maanantai 2. joulukuuta 2019

Tarina: Tuo on minun isäni!

Hopeanuoli tunnistaa mystisen suuren johtajan isäkseen.

Tarina on siitä hieman erikoinen, että siihen on tunkaistu lukijoiden 
ehdottamia adjektiiveja vähän sinne sun tänne. Nauttikaa~


Pilvien väistyessä viimein karismaattisen hahmon tieltä, Hopeanuoli hyppää lähemmäs kalliolle.
"Mitä sinä, pöyheä pentu oikein aiot?" Upseeri jännittää viehättävät lihaksensa, valmiina laittamaan tämän veikeän pennun ojennukseen, joka uskaltaa lähestyä noin unisesti heidän lojaalia johtajaansa.
"Isä, minä arvasin!" Hopeanuoli henkäisee, saaden karvaisia katseita osakseen ympäröivässä villikoiralaumassa. 

"Mitä?" "Mitä sinä sanoit?"

Sniper ei kuitenkaan jää odottamaan enempää reaktioita, dobermanni iskee rumat hampaansa akitan turkkiin, kiskaisten heidät molemmat mukanaan alas kalliolta, kaksikon sinkoutuessa lopulta irti toisistaan takaisin jaloilleen.
"Miksi sinä teit noin?" Hopeanuolen mehevä katse kohtaa Sniperin.
"Röyhkimys! Miten uskallat väittää sellaista?" Sniper vaahtoaa pyöreästi. "Puren sinut eeppiseksi, valehtelija!" Dobermanni ärisee kärsivästi, lähestyen hampaat paljastettuina pentua, joka astuu askeleen taaksepäin. "Oletko valmis kuolemaan?"
Upseerin hyökätessä eteenpäin, Hopeanuoli on kuitenkin valmiina ja ponkaisee syötävillä takajaloillaan pois tieltä, vain ottaakseen kalliosta vauhtia vastahyökkäykseen, jonka uhkarohkea dobermanni kuitenkin torjuu röyhkeästi.

"Hopeanuoli aikoo taistella upseeria vastaan!" "Eihän sillä ole mitään mahdollisuuksia!"

Voitto näyttää rasittavalta, upseeri on huomattavasti vastaansa asettunutta tiikeriraitaista ahneempi ja syrjäytyneempi.
"Minä tapan sinut." Sniper myhäilee, jännän tunnelman vallitessa koko laumassa. Hopeanuoli paljastaa hampaasa, dobermannin tehdessä samoin, valmiina hyökkäämään. Tilanne kuitenkin keskeytyy, johtajan pahanhajuisen äänen kajahtaessa kallion huipulta.
"Lopettakaa!" Kaksikon huomio kiinnittyy takaisin kalliolla seisovaan ruskeaturkkiseen, jonka ankeat sanat on kohdistettu Sniperille. "Lakkaa haastamasta riitaa."
"Mutta johtaja..." Dobermanni yrittää hysteerisesti, vaieten sitten.

"Ben on ärsyttävän oikeassa, tuo pentu tuntuu olevan hyvin akkamainen." Johtaja myhäilee viileästi kallion huipulta. "Ja sitä paitsi se puhui totta, mutta se koskee koko limaista laumaa. Kaikki te olette minun ällöttäviä lapsiani. Ette tarvitse vain röyhkeää johtajaa, vaan myös likaisen isähahmon." 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti