Pehmosetti: Jouji (George) & Yukimura

Lisätietoa pehmoista PurePlasticin omilta sivuilta

Kaksi viimeistä pehmosettiä pyörähti tänään postiin noudettavaksi ja tottahan toki nämä oli pakko kaapata mukaan heti työpäivän jälkeen. Alun pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen tälläinen äkillinen ryöpsähdys pehmoja tuli ihan puskista, erityisen positiivinen yllätys kuitenkin.

Minun on aina ollut melko vaikeaa valita sarjoista ehdottomia suosikkeja, joten sikäli jokaisen pehmon hankkiminen tuntui helpolta. Lähes jokaisesta sarjasta löytyy toki myös inhokkeja, mutta kaikki muut kuuluvat sellaiseen neutraaliin "pidän hahmosta, mutta se ei ole suosikkilistani kärjessä"-ryhmään. Lisäksi tietyissä oheistuotteissa koko sarjan hankkiminen on tuntunut antoisalta ja pehmot eivät ole olleet poikkeus. Topsangyon pehmojen harvinaisuus ja korkea hinta ovat olleet itselleni rajoiteena niiden hankkimiseen, joten nyt kun PurePlasticin pehmoja on hyvin saatavilla ja ne ovat omasta näkökulmastani edullisia, oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi. 

Ei saa kuvata! ////>u<////

Jouji on Benin ja Crossin pennuista itseasiassa suosikkini, kenties se vei huomioni ollessaan pentueesta ainoa emonsa näköinen. Pidän toki myös Kenistä, mutta jotenkin hahmon karisma tuntuu perustuvan sarjassa vain siihen, että tämä on Benin poika ja muistuttaa hyvin paljon isäänsä.

Tässä pehmossa on hyvin otettu huomioon rodun omaisia piirteitä, kuten häntä ja korvat. Topsangyon Joujin korvat ovat aina häirinneet minua hieman, koska niiden muoto ei ole oikea, hahmolla on suipot ja pidemmät korvat. Toisaalta Topsangyon pehmon korviin tottuneena PP:n pehmon korvat näyttivät aluksi liian pörröisiltä, vaikka muoto ja pituus oli hyvä. Luonnossa pehmon korvat näyttävät kuitenkin hyviltä ja ne ovat mukavan lerput ja luonnollisen oloiset.

PurePlasticin pehmojen arvet ovat sellainen asia, josta olen maininnut aikaisemminkin. Pidin Topsangyon pehmojen osalta enemmän brodeeratuista arvista, sillä ne näyttivät laadukkaammilta ja virallisemmilta kuin maalatut arvet. Erityisesti kokonaan valkoiset Jouji ja Kyoshiro mietityttivät, sillä näissä pehmoissa arvet ovat hyvin näkyviä. Nähdäkseni arvet olivat kuitenkin "sotkuisen" näköiset vain kuvissa tai prototyypeissä, sillä luonnossa maalatut arvet ovat hyvin sulavat ja pehmeät. Arvet on kuitenkin maalattu turkin sekaan, josta johtuen karvojen asento vaikuttaa jonkin verran siihen miltä arvet näyttävät. Noin muutoin arvet olivatkin siis itselleni ihan positiivinen yllätys, sillä olin ajatellut niiden näyttävän paksuilta ja paakkuisilta, mutta pientä kritiikkiä joudun tällä kertaa antamaan siitä, että massatyönä tekemisen takia jälki ei ole aina parasta mahdollista. Omassa pehmossani väri jatkuu liian pitkälle ja tästä johtuen Joujilla on vähän verestävät silmät, liekö ollut rankempi matka takana.

Tässä ohessa voisin itseasiassa mainita muuten asian nimeltä derpimmät pehmot, sillä tästä oli pientä keskustelua derpimmän Weed-pehmoni osalta. Eli massatuotannon takia, kaikki pehmot eivät ole identtisiä ja tämä on normaalia.

Lainatakseni PurePlasticin sivuilla olevan F.A.Q-tekstin vastausta:

"- Pehmoissa on automaattisesti pieniä eroja, koska jo muutaman millimetrin heitto kankaiden asettelussa vaikuttaa pehmon lopulliseen ilmeeseen. Jos esimerkiksi katsoo prototyyppikuvaa Weed-pehmosta: sen kuono on aavistuksen vinossa oikealle, kun oikeasti sen tulisi olla suorassa."

Vaikka kritisoin ja osoitan omien pehmojeni virheet rehellisesti, haluan painottaa etten toivo kenenkään tekevän johtopäätöksiä yleisellä tasolla vain tämän blogin kuvien perusteella. En anna näistä pehmoista kritiikkiä, koska olen tyytymätön omiin tuotteisiini vaan annan kritiikkiä, koska haluan antaa monipuolista palautetta ja tuoda näitä asioita esille. Jos olisin tyytymätön pehmoihini ja kokisin, että niissä on jotakin pahasti häiritsevää vikana, tekisin reklamaation asiakaspalveluun. Minun henkilökohtainen prioriteettini keräilyn suhteen ei ole kuitenkaan se, että tuotteen täytyy olla valioyksilö ja tästä johtuen kokoelmaani kuuluu jos jonkilaista tuotetta, sellaisiakin, joita toiset eivät ehkä kokoelmaansa huolisi. Virheelliset yksilöt ovat minusta kiehtovia, sillä ne kertovat tuotantoprosessista sekä massatuotannossa vastaan tulevista haasteista ja ongelmista. Lisäksi niitä voi tulla vastaan harvoin ja silloin ne jäävät yleensä mieleen parhaiten. Mainittakoon esimerkiksi valuvirheelliset GNG-figuurit, joista isonenäinen Riki on jäänyt kummittelemaan mieleni perukoille loppuiäksi.

 

Olipa mukavaa, että Yukimurastakin tehtiin pehmo! Oli ylipäätään todella mukava yllätys, että PurePlastic otti settiin mukaan kolme hahmoa, joista ei ole tehty aikaisemmin virallista pehmoa. Mitä olen sivusta seurannut, niin Yukimura vaikuttaisi olevan yksi suosituimpia PP:n pehmoja ja erityisesti sen värivalintaa on kehuttu. Vaikka pehmon malli onkin hyvin pitkälti sama kuin Weedillä, erimalliset silmät, arvet ja hyvin erilainen turkinväri tekevät siihen onneksi vähän vaihtelua, joten pehmo ei näytä ainoastaan vain eriväriseltä Weediltä. Vaikka yksi veljeksistä puuttuukin joukosta, pitäisin hyvänä asiana, että Weedin rinnalle valittiin juuri Yukimura. Joe on ulkonäötään melkein liiankin samanlainen Weedin kanssa arpia lukuunottamatta.