Ginga & piirtäminen

Sekä Hopeatiikeri-blogi, että Ginga Spiral täyttivät tänään kaksi vuotta!

Olen toteuttanut muutamat toivepostaukset ja päätin, että näin virallisen synttäripäivän kunniaksi on aika kirjoittaa jostakin itse valitsemastani aiheesta, joka on minulle tärkeä. Olen puhunut piirtämisestä paljon, mutta koska se on vielä keräilyänikin näkyvämpi fanittamiseni muoto ei siitä voi mielestäni koskaan puhua liikaa. Voisin sanoa näin, että keräily on enemmänkin harrastus ja piirtäminen on enemmänkin osa minua.

Olen aina pitänyt koiraeläimistä

Luin paljon aiheeseen liittyviä kirjoja. Kun en vielä osannut lukea kauheasti, luin Puppe-kirjoja. Kun kasvoin vanhemmaksi luin kaikkea mitä käsiini sain, suosikkejani olivat Tuula Sandströmin Sinisilmästä kertovat kirjat, kuten myös Valkoisen suden pako. Sitten elokuvat: Valkohammas, 101 dalmatialaista, Topi ja Tessu, Balto, Pluto, Kaunotar ja Kulkuri, Oliver ja kumppanit... sitten tuli Hopeanuoli. Muistan miten en alkuun ollut edes kiinnostunut jostakin syystä Hopeanuolesta. Sen piirrosjälki näytti kummalliselta, ajattelin, että se kertoo enemmän ihmisistä kuin koirista. Sitten asia alkoi vaivata ja näin neljännen videon ystäväni luona. 

Rakastuin, oli pakko nähdä lisää ja pian Hopeanuoli täytti elämän. Sitä leikittiin, katsottiin ja piirrettiin. 

Varsinkin mallista piirtäminen oli tuolloin itselleni todella tuttua, jäljensin mallista manga- tai animekuvia ja aloin sitten muokata tehtyyn "pohjaan" toisia hahmoja. Tätä jatkui pitkään, opettelin piirtämään koneella jo nuorena ja sain mallista piirtämisestäni paljon haukkuja ja kun siinä vanhemmat, "viisaammat" ihmiset kävivät päälle kuin yleiset syyttäjät, kyllä se pelotti ja jätti vuosiksi sellaisen olon, että mallista piirtäminen on pahin synti ikinä. Nykyään, kun asiasta sitten itse viisastuneena huomauttaa nuoremmille kohteliaasti, etteivät joutuisi samaan tilanteeseen, saa puolestaan siitä kohteliaasta vinkistä kuraa niskaansa. Koskaan ei ole hyvä. 

 Varsinaisen "fanartin" piirtämisen taisin aloittaa joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Muistan vieläkin ensimmäisen ginga-aiheisen piirrokseni. Piirsin karhukoirien suvun (eli tuolloin Shiron, Rikin ja Ginin) allekkain. Ne tuskin edes näyttivät koirilta, mutta olin vain niin iloinen siitä, että sain ajatukseni paperille.

Ensimmäisiä Hopeanuoli-piirroksiani

 Tämän jälkeen piirteleminen jatkui. Innostuin kuitenkin pian roolipelihahmojen piirtelystä ja omien hahmojen suunnittelusta, joten fanartia ei tullut loppujen lopuksi kauheasti piirrettyä. Muistan myös etten halunnut piirtää Hopeanuoli-aiheisia kuvia kauheasti muiden nähden, koska pelkäsin, että minua aletaan kiusata niistä. Olin nuorempana tosi arka ja hiljainen ja muuttelemisen takia olin aina se uusi oppilas, johon suhtauduttiin suurimmaksi osaksi ajasta joko pilkallisesti tai kuin olisin ollut ilmaa. En halunnut joutua silmätikuksi.

Jossakin vaiheessa suhtautumiseni muuttui. Minulle oli ihan sama mitä ihmiset ajattelivat, halusin vain piirtää. En usko, että minulla on yhtään kouluvihkoa, jossa ei ole pieniä piirroksia siellä täällä. 

Oman tyylin etsiminen alkoi jo aika varhaisessa vaiheessa, mutta sen löytäminen tuntui kestävän ikuisuuden. Tämä johtui pitkälti siitä, että tyyli kehittyy ajan ja kokemuksen myötä, joten se ei varsinaisesti voi koskaan olla täysin valmis. Jossakin vaiheessa tuntui kuitenkin, että minun ei enää tarvinnut kokeilla mitään täysin erilaista vaan jokin tuntui tutulta ja turvalliselta. Piirtäminen oli luontevaa, eikä tuntunut vaivalloiselta. Huomasin, että siihen asti olin jatkuvasti yrittänyt etsiä vaikutteita muilta. Jossakin vaiheessa lopetin eikä minun enää tarvinnut etsiä.

Oikeastaan huomasin myöhemmin, että olin paljon rennompi. En enää ajatellut muiden mielipiteitä jatkuvasti ja piirsin vain piirtämisen ilosta. Opin nauttimaan siitä, siitä tuli keino purkaa tunteita ja toteuttaa itseään. En ehkä osannut toteuttaa kuvia sellaisina kuin näin ne pääni sisällä, mutta pidin töistäni enemmän.

Löytäessäni gingan uudelleen innostuin piirtämään fanartia useammin ja sitäkin useammin. Jouduin välillä jopa vähän rajoittamaan piirtämieni ginga-kuvien määrää, koska alussa niitä tuli PALJON ihan kuin olisin yrittänyt ottaa kiinni menetetyn tilaisuuden. 

Tässä vielä loppukevennykseksi pieni sarjakuva: