tiistai 8. helmikuuta 2022

Tarkastelussa: Kyōshirō Shirogane

 


Yksi saamistani postausehdotuksista oli hahmon x syvällinen analysointi ja heti ehdotuksen luettuani tiesin, että minun pitää kirjoittaa tämä analyysi yhdestä suosikkihahmostani: Kyōshirō Shiroganesta.

Mikä erottaa Kyōn niin monesta muusta sarjassa esiintyvästä laumanjohtajasta on nuoren iän lisäksi motiivi. Hahmo on mieleenpainuva traagisen taustatarinansa ja siitä kumpuavien motiivien vuoksi. Ōun lauman lisäksi sarjassa esiintyy hyvin vähän motiiveja lauman toimintaan liittyen, suurin osa johtajista priorisoi reviirin kaiken muun edelle. Kosto ja katkeruus ovat yleensä pahishahmojen juttu. Tai sitten ne kytkeytyvät laumaan jonkin draaman myötä, siinä missä Kyōshirōn lauma on melkein kuin rakentunut tälläisen aatteen ympärille alusta alkaen.

Kyōshirōn oma lapsuus jätti siihen omat jälkensä ja traumansa, väkivaltaisen isän kanssa eläminen opetti miten iso vaikutus vanhempien rakkaudella ja turvalla oli - tai ehkä pikemminkin sen puutteella - ja se katkeroitui aikuisia koiria kohtaan. Sen toimintaperiaatteet ovat ehkä vihan värittämiä, mutta loppupeleissä Kyōshirōlla on sydän paikallaan ja se välittää isosti laumaansa kuuluvista. Kyōta voisi kuvailla isovelimäiseksi hahmoksi, joka haluaa pelastaa jokaisen pennun samalta kohtalolta, jonka sai itse osakseen.


Kyōshirō ei myöskään ole kohtuuton, se on omalla tavallaan oikeudenmukainen johtaja, joka on valmis antamaan armoa ja uuden tilaisuuden tarpeen tullen. Tämä tulee hyvin ilmi Terun isän kanssa: Kyōshirō kieltää laumalaisiaan tappamasta isää, sen sijaan uros viskataan kalliolta veteen ja tuota käsketään olemaan lähestymättä enää poikaansa. Siinä missä moni lauma olisi käynyt jo kimppuun reviirille tunkeutumisesta, Kyōshirōlle tämä asia tuntuu olevan huomattavasti vähäpätöisempi ja sitä ärsyttää enemmän Weedin puuttuminen asioihin.

Kyō on myös valmis uhrautumaan omien laumalaistensa puolesta, ne eivät ole vain merkityksetöntä massaa, jota voi aivottomasti uhrata taisteluissa.


Kyōshirō on itsepäinen ja ylpeä uros, mutta sillä on tiukka näkemys siitä mikä on sen mielestä oikein - ja sen arvot eivät aina kohtaa Weedin ja muiden kanssa. Ginga-sarjoissa ei ollut ennen Kyōshirōa rehellisesti montaakaan hahmoa, joka olisi kyseenalaistanut johtajaansa. Kyō ei todellakaan ole yksi niistä seuraajista, jotka kulkevat mukana päähenkilön oikeudenmukaisuuden tai rohkeuden sokaisemana päivittelemässä sitä millainen ihmelapsi Weed on. Kyō on johtaja, johon tarvitsee tehdä vaikutus eikä se ole kertaluontoinen juttu.


Kyō ei ole kuitenkaan ihan totaalisen uppiniskainen, se on valmis kuuntelemaan muita ja kasvamaan. Se on inhimillinen hahmo, joka tekee virheitä ja oppii niistä. Terun ja Kyōshirōn suhde tuntuu olevan kaikista kasvattavin tekijä, sillä Kyō joutuu sen kautta opettelemaan anteeksiantoa ja taipumaan pois omista kärkkäistä ajattelutavoistaan. Näkemään millaista vihaa on kytkemässä Terun kaltaiseen pieneen pentuun ja miten sen omat toimintatavat eivät ole ainoat oikeat.
 
Jopa Weedin joukkoihin liittymisen jälkeen Kyōshirō pitää tiukasti kiinni omista arvoistaan, uhkaa tappavansa Weedin, jos tuo vääristelee totuutta seuraajiltaan. Sekä on valmis jättämään lauman Jeromen erottamisen jälkeen ja seuraamaan ennemmin Jeromea.
 
 


Yksi merkittävimmistä kohtauksista Kyōshirōn osalta on itseasiassa sellainen, johon en kiinnittänyt aluksi mitään huomiota vaan tajusin sen vasta paljon myöhemmin. Jopa taistelussa Hōgenia vastaan Kyōshirō haukkuu Giniä - herra Ōun legendaarista ylipäällikköä - siitä, että se ei suojele omaa poikaansa. Ehkä pienen hetken se näkee Ginin vain yhtenä niistä aikuisista, jotka eivät välitä lapsistaan? Sellaisista, joita se itse kuritti ja vastusti viimeiseen hengenvetoon aiemmin. Ginin herkistyessä se tajuaa olevansa väärässä, mutta kohtaus kertoo miten syvälle asia on iskostunut sen tajuntaan ja miten se näkee Weedin hyvin samankaltaisena hahmona kuin monet pennut, joita se on suojellut. Se on alusta alkaen valmis säntäämään väliin oman henkensä uhalla puolustaakseen toveriaan, siinä missä monet sen toverit tuijottavat sivusta ja kunnioittavat Weedin tahtoa olla puuttumatta taisteluun.

Kyōshirō on rehellisesti mielestäni yksi parhaiten sarjaan kirjoitetuista hahmoista ja se tuo paljon lisää näkökulmia ja sisältöä sarjaan. Harmittelen kovasti sitä, että myöhemmissä sarjoissa se on taantunut enemmänkin comic relief -hahmoksi pieruhuumoreineen. Kyōlle sopii kyllä tietynlainen rentous ja huumori, mutta siinä on hahmona paljon muitakin puolia, joita olisin halunnut nähdä enemmän uudemmissakin sarjoissa.

2 kommenttia:

  1. Tätä oli kyllä mielenkiintosta lukea. Olin jo kerenny totaallisesti unohtaa ton Hōgenia vastaan käydyssä taistelussa sattuneen jutun. Se tosiaan tuo siihen hahmoon jonkinlaista syvyyttä.
    Tykkäsin Kyōshirōsta paljonkin ennen, mutta nykyään tuntuu et siitä on tullut jotenkin "lattea" hahmo. Sit ne sen jatkuvat pieruhuumori jutut on alkanu jo ärsyttää. Monikin on sanonu ikävöivänsä sitä "entistä" Kyōshirōa. Toki pidän ja välitän tästä hahmosta edelleen, mut se ei enää tunnu samalta ku ennen. Mut toki Kyō on saanu myös hyvää ja tarpeellista hahmokehitystä. Esim. se ei enää samalla tavalla kylve vihassa ja katkeruudessa, tai syötä sitä samaa vihaa sen nuorille seuraajille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Olen aika samoilla linjoilla.

      Poista