sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Suosikki- ja inhokkihahmot (GDW)


Mainittakoon myös tässä alussa, että omasta mielestäni GDW-animessa on hurjasti hahmoja, jotka kuuluvat itselläni siihen "keskimmäiseen" kategoriaan. Ne menevät, mutta eivät ole varsinaisesti suosikkejani.

Kuvat: Ginga Board 
_________________________________________
SUOSIKIT
Hahmot ovat aakkosjärjestyksessä, eivät paremmuus. 

Akame 
Pidän akamesta myös GDW:ssä. Akame on ensinnäkin animessa nyt oikean värinen, kun Hopeanuoleen sen väri oli Crossin tapaan hieman sinertävä. Akame on myös vanhempi ja viisaampi, mutta ei ole muuten muuttunut tippaakaan.
 Hougen
Hougen oli mielestäni tervetullut pääpahis Hopeanuoli-animen Akakabuton jälkeen. Hougenista saadaan paljon enemmän irti hahmona, kun se ei vain murise ja karju kuten Akakabuto. Hougenilla on selvä tavoite, se on vahva ja uskottava johtaja. Lisäksi Hougenissa on mukava ripaus huumoria ja irstautta, mutta hahmosta päästään myös näkemään mm. herkempi puoli.

John
Vanha kunnon John ♥ 
Vanhentunut, mutta ei yhtään vähemmän itsepäinen ja sisukas. Johnin kuolema oli yksi niistä harvoista joka kosketti syvästi, se oli tehty todella raa'asti ja herkästi.
 Kurotora
Myönnän, että olin tosi pettynyt tämän animen Kurotoraan, koska olin jokseenkin rakastunut hahmoon tummansinisenä. Vaikka Kurotora onkin nimensä mukaisesti mustatiikeri sininen sopi hahmolle jotenkin mielestäni niin paljon paremmin.. 
No, hahmolla on mangasta tutumpi ulkonäkö, mikä järkytti vissiin aika monia, koska Kurotora näyttää nyt niin erilaiselta. Kurotoran luonne on kuitenkin sama vanha, joka lievitti järkytystä omalta osaltani.
  Kyoshiro
Kyoshiro (tai Kyoushirou) on mielestäni aivan upea hahmo, jolla on periaatteessa yksinkertainen ulkonäkö, mutta helposti erottuvissa arpien ansiosta. Hahmo on päähenkilön, Weedin, ikäinen, mutta luonteeltaan aivan erilainen, joka tuo mukavan kontrastin hahmojen välille. 
Mel
Mel (tai Mer) on ollut yksi ehdottomia suosikkejani siitä lähtien, kun tutustuin sarjaan. Mel oli kultaisennoutajan pentuna mielestäni mukavan piristävä vaihtoehto hahmokaartiin ja siinä missä monet tuntuvat ajattelevan Melin olevan vain Weediä matkiva itkupilli olen täysin eri mieltä. Animessa Melistä ei jää läheskään oikeaa kuvaa, toisin kuin mangassa.

Shigure
Oma suosikkini tiikeriperheen nuorimmasta sukupolvesta, vaikka Kagetora onkin sarjassa isommassa roolissa. Mielestäni Shigurelle koostuu sarjan aikana surullinen menneisyys ja ulkonäöltäänkin hahmo on mielenkiintoinen.
  Tesshin
Toinen ehdoton suosikkieni kärkipaikkaa pitävä. Tesshinistä on kasvanut ennen kaikkea komea, mutta myös taitava ja lupaava soturi. Tesshin on viisas, järkevä ja paljon lempeämpi kuin isänsä.
_________________________________________  
Inhokit
Hahmot ovat aakkosjärjestyksessä, eivät paremmuus.
Cross
Cross ei ole enää se sama rohkea, voimakas naaras, joka haluaa osoittaa naaraiden olevan yhtä hyviä kuin uroksetkin. Itseasiassa pentujen saamisen jälkeen ja vanhemmaksi tultuaan Crossista tuntuu tulleen höperö mamma.

Kamakiri
Tämä on ehkä yksi typerimmistä ja rumimmista hahmoista, jonka tiedän. Kamakiri on kaiken kaikkiaan todella, todella tylsän oloinen ja turha hahmo.
 Smith
En voi edes sanoin kuvata, miten pettynyt olin GDW:n Smithiin >__>
Smithistäkin on tullut tosi tylsä, missä on vanha kunnon naistennaurattaja Smith, joka pilailee ja pelleilee?

perjantai 21. kesäkuuta 2013

GNG: 7. julkaisu

GNG-mangan 7. julkaisu koostuu siis kaiken kaikkiaan kahdeksasta mangasta, joista 5 ensimmäistä ovat lehti-mallisia ja kolme viimeistä puhelinluettelo kokoa.

7. julkaisun erikoisuus ovat pienet extrat, joita mangojen mukana tulee. Lehti-mallin mangat sisältävät julisteen ja puhelinluettelomangat värikuvia.

Hurahdin itse lähiaikoina paperijulisteisiin ja päätin, että aina kun mahdollisuus tulee, yritän hankkia varsinkin näitä vanhempia GNG-julisteita. En kuitenkaan aio pistää mangojen väleissä olevia julisteita seinälle, jotta ne pysyisivät mahdollisimman hyväkuntoisena.

Sain itse vähän aikaa sitten vaihdettua itselleni toisen keräilijän kanssa 7. julkaisun ensimmäisen osan. Samaisesta julkaisusta olen aikoinani omistanut myös kaksi puhelinluettelomangaa (6 ja 8), mutta koska niissä oli extroina vain värisivuja en pahemmin kiinnostunut niistä ja myin ne jo paljon aikaisemmin pois.

 Etukansi
Takakansi (hieno kenkämainos :D)

 Juliste edestä
 Juliste takaa

Tässä osassa julisteena on siis mm. 6. julkaisun 1. osan kannessa nähtävä ryhmäkuva. Aivan upeaa nähdä tämä kuva ilman tekstejä (tai no tuo logo, mutta se ei paljoa häiritse).

Tässä mangassa oli myös jotakin lisäinfoa/esittelyitä tai vastaavaa. Nappasin siitäkin kuvan.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Tesshin-pehmo (custom)



Tänään tuli postissa Orange-Shadowsilta tilaustyönä teettämäni Tesshin-pehmo.

Tämä pitkähäntäinen kaveri on muikean kokoinen (n. 30.5 x 51), kun aluksi sen piti olla vain samaa kokoa pienen Weed-pehmon kanssa, mutta koska tilauksen toteuttamisessa kesti  niin kauan hän teki siitä korvaukseksi suuremman. 

En omista moniakaan custom-tuotteita Ginga-kokoelmassani, mutta mikäli joitakin itseäni kiinnostavia osuu kohdalle hankin ne mielelläni. En siis pelkää hankkia muutakin kuin vain virallista tavaraa kokoelmaani.

Koska pidän pehmoista hurjasti ja Orange-Shadows oli oman näkemykseni mukaan suhteellisen aloitteleva pehmolelujen tekijä, jolla ei ole hirveitä määriä tilaustöitä ja kun hinnatkin olivat kukkarolleni sopivat, ajattelin, että miksi ei. Mietin hahmoa vain hetken, sillä hänellä oli galleriassaan jo yksi kuva hänen aikaisemmin tekemästään Tesshin-pehmosta ja toivoin samanlaista. Loppujen lopuksi minun pehmostani tuli vähän erilainen ja oikeastaan näin jälkeenpäin olen tyytyväinen, sillä juuri tämä on osoitus siitä, että se ei ole massatuotantoa vaan jokainen custom-pehmo on täysin omanlaisensa. 

Tesshin on mielestäni upea hahmo ja kuitenkin se oli melko suuressa roolissa sarjassa, joten olen hieman hämmentynyt, että siitä ei tehty virallista pehmoa.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Suosikki- ja inhokkihahmot (GNG)

Ehdotettuja postauksia.

Päivitetty versio aikaisempiin lempihahmoista kertoviin postauksiin.

65 seuraajaa bloggerin puolella, kiitos! ♥

Kuvat: Ginga Board
_________________________________________
SUOSIKIT
Hahmot ovat aakkosjärjestyksessä, eivät paremmuus.
Akame 
Kaikesta aivopieruilustaan ("myrkytänpä vieraan lauman selvittämättä edes miksi he ovat täällä") huolimatta yksi suosikkihahmojani. Hahmolla on yksinkertainen, mutta kaunis ulkonäkö ja Akamessa kiehtoo eniten sen asema iga-koirien johtajana. Hahmo on loistava taistelija, sekä äärimmäisen rauhallinen ja hillitty. 

Cross
Pidän siitä, että lauman ainoa naaras ei ole sellainen kaikkien uroksien ympäröimä hienohelma vaan rämäpäinen soturi. Cross on nimenomaan ansainnut paikkansa laumassa, mutta hahmon naisekkuutta ei ole pilattu millään muotoa ja Cross toimiikin esimerkiksi Ginille eräänlaisena äiti-hahmona ympäri tarinan. 
Omasta mielestäni Cross on pilattu GDW:ssä, vaikka hahmo saikin pentuja ja ikääntyi se olisi silti voinut mielestäni pitää GNG:ssä sille ominaiseksi tulleen kovapäisen luonteensa.

 Daisuke
Kaikin puolin mahtava hahmo, johon oli lapsena helppo samaistua, kun katsoi Hopeanuolta kasetilta. Daisuke on tyypillinen poikalapsi, joka on hyvin pitkälti aina menossa ja joutuu oppimaan asioita kantapään kautta, koska tekee ensin ja miettii vasta sitten. Daisukella on myös melko rämäpäinen luonne ja melkein toivoin ettei hän aikuistuisi koskaan. Aikuisena Daisuke on mielestäni tylsä.

Gin
Tarinan päähenkilö, josta on helppoa pitää. Gin on tavallaan kokonaisuus kaikkia hyvänä pidettyjä piirteitä, kuten rohkeutta, oikeudenmukaisuutta ja lempeyttä eikä koskaan tee mitään pahaa. Ginistä on kuitenkin tehnyt myös pentumainen hahmo, jonka pitää tehdä virheitä oppiakseen.
 Hahmo kehittyy tarinan aikana nopeasti ja häntä pidetään hyvin taitavana, jolle on kuitenkin hyvin pitkälti luonnollinen selitys, sillä Gin on kokenut kovan koulutuksen.

 John
Täytynee myöntää etten pitänyt Johnista ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla, kun katsoin Hopeanuolta. Mielestäni se oli jokseenkin mahtaileva hahmo, joka aliarvioi kaikki muut ja kuvitteli itsestään liikoja. 
Myöhemmin olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että hävittyään Rikille Johnista tuli alistuvampi ja se oppi kunnioittamaan ja arvostamaan muita. Toki hahmo on hyvin vahva ja taitava, mutta se ei varsinaisesti enää prässäile taidoillaan. Johnilla on myös melko temperamenttinen luonne, josta pidän tietyissä hahmoissa.
Kurotora 
Ehdoton lempihahmoni tiikeriveljeksistä. Pidän sinisestä väristä ja kuten jo Johnin kohdalla tuli todettua, temperamenttisesta luonteesta. Kurotora onkin melkoinen päänsä aukoja ja säilyttänyt onneksi luonteensa myös GDW:ssä.
 Smith 
Pitkäaikainen suosikkihahmoni. Smithissä on mukava ripaus johtajuutta, huolehtivuutta ja huumoria. Kuitenkin se on esillä hyvin pitkälti sarjassa katsomassa Ginin perään. Smith osaa olla älykäs tarvittaessa, mutta kovin vahva se ei ole.

 Gohei
Aloin pitää Goheista oikeastaan hyvin pitkälti Ginga Densetsu Rikin ansiosta. GNG:ssä Gohei on hyvin pitkälti takakireä ja muistan peläneeni häntä animessa lapsena. Manga kuitenkin toi sympatiani hänelle. Vaikka Goheilla onkin vähän kyseenalaiset koulutustavat hän on kuitenkin taitava metsästäjä.

Sniper
Sniper ei toki ole sieltä hyvisten päästä, mutta mielestäni hahmo on loistavasti tehty. Kukaan ei osaa epäillä Sniperin olevan petturi, koska se toimii hitaasti ja harkiten. Tosin en ymmärrä miksi hän on valinnut lauman huonoimman taistelijan ja pelkurin rinnalleen. Sniperin juonetkaan eivät onnistu kovin hyvin.
_________________________________________
Inhokit
Hahmot ovat aakkosjärjestyksessä, eivät paremmuus.

Bemu
Bemun rooli on sarjassa ihan minimaalinen. Lisäksi koiran ulkonäkö on aina häirinnyt minua.
 Hyena
Pakko ihmetellä Sniperin logiikkaa siitä, että John olisi huolittu laumaan, mutta Giniä ei. Laumasta kun löytyy tälläisiäkin "upeita" yksilöitä, jotka ovat hyvin pitkälti täysin hyödyttömiä pelkureita.. Hyena kuitenkin käänsi kelkkansa juuri ennen kuolemaansa, mutta se tuntui melko merkityksettömältä enää siinä vaiheessa.

Jaguar
 Jostakin syystä en vain pidä kyseisestä hahmosta. Mossin pojaksi se on mielestäni melko hyödytön olento.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kasvot blogin takana

Webmonster-sivulta löytyykin jo minusta kaikenlaista pientä nippelitietoa.
Tämän tekstin tarkoitus on kuitenkin hyvin pitkälti valottaa teille sitä miten nyt ollaan tässä.

Samalla vastaan seuraaviin ehdotuksiin:

"Miten tutustuit Hopeanuoleen ja Weediin?"
"Olisi mukava kuulla tarkemmin taipaleestasi Ginga saagan parissa."
"Miksi juuri Ginga saaga? Mihin siinä ihastuit?"
_______________________________________

Mistä kaikki alkoi? 
Me tutustuttiin Satanican kanssa joskus eskarissa. En tiedä miten, koska ainoat muistot niiltä ajoilta on, että me kinasteltiin typeristä asioista eikä koskaan varsinaisesti leikitty paljoa yhdessä. Eskarin jälkeen mentiin eri kouluihin ja ihme tapahtui - alettiin näkemään useammin, en tiedä miksi ja miten, mutta koskaan en ole katunut. Satanica oli ainoa, joka on jäänyt lapsuusajoilta, kaikki muut meni menojaan. 

Joskus Satanican kotona mietittiin tekemistä ja valuttiin VHS-kasettien luokse, jotka nykyään ovat muinaismuistoja. En muista kumpi sitä, ehdotti, mutta päädyttiin katsomaan jotain Hopeanuoli-nimistä videota. Aluksi epäilin, että tykkäänköhän tästä, mutta mieli muuttui heti, kun tajusin, että se kertoo koirista. Olin ihan pienestä pitäen pitänyt koiraeläimistä hurjasti. Nukkejen sijaan leikkeihin kuului lähes poikkeuksetta koirapehmolelut, jotka mielellään olivat vielä huskeja.
  
Rakastuin. Jotakin kautta saatiin nauhoitettua videot, joiden kansiin tuli leikeltyä kuvia mystiseltä sivustolta nimeltä Hopeanuoli.com. Siitä se innostus lähti hyvin pitkälti ja piirtäminen tuli nopeasti kuvioihin. Satanican kanssa leikittiin myös Hopeanuolta usein ja oli ihan tavattoman hauskaa.

Tauko
Kesken kuudennen luokan  vanhempani erosivat. Jouduin kertomaan Satanicalle, että me muutetaan pois. Pelkäsin, että nähdäänkö enää koskaan.

Uudessa koulussa ei leikitty, se oli outoa. Ja jos oltaisiin leikitty niin ei olisi huolittu mukaan. Leikkiminen jäi ja ainoa muisto Hopeanuolesta oli vihkot täynnä koirapiirroksia. 

Tätä jatkui läpi yläasteen ja hyvin pitkälle myös lukiota. Olin jo melkein aikuinen, kun sain kuulla, että Hopeanuoli käännetään suomeksi - siinä vaiheessa jokin kolahti.

Faniuden herääminen ja keräily
Kaikki alkoi jostain ihan pienestä, mutta vanha kiinnostus nosti päätään ja ajauduttiin taas puhumaan Hopeanuolesta Satanican kanssa. Silloin, kun olin muuttanut olin ollut tietoinen, että Hopeanuolella olisi joku pentu, mutta siihen tutustuminen jäi melko vajaaksi. Tuli täytenä yllätyksenä, että sarja oli jo loppunut jonkun aikaa sitten. 

Sitten huomattiin Urumi, jossa myytiin ginga-tavaraa ja Urumin kautta löydettiin Kaksoissola. Siitä se riemu sitten repesi. 

Aloitin keräämisen vuonna 2012 eli sitä on tullut harrastettua vajaan vuoden verran. Niin tuoreeksi keräilijäksi olen saanut paljon kasaan lyhyessä ajassa puhumattakaan siitä miten hyvin koen päässeeni mukaan muiden joukkoon.

Miksi juuri Ginga?
Hopeanuoli oli Muumien ohella ensimmäinen anime, johon tutustuin. Sen omaperäinen tyyli ja kiehtova tarina oli omiaan saamaan minut täysin pauloihinsa. 
  
Kuten todettu, juuri se, että hahmoina oli pitkälti koiria sai minut innostumaan asiasta. Koirapiirrettyjä on hyvin harvoja ja suurin osa tuli kaluttua läpi pentuna, mutta Hopeanuolessa oli aivan oma, ihmeellinen tarinansa. 

Lisäksi mitä enemmän sain tietää sarjasta, sen enemmän siihen rakastuin. Oli suuri järkytys, kun sain kuulla, että anime on vain DUBATTU suomeksi, kun olin kokoajan luullut, että se on se aito ja alkuperäinen. Leikatut kohtaukset, jatko-osat ja se, että sarja onkin alkujaan sarjakuva herättivät uteliaisuuteni. Rakastin sarjakuvia, mutta harmikseni tuolloin Hopeanuolta oli vain japaniksi.
  
Kun myöhemmin aikuisena tarkastelin taas sarjaa olen löytänyt siitä aina jotain uutta, josta pidän. Takahashin piirustustyyli on minulle yksinkertaisesti silmänruokaa, hänen uniikki tyylinsä piirtää koiria on aivan uskomatonta. Lisäksi hänellä tuntui olevan ideoita loputtomiin.

_______________________________________

Hopeatiikeri
Hopeatiikeri on luotu 31.3.2012 eli ensimmäinen vuosi on jo reippaasti takanapäin. Ennen Hopeatiikeriä omistin Bloggerissa sekablogin nimeltä Ms. Halfway Done, mutta kun Hopeanuolesta alkoi tulla enemmän ja enemmän juttua perustin kokonaan gingalle pyhitetyn blogin. Tätä ennen minulla oli ollut vain päiväkirjamainen henkilökohtainen blogi, jota ei nykyään ole enää olemassa.

Olen silloin tällöin saanut kysymyksiä aiheesta: mistä blogin nimi tulee? 

Vastaus: Pitkän harkinnan tulosta. Yhdistin lempiasioitani, joihin kuului Ginin tiikeriraitaisuus ja kai-koirat, jotka ovat myös tiikeriraitaisia ja joiden nimi koostuu turkin väristä ja loppuun tulee tiikeri-pääte. Tällä yksinkertaisella keinolla loin nimen Hopeatiikeri. Mietin myös englanninkielistä versiota Silver Tiger (joka nykyisin on myös käytössä) tai japaninkielistä Gintoraa, mutta päädyin lopulta suomenkieliseen, koska aion kirjoittaa blogia omalla äidinkielelläni ja nimi kuulostikin paljon paremmalta. 

Minulla oli myös englanninkielinen ginga-blogi nimeltä Ginga Madness, joka lopetettiin jo jonkin aikaa sitten, koska se oli hyvin pitkälti vain englanninkielinen versio tästä.

Minulta on myös kysytty asioita, kuten:

Kuinka kauan kesti, että blogistasi tuli suosittu?
Tähän on pakko vastata, että en blogia suunnitellessani tiennyt, että vuoden päästä sillä olisi päälle 50 lukijaa ja kaksinkertaisesti tykkääjiä facebookin puolella. Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä ja positiivisena järkytyksenä. 

Pääsääntöisesti ajatukseni oli, että tykkään höpöttää kaikkea enemmän tai vähemmän turhaa ja jos joku sitä haluaa lukea niin olkoon hyvä vain. Mukavaa, että höpinöistäni on ollut joillekin iloa :D

Mainittakoon myös etten pidä blogiani itse suosittuna samalla tavalla, kun en pidä kokoelmaani suurena. Koko ei merkitse niin paljon kuin sisältö ja niin kauan kuin tiedän blogeja, joilla on enemmän seuraajia pidän tätä vain yhtenä muiden joukossa.

Blogini merkitys minulle

Hopeatiikeri on minulle tapa ilmaista itseäni monin eri keinoin. Tekstien keksiminen on harvoin työlästä ja teen tätä hyvin pitkälti pelkästään omaksi ilokseni. 

Olen kuitenkin tavattoman iloinen ja kiitollinen siitä, että blogini on kiinnostanut näinkin monia. Kiitos! ♥