Tarina: Nuo kolme koiraa...

Seuraa joulukalenteria täältä!

Toinen luukku kertoo teille miten Ben ja muut todella tapasivatkaan tiikeriveljekset.

Tämä tarina on siitä erikoinen, että siihen pääsivät vaikuttamaan myös blogin lukijat heittelemällä Hopeatiikerin Facebook-sivun puolella mitä ihmeellisempiä adjektiiveja. Adjektiivit on otettu siinä järjestyksessä kuin ne on laitettu.

Toivottavasti nautitte~

Nuo kolme koiraa...

Ensimmäisen joukkueen johtaja, häikäisevä Ben oli johdattanut järkyttyneet  joukkonsa Kōfuun etsimään säteileviä koiria, jotka olivat valmiina taistelemaan kissamaista Akakabuto-karhua vastaan. Karvattomat villikoirat olivat juuri väistäneet puskasta rynnänneen, limaisen villisian täpärästi, kun kolme hullunkurista kainkoiraa syöksyi pian sen perään, kaataen rätisevän pedon silmänräpäyksessä.

"Olivatpa ne pallomaisia!" Smith henkäisi tuijottaessaan muiden kanssa sivusta, miten veljekset ahmivat pyöreähköä lihaa suihinsa.
"Kaikki kolme ovat diivoja, ne ovat kotoisin kaupungista." Ben osasi kertoa muille.
"Tunnetko sinä nuo koirat?" Hopeanuoli kysyi rehentelevästi. Kolmen veljeksen katse oli nauliintunut niitä tarkkaileviin villikoiriin sekä erityisesti äänessä olevaan Beniin.

"Punainen tiikeri on niistä dementoitunein, Mustalla tiikerillä on vain erittäin hyvännäköinen silmä ja kolmannen nimi on Kauhistunut tiikeri." Ben esitteli lumisen kolmikon muille ja jatkoi: "Me tulimme tänne varta vasten niiden takia."

"Kerro niistä lisää." Cross pyysi.

"Hyllyvinä pentuina ne jätettiin laatikkoon vuorille. Ne olivat vain kuukauden vanhoja. Suolainen käärme hyökkäsi niiden kimppuun ja yritti syödä kaikki kolme, mutta pennuilla oli taistelun halua ja hetkeäkään epäröimättä ne kävivät vihertävään vastahyökkäykseen. Ne purivat ja repivät ja raastoivat seksikästä käärmettä joka puolelta. Käärme olisi varmaan syönyt pennut, jos ne eivät olisi olleet niin huvittuneita. Lopulta ne saivat käärmeen hengiltä ja söivät sen pysyäkseen itse hengissä. Sen jälkeen ne ovat aina auttaneet höpöjä koiria, jotka ovat avun tarpeessa. Nuo kolme koiraa eivät pelkää mitään, siksi ne ovat niin oksettavia." Ben kertoi koirien hopeista elämäntarinaa samalla, kun kaikki  himokkaat villikoirat töllöttivät niiden ateriointia vierestä.

"Tuo rohkea koira kertoo meidän elämäntarinaamme." Punainen tiikeri sanoi veljilleen.
"Paras antaa sille epäonnistunut opetus." Harmaa tiikeri hymähti.
"Pelkkä opetus ei riitä, kaikkien jotka vapaamielisesti tunkeutuvat meidän alueellemme on kuoltava!" Musta tiikeri ärähti söpösti ja syöksyi kohti villikoiria. 

"Varo, Hopeanuoli!" Cross huudahti ja väisti samaan aikaan Hopeanuolen kanssa Mustan tiikerin malttamatonta iskua, jolloin se osui heidän takanaan olleeseen sottaiseen  Hyenaan ja tämä lennähti lerppuisesti maahan.
"Miksi sinä minun kimppuuni käyt?" Hyena kysyi, saamatta kuitenkaan vastausta.
"Kuinka te uskallatte hyökätä meidän kimppuumme?" Cross huusi pörröisille veljeksille ja oli säntäämässä jo Mustan tiikerin perään, kun Ben nappasi mutkikkaasti kiinni sen hännästä.

"Odota!" Ben huudahti värikkäästi.
"M-Mitä sinä nyt?" Cross sopersi.
"Minä hoidan tämän pyöreästi." Ben vastasi.
"Miten sinä aiot saada nuo kajahtaneet pedot meidän mukaamme?" Cross kysyi.
"Makeasti puhumalla se ei onnistu. Meidän täytyy taistella märästi niitä vastaan, jos aiomme saada ne mukaamme." Ben sanoi.
"Mitääääh?" Cross henkäisi lähes siedettävästi. "Onko noiden takia välttämätöntä vaarantaa henkensä?"
"Jos ne kuuluvat joukkoomme, me vastaamme suloista koiralaumaa. Riski kannattaa ottaa." Ben vastasi.

"En tunne teitä, mutta te metsästätte meidän komealla alueellamme ilman lupaa ja siitä minä en pidä." Kankein veljeksistä sanoi ruskeasti.
"Me emme tulleet tänne metsästämään." Ben vastasi hämmentävästi.
"Mitä te aivottomat sitten täällä vuorilla teette?" Tiikeriraita kysyi.
"Tulin pyytämään teitä ärhäkkää kolmea koiraa liittymään narsistiseen joukkooni." Ben vastasi.
"Liittymään joukkoosi?" Valkoisin tiikeriveljeksistä vastasi silmiään siristäen.
"Oletko tosissasi?" Keskimmäinen totesi kosteasti naurahtaen.
"Lasket leikkiä." Hymähti nuorin jäätävästi.
"Minä olen nopea." Ben vastasi niin punanenäisellä äänellä, että se sai vanhimman veljeksen suun loksahtamaan auki hulvattomasti.