lauantai 13. elokuuta 2022

Arvostelu: Hopeanuoli-musikaali osa 1: Ystävyyden siteet

Maruichirô Maruon ohjaama, japanilainen musikaali polkaisi eilen 12.8. käyntiin ensi-illan elokuvateattereissa. Ennen musikaalin näkemistä bongasin pari arvostelua, mikä oli positiivinen yllätys, koska voisin kuvitella, että tämä näytös ei ole herättänyt niin paljoa huomiota Hopsu-fanien ulkopuolella. Sekä hesarin, että episodin arvostelut eivät päätä huimaa positiivisuudellaan, mutta nostan hattua niiden tarinan avaamisen ja muutamien ihan varteenotettavien ja ymmärrettävien kritiikkien osalta.

Odotin tätä musikaalia valtavan paljon, koska olihan kyseessä ensimmäinen kerta, kun Hopeanuoli pääsee valkokankaalle. Olipa kyse sitten nostalgiahuurusta tai yhä aktiivisesta fanikunnasta, ei minusta ollut millään tavalla itsestäänselvää, että musikaalia oltaisiin päästy näkemään myös elokuvateatterissa. Joten aivan valtava kiitos tästä Future Filmille! Minusta oli ihanaa, että Hopeanuolen aikanaan Suomeen tuonut ja sitä kautta meidät monet sarjaan rakastuttanut levittäjä toi Hopeanuolen meille uudelleen. Suomalaiset fanit ovat ehdottoman onnekkaita - ja onnellisia saadessaan tälläisiä mahdollisuuksia. Suomennoksessa silmiin vilisi muutamia kirjoitusvirheitä, mutta ei mitenkään jatkuvalla tahdilla. Yleisesti ottaen olin vain tyytyväinen siihen, että musikaalille saatiin suomenkielinen tekstitys.

Mitä tulee itse taltiointiin, olin positiivisesti yllättynyt laadusta. Kamera pysyy hyvin mukana tapahtumissa ja musikaalia valkokankaalta seuratessa unohtaa täysin, että tämä on alkujaan tallennus live-esityksestä. Yleisöä näkyy aikalailla vain alussa ja lopussa. Myös äänentoisto on ensiluokkaista - ja sen verran voluumia löytyy, että pisti pohtimaan miten hyvin tämä kuuluukaan muihin saleihin...

Mitä tulee termiin musikaali ja miksi sitä käytettiin stage playn sijaan, ymmärtää asian melko hyvin, koska näytelmän sijaan musiikki raikaa melkein tauotta. Repliikki osuudet ovat lyhyitä ja ytimekkäitä ja niitä olisi melkein voinut olla enemmänkin. Eniten ehkä pelkäsin, että tästä toiminnantäytteisestä musiikkipläjäyksestä ei löydy viihdettä kahdeksi tunniksi, mutta huomasin omaksi ilokseni olevani väärässä. Musikaalista löytyy sekä loistavaa, että hieman kyseenalaisempaa huumoria, mikä toisaalta toimii, koska Ginga ei mangasarjana ole koskaan ollut mikään kuolemanvakava juttu. Ei ole valetta sanoa, että koko sali hykerteli aika-ajoin.

Sanoisinko silti, että kaksi tuntia meni kuin siivillä? Ei, ei mennyt. Ymmärrän hyvin, että varsinkin perheen nuoremmat eivät välttämättä ole jaksamista istua koko aikaa paikoillaan. Jatkuva toiminta alkaa tuntua loppua kohti melko puuduttavalta aistiärsykkeiden ylilyönniltä ja vaikka yleisesti ottaen nautin musiikkiosuuksista, eriyisesti ninjakoirien osuudessa minun oli vaikea nauttia enää sekavasta mölystä, jossa ei tuntunut olevan mitään päätä eikä häntää. Mutta haluan sanoa senkin, että kun animen tunnari kajahti ilmoille musikaalin alussa sain kylmiä väreitä ja sydän tykytti siihen malliin, että oli vaikea sanoa ettei sisäinen lapseni olisi rakastanut koko homman nostalgisuutta. Se oli juuri sellainen reaktio mitä toivoin ja kaipasin, en usko, että pelkkä DVD-julkaisu omalla kotisohvalla katseltuna saisi samaa aikaan, mitä elokuvateatterielämys mahdollistaa.

Lavasteiden yksitoikkoisuus oli ymmärrettävää ja minun mielestäni sitä hyödynnettiin poikkeuksellisen hyvin erilaisilla efekteillä. Välillä lavalle heijastettiin pieniä videopätkiä, jotka toimivat hyvin tarinan etenemisen kanssa. Samalla haluan sanoa, että epämääräiset Akakabuto-lavasteet (kehikkomaiset käpälät ja osa, jonka oletin olevan pää) olivat iso miinus ja ne olisi voinut toteuttaa mielestäni pienellä vaivalla paremminkin. Vuorimainen lavaste kuitenkin tarjosi kivasti monipuolisuutta sille, missä hahmot milloinkin olivat ja miten monin eri tavoin niitä saattoi hyödyntää niin rauhallisemmissa puheosioissa kuin toiminnan täytteisissä taistelukohtauksissakin. Allekirjoitan täysin hesarin arvostelun osuuden siitä, että näyttelijät saivat tosiaankin pyöriä ja hyppiä hiki virraten - oli oikeasti ihme, että siinä myllerryksessä korvat ja hännät ylipäätään pysyivät matkassa mukana. Asuvalinnat yleisesti ottaen olivat erikoisia, mutta paikoin toimivia. Rakastin esimerkiksi ninjakoirien asuvalintojen leikittelyä, Akamella oli ylellisempää valkeaa vähän kuin samurailla konsanaan ja Kurojaki puolestaan oli vähän kuin räväkkä punkkari kaikkine niitteineen. Kogan ninjakoirilla taas oli siistit ninjamaiset maskit - ja melkein kauhuleffamainen kaikuva puhetapa sai kylmiä väreitä, rakastin miten se oli toteutettu! Benillä puolestaan oli päällään enemmän univormumaista takkia, joka sopii sotilasteemaan loistavasti. Hahmovalinnoissa minua jäi vähän harmittamaan se, että siinä missä kaksoisrooleja löytyi random koiriin, loistivat juonellisesti tärkeät hahmot poissaolollaan, kuten esimerkiksi Sniper.

Ylinäyttely lienee kulttuurijuttu, jota en oikeastaan enää edes samalla tavalla huomaa, kun olen katsonut esimerkiksi Squid Gamen, jossa asia häiritsi minua suunnattomasti alussa. Vahvat tunnetilat sopivat teemaan... joskin, Ginin osalta herkkyyttä ja dramaattisuutta olisi voinut tipauttaa asteen tai pari.

Ensimmäinen osa loppuu muuten Igan ninjakoirien mukaan saamiseen ja Shikokuun suuntaamiseen, odotan innolla jatkoa. Antaisin tälle ehkä arvosanaksi 7/10.

Pakko myös mainita, että joissakin näytöksissä jaettiin A3-kokoisia keräilyjulisteita, jos sellaisia on saatavilla vielä ensi-illan jälkeen ei sitä kannata rullata reppuun ja toivoa parasta. T. limsapullon runneleman keräilyjulisteen omistaja.

Kävitkö katsomassa musikaalin tai oletko menossa katsomaan sen myöhemmin?
Mitä fiiliksiä sinulle jäi musikaalista?

14 kommenttia:

  1. Trailerin perusteella tulikin sellainen fiilis, että musikaalissa vain huudetaan repliikkejä, omaan korvaani ne kuulostavat liian mahtipontisilta. En usko, että menen musikaalia katsomaan. Mutta kulttuurisena ajatuksena musikaalin tuominen on erikoista, vieläpä, että musikaali on alun alkujaan esitetty muualla! Olisi nopeasti ajatellut, ettei Future Film tähän ryhtyisi saatika, että toisi sen myöhemmin DVD:lle julkaistavaksi, ilman muuta luulin että jos japanihopsumusikaalia jossakin nähdään, niin korkeintaan "Only in Netflix" tmv.

    Kerrankin siis jotain erikoisempaa tarjolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Traileri ei kieltämättä antanut kauheasti hyvää kuvaa musikaalista.

      Poista
  2. Hesarin ja Episodin arvostelut eivät tosiaan kovin positiivisia ole, mutta Seiskalla on positiivisempi arvostelu musikaalista:

    https://www.seiska.fi/katso/Arvostelut/Elokuva-arvostelu-Hopeanuoli-musikaali-on-nostalginen-matka-lapsuusmuistoihin

    VastaaPoista
  3. Ite nautin kyllä ihan täysillä. En ollut katsonut etukäteen kuinka pitkä musikaali, enkä edes että osia on useita, vaan oletin koko tarinan olevan tässä. Niinpä kun siskoni katsoi kännykkää ajassa 19.24, eli tunnin ja vartin kohdalla, niin mietin että ei hitto, tämähän on vielä ihan alussa 😅 ja kestää varmaan kuusi tuntia. Ei olisi pitänyt juoda niin paljon limua.

    Hopeanuolen näyttelijä oli loistava. Osasi näyttää pentumaista epävarmuutta ja vetosi vahvasti tunteisiini. Mossin hahmo taas nauratti kovasti. Niin ja Ben oli loistava ❤️

    Käyn varmaan katsomassa osan 1 vielä toisen kerran. Ekalla kerralla aina missaa jotain… Ja muutenkin. Nautin tästä täysin rinnoin, niin varmasti toisellakin katselulla. Ja sitten sormet ristiin sille että myös muut osat tulee Suomeen. Onko niiden tulo varma juttu, vai riippuuko ykkösosan menestyksestä? Jos joku tietää 😛

    Anyhow… 9/10 täältä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla muidenkin fiiliksiä! Moss ja sen ohella Smith olivat ehdottomasti viihdyttäviä. Oikeastaan tykkäsin aikalailla kaikista. Hahmot olivat persoonallisia ja lähestulkoon kaikki tunnistettavissa. Mulla oli välillä vaikeuksia erottaa Beniä ja Johnia jostain syystä toisistaan 😅

      Osa 2 on tulossa varmuudella! Tosin en osaa sanoa tuleeko se vain DVD:lle vai tuleeko se myös elokuviin vai riippuuko se ekan osan menestyksestä. Osia on tosiaan vain tuo kaksi kappaletta. Future Filmilla on siitä olemassa jo traileri ja olen toukokuussa ottanut ylös päivämäärät:
      DVD 04.11.2022
      VUOKRAUS – TVOD 21.11.2022
      OSTO – EST 07.11.2022
      Jostain syystä FF:n sivuilla lukee tosin Teatteriensi-illan kohdalla nyt 30.11.1999...

      http://www.futurefilm.fi/?page=VALKOKANGAS&product=Hopeanuoli+-musikaali+-+Osa+2%3A+Linnakkeen+taistelu

      Poista
    2. Kakkososan nähdäkseen pitänee aikamatkustaa, kai Future Film saa aikakoneita tehdyksi :P

      Poista
  4. Itse kävin tampereella tosiaan katsomassa musikaalin. tiesin entuudestaan että siitä on tulossa 2.osa joskus ensivuonna. vaikka japanilaiset musikaalit eroavat paljon siitä mihin länsimaalaiset ovat tottuneet niin nautein musikaalista täysin rinnoin ystävieni kanssa. Tykkäsin miten moni hahmo oli luotu persoonallisen näköisiksi ja eleisiksi. john oli ehkä hieman liian ylimieliseksi tehty, moss ja smith oli hauskoja. hyena kuulosti aivan ihanan raukkamaiselta josta nostan hattua, ninjakoirista annan täydet pisteet ulkonäöllisesti toteutukseltaan sekä myös liikkeiltään sillä tekivät kuitenkin ninjamaisia voltteja jotka nostatti karvat pystyyn. crossin ja sniperin puuttuminen oli pieni pettymys mutta 2.osassa ne on sentään mukana. ymmärrän hyvin että tällaisissa musikaaleissa on tehtävä radikaaleja ratkaisuja että saadaan tarina pysymään mahdollisimman lyhyenä. iso plussa oli että gohee papparaine oli kertojana. vaikka lavasteet oli hieman ykstoikkosia niin iso plussa oli että niitä osattiin hyödyntää monin eri tavoin. kokonaisuutena itse annan arvosanaksi 10/10.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, allekirjoitan montaa asiaa tässä! Harmittelin myös Sniperin ja Crossin puuttumista. Ymmärrän, että roolit on varmaan pitänyt miettiä tarkkaan ja sen takia ajallisesti yms. täytynyt tehdä ratkaisuja. Sniper on kuitenkin kirjoitettu tarinaan vähän niinkuin taustahahmoksi, mikä oli hieman hämmentävää, koska hahmo loistaa poissaolollaan. Gohee oli hyvä valinta kertojaksi!

      Poista
  5. Noille musikaaleille ja muille, jotka perustuvat mangaan, yrittää olla suht armollinen, kyllähän GNG ja GDW animeina eroavat mangasta, mitä kohtausta on korostettu, mitä "laimennettu", mitä kerrottu eri tavalla. Ymmärrettäväähän on, että mangasta tehty anime tai musikaali ei voi olla millilleen uskollinen, sen verran eri ilmaisutavoista on kyse (kuvitelkaa Ginga kertomakirjallisuutena). Ja jännähän on nähdä, miten ohjaaja on halunnut korostaa tai muuten tuoda omaa näkemystään alkuperäisteokseen.

    Mutta sitten liika uskollisuus vs. liian erillinen teos. Liian uskollista ei voi oikeastaan olla, ainahan kerrotaan eri medioissa eri tavalla, kuin mitä alkuperäisteos on. Jos Gingasta uskollinen halutaan, se pitäisi melkein tehdä oikeilla otuksilla, tämä tuskin onnistuu. Animena animaattoreilla ja käsikirjoittajilla vain mielikuvitus on rajana. Musikaalina tietty lavasteet ja puvut rajoittavat täyttä toteutusta.

    Pikku muutokset eivät tietenkään haittaa, mutta tarpeeksi kamalaa on, että tarinaa on niin paljon muutettu, että se häiritsee. Tässä on yksi syy, miksi en pysty katsomaan Harry Pottereita elokuvina, vaikka kirjoista pidän. Ja vaikka sekä GNG että GDW tulivat itselleni tutuiksi animeina, välillä pikkuisen häiritsee mangan luettuani mangan ja animen erot, kun palaa animen pariin. Anime edelleen pysyy katseltavana, koska niihin liittyy nostalgiaa. Ja Ginga-manga vs. anime animeissa joskus on onnistuttu tietyissä kohtauksissa paremmin kuin mangassa, esimerkiksi GDW:ssä Genban kuolemaa pidän koskettavampana animessa kuin mangassa.

    Ymmärrettäväähän on, ettei alkuperäisteoksesta voi ottaa kaikkea millilleen, muuten musikaali kestäisi jotain viikon yhteen pötköön. Siksi pidänkin taitolajina, että otetaan kuitenkin tärkeimmät kohtaukset mukaan, eikä tekeleestä tule liian irrallista alkuperäistarinaan verrattuna ja fani miettii: "Mitä tässä tapahtuu, missä mennään?".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja! Minäkin ymmärrän, että juttuja pitää tiivistää ja esimerkiksi muutokset muutamiin kohtauksiin (Gin pelastaa yksin Jaguarin eikä Smith ole mukana kohtauksessa) eivät häirinneet minua. Tämä on aika yleistä elokuvissa ja muissa, joissa juonta ei voida aivan orjallisesti tiivistää ja myös samoin animessa jää juttuja pois, joita mangassa on. Enemmän itseäni häiritsivät ehkä oleellisten hahmojen poissaolo, vaikka ne mainitaan musikaalissa, mutta odotan mielenkiinnolla 2. osaa jossa Sniperinkin pitäisi olla!

      Poista
  6. Onkohan tekstitykseen lipsahtanut virheitä siksi, koska on ollut kiirus suomentaa? GNG-leikkaamattoman DVD:n tekstitys on välillä hupaisa, mutta ymmärsin, että oli kova kiire suomentamisella sun muulla, siksi jälkikin oli sen mukaista. Mutta auta armias, jos musikaalissa kutsutaan Giniä "hopeatäpläiseksi", trailerin tekstityksessä asianalaita oli niin. Kirjoitusvirheet ovat ikäviä, mutta faktavirheet saa jaffat lentämään nenästä!

    En tiedä, menenkö eläviin kuviin katsomaan, toivottavasti tulee vuokrattavaksi johonkin, katsotaan sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahdollisesti! Käsittääkseni Ginin hopeatäpläisyys korjattiin musikaalissa, jos en ihan väärin katsonut (se ei ainakaan pistänyt silmään siellä enää), koska traileriin tuo lipsahdus oli tosiaan päässyt.

      Poista
  7. Suomalaismusikaalit Gingasta (GNG:n kumpikin musikaali ja GDW) oli mielestäni karuja nekin lavastukseltaan, mutta tosiaan, ei lavalle ihan kaikkea voi roudata. Pitäähän katsojallekin jotain jäädä mielikuvituksen täytettäväksi :) Ja hattua on tosiaan nostettava sille, miten lavatukset ja sun muut on saatu hoidettua,. Ei GNG etenkään kakkosmusikaalia katsellessa tullut mkettineeksi lavastuksia, lopulta vain hoksasi, miten seurasi hahmoja ja tarinaa (voi hemmetti, "Shinobin kunnia" -kohtaus, tulee vieläkin jotain kymmenen vuoden jälkeen kylmät väreet, siinä oli onnistuttu!)

    VastaaPoista

Kommenttien tarkistus päällä spämmiviestien vuoksi.