Mono ja mono mini

Sain viimein nämä lehtiset hyppysiini, joten halusin päästä esittelemään ne muillekin.

Kyseessä on siis japanilaisen Yukimizaken tekemä omakustanne, joka esittelee erilaisia GNG-oheistuotteita. Vaikka lehtiset eivät ole virallisia, se ei ole estänyt niiden kysyntää ja mitä olen sivusta seuraillut, nämä "tuotekatalogit" ovat menneet suht hyvin kaupaksi huutokauppojen puolella.

銀牙 mono 

Sivumäärä: 20

Valmistusvuosi: 2012(?)

Ainakin minun painokseni on japanilaisittain oikealta vasemmalle luettava.

Ensimmäinen mono keskittyy ginga-makeisiin ja niiden mukana tulleisiin oheistuotteisiin, esittelyssä ovat siis suklaanamit ja niiden mukana tulleet 1. sarjan figuurit, vohvelit ja niiden tarrat. Mono esittelee tarkoin pakkaukset, figuurit ja niiden koot. Monossa on mielestäni hyvin toteutettu se, miten tuotteet esitellään. Ensin yksitellen ja kuvat ovat seepian sävyiset, sitten tiivistelmänä kaikki värillisinä. Mono on siis jokaisen oheistuotteista enemmän kiinnostuneen ystävä ja suosittelen näitä pieniä lehtisiä lämpimästi. 

銀牙 mono2

Sivumäärä: 34

Valmistusvuosi: 2013(?)

Ainakin minun painokseni on vasemmalta oikealle luettava.

Mono2 on uudempi lehtinen, joka tuli käsittääkseni myyntiin vasta vuoden vaihteessa. Myyjä myy näitä itse ainakin Yahoo!Japanin puolella toisinaan. Tämä hieman paksumpi lehtinen keskittyy keräilykortteihin ja -tarroihin, sekä esittelee myös kaiken niihin kuuluvan ja mukana tulleen.

銀牙 mono mini

Sivumäärä: 14

Valmistusvuosi: 2013(?)

Ainakin minun painokseni on vasemmalta oikealle luettava.

Mono mini on melkolailla nimensä mukaisesti pienempi mono lehtinen, joka esittelee ainoastaan kirjanmerkkitarrat. Pienenä sivumainintoina ovat myös erikoistarrat ja prismatarrat.

 Siinä olivat siis nämä pienet lehtiset sekä pähkinänkuoressa mitä ne sisältävät. Vaikka tekstit ovatkin japaniksi, kuvat kertovat paljon ja niitä näissä lehtisissä riittää. Yukimizake on myös nähnyt vaivaa ja koittanut saada parhaansa mukaan kaikista oheistuotteista kuvat, vain muutamia on jäänyt sivuilta puuttumaan.

Lähes kaikissa lehtisissä on myös siellä täällä satunnaisia kuvia, jotka Yukimizake on itse piirtänyt ja näiden ohessa pääsenkin näyttämään myös hänen uusinta doujinshiaan.

Kuvissa on vääristyneet värit, kannet ovat oikeasti vihertävät/kellertävät.

Tällä kertaa pääsee siis ihastelemaan hänen taidettaan lähes A4-kokoisena. Pakko sanoa, että nämä valokuvat tuskin tekevät oikeutta tälle taiteelle, koska kuvat olivat todella laadukkaita ja upeasti toteutettuja.

Ovatko suomalaisfanit kiittämättömiä?

Heti alkuun haluaisin muistuttaa, että tekstini tarkoitus ei ole yleistää eikä syyllistää. Olen tarkoittanut tekstini pohdiskelevaksi mielipidekirjoitukseksi, käydä läpi ajatuksia puolesta ja vastaan, joka toivottavasti herättää ajatuksia puolin ja toisin. Mutta ennen kaikkea toivottavasti tämä auttaa myös hahmottamaan asioita, joita ei ehkä muuten tulisi ajatelleeksi.

Ja mikäli ette vielä ole huomanneet, kommentteihin on otettu valvonta käyttöön häiriköinnin vuoksi. Tämä ei tule estämään kommentoijia kertomasta omia mielipiteitään, mikäli kommentit ovat asiallisia.

__________________________

Voitte ehkä miettiä miksi otan suurennuslasin alle vain suomalaiset, mutta vastaus siihen on hyvin yksinkertainen: minulla ei ole pahemmin kokemusta muiden maiden fanituksesta. Vain rippeitä sieltä sun täältä.

Mitä olen netissä aktiivisimpana näkyvää fanitusta seurannut, minusta tuntuu, että yhä useammin uusista julkaisuista kuulee lähes poikkeuksetta jotakin negatiivista sanottavaa. Alkaa tuntua, että mikään ei koskaan ole hyvä. Halusinkin tuoda esille muutamia aika yleisiä asioita suomijulkaisuista, jotka jakavat ja ovat jakaneet mielipiteitä.

- Kansikuvat
Kansikuvien kritiikki alkoi hyvin pitkälti siitä, kun WEED-sarjaa alettiin suomentamaan. Mangan taustalla olevien valokuvien tekijänoikeuksissa oli ongelmia, joten alkujaan päädyttiin yksivärisiin taustoihin. Henkilökohtaisesti en pitänyt näistä kansista, kun värit toistuivat kansia oli vaikea erottaa toisistaan ja yksivärinen tausta ikäänkuin veti huomion kannen hahmoista.

Kun sitten kesken päädyttiin valokuvataustoihin niistäkin tuli kritiikkiä. Toisinaan taustat eivät vain sopineet kannen kuvaan, perspektiivi oli väärä, liikaa metsiä. Mutta pakkohan se on myöntää, että kaikkia ei voi miellyttää. Omasta mielestäni valokuvakannet olivat kuitenkin tervetullut asia.

- Japanilaisten julkaisujen arvo laskee
Tämä oli melko yleinen murhekryyni varsinkin taidekirjan kohdalla. Kirja on ollut melko hintava ostos monelle keräilijälle ja nyt kuka tahansa voi saada kirjan halvemmalla ja vielä omalla äidinkielellään. Varmasti harmittaa, kun on mennyt moisen turhaan hankkimaan hyllyynsä, kun suomeksi olisi saanut halvemmalla. Keräilyarvo laskee, kannattaako mitään enää ostaa japaniksi kun ne kuitenkin tulee suomeksi? Japanilainen on kuitenkin aina se alkuperäinen.

- Uudet julkaisut
WEEDin aikoihin alkoi tulla myös oheiskirjoja. Meteor Gin oli iloinen yllätys siitä huolimatta, että ensimmäisessä julkaisussa oli muutamia virheitä. Myöhemmin tuli tietoa myös uusista sopimuksista ja tulevat käännökset ovat jakaneet paljon mielipiteitä. Weed Gaidenin sijaan olisi ehkä toivottu jotain muuta, Taidekirjan vaihtunut kansi ei miellyttänyt kaikkia.

Uusiin julkaisuihin suhtaudutaan usein enemmän oman navan kuin kokonaisuuden kannalta. Ihminen on itsekäs eläin. Yleisesti ottaen suomalaisia on hemmoteltu julkaisumäärällä, josta useat maat voivat vain haaveilla. Onko tälläinen "hemmottelu" pilannut meidät niin, että emme osaa enää arvostaa sitä mitä saamme?
Mitä tämä tulee maksamaan minulle? Saanko rahoilleni vastiketta? Kukaanhan ei varsinaisesti pakota ostamaan kirjoja. Julkaisut tehdään sillä tavalla mikä on parasta ja mahdollista, jo luotua alkuperäistä on mahdotonta toteuttaa täydellisesti uudestaan.

Kaikista eniten huomioni kiinnittävät kuitenkin mielipiteet siitä, miten jotkut julkaisut olisivat turhia. Ihan vain, koska julkaisu ei satu kiinnostamaan itseä. Älkääkä käsittäkö tätä väärin: kaikki ei voi tykätä kaikesta. Esimerkiksi vähän aikaa sitten kerrottiin tulevasta suomijulkaisusta, Takahashin piirtämästä FANG-sarjakuvasta. Tämä sarja ei liity millään tavalla gingaan ja ymmärrän hyvin, että osa faneista ei ole aikomassa hankkia tätä julkaisua eikä se kiinnosta. Se kuka tämän haluaa hyllyynsä tai ei halua ei ole minulta millään tavalla pois. Silti minusta on hienoa, että tälläinen tilaisuus tulee niille, jotka sarjasta pitävät ja haluavat sen ostaa.

Itse en välitä monista sarjoista, luetellaan vaikka massasuosikit Bleach, Naruto, One Piece. Minusta on kuitenkin hienoa, että ne on käännetty sellaisille jotka ne haluavat suomeksi lukea. Lisäksi varsinkin monet nuoremmat ovat innostuneet mangasta juuri suomijulkaisujen myötä. Tilaisuus lukea mangaa omalla kielellä mahdollistaa tutustumisen moneen sarjaan, johon ei muuten ehkä koskaan pääsisi tutustumaan.

Haaste: Suosikkihahmot

Tähdenlento blogi pisti pystyyn haasteen, jossa pyydetään gingabloggaajia perustelemaan suosikkihahmojaan. Haasteen alkuperä sijoittuu deviantARTin varmaankin tunnetuimmalle ginga memelle, jonka on luonut Ravenclaw105. Olen jo vuoden 2012 alussa tuon kyseisen memen tehnyt, mutta tarkoituksenani oli joskus tulevaisuudessa tehdä kyseinen meme uudestaan ja tämä haaste antoikin sille sitten kipinän. Hahmojen uusiksi piirtämisessä olikin rutkasti hommaa, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Perustelujen lisäksi saatte siis myös kuvitukseksi vaihteeksi itse piirtämäni kuvat. 

 ______________________

OMAT SUOSIKKINI

 1. Karhukoira:  Gin

Vastaukseni ei liene yllättävä, koska Gin on usean henkilön suosikki. Ehkä syy tässä piilee juuri siinä, että koska Gin on tarinan päähenkilö ja kaikki pyörii hänen ympärillään hahmoon pääsee tutustumaan ja samaistumaan paremmin. Gin on kokonaisuudessaan kiinnostava hahmo tarinansa ja ulkonäkönsä puolesta.

2. Karhu:  Harppuunakarhu

Harppuunakarhussa kiehtoo sen tarina. Vaikka hahmo on muuten jätetty aika taka-alalle tämän tarinasta valotetaan paljon enemmän kuin muiden karhujen menneisyydestä, jos Akakabutoa ei lasketa. Harppuunakarhu on pelottava, mutta mielenkiintoinen ilmestys.

3. Ihminen:  Daisuke

Daisuke oli Ginin tavoin samaistuttava hahmo, kun katseli aikoinaan suomidubbeja. Kenties oli kyse siitä, että sekä Daisuke, että Gin olivat "porukan nuorimpia", joten heihin oli kaikista helpoin samaistua tarinan aikana. Tykkäsin myös nuoren Daisuken nenäkkyydestä ja temperamenttisuudesta. Vanhemmiten Daisukesta tuli hyvin tylsä hahmo.

4. Koira:  Mer

Jos minua yhtään tuntee tai on blogiani enemmän lueskellut niin on varmasti tullut selväksi, että pidän Meristä hahmona kovasti. Mer on aluksi ihan täysi kakara mikä tuo mielestäni aivan mielettömän kivan eroavuuden siihen, miten muut hahmot tuntuvat toisinaan liian täydellisiltä. Mer on itkupilli ja katkera nappula, joka seisoo tosi epävarmalla pohjalla. Weediin tutustumisen jälkeen Meristä kuitenkin paljastuu uusia puolia ja hän osaa olla rohkea ja lojaali. 

5. Koirarotu:  Kai Ken

Tätä kohtaa mietin pitkään ja hartaasti. Aikaisemmin olin laittanu suosikki koirarodukseni igat. Tämän jälkeen mietin kogia, mutta pitkän harkinnan jälkeen päädyin näihin raidallisiin otuksiin. En tiedä oikeastaan mitään tästä rodusta, mutta kun kyse on ginga-sarjoista niin pidin kai koirista tosi paljon eikä näiden joukossa ollut juuri yhtään hahmoa, josta en olisi pitänyt. Tiikeriveljekset ovat alusta lähtien olleet suosikkihahmojani.

 

6. Naishahmo:  Cross

Tätä ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, GNG-ajan Cross ehdottomasti. Cross on ainoa urooksi tunnustettu narttu, jolla on asennetta siinä missä monet ginga-sarjojen naaraat tuntuvat pyörittelevän peukaloitaan apua odottaen. Samaan aikaan Cross on kuitenkin äidillisen huolehtiva ja järkevä.

7. Mieshahmo:  Tesshin

Jouduin miettimään paljon Kurotoran ja Tesshinin väliltä, mutta päädyin Tesshiniin. Hahmo on monella tapaa mielenkiintoinen ja salaperäinen. Kauhua herättäneen Kurojakin poika, mutta Oun lauman kasvatti, joka on samaan aikaan taitava taistelija, mutta myös pääosin järkevä uros. 

8. Joukkueenjohtaja:  Smith

GNG:ssä Smith on hahmo, joka tuo tarinaan hauskuutta silloin tällöin. Hän ei kuitenkaan ole pelkkä hauskuuttaja vaan hahmo osaa olla myös vakava, huolehtiva ja varsinkin mangassa, kun hän paljastaa tunteensa Crossille aloin pitää hahmosta vielä enemmän. Smith katsoo Ginin perään isovelimäisellä otteella ja näiden kahden välinen suhde oli aina mielestäni hienoa katseltavaa.

9. Dobermanni:  Sniper

Ah, Sniper. Sinä senkin ketku. Samaan aikaan inhoan tätä hahmoa, mutta myös rakastan sitä. Se on kaikessa oveluudessaan pelottavan hyvä pahis, joka ei ole varsinaisesti koskaan kerännyt minulta sympatiapisteitä edes takajalkojensa takia, mutta pidän hahmosta silti.

10. Vihollinen:  Kurojaki

Kurojaki on upea hahmo kaikessa pelottavuudessaan ja kieroudessaan. Kurojakin nostaa kuitenkin suosikki vihollisekseni kenties kogien kauhistuttava tapa kannibalismiin, sekä aseen käyttäminen, joka teki siitä melkein ylivoimaisen vastustajaansa nähden.

11. Kuolema:  John

Johnin kuolema on yksi harvoista kuolemista, joka on todellisuudessa koskettanut minua. Kuolemassa on aina jäänyt jotenkin mieleen Johnin lohduton kuolema yksin, kun se joutuu ensin katsomaan muiden kuolevan. Johnin kuolema on myös yksi omasta mielestäni raaimmista kuolemista.

12. Susihahmo:  Pink Dragon

Monesti olen saanut huomata ettei minulla ole suosikki susihahmoa, mutta laitoin jälleen kerran Pink Dragonin, koska se on pienestä roolistaan huolimatta varmaankin yksi tunnetuimmista susista juuri sukupuolensa takia, kun hahmo paljastui urooksi. Tämän lisäksi Pink Dragonilla on hyvin poikkeava ulkonäkö muihin hahmoihin verrattuna vaikkeivat hahmot muutenkaan kovin realistisilta näytäkään.