(Oon kaiketi viimeinkin ylittänyt sen maagisen ikärajan, jossa cringet Touko Pouko -henkiset termit alkaa olla hauskoja. Pahoittelut... mutta ei oikeestaan kuitenkaan.)
Noniin näitäpä täällä nyt sitten olisi ja jopa kolmannella yrityksellä sain sellaisia kuvia ulos, että niitä kehtaa laittaa yhtään mihinkään esille. Suomen talvi ja harvinainen valoilmiö nimeltä aurinko eivät olet ystäviä.
Pääsääntöisesti nää mun arviot on lähinnä omia fiilistelyjä ostetuista oheistuotteista, mutta toimii kans jonkin verran informaationa, vertailuna ja sellasena tietynlaisena "onko sen arvoista ostaa" pohdiskelijoiden tukena. Mutta ensisijaisesti, koska näitä tuotteita ei ole vielä monella Suomessa niin pääsen kertomaan ja ennen kaikkea näyttämään niitä nyt vähän enemmän kiinnostuneille.
Aloitetaan koosta, koska se vaikuttaa olleen monelle tosi iso ylläri. Bandain uusi setti on pienimmästä päästä mitä ollaan tämän vuosituhannen puolella nähty. Rinnalla vertailuna vasemmalla So-Ta Studiosin Gin ja oikealla Bandain aiemmasta (1986-1987) tehdystä setistä isompi Gin variaatio. Eli jos mokomia löytyy hyllystä, niiden perusteella pystyy hahmottamaan miten tolkuttoman pieniä nämä kaverit todellisuudessa on.
Yleisesti ottaen: pienemmät figuurit on n. 3cm luokkaa ja hitusen isommat on 4cm paikkeilla. Jokaisella figuurilla on oma mallinsa, mikä on tosi kiva. Kokoeroa en silti ihan täysin ymmärrä, eikö ollut miiiitäään mahdollisuutta tehdä niitä vastaamaan hieman enemmän toisiaan? Vai onko niissä haluttu nojata vähän erilaisten lajien ja niiden kokoerojen puoleen?
Moni on aikalailla taipunutkin siihen, että tässä koossa potentiaaliset virheet ja derppeilyt hyväksytään herkemmin - ja eihän nämä gashaponit ole kovin kalliita oikeasti. Niiden hinta masiinasta ostettuna on 400 jeniä (n. 3-4€) /kpl, joten hinta-laatu -suhde ei ole mikään ihan kammottava. Silti... onhan niissä vähän toivomisen varaa. Alussa, kun näistä alkoi nähdä enemmän kuvia oli ensimmäinen reaktio ainakin omalla kohdalla (ja varmaan aika monen muunkin) se, että Akame ei luojan kiitos näytä niin perseeltä kuin mitä sen epäedustava promo-kuva ennusti. Huono kuvakulma veti sen ihan törkeän alas omalla hankintalistalla, mutta se oli aikalailla ainoa. John sen sijaan näytti promokuvissa tosi, tosi hyvältä ja se oli omien suosikkien listalla siihen asti, kunnes siitä vilahti jotain kuvia, joissa sen kaula näytti sivusta kuvattuna tosi luonnottomasti kiinnittyneeltä. Onneksi tässäkin oli kyseessä huono kuvakulma ja pussin heijastamisen luoma illuusio... tai sitten oma yksilö vain näytti jotakuinkin normaalilta.
Joten aloitetaanpa Johnista. Tämä figuuri menee yhä edelleen omien suosikkieni kärkeen, varsinkin sen kasvojen haastavat yksityiskohdat on jopa tähän kokoon nähden tehty oikeastaan yllättävän onnistuneesti. Sen asennossakaan ei oikeastaan ole valittamista, ainoana hämmennyksenä itselle ja varmaan monelle muullekin on tosin tullut tuo vaalea karvakaulus, johon tumma väri ei jatku jostain syystä. John näyttää kivalta, itseltään ja saa jopa anteeksi sen, että minun yksilölläni on ruskeaa väriä livahtanut jostain syystä täplän verran jalkaankin.. kauneusvirheitä näissä figuureissa auttamatta on, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Joten siirrytäänpä sitten Giniin. Tykkään Ginin posesta ja punaisesta kaulapannasta tosi paljon - siinä on sellainen nostalginen manga-viba. Ginin ja myös Rikin hännät on tehty kivasti kiepille. Oikeastaan minkään figuurin kohdalla värivalintojen puolestakaan ei ole moitittavaa. Maalauksen tarkkuus ja ne kuuluisat kauneusvirheet kuitenkin loistavat tässä figuurissa paikoin. Ginin pantaan on jopa maalattu pieninä yksityiskohtina pannan metalliset pallot.
... jonka takia ihmettelen valtavasti miksi Bandai on tehnyt valinnan jättää näistä figuureista arvet maalaamatta. Yksityiskohdat tuntuu onnistuvan tietyissä kohdissa, miksi ne jätettiin näin olennaisista? Jokaisen hahmon silmät on aivan tolkuttoman tarkat.
En ole vielä päässyt vertailemaan useamman figuurin osalta, mutta vaikuttaa, että oman Ginini suu derppaa kiinnityskohdasta ihan extrapaljon ja se on vähän creepy. En tykkää siitä.
Riki on.. haastava hahmo siitä, että se ei lukeudu edes hahmona suosikkeihini, mutta koska se on hahmo jonka oheistuotteet ovat aina keräilypiireissä ja fandomissa haluttuja, haluan luonnollisesti senkin kokoelmiini. Varsinaisesti prioriteetti se ei kuitenkaan ole koskaan ollut. Sen design on kiva, erottuva ja se on merkittävässä roolissa oleva hahmo. Siksi ehkä tunnen pientä pettymystä siitä, että tästä figuurista puuttuu jokin tietty Rikimäisyys? En ole ihan varma johtuuko se arpien maalaamattomuudesta vai kokonaisuudessaan vain siitä, että tämä figuuri on toteutettu hyvin pehmeänä ja akitamaisena. Siitä puuttuu tietynlainen särmikkyys, joka korostuu muissa Rikistä tehdyissä figuureissa. Sellainen karismaattinen ylväs asento ja keskittyneen vakava ilme. Tämä Riki on vain kotikoira.
Rikissä tämä lähes kaikkiin hahmoihin oletuksella tarkoituksella pönötys-asento alkaa jo vaikuttamaan ja se näyttää hivenen hölmöltä. Figuurisarja on nimetty ならぶんです。jonka ymmärsin tarkoittavan jotakuinkin "ne asettuvat riviin". Esim. Digimonista samantyyliset figuurit voi asettaa jonoksi.
Ah, Akame... hahmo joka jää aina jonon hännille, koska se on selvästi tarpeeksi suosittu valinta hahmoksi, mutta tylsä toteutus, koska se on vain valkoinen koira. Tähän figuurin suhtautuminen on sellainen hieman katkeransuloinen, koska Bandai jätti vanhasta setistä Akamen tekemättä. Ja nyt kun se saatiin vihdoin mukaan, oli se alkuun kaikista eniten Caveman Spongebob-meemillä viitattu figuuri. En varsinaisesti vihaa tätä figuuria, se näyttää onneksi paremmalta livenä kuin epäedustavassa promo-kuvassaan, mutta sen pönötys on silti jotenkin vähän epäluonnollisen näköistä tietyistä kulmista.
Kun avasin paketin minulle ehkä isoin yllätys oli se, että toisin kuin kaikki muut Akamesta tehdyt figut, tämä figuuri ei ole pohjaväriltään valkoinen vaan taittaa aika selkeästi harmaaseen. Olen toisaalta siitä tosi kiitollinen, koska se on paljon helpompi kuvata tämän ansiosta. Jollakin omituisella tavalla harmaa sävy jopa miellyttää silmää enemmän.
En ole ihan varma onko minulla kauheasti mainittavaa Benistä, se tuntuu onnistuvan figuureissa melkein poikkeuksetta aina. Näyttää itseltään ja näyttää hyvältä. Simppeliin designiin nähden on kyllä vähän surullista nähdä noin paljon suttua yksittäisissä maalatuissa kohdissa. Sen nenä on onneksi muotoiltu erikseen, koska muutoin sitä ei kyllä erottaisi joukosta.
Benizakura taisi olla monelle iloinen yllätys, koska se ei ole loistanut oheistuotevalinnoissa juuri koskaan. Jos arpien maalaamattomuus jätetään tässäkin figuurissa sivuun (olkoonkin, että ne tekevät nimenomaan hahmoista tunnistettavia ja uniikkeja), minulla ei ole tästäkään oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Verrattuna aiempaan Bandain Benizakuraan, tämä on itseasiassa mielestäni paremmin hahmoa ja rotua kuvaava. Tosa-koirat saavat olla hieman raskaampia ja leveämpiä kavereita, kuuluu asiaan. Taistelukoirana hyväksyn jopa pönötysasennon sille sopivaksi.
Hauskana pikkulisäyksenä näillä figuureilla muuten on anturat. Niitä on tosi haastava kuvata kylläkin...
Perinteiset yleisimmin kysellyt tähän loppuun:
Mistä niitä saa?
Tällä hetkellä lähinnä Japanista, Gashapon-automaateista, josta ne ovat nopeasti löytäneet tiensä myös Japanin myyntialustoille, kuten Mercariin. Figuureita myydään niin yksittäisinä kuin täysinä setteinäkin satunnaisesti.
Mitä ne maksaa?
Yksittäiset figuurit automaateissa on olleet 400 jeniä (n. 3-4€). Täydet setit on pyörineet melkolailla siinä 20€ paikkeilla, mutta valitettavasti Japanin ulkopuolelle niitä tuodessa mukaan tulee aina verot, palvelumaksut ja postikulut, jotka todennäköisesti nostaavat hintoja, kun/jos ne löytävät keräilijöiden myötä tietään myös hiljalleen Japanin ulkopuolelle.
Worth it?
Worth it, jos saat aikalailla normaaliin hintaluokkaan. So-Ta Studion figuurit on näiden rinnalla edullisia, mutta laadukkaampia ja isompia. Mutta onhan nämä söpöjä pieniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien tarkistus päällä spämmiviestien vuoksi.