lauantai 22. helmikuuta 2014

Höh, liian kallis.

Gingan saralla keräilystä tulee varmastikin mieleen monien näkemät kuvat joissa hyllyt notkuvat mangasta, figuureista ja pehmoista. Tavaramäärän katseleminen on hienoa, mutta kun kysytään kuinka paljon rahaa siihen kaikkeen on uponnut se onkin ihan toinen juttu.

Ihailevien, positiivisten kommenttien lisäksi useimmat keräilijät ovat myös saattaneet saada paljon negatiivista palautetta. Joidenkin mielestä ei ole mitään järkeä maksaa parin sentin korkuisesta muovikrääsästä satasia, saatika jostain pehmoleluista. Kuka ihme maksaa satasia jostakin tuotteesta, joka jää vain hyllyyn nököttämään? Ihmisillä on kuitenkin vapaus valita miten omaisuuttaan käyttävät eikä se ole keneltäkään pois. Jos ostan mieluummin pari mangaa kuin käytän rahani esimerkiksi kaataen ne kurkusta alas alkoholin muodossa joka viikonloppu, se on minun päätökseni.

Keräilyssä on paljon asioita, jotka on hyvä ymmärtää ennen sen aloittamista: esimerkiksi se, että näkemänne kaikista suurimmat kokoelmat on yleensä kerätty vuosien aikana. Niihin on mennyt paljon aikaa ja vaivaa. Monet löydöt on tehty vuosia sitten, kun tuotteiden arvot eivät vielä olleet pilvissä, kuten nykyään. Tämän lisäksi moni keräilijä on aikuisia ihmisiä, jotka vastaavat itse omista tuloistaan ja siitä mihin ne käytetään. Monet voivat olla työssä käyviä, jotka osaavat pistää rahaa sivuun harrastustaan varten. Harvemmin kukaan keräilijä on miljonääri.



Erityisesti pehmolelut ovat herättäneet keskustelua niin fandomissa kuin sen ulkopuolellakin. Varmasti jollekin täysin ulkopuolelle on kummallista, että jotkut ovat valmiita maksamaan useita satoja euroja pehmoleluista. Monesti tulee kommentti "liian kallis" ilman, että asiaan perehdytään yhtään sen paremmin. Kenelle liian kallis? Sinun kukkarollesi? No, kukaan ei pakota sinua ostamaan.

Harvinaisten keräilyesineiden arvon kommentoiminen liian kalliiksi on asia, johon olen törmännyt usein. Hintaan ei koskaan olla oikein tyytyväisiä, miksi? Koska kaikki pitäisi saada puoli-ilmaiseksi. Aina saa kokeilla tarjota ja tinkiä, mutta harvemmin myyjä suostuu myymään pehmoa 10 eurolla, jos on pyytänyt siitä 200. Se, että jokin tuote on sinun mielestäsi liian kallis ei tee siitä absoluuttista totuutta. Harvinaisimmista Ginga-pehmoista on pyydetty esimerkiksi jopa 1000-2000€. Kova hinta ei ole estänyt sitä, että nuo pehmot on joku ostanut. Myyjällä voi pyytää myymästään tuotteesta ihan mitä itse halajaa - se ostaako kukaan sitä pyydetyllä summalla onkin aina ihan toinen juttu. Yleensä tähdätään niihin hintoihin, joilla kyseistä tuotetta on myyty lähiaikoina. Toki, isoja Weed-pehmoja myytiin aikanaan alta 50€, mutta moniko on valmis myymään pehmonsa nyt tuolla hinnalla, kun on tiedossa, että ne ovat haluttuja ja niistä voi hyvin pyytää vaikka yhtä nollaa isomman hinnan?

Kuvat: Urumi

Raha on siis merkittävä tekijä keräilyssä, jos haaveilee harvinaisemmista tuotteista. Tietysti välillä tulee hyviä tilaisuuksia, jolloin harvinaisiakin tuotteita voi hyvällä tuurilla saada edullisesti. Mutta, koska ei ikinä voi olla varma, veikkaisin että hyvin moni keräilijä tarttuu tilaisuuteen sellaiseen törmätessään. Varmasti joskus voi päätyä tilanteeseen, joissa voi maksaa itsensä kipeäksi jostakin tuotteesta, mutta uskoo sen olevan sen arvoista, koska ei tiedä tuleeko toista tilaisuutta enää. En väitä, että tätä tapahtuisi kaikille. Uskon, että on myös keräilijöitä, jotka maltillisesti odottavat, että jokin tuote tulee eteen halvemmalla.

11 kommenttia:

  1. Niinku niin asiaa tää teksti! En voi olla ku samaa mieltä!

    VastaaPoista
  2. Sanoisin, että juuri noita tuhansien eurojen hintoja ei ymmärretä sen vuoksi, koska usein sen tuotteen teettäminen on ollut huomattavasti halvempaa. Jollei fanita, on vaikeaa ymmärtää miksi maksaisi niin paljon kun koirapehmoja saa parilla kympillä kaupasta.
    mutta ei kai ihmiset aina muutenkaan pysty ihan sisäistämään miksi jotkut on intohimoisia toisen asian suhteen. Muotiharrastaja ei välttis ymmärrä gingakerääjää mutta toisaalta nää harrastukset on hyvin samanlaisia... Tietysti kaikki ikäänkuin ylimääräiset rahat vois käyttää hycäntekeväisyyteen mutta ei aina voi olla paras ihminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä totta. Veikkaisin, että tähän liittyy juuri tuo ajatus siitä, että rahat voisi käyttää "johonkin järkevämpään", kuten vaikka tuohon hyväntekeväisyyteen. Useimmiten ihmiset kuitenkin käyttää ne johonkin omalla arvoasteikolla tärkeämpään, kuten vaikka ostaakseen talon, mopon, matkan ym. En itsekään aio ostaa tulevaisuudessakaan pehmolelua, jonka hinta on samaa luokkaa kuin asuntoni vuokra, mutta en näe syytä käydä kommentoimassa asiaa sellaisen pehmolelun myyjällekään. En vain osta sitä.

      Poista
  3. Asiallinen viesti. En itse näe Ginga-keräilyssä mitään eroa esim. postimerkkien keräilyyn. Kummassakin jos etenee riittävän pitkälle, alkaa jossain vaiheessa miettiä, että mistä ihmeestä olen maksamassa tonnin.

    Keräilyssä on kuitenkin nimenomaan kyse keräilijän omasta arvoasteikosta. Jotkut käyttävät rahansa muotiin, ravintolailtoihin, säästävät asuntoon, autoon tai muuhun isoon tai sitten elämäntilanteessa ei ole niin paljon rahaa, että sitä jäisi hirveämmin ylimääräiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, asiallisena koitinkin tämän pitää. Näinhän se on, sekä postimerkkien, että varmasti monien muiden keräilyesineiden kanssa.

      Poista
  4. Pitää vielä lisätä, että mun mielestä on vähä typerää naureskella sille, että joku ostaa 400 euron pehmolelun, kun moni maksaa itsensä kipeäksi jostain astiasarjasta, joka on yhtä lailla "kaappiin pölyttymään menossa", kuten se pehmolelukin. Ginga tuotteet eivät siis ole ainuita, jotka maksavat, vaan keräilykohteita on muitakin ja niillä on aina isot hinnat. Taidelasikeräilijätkin voivat maksaa pienistä asioista monta sataa euroa, jotta saavat ne koristeeksi hyllyn päälle.. Kaikki on niin suhteellista.

    Toki, itse pyrin ostamaan omat keräilyjuttuni mahdollisimman halvalla, joten mielestäni jokainen saa määritellä sen oman rajansa, minkä haluaa maksaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että jos itse ei ole valmis maksamaan 100e jostakin, ei se tarkoita sitä, ettei joku muu olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, astiasarjat onkin sellainen asia, joka itselle tulee ensimmäisenä mieleen, kun alkaa miettiä mitä kaikkea ihmiset keräilee. Esimerkiksi muumiastioiden kohdalla hinnat nousee välillä useampiin satasiin ja harvemmin niitä raaskitaan käyttöön ottaa.

      Poista
  5. Hyvä postaus jälleen kerran.
    Itse törmäsin juuri jokunen aika sitten yhdessä huutokaupassa myytävänä olevaan isoon Weed pehmoon, jonka hintapyyntönä oli tuo mahtipontinen 1000e. Lappukaan ei enää ollut kiinni pehmossa, mutta tuli mukana. Otin ihan uteliaisuudesta yhteyttä myyjään sähköpostilla, sillä halusin varmistaa, että hän tietää mitä on myymässä; nimittäin, että Weed on se kaikkein eniten valmistettu pehmo, ja tämän vuoksi yleensä aikalailla halvempi kuin useat muut hahmot jne. Hän sitten vastasi tietävänsä tämän, ja vaikka Weed isona onkin yleinen ei sen saatavuustilanne näillä näkymin ole sitä. Hän etsiskeli niitä "tosi keräiliöitä" jotka olisivat oikeasti valmiita pistämään rahaa peliin näin harvinaisen keräilykappaleen saamiseksi. Minä olin vähän sitä mieltä, että juurikin osa näistä "tosi keräiliöistä" voisivat sakottaa lapun irrallisuudesta ruhtinaallisesti. Tämä lappu ei kuitenkaan hänestä ollut hinnan suhteen mitenkään merkittävä tekijä. Kuitenkin hän sanoi, että hinnassa on vähän joustovaraa.
    Minä sitten ilmoitin, että omaan budjettiini ei ole väliä maksaako pehmo 1000e vaiko 800e. Se oli itselleni liian kallis, mutta korostin viestissäni sitä, että tarkoitukseni ei ollut mitenkään protestoida tai aukoa päätä pehmon hinnasta, vain koska minulla itselläni ei ole siihen varaa.
    Ihan sovussa lopetimme yhteyden pidon.
    Muutaman päivän kuluttua kävin huuto.netissä selailemassa ginga valikoimaa ja silmääni osui sielläkin kolme pehmoa, joista yksi oli juuri tuollainen iso Weed. Lähtöhintana oli vähän päälle 400e. Vähän se pisti hymyilyttämään ja piti se taas todeta, että myyjiä, kuin ostajiakin on paljon erilaisia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen itsekin sitä mieltä, että jos jonkin tuotteen hinta poikkeaa kauheasti suuntaan tai toiseen saatan siitä vihjaista, eikä asiassa ole mielestäni mitään pahaa. Varsinkin tälläisessä tilanteessa, kun noita isoja Weed-pehmoja on myynnissä lähes silloin tällöin hintaan 300-500€ ostaja valitsee varmasti mieluummin sen halvemman vaihtoehdon eikä myyjä saa tuota myytyä, jos pyytää siitä reilusti enemmän kuin muista tarjolla olevista. Tämä kuuluu juuri siihen luokkaan, että myyjä saa pyytää tuotteesta mitä haluaa, mutta on eri asia ostaako kukaan sitä tuolla hinnalla.

      Poista
    2. Juurikin näin. Hän toki kertoili pehmon viettäneen koko elämänsä hyllyllä ja moitteettomassa kunnossa, mutta niinhän lähes kaikki noista myynnissä olevista ovat. Myyjä huomautti myöskin, että hän oli sijoittanutkin tuotteen kategoriaan "keräily" eikä "lelut, lapset.."
      Minusta tämä ei kuitenkaan ole kovin suhteellista juurikin siihen nähden, että vaikka harvinaisia ovatkin pehmoja tulee kyllä silloin tällöin myyntiin paljon halvemmallakin. Hän sanoikin ikään kuin kokeilevansa kepillä jäätä, eli ottaa selvää kuinka paljon tuotteesta enimmillään saisi. Ja kyllähän tuon voi siinä määrin ymmärtääkin, ettei kukaan myy jotain 1e jos voi saada siitä 1000e . Toki hän myös mainitsi, että jos ostajia ei kuulu hän katsoo hintapyynnön liian korkeaksi ja alentaa sitä. Kiire hänellä tuon myymisessä ei ollut joten mikäs siinä, saahan sitä yrittää (:

      Poista
  6. Moi ^^ Tein blogin, En tiedä kiinnostaako sinua mutta päätin
    ilmoittaa silti :3 Osoite: hopsunen.blogspot.com

    VastaaPoista

Kommenttien tarkistus päällä spämmiviestien vuoksi.