GNG-animen pois jätetyt kohtaukset

Tätä ideaa oli hieman vaikeaa otsikoida, mutta inspiraatio siihen lähti Tähdenlento blogin uusimmasta kirjoituksesta, jossa Satanica teki pohdintaa animen ja mangan välillä.

Ajatuksena oli kuitenkin kertoa mangan kohtauksista, jotka oli päätetty animea tehdessä jättää pois. GNG on kuitenkin siitä upea anime, että tarina on toteutettu lähestulkoon muuttelemattomana mangaa myötäillen. Puuttuvat kohtaukset eivät muuta tarinaa radikaalisti vaan anime toimii silti loistavasti, vaikka siihen ei ole toteutettu mangan tarinaa kokonaisuudessaan.

Alla esittelemäni kohtaukset ovat joko omasta mielestäni tärkeitä tai juonen kannalta sellaisia, ettei olisi ollut pahitteeksi laittaa niitä animeenkaan.

Alla oleva teksti sisältää spoilereita Hopeanuoli-mangasta!

________________________________

Alku

Mangan alussa on hieman animesta poikkeava pätkä, jossa Daisuke ystävineen on hiihtohississä. Tällöin Daisuke ilmoittaa Rikille, että tuosta on pian tulossa isä. Hieman tämän jälkeen tulee kohtaus, jossa Daisuke muistelee Shiroa ja tämän kohtaloa - tämä on hyvin pitkälti se mistä anime lähtee liikkeelle. Aloituspätkä on aika merkityksetön, mutta silti mielestäni tärkein, koska se on juuri se, mistä koko tarina lähtee liikkeelle.

Gin ja Daisuke kalassa

Tämä pätkä oli mielestäni omalla tavallaan mieleenpainuva. Se syventää sekä Ginin ja Daisuken suhdetta näyttämällä, että he viettävät muutenkin aikaa yhdessä kuin pelkän treenauksen ja metsästyksen aikana. Kohtaus myös tuo hyvin ilmi sen, miten karhuista on uhkaa paitsi tuiki tuntemattomille kyläläisille, myös tarinassa läheisemmin esitellyille tutuille henkilöille.

Daisuke etsii Giniä 

Animessa Daisuken kova huoli Ginin perään oli jätetty lähes kokonaan pois. Muistan ensimmäisillä katselukerroilla ihmetelleeni, kun kuvittelin sarjan kertovan pojan ja koiran välisestä ystävyydestä ja sitten Gin liittyikin villikoiriin ja Daisuke lempattiin lähes kokonaan ulos sarjasta. Daisuken ja Ginin välillä oli kuitenkin todella luja side tarinan alussa, joten hämmästelin sitä ettei Daisuke koskaan lähtenyt etsimään Giniä. Mangaan käsiksi päästessäni huomasin kuitenkin, että asia on toinen. 

Tämä kohtaus myös johtaa toiseen, joka olisi ollut mielestäni juonen kannalta olennainen animessa:

 John lähtee Daisuken perään

Sen jälkeen, kun Daisuke on pohtinut Hidetoshin kanssa kadonneen Ginin kohtaloa ja Hidetoshi mietiskeli olisiko Gin voinut lähteä villikoirien mukaan. Daisuke suuntaa vuorille ja John, joka Ginille lupasi huolehtia Daisukesta lähtee pian pojan perään.

Rikin ja Johnin taistelu

Tästä kohtauksesta mainittiin animessa ohimennen. Yhtäkkiä John pöllähti tarinaan takaisin mukaan ja kertoi taistelleensa Rikin kanssa ja hävinneensä ensimmäisen kerran elämässään. Muistan olleeni hyvin hämilläni siitä syystä, että juttu mainittiin tyyliin sivulauseessa eikä sitä koskaan näytetty. Pohdin millainen taistelu oli ollut ja missä kohtaa se oli oikein ehtinyt tapahtua. Sittemmin mangasta pääsi näkemään, että taistelu tapahtui hyvin nopeasti Ginin ja muiden lähdön jälkeen.

Hyena kōgien vankina

 (Tässä kohtaa pitää mainita, että kohtauksen väärin muistaminen on mahdollista)

Animessa Hyena pelmahtaa taas tarinaan melko tyhjästä, Johnille Hyena selittää, että Ben voisi antaa kenties hänelle anteeksi, jos hän vakoilisi vihollista. Todellisuus on kuitenkin toinen: Hyena on joutunut vihollisen vangiksi ja hänen tehtävänsä on raahata raatoja luolaan. Kohtaus oli mangassa mielestäni yllättävän raju ja oli ihme etten ollut törmännyt siihen aikaisemmin. Myöhemmin myös John tulee paikalle ja tapaa Hyenan.

Wilsonin menneisyys

Jää myös muistaakseni animessa aika hämärän peittoon.

Lapsena, kun animea katsoin ihmettelin Wilsonin motiivia Kurojakille kostamiseen. Piti arvailla mitä ihmettä Kurojaki oli oikein Wilsonille tehnyt. Mangassa Wilsonin perhettä mainittiin sentään nimeltä.

 Mossin joukkojen joutuminen väijytykseen
Mutsun kenraalien ovela saarto jää näkemättä animessa. Mietin usein miten Mossin kaltainen laumanjohtaja on ikinä saattanut joutua tuollaisen ansaan, mutta mangassa tilannetta selvitetään hieman enemmän.

Terryn paljastuminen
Terryä koetellaan mangan puolella myös seuraavalla tavalla. Chibillä on mangassa hieman suurempi rooli, mikä oli itselleni ja varmasti myös monelle muulle iloinen yllätys, koska hahmo on niin veikeä. Kisaragin pentujen kiusatessa ja käyttäessä avutonta Chibiä puruleluna Terry menee väliin ja Kisaragi paljastaa koetelleensa tuota.

Edellä mainitun lisäksi

Kisaragin pennut 

Jotka on jätetty kokonaan pois animesta (vaikkakin heille oltiin piirretty mallikuvat animea ajatellen) ovat myös pienessä sivuroolissa tarinassa. Kisaragin kostonhimo karhuille kasvaa vain entisestään, kun hän löytää pienet pentunsa tapettuina karhujen takia. Sääli, vaikka pieniä piruja olivatkin.

 Akame ja Chibi

Akamella ja Chibillä on poikkeuksellinen suhde mangassa, joka jää animessa kokonaan pois. Asia on mielestäni hyvin sääli, koska heidän väleistään olisi ollut hienoa nähdä enemmän. Vaikka Chibi onkin Akamen vihollisen pentu, Akame näyttää haluavan osallistua Chibin kasvattamiseen tekemällä hänestä oikean uroon siinä, missä muut lähinnä paapovat pennun perään.

Hyena pelastaa Benin 

Animessa kohtaus on pätkäisty hyvin ratkaisevassa kohtaa. Voisi melkein kuvitella, että Hyena hyppää suoraan tuhoonsa, mutta todellisuudessa hän tekee parannuksen viime hetkellä ja pelastaa Benin hengen. 

(Myöhemmin Weedissä käykin ilmi, että Hyena kuolee lopulta itse)

 Smith ja Cross

Mainitsen tämän lähinnä, koska animesta jää sellainen kuva, että Crossin ja Smithin välillä olisi lähinnä kaverien välistä kinaa. Mangassa paljastetaan Smithin salatut, yksipuoliset tunteet Crossia kohtaan ja vaikka Smith muuten onkin varsinainen vitsiniekka tämä kohtaus jäi käsittämättömän hyvin mieleen harvinaisen surullisena, vaikka en yleensä rakkaushölinästä niinkään välitä.

Näiden lisäksi lienee sanomatta selvää, että

Susiosa

jäi kokonaan animesta pois. Sinällään asia ei haittaa, koska anime katkeaa juuri sopivasti eikä tunnu menevän millään tavalla kesken. Susiosa on enemmänkin kuin pieni oma saagansa, josta olisi sitten voinut tehdä oman minisarjan. Sen tapahtumat ja henkilöt eivät juurikaan kosketa päätarinaa, joka päättyy Akakabuton kukistamiseen. Jos kuitenkin jonkun kohdan susiosasta olisin halunnut myös GNG-animeen olisi se ehdottomasti ollut koko sarjan päätös, jossa Gohei kuolee syleillen rakasta karhukoiraansa.

Ginga ja kiusaaminen

Olen sarjan faneihin tutustuessani törmännyt usein asiaan, jonka halusin nostaa esille, kun kerran ajatus lähti luistamaan pohdinnan suhteen. Varsinkin nuoret fanit tuntuvat saavan paljon kiusaamista osakseen pelkästään sen takia mistä sattuvat pitämään ja näyttämään usein sen myös enemmän tai vähemmän avoimesti. Myöhemmin tämä kiusaaminen voi johtaa sitten kiinnostuksen salailuun eikä asiaa haluta tuoda enää kenellekään esille. Se on sääli, kun mielenkiinnonkohteista puhumalla voisi tavata paljon samanhenkisiä ihmisiä.

Mitä useammin olen lukenut erilaisten fanien kokemuksia sitä nopeammin olen saanut käsityksen siitä millainen kokonaiskuva sarjasta kiusaajilla on: lapsellista koirasoopaa. En sitten tiedä onko sen kiusaamisen taustalla myös se asia, että koska Hopeanuoli ja Weed ovat mangaa tälläisiä pokkareita julkisesti lukevat leimataan mangahörhöiksi, jotka juoksevat pitkin kaupunkia pinkit peruukit päässään puhuen vain ja ainoastaan mangasta ja animesta ja siitä miten kaikki on niin kawaii. Jos luet mangaa yksin huoneessasi verhot ikkunan edessä ja ovi lukossa se on okei.

Myönnän, taatusti jotakuta voi ruveta nyppimään, jos ei osaa puhua kuin vain siitä yhdestä ja ainoasta asiasta ja silloin saattaa päästä sammakoita suusta. Mutta jos jotakuta pitää kiusata sen takia, että sattuu lukemaan tätä tiettyä sarjakuvaa niin pitäisiköhän miettiä elämälleen vähän jotakin sisältöä? Asia ei liikuta kiusaajan persusta millään tavalla, se ei ole häneltä pois eikä hän taatusti ole niin täydellinen että voi mennä arvostelemaan sitä mistä muut pitävät. Kaikilla on eroavia mielipiteitä, tietysti. Eivät kaikki tykkää samoista asioista eikä pidäkään, mutta asioista voi aina esittää mielipiteensä enemmän tai vähemmän järkevästi.
Valitettavasti on tullut huomattua, että lapset ja nuoret ovat pahimpia petoja toisilleen, tietyin poikkeuksin. Vanhemmat yleensä tajuavat jossakin vaiheessa, että toisten mielipiteitä ja mielenkiinnonkohteita voi kunnioittaa vaikkeivat ne olisikaan samoja kuin omat.

Harmittavan monella tämä kiusaaminen on yhdistynyt koulukiusaamiseen. Itse rohkenen sanoa olleeni koulukiusattu - oikeastaan suurimmaksi osaksi syrjitty noin 3-4 vuoden ajan, joten minulla on pieni haju siitä mistä puhun. Ginga oli vain yksi tekosyy muiden nenän nyrpistelylle ja syitähän riitti aina perheen uskonnollisesta vakaumuksesta ulkonäköön. Surkuhupaisinta tässä jutussa on se etten koskaan hieronut asiaa kenenkään naamalle, yksikseen nurkassa vihkoon koirien piirtäminen riitti.
"Miks sä aina piirrät noita sun Hopeanuolias?"
Pakko sanoa, että loppujen lopuksi en edes tiennyt enää kysyikö muut sitä hyvällä vai huonolla, en välittänyt. Mulkaisu tehosi aika hyvin kertomaan ettei kiinnosta puhua asiasta, jos aloitat tuohon sävyyn. Vuosien kyselyn, irvailun ja nälvimisen jälkeen en ikinä lopettanut. Ajattelin että piru vie, tämä on se ainoa asia, josta ette vie iloani, vaikka arvostelisitte ihan mitä tahansa muuta. Olen aina rakastanut piirtämistä ja suhde siihen vain pinttyi tiukemmin noina vuosina. Niinpä nyt parikymppisenä piirrän edelleen koiria suosikkisarjani Hopeanuolen inspiroimana. Olen saanut tähän mennessä vähintäänkin viisinkertaisesti kehuja piirroksistani siihen nähden miten paljon kuraa sain niskaani aiemmin.

Oli siis kyse mistä hyvänsä fanituksen muodosta, halusin lähinnä tehdä selväksi, että jos pidät jostakin kovasti - älä anna muiden pilata sen tuottamaa iloa.

Weekly Shonen Jump 49/1984

Pääsen viimein esittelemään uusimman hankintani, jonka kävin äsken noutamassa postista. Tätä lehteä on odotettu innokkaasti saapuvaksi ja se nousi heti yhdeksi suosikkihankinnakseni, koska rakastan vanhoja GNG-aiheisia tuotteita.

Kyseinen ostos on siis Weekly Shonen Jump vuodelta 1984, osa 49.

Ginga Nagareboshi Giniä julkaistiin alkujaan juuri lehdissä, vain muutamassa lehdessä oli GNG-aiheinen kansikuva ja lehtien värilliset sarjakuvasivut eivät käsittääkseni päätyneet sittemmin julkaistaviin mangapokkareihin ollenkaan. Oli aivan käsittämätön onni ja kunnia saada tämä lehtinen hyppysiinsä. 

Tämä Shonen Jump maksoi vajaan 30€, kun yleensä niistä pyydetään huomattavasti suurempia summia. Lehti ei ollut edes huonossa kunnossa, siinä oli vain iän tuomaa kulumaa ja kellerystä, kuten saattoi olettaakin.

Ensimmäisenä kiinnitin huomioni lehden paksuuteen. Olen toki nähnyt Shonen Jumpin kerran aikaisemminkin, mutta en yhtään muistanut sen olevan näin paksu.

 Lehden alussa oli muutamia upeita värillisiä sivuja. 

Huomaatteko ensimmäisen kuvan ylänurkassa olevan pienen mainoksen?

Siellä kurkistaa muutama GNG-aiheinen tuote. Näin itse nämä ensimmäistä kertaa.

 En meinannut toipua (iloisesta) järkytyksestä ollenkaan, kun tajusin, että koko GNG-osuus lehdessä oli väritetty! Joka ikinen sivu. Tässä lehdessä oli pätkä siitä, kun Akame harhauttaa kogia, jotta muut pääsevät viemään vastayrtin Benille ja muille. Punasävyiset sivut sopivat loistavasti veriseen kohtaukseen ja tuovat kivasti tunnelmaa siihen mielestäni.

 Lehdessä oli myös paljon muita sekalaisia ihmissarjoja. 

Valitettavasti en tunnistanut näistä ainuttakaan.

Morinaga

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa japanilaisesta yhtiöstä nimeltä Morinaga. 

Mikäli nimi ei kerro teille mitään ettekä tiedä miten se liittyy millään tavalla gingaan niin valaisen hieman:

Alhaalla Morinaga-makeisbokseja ja ylhäällä 1. sarjan isojen figuurien bokseja

Vohvelikääre

Morinaga on jo pitkään käynnissä ollut, makeisiin keskittynyt yritys. 

Se on ollut käynnissä vuodesta 1899 lähtien ja on edelleen toiminnassa.

Varsinkin gingaan liittyen jotkut keräilijät ovat tietoisia siitä, miten harvinaisia morinagan ginga-aiheiset kääreet ja boksit ovat nykyään ja niistä voidaan maksaa hurjiakin summia. Oletettavasti esimerkiksi suklaapalleroita sisältävän boksin kaupan päällisiksi sai figuuriboksin. Vohvelin mukana taas tuli mahdollisesti tarra.

Vaikka Morinaga onkin varmasti melko tunnettu yritys Japanissa, olin valehtelematta todella riemuissani ja hämmentynyt siitä, että Morinagan makeiset ovat näköjään päätyneet Suomeenkin! En valitettavasti tiedä mihin kaikkialle näitä namusia on päätynyt myyntiin, mutta itse vierailin Helsingissä sijaitsevassa Tokyocanissa. Tokyocan on minulle tuttu paikka mm. lukiovuosilta, jolloin kuvataidehenkisten ihmisten joukosta löytyi jos jonkinlaista otakua ja ernua, joten päädyin sitten käymään tässä kaupassa. 

Silloin valikoima oli hieman suurempi: suosikkieni joukkoon kuului ehdottomasti Disney-aiheiset keksit, joissa oli jonkinlaista suklaa tai mansikka-töhnää sisällä. Sittemin Tokyocan oli ilmeisesti suljettuna tai remontoitavana ja liikkeessä ei ollut pitkään muita kuin kovia hedelmäkarkkeja ja pockyja. 

Tänään piipahdin liikkeessä, kun sattui olemaan ylimääräistä aikaa ja ensimmäisenä silmiini osui uudet karkkiboksit. Seuraavana huomasin niiden halvan hinnan ja kaappasin oitis mukaani kaikkia makuja.

Vasta kassalla silmääni pisti tuttu logo, olin napannut mukaani Morinagan suklaapalloja!

 Tarkemmin makuina oli mansikka, karamelli ja pähkinä.

 Mukaan tarttui myös hurjan suloisia pikkuisen ramune-pullon sisällä olevia karkkeja.

Huomasin näidenkin olevan Morinagan valmistamia. 

WEED-innostus jatkukoon!

Hopeatiikerin Facebook-sivulla on menossa 100. postauksen kunniaksi arvonta! 

Käykää osallistumassa!   

__________________________________________

Olen kertonut muutamia kertoja eri paikoissa, kuinka lopetin suomenkielisen WEED-mangan keräämisen 14. osaan. Vilkaisin osan 13. takaosasta, että se on ilmestynyt joskus joulukuussa, siitä on siis jo hurjan pitkä aika! Tämän jälkeen en enää ostanut uusimpia Weed-mangoja - siitä on jo noin reippaat 8 kuukautta.

Sittemmin olen myös vältellyt lukemasta arvosteluja etten näkisi spoilereita, vaikka aikeinani ei ollut ostaa enää yhtään. Mielessä kalvoi silti tietämättömyys siitä etten tiennyt miten manga jatkuu ja mistä jään paitsi.

Olen edelleen sitä mieltä, että 60 osaa mangaa on hirvittävä määrä, mutta lähiaikoina olen alkanut ajatella sitä myönteisemmin. Sarja tarjotaan meille omalla äidinkielellämme ja pokkaritkin maksavat vähemmän kuin japanilaiset ellei niitä löydä halvalla käytettynä.

Lähestyvä tieto siitä, että loppuvuoden jossakin osassa voisi olla extrana juliste tai kirjanmerkki sai viimeistään minut havahtumaan tähän. Jos ostaisin vain tuon myöhemmän osan, minua jäisi harmittamaan, että osia puuttuisi niin paljon välistä. Halusin kovasti tietää myös miten manga jatkuu, sillä animessa siitä näytettiin vain ripaus.  

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja vilkaisin montako osaa minulta puuttui, seitsemän. Luku kuulosti hirvittävältä, mutta kun laskin mitä tulisin maksamaan niistä yhteensä sain tulokseksi ~40 euroa ja yllätyin iloisesti, kun olen viimeaikoina ostellut vain englanninkielistä mangaa, joka on huomattavasti hintavampaa. 

Koulun jälkeen suuntasin Fantasiapeleihin ja ilahduin entisestään, kun muistin, että Fantasiapelien kymppikortista puuttui vain yksi leima - täysi kortti oikeutti 10€ ostoetuun. 

Vaikka WEED-mangaa oli jo ehtinyt ilmestyä niin kauan siitä kun viimeksi ostin sitä, Fantasiapelit eivät vieläkään pettäneet minua. Samaisesta liikkeestä kävin noukkimassa myös minulta puuttuvat Hopeanuolet aikoinaan ja sain kaikki osat 15-21 napattua mukaani (tosin vein hyllystä ainoan 18. osan). 10€ alennuksenkin vielä saatuani saatoin lähteä tyytyväisenä pois. Olisi voinut käydä huonomminkin.

 Nyt sitten vain odottamaan uusimpia osia!

Lisäksi tuli hieman randomina ostoksena tehtyä kaupat yksityisen myyjän kanssa ja mukaan tarttui GNG-paita, jossa on Chutora, Gin ja Smith.

En ole varsinaisesti jumaloi paitoja oheistuotteina, vaikka kuvat niissä ovatkin kauniita. Itselleni olisi kova kynnys käyttää oheistuotteita, jotka ovat käyttötavaraa. Suurimmaksi osaksi, koska viralliset oheistuotteet ovat hintavampia ja saisin kokoajan pelätä, että ne menevät rikki ja likaantuvat.

Sitten vasta harmittaisi.

Kenties humoristisin mielin otinkin sitten vastaan tämän t-paidan, jota oli selvästi jo käytetty (kuva oli melkoisen haalistunut) niin ettei minun tarvinnut miettiä sitä, että se nököttäisi koko ikänsä vain uudenveroisena jossain suojapussissa hyllyllä.

Käytettynä sain sen halvemmalla ja kuitenkin kaikesta huolimatta suht vaikeasti saatavana oheistuotteena se kiinnosti minua lähinnä oheistuotteena eikä niinkään käyttöesineenä.

Paidan valmistajana on Creation Advance ja niskalapussa lukee Printstar.

Etuosassa on kuva Ginistä, Smithistä ja Chutorasta.

Takana taas on sininen tassunjälki, jonka sisällä on nimikirjaimet CA (Creation Advance), sekä Ginga Nagareboshi Gin-kanjit.

Oma kappaleeni on kokoa 160, joka tuli minulle yllätyksenä, sillä tähän asti olen vain nähnyt nähnyt vain tavallisesti S-XL -merkittyjä paitoja. Olettaisin, että tämä paita on ehkä mitoitettu pituuden mukaan tai mahdollisesti kokoa S/M? M-kokoisena (ei kovin sirona) ihmisenä tämä mahtui päälleni lähinnä juuri ja juuri.

Onneksi en ostanutkaan sitä käyttötarkoitukseen..

Gotta catch 'em all!

Viimeksi, kun ostin isomman läjän keräilykortteja ja mainitsin yhden puuttuvan, minuun otti yhteyttä blogiani lueskellut henkilö, joka kertoi omistavansa kyseisiä kortteja useamman kappaleen, joten voisi mielihyvin luopua yhdestä ja tehdä kanssani vaihtokaupat.  

Minulta ainoa puuttuva kortti saapuikin sitten tänään postissa eli nyt minulla on kaikki 60 keräilykorttia, joita olen metsästellyt jo pidempään. Oli hienoa saada aseteltua tämä viimeinenkin kortti siihen paikkaan, joka keräilykorttikansiossani ammotti tyhjyyttään.

Niin se on tämäkin tavoite sitten toteutettu.

Tämä ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi paketin ginga-aiheiseksi tavaraksi mikä tuli minulle täytenä yllätyksenä. Lähettäjä kyllä sanoikin, että pistää mukaan jonkun vanhan tekemänsä doujinshin, mutta en osannut yhtään arvata mikä sieltä tulisi. Ajattelin sen olevan vain kortin suorassa pysymisen takia, mutta voi sitä järkytystä kun sisällä olikin aivan upea Yoshihiro Takahashin koira-sarjoihin perustuva doujinshi!

Ja koska en vielä ollut edes toipunut siitä järkytyksestä, että paketista pelmahti tutun näköisellä hahmolla varustettu sarjakuvalehtinen, tajusin myös hetken päästä, että olin saanut sen tosiaan itse doujinshin tekijältä mikä oli mielestäni vielä upeampaa kuin jos olisin ostanut vain jonkin netistä.

Täytyy paljastaa, että lähiaikoina olen harkinnutkin doujinshin hankkimista kokoelmaani.

Etusivun suurempi kuva

Sisällysluettelon suloinen Gin ♥