Höh, liian kallis.

Gingan saralla keräilystä tulee varmastikin mieleen monien näkemät kuvat joissa hyllyt notkuvat mangasta, figuureista ja pehmoista. Tavaramäärän katseleminen on hienoa, mutta kun kysytään kuinka paljon rahaa siihen kaikkeen on uponnut se onkin ihan toinen juttu.

Ihailevien, positiivisten kommenttien lisäksi useimmat keräilijät ovat myös saattaneet saada paljon negatiivista palautetta. Joidenkin mielestä ei ole mitään järkeä maksaa parin sentin korkuisesta muovikrääsästä satasia, saatika jostain pehmoleluista. Kuka ihme maksaa satasia jostakin tuotteesta, joka jää vain hyllyyn nököttämään? Ihmisillä on kuitenkin vapaus valita miten omaisuuttaan käyttävät eikä se ole keneltäkään pois. Jos ostan mieluummin pari mangaa kuin käytän rahani esimerkiksi kaataen ne kurkusta alas alkoholin muodossa joka viikonloppu, se on minun päätökseni.

Keräilyssä on paljon asioita, jotka on hyvä ymmärtää ennen sen aloittamista: esimerkiksi se, että näkemänne kaikista suurimmat kokoelmat on yleensä kerätty vuosien aikana. Niihin on mennyt paljon aikaa ja vaivaa. Monet löydöt on tehty vuosia sitten, kun tuotteiden arvot eivät vielä olleet pilvissä, kuten nykyään. Tämän lisäksi moni keräilijä on aikuisia ihmisiä, jotka vastaavat itse omista tuloistaan ja siitä mihin ne käytetään. Monet voivat olla työssä käyviä, jotka osaavat pistää rahaa sivuun harrastustaan varten. Harvemmin kukaan keräilijä on miljonääri.

Erityisesti pehmolelut ovat herättäneet keskustelua niin fandomissa kuin sen ulkopuolellakin. Varmasti jollekin täysin ulkopuolelle on kummallista, että jotkut ovat valmiita maksamaan useita satoja euroja pehmoleluista. Monesti tulee kommentti "liian kallis" ilman, että asiaan perehdytään yhtään sen paremmin. Kenelle liian kallis? Sinun kukkarollesi? No, kukaan ei pakota sinua ostamaan.

Harvinaisten keräilyesineiden arvon kommentoiminen liian kalliiksi on asia, johon olen törmännyt usein. Hintaan ei koskaan olla oikein tyytyväisiä, miksi? Koska kaikki pitäisi saada puoli-ilmaiseksi. Aina saa kokeilla tarjota ja tinkiä, mutta harvemmin myyjä suostuu myymään pehmoa 10 eurolla, jos on pyytänyt siitä 200. Se, että jokin tuote on sinun mielestäsi liian kallis ei tee siitä absoluuttista totuutta. Harvinaisimmista Ginga-pehmoista on pyydetty esimerkiksi jopa 1000-2000€. Kova hinta ei ole estänyt sitä, että nuo pehmot on joku ostanut. Myyjällä voi pyytää myymästään tuotteesta ihan mitä itse halajaa - se ostaako kukaan sitä pyydetyllä summalla onkin aina ihan toinen juttu. Yleensä tähdätään niihin hintoihin, joilla kyseistä tuotetta on myyty lähiaikoina. Toki, isoja Weed-pehmoja myytiin aikanaan alta 50€, mutta moniko on valmis myymään pehmonsa nyt tuolla hinnalla, kun on tiedossa, että ne ovat haluttuja ja niistä voi hyvin pyytää vaikka yhtä nollaa isomman hinnan?

Kuvat: Urumi

Raha on siis merkittävä tekijä keräilyssä, jos haaveilee harvinaisemmista tuotteista. Tietysti välillä tulee hyviä tilaisuuksia, jolloin harvinaisiakin tuotteita voi hyvällä tuurilla saada edullisesti. Mutta, koska ei ikinä voi olla varma, veikkaisin että hyvin moni keräilijä tarttuu tilaisuuteen sellaiseen törmätessään. Varmasti joskus voi päätyä tilanteeseen, joissa voi maksaa itsensä kipeäksi jostakin tuotteesta, mutta uskoo sen olevan sen arvoista, koska ei tiedä tuleeko toista tilaisuutta enää. En väitä, että tätä tapahtuisi kaikille. Uskon, että on myös keräilijöitä, jotka maltillisesti odottavat, että jokin tuote tulee eteen halvemmalla.

Fanien parhaita muistoja

100 lukijan kunniaksi järjestin kilpailun, jonka tehtävänä oli kertoa parhaasta gingaan liittyvästä muistostaan. Iso kiitos kaikille osallistuneille, teitä tulikin ihan mukavasti! Nämä muistot olivat jokainen omalla tavallaan koskettavia ja osa jopa henkilökohtaisia, joten voittajien valitseminen oli hankalaa. Nyt pääsette lukemaan nämä kaikki kilpailuun lähetetyt muistot (jotkut laittoivat mukaan parikin muistoa, joten hajautin nämä omiin aiheisiinsa), sekä extrana oma paras muistoni. 

Hyviä lukuhetkiä ja onnea voittajille! Otan teihin yhteyttä sähköpostilla :)

______________________________________________

Voittajat 

Voittajien valinnassa ei varsinaisesti ollut mitään kriteerejä, joukossa ei ollut huonoja muistoja. Pelkästään muistoja. Nämä kaksi jäivät erityisesti mieleen.

"Minulla on aina ollut ongelmia saada kuviksen työt valmiiksi samaan aikaan muiden kanssa. Yleensä tämä johtuu puhtaasti siitä etten keksi työlleni mitään aihetta. Viime vuonna kuvaamataidon tunnilla yritin jälleen saada työtäni valmiiksi suurimman osan luokastamme jo suunnitellessa seuraavia projektejaan, tai tehdessä välitöitä. Huomasin kuinka kaverini siinä vieressäni sitten hissukseen piirteli jotain. Yritin udella mitä, mutta hän ei suostunut kertomaan. Tunnin lopussa hän tuli luokseni leveästi hymyillen ja antoi minulle tunnilla askartelemansa kortin, tämän; http://oi59.tinypic.com/2i1gkns.jpg

Katsoin sitä hetken hiljaa ja aloin sitten nauraa niin paljon, että vedet nousi silmiin. Tämä oli minusta todella ihanaa, sillä minulla oli muutenkin ollut silloin todella huono päivä. Ystäväni yhtyi nauruun. Ei hän korttia ollut mitenkään kovin "huolella" tehnyt (kuten voitte huomata..), mutta ajatus oli todella upea.
Tämä merkitsi minulle suuresti, sillä kyseinen kaverini ei pidä hopeanuolesta eikä ole edes nähnyt animea paria jaksoa pidemmälle. Silti hän tietää sarjasta aika paljon, kun minä siitä kuulemma aina jaksan jauhaa. Rehellisesti sanottuna en edes tiennyt, että hän aina kuuntelee. Tämä kortti kuitenkin osoitti minulle kuinka ajattelevainen kyseinen ihminen on ja että hän tulee aina olemaan se kultaisin ystäväni.

Tämä nyt vain sivusi gingaa ja on minulla kasapäin muitakin ihania muistoja, mutta tämä oli minusta omalla
tavallaan se kaikista kaunein :)" 

- Emilia

"Ensikosketukseni Gingaan tapahtui ollessani viiden vanha, ja saaga on kulkenut rinnallani jo yli 15 vuotta. Ajan kultaamia muistoja on lukuisia, mutta valintani kallistui lopulta erääseen lapsuudenkokemukseen, jolla on ollut korvaamattoman arvokas myötävaikutus elämääni.

Olen ainoa lapsi ja kasvoin perheessä, jonka keskinäiset siteet olivat syntymästäni saakka hauraat ja häilyväiset. Ala-asteaikainen kouluni sijaitsi luonnonläheisellä paikalla pienen metsäkaistaleen kupeessa. En koskaan tuntunut sopeutuvan joukkoon ja jouduin alituisen kiusaamisen ja syrjinnän kohteeksi, luokallamme kun oli otollisesti pariton määrä oppilaita. Vietin monet välitunnit omissa oloissani – olin se ylimääräinen, tarpeeton.

Yksi koulupäivä on jättänyt ikuiset jälkensä muistoihini. Vaikka talvenselkä oli jo taittunut, lunta oli yhä vuodenaikaan nähden paljon. Istuin ruosteisen verkkoaidan päällä pihan kauimmaisessa nurkassa ja katselin apaattisena lumipeitteen suojissa uinuvia puita. Samassa kuulin hangen narskuvan pakkaskenkien alla ja huomasin kahden hahmon lähestyvän minua. He olivat luokallani olevat kaksoset, joiden kanssa minulla oli toisinaan tapana leikkiä Hopeanuolesta tuttuja Kain veljeksiä. Juoksentelimme metsissä ja pelloilla kuvitteellista villisikaa jahdaten, kiipeilimme hiidenkivillä ja hyppelimme metsäpuron äärellä hahmoihimme vahvasti eläytyen. Nuorimmaisena ja tummansinisestä väristä pitävänä minä olin Kurotora – suomidubin mukaisesti Musta tiikeri – ja ummistin jopa oikean silmäni leikin ajaksi.

Kaksoset istuutuivat vierelleni ja tuntuivat vaistoavan alakuloisen mielentilani. He kietoivat kätensä ympärilleni, ja toinen heistä sanoi lempeällä äänellä: "Älä sure. Voit aina olla osa meidän perhettämme. Me ollaan Tiikeriveljekset." Nuo sanat sulattivat sydämeni kuin kevätaurinko, joka sinä iltapäivänä valaisi kirkkaasti koulutietämme.

Ennen tuota päivää en tiennyt, mitä lähimmäisrakkaus merkitsee, millaista on tuntea kuuluvansa joukkoon ja kelpaavansa toisille omana itsenään. Gingalla on ainutlaatuinen kyky yhdistää ihmisiä. Se on ehtymätön voimanlähde, jonka kunnioitettava moraali ja lämmin toverillisuus valavat uskoa aitoon ystävyyteen."
- Lycaon

 

Takahashin tapaaminen

"Toinen muistoni on Kuopion Animeconista, kun tapasin herra Takahashin. Minulla ei oikeastaan ole kovin montaakaan idolia elämässäni, mutta Takahashi kuuluu niihin harvoihin ja valittuihin. Se tunne, kun ojensin hänelle kirjan signeerattavaksi ja kun tuijotin häntä hetken suoraan silmiin oli sanoinkuvaamattoman arvokas. Muistan myös, että käveltyäni hänen ohitseen ja vähän "piiloon", aloin täristä kauttaaltani ja vain hihkuin sisäisesti, olin niin innoissani!"

- Howler

 "Hyviä muistoja on monia, mutta parhaimmaksi taitaa nousta itse Tracon VI ja Yoshihiro Takahashin ensinäkeminen.

Tuohon päivään liittyy todella paljon hyviä muistoja. Matkustin yksin Helsingistä Tampereelle ensimmäistä kertaa Traconiin ja lähinnä siksi juuri, että itse mestari oli siellä näyttäytymässä.
Reissusta tekee hyvän myös se, että näin ensimmäistä kertaa hyvän nettiystäväni Julian, johon tutustuin vanhalla Hopeanuoli-foorumilla monta vuotta sitten.

Muistan vieläkin kuin eilisen sen, kun jonotin saliin, jossa Takahashin haastattelu pidettiin. Harmikseni ystäväni ei ollut mukanani, sillä hän lähti joksikin aikaa pois kovan päänsäryn takia. Olin kuitenkin päättänyt mennä katsomaan haastattelua.
Sain paikan muistaakseni kolmannelta tai neljänneltä riviltä, eli todella läheltä. Jännitys vain kasvoi sisälläni ja vilkuilin lavalle ja yritin nähdä vilauksen senseistä. Kun hän sitten asteli lavalle muiden joukossa, tunsin sydämeni vain pamppailevan ja taisivat kätenikin täristä. Kieltämättä päähäni putkahti heti kohtaus Hopeanuolesta, jossa villikoirat näkevät Johtajan ensikertaa kolmen kuukauden jälkeen. Saatoin hyvin samaistua siihen hetkeen ja tunne oli aivan mieletön! Onnekseni sain hyviä kuvia Takahashista, ne ovat ihana muisto tuolta ajalta. Sensein näkeminen on yksi elämäni kohokohdista, en koskaan kuvitellut näkeväni häntä itse omilla silmilläni - enkä varsinkaan Suomessa!

Onneni vielä jatkui, sillä onnistuin saamaan sadannen eli viimeisen lipun, jolla pääsin Takahashin kanssa samaan kuvaan.
En voi olla muuta kuin tyytyväinen!"

- Yuriko

"Paras Ginga-muistoni oli herra Takahashin fanitapaaminen Animeconissa. Äitini sai sähköpostin tapaamiseen pääsystä muistaakseni päivän ennen tapaamista. Olin silloin niin iloinen, etten meinannut pysyä pystyssä :D Tapaamisessa en uskaltanut kysyä senseiltä mitään, kun kaikki olivat minua vanhempia ja olin hirveän ujo >~< :'3 Oli kyllä aivan mahtavaa päästä tapaamaan herra Takahashi. Muistan, että tärisin, kun näin hänet eka kerran haastattelussa. :D No, se oli minun paras muistoni :3"

- LegendWeed

Lapsuuden leikit

"Ehdottomasti paras muistoni gingasta on lapsuuden leikit parhaan kaverin kanssa ulkona ja trampalla, kun leikimme gingaa. Olin yleensä aina Gin ja hän oli Tesshin. Tosin.. innostuimme vielä viime kesänä "leikkimään" gingaa ja oli kyllä huippua! Jos järjestäisiin ns. live roolipelejä ginga fanien kesken, se olis tosi mahtavaa! :) toinen ihana muistoni gingasta on, kun aloitin roolipelaamisen ja sain sen kautta ihania uusia ystäviä gingan parissa. Gingaan liittyy lukuisia ihania muistoja joita ei mahdu kaikkia tähän edes luettelemaan. Myös suomennos oli hieno uutinen ja se, kun katsoin Hopeanuoli (leikattua) ensimmäisen kerran 5-vuotiaana, jäi syvästi mieleen. Siitä asti olenkin ollut fani henkeen ja vereen. :) Ja vielä mainittakoon, että ginga on auttoi minut läpi yhden todella vaikean elämäntilanteen, sillä eläytymällä fantasiamaailmaan sain voimia."

- Janzu

"Varhaisin ja ehkä sitä kautta parhain muisto Ginga-aihepiiristä sijoittuu eskariin.

Talvella lumet aurattiin suuriksi kinoksiksi joiden päällä oli mahtavaa hyppiä ja konttailla. Se sopi myös mitä mainioiten Hopeanuolen leikkimiseen. Sarja oli minulle tuolloin vielä todella vieras enkä edes ymmärtänyt miksi leikin nimi oli Hopeanuoli.

Halusin jokatapauksessa mukaan enkä todellakaan katunut mukaan lähtemistä, koirien leikkiminenhän oli kerrastaan mahtavaa. Halusin olla pahis ja minut määrättii Akakabutoksi, sen kerrottiin olevan yksisilmäinen pahiskarhu. En kuitenkaan halunnut olla karhu, sen sijaan tahdoin olla vuoria mestarillisesti hallitseva musta punasilmäinen susi.
Leikkikaverit myöntyivät tähän ideaan ja niinpä Gingakoirat kävivätkin monet välitunnit taistelua hirviösusi Akakabutoa vastaan. Rankimmat taistelut käytiin siis minun ja arvotun Hopeanuolen leikkijän välillä ja kerran jopa eskarin valvojatädit joutuivat ottamaan meitä erilleen rankkojenkin otteiden vuoksi."

- Wohweli

"Ensimmäinen muistoni on parhain. Ensin luulin olevani yksin täällä omassa pikkukylässäni joka harrastaa gingaa, mutta kun pääsin ensimmäiselle luokalle sain heti uusia kavereita kun tajusin että hekin harrastavat gingaa. Silloin sain ensimmäiset kaverinikin varsinkin gingaan. Enkä voi kieltää lukuisia leikkejä gingasta usein olin Akame koska tykkäsin siitä niin paljon ja kaverini olivat usein John ja Hopsu. Silloin oli TOSI hauskaa ja mielikuvitus oli parhaimmillaan. Opettajakin yritti kitkeä niin hyvin pois meiltä mieli kuvituksen mutta ei onnistu ikinä! :P"

- Kultainen Akame <3

"minun paras muistoni on se,kun ystäväni kanssa leikimme aina talvella ulkona. minä olin sakura,ja ystäväni oli gin. pihallamme oleva suuri lumikasa oli tietenkin torahammas(eli se valtava "kivikasa" vai mikä onkaan esim just weedissä) me,gin ja sakura kävelimme kouluunkin yhdessä tätä leikkiä leikkien. koulunjälkeen vietimme aikaa toistemme luona katsoen weediä ja lukien hopeanuolta. piirsimme myös ginga hahmoja ja loimme niille uusia ystäviä ja perheitä. käytimme siis mielikuvitusta. kaikki maan ja taivaan välillä oli käytössä :D kaipaan tuota aikaa niin paljon. nyt emme enää varsinaisesti leiki,mutta teemme muuta aiheeseen liittyvää. esim ginga aiheisia kortteja ja figuureita. olemme myös aktiivisia keröilijöitä nykyään :D"

- Minzu Mooi

"Mun paras muistoni on se, kun ystäväni kanssa leikimme aina hiekkalaatikollamme Rikiä ja Giniä. Minä olin Riki ja ystäväni Gin. Minä opetin "pojalleni" kaikkea, miten taistellaan jne, ja kehitimme omia juoniamme, joissa vaikka Gin meinasi tappaa Rikin. ( mitenköhän tollasta ollaan keksitty :D) Jatkettiin leikkejä pitkään, mutta ystäväni muutti pois, joten emme voineet jatkaa :( Jäi ikävä."

- Ninjakoira25

"Suomidubbin mukaanhan Akamen nimi olisi tavallaan punasilmä. Joskus 5-6 vuotiaana olin hoitopaikassa jossa oli minua noin vuoden vanhempi poika. Hänen kanssaan leikimme aina Akamea ja Kurojakia. Halusin aina olla Akame, tosin meidän kesken nimi oli Punasilmä ja tuo poika oli Kurojaki, Sinisilmä. Tuota nimeä en kyllä tiedä, että mistä se on tullut.
Voisin sanoa, että hypimme seinillä leikkiessämme. Hoitaja taisi olla aikasta kauhuissaan. Minua eivät mitkään Barbi leikit kiinnostaneet tyttöjen kanssa vaan aina piti olla taistelemassa "Sinisilmää" vastaan. Nykyisin se on ehkä tärkeimpiä muistoja pienessä gingamuisto laatikossani. Vieläkään en tiedä tuon tuntemattoman ginga-pojan nimeä."

- "Punasilmä"

"Yksi parhaimmista muistoistani on esikoulusta. Minä ja muut luokkalaiseni (lukuun ottamatta kolmea tyttöä) leikimme sellaista leikkiä, kuin 'koirat ja agentit'. Me tytöt muodostimme koiralauman ja pojat olivat agentteja. Koiralaumaamme kuului tietenkin päällikkö Riki ja hänen pentunsa Hopeanuoli, "Luminuoli", "Pronssinuoli" ja "Kultanuoli". Minä itse olin Punasilmä (suomidupin mukaan) ja muut olivat muita lauman jäseniä. Minä ja ystäväni, joka leikki Rikiä, opetimme muille parhaamme mukaan kaiken mitä tuolloin tiesimme Hopeanuolesta.
Leikimme tätä leikkiä aina välitunneilla. Tässä leikissä pojat koittivat agentteina selvittää villikoirien mysteeriä ja vangita ja kesyttää niitä. Me koirat vain ulvoimme ja hyökkäilimme agenttejen kimppuun, kun ne koittivat vangita Rikin pentuja.
Pari vuotta sitten, vielä ala-asteella ollessani, kokeilimme leikkiä tätä leikkiä uudestaan samalla porukalla. Tulos oli aika epäonnistunut, sillä loppujen lopuksi löysimme vain itsemme keinumasta ja juttelemasta mukavia. Mutta aina, kun kohtaan joitain entisiä ala-asteeni luokkalaisia yläasteen käytävillä tai jossain muualla rupatellessa, muistelemme melkein aina näitä mukavia eskarin leikkejä~"

- Rerre

Videoihin liittyvät muistot

"Olen sitä vuosimallia, että Hopeanuoli VHS:t olivat juuri tulleet myyntiin kun olin pieni (korkeintaan ala-asteella). Muistan elävästi erään kerran, kun katsoin viimeistä VHS:ää ja söin tikkaria, ja siinä on tietty kohta joka edelleenkin saa minut tiettyyn mielentilaan (kyseessä on kohtaus, jossa koirat kohtaavat Akakabuton raivoisan huudon pari hetkeä ennen Rikin kuolemaa). Jokin siinä kohtauksessa, kun karhu alkaa karjumaan sai minut säikähtämään niin pahasti, että painoin stop-nappia ja menin peiton alle piiloon. Isoveljeni oli samassa huoneessa ja huomasi tämän, ja hän onnekseni tajusi mistä kiikasti ja otti minut kainaloonsa josta kurkin lopun turvallisesti. Muistan edelleenkin myös, että tikkari maistui päärynältä..."

- Howler

"Aloitin Ginga keräilyn kun muistin luokka kaverini puhuneen tästä. En silloin tiennyt mikä se oli.. Muistin sen joitakin vuosia myöhemmin ja menin youtubeen ja hain Hopeanuoli. Siitä lähtien yhden Ginga anime pätkän perusteella jäin keräilemään kaikkea Gingaan liittyvää."

- Kaius

"Oi, voi. Noita muistoja riittäisi vaikka kuinka paljon, mutta ehkä paras on Hopeanuoli!musikaalista. En koskaan päässyt livenä heitä näkemään, mutta musikaali on mielestäni mahtava. Jälkeempäinkin katsotusta videosta huokuu läpi se taito ja näyttelemisen riemu ja tunnelma. He herättivät Hopeanuolen hahmot ja tarinan eloon aivan uudella tavalla."

- Reikka

"Mietin pitkään, että mikähän olisi oma paras muistoni liittyen Hopeanuoleen. Aluksi ajattelin Takahashin vierailua, mutta sitten muistuikin mieleen pala lapsuudesta.

Meillä oli molemmissa mummuloissa kaikki Hopeanuolen suomidubit videolla ja jo ihan pienestä naperosta asti muistan katsoneeni sarjan ensimmäistä kasettia isäni vanhemmilla. En kuitenkaan saanut lupaa katsoa sarjan myöhempiä kasetteja niiden raakuuden vuoksi (ikää oli oikeasti varmaan alle seitsemän ja vaikka videot olikin leikattu niin vanhempani kielsivät nämä silti).
En ole varma kuinka vanha olin, mutta veikkaan jotain 7-8 vuoden tienoilta, kun 10v minua vanhempi tätini puhui äitini ympäri ja sain vihdoin ja viimein luvan katsoa jopa TOISEN kasetin tätini kanssa. Olin tietysti haltioissani kun pieni koirasankari pääsi vihdoin tekemään muutakin kuin olemaan ankarassa koulutuksessa. Tuosta hetkestä lähti oma Hopeanuoli-innostus kunnolla käyntiin, eikä varmaan menny kauaakaan kun sain luvan katsoa myös kaksi jäljellä olevaa VHS:sää. Kun todistin, etten nähnyt painajaisia, olivat vanhemmat sarjan suhteen hieman myöntyväisempiä.

Muistan hyvin sen, kun istuin äitini vanhemmilla mustalla nahkasohvalla tätini kanssa ja katsottiin Hopeanuolta. Ei ehkä ole niin jännää ja huimaa kuin jotkin lapsuuden leikit, mutta minulle tuo on kyllä ehdottomasti parhain muisto. :D"

- sleepy

"Hmm... Minun parhain muistoni oli kun katsoin siskon kanssa YouTubea niin minä näin Suomenkielinen Hopeanuoli kiinnostuin ja siskoni sanoi: Katsotaan se! No olihan se pakko kiinnosti niin paljon en vain tiennyt että se oli dubattu ja seuraavana päivänä sain selville että minun melkein kaikki suosikit kuoli en edes kehdannut katsoa sitä kokonaista, mutta taas seuraavana päivänä tapahtui ihmeitä kävin äitini kanssa kirpputorilla siellä oli melkein kaikki hopeanuolet sydämmeni "räjähti" olihan ne pakko ostaa ja plussana siellä oli 2 weed figuuria en viellä tiennyt mikä on weed ja luulin niitä hopeanuoli figuureiksi eli Beniksi ja Wilsoniksi no, mutta se on toinen tarina"

- Kristallisusi

Mangaan liittyvät muistot

"Kun Weed -mangaa alettiin suomentamaan. Ostin (tarkemmin, äitini osti minulle) ensimmäiseksi kolme pokkaria (kolmas oli jo ilmestynyt ja neljäskin ilmestyi pian. Kun sain pokkarit, aloin heti lukemaan niitä kotona. En ollut järin paljon mangaa lukenut mutta lukutavan opin lähes heti. Rakastuin sarjaan. Se oli ihana ja olen aina pitänyt koirista. Hassu juttu vain olikin se, että inhosin tuolloin Hopeanuolta :'D. Leikatun olin tällöin vain nähnyt ja kiva yllätys olikin sitten se kun sain tietää Weedin olevan HOPEANUOLEN POIKA.

Olin kuullut leikkaamattomasta animesta, mutta luullut sitä pötypuheeksi. Aloin selvittää asiaa vähän myöhemmin ja sain tietoa myös Weed -animesta. Veljeni ja hänen tyttöystävänsä menivät kerran (siinä viikon päästä tai jotain?) Ärrälle ja soittivat että siellä oli lähes kaikki Weed -animet irrallisina. Minä ja äitini menimme heti seuraavana pivänä katsomaan ja vain Weed 2 oli siellä. Ostimme sen. Sain myös sitten eräältä äitini kaverilta Weedin kuudennen animen lahjaksi ja veljeni tyttöystävältä ensimmäisen osa. Löysin hieman myöhemmin Hopeanuoli -leikkaamattoman animeboksin 20e jostain nettikaupasta ja pakkohan minun oli se saada. Parin päivän päästä iskä lupasi ostaa minulle jotain ja tietty ehdotin sitä ja Weed -animeita (ja Okami -peliä). Tilasimme sitten seuraavana päivänä Cdon.comista Okamin ja jostain sen animeboksin. Se tuli noin viikossa. Olin aivan innoissani kun laitoin ensimmäisen DVD:n Xbox 360:laani ja laitoin animen päälle. Oi että se oli ihanaa :') Weed -animeita en tosiaankaan vieläkään omista kaikkia, vain 1,2 ja 6, mutta onneksi kaverini suostui lainaamaan minulle omiaan (omistaa sen collector's editionin, tosin kannet rikki, se koru hukkunut ja rikoutunut ja lehtisestä revennyt sivu(?)) :'3"

- Derpeed

"Ihanin muisto liittyy aikaan, kun sain tietää, että Weedistä oli mangaakin. Tietenkin ryntäsin koneelle ja löysin kaupan, jossa myytiin Weedin japaninkielistä julkaisua. Olin aivan täpinöissäni ja syöksyin äidin luo pyytämään lupaa ostaa edes yksi manga. No, äiti suostui monen tunnin vinkumisen jälkeen. Kun paketti tuli, olin aivan sekaisin ja vaikken ymmärtänyt mitään siitä, mitä mangassa sanottiin, kuvaluin innoissani pokkarin viikon aikana varmasti yli 100 kertaa ja jäin koukkuun mangan keräilyyn. Tietenkin vein pokkarin ylpeänä kouluun ja kaikki olivat aivan äimän käkenä, mutta silti ihastelivat ostostani. Olin vain niin ylpeä yhdestä mangasta :3 ♥"

- Usvasusi

"En nyt ehkä sanoisi, että tämä on nimenomaan ihanin muisto, vaan ehkä kaikista hauskin, joka on jäänyt mieleen. Olin ensimmäisellä luokalla koulussa, ja meillä oli silloin tällöin sellaisia päiviä, jolloin sai viedä jonkin lelun kouluun ja leikittiin loppupäivä. Muut lapset veivät pehmoleluja, lautapelejä, Pokemon kortteja tai pelikoneita. No, minähän vein japaninkielisen Hopeanuoli-mangan, ensimmäinen osa. Olin sen kamalan vaivan kautta saanut hankittua Japanista välikäden avulla, ja se oli ensimmäinen virallinen GNG oheistuote, mikä minulla oli. Siis toki VHS-kasettien lisäksi. Eli todella arvokas esine, jota arvostin ja pidin kuin kukkaa kämmenellä. No, siellä minä onnessani sitä kirjaa selailin ja näytin muille, että katsokaa, kuinka hienolta Riki näyttää myös kirjassa kuin telkkarissa. Muut lapset olivat lähinnä kauhistuneita Akakabutosta ja Gohein rajusta ulkonäöstä. Hieman huonoa huomiota herättäneenä opettaja tuli valitettavasti katsomaan kirjaani, selasi sitä hetken ja tietenkin hyvällä tuurillani näki kohdan, jossa Akakabuto repii hiihtäjältä pään irti. Opettaja suutahti, vei kirjan päiväksi piiloon ja soitti äidilleni, etten missään nimessä saa tuoda tuollaisia tavaroita enää kouluun. Ensi kerralla toin sitten Pokemon Yellow'n ja Game Boyn.... Silloin lähinnä suretti, mutta nyt naurattaa. Ymmärrän kyllä hyvin, että mangan tapahtumat saattoivat järkyttää, mutta ei alle 10-vuotista minua. :D"

- taigin 

"Istuin autossa jännityneenä. Toiveeni oli viimein toteutunut.
Pienenpänä olin saanut katsoa pari Hopeanuoli-jaksoa, ennen kuin äiti kielsi sen. Silti se oli jäänyt muistoihini ja toivoin että joskus, joskus saisin katsoa ne loppuun. Silloin en vielä tiennyt mangoista.
Kun kerran monta vuotta myöhemmin, luin jotain mangakirjaa huomasin takana mainoksen Hopeanuolesta ja Weedistä. Ruoka-aikana sitten otin asian puheeksi. Todistelin ja anelin että saisin alkaa lukemaan kohta alkavaa Weediä. Lopulta sain tahtoni läpi.

Kun viimein sain tuon haluamani mangan käsiini, ja kun olin sen maksanut, maltoin mieleni autoon asti ennen kuin aloin lukemaan sitä. Sain mennä autoon kun äitini oli vielä ostoksilla. Autossa avasin mangan ja aloitin lukemisen. Muistan että oli jo pimeää. Sytytin vähän luvattomasti auton lampun, vaikka se kuluttaisikin akkua. Olin vain niin innoissani. Aluksi oli vähän vaikeaa lukea, kun en vielä täysin mangaa osannut lukea.
Mangan sain luettua loppuun vasta kotona. Viimeisen kuvan Hook jäi mieleeni. Kun manga loppui, piti äkkiä mennä kertomaan äidille tuorein joululahjatoiveeni, Weed 2"

- Noksu 

Muita

"Minun muistoni liittyy vanhempiini. Pentuina katseltiin Hopeanuolta niin paljon, että pian porukatkin alkoi pikkuhiljaa muistaa hahmojen nimiä, ja joitakin laineja. Vuosia myöhemmin, kun olin 7.luokalla, tultiin iskän kanssa myöhään illalla kotia. Oli pimeä, ja metsästä loikiskeli meidän suomenpystykorvaa muistuttava koiramme. Iskä huusi "KOGA-KOIRAT TULEE JUOSKAA!" ja kiiruhti sisälle juoksujalkaa :'D Aika hassua, miten iskä muisti Koga-koirat, vaikka Hopeanuolta ei olla katsottu moneen vuoteen (: Monia muitakin muistoja on, mutta tämä on jäänyt päällimmäisenä mieleen, koska Ginga on jäänyt monien ei-fanien mieliin."
- Chevac

"Paras muisto on kun löysin gingan uudestaan. Lapsuuden leikkien jälkeen koko sarja jäi moneksi vuodeksi unholaan, mutta nyt olen jälleen sen löytänyt ja hamstrannut saatavilla olevat mangat ja dvd boksin :)"
- Riksy

 Oma paras muistoni

Oma paras muistoni liittyy lähemmäs nykyhetkeä. Lapsuudessani olin löytänyt Hopeanuolen, se täytti leikit ja piirrokset. Nauhoitetut VHS-kasetit oli katsottu monen monta kertaa läpi. Kun muutin pois leikit jäivät ja uusi koulu opetti, että muiden lasten mielestä "joku koirapiirretty" on naurettava asia. Tärkeitä asioita olivat vaatteet, meikit ja poikaystävät. Vuosien aikana Hopeanuoli jäi sivummalle muttei unohduksiin. Sitten tuli leikkaamaton DVD-boksi ja Hopeanuoli-manga. Ohimennen se tuli lapsuuden kaverin kanssa puheeksi. Sen jälkeen Hopeanuoli oli jutuissa mukana yhä useammin ja useammin, siitä lähti fanituksen uusintakierros. En olisi ikinä uskonut saavani "toisen tilaisuuden" fanittaa näkyvästi rakastamaani sarjaa.

Weed World 4 & mallikuva

Ennenkuin huomaankaan onkin viimeaikaisista "heräteostoksista" kulunut jo pidemmän aikaa. Kaikki keskittyminen on mennyt hyvin pitkälti uusien suomijulkaisujen seuraamiseen eikä varsinaisesti ole ollut syytä vahdata mitään tiettyjä tuotteita. Lienen keräilyn kanssa siinä pisteessä, että olen tyytyväinen kokoelmaani enkä etsi tällä hetkellä intohimoisesti uusia tavaroita kaikkialta. Välillä jotain kivaa kuitenkin löytyy ja jos sattuu olemaan hieman ylimääräistäkin niin mikäs sen mukavampaa. Hassua kyllä, molemmat ostokseni olivat tällä kertaa sellaisia, jotka olen toivonut saavani joskus hankittua.

Ensimmäisenä kuvassa ylempänä näkyvä värillinen mallikuva. Voi miten rakastankaan värillisiä mallikuvia ja osasyy siihen lienee niiden harvinaisuus. Kun huomasin näitä Urumissa valinta oli suhteellisen helppo, sillä mikä tahansa kelpaisi, kunhan saisin värillisen mallikuvan. Tietysti Mer oli suurin toive saada, mutta sellaista ei ollut tähän settiin nyt päätynyt muuten kuin korostusväritettynä, joten päädyin ostamaan tämän mallikuvan, jossa on pentuja. Pidin siitä, että kuvassa on monta erilaista, eriväristä hahmoa ja luonnollisesti pennuthan on ylisöpöjä. Mallikuva oli myös suhteellisen halpa, ainakin verrattuna suositumpiin hahmoihin.

Toisena tulikin sitten tuote, jota odottelin koko päivän vahtamaalla sen matkaa postin sivuilta. En jotenkin saattanut uskoa omistavani sen ennenkuin se päätyisi ihan oikeasti käsiini. 

Kyseistä tuotetta koitin huutaa jo Huuto.netissä aiemmin, mutta hävisin silloin huudon. Myöhemmin huomasin, että samainen kirja oli uudelleen myynnissä, kun aikaisempi huutaja ei ollutkaan lunastanut sitä. Tällä kertaa sen sai ostettua heti ja hetken mietittyäni päätin tarttua tilaisuuteen. Kyseinen opushan siis on kooltaan hyvin paljon Shonen Jumpin luokkaa.

Eli Weed World, mikäli ette otsikosta osanneet arvata.

Olen aina ihaillut näitä oheiskirjoja kieli poskella, mutta en millään raaskinut ostaa lähemmäs satasta olevan hinnan takia. Huuto.netissä ollut kirja oli mukavan halpa, joskaan siinä ei ollut mukana extroja:

paperihahmo, postikortit, kirjanmerkki.

Tämä ei minua kuitenkaan pahemmin haitannut, miksi? Koska ne olisivat kuitenkin vain jääneet sinne kirjan väliin, kun en olisi niitä sieltä raaskinut poiskaan ottaa. 

Kirjan sisältö oli enemmänkin se juttu, mikä siinä kiinnosti.

Värikuvia~ Olisin kyllä kelpuuttanut näitä lisääkin. 

Kirjassa oli myös jonkin verran Rikiä ja Weediä. 

Fanikirjeitä ja fanartia. Näitä on aina kiva katsella.

Lonely Roniakin kirjasta löytyy. Sekä lisää fanitaidetta, katsokaa tuota upeaa realistista Johnia~ ♥

Lopusta löytyi vielä kalenteri. Kuva oli melkoisen haalea.

WEED-taidekirja

Koko: n. A4

Sivumäärä: 80

Kieli: suomi

Julkaistu: 2014

Yoshihiro Takahashin suomenkielinen WEED-taidekirja julkaistiin virallisesti tammikuun lopussa ja se on yksiä harvoja suomenkielisiä manga-aiheisia taidekirjoja, sekä ainoa Takahashin taidetta esittelevä taidekirja. Taidekirjan alkuperäinen, japaninkielinen versio oli usein korkean hintansa puolesta melkoinen kynnys monelle hankintana, joten suomenkielinen painos ilahdutti monia melko alhaisella hinnallaan. 

Kirjakaupoissa opuksen hinta oli luokkaa 16-17€, joskin monen kokemuksen mukaan joihinkin paikkoihin sitä täytyi tilata erikseen. Omani ostin Adlibriksestä, jonka olen havainnut edulliseksi suomenkielisen mangan ostopaikaksi ja sieltä kyseinen taidekirja lähti matkaan hieman päälle 12€ hintaan ilman postikuluja, toki tämä vaikutti siihen miksi kirjani saapui hieman myöhemmin. Ehkä keskustelua eniten herättänyt asia tämän suomenkielisen painoksen kanssa oli kansikuvan vaihtaminen. Jotkut olisivat toivoneet alkuperäistä kantta, mutta sen kuvan kanssa oli käsittääkseni ollut jotakin ongelmia ja tämän takia päädyttiin tälläiseen ratkaisuun. Omasta mielestäni kansikuvan vaihtaminen oli kuitenkin hyvä asia, koska näin hyllystä ei löydy kahta tismalleen "samanlaista" kirjaa, vaan tässä painoksessa on muitakin eroja kuin teksti.

 

Suomenkielisessä käännöksessä on paljon muutakin hyvää, tämä on esimerkiksi loistava tilaisuus monille faneille, jotka eivät näe syytä hankkia japaninkielisiä kirjoja, koska eivät osaa kieltä tai eivät voi tilata ulkomailta. Nyt tämä haluttu taidekirja löytyy myös omalla äidinkielellä ja vielä mukavaan hintaan!

Takakannen kuva jäikin melkolailla mysteeriksi ilmestymispäivään saakka, jolloin sieltä paljastui samanlainen taustaton kannen kuvitus kuin mitä taidekirjan sisälläkin pääsee näkemään. 

Suomenkielinen taidekirja ei poikkea sisällöltään alkuperäisestä. Jotkin kuvat olivat hieman eri sävyisiä kuin alkuperäiset, mutta kokonaisuutta ajatellen tämä ei ollut iso asia. En kiinnittänyt pahemmin myöskään huomiota otsikoihin, ne olivat aikalailla sellaisia kuin olin ajatellutkin. 

Yksityiskohtaiset piirrokset oli kuitenkin sellaiset mitä olin jotenkin luonnollisesti ajatellut, että siihen sopisi enemmänkin realistiset piirrokset, kun kyseessä on mahdollisimman aidon näköiset variaatiot hahmoista.

Jotkut ovat myös kritisoineet sitä, miksi taidekirjasta tehdään käännös, vaikka siinä ei ole paljoakaan luettavaa. Melkein jokaiseen kuvaan oli erikseen merkitty mistä ne olivat, joka oli omasta mielestäni mukavaa tietää. Lopussa oli myös henkilökartta, sekä useamman sivun haastattelu, jonka lukeminen oli aika työlästä. 

Saattoi johtua asettelustakin, mutta minun oli henkilökohtaisesti hieman vaikea ymmärtää mistä teksti milläkin sivulla alkoi ja miten kuului edetä. Oli kuitenkin mukavaa saada tietoa enemmän Takahashista ja hänen koiristaan, sekä nähdä lisää kuvia. Olinkin aina miettinyt mistä esim. tuo kuva oli jossa oli jonkin verran Takahashin tuotantoa. Olin aina ajatellut, että se olisi hänen työhuoneestaan.

Sekä lopussa extrana myös juliste, joka oli suomenkielisessä painoksessa sijoitettu kirjan loppuun. Kooltaan se ei poikennut paljoakaan alkuperäisestä, joskin oli hieman kapeampi.

Ennen tätä suomenkielistä painosta en ollut huomannutkaan, että myös julisteeseen oli merkitty mistä kuva on.

Mono ja mono mini

Sain viimein nämä lehtiset hyppysiini, joten halusin päästä esittelemään ne muillekin.

Kyseessä on siis japanilaisen Yukimizaken tekemä omakustanne, joka esittelee erilaisia GNG-oheistuotteita. Vaikka lehtiset eivät ole virallisia, se ei ole estänyt niiden kysyntää ja mitä olen sivusta seuraillut, nämä "tuotekatalogit" ovat menneet suht hyvin kaupaksi huutokauppojen puolella.

銀牙 mono 

Sivumäärä: 20

Valmistusvuosi: 2012(?)

Ainakin minun painokseni on japanilaisittain oikealta vasemmalle luettava.

Ensimmäinen mono keskittyy ginga-makeisiin ja niiden mukana tulleisiin oheistuotteisiin, esittelyssä ovat siis suklaanamit ja niiden mukana tulleet 1. sarjan figuurit, vohvelit ja niiden tarrat. Mono esittelee tarkoin pakkaukset, figuurit ja niiden koot. Monossa on mielestäni hyvin toteutettu se, miten tuotteet esitellään. Ensin yksitellen ja kuvat ovat seepian sävyiset, sitten tiivistelmänä kaikki värillisinä. Mono on siis jokaisen oheistuotteista enemmän kiinnostuneen ystävä ja suosittelen näitä pieniä lehtisiä lämpimästi. 

銀牙 mono2

Sivumäärä: 34

Valmistusvuosi: 2013(?)

Ainakin minun painokseni on vasemmalta oikealle luettava.

Mono2 on uudempi lehtinen, joka tuli käsittääkseni myyntiin vasta vuoden vaihteessa. Myyjä myy näitä itse ainakin Yahoo!Japanin puolella toisinaan. Tämä hieman paksumpi lehtinen keskittyy keräilykortteihin ja -tarroihin, sekä esittelee myös kaiken niihin kuuluvan ja mukana tulleen.

銀牙 mono mini

Sivumäärä: 14

Valmistusvuosi: 2013(?)

Ainakin minun painokseni on vasemmalta oikealle luettava.

Mono mini on melkolailla nimensä mukaisesti pienempi mono lehtinen, joka esittelee ainoastaan kirjanmerkkitarrat. Pienenä sivumainintoina ovat myös erikoistarrat ja prismatarrat.

 Siinä olivat siis nämä pienet lehtiset sekä pähkinänkuoressa mitä ne sisältävät. Vaikka tekstit ovatkin japaniksi, kuvat kertovat paljon ja niitä näissä lehtisissä riittää. Yukimizake on myös nähnyt vaivaa ja koittanut saada parhaansa mukaan kaikista oheistuotteista kuvat, vain muutamia on jäänyt sivuilta puuttumaan.

Lähes kaikissa lehtisissä on myös siellä täällä satunnaisia kuvia, jotka Yukimizake on itse piirtänyt ja näiden ohessa pääsenkin näyttämään myös hänen uusinta doujinshiaan.

Kuvissa on vääristyneet värit, kannet ovat oikeasti vihertävät/kellertävät.

Tällä kertaa pääsee siis ihastelemaan hänen taidettaan lähes A4-kokoisena. Pakko sanoa, että nämä valokuvat tuskin tekevät oikeutta tälle taiteelle, koska kuvat olivat todella laadukkaita ja upeasti toteutettuja.

Ovatko suomalaisfanit kiittämättömiä?

Heti alkuun haluaisin muistuttaa, että tekstini tarkoitus ei ole yleistää eikä syyllistää. Olen tarkoittanut tekstini pohdiskelevaksi mielipidekirjoitukseksi, käydä läpi ajatuksia puolesta ja vastaan, joka toivottavasti herättää ajatuksia puolin ja toisin. Mutta ennen kaikkea toivottavasti tämä auttaa myös hahmottamaan asioita, joita ei ehkä muuten tulisi ajatelleeksi.

Ja mikäli ette vielä ole huomanneet, kommentteihin on otettu valvonta käyttöön häiriköinnin vuoksi. Tämä ei tule estämään kommentoijia kertomasta omia mielipiteitään, mikäli kommentit ovat asiallisia.

__________________________

Voitte ehkä miettiä miksi otan suurennuslasin alle vain suomalaiset, mutta vastaus siihen on hyvin yksinkertainen: minulla ei ole pahemmin kokemusta muiden maiden fanituksesta. Vain rippeitä sieltä sun täältä.

Mitä olen netissä aktiivisimpana näkyvää fanitusta seurannut, minusta tuntuu, että yhä useammin uusista julkaisuista kuulee lähes poikkeuksetta jotakin negatiivista sanottavaa. Alkaa tuntua, että mikään ei koskaan ole hyvä. Halusinkin tuoda esille muutamia aika yleisiä asioita suomijulkaisuista, jotka jakavat ja ovat jakaneet mielipiteitä.

- Kansikuvat
Kansikuvien kritiikki alkoi hyvin pitkälti siitä, kun WEED-sarjaa alettiin suomentamaan. Mangan taustalla olevien valokuvien tekijänoikeuksissa oli ongelmia, joten alkujaan päädyttiin yksivärisiin taustoihin. Henkilökohtaisesti en pitänyt näistä kansista, kun värit toistuivat kansia oli vaikea erottaa toisistaan ja yksivärinen tausta ikäänkuin veti huomion kannen hahmoista.

Kun sitten kesken päädyttiin valokuvataustoihin niistäkin tuli kritiikkiä. Toisinaan taustat eivät vain sopineet kannen kuvaan, perspektiivi oli väärä, liikaa metsiä. Mutta pakkohan se on myöntää, että kaikkia ei voi miellyttää. Omasta mielestäni valokuvakannet olivat kuitenkin tervetullut asia.

- Japanilaisten julkaisujen arvo laskee
Tämä oli melko yleinen murhekryyni varsinkin taidekirjan kohdalla. Kirja on ollut melko hintava ostos monelle keräilijälle ja nyt kuka tahansa voi saada kirjan halvemmalla ja vielä omalla äidinkielellään. Varmasti harmittaa, kun on mennyt moisen turhaan hankkimaan hyllyynsä, kun suomeksi olisi saanut halvemmalla. Keräilyarvo laskee, kannattaako mitään enää ostaa japaniksi kun ne kuitenkin tulee suomeksi? Japanilainen on kuitenkin aina se alkuperäinen.

- Uudet julkaisut
WEEDin aikoihin alkoi tulla myös oheiskirjoja. Meteor Gin oli iloinen yllätys siitä huolimatta, että ensimmäisessä julkaisussa oli muutamia virheitä. Myöhemmin tuli tietoa myös uusista sopimuksista ja tulevat käännökset ovat jakaneet paljon mielipiteitä. Weed Gaidenin sijaan olisi ehkä toivottu jotain muuta, Taidekirjan vaihtunut kansi ei miellyttänyt kaikkia.

Uusiin julkaisuihin suhtaudutaan usein enemmän oman navan kuin kokonaisuuden kannalta. Ihminen on itsekäs eläin. Yleisesti ottaen suomalaisia on hemmoteltu julkaisumäärällä, josta useat maat voivat vain haaveilla. Onko tälläinen "hemmottelu" pilannut meidät niin, että emme osaa enää arvostaa sitä mitä saamme?
Mitä tämä tulee maksamaan minulle? Saanko rahoilleni vastiketta? Kukaanhan ei varsinaisesti pakota ostamaan kirjoja. Julkaisut tehdään sillä tavalla mikä on parasta ja mahdollista, jo luotua alkuperäistä on mahdotonta toteuttaa täydellisesti uudestaan.

Kaikista eniten huomioni kiinnittävät kuitenkin mielipiteet siitä, miten jotkut julkaisut olisivat turhia. Ihan vain, koska julkaisu ei satu kiinnostamaan itseä. Älkääkä käsittäkö tätä väärin: kaikki ei voi tykätä kaikesta. Esimerkiksi vähän aikaa sitten kerrottiin tulevasta suomijulkaisusta, Takahashin piirtämästä FANG-sarjakuvasta. Tämä sarja ei liity millään tavalla gingaan ja ymmärrän hyvin, että osa faneista ei ole aikomassa hankkia tätä julkaisua eikä se kiinnosta. Se kuka tämän haluaa hyllyynsä tai ei halua ei ole minulta millään tavalla pois. Silti minusta on hienoa, että tälläinen tilaisuus tulee niille, jotka sarjasta pitävät ja haluavat sen ostaa.

Itse en välitä monista sarjoista, luetellaan vaikka massasuosikit Bleach, Naruto, One Piece. Minusta on kuitenkin hienoa, että ne on käännetty sellaisille jotka ne haluavat suomeksi lukea. Lisäksi varsinkin monet nuoremmat ovat innostuneet mangasta juuri suomijulkaisujen myötä. Tilaisuus lukea mangaa omalla kielellä mahdollistaa tutustumisen moneen sarjaan, johon ei muuten ehkä koskaan pääsisi tutustumaan.

Haaste: Suosikkihahmot

Tähdenlento blogi pisti pystyyn haasteen, jossa pyydetään gingabloggaajia perustelemaan suosikkihahmojaan. Haasteen alkuperä sijoittuu deviantARTin varmaankin tunnetuimmalle ginga memelle, jonka on luonut Ravenclaw105. Olen jo vuoden 2012 alussa tuon kyseisen memen tehnyt, mutta tarkoituksenani oli joskus tulevaisuudessa tehdä kyseinen meme uudestaan ja tämä haaste antoikin sille sitten kipinän. Hahmojen uusiksi piirtämisessä olikin rutkasti hommaa, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Perustelujen lisäksi saatte siis myös kuvitukseksi vaihteeksi itse piirtämäni kuvat. 

 ______________________

OMAT SUOSIKKINI

 1. Karhukoira:  Gin

Vastaukseni ei liene yllättävä, koska Gin on usean henkilön suosikki. Ehkä syy tässä piilee juuri siinä, että koska Gin on tarinan päähenkilö ja kaikki pyörii hänen ympärillään hahmoon pääsee tutustumaan ja samaistumaan paremmin. Gin on kokonaisuudessaan kiinnostava hahmo tarinansa ja ulkonäkönsä puolesta.

2. Karhu:  Harppuunakarhu

Harppuunakarhussa kiehtoo sen tarina. Vaikka hahmo on muuten jätetty aika taka-alalle tämän tarinasta valotetaan paljon enemmän kuin muiden karhujen menneisyydestä, jos Akakabutoa ei lasketa. Harppuunakarhu on pelottava, mutta mielenkiintoinen ilmestys.

3. Ihminen:  Daisuke

Daisuke oli Ginin tavoin samaistuttava hahmo, kun katseli aikoinaan suomidubbeja. Kenties oli kyse siitä, että sekä Daisuke, että Gin olivat "porukan nuorimpia", joten heihin oli kaikista helpoin samaistua tarinan aikana. Tykkäsin myös nuoren Daisuken nenäkkyydestä ja temperamenttisuudesta. Vanhemmiten Daisukesta tuli hyvin tylsä hahmo.

4. Koira:  Mer

Jos minua yhtään tuntee tai on blogiani enemmän lueskellut niin on varmasti tullut selväksi, että pidän Meristä hahmona kovasti. Mer on aluksi ihan täysi kakara mikä tuo mielestäni aivan mielettömän kivan eroavuuden siihen, miten muut hahmot tuntuvat toisinaan liian täydellisiltä. Mer on itkupilli ja katkera nappula, joka seisoo tosi epävarmalla pohjalla. Weediin tutustumisen jälkeen Meristä kuitenkin paljastuu uusia puolia ja hän osaa olla rohkea ja lojaali. 

5. Koirarotu:  Kai Ken

Tätä kohtaa mietin pitkään ja hartaasti. Aikaisemmin olin laittanu suosikki koirarodukseni igat. Tämän jälkeen mietin kogia, mutta pitkän harkinnan jälkeen päädyin näihin raidallisiin otuksiin. En tiedä oikeastaan mitään tästä rodusta, mutta kun kyse on ginga-sarjoista niin pidin kai koirista tosi paljon eikä näiden joukossa ollut juuri yhtään hahmoa, josta en olisi pitänyt. Tiikeriveljekset ovat alusta lähtien olleet suosikkihahmojani.

 

6. Naishahmo:  Cross

Tätä ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, GNG-ajan Cross ehdottomasti. Cross on ainoa urooksi tunnustettu narttu, jolla on asennetta siinä missä monet ginga-sarjojen naaraat tuntuvat pyörittelevän peukaloitaan apua odottaen. Samaan aikaan Cross on kuitenkin äidillisen huolehtiva ja järkevä.

7. Mieshahmo:  Tesshin

Jouduin miettimään paljon Kurotoran ja Tesshinin väliltä, mutta päädyin Tesshiniin. Hahmo on monella tapaa mielenkiintoinen ja salaperäinen. Kauhua herättäneen Kurojakin poika, mutta Oun lauman kasvatti, joka on samaan aikaan taitava taistelija, mutta myös pääosin järkevä uros. 

8. Joukkueenjohtaja:  Smith

GNG:ssä Smith on hahmo, joka tuo tarinaan hauskuutta silloin tällöin. Hän ei kuitenkaan ole pelkkä hauskuuttaja vaan hahmo osaa olla myös vakava, huolehtiva ja varsinkin mangassa, kun hän paljastaa tunteensa Crossille aloin pitää hahmosta vielä enemmän. Smith katsoo Ginin perään isovelimäisellä otteella ja näiden kahden välinen suhde oli aina mielestäni hienoa katseltavaa.

9. Dobermanni:  Sniper

Ah, Sniper. Sinä senkin ketku. Samaan aikaan inhoan tätä hahmoa, mutta myös rakastan sitä. Se on kaikessa oveluudessaan pelottavan hyvä pahis, joka ei ole varsinaisesti koskaan kerännyt minulta sympatiapisteitä edes takajalkojensa takia, mutta pidän hahmosta silti.

10. Vihollinen:  Kurojaki

Kurojaki on upea hahmo kaikessa pelottavuudessaan ja kieroudessaan. Kurojakin nostaa kuitenkin suosikki vihollisekseni kenties kogien kauhistuttava tapa kannibalismiin, sekä aseen käyttäminen, joka teki siitä melkein ylivoimaisen vastustajaansa nähden.

11. Kuolema:  John

Johnin kuolema on yksi harvoista kuolemista, joka on todellisuudessa koskettanut minua. Kuolemassa on aina jäänyt jotenkin mieleen Johnin lohduton kuolema yksin, kun se joutuu ensin katsomaan muiden kuolevan. Johnin kuolema on myös yksi omasta mielestäni raaimmista kuolemista.

12. Susihahmo:  Pink Dragon

Monesti olen saanut huomata ettei minulla ole suosikki susihahmoa, mutta laitoin jälleen kerran Pink Dragonin, koska se on pienestä roolistaan huolimatta varmaankin yksi tunnetuimmista susista juuri sukupuolensa takia, kun hahmo paljastui urooksi. Tämän lisäksi Pink Dragonilla on hyvin poikkeava ulkonäkö muihin hahmoihin verrattuna vaikkeivat hahmot muutenkaan kovin realistisilta näytäkään.