Mangaa ja mainoksia

Ebayhin tuli jonkin aikaa sitten myyntiin 4. julkaisun mangaa mukavaan hintaan ja onnistuin huutelemaan sieltä yhden mangan itselleni. Itseasiassa muihin osiin ei edes huudettu ensimmäisellä kerralla, joten sain valita mieleiseni ilman kilpailua ja kenties niin hölmöltä kuin se saattaakin kuulostaa valitsin tämän mangan julisteen perusteella. Pidän todella paljon värimangakuvista ja mikäli siihen pystyisin olisin varmasti haalinut kaikki loputkin mangat mukaani julisteiden tähden...

4. julkaisun mangat ovat kaikki puhelinluettelon kokoisia ja niissä on kivoja extroja. Harmi kyllä, ne ovat usein myös hintavia, mutta sen arvoisia. Kuinka hienoa onkaan päästä lukemaan suosikkimangaansa näin isossa koossa ja päästä ihastelemaan yksityiskohtia oikein kunnolla? Tämä manga maksoi itsessään ainoastaan n. 25€, joskin suuren kokonsa takia siihen tuli vielä postikuluista reippaasti lisähintaa.

Mangan etukannen sisältä löytyi värikuva, joka esiintyy myös samaisen julkaisun ensimmäisessä osassa. Tämä kyseinen osa sattuu myöskin löytymään hyllystäni ja muistan jo nuorena ihastelleeni tätä kuvaa netissä aivan lumoutuneena. 

Kortteja! ♥

Julisteen toinen puoli~  

Tämä kuva on kuulunut ehdottomiin suosikkeihini siitä lähtien, kun törmäsin netissä pinssiin, jossa oli tämä kuva. Olin yllättynyt siitä miten ohutta paperia tämä juliste oli.

Julisteen toinen puoli. Nämä kaksipuoliset julisteet olivat todella erikoinen keksintö ja olen pitänyt jokaisesta, jonka olen nähnyt. Tämä puoli kuitenkin on jokseenkin hyvin hankala, väri ottaa ainakin itseäni silmiin.

Mangassa on sarjakuvan lisäksi kaikkea pientä mukana, kuten sanaristikko ja fanitaidetta.

Muutamia kuvia itse mangasta. Tämä osa käsittelee mm. Benizakuran kuoleman ja Suuren taistelun kokonaisuudessaan loppuun asti. Muistaakseni tämän osan jälkeen oli ks. julkaisussa vielä kaksiosainen susiosa.

Mangan lopusta löytyi vielä värillinen Meteor Ginin mainos. Olin vähän yllättynyt, kun olin tottunut, että loppuun oli asetettu kaikki randomit mainokset, mutta kerrankin näin.

Tämän mangan lisäksi koitin onneani yhden myyjän kanssa, joka oli myymässä Weed-mangaa pois ja ilmoitti niiden mukana olevan paljon mainoksia. Kysyin voisinko ostaa pelkät mainokset ja pääsimme kuin pääsimmekin sopimukseen mainoksista. Tosin niinhän se tuppaa olemaan, että kun yhdessä säästää niin toisessa maksaa. Mangan mukana tulleiksi ilmaisiksi lappusiksi hinta ei ollut kovin viehättävä, mutta suhtauduin siihen enemmänkin "kerrankos sitä"-asenteella. Toisaalta, kun ajattelee niin näin joskus huutokaupassa yhden näistä mainoksista samalla hintaa, jolla ostin ne kaikki.

Molemmat puolet värimainoksista.

Värimainokset olivat syy kiinnostukselleni näistä mainoksista. Mainokset tuskin kiehtovat kauhean montaa keräilijää, mutta itse pidän niiden värimaailmasta ja sommittelusta. Olen jo jonkin aikaa haaveillut pehmoja esittelevistä mainoksista ja onnekseni tässä pinkassa oli niitä peräti kolme!

Törmäsin ensimmäistä kertaa myös figuurien mainokseen, en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt sitä ja tykästyin siihen kovasti. Oheistuotteiden mainokset ovat aina kiehtovia.

Lisäksi jonkinlainen mainos animesta:

Figuurien kustomointi

Kommentoikaa ihmeessä, mikäli käytän vääriä termejä, sillä tämä käsite ei ole itselleni tutuimmasta päästä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että esimerkiksi My Little Pony-figuurien keskuudessa kustomointi on aika yleistä tai sitten olen vain törmännyt siihen itse aika usein. Eli figuureita maalataan ja niihin voidaan liimata vaikka ylimääräisiä osia, leikata harjaa ja sen sellaista.

Figuurien kustomointia tapahtuu myös gingan saralla, itseasiassa GNG-figuurien alkuperäinen tarkoitus oli mitä ilmeisemmin, että ostaja olisi saanut maalata ne itse. Maalattuja GNG-figuureja näkyy hyvin harvoin missään, luulen ettei moni rohkene koskea figuureihin niiden keräilyarvon takia. Kuitenkin GNG-figuurien lappusessa figuureista on maalatut esimerkkikuvat. Ginga-figuurien kustomointi on yleisempää hieman halvempien GDW-figuurien kohdalla. Olen yllättävän usein törmännyt siihen seikkaan, että monet voivat maalata figuureja toisiksi hahmoiksi tai korjata niiden värityksessä olevia virheitä.

Vaikka ihan virallisia ginga-figuureitakin kustomoidaan niin olen jossakin vaiheessa törmännyt myös hyvin kekseliääseen tapaan kustomoida erilaisista figuureista ginga-hahmoja. Pelkän maalaamisen lisäksi hahmoille pystyy myös liimaamaan vaikkapa harjaksen. Itselläni oli edellisen randomin koirafiguurin maalaamisesta vierähtänyt jo sen verran aikaa, että päädyin kokeilemaan sitä uudelleen. Otin muutamia välivaihekuvia ja ajattelin vähän selostaa halukkaille miten toimin tämän figuurin kanssa. Samalla on kiva nähdä miten figuuri on muuttunut siitä millainen se oli.

 Tästä lähdin siis liikkeelle. Koittakaa vaikka hahmottaa tämän figuurin kokoa hieman alla olevan sanomalehden avulla, sillä mikään kamalan pieni figuuri ei ole kyseessä. Löysin tälläisen lähellä olevasta kirpputorista ja hintaa sille taisi olla korkeintaan euron tai pari. Ostin tämän jo pidemmän aikaa sitten tarkoituksenani maalata se uudelleen, mutta en keksinyt millään mitä sille tekisin. Tänään sain sitten otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitettua tämän projektin kanssa.

Pohjaväriksi valkoista, ensimmäisellä kertaa pinta jää niin ohueksi, että siitä kuultaa helposti läpi, siksi kannattaa odotella, että maali on kuivunut ja maalata sitten vielä kertaalleen päälle.

Kas näin. Parempi, eikö? Sitten vain maalailemaan. 

Mikähän se siellä valmistuu? Käytin muuten maalamiseen akryylivärejä. Olen havainnut ne omalla kohdallani kaikista kätevimmäksi ja helpoimmaksi käyttää. Maalaan niin harvoin ettei minulla ole kuitenkaan oikein mitään kunnon välineitä, joten sovellan vähän minkä kanssa milloinkin...

Laitoin väriäkin pari kerrosta ettei tullut niin laimean näköinen. Sen jälkeen siirryin yksityiskohtiin, raitoja on mukavaa väkertää. Tuntui melkein terapeuttiselta, vaikka en varsinaisesti ole koskaan osannut nauttia maalaamisesta. Se ei kuulu vahvuusalueeseeni.

Maalaamisen jälkeen figuurin voi muuten lakata. Lakkaaminen auttaa värejä säilymään paremmin ja antaa figuurille nätin kiillon.

Kurotora!

Päädyin tähän kaveriin, koska se on ehdottomia suosikkejani sarjassa ja figuuri sopi rakenteeltaan myös hyvin hahmolle. Ulkonäön osalta valitsin alkuperäisen mangassa käytetyn ulkonäön sitä lukuunottamatta, että olen aina tykännyt sinisävyisestä Kurotorasta enemmän kuin tummasta. Joten Kurotora sai luvan olla mangaversionsa sinisävyisenä. Tykkäsin tästä väriyhdistelmästä hurjasti.

Molemmat puolet.

Kuvaa vähän lähempää.

Pehmoja pentusilmillä

Muiden blogeja stalkatessani lueskellessani törmäsin tälläiseen kommenttiin:

"GB:n silmistä tuli mieleen, että miten muut, vakavampisilmäiset pehmot, olisivat toimineet tällaisilla pentusilmillä? Olisiko se sopinut paremmin tällaisiin pallopäisiin pehmoihin? Joku taitava kuvanmuokkaaja kokeilemaan!"

Taitavasta kuvanmuokkaajasta en tiedä, mutta halusin kokeilla muutamalla pehmolla... Muokkaukset olivat ehkä vajaassa minuutissa tehtyjä, joten mitenkään laadukkaita ne eivät ole :'D Alkuperäiset kuvat ovat Urumin.

Akamen silmistä tuli enemmänkin ovaalit. Monien pehmojen kohdalla pyöreät silmät näyttivät lähinnä siltä, kuin hahmojen silmät olisivat vain apposen auki.

Gin näyttää oikeastaan ihan hyvältä pyöremmillä silmillä ja mielestäni myös hieman nuoremmalta. 

Jeromen muokkaus ei ihan onnistunut suunnitellusti, muttah...

Halusin hahmon kaikki merkit näkyviin, joten silmistä tuli jälleen enemmän ovaalin muotoiset. Jerome näyttää omaan silmääni lähinnä hieman hölmöltä tälläisillä silmillä.

Ken näyttää oikeastaan aika söpöltä ja pentumaiselta. 

Riki nyt ei näytä kovin pahalta, mutta... ei jotenkin ollenkaan Rikimäiseltä.

... muokkaukseni pissii tämän kohdalla varmaan eniten :'D Kyoshiro... ei. Vain ei.

Tähdenlento-lehti #2

Olen sormet syyhyten odotellut tämän lehden kalahtavan postiluukusta ja nyt se oli viimeinkin tullut. Kyseessä on Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n uunituore jäsenlehti. Aikaisempi numero on esitelty täällä. Olin ihan täpinöissäni tätä numeroa kohtaan, sen lisäksi, että olin päässyt mukaan lehden tekemiseen, siellä oli myös paljon mielenkiintoisia juttuja, joita halusin päästä lukemaan. Puhumattakaan mukana tulleesta julisteesta, joka oli ihan tyrmäävän komea!

 Isiksen tekemä komea A4-kokoinen juliste. Täytyy paljastaa etten millään raaskinut laittaa tätä versiota seinälleni, koska pidin siitä niin kovasti, että päädyin ottamaan kopion ja laitoin sen seinälle.

Täytyy sanoa, että kaikin puolin tämä oli positiivinen yllätys nyt, kun osasin ensimmäisen numeron jälkeen vähän ennakoida mitä on tulossa. Tästä numerosta näkyi mielestäni selkeä kehitys verrattuna ensimmäiseen numeroon - enkä nyt siis tarkoita, että ensimmäinen numero olisi ollut huono. Tämä vain oli enemmän omaan mieleeni. Jokaisessa lehdessä on hieman tietoa yhdistyksestä, tässä oli myös esitelty aktiiveja.

Tietoa julistekisasta

Elämää akitan kanssa oli mielestäni erityisen mielenkiintoinen kirjoitus. Oli mukavaa kuulla koirien omistajilta kokemuksia ja mietteitä, sekä tietysti nähdä kuvia. Vaikka akitat ovatkin sarjoissa pääroolissa, olisi mielestäni mukavaa tulevaisuudessa päästä näkemään myös muita sarjoissa esiintyneitä koirarotuja tällä tavoin. Tätä oli hyvin mielekästä lukea, sillä lähipiirissäni ei ole ketään akitaa omistavaa henkilöä enkä varsinaisesti tiedä paljoakaan tästä rodusta tai siitä millaisia ne ovat lemmikkeinä.

Yllätys, tekstini ginga-bloggaamisesta. Käytin aineistona jo jonkin aikaa sitten pistämääni kyselyä, johon pyysin ginga-bloggaajia vastaamaan. Eli mikäli mietitte, mihin tarkoitukseen vastauksenne menivät, tiivistin ne kokonaiskuvaksi tätä tekstiä varten, jotta pystyin kertomaan vähän muidenkin näkökulmia. 

Täytyy antaa tunnustusta Spyrolle tämän tekstin taittamisesta (tämän sekä muidenkin), sillä se näyttää todella hyvältä ja kuvitukseksi mennyt kuvakin toimii erinomaisesti kokonaisuudessa.

Oheistuote-esittelyt ovat sellaisia, joita odotan aina innolla, tällä kertaa vuorossa olivat avaimenperät. On kerrassaan muikeaa, kun pääsee näkemään hyvin kattavan kokonaisuuden tietystä oheistuoteryhmästä kuvineen päivineen.

 Olin jo hivenen tietoinen tästä artikkelista, kun Satanica kertoi, että häntä oltiin haastateltu tälläiseen.

Fanituksen monet kasvot oli monipuolinen teksti siitä, miten monella eri tavalla fanitusta esiintyy.

Henkilöesittelyssä oli Riki. Pidin erityisesti näistä väritetyistä kuvista, jotka esiintyvät myös hahmon mallikuvassa. Aloin ihan haaveilla värillisistä GNG-mallikuvista. Toivottavasti näitä väritettyjä mallikuvien kuvia esiintyisi myös tulevissa hahmoesittelyissä.

Oli mukavaa lukea myös aihetta sivuten muista koira-aiheisista asioista. Viime numerossa oli juttua Hachikossa ja tässä numerossa oli artikkeli liittyen Baltoon.

Mitäs täältä löytyykään? Muutama sivu aivan liian kaikkialle tungettua sarjakuvaani.

Hah.

 Horoskooppeja, kaikki haluaa kuitenkin tietää mitä heidän oma ginga-horoskooppinsa sanoo!

Itse olin Hakuro. Minulla on ilmeisesti hillitön nauru.

Lisää sarjista!

Vanha kunnon Pinkkinuoli otti ja tuli takaisin. Pakko sanoa, että ensin pelkäsin, että lehdestä tulee liian sarjisvoittoinen, jos tungen sinne omankin sarjakuvani mukaan, mutta oikeastaan mustavalkoinen sarjakuva ja värillinen sopivat kivasti samojen kansien sisään. Lisäksi Äffän sarjakuva tuo lehteen myös huumoria. 

Houkuttaako tilaaminen?

Weed dubataan suomeksi! (Aprillipila)

Pitkän odotuksen jälkeen, se on viimeinkin täällä!

Edeltäjänsä tapaan Weedistä on tulossa nyt myös suomeksi puhuttu, leikattu versio. Dubbauksen hoitaa Agapio Racing Team. Kaikki veriset, järkyttävät ja väkivaltaiset kohdat on leikattu pois.  Myös hahmojen nimet on käännetty.

Älkää jääkö paitsi tästä mahtavasta tilaisuudesta! 

100 ensimmäistä ostajaa saa DVD-boksin mukana myös vapaa valintaisen pehmon, avaimenperän, julisteen, mangan, piraattimukin, figuurin, tarroja, paidan, mallikuvan, jousipyssyn, akitan, paviaanin ja Gohei Takedan partakarvan.

Takakannen teksti:

Möyhö on rohkea ja taistelijaluonteinen pentu, jossa virtaa isänsä tapaan johtajan veri. Möyhön äiti, Kirsikankukka, on kuolemaisillaan ja nuorukainen päättää lähteä etsimään isäänsä - legendaarista laumajohtajaa, Hopeaa.

Matka isän löytämiseksi on pitkä ja vaarallinen ja Kirsikankukka pyytää viimeisillä voimillaan vanhaa koiraa, Seppää, lähtemään mukaan tämän turvaksi. Jo alkutaival osoittaa alueen armottomuuden, jossa vain vahvat selviävät... Uusi seikkailu on alkanut!

Animesarja Möyhö - Hopean poika oli valtava yleisömenestys ensimmäisellä julkaisukerrallaan vuonna 2006. Sarjan suosio ja faniaktiivisuus olivat ilmiöinä jotain ainutlaatuista. Kahdeksan DVD:n ja 26 jakson kokoinen, massiivinen, koko sarjan kattava julkaisu, on jokaisen uuden ja vanhankin Möyhö-fanin välttämätön seikkailupaketti.

Ginga & piirtäminen

Sekä Hopeatiikeri-blogi, että Ginga Spiral täyttivät tänään kaksi vuotta!

Olen toteuttanut muutamat toivepostaukset ja päätin, että näin virallisen synttäripäivän kunniaksi on aika kirjoittaa jostakin itse valitsemastani aiheesta, joka on minulle tärkeä. Olen puhunut piirtämisestä paljon, mutta koska se on vielä keräilyänikin näkyvämpi fanittamiseni muoto ei siitä voi mielestäni koskaan puhua liikaa. Voisin sanoa näin, että keräily on enemmänkin harrastus ja piirtäminen on enemmänkin osa minua.

Olen aina pitänyt koiraeläimistä

Luin paljon aiheeseen liittyviä kirjoja. Kun en vielä osannut lukea kauheasti, luin Puppe-kirjoja. Kun kasvoin vanhemmaksi luin kaikkea mitä käsiini sain, suosikkejani olivat Tuula Sandströmin Sinisilmästä kertovat kirjat, kuten myös Valkoisen suden pako. Sitten elokuvat: Valkohammas, 101 dalmatialaista, Topi ja Tessu, Balto, Pluto, Kaunotar ja Kulkuri, Oliver ja kumppanit... sitten tuli Hopeanuoli. Muistan miten en alkuun ollut edes kiinnostunut jostakin syystä Hopeanuolesta. Sen piirrosjälki näytti kummalliselta, ajattelin, että se kertoo enemmän ihmisistä kuin koirista. Sitten asia alkoi vaivata ja näin neljännen videon ystäväni luona. 

Rakastuin, oli pakko nähdä lisää ja pian Hopeanuoli täytti elämän. Sitä leikittiin, katsottiin ja piirrettiin. 

Varsinkin mallista piirtäminen oli tuolloin itselleni todella tuttua, jäljensin mallista manga- tai animekuvia ja aloin sitten muokata tehtyyn "pohjaan" toisia hahmoja. Tätä jatkui pitkään, opettelin piirtämään koneella jo nuorena ja sain mallista piirtämisestäni paljon haukkuja ja kun siinä vanhemmat, "viisaammat" ihmiset kävivät päälle kuin yleiset syyttäjät, kyllä se pelotti ja jätti vuosiksi sellaisen olon, että mallista piirtäminen on pahin synti ikinä. Nykyään, kun asiasta sitten itse viisastuneena huomauttaa nuoremmille kohteliaasti, etteivät joutuisi samaan tilanteeseen, saa puolestaan siitä kohteliaasta vinkistä kuraa niskaansa. Koskaan ei ole hyvä. 

 Varsinaisen "fanartin" piirtämisen taisin aloittaa joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Muistan vieläkin ensimmäisen ginga-aiheisen piirrokseni. Piirsin karhukoirien suvun (eli tuolloin Shiron, Rikin ja Ginin) allekkain. Ne tuskin edes näyttivät koirilta, mutta olin vain niin iloinen siitä, että sain ajatukseni paperille.

Ensimmäisiä Hopeanuoli-piirroksiani

 Tämän jälkeen piirteleminen jatkui. Innostuin kuitenkin pian roolipelihahmojen piirtelystä ja omien hahmojen suunnittelusta, joten fanartia ei tullut loppujen lopuksi kauheasti piirrettyä. Muistan myös etten halunnut piirtää Hopeanuoli-aiheisia kuvia kauheasti muiden nähden, koska pelkäsin, että minua aletaan kiusata niistä. Olin nuorempana tosi arka ja hiljainen ja muuttelemisen takia olin aina se uusi oppilas, johon suhtauduttiin suurimmaksi osaksi ajasta joko pilkallisesti tai kuin olisin ollut ilmaa. En halunnut joutua silmätikuksi.

Jossakin vaiheessa suhtautumiseni muuttui. Minulle oli ihan sama mitä ihmiset ajattelivat, halusin vain piirtää. En usko, että minulla on yhtään kouluvihkoa, jossa ei ole pieniä piirroksia siellä täällä. 

Oman tyylin etsiminen alkoi jo aika varhaisessa vaiheessa, mutta sen löytäminen tuntui kestävän ikuisuuden. Tämä johtui pitkälti siitä, että tyyli kehittyy ajan ja kokemuksen myötä, joten se ei varsinaisesti voi koskaan olla täysin valmis. Jossakin vaiheessa tuntui kuitenkin, että minun ei enää tarvinnut kokeilla mitään täysin erilaista vaan jokin tuntui tutulta ja turvalliselta. Piirtäminen oli luontevaa, eikä tuntunut vaivalloiselta. Huomasin, että siihen asti olin jatkuvasti yrittänyt etsiä vaikutteita muilta. Jossakin vaiheessa lopetin eikä minun enää tarvinnut etsiä.

Oikeastaan huomasin myöhemmin, että olin paljon rennompi. En enää ajatellut muiden mielipiteitä jatkuvasti ja piirsin vain piirtämisen ilosta. Opin nauttimaan siitä, siitä tuli keino purkaa tunteita ja toteuttaa itseään. En ehkä osannut toteuttaa kuvia sellaisina kuin näin ne pääni sisällä, mutta pidin töistäni enemmän.

Löytäessäni gingan uudelleen innostuin piirtämään fanartia useammin ja sitäkin useammin. Jouduin välillä jopa vähän rajoittamaan piirtämieni ginga-kuvien määrää, koska alussa niitä tuli PALJON ihan kuin olisin yrittänyt ottaa kiinni menetetyn tilaisuuden. 

Tässä vielä loppukevennykseksi pieni sarjakuva: