Ilmestyi suomeksi: 15.8.2014
Tämän sarjan toista osaa tuli odoteltua melko innolla, joten hainkin sen jo ilmestymispäivänä, mutta en vielä tuolloin jaksanut tehdä kirjoitusta, kun takana oli viiden päivän reissu Rauman tuntumissa.
Kansikuva on asetelmaltaan hyvin samankaltainen kuin ensimmäisessä osassa, mutta jostakin syystä omaan silmääni kutsuvampi. Sain myös yllättyä heti tämän osan alussa, kun huomasin, että myös toisessa osassa on värisivuja! Tämä tuli aikalailla yllätyksenä ainakin itselleni, koska mitä olen useimpia Takahashin sarjoja päässyt seuraamaan, yleensä vain ensimmäinen osa sisältää värisivuja ellei kyse ole jostakin extrajulkaisusta.
Koska tässä käsiteltiin pääosin ihmisten välistä toimintaa ei se herättänyt mielenkiintoani niin paljon kuin ensimmäinen osa, jossa käytiin omasta mielestäni läpi enemmän Askarin ja Nozomin yhteiseloa ja luonnon ehdoilla. Sen sijaan toisessa osassa tuli tarinaan mukaan mielestäni monia mielenkiintoisia sivuhenkilöitä siinä, missä ginga-sarjoissa sivuhenkilöt jäävät usein vain täysin randomeiksi henkilöiksi vailla tarinaa eikä niihin keskitytä sen kummemmin. Olikin sääli, että suhteellisen mielenkiintoiset sivuhenkilöt tapatettiin melkein heti. Toisaalta oli hyvä, että henkilöjen kuolemiin saatiin vähän syvyyttä eivätkä ne olleet aina vain randomeja tyyppejä, joita mäiskittiin pitkin sarjaa ja joilta lenteli päitä ja vaikka mitä. Jäi ihan harmittamaan muutaman sivuhenkilön kohtalon puolesta.
Takahashin meille tutumpiin sarjoihin verraten oli myös erikoista ihmispainotteisuuden lisäksi esimerkiksi seksin löytyminen sarjasta. Ginga-sarjoissa on toki omat irstaat juttunsa, mutta ei koskaan mitään yhtä suoraa kuin Fangissa. En ole tosin perehtynyt Takahashin muihin ihmispainotteisiin sarjoihin niin paljoa, että voisin niiden puolesta mennä puhumaan.
Mainittakoon vielä näin lopuksi se, miten Fangissa Askarin piirtotyyli vaihteli välillä selkeästi gingamaisesta hivenen realistisempaan. Olen osittain jopa sillä kannalla, että olisi voinut olla hyvin mielenkiintoista nähdä tämä sarja enemmän tuolla realistisemmalla tyylillä koiraeläinten osalta.
Kokonaisuudessaan Fang oli mukava, erilainen sarja, mutta ei kuitenkaan yhtä koukuttava kuin hänen ginga-aiheiset sarjansa. En tiedä lieneekö tähän vaikuttanut koiraeläinten puhumattomuus vaiko ihmispainotteisuus. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oli mukavaa saada tälläistäkin sarjaa suomennettuna - se oli rohkea veto ginga-sarjojen ohessa ja lienee miellyttänyt monia, vaikka jakoikin mielipiteitä. Fang on lyhyeksi sarjaksi toimiva, mutta olen itse ainakin ihan tyytyväinen, että se on myöskin vain kahden pokkarin pituinen. En usko, että olisin kiinnostunut siitä samalla tavalla, jos kyseessä olisi ollut pidempi sarja.
Oho enpäs ole huomannut pitää heti käydä ostaa!
VastaaPoistaMistä kaupasta niitä saa?
VastaaPoistaSieltä mistä mangaa yleensäkin. Kioskeista, marketeista ja kirjakaupoista.
PoistaTykkäsin kans paljon Fangista, vaikka juoni kulki kiireisesti. Sarja olisi ehkä vaatinut kolmannenkin osan niin olisi saanut syvyyttä hahmoihin ja juonenkuljetukselle tilaa. Kakkososaa tuli luettua vähän kieli poskessa, noita kuolemia tuli sen verran liukuhihnalta että sarja alkoi vaikuttaa joltain ylidramaattiselta saippuasarjalta :'D Osa kuolemista oli kyllä turhia, ihan hyvin olisi osan voinut jättää henkiin tarinan kärsimättä.
VastaaPoistaJep, nopeatempoisuus oli itsellekin tässä se haasteellisin juttu. Välillä Weedin kanssa tuntuu, että sarja kulkee melkein turhankin hitaasti, kun taas Fangissa oli kahteen pokkariin tungettu sen verran tavaraa, että lukeminen tuntui jo raskaalta.
PoistaItse tykkäsin tästä sarjasta, toi mieleen sellaisen meiningin mitä nähdään vaikkapa Poliisikoira Rexissä tai MacGyverissä.
VastaaPoistaKun kuulin tuosta seksikohtausjutusta ennen suomijulkaisua Kaksoissolassa, ajattelin että se olisi kunnon jörnimistä. Oli jollain tapaa hieman petetty/pettynyt (?) olo, kun se olikin vain jotain kevyttä imuttelua mitä nähdään joka arki-ilta kaikille sallituissa Salkkareissa. (Ei nyt sillä että aihe kiinnostaisi/tietäisin hirveästi, mutta mainitsenpa nyt kuitekin)
Ja oman blogini puolella jo mietiskelin tuota tyylivaihtelua Askarin kanssa ajatellen siten, että alussa nähtävä Ginga-tyylin vaihdos realistisempaa olisi jonkin sarjan tekoon vaikuttaneen tahon pyyntö Takahashille: Ginga-tyyliset koirat eivät sovi tällaiseen sarjaan tai jotain. Mutta tämä on vain puhdasta spekulaatiotani, eikä väitteelleni ole minkäännäköistä todistetta kuin arvailu.
"Kun kuulin tuosta seksikohtausjutusta ennen suomijulkaisua Kaksoissolassa, ajattelin että se olisi kunnon jörnimistä. Oli jollain tapaa hieman petetty/pettynyt (?)"
PoistaTämä! Pakko sanoa, että tuli ihan samat fiilikset. Varsinkin kun on noissa Gorakuissa ym. tottunut näkemään vähän rankempaakin materiaalia ja sitten varoiteltiin, että Fangissa on seksiä niin olin kieltämättä itsekin hieman hölmistynyt, että tässäkö se nyt sitten oli.
Tuo on kyllä mielenkiintoinen näkökanta ja voihan se olla tottakin. Omaan silmääni ginga-tyylinen Fang muistutti moneen otteeseen huomattavasti enemmän koiraa kuin sutta, kun taas realistisemmalla tyylillä oli tuo susimaisuus ikäänkuin korostui. Harmi, kun ei ole pahemmin tietoa siitä mikä tuon tyylin vaihtelemisen on aiheuttanut. Olisi kivaa tietää enemmän tälläisten historiasta, kun Hopeanuolestakin saatiin kuulla, että Takahashi olisi itse jättänyt sarjan Akakabuton kukistumiseen.
Niin, meikäkin on tottunut vähän rankempaan materiaaliin. Fanien reaktio voi johtua siitäkin, että Ginga-fanikunnassa on paljon nuorempaa porukkaa ja näitä tahdotaan "suojella" vähänkin aikuismaisemmilta jutuilta. Ja sitten ihmetellään millaista pullamössönuorisoa nykyisin on.
PoistaTuskin ikinä saamme näin lyhyelle ja suhteellisen merkityksettömälle sarjalle minkäänlaista taustainformaatiota. Hopeanuoli nyt on asia erikseen, sehän on tämän koko homman alku ja juuri ja se kaikkein tärkein monille.
Mullakin on jo toi ihan huippu sarja :)
VastaaPoista