Gingaa omalla tyylilläni 3

Ensimmäinen osa

Toinen osa

Sain toisen osan ja lukijoiden viikon yhteydessä jonkin verran palautetta ja toiveita, jotka koitin huomioida uusimmassa osassa. Gingaa omalla tyylilläni -postaukset ovat keränneet aika kivasti kommentteja puolin ja toisin ja mahdollisesti näitä tullaan näkemään vielä jatkossakin, jos lukijoita kiinnostaa. 

Haluaisin kuitenkin tähän alkuun sanoa muutaman asian:  

Tarkoitukseni ei ole halveksua animea tai piirtää animekuvia "parempina", toisessa osassa valitsin derp-kuvia harjoittaakseni osaamistani anatomian kannalta, mutta . Kuten toisessa osassa sanoin, arvostan animen tekijöiden työtä. Tarkoitukseni on toteuttaa animekuvat uudestaan omalla tyylilläni ja tähän asiaan vaikuttaa hyvin paljon käytettävissä oleva tila. 

Minua tosiaan toivottiin tekemään muitakin hahmoja, joten koitin tällä kertaa asettaa tavoitteeksi olla hieman monipuolisempi. Ensimmäiseksi uhriksi päätyi Akame, sillä onhan Ginga Densetsu Akame ollut nyt suuri ihmettelyn aihe ja hahmo lukeutuu omiin suosikkeihini. 

Minulla on ilmeisesti joitakin ongelmia katseen kohdistuksen kanssa, koska sitä on vaikeaa saada onnistumaan ilman, että alkaa kopioimaan animekuvan silmiä. Yleensä en edes pidä alkuperäistä kuvaa mallina, vaan sutaisen sen päälle karkean luonnoksen, jotta tiedän missä minkäkin kuuluisi olla ja piirrän sitten luonnoksen itsenäisesti, kuten piirtäisin normaalistikin.

Täm onkin aika hyvä esimerkki siitä, miten alkaa kopioida tahattomasti animekuvan silmiä, kun yrittää saada katseen mahdollisimman samalla tavalla... Tämä on tämän kertaisista varmaan eniten sellainen, joka poikkeaa kaikista vähiten alkuperäisestä, joskin oma tyylini on pörröisempi. 

Gin piti tietysti ottaa mukaan jälleen, mutta tähän jäävätkin sitten tältä erää päähenkilöt. 

Pidän Crossista GNG:ssä jostakin syystä aika paljon, joten päätin ottaa hänet tähän mukaan. 

John, oma suosikkini tästä osasta. Johnin koko ilme on omassa versiossani liian erilainen (jollakin tavalla paljon viattomampi ja kiltimpi) alkuperäiseen nähden niin, että koko tunnelma kuvassa muuttuu.

Viimeisenä Hakurou, johon olen kaikista vähiten tyytyväinen. Kuva itsessään on oikeastaan ihan onnistunut, mutta hahmo tuntui jotenkin liian monimutkaiselta ja siinä mielessä jäi sellainen tunne, että ryssin tämän jotenkin.

Weekly Shonen Jump 17/1985

Weekly Shonen Jump 17/1985

Tämä lehti oli jonkin aikaa eBayssa myynnissä, mutta päädyin sitten hankkimaan sen suoraan myyjältä, joka oli jo minulle entuudestaan tuttu unkarilainen keräilijä, RiKyy. Jotenkin tarkoituksettomasti näitä Shonen Jumpeja on alkanut kerääntyä nurkkiin, joten näyttäisi vähän siltä, että olen aikeissa kerätä vielä ne loputkin kaksi GNG-kannellista, jotka minulta puuttuvat. En kuitenkaan pidä mitään kiirettä tavoitteeni kanssa, mutta toivottavasti ne osuisivat jossain vaiheessa kohdalle. 

Sain tämän Shonen Jumpin hävyttömän alhaiseen 25 euron hintaan pienellä vaihtokaupalla, mikä oli oikeastaan itselleni suhteellisen sopiva hinta tästä lehdestä, sillä se ei sisällä muuta kuin sinisiä värisivuja GNG:stä. Vaikka sininen on suosikkivärini noin muuten niin nämä sivut eivät jostakin syystä houkuta niinkään paljoa, mutta kansikuva on tietysti tavattoman komea niinkuin kaikissa GNG-kannellisissa Shonen Jumpeissa.

Alussa olevat värikuvat.

 Vähän lisää lehden sisältöä. Ja haa! Olipas yksi sarja, jonka tunsin - Dragon Ball.

Vanha tuttumme, herra yk. 

  GNG-aiheiset sivut sisälsivät hyvin pitkälti pelkästään Ginin ja Sniperin taistelun.

Omasta mielestäni näitä syaanilla painettuja sivuja on hyvin hankalaa lukea (tai edes kuvalukea) ja ne ottavat silmäät vaikka sivut olisivatkin jo iän myötä kellastuneita. Miksiköhän näissä lehdissä on ylipäätään tälläisiä sivuja?

 Lisää random sarjoja.

Näistä lehdistä on aina hauskaa bongailla kaikkia kummallisuuksia, joten jaan tämän lehden löydöt teidänkin kanssanne. Olkaa hyvät.

Takahashin tyyli

"Takahashin piirtotyylin kehittyminen/muuttuminen (mielipiteitäsi kuvien kera milloin Takahashin tyyli on ollut parhaimmillaan ja milloin huonoimmillaan jne)"

Kuten ehdotuksesta huomaa, kyseessä on pelkästään omaa mielipidettäni käsittelevä teksti Takahashin tyylin kehittymisestä ja muuttumisesta. Tämä aihe on sellainen, joka tuntuu herättäneen ajatuksia suuntaan ja toiseen, kaikkia ei voi miellyttää. Ei edes Takahashi.

Shiroi Senshi Yamato (1978)

Yamato on ensimmäisiä Takahashin tunnetuimpia sarjoja ja vaikka Takahashin tyyli näyttää välillä hieman tönköltä ja karskilta, otti se sarjan aikana selkeän harppauksen tyyliin, jota voisi kaiketi nykyään kutsua gingamaiseksi. Yamatossa on tyylillisesti hyvin paljon samoja piirteitä Hopeanuoleen verraten. Varsinkin alussa Takahashin tyyli on kuitenkin selkeästi hakusessa, kun taas loppua kohden se vakiintuu huomattavasti. Tätä voisi kenties pitää sekä etuna, että haittana, koska sarja on siitä mielenkiintoinen, että siitä näkee selkeästi Takahashin tyylin kehittymisen, mutta karumpi jälki alussa myös tuo sellaisen tunteen, että mangakalla on vielä kehittämisen varaa pitääkseen saman, tunnistettavan tyylin alusta loppuun ilman laadun tai tyylin radikaaleja heittoja.

Ginga Nagareboshi Gin (1983)

Hopeanuolessa esiintyvä tyyli on selkeästi se oma suosikkini, vaikkakin sarjan alussa on hieman haparointia sen suhteen, miten hahmot luonnistuisivat Takahashilta parhaiten. Kun hahmot esitellään ensimmäisen kerran suurin osa niistä on jokseenkin realistisempia, mutta loppua kohden ne vakiintuvat sen näköisiksi, millaisina ne pysyvät valtaosan sarjasta.

Hopeanuoli oli toki ensimmäisiä Takahashin teoksia, joihin tutustuin nuorempana, mutta yhä jälkeenpäin ajattelen, että tässä tyylissä on sitä jotakin. Tyyli oli hyvin yksityiskohtaista, mikä toikin varmaan sen suurimman eron Yamatoon. Tyyli pysyi huomattavasti selkeämmin samanlaisena alusta loppuun ja jotenkin omasta mielestäni Takahashin kuvissa oli Hopeanuolen aikana ihan mieletön, voimakas tunnelma. Jotenkin Hopeanuolessa on vain sitä jotakin mikä Yamaton kohdalla tuntuu puuttuvan.

Shōnen to Inu/Ginga no Inutachi (1994)

Muutamissa lyhytsarjoissa, kuten Ginga no Inutachin tarinakokoelmassa Takahashi on kokeillut realistisempaa tyyliä, mikä onnistuu häneltä taitavasti, mutta ei omaan silmääni ole yhtä uniikki ja joukosta erottuva kuin Hopeanuolen ja Yamaton kohdalla. Mikä kuitenkin on tässä realistisemmassa tyylissä loistavaa on se, miten Takahashi on selkeästi huomioinut eri rodut ja saa ne näyttämään sellaisilta kuin kuuluukin. Pidän kyllä Takahashin realistisesta tyylistä, mutta enemmän hänen yksittäisissä kuvissaan ja lyhytsarjoissaan, sillä jotenkin en koe sitä yhtä mukaansa tempaavaksi. 

FANG (1998)

Fangin kohdalla sarja keskittyy huomattavasti enemmän ihmisiin, mutta eläimet ovat eri tavalla realistisia kuin Ginga no Inutachin kohdalla. Takahashin tyyli on edelleen hivenen realistiseen menevä, mutta siinä näkyy selkeästi enemmän hänen oma, tunnistettava kädenjälkensä ja se on hieman sarjakuvamaisempaa. 

Ginga Densetsu Weed (1999)

Weedin kohdalla Takahashi otti ison askeleen suuntaan tai toiseen. Laadun tai piirtotyylin heittelemistä ei enää tapahdu, vaan tyyli on hyvin tasainen aivan alusta loppuun. En varsinaisesti sanoisi, että Weedissä Takahashin tyyli olisi mitenkään huono, mutta en pidä siitä yhtä paljon kuin Hopeanuolessa. Kaikki tuntuu melko yksinkertaistetulta ja hahmot näyttävät valtaosin pentumaisilta. Monet hahmot näyttävät samaan muottiin tehdyltä rodusta riippumatta.

Ginga Densetsu Weed: Orion (2009)

Orionin ja Weedin kohdalla Takahashin tyyli on kovin samankaltainen, joten siitä ei ole oikeastaan mitään erilaista sanottavaa. Takahashin nykyistä tyyliä ginga-sarjoissa voisi melkein jo kuvata söpöksi. Hahmot ovat aika pallopäisiä, pelkistettyjä ja rodut tuntuvat erottuvan ainoastaan hahmon värityksestä, mutta rakenteeltaan monet hahmot ovat hyvin samankaltaisia. Takahashin tyyli on kuitenkin hyvin erikoinen, tunnistettava ja sarjakuvamainen eikä siinä ole enää kovinkaan realistisia piirteitä. Orionissa oleva tyyli on se, joka minuun iskee kaikista vähiten. 

Ginga Densetsu Akame (2014)

GDA on Takahashin uusin projekti, joka ei poikkea tyylillisesti Orionista oikein millään tavalla. Takahashin nykyinen tyyli on pistänyt ainakin minut monta kertaa miettimään kuinka moni luulee kansikuvien perusteella, että kyse on söpöstä koiramangasta, sillä nykyistä tyyliä katsellessa ei tulisi ensimmäisenä mieleen, että tässä sarjassa lentää verta ja suolenpätkiä. 

Kysymyspostaus

Tai enemmänkin lukijoiden viikossa esitettyjä toiveita ja kysymyksiä tiivistettynä, joista monet olivat aiheiltaan sen verran suppeita etten olisi saanut niistä pidempää tekstiä aikaiseksi yksinään.

Olisi kiva kuulla sinun mielipiteitäsi siitä, että jos muitakin Takahashin sarjoja julkaistaisiin suomeksi esim. Lassie. 

Nyt kun Fang päätettiin julkaista suomeksi niin olen ainakin itse melko toiveikas myös muiden sarjojen suhteen. Varsinkin esimerkiksi Yamatoa on haikailtu suomeksi, mutta itse tykkään erityisesti noista lyhytsarjoista ja kelpuuttaisin niin Lassien, Byakuren no Fangin, Ginga no Inutachin kuin esimerkiksi Kacchū no Senshi Gamunkin suomeksi. Olen kuitenkin hieman empiväinen pidempien sarjojen suhteen, koska Fangin kohdalla, vaikka se onkin vain kaksiosainen, tuli huomattua etteivät Takahashin kaikki sarjat ole yhtä koukuttavia kuin ginga-aiheiset.

 Mitä mieltä olisit siitä, että Orion tulisi suomeksi?

Luulen, että kannattaisin asiaa ja haluaisin ostaakin mangaa suomeksi, mikäli se päätettäisiin kääntää. Orionin ongelmana on kuitenkin ainakin omalla kohdallani tällä hetkellä se, etten osaa jotenkin sitoutua seuraamaan sellaista sarjaa, jonka jokainen pokkari pitäisi ostaa japaniksi, kun kyseessä on vielä pidempi sarja. Varsinkin vielä, kun yksittäinen pokkari maksaa uutena helposti kaksi kertaa enemmän kuin suomalainen. Mutta mikäli tämä suomeksi ilmestyisi niin alkaisin varmasti seuraamaan suuremmalla mielenkiinnolla.

Mitä mieltä olet ginga piraattitavaroista?

Suosittelen alkuun lukaisemaan tämän tekstin.

En itse suosi tai kannata piraattiesineiden ostamista lainkaan, ainakaan tietoisesti. Olen ostanut muutamiakin väärennöksiä vahingossa (mallikuvien lisäksi esim. yksi pehmolelu suomalaiselta kirpputorilta) eikä se nyt varsinaisesti ole maailman mukavin tunne, kun tajuaa tulleensa petkutetuksi. En kuitenkaan halua osoittaa ketään syyttävällä sormella, jos joku haluaa välttämättä ostaa piraattituotteen. Useimmiten olen kuitenkin nähnyt, että ihmiset eivät edes tiedä ostaneensa piraattituotteen tai ovat saaneet sellaisen lahjaksi, jolloin minusta on ainakin ihan asiallista mainita asiasta.

Onko gingassa hahmoa, josta et niin tykkää/välitä? 

Kamakiri. En pidä hahmon ulkonäöstä tai sen äänestä animessa. Jostakin syystä hahmo tuo mieleeni aina vanhan, haisevan pehmolelukoiran tai pölypallon, joka on kasvattanut itselleen jalat. 

Mikä on arvokkain ginga fanituotteesi, jonka omistat?

Rahallisesti arvokkain esine on GNG-lautapeli. Varmaankin hyvänä kakkosena tulee Orion-kirjansuojus. Tunnearvoltaan suurin on hopeinen pieni Gin-figuuri ja teettämäni fanmade-tuotteet.

Sinun mielestäsi huonoimmat/turhimmat oheistuotteet?

Tarrat ovat yksi omasta mielestäni huonoimmista oheistuotteista. Ei ole väliä onko kyse prismatarrasta vai kirjanmerkkitarrasta, en vain pidä niistä. Kuvia on käytetty liian monta kertaa eikä esimerkiksi keräilytarroista ole mitenkään hirveästi iloa ilman keräilytarravihkoa, johon tarrojen liimausta ei taas katsota hyvällä, koska se laskee keräilyarvoa. Toiseksi sanottakoon vaikkapa lasinaluset. Omistin näitä itse joskus isomman määrän, kun taas nykyään hyllystäni löytyy enää yksi. Lasinaluset ovat painolaadultaan todella komeita, mutta siihen se sitten jääkin: lasinalusilla ei ole mitään uutta tarjottavaa. Niissä esiintyvät kuvat on nähty jo muualla ja loppujen lopuksi niitä ei voi pahemmin ottaa käyttöönkään, koska yllätys yllätys: keräilyarvo laskee, sekä itse en oikein ymmärrä kankaisten lasinalusten ideaa. Itselläni on esimerkiksi käytössä puiset lasinaluset, jotka kestävät käyttöä, niiden likaantuminen ei haittaa enkä varsinaisesti ajatellut, että niissä pitää olla kivoja kuvia, kunhan ajavat asiansa. Ja tiedän, että kaikki käyttävät oletettavasti lasinalusia koristeina, mutta sitten taas on olemassa erikseen niitä pyyhkeitä/kangasjulisteita, jotka ajavat saman asian.

Suosikkioheistuotteesi?

Pidän itse figuureista kaikkein eniten, sillä on kiva nähdä hahmoja kolmiulotteisina. Figuurit ovat yleensä suhteellisen halpoja, koska ne on tarkoitettu juuri sillä ajatuksella, että kerätään koko sarja. Tietysti on myös kalliita figuureja, kuten GNG-figuurit, joiden arvo on noussut niiden iän ja harvinaisuuden myötä, mutta joita alussa sai huomattavasti halvemmalla. Tykkään myös pehmoleluista noin yleisestikin oheistuotteina eivätkä GDW-pehmot ole poikkeus. Joskin olisin toivonut pehmojen muotoon, rakenteeseen ym. hieman vaihtelua. Pidän myös erittäin paljon studiomateriaaleista ja ihailen kovasti animaatiokalvoja ja gengoja. Yksi heikko kohtani ovat myös lehdet, joissa on julkaistu värisivuja.

Mitä tällä hetkellä toivoisit vielä kokoelmaasi?
Paria metsästämääni magneettia ja puuttuvia Gin-figuureja, en kuitenkaan pidä kiirettä näiden kanssa. Ehkä hyvän tarjouksen tullen lisää animaatiokalvojakin.

Onko ginga sarjassa asioita, jotka häiritsevät sinua? Muutakun "derp" kuvat ja väri virheet. Esim. Äänet, nimet, juonen kulku, vuorosanat jne.

Kun näin leikkaamattoman GNG-animen ensimmäisiä kertoja alkuperäisellä äänellä en voinut mitenkään tottua Ginin ääneen, koska se häiritsi minua todella paljon. Japanilaisissa dubeissa nuoren pojan ääntä dubbaa usein nainen, mutta totuttuani suomidubissa olleeseen Ginin ääneen ero oli kuin yö ja päivä. Asian totuttelussa meni yllättävän kauan... 

Lisäksi suomidubissa on lausahduksia, jotka ovat jääneet häiritsemään minua vielä jälkeenpäinkin. Olen maininnut näistä pari vuotta sitten yhdessä postauksessa, mutta laitan ne nyt tähänkin:

Smith: "Eikös se ole sama koira, joka jätti joukon kauan sitten?"
John:  "Niin. Sen jälkeen, kun taistelin johtajaa vastaan vuorilla."

Oikeasti.. voiko tuon käsittää millään tavalla muuten kuin, että John jätti lauman sen jälkeen, kun oli taistellut ensin johtajaa vastaan vuorilla? Pelkkä kun-sanan jättäminen pois olisi riittänyt tähänkin, mutta ei.. 8'D

Musashi: "Olet varmasti kuullut Ryöväristä."
Bill: "Mutta niiden johtaja sanoo, että ne ovat tulleet valtaamaan Shikokun."
Gin: "Se ei ole totta. Ei tuo ole meidän johtajamme, se on petturi."

Voisiko joku selittää mitä ihmettä tässä keskustelussa tapahtuu? Ryövärin kuuluisi olla sama asia kuin Bill ja vasta nyt ymmärrän sen mitä en todellakaan tästä kohtauksesta lapsena ymmärtänyt, että Sniper on tekeytynyt johtajaksi.

Mitkä ovat lempikohtauksiasi koko ginga sarjassa? 

Tietoni rajoittuvat valitettavasti aika paljon pelkästään suomennettuihin osiin. Lempikohtauksiini kuuluu nähtävästi lähinnä koskettavia kohtauksia...

~ Ginin ja Fujin hyvästit
~ Ginin ja Daisuken hyvästelyt Akakabuton kukistamisen jälkeen
~ Gohēen kuolema
~ Mer puolustaa yksin Torahammasta
~ Weed erottaa Jeromen laumasta
~ Johnin kuolema
~ Hougenin ja Weedin taistelu, jonka aikana henget tulevat esiin

Jotain ginga sarjojen musiikeista? :) Mitä vaan, vaikkapa lemppareitasi, joitakin joista et niin välitä, pelottavia, hauskoja jne. :)

En pidä: Apperence rival John (1), Fighters, Kokoro no Kiba
Pidän: Call of the Wild, Final Battle, Gathered Strike, Gin and Daisuke, In the Shadows, Relief, Run & Fight Gin, Run for a New Future, Sad Memory of Father, Shouri no Uta, Yoake no Yumeoibito,  Exceed The Verge Of Death, Dash sekä molempien sarjojen alku- ja lopputunnarit
Hui kamala: Enemies closing in, In the Trap

Mitä kaikkea tavaraa olet tuunannut ginga-aiheiseksi? 
En oikeastaan kauheasti mitään. Olen kustomoinut parit figuurit maalaamalla ne uusiksi, sekä maalannut nuo kuulokkeet, jotka esittelin jonkin aikaa sitten. Tilaustyönä olen myös tehnyt kuvat pariin kangaskassiin, mutta siinä ne sitten taitavat ollakin.

Pohdintaa tunnettavuudesta

"Jonkinlainen postaus tunnettavuudesta Ginga fandomissa? Miten tulla tunnetuksi, mitä hyvää ja mitä huonoa on olla tunnettu ja ketkä henkilöt sinun mielestäsi ovat tunnettuja ja pidätkö itseäsi tunnettuna jne?"

Eli toivepostausta jälleen pukkaisi, välillä vähän pohdintaakin tänne. Suosittelen myös lämpimästi lukaisemaan Aaronin tekstin aiheeseen liittyen.

__________________________________________

Itse koen, että yksi vaikuttavista tekijöistä tunnettavuudessa on aktiivisuus: jos henkilö on paljon näkyvillä, hän jää varmasti monien mieleen. Oman näkemykseni mukaan tunnettavuutta harvoin haetaan tietoisesti vaan se syntyy yleensä aikanaan melkeinpä vahingossa. Mitä aktiivisemmin ja kauemmin henkilö on fandomissa, sitä varmemmin hänet muistetaan. Ajattelisin itse niin, että fandomissa tunnettuja henkilöitä on monia siitä riippuen millä alueella liikutaan. Kaikki eivät fanita samalla tavalla, kaikki eivät pyöri samoilla alueilla. Esimerkiksi keräilyn puolella on omat tunnetut henkilönsä, samoin fanitaiteen puolella. 

Sanoisin myös, että yksi tunnettavuuteen vaikuttava asia on se, että erottuu joukosta tavalla tai toisella. Mitään oikeaa tapaa ei ole ja käytännössä katsoen se voi tarkoittaa mitä tahansa, kuten tuoda sitä omaa (esim. koodaaminen tai kirjoittaminen) panostaan fandomiin. 

Mitä hyvää ja mitä huonoa on olla tunnettu?

Aloittakaamme hyvistä asioista: tunnettavuudessa hyvää on ehdottomasti se, että voi tietämättäänkin innostaa muita omalla toiminnallaan. 

Itselläni on jotenkin sellainen käsitys, että tunnettavuudessa olemisessa on asioita, jotka voivat tilanteesta riippuen olla hyviä tai huonoja. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, mien itse olen saanut kuvan, että useimpia tunnetumpia henkilöitä on helppoa lähestyä, koska tunnettavuus ei tarkoita sitä, että olisi muun porukan yllä leijaileva jumalolento. Tunnettu henkilö on vain sellainen, joka on enemmän näkyvillä ja tästä johtuen monien tuntuu olevan helppoa kääntyä hänen puoleensa, jos jokin asia mietityttää tms. Kun taas toisaalta olen kuullut, että jotkut, jotka haluaisivat lähestyä tälläisiä tunnettuja henkilöitä, eivät uskalla syystä tai toisesta.

Tunnettuna olemisessa sekä hyvä, että huono asia lienee saatu huomio, joka voi olla niin positiivista kuin negatiivistakin. Jotkut voivat ihailla, jotkut vetävät niin överiksi, että tulevat häiriköimään tai vainoamaan.


Ketkä henkilöt sinun mielestäsi ovat tunnettuja?

Ennen kuin alan listaamaan henkilöitä haluaisin tehdä selväksi muutaman asian. Olen itse ollut tässä fandomissa mukana vasta muutamia vuosia ja oma käsitykseni tunnetuista henkilöistä perustuu omaan kokemukseeni ja niihin alueisiin, joissa olen pyörinyt, kuten foorumeihin, fanitaiteeseen ja keräilyyn.

Jos ajattelen tunnettuja henkilöitä, itselleni nousee mieleen ensimmäisenä ne fanisivustot, nettikaupat ja foorumit joissa olen pyörinyt. Näistä mieleen ovat jääneet nimimerkit Mooni, Nawulf (Hopeanuoli.com), Uru (Kaksoissola, Urumi), Sukka (Ginga.fi), Riyunnie (ent. Kamome, Ginga.fi),  Bemmu (piti aikanaan nettikauppaa, josta sai tilattua erilaisia ginga-tuotteita), Kipsu (Kipsun Hopeanuolisivut), Äffä (Hopeiset Sivut) ja Wolfie (Futagoshop). 

Erilaisten fanitaiteiden puolella taas Isis, Recel, Qaizor, ArtemisA-wolf, Azzai, Yamashita, TussenSessan, Frodse.... *lista jatkuu loputtomiin*

Keräilyn puolella taas on jäänyt mieleen Methpring, Spyro, Satsuma, Frita, SteelFangs, Prue, Dunkin, SilverToraGe, Ruhje, Mutu ja ShinyToyDinosaurs. Näitä on varmasti muitakin, mutta nämä nyt muistin ainakin...

Pidätkö itseäsi tunnettuna?

En pidä. Niin bloggaajana, piirtäjänä, keräilijänä kuin foorumien käyttäjänäkin koen olevani yksi muiden joukossa. Olen saanut muutamia kertoja kommenttia, jossa minut on tunnistettu syystä tai toisesta, mutta olen lähinnä ollut yllättynyt ja otettu siitä, että olen jäänyt jonkun mieleen. Ainakin Suomessa Ginga fandom tuntuu olevan sen verran pieni, että siinä melkein väkisinkin monet tuntevat toisensa. Siksi en koe olevani mitenkään erilaisessa asemassa.

Tässä teille vielä Harry kuvastamaan tuntemuksiani.

Ginga-tyyli vs. oma

Koska tämä aihe on sellainen, joka on ollut niin läsnä omassa fanituksessani ihan alusta alkaen ja joka on selvästi jakanut mielipiteitä, minua alkoi houkuttaa kirjoittaa teksti, joka käsittelee omaa mielipidettäni, omaa kehitystäni piirtäjänä.

Mainittakoon, että Hopeanuoli oli yksi merkittävimmistä tekijöistä, joiden takia aloin ylipäätään piirtämään aktiivisesti koiraeläimiä. Tyyli oli vain jotakin sellaista niin ennennäkemätöntä, että se jäi mieleen ja innosti  kokeilemaan.

Piirsin nuorempana jonkin verran mallista, mutta muistan etten ollut siinä alkuun kovinkaan hyvä. Yksi rakkaimmista harrastuksistani monien vuosien ajan oli tekstipohjainen roolipelaaminen ja niin monien ropejen keskuudessa oman tyylin omaaminen oli jollakin tavalla arvostettu asia. Siinä oppi ihailemaan muiden tyylejä ja kokeilemaan asioita. Kuten muiden piirtäjien kuvista mallista katsomista, joka aiheutti monia kertoja sen, että joku tuli mainitsemaan asiasta enemmän tai vähemmän nätisti. Myös vaikutteiden otosta piikiteltiin välillä ja tuli huomattua se asia, jonka monet ovat varmaankin jo tässä vaiheessa huomanneet: jos piirrät tunnetun anime- tai mangasarjan tyylillä, se on selkeästi hyväksyttävämpää. Mutta auta armias mitä siitä seuraa, kun teet saman vähemmän tunnetulle piirtäjälle.

Selittäisin itse asian jotenkin niin, että ginga-tyylillä piirtämistä pidetään kunnioittamisena. Jos sarjasta tehdään fanartia (tämä koskee muitakin sarjoja kuin pelkästään gingaa) ei ole ihan tavatonta, että se on mallista piirretty. Jos mallia ottaa taas jonkun yksityishenkilön kuvista sitä pidetään kopioimisena. Vaikka siihen olen itsekin syylistynyt ja näin jälkeenpäin huomannut ettei se ole kivaa niinkään päin, että joku jäljentääkin oman työsi ja väittää omakseen, niin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että reaktiot asiaa kohtaan ovat välillä aivan käsittämättömiä. Sen sijaan, että (varsinkin huomattavasti nuorempaa) henkilöä neuvottaisiin asiallisesti, tullaan syyllistämään ja haukkumaan. 

Ginga-tyyli on sellainen asia, joka tulee vastaan ainakin omalla kohdallani hyvin usein täällä netin ihmeellisessä maailmassa ja olen pistänyt merkille, että jotkut pitävät ginga-tyylillä piirtämistä lähes ärsyttävänä, sillä töistä puuttuu omaperäisyys. Kun niin monet piirtävät ginga-tyylillä on hyvin vaikeaa erottua edukseen eivätkä monetkaan työt jää kieltämättä mieleen niiden näkemisen jälkeen. En koe, että olisin kukaan tuomitsemaan ketään siitä, millä tyylillä kukin haluaa piirtää. Piirtämisen yksi tärkeimmistä pointeista ainakin itselleni on se, että se tuntuu mieluiselta ja sitä haluaa tehdä. Tosin olen myös sitä mieltä, että mikäli haluaa kehittyä piirtäjänä, pitää uskaltaa kokeilla kaikkea erilaista.

No, mutta tosiaan. Aloitin siis itse piirtämällä usein mallista. Monen muun tavoin jäljensin esimerkiksi mangakuvia ja sitten keksiä piirtämiini pohjiin omia hahmoja. Monet näistä jäivät kuitenkin pöytälaatikkoon, koska tuolloin en edes tiennyt skannereista tai sellaisista pahemmin. Ihailin kuitenkin ihan pienestä pitäen monien artistien omaperäisiä tyylejä (idoleitani olivat mm. Kin, Gizi (nykyään Zerwolf), Isis, Zohjo (nykyään Johis), Barguest ja Lintsu), josta johtuen minulla oli kipinä löytää se oma tyylini. 

Aluksi olin aika hukassa ja kokeilin kaikenlaista, anatomiasta minulla ei ollut alkuun hajuakaan. Tyylissäni oli aina nähtävissä jotain gingamaisia elementtejä, joista osa lienee säilynyt tähän päivään asti. Koin itselleni isoimmaksi avuksi sen, että aloin jossakin vaiheessa luonnostelemaan kuviani enkä enää piirtänyt viiva viivalta suoraan mallista. Se, että loin pohjan hahmon asennolle muutamalla hassulla pallolla ja viivalla oli vapauttavaa, koska sain itse sen vapauden päättää mitä teen ja en enää tarvinnut mallikuvia avuksi.

Kun minulla oli jonkinlainen käsitys siitä mitä teen, pystyin panostamaan anatomiaan enemmän. Tässä vaiheessa tajusin miten upeaa on, kun päässä syntyy visioita kokonaisista töistä enkä enää vain "värittänyt kuvapohjia". 

Sanottaisiinko, että jossakin vaiheessa tyylini etsiminen otti takapakkia. Olin periaatteessa tyytyväinen tyyliini ja päädyin vain tilanteeseen, jossa huomasin etten keksi enää mitään lisättävää. Kuvani olivat yhä useammin paljon yksinkertaistetumpia, mikä ei aina ollut hyvä juttu. Monesti tuntuu, että piirrän mitä tahansa, se määritellään chibi-tyyliseksi, vaikka hahmon mittasuhteet eivät edes täyttäisi chibin kriteerejä. Tyyliäni määritellään useimmiten chibi-tyyliksi tai "söpöksi tyyliksi". Se ei ehkä iske kaikkiin, mutta asia josta olen tavattoman otettu joka kerta on se, että ennen kaikkea se mielletään minun tyylikseni.

Mangaversiot animessa #1

Laitoin yhdessä vaiheessa Hopeatiikeri FB-sivulle tähän tekstiin liittyen muutamia kuvia, joissa olin muokannut pikaisesti pari animekuvaa vastaamaan hahmojen alkuperäisiä mangaversioita.  

Ilmeisestikin tästä ideasta tykättiin, sillä minua pyydettiin toivepostauksena toteuttamaan näitä lisää, joten saamanne pitää. Koitin panostaa näihin hieman enemmän kuin noihin naamakirjaan laittamiini räpellyksiin. Nämä muokkaukset pohjautuvat aikalailla lähinnä tuohon edellä linkkaamaani tekstiin.

_________________________________________________

Ensimmäinen uhrini oli Cross sillä tämä oli kaikista helpoin muokata...

Hahmojen värit saattavat vaihdella itseasiassa aika paljon sarjan aikana, välillä Akame on sinertävän vihreä, välillä Hyena sininen ja sitä rataa. Syitä voi olla monia aina hahmon taustaan sopimisesta (jos kohtauksessa on yö ei hahmo voi olla yhtä valoisa kuin päivällä tapahtuvassa kohtauksessa) animetuotantoyhtiön tekemiin päätöksiin. Cross on kuitenkin sellainen poikkeus, jonka väri pysyy aina sinertävän vihreänä, vaikka hahmon olisi tarkoitus olla valkoinen.

 Siinähän se on, vanha kunnon John. 

Johnin kasvojen merkit ovat sen verran erikoiset, että kun hahmosta oli animeen tehty enemmänkin tavallisen saksanpaimenkoiran näköinen, ei se enää ollut niin persoonallisen näköinen. 

Muokkasin Facebookissa olleita Rikin kuvia sen verran radikaalisti, että halusin tämän version näyttävän vähän luonnollisemmalta, joten ero ei ole kovinkaan suuri, mutta ainakin sen huomaa. 

Tässä toinen kuva, jota en lähtenyt ihan kovin radikaalisti muuttamaan, koska se olisi ollut sen verran työlästä ja epäonnistunut melko varmasti enemmän... Harmikseni tajusin vasta kuvan jo tallennettuani ja tänne laitettuani miten olisin saanut esim. Akatoran vaalean osuuden siedettävämmän näköiseksi, mutta menkööt nyt tällä kertaa näin. Chutoraan ja Kurotoraan olen kuitenkin suht tyytyväinen. 

Paras viimeiseksi, koska nauroin tälle aika makeasti...

Tämä sopisi kivasti sellaiseen "Miltä tytöistä tuntuu ilman meikkiä" -memeen.