“Ginga-sarjassa kishut ovat ensisijaisesti mystisiä, taitavia ninjakoiria. Niitä kuvataan viisaiksi, uskollisiksi ja rauhallisiksi. Niiden liikkumistaitoja ylistetään mm. ketteryyden, huomaamattomuuden ja nopeuden vuoksi.”
Miten koet tämän kuvauksen vastaavan todellisuutta sinun omistamasi rodun kanssa?
Viisauden osalta en laittaisi päätäni pantiksi, mutta uskollisuus ja ketteryys kuvaavat hyvin. Rauhallinen Keimo on ison osan ajasta, mutta vain koska nämä veijarit nukkuvat paljon. Kun kishu on hereillä, se todella on hereillä, eikä jää mitenkään huomaamattomaksi, vaan vaatii silityksiä, leikkiä ja toimintaa.
Mikäli tunnet Ginga-hahmoja: jos emme kiinnitä huomiota hahmon rotuun, osaatko sanoa hahmon joka muistuttaa persoonaltaan enemmän koiraasi?
Nuori Orion – vahvasti oman pään mukaan menevä, eikä ota kaikkea liian tosissaan.
Ovatko Ginga-sarjat inspiroineet sinua koirarodun valinnassa vai toimiko jokin muu asia kimmokkeena herättämään mielenkiintosi?
Ehdottomasti Ginga inspiroi. Tuskin olisin koskaan hankkinut kishua, ellei Hopeanuoli olisi ollut vahvana läsnä lapsuudessa.
Miten kuvailisit sinun koirasi persoonaa?
Huumorintajuinen ja veikeä, ei lainkaan tosikkomainen luonne. Keimo rakastaa rapsuttelutuokioita sekä leikkihetkiä yli kaiken, joten joko sen kanssa leikitään tai itketään ja leikitään silloin, kun Hänen Korkeutensa suvaitsee olla hereillä. Keimo on todella vaativa sen suhteen, että saa haluamansa – oli se sitten leikkimistä tai ruokaa, ja ruoka-ajoista ei sovi lipsua tai herralta tulee huomautuksia.
Keimo on itsepäinen kuin mikä, mutta toisaalta niin perso herkuille, että niiden avulla saa suostuteltua tekemään melkein mitä tahansa, kunhan koiralla on juuri sillä hetkellä kylliksi motivaatiota. Kishut ovat hyvin hiljaisia, eivätkä pidä ääntä edes leikkiessä. Yleensä, jos Keimo ulvoo tai “haukkuu”, silloin todella on jotain tekeillä, ja Keimo on muun muassa ilmoittanut ojaan tuupertuneesta ja muuten kenties huomaamatta jääneestä henkilöstä ääntään nostamalla.
Oliko värityksellä sinulle merkitystä, kun valitsit koiraa?
Koiran oli oltava valkoinen, jotta lapsuuden unelma täyttyi, ja eipä muita tuolloin tarjolla ollutkaan.
Miksi juuri japanilainen koirarotu?
Hopeanuolen takia. 😎 Luultavasti joka tapauksessa olisin jossain vaiheessa hankkinut alkukantaisen koiran, mutta tiedä sitten, olisiko ollut jokin muu kuin japanilainen, ellei olisi kyseistä fanitusta ollut lapsesta saakka.
Onko jokin luonteenpiirre tai muu asia tullut sinulle yllätyksenä tai haasteena?
Yllätyksestä en tiedä, mutta minulla ei ollut kokemusta koirasta, jolta aidosti puuttuu kaikki miellyttämishalu, joten en sitten kuitenkaan käsittänyt, millaista se arjessa on: joskus sangen turhauttavaa.
Erityisesti nuorena Keimo oli hyvin epävarma itsestään, mikä näkyi ennen kaikkea remmirähjäämisenä. Edelleen vieraiden koirien ohittaminen on toisinaan haastavaa etenkin, jos toinen koira alkaa haukkua.
Miten helppoa tai vaikeaa tämän koirarodun hankkiminen oli sinulle? Teitkö paljon taustatutkimusta vai sattuiko sopiva tilaisuus kohdalle?
Oli yllättävän helppoa, sillä kohdalle sattui sopiva tilaisuus. Olimme alkaneet pohtia uuden koiran hankkimista vanhemman ylitettyä roimasti eläkeiän, ja vaitoehtoja oli kolme, joista kishu oli mieluisin. Hyvin pian uuden koiran hankinnan lukkoonlyömisen jälkeen sattui löytymään Suomesta kishupoika, jonka varaus oli peruttu, joten tartuimme tilaisuuteen.
Oletko omistanut muita koiria? Pystytkö vertailemaan olennaisia eroja tässä rodussa johonkin muihin rotuihin nähden?
Olen omistanut spanielin sekä rescuepaimenkoiria, ja Keimon kaverina on tällä hetkellä erittäin sekarotuinen rescue.
Muihin omistamiini koiriin verrattuna kishulta puuttuu kaikki miellyttämishalu, joten sen kanssa joutuu aina tekemään vaihtokauppaa palkinnoista, mikäli sen haluaa tekevän jotain. Ulos ei voi mennä huonolla säällä, eikä sisään voi tulla hyvällä säällä, ja muutenkin Keimo on sellainen kermapylly, joka ei halua sotkea itseään. Toisin kuin vaikka paimenkoirien, kishun ei tarvitse pitää silmällä ihmisiä, joten se voi vedellä pitkiä kauneusunia kaikessa rauhassa tassuaan liikauttamatta, vaikka joku tulisi ovesta sisään. Muutenkin kishu nukkuu paljon ja on veijarimaisempi kuin työmotivoituneemmat koirat, sillä kaikki yhdessä tehtävä on sille puhdasta hauskanpitoa – jos tarjolla ei ole hauskaa, se ei tee ollenkaan.
Keimo leikkii ihmisten kanssa eri tavalla kuin muut omistamani koirat. Se ei esimerkiksi nouda mitään, vaan sille pitää heittää tai antaa pallo, jonka se vuorostaan heittää (kyllä, heittää!) suullaan ihmiselle. Jos tulee huti, niin ihminen hakee. Mitään kivampaa tekemistä ei Keimon mielestä ole! Koira myös käyttää tassujaan todella paljon erityisesti ihmisten tönimiseen ja tuuppimiseen.
Painavin, pakottavin kyssäri: kiipeileekö koirasi puihin?
Ei toistaiseksi, mutta kaikkialle muualle ja erityisesti ruokapöydille kyllä.
