän vahva ja siinä vaiheessa, kun hän saa metallijalat on helvetti irti. Hahmo näyttää aivan törkeän karmivalta, eivätkä edes hassut pöksyt sitä pelasta. 

 
  3. Shuga 

Pienestä roolistaan huolimatta Shuga ansaitsee ehdottomasti tulla mainituksi. Susiosa on jäänyt sen verran tuntemattomaksi suurimmalle osalle sen suomentamisesta huolimatta, että hahmo kaipaa hieman esittelyjä sille, miksi se on ylipäätään mielestäni karmiva. Jo pelkästään se, että hahmon toinen etujalka on katkaistu tarkoituksella ja luu teroitettu on hieman karmivaa. Erittäin karmivaa on se, että hahmolla on kokoelma bambukeihäisiin seivästettyjä koiran raatoja hieman samaan tapaan kuin jotkin sarjamurhaajat pitävät muistoja uhreistaan tai jopa säilövät heitä.

2. Hougen

 Vaikka Hougen tunnetaankin irstaana ja häikäilemättömänä hahmona eivät ne varsinaisesti ole syyt sille, miksi hahmo on mielestäni omalla tavallaan karmiva. Ensimmäinen syy on ehdottomasti se, että hahmo on aivan valtavan suuri muiden rinnalla. Vahva, mutta myös ovela. Toinen syy on se, että hahmo on käsittämättömän julma jopa omia alaisiaan kohtaan eikä häneltä irtoa myötätuntoa kenellekään.
Raivostuneena Hougen on käsittämättömän pelottava ja arvaamaton eikä hahmon käyttäytymistä oikein osaa arvioida etukäteen. 

1. Akakabuto

Miksi Akakabuto on sitten mielestäni se eniten karmivin pahis? Mielestäni tässä hahmossa on sopivasti kaikenlaista edellämainittua. Akakabutosta kasvoi aggressiivinen, jättiläismäinen ja arvaamaton. Ennen kaikkea hahmo oli jokin muu kuin koira eikä sen ajatuksia pystynyt tietämään ollenkaan ennenkuin lähempänä lopputaistelua. 
Akakabuto tappoi mielivaltaisesti juuri välittämättä ketä tielle osui. Erityisesti se, että hahmo oli uhka ihmisille pelotti minua suuresti esimerkiksi lapsena, kun muutenkin karhuista aina peloteltiin. Tässä sarjassa ongelma on riistäytynyt pahasti käsistä eikä mistään ole enää oikein apua. Kyläläiset ovat lähes eristäytyneet peloissaan eivätkä uskalla liikkua tietyillä aluilla. Hahmon karmivuus vain lisääntyy siinä vaiheessa, kun Akakabutoa ei tunnuta saavan hengiltä niin millään.