Mietteitä susiosasta

Törmäsin hiljattain Facebookissa mielenkiintoiseen keskusteluun siitä millaiseksi suomalaiset fanit ovat omalta osaltaan kokeneet Hopeanuoli-mangan susiosan. Kirjoitin aiheesta muutaman viestin jo tuohon keskusteluun, mutta se innosti minua siinä määrin, että halusin jakaa mietteitäni susiosasta myös täällä blogin puolella. Olisi myös hauskaa kuulla teidän mielipiteitänne!

________________________________________________

Susiosa on jollakin tavalla vieras ja outo, minun on vaikea mieltää sitä osaksi kokonaisuutta sen irtonaisuuden vuoksi. Olen foorumilta aikoinaan lukenut, että Takahashi oli alunperin suunnitellut sarjan loppumisen Akakabuton kukistumiseen, mutta kustantaja halusi sille jatkoa (kaipaisin myös tähän varmistuksen, missä hän on näin sanonut?). Susiosa ei siis näin ollen olisi ollut Takahashin alkuperäinen suunnitelma, jolla on varmasti oma vaikutuksensa siihen, miksi miellän monen muun tavoin susiosan enemmänkin lisätarinaksi. 

En sano, että susiosa olisi kuitenkaan äärettömän huono ja se olisi pitänyt kokonaan jättää turhana pois. Kyse on enemmänkin siitä, että siinä tapahtuu niin paljon, että se olisi ansainnut syvemmän perehtymisen ja ehkä jopa oman tarinansa. Susiosa on tiivistetty vaivaiseen viiteen pokkariin, jonka aikana tulee aivan tolkuton määrä uusia asioita, joita ei ehdi sisäistää. En vieläkään kykene omaksumaan kunnolla susiosan tapahtumia, saatika, että muistaisin kunnolla hahmojen nimiä tai kuka kuului mihinkin sakkiin. 

Susiosa on sekava ja nopeatempoinen eikä jotenkin tunnu istuvan hyvin harkitusti edenneen Akakabuto-osan jatkoksi. Moni on minun laillani tutustunut Hopeanuoleen animen kautta, josta jäi sellainen tunne, että Akakabuton kukistuminen oli se viimeinen määränpää, johon koko sarjan aikana on valmistauduttu. Yhdeksi ongelmaksi koituu myös se, että susiosaa ei pysty millään tavalla aavistamaan etukäteen vaan se tulee täysin tyhjästä. Sudet eivät vihjaa olemassa olostaan millään tavalla sarjan aikana ennenkuin ne vain putkahtavat jostakin. 

Osassa on kuitenkin paljon hyvääkin, joista haluaisinkin mainita heti ensimmäiseksi mielenkiintoiset hahmot, iskut ja juoni, joka ei vain yksinkertaisesti pääse oikeuksiinsa näin tiivistettynä tarinana. Sudet ovat siitä loistava valinta villikoirien uhaksi, että ne ovat hyvin lähellä samaa lajia toisin kuin aikaisemmin olleet karhut, mutta silti hyvin erilaisia. Susista huokuu mystinen voima ja ne näyttävät ylväiltä ja herättävät kunnioitusta - ne ovat koirien esi-isiä.

Lyhyen tarinan yhtenä ongelmana onkin varmaan se, että hahmoihin ei ehdi tutustua kunnolla. Niillä kaikilla tuntuu olevan rutkasti menneisyyttä, mutta tälläiset käydään läpi useimmiten vain nopeina flashbackeina. Aika lailla sama juttu on myös erilaisten iskujen kanssa, ainakin siitä päätellen, että Zetsu Tenrō Battōga on ainoa mikä on jäänyt näistä itselleni mieleen.

Oma suosikkini tästä osasta oli kuitenkin ehdottomasti loppu. Ei siis susiosan loppuminen vaan viimeinen kohtaus, jossa Gin ja muut käyvät jättämässä hyvästit Gohēlle. Tämä tuntui jotenkin paljon luonnollisemmalta ja liikuttavammalta lopetukselta kuin jos Takahashi olisi päättänyt sarjan pelkästään uuden vihollisen kukistumiseen. 

Mietteitä animesta

Ginga Densetsu Weed: Orion -animesta on ollut keskustelua silloin tällöin. Ollaanko sitä tekemässä ollenkaan, onko sille kiinnostusta? Mahtaako Weedin saama kritiikki vaikuttaa mahdollisiin tuleviinkin animesarjoihin vai menestyikö se oikeastaan ihan hyvin loppujen lopuksi?

Alkuperäinen kuva © Yoshihiro Takahashi

Olen alkanut arvostaa jo olemassaolevien animesarjojen huonojakin ominaisuuksia siinä mielessä, että tiedän mistä asioista itse nautin kaikista eniten katsojana ja missä voisi olla parantamisen varaa tulevaisuudessa, jos uusia lähdetään tekemään. Ehkä kenties hieman hassua, mutta ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä minulla ei ole suinkaan animen laatu vaan se miten se seuraa alkuperäistä tarinaa. Sekä Hopeanuolessa että Weedissä oli pientä säätöä, jota tulee lähestulkoon aina niin animen kuin elokuvienkin kanssa - kaikkea ei voi yksinkertaisesti saada mukaan, jotain on pakko jättää pois. Hopeanuolessa se oli lähinnä susiosa ja pienet yksityiskohdat, mutta Weedissä mentiin rutkasti pidemmälle, sillä se jätettiin sarjan puoliväliin ja alkuperäistä tarinaa muokattiin toisinaan jopa radikaalisti.

Alkuperäinen kuva © Yoshihiro Takahashi

Piirtotyyli ja laatu ovat tärkeitä toki, mutta ne eivät ole omalla listallani korkeimpana. Laatuun vaikuttaa moni asia: budjetti, aika ja eri ihmiset piirtämässä, noin muutamia mainitakseni. Tarkemmin ajateltuna huonokaan laatu ei pistä silmään niin paljon kuin rajusti sarjan aikana vaihteleva piirtotyyli. Itse pidän siitä, että laatu on suhteellisen tasaista alusta loppuun. Vaikka olenkin blogissani esitellyt usein löytämiäni derp-kuvia niin tahdon kuitenkin sanoa, että niin kauan kuin ne eivät hyppää silmiin sarjaa katsoessa niin ne eivät ole koskaan minua haitanneet ja "parhaimmissakin" animaatioelokuvissa on niitä.

Yksi asia, jota itse Takahashikin on kritisoinut molemmissa animeissa on se, että niiden tyyli ei muistuta hänen omaansa. Vaikka Weedissä onkin omat ongelmansa niin omasta mielestäni se oli ottanut siinä mielessä ison askeleen, että tyyli oli jo selkeästi Gingamaisempi ja ulkonäöt vastaavat huomattavasti enemmän sitä, miltä hahmojen kuuluisikin näyttää. Tästä herääkin mielenkiinto sitä kohtaan miten hienolta voisi näyttää anime, joka vastaisi tyyliltään ja laadultaan enemmän Takahashin tyyliä. Olen kuitenkin itse hyvin avoin sen suhteen, että olisi aiheeseen liittyvä anime laadultaan millainen tahansa niin katsoisin sen varmasti ja hankkisin omaksi ennemmin tai myöhemmin. Isoin munaus olisi omasta mielestäni tehdä sellainen sarja joka vastaisi tasoltaan useimpien nykyisten piirettyjen tasoa eli 3D-animaatio, joka on tehty vähän sinnepäin.

Alkuperäinen kuva © Yoshihiro Takahashi

Olen kuitenkin vähän huolissani siitä, saavatko Takahashin nykyiset sarjat enää siinä mielessä huomiota, että niistä kannattaisi tehdä animea. Siitä lähtien, kun sain kuulla Orionista, minulla ei ole varsinaisesti koskaan ollut mielenkiintoa ks. sarjaa kohtaan. Minulle se on vain jatko-osan jatko-osa, jossa ei ole enää samanlaista koukuttavuutta, kuin edeltävissä sarjoissa. En ole koskaan kokenut Orionin tarjoavan mitään kauhean uutta ja ennen näkemätöntä, joka vetäisi jalat alta hetkessä. Tämä on harmi kuitenkin sinänsä, sillä Orion vaikuttaisi hahmona todella lupaavalta olemalla luonteeltaan hyvin erilainen kuin edeltävät päähenkilöt. Saamani käsityksen mukaan Orion ei ole Japanissakaan mitenkään ihan hirveän suosittu (voin kyllä olla väärässäkin). Takahashin tuotantoa oli kuitenkin esillä Anime Japan2014-tapahtumassa ja tarkoituksena oli ilmeisimmin herättää kiinnostusta sarjan animointia kohtaan.

Sittemmin ilmoitettiin kuitenkin ainakin ensimmäisen saagan loppumisesta ja olettaisin, että se on jäämässä ehkä pidemmällekin tauolle Ginga Densetsu Akamen tieltä. GDA vaikuttaisi kuitenkin sarjana innostavalta, sillä se palaa ajassa reilusti taaksepäin ja toivon mukaan kertoo myös GNG:n aikaisesta hahmoista. Siitä huolimatta se on oma itsenäinen sarjansa, johon on helppoa päästä mukaan toisin kuin Orionia ajatellen pitäisi olla tutustunut melkolailla ensin sitä edeltävään kahteen sarjaan.

Ginga Densetsu Akame

Koska en itse käy blogissani läpi eri osien arvosteluja, menen tämän osan läpi pelkästään näin fiilispohjalta ja kerron vähän mietteitäni tästä uudesta sarjasta. Minulta löytyi jo ennestään Gorakussa julkaistut lehdet, joissa kyseinen sarja on päässyt kansikuviin, mutta olin utelias myös tämän ensimmäisen mangan suhteen ja päätin ostaa sen nyt ainakin näin kokeeksi vaikken muita osia innostuisikaan ostamaan. Suurin positiivinen yllätys oli melko varmasti tämä kansi, sillä Takahashilla on jo Weed-mangan ajoista lähtien ollut kansikuvissa lähinnä leijuvia koiria, useimmiten valokuvataustalla. Tällä kertaa koko kansikuva oli piirretty taustaa myöten ja näytti todella kutsuvalta ja erilaiselta. Onkohan tässä nyt lupaava uusi sarja Takahashilta?

Muistelen miten Orionin aikana osa pohti sitä, että toivottavasti tuon kyseisen sarjan jälkeen ei tule uutta tarinaa jostakin Orionin pennusta. Kun Takahashi ilmoitti Orionin ensimmäisen saagan päättyvän, saatiin kuulla myös Ginga Densetsu Akamesta. 

Muutos ei aina ole pahasta ja itse olen toiveikas, että GDA voisi tuoda vähän uusia tuulia Ginga-sarjojen pariin. Itselläni sarjasta kuuleminen herätti toiveet GNG-aikoihin palaamisesta ja itseäni kiinnostaisikin kaikista eniten juuri Akamen ja Kurojakin laumojen välinen historia sekä varsinkin näiden kahden nuoruudesta ja lauman johtoon nousemisesta. Olin aika lievästi sanottuna pettynyt, kun alun väärinkäsitysten jälkeen kuultiin, että tarinassa esiintyvä pentu ei ollutkaan itse Akame vaan joku tämän esi-isistä, ns. "ensimmäinen Akame". Tuntui, että ajassa mentiin kuitenkin liian kauan taaksepäin ja sarja on enemmänkin Ganinin tasolla ja hyvin ihmiskeskeistä. Varsinkin historiasta kertovan osion hyvin pitkä jatkuminen saa jo vähän huolestumaan, että päästäänkö tässä ollenkaan itse Akameen, vaikka useissa kansikuvissa näkyykin GNG:n aikaisia hahmoja. 

 Ensimmäisestä osasta löytyi samaiset värisivut, joita nähtiin ensimmäisessä Manga Gorakussa. Tähän mangaan oli kuitenkin lisätty muutamia lukujen aloituskuvia ja hahmoesittely, joita Gorakussa ei ollut. Esimerkkinä tuo yläpuolella olevan viimeisen kuvan mustavalkoinen.

Sekä nämä.

Kuultuani sarjan käsittelevän ainakin näin aluksi Hakutakaa, kiinnostukseni hiipui enkä jaksanut enää lukea juonitiivistelmiä tai pysyä sarjan perässä pahemmin muutenkaan. Sarjan ihmiskeskeisyys on huomattavaa vielä tässä osassa ja aiheutti saman kiinnostuksen puutteen kuin Fangin kanssa. Toisaalta igojen ja kougien historia kiinnostaa, mutta sarjasta ei ihan hirveästi saa irti pelkällä kuvalukemisella näin loppujen lopuksi. Nostan kuitenkin hattua Takahashin panostukselle, sillä hahmot vaikuttavat mielenkiintoisilta ja vaikka itse pidänkin kaikkein eniten Takahashin tyylistä GNG:n aikoihin niin tätä mangaa oli ihan mukavaa selata läpi ja löysin muutamia jakamisen arvoisia kuviakin, kerta itse tykkään kaikista eniten bongailla näitä hienoja lukujen aloituskuvia tms.

Kiinnostukseni hiipumisesta huolimatta olen yhä toiveikas sen suhteen, että voisin kiinnostua sarjasta, mikäli siinä päästäisiin itse Akameen. Kansikuvien suhteen olen myös hyvin kiinnostunut ja maltan tuskin odottaa mitä kaikkea Takahashi niihin vielä keksiikään.

Hougen ja Genba – ihmisten uhrit?

Akakabuto ja Kaibutsu – ihmisten uhrit?

Edellä mainittujen jälkeen päästäänkin näihin veljeksiin, joiden osalta asetelma on hyvin erilainen, sillä kyseessä ei ole niinkään mitä ihmiset tekivät vaan mitä he eivät tehneet. Hougenin ja Genban tilanne on myös hyvin realistinen verrattuna yli 10-metriseen karhuun ja geenimanipuloituun jättiläiskoiraan, sillä tälläisissä olosuhteissa on tavattu surullisen monia muitakin koiria oikeassa elämässä - ne eivät tosin lähteneet sen jälkeen oletettavastikaan hakemaan maailmanherruutta ja kostoa.

Paikkaa josta Hougen ja Genba tavattiin ensimmäisen kerran näytetään mangassa hyvin ränsistyneenä rakennuksena keskeltä metsää. Hajua kuvataan useaan otteeseen niin hirveäksi, että joku ohi kulkeneista koirista oli luullut paikkaa sikalaksi. Siellä veljekset useiden muiden koirien kanssa olivat vankeina näiden omistajan välinpitämättömyyden takia. 

Ensimmäisen koiran kuoltua Hougen ja Genba yllyttävät koiria kannibalismiin, joka lopulta johtaa siihen, että koirat syövät toisiaan elävältä, kunnes enää Hougen ja Genba ovat jäljellä. Omistajan viimein saapuessa paikalle nämä syövät tämänkin, sekä hyökkäävän omistajaa etsimään tulleiden poliisien kimppuun ja karkaavat samalla. 

Tässä kohtaa tilanne saa kuitenkin erilaisen käänteen, sillä sen sijaan, että veljekset aikoisivat kostaa ihmisille kokemansa takia, ne alkavatkin kerätä itselleen laumaa ja Hougenin johdolla tavoitella Japanin herruutta. Loppujen lopuksi näyttäisi siltä, että Hougenin ja Genban kokemalla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä niiden toiminnan suhteen vaan niiden menneisyys kouli veljeksistä vain vahvempia, kovempia ja raaempia. 

Akakabuto ja Kaibutsu – ihmisten uhrit?

Niiden Ginga-sarjojen osalta, joihin olen itse tutustunut, on pahiksista jääneet päällimmäisinä mieleen nämä otsikossa mainitut hahmot juurikin sen takia, että ihminen on teoillaan vaikuttanut edes osittain niiden toimintaan. Mielestäni Akakabuton ja Kaibutsun kaltaiset pahikset ovat erikoisia ja mielenkiintoisia, sillä vaikka niiden motiivina onkin perinteinen kosto, tuntuu se jokseenkin tietyssä määrin oikeutetulta, kun syynä on jokin muu kuin yleinen maailmanherruuden ja vallan tavoitteleminen ihan vain koska miksikäs ei.

Koska hyvin monissa sarjoissa keskitytään siihen mitä tapahtuu päähenkilöiden näkökulmasta olen monesti ajatellut, että kaivattaisiin lisää pääpahistenkin näkökulmaa antamaan vähän erilaista perspektiiviä tuttuun tarinaan.

Mainittakoon, että alkujaan Akakabuto hyökkäsi karjan kimppuun, joka sai ihmiset sen perään. Ei ole tavatonta, että karhu käy kimppuun, jos sitä metsästetään koirin ja asein, mutta varsinainen sekoaminen tapahtui vasta Gohein luodin vahingoitettua sen keskushermostoa. Tämän takia se ei enää nukkunut talviunta mikä varmasti osaltaan vaikuttaa myös karhun aggressiiviseen käyttäytymiseen.

Akakabuto alkoi koota armeijaa, johon varmasti vaikutti myöskin se, että koirat tekivät samaa. Karhut puolustivat valtaamaansa aluetta, kun taas koirat keräsivät armeijaa tuhotakseen vihollisen ja vallatakseen alueet takaisin.

Seuraavaksi vielä Akakabutoakin äärimmäisempi esimerkki: koe-eläimenä pidetty Kaibutsu. Pelkästään ulkomuoto kertoo kaikesta mitä se on kokenut koe-eläimenä ollessaan, sillä hahmo ei enää muistuta edes täysin koiraa. Kaibutsulla ei ole mitään mainittua nimeä, sitä kutsutaan sarjan aikana koirien keskuudessa hirviöksi ja toisen kutsumanimensä P4:n se on saanut rakennuksen mukaan, jossa sitä pidettiin, kunnes se ei enää kestänyt vaan karkasi.

Kokemastaan huolimatta Kaibutsu vaikuttaa hahmona oikeastaan hyvin selväjärkiseltä sillä sen kantama kauna koskee aluksi lähinnä pelkästään ihmisiä eikä se näin ollen pahemmin piittaa muista koirista elleivät ne asettuneet sen tielle.

Milloin GDA tulee Suomeen ja muita kysymyksiä

Ajattelin että voisin koota tälläisen pienen postauksen näihin suhteellisen ajankohtaisiin kysymyksiin liittyen, josko tällä tavoin voin auttaa edes jotenkin levittämään tietoa ja korjata väärinkäsityksiä. Lisättävää tai korjauksia voi heitellä kommentteihin niin voin lisäillä niitä tekstiin tarpeen tullen.

Milloin Ginga Densetsu Akame tulee Suomeen?
Mangan ensimmäinen osa julkaistiin Japanissa syyskuussa, tähän asti mangaa on julkaistu luvuittain Manga Goraku-lehdessä. Mangaa on siis julkaistu vasta japaniksi ja se on aika alkutekijöissään.

Suomeksi julkaisemisesta ei ole vielä tietoakaan, mutta mangaa voi ennakkotilata Urumista  ja Ginga.fi-kaupasta. Lisäksi mangaa pystyy tällä hetkellä ostamaan myös eBaysta, mikäli ulkomailta tilaaminen ei ole ongelma.

Milloin Orion tulee suomeksi?

"Hoi. Pieni tarkennus: näillä näkymin Orion julkaistaan ennemmin tai myöhemmin. Weed näet menestyy sen verran hyvin. Mutta ajasta ei ole vielä suunnitelmia. Periaatteessa on mahdollista että se alkaa Weedin ollessa yhä kesken, mutta tästä en lupaile mitään. Kun en vielä tiedä."

- Antti-setä (Kaksoissolan foorumi)

Tuleeko Orionista anime?
Animen tekemisestä ei ole tietoa. Anime Japan2014-tapahtumassa oli Ginga-sarjaa näytillä ja tarkoituksena oli ilmeisesti herättää kiinnostusta myös Orionin animointia kohtaan.

Animea ajatellen on tehty myös addressi, jolla ei ilmeisestikään ole ollut vielä kummoisempaa vaikutusta, mutta sen voi halutessaan käydä allekirjoittamassa.

Mitä kaikkea on julkaistu suomeksi?

Hopeanuoli 1-18 (koko sarja)
julkaistu 2010-2011
otettu myöhemmin toinen painos

Hopeanuoli 1, erikoispainos
(sisältää Takahashin tervehdyksen ja värikuvia)
julkaistu 2011

Meteor Gin
julkaistu 2011, otettu kolme painosta

WEED 1->
alettu julkaista 2011, menossa edelleen

Ginga Densetsu Riki
(sisältää Takahashin tervehdyksen ja värikuvia)
julkaistu 2012

Shin Gaiden 1
julkaistu 2012

Shin Gaiden 2
(sisältää GANIN-tarinan)
julkaistu 2012

Weed Gaiden
julkaistu 2014

FANG 1-2
julkaistu 2014

TULOSSA

"Seuraava Takahashi-julkaisu Weedin ja Hopsun ohella tullee ennen joulua myyntiin. 
Vihje: yhden kirjan mittainen. 

Jo alkuvuodesta 2015 tulee lisää Takahashia."

- Antti-setä

Uutta sarjaa voi arvailla Kaksoissolan foorumilla. 

UUSIA JULKAISUJA VOI KÄTEVÄSTI SEURATA ESIM.

SANGATSU MANGAN SIVUILTA!

Goraku 9/5 ja muuta

Tämän Gorakun hankkiminen olikin pientä säätämistä (kiitos PayPalin), mutta sainpahan sen sitten loppujen lopuksi. Kyseessä on jo toinen Weekly Manga Goraku, jossa Ginga Densetsu Akame on päässyt kanteen, lisäksi tässäkin osassa oli värisivuja. En oikeastaan muuten Akamea seuraakaan, mutta on tullut huomattua, että kun näitä osia jälkeenpäin haluaisi niin niitä ei tunnu löytyvän mistään. Ja jos löytyy niin niistä saa maksaa tyyliin oikean kätensä ja syödä kynsiä viikon.

Tämän osan kansikuva oli aivan upea, mikä olikin jo lähinnä se syy, miksi tämän hankin. En ole jaksanut seurata itse tarinan kulkua pahemmin enää sen jälkeen, kun paljastui, että ensimmäisen osan pentu olikin jälleen joku Akamen esi-isä tai vastaavaa. Vähän huolettaa päästäänkö tässä itse hahmoon ollenkaan vai onko tämä pidempi versio Ganinista.

Lisäksi tein vaihtokaupat parin jäljelle jääneen mallikuvan osalta ja hamusin itselleni muutamat GNG-magneetit, jotka eivät olleet menneet kaupaksi (ihme, koska ne ovat todella kiven alla ja näiden hinnat olivat hyvin alhaiset). Sain samanlaisen Daisuken takaisin, jonka myin jossain vaiheessa pois ja sen kaveriksi toisen ja Goheen tietysti. Daisuke on metka hahmo, oikeastaan ainoita ihmishahmoja joista sarjassa pidän eikä näin ollen haittaa yhtään omistaa hänestä parit oheistuotteet.

 Värisivuja.

Koin tämän hivenen Tesshiniä ulkonäöltään muistuttavan kogan kiinnostavaksi. Lisäksi: ooh, naissoturi (luulisin). Nämä aina hyppäävät vähän silmiin uroskeskeisyyden takia, joskin itseäni ei pahemmin haittaisi, vaikkei tarinassa esiintyisikään ollenkaan narttuja tai koirien sukupuolia ei erottaisi toisistaan.

Tässä teille taas lehden muiden sarjojen antia. Tapanani on bongailla kaikenlaista.

Jeij, lisää koiria.

Mitä.

Tuo leuka.

Sekä yhden sarjan ilmesatoa:

Noin, siinä oli teille Goraku tiivistettynä.

Töttöröö, vähän fanmade kamaa, jota ei ole tullut näytettyä. Kyoshiro kolahti tänään postiluukusta, mutta pinssit ovat hilluneet hyllyssäni jo hyvän aikaa.

Lopuksi vielä tämä älyttömän komea GNG-mallikuva. Ostin alunperin oikeastaan kaksi ihmismallikuvaa, jotka eivät tulleet koskaan perille (mainitsinkin tästä ohimennen näköjään kesäkuussa facebook-sivulla). Kun yritin ottaa sitten myyjään yhteyttä niin en saanut vastausta useaan kuukauteen ja hän oli tapahtuneesta sen verran pahoillaan, että sain tämän korvaukseksi. Harmi silti postiin hukkuneita, harvinaisia GNG-mallikuvia.

Figuurien kustomointi 2

Ensimmäinen osa

Sain lukijoiden viikossa lisää toiveita custom-tuotteista, joten tarkoituksenani oli alunperin maalata uudestaan kirpputorilta löytämäni saksanpaimenkoira-figuuri, mutta koska pistin sen jemmaan joksikin aikaa löysin sitä etsiessäni kolme pientä koirafiguuria, jotka myös päätin kustomoida. 

Nämä eivät kieltämättä onnistuneet ihan niin laadukkaasti kuin tuo ensimmäinen, maalaaminen ei ole vahvimpia puoliani ja tarvitsisin ilmeisesti vielä vähän pienemmän siveltimen ihan pikkuisiin yksityiskohtiin. Varsinkin pienimpien figuurien kanssa maalaaminen oli todella haasteellista silmien osalta ja niistä tulikin lievästi sanottuna aika derpin näköisiä. 

Tässäpä nyt ensiksi tämä kirpputorilta löytämäni koirafiguuri, josta päätin kustomoida Johnin, sillä tuo kuuluu suosikkihahmoihini. Kovin iso ero ei loppujen lopuksi ollut, mutta päätin käyttää kokeeksi Johnin pohjavärinä vaaleampaa, vähän nuden tapaista sävyä, jonka ajattelin sopivan hahmolle enemmän.

Lisäksi kustomoinnin kohteeksi nappasin tälläiset kaverit, joka oli oikeastaan siitä itselleni älyttömän nostalgista, että tapasin leikkiä näillä figuureilla pienenä. Keskimmäinen oli Gin ja vasemmanpuoleinen oli Smith, tuolloin en vielä tajunnut, että olisin halutessani voinut maalata hahmot oikeamman värisiksi. Näin myöhemmin tulin siihen tulokseen, että tässähän ovat Weed, Mer ja GB, joskin viimeinen näyttäisi sopivan ehkä edelleen rakenteeltaan huomattavasti paremmin Smithiksi.

Tässä vähän välineitäni, viimeksi en tajunnut ottaa niistä kuvia. Alle joku vanha sanomalehti, mainos tms. Lisäksi akryylimaaleja, eri kokoisia siveltimiä, paletti ja lakkaa. Tämän lisäksi kannattaa varata vettä ja jokin talouspaperi tai vastaava. 

Ihan tälläisiä pieniä vinkkejä, jos olette kokemattomia maalaamisen suhteen: 

Pese sivellin aina ennen värin vaihtamista, jos maali ei tunnu tarttuvan kauhean hyvin figuuriin ja pensseli tuntuu olevan kuiva, kannattaa sitä kostuttaa vähäsen, mutta painella aina ylimääräiset paperille, koska muuten maalista tulee taas liian juoksevaa. Eli sopivasti vettä ja maalia. 

Mitä paksumpaa haluaa, sitä enemmän maalia.

 Tässäpä hieman välivaiheita figuurien pohjaväreistä. Akryylimaalit ovat aika peittäviä, joten pohjavärin voi maalata suoraan vanhan päälle, mutta joissakin tapauksissa figuuri kannattaa maalata ensin valkoiseksi, jos pohjaväri on esimerkiksi tumma ja olisi tarkoitus saada siihen joku kirkas väri päälle.

Kaikkia kohtia ei kuitenkaan tarvitse maalata peittoon, jos siihen on tulossa samaa sävyä tai tummempaa. Itse jätin Johnin selän mustaksi, jotta voin maalailla siihen päälle lisää.

Loppujen lopuksi figuureista tuli tämän näköisiä, olin tässä vaiheessa heittänyt niihin jo lakkakerroksen lopuksi päälle:

Jostakin syystä tämä kolmikko on oikein soma, nämä ovat kuitenkin sen verran pieniä, että jatkossa taidan tarvita pienemmän siveltimen yksityiskohtiin. Varsinkin figuurien silmät ovat koomisen näköiset. Puhumattakaan siitä, että maalasin näitä vielä lähempänä kolmea aamuyöllä, jolloin oli jo suhteellisen hämärää.

Johnista tuli valitettavasti aika pliisu. En oikein tiedä maalaanko tämän päälle jossakin vaiheessa vai kokeilenko huoliiko joku tämän. En usko pitäväni tätä itse toisin kuin nuo pienet figuurit.