maanantai 8. marraskuuta 2021

Yoshihiro Takahashin 50-vuotis näyttely Japanissa (Yokote Masuda Manga Museum)

Ajattelin, että tämä tapahtuma on sen verran kiinnostava ja erikoinen, että voisin kirjoitella siitä juttua, koska sitä seurataan aktiivisesti niillä kanavilla joissa pyörin itse lähinnä japaniksi ja englanniksi. Osalle seuraajistani on ollut tärkeää, että tietoa on myös saatavilla suomeksi ja tämä on mielestäni blogiinkin ikuistamisen arvoinen juttu, vaikka en sitä olekaan itse päässyt paikan päälle todistamaan. Kyseessä on tosiaan edelleen käynnissä oleva juhlavuotisnäyttely, joka on järjestetty Yokoten mangamuseossa, Japanissa.

Näyttely on voimassa 9.10. - 5.12.2021 ja Takahashi vieraili siellä nimikirjoitustilaisuuksissa avajaispäivänä ja seuraavana päivänä. Museo on järjestänyt näyttelyn kunniaksi pientä Ginga-teemaista ohjelmaa ja sarja on huomioitu myös entistä enemmän kahvilan ja oheistuotteidenkin puolella. Museo on myös maininnut, että oheistuotteita tulisi mahdollisesti yleiseen myyntiinkin, mahdollisesti näyttelyn jälkeen. Todennäköisesti näiden tilaamiseen saattaa kuitenkin tarvita välikäden (minulla ei ole asiasta tarkempia tietoja, koska en ole koskaan tilannut museolta mitään).

Yokoten mangamuseo ei ole Gingan saralla täysin vieras nimi, sillä vuoden 2019 paikkeilla se tuli tutuksi jo muutamista Ginga-aiheisista oheistuotteista. Suomeen rantautui mm. Urumin kautta joitakin pinssejä, avaimenperiä, karkkeja, printtejä ja paitojakin. Kahvilassa sai myös nauttia teemaan sopivasta juomasta ja ruoka-annoksesta.


50-vuotisnäyttely oli kuitenkin museolle iso juttu, sitä varten museoon kulkeva bussikin kustomointiin sopivasti näyttelyä mainostamaan.


Näyttelystä on hankalaa saada tarkkaa kuvaa vain museon somesta, mutta kävijöiden kuvien perusteella siellä oli pelkän Takahashin taiteen lisäksi myös mm. Topsangyon pehmoja.

Olen yrittänyt ottaa selvää museon järjestämistä ohjelmista ja vaikuttaisi siltä, että Seal rally -nimellä kulkeva ohjelma edellyttää tietyillä pisteillä käymistä ja sitä varten tehdyn vihkosen täyttämistä. Saaduilla leimoilla saa palkinnon.

Tämän lisäksi museo on ilmeisesti järjestänyt jonkinlaisia askartelupajoja, joissa on päässyt värittelemään mm. kalenterikuvia ja väkertämään jonkin hyrrän kaltaisen paperiympyrän, joka pyörii narun varassa. Paikan päällä on myös äänestetty suosikkihahmoja.

Kuvat paikan päältä ovat ehdottomasti upeita! Museo on pistetty päänäyttelyn mukaiseen ilmeeseen näyttävästi ja käytäviä koristavat sarjasta tutut paperihahmot, julisteet ja kävijöiden kuvista on tullut bongattua jopa Ginga-teemaisella kuvalla koristetut hissin ovet.



Yksi museon erikoisuuksia on tällä hetkellä ehdottomasti kahvion tarjonnat. Sieltä löytyy hauskasti ja sarjaan sopivasti tuunattuja annoksia ja juomia.


Täytyy sanoa, että oma suosikkini ovat varmaankin kuvalla varustetut juotavat.

Myymälään on myös tullut kivasti uusia oheistuotteita:



Printtien lisäksi löytyy paitoja, muovitaskuja, juliste, kangaskassi, mukeja, kahvia, kaulanauhoja ja pyyhe. Omituisena, mutta symppiksenä tuotteena myös Ginga-bussia kuvastava nenäliinapaketti!

Omia suosikkejani näistä tuotteista olivat ehdottomasti tarrat! Kuvista totesin, että niitä ei ilmeisesti myydä ollenkaan irrallaan vaan ne ostetaan gashapon-koneista setteinä. Tarraseteissä on muutamia erikoisempia kiiltäviä tarroja.



Vaikka tuotteita mahdollisesti tuleekin yleiseen myyntiin näyttelyn päätyttyä, on juuri näyttelyn käynnissä ollessa oheistuotteita ollut tosi kivasti myös Japanilaisissa huutokaupoissa, omaan silmääni ihan hyvään hintaankin. Toki siellä on myös oma osuutensa niistä myyjistä, jotka myyvät tavaraa heti överihintoihin, joten kannattaa seurailla vähän tuotteiden alkuperäisiä hintoja. Jos esimerkiksi tarroja on myyty 300 jenillä (n. 2,30 euroa) 3 kpl settinä, kannattaa miettiä kaksi kertaa lähteekö yksittäisestä tarrasta maksamaan 20 euroa vai odotella hetki, josko joku myisi niitä halvemmalla.

Suurin osa näistä tuotteista on muuten tällä hetkellä merkattu pelkästään Japanissa myytäviksi, josta johtuen esimerkiksi Buyeen kautta nämä eivät näy Mercarissa. Olen itse käyttänyt välikätenä Treasure Japania.



Tässä blogipostauksessa käytetyt valokuvat tapahtumasta:
Yokote Masuda Manga Museum (Twitter)

Lisätietoa:
http://manga-museum.com/takahashi-yoshihiro-50th
http://manga-museum.com/takahashi-yoshihiro-50th-nov2
http://manga-museum.com/

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

SOUL OF SOFT VINYL MANGA SERIES 006 GINGA (K PRODUCTIONS CO.,LTD)

 


Voi pojat, mistähän tämän kanssa edes aloittaisi. Kyseessä on K Productionsin valmistama Gin-figuuri, joka putkahti yllättäen myyntiin 31.8.2021. Siitä valmistettiin rajoitettu 150 kappaleen painos ja kyseinen figuuri on yhä tämän postauksen julkaisun hetkellä myynnissä valmistajan sivuilla.


Figuuri kulkee nimellä sofubi, joka on yleinen termi pehmeästä vinyylistä valmistetuille leluille. Verrattuna REDSHARKin valmistamiin sofubeihin, tämä figuuri on kuitenkin selvästi kovempaa materiaalia. Figuuri seisoo tukevasti jaloillaan ja sen raajat, pää ja ilmeisesti häntäkin (en uskaltanut liikutella sitä yhtä paljon kuin muita osia) ovat liikuteltavissa eri asentoihin. 

Figuuri on korkeudeltaan 15cm, valmistettu Japanissa ja sen hinta on 4950 Thaimaan bahtia eli noin 150 dollaria tai hieman päälle 126 euroa. Tilasin sen suoraan K Productionilta, jolloin hinta postikuluineen oli melkein 200 euroa ja Suomen päässä siitä joutui maksamaan vielä tullit/verot, joiden jälkeen hinta oli melkein 250 euroa kaiken kaikkiaan... eli ei todellakaan edullisimmasta päästä.

Ymmärsin kyllä, että hintaan vaikuttaa pieni painos ja figuurin koko - se on suurin koskaan Gingasta valmistettu figuuri tähän mennessä - mutta se ei tarkoita etteikö se olisi kirpaissut lompakossa isosti, koska siihen meni aikalailla kaikki säästöni. Harkitsin itseasiassa, että tämä figuuri jää hankkimatta sen kovan hinnan vuoksi, mutta mitä enemmän näin siitä kuvia ja tajusin miten suuri se oikeasti on ja miten sen saa eri asentoihin... murtumakohtani oli se, kun näin lopulta unta siitä, että sain tämän figuurin vahingossa FaNeMan paketissa. Se oli unessani muuten paljon pienempi, joten yllätyin sen koosta, kun sain sen oikeasti viimein postissa. Kuvista oli tosi vaikeaa sanoa, miten iso se oikeasti onkaan!


Yllä olevassa kuvassa näkyy figuurin koko verrattuna Bandain ja REDSHARKin figuureihin.




Se, mitä rakastan ylivoimaisesti eniten tässä figuurissa on varmastikin se, miten se näyttää kaikista eniten nostalgiselta GNG-sarjan Giniltä. Figuuri on toteutettu tosi hyvin anatomiaa ja ulkonäköä myöten, kaikista tähän asti julkaistuista Gin-figuureista se muistuttaa ehdottomasti eniten alkuperäistä esikuvaansa, vaikka rakastankin vanhoja Bandain figuureja.

Siitä huolimatta, että se oli aivan tuhottoman kallis, on vaikea sanoa etteikö se olisi hintansa arvoinen. Sofubissa on paljon kivoja yksityiskohtia, jotka olivat mieleeni. Siinä on leikitelty pienillä kaiverruksilla ja muotoiluilla, joka tuo esiin mm. turkin tuntua, rintalihakset, lapaluut ja muita tyylille ominaisia piirteitä. Väritys on ehkä hieman tumma omaan makuuni, mutta ei häiritsevän paljoa.

Arvet ovat ehkä ainoa ominaisuus, joka on häirinnyt itseäni hieman heti ensimmäiset kuvat nähtyäni, koska ne ei eivät oikein erotu edukseen figuurista. En ole tosin varma miten niitä olisi voinut parantaa? Eri värillä tai paksuntamalla? Myös korvat ovat hiukan verran liian kapeat omaan makuuni.




Olen keräillyt vuosia ja kokoelmassani on paljon upeita yksilöitä, mutta tämä Gin sofubi meni ehdottomasti kärkeen. En yksinkertaisesti muista, milloin olisin ollut jostakin tuotteesta näin haltioissani, että haluaisin vain hypettää sitä jatkuvasti!

tiistai 7. syyskuuta 2021

GNG-syömäpuikot ja aterimet

 


Taas vähän oheistuotteiden mysteerisen historian selvitystä. Tämä ei ollut todellakaan helppo tapaus ja olin jo vähän niissä fiiliksissä, että minulla ei oikeastaan ole varmaan tarpeeksi infoa tämän postauksen tekemiseen, sillä valmistajan löytyminen tuntui toivottomalta.

GNG-syömäpuikoista ja aterimista ei löydy tietoa tuhottoman paljon. Vuosien aikana olen törmännyt muutamaan hassuun kuvaan. Tällä hetkellä tuntuu, että niitä ei ole säilynyt pahemmin. Samanlaisia syömäpuikkoja samalta aikakaudelta ja todennäköisesti samalta valmistajaltakin löytyy kyllä huutokaupoista.

Koska puikot ovat identtiset aterinsetin kanssa, olisi hyvin oletettavissa, että niillä on sama valmistaja, mutta täyttä varmuutta tästä ei ole.


Varmaa kuitenkin on, että puikoissa on törmätty tähän mennessä ainakin kolmeen värivariaatioon: keltainen, sininen ja vihreä. Ne ovat ilmeisesti lasten syömäpuikot ja yleisesti vastaavien koko tuntuu vaihtelevan huutokaupoissa 15-16 cm välillä.

Niiden materiaali on jonkinlaista resiiniä. Google kääntäjä kertoo materiaaliksi muutaman kohteen kuvauksessa mm. termit: styrol resin, styrool resin ja styrofoam resin. Syömäpuikkojen ympärillä olevassa nauhassa taas on termi スチロール joka kääntyy sanaksi "styrene". 

GNG Chopsticks and Chopstick Case by Satsuma1 on DeviantArt

Olen törmännyt vain yhteen kuvaan syömäpuikkojen kotelosta, jossa väri on vaaleansininen. On kuitenkin mahdollista, että koteloita on useammalla eri värillä. Jotenkin olisi lähes vaikuttanut siltä, että koteloista ja syömäpuikoista olisi löytynyt ihan hyvin pareja.

Pidän myös erittäin mahdollisena, että syömäpuikkoja on myyty ehkä useilla eri tavoin, kenties jopa ihan pelkästään, sillä silmääni osui paljon pelkkiä syömäpuikkoja ja lisäksi alkuperäisessä pakkauksessa oleva setti, jossa on pelkkä lusikka ja puikot.


Vaikka näitä syömäpuikkoja ja koteloita on suhteellisen paljon huutokaupoissa ja erilaisissa vintagea myyvissä verkkokaupoissa, yhdessäkään niistä ei mainittu valmistajaa.. Korkeintaan sarjan nimi ja ehkä sen julkaisija. Useimmissa valmistajaksi oli vain merkattu tuntematon. Mikä on aika outoa, koska niitä kuitenkin löytyi melko hyvin eri sarjoista.



Vastaan tuli myös... mielenkiintoisia käännöskukkasia:


Niitä on myös myyty osana kokonaista settiä, jossa on syömäpuikot, haarukka ja lusikka sekä kotelo.


Vaikutti siltä, että nämä aterinsarjat oli jaettu tyttöjen ja poikien sarjoihin. Tyttöjen aterimet olivat hieman erilaisella kuosilla pakkausta myöten.



Poikien aterimissa taas oli samanlainen pakkaus, kuin yllä nähdyssä GNG-setissä.




Pakkauksissa olevien tekstien kääntäminenkään ei tuottanut kauheasti tuloksia. Tytöille suunnatussa pakkauksessa on teksti なかよしセット (Nakayoshi set, "get along set"), jonka luulin ensin virheellisesti tarkoittavan Nakayoshi shōjo-mangalehteä. Se kävi järkeen, koska esimerkiksi Candy Candya on julkaistu kyseisessä lehdessä ja siitä on tehty samanlaisia oheistuotteita GNG:n kanssa. Japanilainen Ginga-fani kuitenkin korjasi virheeni ja kertoi, että kyseessä on enemmänkin yleinen sanonta kuin viittaus tuohon lehteen.

Pojille suunnatussa setissä puolestaan on teksti トリプルセット eli "triple set". Kolmen setti. Näillä tiedoilla ei ihan kauhean pitkälle pötkitä...

Samainen japaninkielinen fani kuitenkin yllätti kertomalla, että aterinsetissä mainitaan itseasiassa valmistaja. Se on Boeki Zakka Co. (貿易雑貨株式会社). Nyt meillä on siis kenties tiedossa ainakin yksi ennen tuntematon valmistaja!


sunnuntai 29. elokuuta 2021

Hylättyjä designeja

Koska rakastan itse nähdä Ginga-tuotteiden historiaa ja varsinkin, jos niistä on olemassa joitakin pieleen menneitä kokeiluita tai ideoita, jotka eivät koskaan päätyneet valmiiksi tuotteeksi asti, kysyin tällä kertaa luvan vähän erikoisempaan postaukseen.

PurePlasticin tuotteiden tekovaiheista on oikeastaan ollut kurkistus kulissien taakse vain Hougen-pehmon kanssa. Sen takia halusinkin kerätä tähän postaukseen muutamia kokeiluja, jotka eivät päätyneet lopulliseen tuotteeseen. Kaikki näistä kokeiluista ovat projekteista, joiden suunnitteluun olen osallistunut ja osan olen itsekin karsinut pois tekovaiheessa todettuani etteivät ne ole tarpeeksi hyviä.

Tämä ehkä kuitenkin avaa vähän sitä, että tuote etenee harvoin yhdellä heitolla alusta loppuun ja taustalla on paljon erilaisia kokeiluja. Oikean ja hyvän löytämiseen tarvitsee toisinaan tehdä virheitä, oppia ja kehittyä niiden pohjalta.


Isoissa akryyliavaimenperissä Weedin toteutuksen kanssa oli eniten erilaisia taustavaihtoehtoja. Suurin osa tiimistä kallistui lopulta punaisen mangataustan puoleen, mutta kokeiluvaiheessa siitä oli yhteensä neljä erilaista testiä. Tässä on vähiten suosikkini niistä:


Isoimpana ongelmana tämän taustan kanssa oli, että se oli tylsä eikä se auta korostamaan itse hahmoa. Weed hukkuu tummaan taustaan ja lisäksi taivastausta ei sovi hahmoon, joka selvästi seisoo tasaisella maalla. 


Pinssien osalta Rigelin ja Bellan kanssa oli taas kaikista eniten hakemista taustan osalta. Yksi testaamistani taustoista toi mieleen tosi vahvasti vanhan Windows taustakuvan...


Taivas tausta oli puolestaan melko lähellä päätyä lopulliseen tuotteeseen, mutta se tuntui jotenkin vajaalta ihan kuin siitä olisi puuttunut jotakin. Se toki korostaa hahmoja esiin paremmin, mutta yleensä esim. mangan kansissa nähdään enemmän vuoristoa taustalla.



Riki ja Yukimura oli puolestaan haastavin asettelun kannalta. Rikissä oli kiinni iso puhekupla, joka hankaloitti sen asettelua pinssissä ja se olisi vaatinut tosi paljon uudelleen piirtämistä, jos Rikistä olisi jäänyt näkyviin enemmän.
Pinssistä tehtiin kuitenkin testi, jossa hahmot olivat eri puolilla pinssiä, jolloin Rikistä jää enemmän näkyviin. Se ei kuitenkaan toiminut eikä näyttänyt hyvältä tai järkevältä.



Viimeisenä on vuorossa laukun kuva, jossa on karhukoirasuvun jäseniä kuutaustalla. Tähän valittu tausta oli ehdottomasti paras, se oli monien mieleen ja se korosti samaan aikaan hahmoja, mutta tuntui myös toimivan kuvassa todella luontevasti ja kokonaisuus näytti ylipäätään tosi kivalta.

Kokonaisuudessaan tähän kuvaan oli kuitenkin jopa 10 eri taustavariaatiota. Kuutausta nousi nopeasti suosikiksi ja karsin jo suunnitteluvaiheessa neljä niistä pois. Pois karsittujen joukossa oli mm. tämä kuva:


Sen isoimpana ongelmana oli ehdottomasti se, että tausta on liian samaa sävyä hahmojen kanssa. Punertavat hahmot erottuvat siitä hyvin. Weed, Gin ja Joe sen sijaan... Niin.

lauantai 21. elokuuta 2021

Pienet Gin-pinssit

 

Kuulin näistä tuotteista ensimmäistä kertaa varmaan joskus vuoden 2015 paikkeilla, jolloin niistä ei ollut paljoakaan mitään tietoa. Muistelisin, että juuri tuolloin ne eksyivät hetkeksi Suomenkin puolelle. Niitä taisi olla Huuto.netissä pari kappaletta ja niiden hinnat olivat muistaakseni 100e yläpuolella.

Ne vain ilmestyivät tyhjästä, kunnes taas katosivat vuosiksi. Parin vuoden sisään (2020-2021) niitä alkoi kuitenkin yhtäkkiä putkahdella paljon enemmän Japanin huutokauppoihin. Tai ehkä ihmiset vain huomasivat ne nopeammin, kun niiden olemassaoloon havahduttiin.





Niiden hinnat ovat vaihdelleet aikalailla 90-150e / kpl, mutta pari onnekasta on onnistunut nappaamaan niitä huomattavasti halvemmallakin. Myyjät eivät todennäköisesti ole aavistaneet miten arvokkaita tuotteet voisivat olla keräilijöille tai sitten he eivät vain piitanneet rahallisesta arvosta. Halvimmillaan pinssejä on mennyt 4000 jenin (n. 31 euroa) hintaan täysi setti ja 499 jenin (3,88 euroa) hintaan yksi pinssi. Sattuuko keräilijänä sieluun? Vähän.




Sanon täysi setti, kun puhun neljästä erilaisesta Gin-pinssistä, mutta todellisuudessa en voi mennä vannomaan etteikö niitä saattaisi olla enemmänkin. Pidän sitä kuitenkin yhä epätodennäköisempänä, koska myyntiin näyttävät eksyvän aina vain nämä samat pinssit. Pinssit ovat jonkinlaista metallia, yleensä niistä käytetään nimitystä enamel pin joka viittaisi emaloituihin pinsseihin eli niissä on käytetty emalimaalia, joka kuumennetaan kiinni metalliin. Tämän takia värit säilyvät muuttumattomana vuosikausia.

Nappasin oman Gin-pinssini japanilaisesta huutokaupasta 12 800 jenin (n. 100 euroa) hintaan. Osasin varmistautua siihen, että ne ovat todella pieniä, mutta silti koko saattoi vähän yllättää minut, kun se saapui.


Pinssi on suunnilleen noin 2 cm korkuinen, joka tekee siitä pienimpiä tuotteita kokoelmassani ikinä. Siihen nähden miten tolkuttoman pikkuruinen se on, minun on pakko nostaa hattua sille, miten hyvin ja yksityiskohtaisesti nämä pinssit on toteutettu. Mukana on jopa pikku-Ginin raidat.



Mikä näiden pinssien historia sitten on?

Selaamieni lähteiden mukaan ne sijoittuvat vuoteen 1986, jolloin GNG-anime esitettiin ensimmäistä kertaa TV:stä. Niitä on ilmeisimmin jaettu TV Asahin tytäryhtiöille ja niitä on myös käytetty mainonnassa, mutta pinssejä ei ole koskaan myyty. 

Yksi japanilainen keräilijä oli pyytänyt lisätietoja myyjältä ja myyjä oli maininnut yllä mainittujen tietojen lisäksi, että jokaisella TV-asemalla on erilainen painatus (jos ymmärsin oikein, tämä tarkoittaa kääntöpuolen tekstejä) ja koska TV Asahilla on yhteensä 24 asemaa, pinssejä on tehty todennäköisesti kaikille asemille, mutta niiden painomäärästä ei ole tietoa. Tämä kyseinen myyjä oli myynyt huutokaupoissa samaan aikaan kahden eri aseman pinssejä.

Ostamani pinssin kuvauksessa lukee puolestaan, että kyseessä on ollut pieni painos, kyse on harvinaisesta tuotteesta ja myyjä muistaa sen olevan ainakin 30 vuotta vanha ja ettei sitä ole koskaan ollut myynnissä.

Pakko myöntää, että rakastan GNG-oheistuotteiden mystisyyttä ja sitä, että aitoja oheistuotteita voi vain yhtäkkiä putkahtaa jostakin eikä kukaan ole tiennyt niiden olemassaolosta ennen sitä.