Sotien koirasankarit

Pahoittelen etukäteen mahdollisista virheistä termeissä, sillä olen joutunut kääntämään useita termejä alkuperäisten lähteiden oltua englanniksi. Mahdollisista virheistä voi ilmoitella kommentteihin ~

Venäjän sotakoirat Aram ja Maxim

Ginga Densetsu Weedissä päättyi hiljattain saaga, jossa oli mukana Venäjän sotakoiria, tehtäväänsä suurimmaksi osaksi kyseenalaistamattomia ja sille uskoutuneita taitavia taistelijoita. Venäjän sotakoirat kuvattiin hyvin paljon enemmän itse armeijan sotilaiden kaltaisina, jolloin niillä oli selvä hierarkia koirien keskuudessa ja vaikka ne ihmisille työskentelivätkin, toimivat ne hyvin pitkälti itsenäisesti. Sotakoiria näkyi myös Takahashin toisessa teoksessa, Koiria ja isäntiä, joka julkaistiin hiljattain myös suomeksi.

Saksanpaimenkoira Adel.

Tarinassa "Koira liekkimeressä" on pääosassa Adel-niminen saksanpaimenkoira, Adel ei sovellu sotakoiraksi, koska se pelkää tulta. Loppuvaiheessa lemmikkejä kuitenkin aletaan lähes vaatia luovutettavaksi isänmaan hyväksi. Koiria, joita ei voida käyttää sotakoirina, nyljetään turkin vuoksi. Akira Ito on kirjoittanut myös kyseiseen opukseen selvittäneensä sotakoirien kohtaloa 2. maailmansodassa ja saaneensa sitä kautta tietää myös lemmikkien luovutuksesta, tosin hän mainitsee myös, että tämä on saattanut koskea pelkästään Tokiota eikä ilmiöstä löytynyt paljoakaan tietoa.

Koiria on käytetty sodassa jo antiikin ajoista lähtien. Sotakoirien tehtävät sodassa ja armeijan käytössä ovat vaihdelleet hyvinkin paljon. 1. maailmansodasta lähtien sotakoirina on suosittu erityisesti keskikokoisia, älykkäitä ja hyvin koulutettavia koiria. Koiria on käytetty sodassa mm. maskotteina, joiden tehtävä voi olla niinkin yksinkertainen kuin pitää seuraa ja tuoda lohtua sodan kauheuksien keskellä. Koiria on hyödynnetty myös esimerkiksi viestinviejänä, koska koira on nopeampi ja pienempi kohde kuin ihminen. Koirat ovat kantaneet aseita ja varoittaneet vihollisista sekä räjähteistä etukäteen tarkkojen aistiensa ansiosta. Koirat ovat etsineet haavoittuneita ja ovat voineet myös auttaa näitä kuljettamalla mukanaan ensiaputarvikkeita. Luonnollisesti koiria on myös käytetty varsinaiseen taisteluun sekä vihollisen sotilaita, että hevosia vastaan, mutta myös suojaksi ja vartiointiin.

Panssaritorjuntakoira harjoittelemassa.

Panssaritorjuntakoiria käytettiin mm. Neuvostoliiton toimesta toisessa maailmansodassa Saksalaisia vastaan, joskin tämä tekniikka osoittautui lopulta melko hyödyttömäksi, sillä koirat eivät erottaneet vihollisten panssarivaunuja omistaan. Alunperin tarkoituksena oli, että koira jättää panssarivaunun alle räjähteen, joka sitten räjäytetään ajastimella, mutta koska tämä ei toiminut, tehtiin koirista itsessään eläviä pommeja. Toisen maailmansodan jälkeen koiriin kiinnitettyjä räjähteitä on myös käytetty 2000-luvulla Irakin sodissa.

Myrsky-elokuva perustuu tositapahtumiin kaukasianpaimenkoiran historiassa. Se kertoo, miten 1900-luvun Euroopan poliittinen koneisto käänsi tämän ihmisen parhaan ystävän, koiran, ihmistä vastaan.

Max on elokuva entisestä merijalkaväen palveluskoirasta, joka kotiutetaan Afganistanista traumatisoituneena sen isännän kaaduttua taistelussa.

Kersantti Stubby esittelee mitalejaan

Tunnettuja sotakoiria

Kersantti Stubby (bostoninterrieri) oli 1. maailmansodan palkituimpia koiria ja vaikka asiasta ei olekaan virallisia dokumentteja, myös ainoa koira, joka on ansainnut kersantin arvonimen. Stubby oli 102. jalkaväki rykmentin maskotti, joka palveli 18 kuukautta ja osallistui 17 taisteluun. Stubby pelasti rykmenttinsä mm. sinappikaasu hyökkäykseltä, sekä etsi ja lohdutti haavoittuneita. Stubbyn tiedetään myös ottaneen kiinni vihollissotilaan ja pitäneen tätä aloillaan, kunnes amerikkalaissotilaat löysivät heidät.

Rags (sekarotuinen terrieri) oli toinen 1. maailmansodassa ollut ensimmäisen jalkaväki divisioonan maskotti. Rags oppi viemään viestejä etulinjan ja päämajan välillä, sekä varoitti kranaateista. Rags saavutti mainetta ja julkisuutta Meusen-Argonnen taistelussa, jossa tämä pelasti monen ihmisen elämän toimittamalla tärkeän viestin siitä huolimatta, että joutui kärsimään pommituksesta, kaasutuksesta ja osittaisesta sokeutumisesta.

Chips (saksanpaimenkoira-collie-siperian husky mix) oli palkituimpia koiria 2. maailmansodassa. Chips oli alun perin yksityishenkilön omistuksessa, mutta se luovutettiin armeijan palvelukseen ja se palveli kolmannessa jalkaväki divisioonassa. Chips toimi muun muassa vartiointi tehtävissä ja joutui ohjaajansa kanssa Italialaisen konekivääriryhmän yllättämäksi. Chips hyökkäsi ryhmän pesäkkeeseen ja pakotti nämä jättämään pesäkkeen ja antautumaan. Myöhemmin samana päivänä Chips auttoi myös vangitsemaan kymmenen italialaista. Disney on tehnyt myös Chipsin tarinasta elokuvan Chips, the War Dog.

Smoky (yorkshirenterrieri) löytyi 2. maailmansodan aikana hylätystä poterosta. Smoky oli sodan aikana enemmänkin seurakoira, joka oli mukana taistelulennoilla, mutta se osasi myös varoittaa lähestyvistä kranaateista. Smokya pidetään historian ensimmäisenä terapiakoirana ja se vieraili sodan aikana ja sen jälkeen mm. sairaaloissa pitämässä seuraa hoitajille, sekä potilaille.

Nemo (saksanpaimenkoira) palveli Yhdysvaltain ilmavoimia Vietnamin sodan aikana. Jouduttuaan vihollisen tulilinjalle Nemon ohjaaja ehti ampua kaksi Viet Congin sissiä ennen kuin häntä ammuttiin olkapäähän. Epäröimättä Nemo syöksyi vihollisen kimppuun, mikä antoi tämän ohjaajalle riittävästi aikaa kutsua vahvistuksia, ennen kuin menetti tajuntansa. Nemo pysyi ohjaajansa päällä ja suojeli tätä hengellään päästämättä ketään ohjaajansa luokse, vaadittiin lopulta eläinlääkäri siirtämään koira. Nemon ohjaaja säilyi hengissä.

Lähteet: Eläinten käyttö sodassa, Sotakoira, Dogs in warfare, Max, Myrsky, Five Famous War Dogs, Military animals by war, Anti-tank dogs of world war II, War Dog Memorial.