sunnuntai 2. toukokuuta 2021

The Chronicle of Silver Fang

Eli vuonna 2019 julkaistu tietokirja, joka... niin. Mietin onko tässä oikeasti tarpeeksi materiaalia käsiteltäväksi edes blogipostauksen verran, koska Meteor Giniin ja Weed Gaideniin verrattuna kutsuisin tätä opusta hädintuskin tietokirjaksi. Ulkoisesti se on todella näyttävä, kovakantinen vaikka siinä onkin irtokannet, se on hieman mangapokkaria suurempi kooltaan ja rutosti paksumpi, onhan siinä sivuja kuitenkin runsaat 412.  Ulkoisesti tämä kirja on mielestäni tosi tyylikäs, mutta... siihen se aikalailla jääkin. Tietyllä tavalla fanina minusta oli tärkeää hommata tämä kirja, kun sen myyntiaikaan ei ollut paljoakaan tietoa sen sisällöstä, mutta kauniisti sanottuna hankintana tämä on lähinnä vain suuri pettymys.


Opus kulkee ilmeisesti japaniksi nimellä Densetsu Hozon No Sho: Ginga Shidai tai Densetsu Hozon no Sho: Ginga Yondai, joka kääntyy englanniksi Legend Preservation Book: The Four Eras of Ginga ja suomeksi Gingapedian vapaata suomennosta hyödyntäen: Legendan aikakirjat, neljä hopeahammassukupolvea. Tämä yhdistettynä kansikuvaan kertoo aikalailla kaiken olennaisen, edellisistä tietokirjoista poiketen opus keskittyy kaikkiin neljään sukupolveen aina Rikistä Orioniin.


Kokovertailu suomenkielisen pokkarin kanssa

Kansikuva irtokannen alla


Tämä kirja alkaa lupaavasti julisteella ja värikuvilla, mutta niiden osalta sisältö jää harmillisesti todella vajaaksi. Värikuvia on mukana vain muutama ja esimerkiksi itseäni kiinnostavat värilliset mangasivut on sullottu pieninä kuvina aikalailla yhteen aukeamaan.


Kirjan mukana tuleva juliste

Upea värikuva!

Värisivuja GDW-sarjasta

Sitten mietitään mikä se itse tietokirja osuus on? Kirjassa on jonkin verran tekstiä, jonka sisältöä en osaa mennä kääntämään, mutta ilmeisesti se käy läpi kaikki hahmot ja niiden ensiesiintymisen sarjassa. Ja se on... aikalailla siinä. Sanoisin, että hahmojen tiedot vievät kirjasta ehkä maksimissaan 5-10% ja loput siitä ovat pätkiä mangasta. Tarkemmin siihen on tiivistetty Rikin, Ginin, Weedin ja Orionin mangapätkiä.



Eli kuten kirja on tiivistetty:

"Upea aikakirja, joka tiivistää vahvimman karhukoiraklaanin historian yhteen kirjaan. Täynnä mielenkiintoista sisältöä: klassisia kohtauksia mangasta tarkkoina uudelleenpainatuksina, värillisiä pin-up-kuvia, hahmokuvituksia, kronologioita jne.
Tämä kirja kertoo kaiken Gingasta!"

Se on ehkä kattava opus sarjasta kiinnostuneelle, jolla ei ole jo kyseisiä pokkareita, mutta koen tämän melko turhana lisänä ihmiselle, joka omistaa jo kaikki sarjat. Se ei oikeastaan tarjoa mitään uutta, ihan muutamaa kiinnostavaa värikuvaa lukuunottamatta. 


Sukupuu kirjan lopusta

8 kommenttia:

  1. Tuosta kirjasta kun ensikerran kuulin, ajattelin, että se tosiaan olisi tietokirja ryyditettynä uusilla kuvilla.... justiinsa joo. Mainittu seikka, että mangakluvut ehkä on niille, joilla pokkareita ole, pitänee paikkansa, mutta itseäni nyppisi takuulla lukea lukuja mangoista, jotka mulla on.

    Värisiuille annan hatunnoston, niitä ilmeiseti ei ole kuin siinä pokkarissa, jossa sarjaa aluksi julkaistaan, ennen kuin niistä tehdään oma pokkari. Olikohan GDWO ainutlaatuinen siinä, kun jopa suomipainoksessakin oli ekan luvun värisivut mukana? Selvästihän näkee, mitkä joskus ovat olleet värisivuja, niitä sellaisessa asuissa olisi nyt kiva nähdä.

    Mulla on käsitys, että tämä tietokirja tehtiin GNG-musikaalin siivittämänä, siis sen, mikä Japanissa tehtiin tässä... onko se sitten 2019 tehty? Mutta jos nain on näreet, kirja siis lähinnä on mainos Ginga-sarjasta, ei niinkään tietokirja. Lähinnä houkuttelu, että jos haluaa tietää tapahtuneet, kannattaa ostaa ennemmin pokkari ja lukea se siitä. Kirja siis olisi eräänlainen lukunäyte sarjoille, joiden pohjalta toivotaan lukijan kiinnostuvan sarjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Jotenkin tiivistelmä sopii tähän paremmin, vaikka jostakin syystä sitä tunnutaan mainostavan enemmän info kirjana tai tietokirjana.. Värisivut on tosiaan harvinaista herkkua, erityisesti GNG:n osalta niitä päätyi enää Jumpin jälkeen harvoihin julkaisuihin, GDW:ssä on mm. siinä pienessä vihreä-valkoisessa ja kolmiosaisessa Kaibutsu-julkaisussa värisivuja, mutta nekään eivät kata kaikkia niitä, joita julkaistiin aikanaan Gorakussa. Siksi on harmillista, että nämä upeat ja harvinaisemman puoleiset sivut on sullottu yhteen aukeamaan pienellä... Peukkua annan kuitenkin sille, että tässä kirjassa oli poikkeuksellisesti mukana myös punasävyinen värisivu GNG:stä.

      Haa, tuossahan saattaa olla perää? Ginga Stage tosiaan tuli mielestäni ensimmäisen kerran 2019. Lukunäytteeksi tai tiivistelmäksi tämän hinta oli muistaakseni kuitenkin aika suolainen. Onhan se paksu opus, mutta tämä on kai maksanut Japanissa uutena 2800 jeniä ja eBayn puolella sen hinta vaihtelee 40-80 euroon. Omani olen ostanut Urumista vuoden 2019 lopulla hintaan 44.90 euroa.

      Poista
  2. Värisivut taitavatkin olla tämän eepoksen ainoa pelastus... tosin niidenkin valinnat ovat outoja. Miksi mukaan on valittu esim sivu, jossa vaan random koira juoksee kohti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä... olen yhä pettynyt, että kun mukaan on laitettu värisivuja, miksei niitä voitu laittaa vaikka muutamaa kokonaisena per sivu?

      Poista
  3. Sukupuu on kyllä niin pelkistetty kuin olla ja voi, toki päälinja näytetään :D Olis ollut kiva, jos olisi sukupuusta tehty yhtä näyttävä minkä Hopeanuoli.comista löytyy. Toki fanitekelehän se on ja nojautuu mangan tietoihin, mutta samanlaisena tekeleenä pidän esimerkiksi Don Rosan tekemää Aku Ankan sukupuuta, joka nojautuu Carl Barksin esittämiin tietoihin.

    Takakannen lupas että kirja kertoo kaiken Ginasta oli kyllä lupauskseksi mahtipontinen. Jos suomennetaan, saatan ehkä hankkia. Noi värisivut on ne jotka houkuttelee. Mutta luulisi että hintavaksi kirjaksi tehtynä olisi todellakin panostettu vaikka juuri värisivujen uudelleenpainattamiseen ja kunnollisiin esittelyteksteihin. Nyt ajateltuna tuntuu hassulta, että siinä on lukuja mangoista, eihän Meteor Ginissä ja Weed tietokirjassa niissäkään ollut lukunäytteitä. Jos aikaisempaan kommenttiin nojaa, ehkä tämä sitten on tehty Hopeanuoli-musikaalin siivittämänä, kuten esimerkiksi Kain kolmen veljesten tarina tehtiin Hopeanuoli-DVD-julkaisun kunniaksi. Eli tehtiin jotain painettukan jotain Gingaa mutta ei uutta Shin gaiden -sankaritarinaa tällä kertaa.

    VastaaPoista
  4. Miksiköhän sukupuussa Orion on ensin mainittu eikä Sirius, vaikka Sirius on Weedin pennuista vanhin, onhan Gininkin pennut laitettu järjestykeen vanhimmasta nuorimpaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä merkillistä, mutta uskoisin, että siinä on menty hahmon suosion mukaan, kun sarjakin on nimetty Orionin mukaan. Hämmentää myös se, että vaikka ei isossa roolissa olekaan niin sukupuusta on silti jätetty pois kaikki Rikin ja Ginin sisarukset ihan kuin niitä ei olisi ollutkaan..

      Poista
  5. Minulla on sellainen vahva epäilys, että Takahashi oli ihan minimaalisesti mukana tämän teoksen tekemisessä. Kaikissa muissa tietokirjoissa on *jotain* omaperäistä, mutta tämä oli tällainen listaus. Itseä harmittaa myös se, että sarjoista on valittu suoraan eka ja vika luku. Olisi paljon siistimpää, jos olisi valittu sarjan hienoimpia hetkiä mukaan. Vertaa sen keksipaketin mukana tuli Benizakura vs. Mosa taistelu, joka taisi olla Takahashin itse valitsema.

    VastaaPoista