Sain vähän aikaa sitten blogitekstiini kommentin, joka pisti miettimään asiaa tarkemmin, myös pari henkilöä toivoi, että kirjoittelisin tästä aiheesta lisää blogiin. Samaista aihetta on käsitelty myös Kaksoissolan foorumilla.
Itseäni harmittaa, kun nykyään Ginga-fandomi on blogeja myöden hiljentynyt melkoisesti. Muutama vuosi sitten Ginga-blogit päivittyivät aktiivisesti, vaan ei enää...Ei kai Ginga vielä ole niin läpikäyty juttu? Kuulostaa siltä, että ihmiset ovat vielä kiinnostuneet Gingasta, mutta jostain syystä eivät netissä aktiivisesti keskustele aiheesta jne. Miksi näin? Ovatko monet fanit jo aikuistuneet niin, ettei aikaa ja intoa jää samalla tavalla netissä kirjoitteluun? Jos on työt, parisuhde, lapsia jne.
Kokisin itse henkilökohtaisesti, että monien fanien aikuistumisella on vaikutuksensa aktiivisen fanituksen hiljentymiseen. Koulutus, työt, parisuhde ja perheen perustaminen menevät harrastusten ja fanitusten edelle eivätkä ne ole näin ollen enää niin suuressa roolissa elämässä, vaikka ne eivät täysin poistuisikaan. Monet tuntemistani faneista alkavat jo olla siinä 20 vuoden yläpuolella. Itsekin täytän tänä vuonna 25 vuotta ja näkyvä fanitukseni on hiljentynyt huomattavasti blogin alkuvaiheilta. Keräilen sarjan oheistuotteita maltillisemmin enkä aina edes ilmoittele uusista kokoelman yksilöistä blogissa. Pienet lisäykset on helpompaa laittaa sosiaaliseen mediaan (Facebook ja Instagram) kuin yrittää alkaa vääntää niistä isompaa tekstiä blogia varten. Olen ylipäätään huomannut, että vanha kunnon foorumeille kirjoittelu on vähentynyt, koska sosiaalinen media on tullut helpommaksi monille, kun siellä tulee noin muutenkin vietettyä enemmän aikaa. Eli tavallaan on alettu vähän siirtyä yhdestä paikasta enemmän muihin, joissa fanitus ei enää ole niin näkyvää ellei tiedä mistä etsiä.
Blogin alkuvaiheilla muistan, että ideat ja motivaatio tekstien kirjoittamiseen oli välillä revittävä jostakin väkisin, jotta blogi pysyisi aktiivisena. Sen huomasi selvästi myös tekstien laadussa. Oman motivaation pysymisen kannalta tärkeää onkin, että kirjoittaa blogia, kun siltä tuntuu ja sille on aikaa. Ei ole mitään järkeä yrittää pakottaa itseään julkaisemaan tekstejä esim. viikon välein, jos ei saa itsestään irti mitään. Eikä se ollut tarkoituksena ikinä, kun blogia perustin. Tarkoituksena oli nauttia omasta fanituksesta keräilyn ja pohdiskelun kautta ja jakaa asioita muille faneille. Tämä alkuperäinen tarkoitus alkoi jo hieman kadota silloin, kun blogi oli aktiivisimmillaan. Sittemmin koen löytäneeni blogini ja fanitukseni uudelleen ja pyrin etenemään vähän varovaisemmin. Toisaalta pelkäsin ovatko kaikki blogin seuraajat jo lähteneet pitkän tauon vuoksi.
Elossa olevia Ginga-blogeja tuntuu olevan enää vain kourallinen Ginga-blogien kulta-aikoihin verrattuna. Olen itse ajatellut, että fandomissa oli pari vuotta sitten aktiivinen fanipyrähdys Hopeanuoli ja Weed -mangojen suomentamisen, Takahashi suomivierailujen ym. vastaavien tekijöiden ansiosta. Keräilijöitäkin tuntui yhtäkkiä putkahtavan jostakin yksi jos toinenkin, mutta fanihuuman hiljennyttyä olen nähnyt muutamien fanien myyvän kokoelmiaan pois, kun kiinnostus laantuu. Pienenä esimerkkinä muistelen myös, että useampi vuosi sitten oheistuotteet vietiin melkein käsistä huutokaupoissa, oli hinta melkeinpä mikä hyvänsä. Nykyään useimpia oheistuotteita pitää tarjota melkein puoli-ilmaiseksi, että ne menevät kaupaksi. Jotkut harvinaisuudet yhä kelpaavat keräilijöille hyvin, mutta yleisemmät tuotteet monilta pitkäaikaisilta ja aktiivisilta keräilijöiltä jo löytyvät. Nyt kun oheistuotteista puhutaan täytyy myös mainita sellainen suomalainen ihme kuin PurePlastic, joka paitsi tuottaa uusia oheistuotteita, mahdollistaa myös sen, että oheistuotteet (erityisesti pehmot) eivät enää ole vain pelkästään keräilijöiden juttu. Moni fani kun ei ymmärrettävästi raaskinut aikanaan pulittaa satoja euroja Weed-pehmoista, mutta pehmot ovat juuri sellaisia fanituotteita, jotka monet haluaisivat.
Mitä tulee mangojen suomentamiseen, olen pistänyt merkille ettei pokkareista keskustella enää ihan samalla tarmolla kuin Hopeanuolen ja Weedin aikana. Orionin pokkarit kuitenkin ilmeisesti myyvät hyvin, mutta sarjan suosio on itselläni ihan pimennossa Suomen osalta. Muistelisin, että aikanaan Japanissa Orionin suosio ei ollut kovinkaan hyvä ja näin ollen se ilmeisestikin jäi juuri vähän "kesken". Monilla on herännyt kiinnostusta myös The Last Warsiin ja pidän tosiaan peukkuja pystyssä sen osalta, että kyseinen jatko-osa saataisiin myös suomeksi eikä kääntäminen lopahtaisi kiinnostuksen puutteen vuoksi. Muistan, että kun Orionia aikanaan tuli japaniksi, oma kiinnostukseni tipahti heti alkuunsa ja nyt suomennoksen myötä se vähän hävettääkin, sillä nyt odotan seuraavia pokkareita suomeksi kovalla innolla. Täytyy mainita myös, että The Last Warsin luvuttaiset käännökset tuntuivat herättävän faneja hieman keskustelemaan ja seuraamaan sarjaa tavallista enemmän, mikä on tosi ihailtavaa.
Olisiko Ginga-fanien aktiivisuus laantunut jo paljon aikaisemmin, jos GNG:n jälkeen ei olisi suomennettu GDW:tä ja muita Takahashin mangoja, etenkin Gingaan liittyen?
Kyllä, ainakin henkilökohtaisesti itse uskon, että aktiivinen fanitus olisi laantunut aikaisemmin, jos suomentaminen olisi jäänyt Hopeanuoleen. Vaikka meille vanhemmille faneille Hopeanuoli on se aito, alkuperäinen ja nostalginen sarja niin olen pistänyt merkille, että juuri Weed oli sarjana se ponnistuslauta monille nuoremmille faneille, josta kiinnostus Gingaan on lähtenyt animen ja mangapokkareiden myötä. Vaikka siis Weediä kritisoidaankin jonkun verran sarjana, oli syy sitten mikä tahansa, niin sitä täytyy myös kiittää erityisesti nuoren fanikunnan innostamisesta mukaan fandomiin. Toki olemme varmaankin jo pistäneet merkille myös sen, että suomalaisten fanien nälkää sen kuin ruokitaan suomennoksilla sen sijaan, että se laantuisi niiden myötä. Hopeanuolen jälkeen on toivottu jos minkälaista Takahashin sarjaa kovasti suomeksi ja vaikka niitä on oikein reilulla kädellä saatukin, niin aina löytyy lisää sarjoja, joita toivotaan lisää suomeksi.
Tälläisiä tekstejä on tullut jo useampaan blogiin ja foorumiin. Eli kyllähän se on selkeästi hiljentymässä, mutta kuolemisesta ei vielä voida puhua. Minua kiinnostaisi hirveästi tietää onko suomennettu Orion myynyt kuinka hyvin verrattuna Hopeanuoleen ja Weediin. Sitten kun tarpeeksi ostajia ei löydy mangalle ei fandomia voi millään sanoa enää elinvoimaiseksi, sen jälkeen se on vain pienen piirin kulttijuttu.
VastaaPoistaMutta pelkästään gingafanfomi ei ole hiljentynyt, myös ylipäänsä ennen niin suosittu suomalainen koirapiirtäjäskene on hiljainen. Ennen netti oli aiheesta täynnä nettisivuja, blogeja, sarjakuvia, roolipelejä ja improja. Nämä kaksi fandomia ruokkivat toinen toisiaan, joten kummankin herättely jollain keinolla olisi todellakin tarpeen. Olen omalla tavallani koettanut auttaa esimerkiksi haastattelemalla ihmisiä omassa blogissani (jossa on muun muassa kolmen ulkomaalaisen furrytaitelijan haastattelut) ja Tähdenlennossa (seiskanumeroa varten olen suunnitellut jopa neljän eri aiheeseen liittyvän projektin esittelyä). Mutta siihen loppuvatkin omat keinoni vaikuttaa. Kai.
Ginga-nettisivut vaikuttavat olevan menneen talven lumia. Koodaaminen vaatii taitoa ja ylläpito jopa rahaa. Blogit ovat tulleet tilalle, mutta nekin ovat hiljentyneet huomattavasti. En halua missään nimessä painostaa ketään kirjoittamaan, mutta blogien hiljentyminen tekee fandomille suurta hallaa Gingan päästessä unohtumaan lukijoiden mielestä ja kun uusia näkökulmia ei enää tule. Jäin itse etenkin kaipailemaan suomennettujen pokkarien arvosteluja, joita esim Satanica kirjoitti ennen lähes joka numerosta. Yhdessä vaiheessa minulla oli mukava rutiini lukea kirja ensin ja sen jälkeen netistä siitä muiden mielipiteitä. Tämä piti kiinnostusta yllä vaikka itse kirjan materiaali ei olisikaan ollut kummoista.
Tuo on hyvä pointti, että myös koiraeläintaideskene on hiljentynyt. Nettisivujen kulta-aikahan on ollut menneen talven lumia jo pidemmän aikaa.
PoistaToivottavasti esim. Tähdenlento ja muu yhä aktiivisena pysyttelevä fanitoiminta, Orionin suomijulkaisu, Gingacon, jne. jne. jaksavat pitää fandomia pystyssä. Yhdistyksessä on myös vanhoja juttuja virkoamassa henkiin, esimerkiksi käsityökerhossa on alkanut näkyä elonmerkkejä. Odotan myös suuria yhdistyksen retkikassalta, vaikka se saattaakin loppupeleissä jäädä kymmenkunnan ihmisen puuhasteluksi, tuo se ainakin niiden siihen mukaan lähteävien ihmisten elämään aktiivisuutta Ginga-rintamalla.
Toki on hyvin rajoittavaa rajoittaa homma pelkkään Gingaan. Itse toivoisin enemmän aktiivisuutta myös muun eläintaiteen ja eläintarinoiden suuntaan. Näen hyvänä mahdollisuutena mm. Gingaconin ja Tähdenlennon teemojen ulottamisen esimerkiksi sellaisiin eläintarinoihin kuin Ruohometsän kansa, Leijonakuningas, Soturikissat, yms. faneja innostavaan.
Myös turriskenen ja Ginga-skenen soisin kulkevan enemmän käsi kädessä, Hopsu-piireissä on kuitenkin useampi turri ja päinvastoin.
Koiraeläintaideskenen osalta myös hyvä huomio, onhan se selvästi hiljenemään päin. Monet ovat myös laajentaneet teeman ulkopuolelle, jonka takia ei ole enää sellaista yhteisöllisyyttä ja tuttuja naamoja piireissä enää niin paljoa.
PoistaSen lisäksi Gingan innoittamat koiraeläinroolipelit ovat tiivistyneet ihan pieneen kouralliseen myös. Ginga-aiheisia roolipelejä taitaa olla peräti enää yksi aktiivinen, jos nyt en ihan väärässä ole.
Tämä hiljentyminen on kyllä minusta surullinen ilmiö. Toivoisin, että aktiivisia faneja olisi enemmän - en itse koe ainakaan, että Ginga-fanituksen ja muun elämän yhteensovittaminen olisi ihan mahdoton juttu. Toisaalta koen, että ainakin oma elämäni olisi paljon tylsempää ja köyhempää ilman Ginga-juttuja.
VastaaPoistaIhan ymmärrettävää, että osa ihmisistä siirtyy aina eteenpäin, olipa kyseessä mikä tahansa asia, mutta tilalle voi aina tulla uusia innokkaita ja tämän suhdanteen säilyminen plussan puolella kertoo siitä, onko fandom elinkelpoinen.
Toivottavasti vanhat parrat jaksavat vielä Ginga-jutuista innostua ja uudet polvet löytävät sarjan esim. Orionin kautta.
Totta turiset. Itsekin toivon, että Orion toisi vähän kiinnostusta takaisin sarjoihin. Tällä hetkellä tuntuu, että moni, joka on keränyt Takahashin muita sarjoja alkaa tässä vaiheessa vähän tippua jo kelkasta.
PoistaEhdottomasti mukaan jäsenlehteen joku askartelujuttu! Ole yhteyksissä jos tälläisen teko kiinnostaa. Voidaan keksiä yhdessä miten se toteutetaan ja voiko sitä jopa linkittää silloiseen teemaan jotenkin.
VastaaPoistaJoo, minustakin olisi ihana saada käsityöaiheisia artikkeleita tuleviin Tähdenlentoihin! :)
VastaaPoistaTuo photobucketin temppuilu on kyllä ollut todella ikävää monella saralla. Jouduin juuri siirtelemään useammalta kotisivulta itsekin kuvia toiseen paikkaan :/
VastaaPoistaMukavaa, että olet löytänyt käsitöiden osalta motivaatiota! Toivottavasti pääset näyttämään taitojasi laajemminkin juuri yhdistyksen parissa ym. :)
Minä yritän toki pyöriä täällä yhä~
Vaikka sitten aktiivisuuden aste hieman heittelisikin.
Se on tosiaan vaan karu fakta, että porukka aikuistuu ja monet muut asiat alkavat viedä elämässä enemmän aikaa. Kuten moni muukin, minäkin roolipelasin aktiivisesti foorumeilla jonkin 5 vuoden ajan noin suurinpiirtein. Mutta pikkuhiljaa roolipelitkin alkoivat kuolemaan ylläpitäjien kiinnostuksen ja ajanpuutteen loppumisen vuoksi eikä enää itsekään oikein jaksanut käyttää vähäistä aikaa siihen. Kun elämään ilmestyy ne parisuhteet ja työkuviot muiden harrastusten lisäksi, on tosi vaikea repiä aikaa esim. juuri roolipelaamiseen. Ja skenen pienentyminen ja osittainen kuoleminenkin vaikuttaa tosi paljon siihen, jaksaako enää edes koettaa lähteä mukaan. Ketään omia vanhoja kavereita ei enää pyöri ko. piireissä ja nuorempaa väkeä ei tunnu kiinnostavan.
VastaaPoistaItselle Hopeanuolen fanitus on jokseenkin helppo sivuhomma, kun se ei oikeasti syö aikaa muulta tekemiseltä. On helppo ostaa pokkari aina uuden ilmestyessä, lukaista läpi ja paasata poikaystävälle, sitten siirtyä tekemään muita asioita. Fanitus ei ehkä näy ulospäin enkä tuota nettiin mitään sisältöä asiasta, mutta se on silti olemassa. Koska Hopsun seuraaminen on helppoa, se ei tipu matkasta pois. Kuitenkin sisällön tuottaminen aiheesta voi olla hankalaa ja siihen sitten vaikuttaa nimenomaan se fanien jatkuva kasvaminen ja nuorten innottomuus.
Kun koiraeläinroolipelit ja -taide olivat in ja iso juttu, oli helppo lähteä mukaan ja hairahtaa tälle polulle pitemmäksi aikaa. Itsestä kuitenkin näyttää siltä, ettei nykysukupolvia oikeastaan kiinnosta tuon kaltainen tekeminen ja värkkääminen, joku snapchat on paljon mielekkäämpi kuin kirjoitella tarinoita foorumille. Aikansa kutakin tietysti, ehkä tämä "aikakausi" ei vain ole otollinen esimerkiksi sille roolipelaamiselle ja ehkä sen aika vielä tulee uudestaan jossain muodossa. Toivottavasti kuitenkaan koko Hopsu-skene ei ole kuolemassa, koska itse ainakin odotan innolla jahka Last Wars suomennetaan. Myös jokainen Orion on aina mukava saada luentaan.
- sleepy
Jees, juuri näinhän se on. Sinällään ymmärrettävää, mutta onhan se toisaalta vähän surullistakin, ei mikään kestä ikuisesti. Itselläni roolipeleissä pyöriminen alkoi loppua siinä vaiheessa, kun vanhat tutut naamat alkoivat kadota ropeista. Muutamat hyvät ystävät ja paljon puolituttuja siitä toki onneksi jäi, jotka yhä pyörivät vaihtelevan aktiivisesti taidesivustoilla. Nyt kun oikein rupesin ajattelemaan, niin nuoremmilla sukupolvilla ropettaminenkin on siirtynyt helpompiin kanaviin, ainakin Instagramissa on tullut vastaan paljon siellä ropettavia suomalaisia nuoria.
PoistaTuollaista itsenäistä fanitusta on toki ollut aina ja itsellänikin se on tupannut vähän lähtemään siihen suuntaan, että ostan uudet pokkarit ja seuraan jonkun verran somessa uusia uutisia, mutta muuhun ei oikein ole ollut pitkiin aikoihin motivaatiota. Foorumeillekin kirjoittelu tuntuu välillä turhan raskaalta ja aikaa vievältä, kun uusissa viesteissä ei pysy perässä. Juuri tuollainen näkyvämpi fanitus netissä on ollut kuitenkin hiljentymään päin.
Vaikka muut ovat sanoneet kaiken sanomisen arvoisen asian tiimoilta, työnnän hieman lusikkaani soppaan ja tuon esille oman suhteeni asiaan.
VastaaPoistaGingaa olen fanittanut nyt yli kymmenen vuotta. Koko tänä aikana en ole ollut aktiivinen fanipiireissä ja keskusteluissa - varhaisessa vaiheessa syynä oli kykenemättömyys siihen (rajoitettu tietokoneen/netin käyttö, rahan puute ja syrjäisessä paikassa asuminen). Myöhemmällä iällä, kun mahdollisuuksia osallistua fandomiin tuli enemmän, ei tullut siltikään osallistua. Oma kiinnostukseni Gingaan tuntuu olevan erilaista kuin muilla. Pidän kyllä suuresti eläimistä, mutta en lue itseäni koiraihmiseksi enkä seuraa Gingaa sen takia että se kertoo herttaisista vuffeista. Samuraiarvot ja bushidohenki kiehtovat meikää suuresti, ja se on vahvana Gingassa. Kun juurikaan kukaan muu ei tunnu olevan niin kiinnostunut näistä arvoista, Gingasta keskustelu muiden kanssa ei vain innosta ihteäni. Keskusteluihin en vain osaa ottaa osaa, sillä ihmiset tuntuvat ajattelevan sarjasta niin eri tavalla kuin meikä ja tuntuu että olen yksin mielipiteitteni kanssa, miksipä muut eivät varmaan osaa antaa niille arvoa.
Mutta se ei selitä kaikkea. Vaikka Ginga onkin itselleni tärkeä asia ja auttanut tavallaan löytämään elämäni tarkoitusta, se ei ole todellakaan ainoa kiinnostukseni kohde. Olen vain niin paljon aktiivisemmin kiinnostunut muista asioista, ja työkuviot täyttävät vapaa-aikajankin. Tämä kyllä tuntuu olevan aika monella hieman vanhemmalla fanilla juttu, joten en ole siinä suhteessa erikoistapaus.
Olen kyllä ostanut jokaisen Gingaan liittyvän suomimangan kun ne ovat ilmestyneet ja lukenutkin ne aina saman tien, ja seuraan aktiivisesti The Last Warsin kulkua sitä mukaan kun luvut ilmestyvät nettiin. Käyn hiljaisesti Kaksoissolassa ja blogeissa lukemassa uusimmat jutut kun niitä tulee. Olen kyllä hengessä mukana, vaikka en anna kuulla itsestäni.
Hyviä pointteja, minusta on mielenkiintoista myös kuulla miten erilaiset asiat sarjassa kiehtovat ihmisiä ja miten erilaisia faneja sarjalla on. Gingalla on tosiaan jonkun verran faneja, joita ei näy netissä hirveästi vaan heille riittää itsenäinen fanitus. Tämän vuoksi olenkin toiveikas siitä, että vaikka Orion ei ole herättänyt niin paljon näkyvää huomiota ja keskustelua netissä kuin muut sarjat, niin Gingalla on yhä aktiivisia seuraajia ja tämän ansiosta voidaan toivottavasti turvata myös suomimangan jatkuvuus.
VastaaPoistaItselläni Ginga on siinä suhteessa erityistapaus, että se lienee ainoa asia, jota fanitan näkyvästi netissä ja noin muutenkin, joten sikäli on helppo ymmärtää muita samanlaisia ihmisiä. Pidän monista muistakin sarjoista, mutta se niiden fanitus on jäänyt aika yksityiseksi ja materiaalittomaksi Ginga-fanitukseeni nähden.
Itseäni kieltämättä harmittaa, että foorum- ja blogikeskustelu Gingaan liittyen on hiljentynyt. En ole itse vuosiin ollut aktiivinen osallistuja keskusteluun, mutta olen kyllä tykännyt seurata sitä. Kaveripiirissäni kun ei ole muita, joilla olisi Gingaan sama nostalginen suhde (ovat joko tutustuneet siihen aikuisena tai vain kuulleet siitä lapsena) niin heidän kanssaan aiheesta ei oikein pysty keskustelemaan samoista lähtökohdista, ja muiden fanien burgeroinnin seuraaminen on ollut erinomainen korvike. Samoin on ollut äärettömän kiinnostavaa tutustua oheistuotteisiin ja keräilyyn, kun ihmiset esittelevät kokoelmiaan ja puhuvat tavoitteistaan.
VastaaPoistaOlen joskus pohtinut oman Ginga-blogin perustamista tai forumille liittymistä, että voisi olla osa keskustelua pelkän sivusta seuraamisen sijaan, mutta se on jäänyt, koska varsinkin nykyään tuntuu, että kaikkiin aiheisiin on joku jo sanonut samat kuin itsekin meinaisi ja jäljellä oleviin pitäisi olla asiantuntemusta esim. Japanin kulttuurista (naisen asema, sarjakuvateollisuuden luonne, jne) yms jotta voisi tarjota jotain järkevää kommentaaria mutuilun sijaan. Myöskään joidenkin Ginga-tarinoiden aspektien kriittisempi tarkastelu ei houkuta tarpeeksi, koska niistä on tapana kehittyä ärhäköitäkin väittelyitä, mikä taas ei jaksa innostaa. Siinä ehkä osasyyllinen keskustelun hiljenemiseen? Fandom on kuitenkin ollut aika puhelias menneinä vuosina ja kaikki mielenkiintoisimmat aiheet alkaa olla joko koluttu niin läpikotaisin tai niin väsyksiin asti riidelty, ettei niistä riitä uutta ihmeteltävää pitempiin blogiteksteihin tai forumkeskusteluihin. Se on harmi, mutta lienee osa fandomien elinkiertoa.
Tietenkin tuntuu haikealta, kun jokin asia, jota aikanaan on fanittanut aktiivisesti, kuihtuu pikkuhiljaa. Muistelin vuotta 2006, kun edesmenneellä PVP Voice-foorumilla jonkun käyttäjän allekirjoituksena oli adressi: "Hopeanuoli-MANGA suomeksi". Muistan, kun ällistelin että "Herran pieksut, ai Hopeanuoli oli alunperin manga". Mutta pidin silloin suomentamista mahdottomana, kunnes 2010 keväällä sattumankaupalla löysin Youtubesta videon, jossa joku oli laittanut Hopeanuoli-tunnarin sanoituksilla ja vielä Suuren Uutisen: Hopeanuoli-manga suomennetaan. Silloin ei tiennyt, miten päin olisi ollut ja malttamattomana odotti ensimmäistä numeroa. Samoihin aikoihin tietenkin tutustuin Weediin, kun innostuksissani googletin Hopeanuolen ja sitä kautta sain selville Weedistäkin. Sillä jostakin kumman syystä missasin Weed-DVD:n julkaisun 2006.
VastaaPoistaGNG:n julkaisun myötä odotin Weedin julkaisua, toive toteutui, julkaistiin muitakin Takahashin sarjoja, nyt ollaan Orionissa, seuraan aktiivisesti GtLW:tä blogeissa ja odotan, että sekin luonnollisesti suomennettaisiin. Mutta animeen ja mangaan fanitukseni on jäänyt. Asun sen verran pienellä paikkakunnalla, ettei ole ollut mahdollisuuksia osallistua tapahtumiin, mitä Gingasta järjestettiin aikoinaan, kuten musikaali.
Tämän vuoksi hiljenemisen olen oikeastaan huomannut vain blogitekstien vähenemisellä ja foorumien hiljentymisessä. Mihinkään sosiaaliseen mediaan (28-vuotiaana! :P) en ole kuulunut, en ole sellaista kokenut omakseni. Ginga-fanituksen laantuminen ei ole tullut yllätyksenä, koska niin käy kaikille ilmiöille, ehkä se roihahtaa vielä uuteen liekkiin. Mutta siksi en ole kiinnittänyt suurempaa huomiota hiljenemiseen, koska itselläni fanitus on pysynyt mangan ja animen kautta jossakin määrin pystyssä ja niitä katselen aina silloin tällöin uudestaan. Oheistuoterumbaan en ole lähtenyt, koska se ei ole kiinnostanut. Muillekin näkyvä aktiivinen fanitushan tietty laantuu oman elämän lisääntyessä, mutta henkinen puoli fanituksessa saattaa olla edelleen aktiivinen eli palataan silloin tällöin uudestaan mangan / animen pariin.
Ginga-huuman hiljentymisessä mua ei muu huolestuta kuin se, että Orionin julkaisu keskeytetään eikä GtLW:tä suomenneta. Itselleni sellainen olisi suuri harmi.
Vähän ehkä itsekin olen miettinyt, josko fandom on pienenemässä. Kuolemisesta en tosin huolestuisi, Orionilla tuntuu menevän ihan yhtä hyvin kuin Weedilläkin, keräilijöitä putkahtaa esiin aina välillä ja Pure Plastic varmasti herättää faneja vähän ihanilla oheistuotteillaan.
VastaaPoistaItse kyllä kaipaisin jotakuta, kenen kanssa keskustella Gingasta ja siinä mielessä on harmillista että Suomi fandomi on vähän mennyt johonkin kivenkoloon. Mutta eiköhän se sieltä jossain vaiheessa putkahda taas esiin.
Silloin kun GNG:tä alkoi ilmestyä suomennettuna mangana 2010, olin tietty innoissani, mutta tuolloin pokkarien hankinnat jäivät satunnaiseksi, koska kukkaro ei aina antanut kuukausittaiselle pokkarin hankinnalle myöten. Silloin ajattelin, että puuttuvia pokkareita en koskaan saa, mutta onneksi Adlibris on pelastanut joiltakin puutteilta, silti joitakin pokkareita on jäänyt uupumaan.
VastaaPoistaTietty en ole luopunut toivosta, etteikö joku myy Ginga-pokkareitaan jostakin syystä, ja nyt viimein olen löytänyt viimeisenkin puutuvan haluamani pokkarin: GDR:n suomijulkaisun!
Mutta tapaus sai ajattelemaan: viime aikoina olen törmännyt erinäisiin ilmoituksiin blogeissa ja muuallakin että on aikeissa myymässä Ginga-kokoelmaansa. Jopa nettiantikvariaateissa myydään nyt hirvittävästi suomenkielisiä Ginga-pokkareita. Omaa fanitustani ajatellen oli hyvä juttu, sainpahan haluamani pokkarit, mutta silti itseäni harmitti ajatus siitä, että joku myy kokoelmansa. Onko alkuperäinen omistaja vain kyllästynyt Gingaan? Vai eikö säilytystilaa ole enää ja on ollut pakko luopua jostakin ja sitten päätynyt että menkööt Ginga-pokkarit? Viimeksi esitellyyn ajatukseen olen itsekin törmännyt. Itselläni ei ole säilytystilan puutetta hirvittävästi, mutta silti olen käynyt tavaroita järjellä läpi ja antanut eteenpäin niitä joita todella en voi enää pitää. Mutta Ginga-pokkarit multa joutuu melkein repimään käsistä, ennen kuin ne annan pois.
Fanituksen "laantuminen", eli kokoelmastaan luopuminen ja aktiivisuuden laantuminen tuntuu sikäli hassulta, koska ainakin kirjoituksista päätellen moni on vannonut että on ollut Ginga-fani hyvin kauan eikä se tule koskaan laantumaan, ja fanitus on saattanut näkyä jopa tavaroiden ostona, johon on palanut hirvittävästi rahaa. Sitten innostus on sammunut ja myy kokoelmansa, jota on kartuttanut melko varmasti uhraten aikaa ja rahaa.
Joskus tunsin itseni "huonoksi" faniksi, koska se ei elämässäni näkynyt muuna kuin mangan ja animen hankkimisena, samaan aikaan kun moni muu kirjoitteli aktiivisesti foorumeilla, perustaen omia blogeja ja kirjoittaen niihin ahkerasti ja osallistunut fanitapahtumiin. Itselläni ei ole ollut mahdollisuuksia osallistua tapahtumiin, ja blogin perustaminen tuntui oudolta, koska tuntui ettei minulla olisi mitään uutta sanottavaa, lisäksi tuntui, että muilla vasta ehtaa Ginga-tietämystä olikin, omani tuntuivat vajavaisilta (ei tarkkanäköisiä havaintoja animesta tai mangasta saatika että olisin voinut kertoa kokoelmastani).
Laantuminen tuntuu kuitenkin siksi pahalta, koska muiden kokemuksia ja tietämyksiä Gingasta oli kaikesta huolimatta kiva lukea. Nyt mietin itseäni fanina, olenko vain jälkijunassa, kun yhä vain fanitan Gingaa lukemalla mangaa ja katsomalla animea silloin tällöin muiden blogeihin kommentoiden. Ei fanituksen tarvitse näkyä niin, että jatkuvasti on hulinaa blogeissa, foorumeissa ja someissa, mutta haikealta hiljentyminen tuntuu, kun muistaa ajat, jolloin säpinää oli.