Suomen Hopeanuoli-fanit ry

Suomen Hopeanuoli-fanit ry on kenties (ainakin Suomen) ainoa Hopeanuolen faneille pyhitetty yhdistys. Yhdistys on perustettu vuoden 2012 alusta ja sen perusjäsenyys on edullista. Eniten näkyvillä yhdistys on aktiivisuutensa ansiosta, erityisesti erilaisissa tapahtumissa, kuten coneissa. Yhdistys myös pyrkii tukemaan eläinsuojelutoimintaa, joten hyötyjä löytyy paljon fanitoiminnan lisäksi.



Yhdistys on ahkerasti järjestämässä aina kaikkea uutta ja yhdistyksen perusideakin kuulostaa hyvältä: "Pyrimme siihen, että jokainen tuntisi olonsa kotoisaksi tässä yhdistyksessä muiden samanhenkisten ihmisten kanssa". Erityistä plussaa yhdistys saakin siis vilpittömästä tavastaan ottaa kaikki halukkaat mukaan toimintaan iästä riippumatta ja millään tavalla ketään syrjimättä.

 Juttua yhdistyksestä suomenkielisessä WEED-pokkarissa

Nyt kun esittelyt on tehty on aika myös nostaa allekirjoittaneen roolia tässä aiheessa esille. Olen itse pienen harkinnan jälkeen liittynyt yhdistykseen vuoden 2013 maaliskuussa. Koska foorumi on vain yhdistyksen jäsenille paloin halusta tutkailla sitä, kun sain tunnukset. Foorumilla oli minulle jo monia ennestään tuttuja käyttäjiä, joihin olin törmännyt jo aikaisemminkin ginga-piireissä, mutta kenties hieman omaksikin yllätyksekseni törmäsin moniin, joista en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Yhdistyksellä tuntui olevan jatkuvasti energiaa ja tarmoa jakaantua sinne sun tänne ympäri Suomea niin etten alkuunkaan pysynyt perässä missä ja milloin tapahtumia oli, vaikka niille oli omat infotopicinsa. Aktiivisuuden puutteesta yhdistystä ei voi ainakaan syyttää, mutta hiljaa mielessäni en voinut olla pohtimatta pitäisikö aktiivisuutta lisätä tai jakaa myös muille alueille kuin tapahtumien ja näkymisen puolelle? Aikani pohdiskeltuani ja kyseltyäni asiasta muutaman kerran silloin, kun ajattelin että se on sopivaa sain huomata, että olin ehtinyt olla jäsen jo päälle puolisen vuotta - jäsenkorttia ei näy eikä kuulu. 100. jäsenen juhlimisen jälkeen kaikki muut tunnuttiin unohtuvan. Tietenkin yhdistys varmasti yrittää parhaansa ja yrittää olla huolellinen kaikessa mitä tekee, mutta rehellisesti sanottuna tuntuu, että joissakin asioissa kestää ehkä hiemankin liian pitkään. Jotkut asiat on laitettu tärkeysjärjestyksessä taka-alalle ja onhan se hieman surullista, että pitäisi ruveta miettimään jo toisen vuoden jäsenmaksun maksamista pikkuhiljaa. Herää kysymys, kannattaako tämä? 

Tietysti jäsenkortti on pieni asia, en liittynyt yhdistykseen saadakseni pienen pahviläpyskän, mutta se on minusta näkyvin elementti ja todiste siitä, että olen yhdityksen jäsen. 

Yhdistys kuitenkin on yrittänyt järjestää myös kaikkea muuta mukavaa jäsenilleen, joista haluan nostaa esiin Ginga-kerhon, joka pidettiin ensikertaa Helsingissä joskus tässä aikaisemmin ja kävin siellä piipahtamassa ja katsastamassa tunnelmia.

En tiedä, kenties kyse oli tosiaan minun epäsosiaalisuudestani ja siitä, että koska en koskaan käy missään enkä tapaa uusia ihmisiä. Olen kuitenkin huomannut, että mitä vähemmän ihmiset tuntevat toisiaan sitä helpompi mukaan on päästä, koska kaikki ovat samassa asemassa keskenään. Voi myös olla, että kenties en sitten viettänyt tapahtumassa tarpeeksi aikaa, koska kyse oli vain arviolta tunnin pikavisiitistä. Kerho jätti minut melko kylmäksi, en tutustunut kehenkään ja minulle jäi siitä sellainen kuva, että lähestulkoon kaikki muut tunsivat toisensa entuudestaan ja olin aika vieras. Minkäänlaista esittelykierrosta ei pahemmin pidetty eikä ginga ollut juurikaan tapahtuman pääaiheena - muista sarjoista kyllä puhuttiin samoin kuin cosplaysta. Hetken ajan minusta tuntui, että olin mennyt väärään tapahtumaan ja tämä olikin jonkinlainen otaku-kokoontuminen. 

En kuitenkaan varsinaisesti syytä ketään tapahtuneesta, koska kaikilla muilla vaikutti olevan melkoisen hauskaa ja he nauttivat olostaan, joten ehkä kyse oli vain yhden henkilön fiiliksistä.

Yhdistyksen järjestämistä asioista nostan myös esille jäsenlehden. Tähdenlento on kaikessa yksinkertaisuudessaan hieno taiteennäyte, johon on sisällytetty monia eri asioita monilta erilaisilta jäseniltä. Lehteä ei ole yritetty mahduttaa yhteen muottiin vaan sen jokainen sivu on omalla tavallaan hiukan erilainen ja oman näköisensä. 

Vaikka olin päässyt jäsenenä jo selaamaan nettilehteä niin mielelläänhän tämän hankki vielä hyllyynsä. 

Pienen pieni hämmennys oli kuitenkin, kun lehti odotti päivän jälkeen oven takana ja odottamani A4-koon sijaan kirjekuoressa häämöttikin A5-kokoinen vihkonen. Mikäli oikein muistan tilausohjeissa ei mainittu lehden kokoa vaan siitä oltiin ilmeisestikin puhuttu vain suunnitteluvaiheessa (itse en ollut suunnittelemassa lehteä), mutta toisaalta asia oli jälkeenpäin aika yhdentekevä. Opiskeluuni kuuluu myös tietää hieman painotuotannosta, joten tiesin, että A4-lehtisen tekeminen olisi varmasti ollut isompi ja kalliimpi urakka, joten kenties parempi näin.

Lehden saamisessa oli kuitenkin myös varjopuolia, koska sen saapumisessa kesti noin kolme viikkoa eikä myöhästymisestä ilmoitettu, syitäkään myöhästymiselle en saanut. Toivottavasti ette käsitä tätä väärin, en ole pikkutarkka. Asioita sattuu silloin tällöin ja itsekin olen myöhässä välillä vähän mistä milloinkin. Olisi minusta kuitenkin vähintäänkin asiallista ilmoittaa myöhästelyistä, koska jälkeenpäin pahoittelut ovat aika yhdentekeviä. Olen kuitenkin suhteellisen anteeksiantavainen henkilö enkä nosta asioista yleensä meteliä, lähinnä halusin tehdä selväksi, että odottaminen harmitti.

No mutta, takaisin lehtiseen. Nappasin sieltä muutamia omia suosikkejani ihan vain näytteeksi. Mikäli haluatte tutkailla lehteä itse paremmin liittykää jäseneksi tai ostakaa lehti muahahaha.

 Isiksen upea taide odotti etusivujen tuntumassa. Tästä tuli ehdottomat plussapisteet yhdistykselle, koska Isis on yksi Suomen tunnetuimmista ginga-sarjasta fanartia piirtäneistä henkilöistä puhumattakaan hänen mahtavista parodioistaan. Isis on myös yksi suosikkiartistejani muutenkin, joten aiheeseen liittyvä kuvitus teki tästä lehdestä heti yhden suosikkituotteeni.

 Juttua yhdistyksestä

 Detrahin piirtämää kaunista kuvitusta

Lehden suosikkeihini kuuluu myös juttu Weed-pehmoista. 

Pidänhän hurjasti oheistuotteista ja tässä niistä kerrottiin tosi monipuolisesti ja kuviakin oli mukavasti.

Muistan monesti lehteä lukiessani miettineeni miten monipuolista ja osaavaa porukkaa yhdistyksessä onkaan, kun osaajia löytyy vähän joka aihealueesta ja kun ne kaikki yhdistää syntyy jotakin tälläistä.

 ________________________________________________________

 www.hopeanuolifanit.fi