perjantai 27. joulukuuta 2013

Gingamainen ruokaohje: Onigiri

Olen miettinyt varmaan jo kuukausia, että haluaisin jossakin muodossa esitellä Ginga-sarjoissa esiintynyttä ruokaa. Asia kuitenkin tyssäsi aina siihen, että sarjat tosiaan keskittyvät lähinnä koiriin eikä ruokaa ehdi paljon ohessa vilahtaa, jos villisikaa, lintuja ja koiranlihaa ei lasketa. 


Hopeanuolessa on kuitenkin yksi ruoka, jonka maistamisesta olen unelmoinut siitä lähtien, kun lapsena näin dubatut VHS-kasetit, onigiri! Ajatus näistä japanilaisista riisipalloista on aina houkuttanut minua. Mikään ei siis voinut estää, kun sain käsiini Mangakeittokirjan. Ajattelin aluksi, että olen niin surkea keittiön puolella ja kaikki ruoat näyttivät opuksessa niin haastavilta, että meinasi jäädä haaveeksi koko juttu. Huomatessani riisipallot ja nähdessäni miten helppoja yksinkertaisten riisipallojen tekeminen oli, suunnistin kauppaan joulupyhien jälkeen kokeilemaan jotakin uutta.


Tarvikkeet yksinkertaisiin riisipalloihin olivat vain lyhytjyväinen riisi sekä nori eli kuivattuja merilevälevyjä. Kovin kalliiksi tälläinen kokeilu ei siis tullut, jos ei nyt rupea joka päivä riisipalloja syömään. Näille pakkauksille tuli yhteensä hintaa 6 euroa ja tarvikkeet riittävät ainakin neljälle hengelle. Noria jäänee ylikin.


Sitten itse ohjeeseen. Ohje on siis tosiaan Mangakeittokirjasta, mutta koska se on hyvin yleinen ja melko perinteinen ohje ei liene haittaa, jos listaan sen tänne. Netistä löytynee kuitenkin erilaisia variaatioita.

Keitetty riisi kahdelle
En olisi ihan oikeasti osannut ilman ohjetta..

 3½ dl lyhytjyväistä valkoista riisiä
(kuulemma puuroriisi käy myös, mutta sushiriisi lienee paras vaihtoehto)
3½ dl vettä

Aluksi pestään riisit käsin sekoittelemalla ja vaihtamalla vesi 3-4 kertaa, kunnes vesi ei enää muutu sameaksi.

Tämän jälkeen, kun riisi on valutettu lisätään kattilaan riisi ja yllämainittu vesimäärä ja laitetaan kansi päälle. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes vesi alkaa kiehua yli ja keitä sitten 15 minuuttia miedolla lämmöllä. 
(Itse laitoin levyn ensin 4, jonka jälkeen tarkistin välillä paljonko vettä on. En ehtinyt edes keittää 5 minuuttia miedolla lämmöllä, kun vesi oli jo loppu.)

Kun vesi on haihtunut, käännä kattila kansineen ympäri ettei riisi tartu pohjaan ja 5 minuutin päästä käännä takaisin oikein päin. Sekoita riisiä kastellulla kauhalla.

Onigiri (riisipallot)


5dl keitettyä riisiä
(tai tarvitsemasi määrä, käytin itse aikaisempaa 3½ dl)
hyppysellinen suolaa
1 arkki noria

• Aseta pala kelmua mukin päälle niin, että se on keskeltä kuopalla
• Ripottele hieman suolaa kelmulle ja sitten noin kourallinen riisiä
(määrän voi päättää itse)
• Kierrä kelmu tiukaksi, niin että riisi muodostuu tiiviiksi "pussiksi"
• Purista sitten paketti peukalon ja etusormen väliseen kulmaan toisella kädellä, jotta siitä muotoutuu kolmiomainen (tai muotoile käsin)
• Kun riisi on muodossaan leikkaa nori siivuiksi ja aseta kevyesti painelemalla kolmion alaosan ympärille - tästä voi pitää kiinni, koska muuten riisi takertuu sormiin

perjantai 20. joulukuuta 2013

Työssäoppimassa Sangatsulla

Kyllä, tämä on joulukalenterin luukku 20.

Noniin, olen sormet syyhyten palanut halusta päästä kirjoittamaan työssäoppimisajastani enkä millään meinannut malttaa odotella loppuun asti. Muutamassa kirjoituksessa olenkin jo asiasta kenties ohimennen maininnut, mutta nyt on vuorossa kattavampi teksti.

Eli lyhikäisesti niille, jotka ihmettelevät: Sangatsu Manga on kustantamo, joka on keskittynyt mangan suomentamiseen. Heiltä tunnetuimpia sarjoja ovat esimerkiksi Dragon Ball, One Piece, Bleach ja Naruto. Toimisto on jotakuinkin samoissa tiloissa Punaisen Jättiläisen kanssa, joka taas suomentaa juurikin Hopeanuolta ja Weediä. Molemmat tekevät tiivistä yhteistyötä.

Sain kuin sainkin toisella yrittämisellä yhteyden toimituspäällikkö Antti Valkamaan, jonka kanssa tuli sovittua 12 viikon työssäoppimisesta. Opiskelen siis painoviestintää, tarkemmin ulkoasuntoteutusta. Tänään oli viimeinen päiväni Sangatsulla, vaikka olikin melko haikeaa lähteä, kun kaikesta oli ehtinyt jo tulla melko rutiininomaista, mutta ainakin jäi mahtava fiilis.


Harjoitteluni sattui oikeastaan hyvin mukavaan väliin, koska toimistolla oli normaalia kiireisempää ja pääsin tekemään paljon asioita. Missään vaiheessa ei tullut hetkeä, jolloin ei varsinaisesti olisi ollut mitään tekemistä. Silti töiden lomassa (ehkä sitten olin vain nopea) pääsin tekemään paljon muutakin, kuten omia pieniä projekteja.

Yllä oleva Darren Shan oli tuleva uutuus ja hihkuin riemusta päästessäni sitä työstämään. Tehtävänäni oli poistaa mahdollisimman paljon alkuperäisiä tekstejä ja ääniefektejä. Tosin kaikkia sarjan osia en päässyt tekemään, mutta osan kuitenkin. DS oli myös itselleni siinä mielessä upea sarja päästä tekemään, koska olin teinivuosina lueskellut kirjasarjana samaa stooria ja luinpa myös joskus kirjastosta englanninkielisiä osia mangaversiosta.


Koume oli minulle vieras sarja, jota lähdin työstämään heti ensimmäisenä. Rakastuin kuitenkin tähän sarjaan sen pehmeän piirtojäljen takia ja noh.. pidänhän kissoista. Koumesta kerkesin työstää huomattavasti useampia osia kuin Darren Shanista. Koume toimi myös innoittajana omiin strippisarjakuviini, mutta palaan niihin hieman myöhemmin.


 Tein myös muutamia värimainoksia lähinnä Anime-lehteen ja Japan Popiin, mutta pääsin myös tekemään yhden Koululaiseen. Värimainokset olivat suosikkejani, koska niissä pääsi kokeilemaan kaikkea huomattavasti enemmän ja ne olivat hieman haasteellisempia kuin mustavalkomainokset.

Lisäksi värimainokset erottuivat lehdistä paljon paremmin ja niiden näkeminen luonnossa oli tosi palkitsevaa, kun taas pokkareiden taakse tulevia mustavalkomainoksia on aina useita.

Yksi tekemistäni mv-mainoksista.


 Stripit olivatkin sitten täysin random projekti, johon päädyin melkolailla sattumalta. No, kun sarjakuvien kanssa kerran ollaan tekemisissä niin tulihan sitä puheeksi piirtäminen ja satuin jäämään kiinni "rysän päältä" muokatessani joitakin kuviani töissä, ei sillä että niiden tekeminen olisi haitannut, koska omat projektit olivat ihan jees ja kun välillä sattui hyvä rako eikä ollut kiireisiä töitä niin...

Stripit olivat lähinnä tarkoitettu Sangatsun kotisivuille, joten katsokaamme, josko ne sinne joskus putkahtaisivat. Siksi en laittanut niitä kokonaisina tänne.

Kirjamessut

Kirjamessuista tulikin jo jotakin mainittua, mutta nyt pääsen laittamaan kuviakin, kekeke.

Minut siis värvättiin apuriksi muutamaksi päiväksi Helsingin kirjamessuillekin jossakin välissä. Olin siellä (überkulahtaneessa sinivioletissa tukassa) myymässä ja täyttelemässä hyllyjä. Ensimmäinen kertani kassakoneen ääressä muuten, sujui onneksi ilman pahimpia mokailuja.


Pienistä teknisistä ongelmista huolimatta (tavarat oli vähän kadoksissa ja tilaa oli vähemmän kuin oli toivottu) saimme paikan jotakuinkin kuntoon. Halusin ikuistaa nämä hienot pahviständit.

Juhlistelimme hieman 10. vuotista suomennetun mangan taivalta.

 Samassa tilassa oli myös Anime-lehti, joka oli näkyvästi esillä.


Järjettömän komiat GNG-aiheiset ständit. Pystyttelimme nämä muuten yhdessä Antti Grönlundin kanssa, joka on siis ollut perustamassa Punaista Jättiläistä. Hän oli useampana päivänä auttelemassa myös ja vaihdoimme paljon juttuja myös Hopeanuolesta ja sen Suomeen tulemisesta. 
Ja paljon muustakin, mutta ne jääkööt salaisuudeksi.

Auttelemassa oli myös Reima Mäkinen, joka on sarjakuvapiirtäjä ja graafikko. Hänen kanssaan tuli juteltua sitten enemmänkin piirtämiseen liittyvistä asioista. Sain siis tutustuttua moneen mielenkiintoiseen henkilöön työssäoppimisjaksoni aikana eikä huumoriakaan touhusta puuttunut.

Piirtelin ohjaajastani myös koiraversion, joka oli joululahja ja kiitokseni mukavasta kokemuksesta.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Japan Pop 1/2010

Kuten Hopeatiikerin Facebook-sivulla jo ilmoitin:

Ginga Spiral on jäissä. Syynä tähän oli siirtonopeuden ylittyminen, josta pääsee yli vain odottamalla kuukauden loppuun tai maksamalla lisätilasta, joten joulukalenteri on siirretty väliaikaisesti sisarsivustolle. 
 Ginga Spiralin pitäisi palata ennalleen, kun tilastot tyhjenevät. 

Seurailkaa kalenteria täältä



Onnistuin nappaamaan tämän lehden viimein hyppysiini jopa mukavan edulliseen hintaan. Olin valmis maksamaan siitä jopa enemmän, mutta hyvä näin. Kyseessä on tiedettävästi toinen suomalainen lehti, jonka kanteen Hopeanuoli on päässyt, vuoden 2010 Japan Pop. Japan Pop-lehtihän keskittyy hieman laajemmin Japanilaiseen kulttuuriin, kun taas alan lehtiä on Suomessa myös Anime-lehti, joka tarkastelee lähinnä.. no.. nimensä mukaisesti animea ja mangaakin. Japan Pop kuitenkin ottaa mukaan myös cosplayn, musiikin ym.
Kahdesta suomalaisesta kannesta tämä on jostakin syystä suosikkini, pidän hieman keltaiseen taipuvasta värimaailmasta ja keskeisestä kuvavalinnasta.

 Kauheasti tuttuja sarjoja tässä lehdessä ei muuten osunut silmään, jos Studio Ghiblin elokuvia ei lasketa.

Sitten itse artikkeliin, jonka oli kirjoittanut Suvi Mäkelä.

Sarjaan hieman enemmän tutustuneelle artikkelilla ei ollut paljon annettavaa, mutta jollekin, joka ei sarjaa tunne paremmin se oli todella kattava tietopaketti sarjasta, sen fanituksesta Suomessa ja esiteltiinpä siinä muutama oheistuotekin. Näin itse ulkoasua opiskelevana henkilönä pidin alkuun aukeamaa jokseenkin tylsän näköisenä. Pari kuvaa ja tekstiä pääosin valkoisella pohjalla. Ei se sieltä kauheasti erotu.
Mutta tarkasteltuani tätä artikkelia kerran jos toisenkin aloin ymmärtämään, että se näyttää nostalgiselta. Siihen on tiivistetty muistoja ja jotenkin se tuo mieleen ajan lähempänä sitä, kun Hopeanuoli tuli Suomeen.

Näin Hopeanuoli siis näkyi vuonna 2010 Japani-aiheisissa lehdissä, se teki tiensä kahteen melko peräkkäin ilmestyneeseen lehteen ja pääsi jopa kansikuvaksi. Osa minusta odottaa yhä edelleen milloin pääsemme näkemään oikein Weediä lehtien kansissa. Olisi hienoa herätellä aihetta taas lehdissä muutenkin kuin parin mainoksen myötä, vaikka erottuvathan ne sieltäkin hyvin.

Lue myös:
Hopeanuoli Anime-lehdessä (3/2010)

^ Etsiskelen muuten edelleen tätä lehteä. Saa vinkata.
Hölmö kun olin ja menin omani myymään aikoja sitten ja alkoi kaduttaa.

torstai 12. joulukuuta 2013

Häröweedo

 Tämä on joulukalenterin 12. luukku.

Ihailkaa myös Härönuolta.

Varoitus: kuvat sisältävät broilereita suomimangasta.

Kohtauksille on haettu muistiapua (vaikeuksia hahmottaa missä pokkarissa mitäkin tapahtui..) Kaksoissolasta. Sieltä löytyy monille näistä varmasti oikeat pokkarit ja sivut, jos kaipailette.
____________________

Ensinnäkin:


Sille on syynsä. Olen edelleen hieman kipeänä ja pääsin tänään töissä tekemään hieman fyysisempää työtä. En jaksanut tai ehtinyt ajatella koko luukkua ennenkuin vasta kotiin päästyäni.


Pahoittelen skannauksen keskiosan epäselkeyttä.

 Koska Weed on huomattavasti koirakeskeisempi sarja kuin edeltäjänsä (siellä häröilyä oli myös ihmisten keskuudessa. Tai no, Daisuken) on häröilystä tullut enemmänkin koirien hommaa. Sarjan aikana on hieman enemmän kaikenlaista pieruhuumoria, joka ei kaikkiin iske. Varsinkin G.B. ja Sasuke tuntuvat olevan hahmot, joiden huumoristista sekoilua katsellaan paljon.

Kiveksiä suuhun ja poskeen.

Myös Kyoshiro saa osansa näistä hauskuuksista silloin tällöin.


Yllättämään pääsevät kuitenkin pääosin vakavina ja hillittyinäkin pidetyt hahmot. Tesshinin ja Jeromen (haarojen) läheisyys jäi monen mieleen.

 Pahin loukkaus. Ikinä.

Koolla on väliä.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Sarjakuvaprojekti

En oikein edes muista mistä aihe sarjakuvaan lähti alkujaan. Omakustanteesta aloin haaveilla jo muutamia vuosia taaksepäin, kun kävin Sarjakuvakeskuksessa. Jossakin vaiheessa ajatukset lähtivät vierimään siihen suuntaan, että olisi upeaa saada edes yksi sarjakuva kokonaisuudessaan valmiiksi. Näin ollen päätin, että sarjakuva voi olla lyhyt, jotta jaksan panostaa siihen hieman enemmän. Tarinan ja idean keksiminen oli vaikeaa, sitten aloin tutustua Ginga-aiheisiin doujinsheihin. Päätin ottaa jotakin aiheen vierestä, mutta silti juonta mukaillen ja tämä on lopputulos johon päädyin. Omakustanteesta ei ole tietoa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa...


Monet näkivät valmiin sarjakuvan Ginga Spiralin joulukalenterista, mutta tässä blogitekstissä käy ilmi myös paljon asioita, joita on käyty läpi projektissa ennen lopputulosta, jonka olette nähneet.


"Sakura tietää ettei hänellä ole enää paljoa aikaa jäljellä. Laittaessaan Weediä nukkumaan hän sanoo, että haluaa kertoa tuolle tarinan. Sakura kertoo nuoresta akita-koirasta, joka päätyi seikkailuun. Tahto tuoda rauha saivat tuon jaksamaan läpi vaikeiden haasteiden. Matkalla siitä pennusta kasvoi vahva uros, joka sai kaikki puolelleen päättäväisyydellään.

Mutta se syy miksi tästä uroksesta tuli legendaarinen, kunnioitettu ja rakastettu ei johtunut pelkästään voimasta ja älystä. Se johtui siitä, että hänellä oli aina muita tukemassa ja auttamassa. Todellinen vahvuus on ystävyys.

Joten poikani, selviät aina vaikka jonakin päivänä en olisi enää täällä. Olen aina kanssasi, et koskaan ole yksin."


Tietysti kaikki alkoi idean synnyttyä luonnostelulla. Laittamistani esimerkeistä näkee, että sivujen luonnokset eivät loppujen lopuksi muuttuneet niin paljoa lopullisessa versiossa. Joitakin luonnoksiin jääneistä ominaisuuksista jäin kyllä kaipaamaan, koska kaikkea ei voi mitenkään piirtää kahta kertaa täysin samalla tavalla. Myös kertomus meni sarjakuvan lopullisessa versiossa täysin samalla tavalla kuin alkujaan kirjoittamassani versiossa. Silti olin ihan tyytyväinen kumpaankin, sekä luonnokseen, että lopulliseen versioon.

Kaikista kätevimmin sarjakuvan löytää kokonaisuudessaan deviantART-tililtäni. Tosin tällä hetkellä vain englanniksi. Suomeksi sarjakuva löytyy joulukalenterista, mutta jahka laitan sen jonnekin lopullisena versiona asettelen tekstit hieman paremmin.