torstai 27. helmikuuta 2014

Mallikuvahelvetti

Niin paljon kuin mallikuvista pidänkin ja niitä mielelläni kerään, alkaa jossakin vaiheessa tulla korvista ulos se, kun ei enää osaa ajatella muuta kuin, että onko mallikuva aito vai ei. Aitoina myydyissäkin mallikuvissa on niin paljon eroa toisiinsa nähden, että ostaja menee sekaisin.

Ostin hiljattain jälleen uuden mallikuvan, tällä kertaa GNG:stä. Mallikuva oli yksityiseltä myyjältä, jolla oli niitä iso liuta ja joka myi niitä yksitellen, kertoen myös suhteellisen paljon mallikuvien historiasta. Hän oli ostanut ne kymmenisen vuotta sitten Japanista ja ne olivat hänen silmäänsä uskomattoman hyvässä kunnossa, joten hän epäili niiden aitoutta itsekin, mutta oli sitten alkanut selvittää asiaa puolin ja toisin.

Päädyin yhteen halvimmista mallikuvista ja hankin toisen Daisuke-mallikuvan omalleni kaveriksi. Kun sain tämän mallikuvan viimein käsiini pääsin tutkailemaan sitä ja vertaamaan muihin. Hämmennys oli aika sanoin kuvaamaton, koska tämä mallikuva oli monien GDW-mallikuvieni tavoin samanlaista aavistuksen kellertävää ja ohutta paperia, kun taas loput GNG-mallikuvistani olivat puhtaan valkoisia ja aavistuksen sinertäviä.

Molemmat mallikuvat ovat aitoja.
Jälleen, ero luonnossa on suurempi, mutta kuvasta voi nähdä hieman osviittaa siitä mitä tarkoitan.

Tämän eron huomaaminen sai minut miettimään ja vertailemaan muitakin mallikuvia. GNG-mallikuvat, jotka olin saanut "mahdollisina kopioina" eivät oikeastaan eronneet pahemmin aidoista. Molemmissa oli hyvin puhdas valkoinen tai hieman sinertävä paperi.

Alempi mallikuva on väärennös.

Näitä mahdollisia kopio-mallikuvia kävinkin läpi toisessa postauksessa, jossa huomattiin, että ainakin yhdestä puuttui kanji ja mallikuva näytti korjaillulta. Mukana oli kuitenkin monia mallikuvia, joiden kuvia en ollut nähnyt missään niin, että niitä olisi voinut kopioida suoraan netistä. Entistä hankalammaksi teki myyjän ympäripyöreät vastaukset sen suhteen, että osa oli keräilijältä ja hänellä oli niitä monta samaa kappaletta ja jotkut olivat Japanista, mahdollisia kopioita.

Ylempi mallikuva on väärennös.
Alempi mallikuva on väärennös.

Joidenkin mallikuvien kohdalla erot olivat huomattavia. Paperi oli täysin erilaista, mutta painojälki hyvin laadukasta ja kuva sellainen, johon en ollut koskaan aikaisemmin törmännyt.

Alempi mallikuva lienee väärennös.

Mutta joidenkin mallikuvien kohdalla eroa ei ollut nimeksikään. Paperi oli täysin samanlaista, jälki vaihteli. Pääosin monet aitoina ostamani mallikuvat olivat niin hyvälaatuisia, että väärennösten kuvat näyttivät niiden rinnalla rakeisilta, mutta tämäkään ei pätenyt kaikkiin.

Loppujen lopuksi vastuu tuotteiden aitoudesta on myyjällä, mutta hyvin monia tuotteita myydään aitona joko virheellisesti tai tahallaan. Esimerkiksi eBayssa on edelleen myynnissä monen mallikuvan paketteja, joissa on täysin samat mallikuvat. Myyjänä toimii japanilainen antikvariaatti, joka sanoo saaneensa niitä animetuotantoyhtiöltä, mutta nämä mallikuvat ovat ilmeisesti väärennöksiä. Ostajakaan ei siis voi olla täysin varma siitä mitä hänelle loppujen lopuksi päätyy. Vaikka itse en osta tietoisesti esimerkiksi piraattitavaroita, kuten pehmoja tai mukeja, voi väärennöksiä päätyä tavalla toi toisella omaan kokoelmaan.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Höh, liian kallis.

Gingan saralla keräilystä tulee varmastikin mieleen monien näkemät kuvat joissa hyllyt notkuvat mangasta, figuureista ja pehmoista. Tavaramäärän katseleminen on hienoa, mutta kun kysytään kuinka paljon rahaa siihen kaikkeen on uponnut se onkin ihan toinen juttu.

Ihailevien, positiivisten kommenttien lisäksi useimmat keräilijät ovat myös saattaneet saada paljon negatiivista palautetta. Joidenkin mielestä ei ole mitään järkeä maksaa parin sentin korkuisesta muovikrääsästä satasia, saatika jostain pehmoleluista. Kuka ihme maksaa satasia jostakin tuotteesta, joka jää vain hyllyyn nököttämään? Ihmisillä on kuitenkin vapaus valita miten omaisuuttaan käyttävät eikä se ole keneltäkään pois. Jos ostan mieluummin pari mangaa kuin käytän rahani esimerkiksi kaataen ne kurkusta alas alkoholin muodossa joka viikonloppu, se on minun päätökseni.

Keräilyssä on paljon asioita, jotka on hyvä ymmärtää ennen sen aloittamista: esimerkiksi se, että näkemänne kaikista suurimmat kokoelmat on yleensä kerätty vuosien aikana. Niihin on mennyt paljon aikaa ja vaivaa. Monet löydöt on tehty vuosia sitten, kun tuotteiden arvot eivät vielä olleet pilvissä, kuten nykyään. Tämän lisäksi moni keräilijä on aikuisia ihmisiä, jotka vastaavat itse omista tuloistaan ja siitä mihin ne käytetään. Monet voivat olla työssä käyviä, jotka osaavat pistää rahaa sivuun harrastustaan varten. Harvemmin kukaan keräilijä on miljonääri.



Erityisesti pehmolelut ovat herättäneet keskustelua niin fandomissa kuin sen ulkopuolellakin. Varmasti jollekin täysin ulkopuolelle on kummallista, että jotkut ovat valmiita maksamaan useita satoja euroja pehmoleluista. Monesti tulee kommentti "liian kallis" ilman, että asiaan perehdytään yhtään sen paremmin. Kenelle liian kallis? Sinun kukkarollesi? No, kukaan ei pakota sinua ostamaan.

Harvinaisten keräilyesineiden arvon kommentoiminen liian kalliiksi on asia, johon olen törmännyt usein. Hintaan ei koskaan olla oikein tyytyväisiä, miksi? Koska kaikki pitäisi saada puoli-ilmaiseksi. Aina saa kokeilla tarjota ja tinkiä, mutta harvemmin myyjä suostuu myymään pehmoa 10 eurolla, jos on pyytänyt siitä 200. Se, että jokin tuote on sinun mielestäsi liian kallis ei tee siitä absoluuttista totuutta. Harvinaisimmista Ginga-pehmoista on pyydetty esimerkiksi jopa 1000-2000€. Kova hinta ei ole estänyt sitä, että nuo pehmot on joku ostanut. Myyjällä voi pyytää myymästään tuotteesta ihan mitä itse halajaa - se ostaako kukaan sitä pyydetyllä summalla onkin aina ihan toinen juttu. Yleensä tähdätään niihin hintoihin, joilla kyseistä tuotetta on myyty lähiaikoina. Toki, isoja Weed-pehmoja myytiin aikanaan alta 50€, mutta moniko on valmis myymään pehmonsa nyt tuolla hinnalla, kun on tiedossa, että ne ovat haluttuja ja niistä voi hyvin pyytää vaikka yhtä nollaa isomman hinnan?

Kuvat: Urumi

Raha on siis merkittävä tekijä keräilyssä, jos haaveilee harvinaisemmista tuotteista. Tietysti välillä tulee hyviä tilaisuuksia, jolloin harvinaisiakin tuotteita voi hyvällä tuurilla saada edullisesti. Mutta, koska ei ikinä voi olla varma, veikkaisin että hyvin moni keräilijä tarttuu tilaisuuteen sellaiseen törmätessään. Varmasti joskus voi päätyä tilanteeseen, joissa voi maksaa itsensä kipeäksi jostakin tuotteesta, mutta uskoo sen olevan sen arvoista, koska ei tiedä tuleeko toista tilaisuutta enää. En väitä, että tätä tapahtuisi kaikille. Uskon, että on myös keräilijöitä, jotka maltillisesti odottavat, että jokin tuote tulee eteen halvemmalla.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Fanien parhaita muistoja

100 lukijan kunniaksi järjestin kilpailun, jonka tehtävänä oli kertoa parhaasta gingaan liittyvästä muistostaan. Iso kiitos kaikille osallistuneille, teitä tulikin ihan mukavasti! Nämä muistot olivat jokainen omalla tavallaan koskettavia ja osa jopa henkilökohtaisia, joten voittajien valitseminen oli hankalaa. Nyt pääsette lukemaan nämä kaikki kilpailuun lähetetyt muistot (jotkut laittoivat mukaan parikin muistoa, joten hajautin nämä omiin aiheisiinsa), sekä extrana oma paras muistoni. 

Hyviä lukuhetkiä ja onnea voittajille! Otan teihin yhteyttä sähköpostilla :)

______________________________________________
Voittajat 

Voittajien valinnassa ei varsinaisesti ollut mitään kriteerejä, joukossa ei ollut huonoja muistoja. Pelkästään muistoja. Nämä kaksi jäivät erityisesti mieleen.

"Minulla on aina ollut ongelmia saada kuviksen työt valmiiksi samaan aikaan muiden kanssa. Yleensä tämä johtuu puhtaasti siitä etten keksi työlleni mitään aihetta. Viime vuonna kuvaamataidon tunnilla yritin jälleen saada työtäni valmiiksi suurimman osan luokastamme jo suunnitellessa seuraavia projektejaan, tai tehdessä välitöitä. Huomasin kuinka kaverini siinä vieressäni sitten hissukseen piirteli jotain. Yritin udella mitä, mutta hän ei suostunut kertomaan. Tunnin lopussa hän tuli luokseni leveästi hymyillen ja antoi minulle tunnilla askartelemansa kortin, tämän; http://oi59.tinypic.com/2i1gkns.jpg

Katsoin sitä hetken hiljaa ja aloin sitten nauraa niin paljon, että vedet nousi silmiin. Tämä oli minusta todella ihanaa, sillä minulla oli muutenkin ollut silloin todella huono päivä. Ystäväni yhtyi nauruun. Ei hän korttia ollut mitenkään kovin "huolella" tehnyt (kuten voitte huomata..), mutta ajatus oli todella upea.
Tämä merkitsi minulle suuresti, sillä kyseinen kaverini ei pidä hopeanuolesta eikä ole edes nähnyt animea paria jaksoa pidemmälle. Silti hän tietää sarjasta aika paljon, kun minä siitä kuulemma aina jaksan jauhaa. Rehellisesti sanottuna en edes tiennyt, että hän aina kuuntelee. Tämä kortti kuitenkin osoitti minulle kuinka ajattelevainen kyseinen ihminen on ja että hän tulee aina olemaan se kultaisin ystäväni.

Tämä nyt vain sivusi gingaa ja on minulla kasapäin muitakin ihania muistoja, mutta tämä oli minusta omalla
tavallaan se kaikista kaunein :)" 
- Emilia

"Ensikosketukseni Gingaan tapahtui ollessani viiden vanha, ja saaga on kulkenut rinnallani jo yli 15 vuotta. Ajan kultaamia muistoja on lukuisia, mutta valintani kallistui lopulta erääseen lapsuudenkokemukseen, jolla on ollut korvaamattoman arvokas myötävaikutus elämääni.

Olen ainoa lapsi ja kasvoin perheessä, jonka keskinäiset siteet olivat syntymästäni saakka hauraat ja häilyväiset. Ala-asteaikainen kouluni sijaitsi luonnonläheisellä paikalla pienen metsäkaistaleen kupeessa. En koskaan tuntunut sopeutuvan joukkoon ja jouduin alituisen kiusaamisen ja syrjinnän kohteeksi, luokallamme kun oli otollisesti pariton määrä oppilaita. Vietin monet välitunnit omissa oloissani – olin se ylimääräinen, tarpeeton.

Yksi koulupäivä on jättänyt ikuiset jälkensä muistoihini. Vaikka talvenselkä oli jo taittunut, lunta oli yhä vuodenaikaan nähden paljon. Istuin ruosteisen verkkoaidan päällä pihan kauimmaisessa nurkassa ja katselin apaattisena lumipeitteen suojissa uinuvia puita. Samassa kuulin hangen narskuvan pakkaskenkien alla ja huomasin kahden hahmon lähestyvän minua. He olivat luokallani olevat kaksoset, joiden kanssa minulla oli toisinaan tapana leikkiä Hopeanuolesta tuttuja Kain veljeksiä. Juoksentelimme metsissä ja pelloilla kuvitteellista villisikaa jahdaten, kiipeilimme hiidenkivillä ja hyppelimme metsäpuron äärellä hahmoihimme vahvasti eläytyen. Nuorimmaisena ja tummansinisestä väristä pitävänä minä olin Kurotora – suomidubin mukaisesti Musta tiikeri – ja ummistin jopa oikean silmäni leikin ajaksi.

Kaksoset istuutuivat vierelleni ja tuntuivat vaistoavan alakuloisen mielentilani. He kietoivat kätensä ympärilleni, ja toinen heistä sanoi lempeällä äänellä: "Älä sure. Voit aina olla osa meidän perhettämme. Me ollaan Tiikeriveljekset." Nuo sanat sulattivat sydämeni kuin kevätaurinko, joka sinä iltapäivänä valaisi kirkkaasti koulutietämme.

Ennen tuota päivää en tiennyt, mitä lähimmäisrakkaus merkitsee, millaista on tuntea kuuluvansa joukkoon ja kelpaavansa toisille omana itsenään. Gingalla on ainutlaatuinen kyky yhdistää ihmisiä. Se on ehtymätön voimanlähde, jonka kunnioitettava moraali ja lämmin toverillisuus valavat uskoa aitoon ystävyyteen."

- Lycaon

 
Takahashin tapaaminen

"Toinen muistoni on Kuopion Animeconista, kun tapasin herra Takahashin. Minulla ei oikeastaan ole kovin montaakaan idolia elämässäni, mutta Takahashi kuuluu niihin harvoihin ja valittuihin. Se tunne, kun ojensin hänelle kirjan signeerattavaksi ja kun tuijotin häntä hetken suoraan silmiin oli sanoinkuvaamattoman arvokas. Muistan myös, että käveltyäni hänen ohitseen ja vähän "piiloon", aloin täristä kauttaaltani ja vain hihkuin sisäisesti, olin niin innoissani!"
- Howler

 "Hyviä muistoja on monia, mutta parhaimmaksi taitaa nousta itse Tracon VI ja Yoshihiro Takahashin ensinäkeminen.

Tuohon päivään liittyy todella paljon hyviä muistoja. Matkustin yksin Helsingistä Tampereelle ensimmäistä kertaa Traconiin ja lähinnä siksi juuri, että itse mestari oli siellä näyttäytymässä.
Reissusta tekee hyvän myös se, että näin ensimmäistä kertaa hyvän nettiystäväni Julian, johon tutustuin vanhalla Hopeanuoli-foorumilla monta vuotta sitten.

Muistan vieläkin kuin eilisen sen, kun jonotin saliin, jossa Takahashin haastattelu pidettiin. Harmikseni ystäväni ei ollut mukanani, sillä hän lähti joksikin aikaa pois kovan päänsäryn takia. Olin kuitenkin päättänyt mennä katsomaan haastattelua.
Sain paikan muistaakseni kolmannelta tai neljänneltä riviltä, eli todella läheltä. Jännitys vain kasvoi sisälläni ja vilkuilin lavalle ja yritin nähdä vilauksen senseistä. Kun hän sitten asteli lavalle muiden joukossa, tunsin sydämeni vain pamppailevan ja taisivat kätenikin täristä. Kieltämättä päähäni putkahti heti kohtaus Hopeanuolesta, jossa villikoirat näkevät Johtajan ensikertaa kolmen kuukauden jälkeen. Saatoin hyvin samaistua siihen hetkeen ja tunne oli aivan mieletön! Onnekseni sain hyviä kuvia Takahashista, ne ovat ihana muisto tuolta ajalta. Sensein näkeminen on yksi elämäni kohokohdista, en koskaan kuvitellut näkeväni häntä itse omilla silmilläni - enkä varsinkaan Suomessa!

Onneni vielä jatkui, sillä onnistuin saamaan sadannen eli viimeisen lipun, jolla pääsin Takahashin kanssa samaan kuvaan.
En voi olla muuta kuin tyytyväinen!"
- Yuriko

"Paras Ginga-muistoni oli herra Takahashin fanitapaaminen Animeconissa. Äitini sai sähköpostin tapaamiseen pääsystä muistaakseni päivän ennen tapaamista. Olin silloin niin iloinen, etten meinannut pysyä pystyssä :D Tapaamisessa en uskaltanut kysyä senseiltä mitään, kun kaikki olivat minua vanhempia ja olin hirveän ujo >~< :'3 Oli kyllä aivan mahtavaa päästä tapaamaan herra Takahashi. Muistan, että tärisin, kun näin hänet eka kerran haastattelussa. :D No, se oli minun paras muistoni :3"
- LegendWeed

Lapsuuden leikit

"Ehdottomasti paras muistoni gingasta on lapsuuden leikit parhaan kaverin kanssa ulkona ja trampalla, kun leikimme gingaa. Olin yleensä aina Gin ja hän oli Tesshin. Tosin.. innostuimme vielä viime kesänä "leikkimään" gingaa ja oli kyllä huippua! Jos järjestäisiin ns. live roolipelejä ginga fanien kesken, se olis tosi mahtavaa! :) toinen ihana muistoni gingasta on, kun aloitin roolipelaamisen ja sain sen kautta ihania uusia ystäviä gingan parissa. Gingaan liittyy lukuisia ihania muistoja joita ei mahdu kaikkia tähän edes luettelemaan. Myös suomennos oli hieno uutinen ja se, kun katsoin Hopeanuoli (leikattua) ensimmäisen kerran 5-vuotiaana, jäi syvästi mieleen. Siitä asti olenkin ollut fani henkeen ja vereen. :) Ja vielä mainittakoon, että ginga on auttoi minut läpi yhden todella vaikean elämäntilanteen, sillä eläytymällä fantasiamaailmaan sain voimia."
- Janzu

"Varhaisin ja ehkä sitä kautta parhain muisto Ginga-aihepiiristä sijoittuu eskariin.
Talvella lumet aurattiin suuriksi kinoksiksi joiden päällä oli mahtavaa hyppiä ja konttailla. Se sopi myös mitä mainioiten Hopeanuolen leikkimiseen. Sarja oli minulle tuolloin vielä todella vieras enkä edes ymmärtänyt miksi leikin nimi oli Hopeanuoli.

Halusin jokatapauksessa mukaan enkä todellakaan katunut mukaan lähtemistä, koirien leikkiminenhän oli kerrastaan mahtavaa. Halusin olla pahis ja minut määrättii Akakabutoksi, sen kerrottiin olevan yksisilmäinen pahiskarhu. En kuitenkaan halunnut olla karhu, sen sijaan tahdoin olla vuoria mestarillisesti hallitseva musta punasilmäinen susi.
Leikkikaverit myöntyivät tähän ideaan ja niinpä Gingakoirat kävivätkin monet välitunnit taistelua hirviösusi Akakabutoa vastaan. Rankimmat taistelut käytiin siis minun ja arvotun Hopeanuolen leikkijän välillä ja kerran jopa eskarin valvojatädit joutuivat ottamaan meitä erilleen rankkojenkin otteiden vuoksi."
- Wohweli

"Ensimmäinen muistoni on parhain. Ensin luulin olevani yksin täällä omassa pikkukylässäni joka harrastaa gingaa, mutta kun pääsin ensimmäiselle luokalle sain heti uusia kavereita kun tajusin että hekin harrastavat gingaa. Silloin sain ensimmäiset kaverinikin varsinkin gingaan. Enkä voi kieltää lukuisia leikkejä gingasta usein olin Akame koska tykkäsin siitä niin paljon ja kaverini olivat usein John ja Hopsu. Silloin oli TOSI hauskaa ja mielikuvitus oli parhaimmillaan. Opettajakin yritti kitkeä niin hyvin pois meiltä mieli kuvituksen mutta ei onnistu ikinä! :P"
- Kultainen Akame <3

"minun paras muistoni on se,kun ystäväni kanssa leikimme aina talvella ulkona. minä olin sakura,ja ystäväni oli gin. pihallamme oleva suuri lumikasa oli tietenkin torahammas(eli se valtava "kivikasa" vai mikä onkaan esim just weedissä) me,gin ja sakura kävelimme kouluunkin yhdessä tätä leikkiä leikkien. koulunjälkeen vietimme aikaa toistemme luona katsoen weediä ja lukien hopeanuolta. piirsimme myös ginga hahmoja ja loimme niille uusia ystäviä ja perheitä. käytimme siis mielikuvitusta. kaikki maan ja taivaan välillä oli käytössä :D kaipaan tuota aikaa niin paljon. nyt emme enää varsinaisesti leiki,mutta teemme muuta aiheeseen liittyvää. esim ginga aiheisia kortteja ja figuureita. olemme myös aktiivisia keröilijöitä nykyään :D"
- Minzu Mooi

"Mun paras muistoni on se, kun ystäväni kanssa leikimme aina hiekkalaatikollamme Rikiä ja Giniä. Minä olin Riki ja ystäväni Gin. Minä opetin "pojalleni" kaikkea, miten taistellaan jne, ja kehitimme omia juoniamme, joissa vaikka Gin meinasi tappaa Rikin. ( mitenköhän tollasta ollaan keksitty :D) Jatkettiin leikkejä pitkään, mutta ystäväni muutti pois, joten emme voineet jatkaa :( Jäi ikävä."
- Ninjakoira25

"Suomidubbin mukaanhan Akamen nimi olisi tavallaan punasilmä. Joskus 5-6 vuotiaana olin hoitopaikassa jossa oli minua noin vuoden vanhempi poika. Hänen kanssaan leikimme aina Akamea ja Kurojakia. Halusin aina olla Akame, tosin meidän kesken nimi oli Punasilmä ja tuo poika oli Kurojaki, Sinisilmä. Tuota nimeä en kyllä tiedä, että mistä se on tullut.
Voisin sanoa, että hypimme seinillä leikkiessämme. Hoitaja taisi olla aikasta kauhuissaan. Minua eivät mitkään Barbi leikit kiinnostaneet tyttöjen kanssa vaan aina piti olla taistelemassa "Sinisilmää" vastaan. Nykyisin se on ehkä tärkeimpiä muistoja pienessä gingamuisto laatikossani. Vieläkään en tiedä tuon tuntemattoman ginga-pojan nimeä."
- "Punasilmä"

"Yksi parhaimmista muistoistani on esikoulusta. Minä ja muut luokkalaiseni (lukuun ottamatta kolmea tyttöä) leikimme sellaista leikkiä, kuin 'koirat ja agentit'. Me tytöt muodostimme koiralauman ja pojat olivat agentteja. Koiralaumaamme kuului tietenkin päällikkö Riki ja hänen pentunsa Hopeanuoli, "Luminuoli", "Pronssinuoli" ja "Kultanuoli". Minä itse olin Punasilmä (suomidupin mukaan) ja muut olivat muita lauman jäseniä. Minä ja ystäväni, joka leikki Rikiä, opetimme muille parhaamme mukaan kaiken mitä tuolloin tiesimme Hopeanuolesta.
Leikimme tätä leikkiä aina välitunneilla. Tässä leikissä pojat koittivat agentteina selvittää villikoirien mysteeriä ja vangita ja kesyttää niitä. Me koirat vain ulvoimme ja hyökkäilimme agenttejen kimppuun, kun ne koittivat vangita Rikin pentuja.
Pari vuotta sitten, vielä ala-asteella ollessani, kokeilimme leikkiä tätä leikkiä uudestaan samalla porukalla. Tulos oli aika epäonnistunut, sillä loppujen lopuksi löysimme vain itsemme keinumasta ja juttelemasta mukavia. Mutta aina, kun kohtaan joitain entisiä ala-asteeni luokkalaisia yläasteen käytävillä tai jossain muualla rupatellessa, muistelemme melkein aina näitä mukavia eskarin leikkejä~"
- Rerre

Videoihin liittyvät muistot

"Olen sitä vuosimallia, että Hopeanuoli VHS:t olivat juuri tulleet myyntiin kun olin pieni (korkeintaan ala-asteella). Muistan elävästi erään kerran, kun katsoin viimeistä VHS:ää ja söin tikkaria, ja siinä on tietty kohta joka edelleenkin saa minut tiettyyn mielentilaan (kyseessä on kohtaus, jossa koirat kohtaavat Akakabuton raivoisan huudon pari hetkeä ennen Rikin kuolemaa). Jokin siinä kohtauksessa, kun karhu alkaa karjumaan sai minut säikähtämään niin pahasti, että painoin stop-nappia ja menin peiton alle piiloon. Isoveljeni oli samassa huoneessa ja huomasi tämän, ja hän onnekseni tajusi mistä kiikasti ja otti minut kainaloonsa josta kurkin lopun turvallisesti. Muistan edelleenkin myös, että tikkari maistui päärynältä..."
- Howler

"Aloitin Ginga keräilyn kun muistin luokka kaverini puhuneen tästä. En silloin tiennyt mikä se oli.. Muistin sen joitakin vuosia myöhemmin ja menin youtubeen ja hain Hopeanuoli. Siitä lähtien yhden Ginga anime pätkän perusteella jäin keräilemään kaikkea Gingaan liittyvää."
- Kaius

"Oi, voi. Noita muistoja riittäisi vaikka kuinka paljon, mutta ehkä paras on Hopeanuoli!musikaalista. En koskaan päässyt livenä heitä näkemään, mutta musikaali on mielestäni mahtava. Jälkeempäinkin katsotusta videosta huokuu läpi se taito ja näyttelemisen riemu ja tunnelma. He herättivät Hopeanuolen hahmot ja tarinan eloon aivan uudella tavalla."
- Reikka

"Mietin pitkään, että mikähän olisi oma paras muistoni liittyen Hopeanuoleen. Aluksi ajattelin Takahashin vierailua, mutta sitten muistuikin mieleen pala lapsuudesta.

Meillä oli molemmissa mummuloissa kaikki Hopeanuolen suomidubit videolla ja jo ihan pienestä naperosta asti muistan katsoneeni sarjan ensimmäistä kasettia isäni vanhemmilla. En kuitenkaan saanut lupaa katsoa sarjan myöhempiä kasetteja niiden raakuuden vuoksi (ikää oli oikeasti varmaan alle seitsemän ja vaikka videot olikin leikattu niin vanhempani kielsivät nämä silti).
En ole varma kuinka vanha olin, mutta veikkaan jotain 7-8 vuoden tienoilta, kun 10v minua vanhempi tätini puhui äitini ympäri ja sain vihdoin ja viimein luvan katsoa jopa TOISEN kasetin tätini kanssa. Olin tietysti haltioissani kun pieni koirasankari pääsi vihdoin tekemään muutakin kuin olemaan ankarassa koulutuksessa. Tuosta hetkestä lähti oma Hopeanuoli-innostus kunnolla käyntiin, eikä varmaan menny kauaakaan kun sain luvan katsoa myös kaksi jäljellä olevaa VHS:sää. Kun todistin, etten nähnyt painajaisia, olivat vanhemmat sarjan suhteen hieman myöntyväisempiä.

Muistan hyvin sen, kun istuin äitini vanhemmilla mustalla nahkasohvalla tätini kanssa ja katsottiin Hopeanuolta. Ei ehkä ole niin jännää ja huimaa kuin jotkin lapsuuden leikit, mutta minulle tuo on kyllä ehdottomasti parhain muisto. :D"
- sleepy

"Hmm... Minun parhain muistoni oli kun katsoin siskon kanssa YouTubea niin minä näin Suomenkielinen Hopeanuoli kiinnostuin ja siskoni sanoi: Katsotaan se! No olihan se pakko kiinnosti niin paljon en vain tiennyt että se oli dubattu ja seuraavana päivänä sain selville että minun melkein kaikki suosikit kuoli en edes kehdannut katsoa sitä kokonaista, mutta taas seuraavana päivänä tapahtui ihmeitä kävin äitini kanssa kirpputorilla siellä oli melkein kaikki hopeanuolet sydämmeni "räjähti" olihan ne pakko ostaa ja plussana siellä oli 2 weed figuuria en viellä tiennyt mikä on weed ja luulin niitä hopeanuoli figuureiksi eli Beniksi ja Wilsoniksi no, mutta se on toinen tarina"
- Kristallisusi

Mangaan liittyvät muistot

"Kun Weed -mangaa alettiin suomentamaan. Ostin (tarkemmin, äitini osti minulle) ensimmäiseksi kolme pokkaria (kolmas oli jo ilmestynyt ja neljäskin ilmestyi pian. Kun sain pokkarit, aloin heti lukemaan niitä kotona. En ollut järin paljon mangaa lukenut mutta lukutavan opin lähes heti. Rakastuin sarjaan. Se oli ihana ja olen aina pitänyt koirista. Hassu juttu vain olikin se, että inhosin tuolloin Hopeanuolta :'D. Leikatun olin tällöin vain nähnyt ja kiva yllätys olikin sitten se kun sain tietää Weedin olevan HOPEANUOLEN POIKA.

Olin kuullut leikkaamattomasta animesta, mutta luullut sitä pötypuheeksi. Aloin selvittää asiaa vähän myöhemmin ja sain tietoa myös Weed -animesta. Veljeni ja hänen tyttöystävänsä menivät kerran (siinä viikon päästä tai jotain?) Ärrälle ja soittivat että siellä oli lähes kaikki Weed -animet irrallisina. Minä ja äitini menimme heti seuraavana pivänä katsomaan ja vain Weed 2 oli siellä. Ostimme sen. Sain myös sitten eräältä äitini kaverilta Weedin kuudennen animen lahjaksi ja veljeni tyttöystävältä ensimmäisen osa. Löysin hieman myöhemmin Hopeanuoli -leikkaamattoman animeboksin 20e jostain nettikaupasta ja pakkohan minun oli se saada. Parin päivän päästä iskä lupasi ostaa minulle jotain ja tietty ehdotin sitä ja Weed -animeita (ja Okami -peliä). Tilasimme sitten seuraavana päivänä Cdon.comista Okamin ja jostain sen animeboksin. Se tuli noin viikossa. Olin aivan innoissani kun laitoin ensimmäisen DVD:n Xbox 360:laani ja laitoin animen päälle. Oi että se oli ihanaa :') Weed -animeita en tosiaankaan vieläkään omista kaikkia, vain 1,2 ja 6, mutta onneksi kaverini suostui lainaamaan minulle omiaan (omistaa sen collector's editionin, tosin kannet rikki, se koru hukkunut ja rikoutunut ja lehtisestä revennyt sivu(?)) :'3"
- Derpeed

"Ihanin muisto liittyy aikaan, kun sain tietää, että Weedistä oli mangaakin. Tietenkin ryntäsin koneelle ja löysin kaupan, jossa myytiin Weedin japaninkielistä julkaisua. Olin aivan täpinöissäni ja syöksyin äidin luo pyytämään lupaa ostaa edes yksi manga. No, äiti suostui monen tunnin vinkumisen jälkeen. Kun paketti tuli, olin aivan sekaisin ja vaikken ymmärtänyt mitään siitä, mitä mangassa sanottiin, kuvaluin innoissani pokkarin viikon aikana varmasti yli 100 kertaa ja jäin koukkuun mangan keräilyyn. Tietenkin vein pokkarin ylpeänä kouluun ja kaikki olivat aivan äimän käkenä, mutta silti ihastelivat ostostani. Olin vain niin ylpeä yhdestä mangasta :3 ♥"
- Usvasusi

"En nyt ehkä sanoisi, että tämä on nimenomaan ihanin muisto, vaan ehkä kaikista hauskin, joka on jäänyt mieleen. Olin ensimmäisellä luokalla koulussa, ja meillä oli silloin tällöin sellaisia päiviä, jolloin sai viedä jonkin lelun kouluun ja leikittiin loppupäivä. Muut lapset veivät pehmoleluja, lautapelejä, Pokemon kortteja tai pelikoneita. No, minähän vein japaninkielisen Hopeanuoli-mangan, ensimmäinen osa. Olin sen kamalan vaivan kautta saanut hankittua Japanista välikäden avulla, ja se oli ensimmäinen virallinen GNG oheistuote, mikä minulla oli. Siis toki VHS-kasettien lisäksi. Eli todella arvokas esine, jota arvostin ja pidin kuin kukkaa kämmenellä. No, siellä minä onnessani sitä kirjaa selailin ja näytin muille, että katsokaa, kuinka hienolta Riki näyttää myös kirjassa kuin telkkarissa. Muut lapset olivat lähinnä kauhistuneita Akakabutosta ja Gohein rajusta ulkonäöstä. Hieman huonoa huomiota herättäneenä opettaja tuli valitettavasti katsomaan kirjaani, selasi sitä hetken ja tietenkin hyvällä tuurillani näki kohdan, jossa Akakabuto repii hiihtäjältä pään irti. Opettaja suutahti, vei kirjan päiväksi piiloon ja soitti äidilleni, etten missään nimessä saa tuoda tuollaisia tavaroita enää kouluun. Ensi kerralla toin sitten Pokemon Yellow'n ja Game Boyn.... Silloin lähinnä suretti, mutta nyt naurattaa. Ymmärrän kyllä hyvin, että mangan tapahtumat saattoivat järkyttää, mutta ei alle 10-vuotista minua. :D"
- taigin 

"Istuin autossa jännityneenä. Toiveeni oli viimein toteutunut.
Pienenpänä olin saanut katsoa pari Hopeanuoli-jaksoa, ennen kuin äiti kielsi sen. Silti se oli jäänyt muistoihini ja toivoin että joskus, joskus saisin katsoa ne loppuun. Silloin en vielä tiennyt mangoista.
Kun kerran monta vuotta myöhemmin, luin jotain mangakirjaa huomasin takana mainoksen Hopeanuolesta ja Weedistä. Ruoka-aikana sitten otin asian puheeksi. Todistelin ja anelin että saisin alkaa lukemaan kohta alkavaa Weediä. Lopulta sain tahtoni läpi.

Kun viimein sain tuon haluamani mangan käsiini, ja kun olin sen maksanut, maltoin mieleni autoon asti ennen kuin aloin lukemaan sitä. Sain mennä autoon kun äitini oli vielä ostoksilla. Autossa avasin mangan ja aloitin lukemisen. Muistan että oli jo pimeää. Sytytin vähän luvattomasti auton lampun, vaikka se kuluttaisikin akkua. Olin vain niin innoissani. Aluksi oli vähän vaikeaa lukea, kun en vielä täysin mangaa osannut lukea.
Mangan sain luettua loppuun vasta kotona. Viimeisen kuvan Hook jäi mieleeni. Kun manga loppui, piti äkkiä mennä kertomaan äidille tuorein joululahjatoiveeni, Weed 2"
- Noksu 

Muita

"Minun muistoni liittyy vanhempiini. Pentuina katseltiin Hopeanuolta niin paljon, että pian porukatkin alkoi pikkuhiljaa muistaa hahmojen nimiä, ja joitakin laineja. Vuosia myöhemmin, kun olin 7.luokalla, tultiin iskän kanssa myöhään illalla kotia. Oli pimeä, ja metsästä loikiskeli meidän suomenpystykorvaa muistuttava koiramme. Iskä huusi "KOGA-KOIRAT TULEE JUOSKAA!" ja kiiruhti sisälle juoksujalkaa :'D Aika hassua, miten iskä muisti Koga-koirat, vaikka Hopeanuolta ei olla katsottu moneen vuoteen (: Monia muitakin muistoja on, mutta tämä on jäänyt päällimmäisenä mieleen, koska Ginga on jäänyt monien ei-fanien mieliin."
- Chevac

"Paras muisto on kun löysin gingan uudestaan. Lapsuuden leikkien jälkeen koko sarja jäi moneksi vuodeksi unholaan, mutta nyt olen jälleen sen löytänyt ja hamstrannut saatavilla olevat mangat ja dvd boksin :)"
- Riksy


 Oma paras muistoni

Oma paras muistoni liittyy lähemmäs nykyhetkeä. Lapsuudessani olin löytänyt Hopeanuolen, se täytti leikit ja piirrokset. Nauhoitetut VHS-kasetit oli katsottu monen monta kertaa läpi. Kun muutin pois leikit jäivät ja uusi koulu opetti, että muiden lasten mielestä "joku koirapiirretty" on naurettava asia. Tärkeitä asioita olivat vaatteet, meikit ja poikaystävät. Vuosien aikana Hopeanuoli jäi sivummalle muttei unohduksiin. Sitten tuli leikkaamaton DVD-boksi ja Hopeanuoli-manga. Ohimennen se tuli lapsuuden kaverin kanssa puheeksi. Sen jälkeen Hopeanuoli oli jutuissa mukana yhä useammin ja useammin, siitä lähti fanituksen uusintakierros. En olisi ikinä uskonut saavani "toisen tilaisuuden" fanittaa näkyvästi rakastamaani sarjaa.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Weed World 4 & mallikuva

Ennenkuin huomaankaan onkin viimeaikaisista "heräteostoksista" kulunut jo pidemmän aikaa. Kaikki keskittyminen on mennyt hyvin pitkälti uusien suomijulkaisujen seuraamiseen eikä varsinaisesti ole ollut syytä vahdata mitään tiettyjä tuotteita. Lienen keräilyn kanssa siinä pisteessä, että olen tyytyväinen kokoelmaani enkä etsi tällä hetkellä intohimoisesti uusia tavaroita kaikkialta. Välillä jotain kivaa kuitenkin löytyy ja jos sattuu olemaan hieman ylimääräistäkin niin mikäs sen mukavampaa. Hassua kyllä, molemmat ostokseni olivat tällä kertaa sellaisia, jotka olen toivonut saavani joskus hankittua.


Ensimmäisenä kuvassa ylempänä näkyvä värillinen mallikuva. Voi miten rakastankaan värillisiä mallikuvia ja osasyy siihen lienee niiden harvinaisuus. Kun huomasin näitä Urumissa valinta oli suhteellisen helppo, sillä mikä tahansa kelpaisi, kunhan saisin värillisen mallikuvan. Tietysti Mer oli suurin toive saada, mutta sellaista ei ollut tähän settiin nyt päätynyt muuten kuin korostusväritettynä, joten päädyin ostamaan tämän mallikuvan, jossa on pentuja. Pidin siitä, että kuvassa on monta erilaista, eriväristä hahmoa ja luonnollisesti pennuthan on ylisöpöjä. Mallikuva oli myös suhteellisen halpa, ainakin verrattuna suositumpiin hahmoihin.


Toisena tulikin sitten tuote, jota odottelin koko päivän vahtamaalla sen matkaa postin sivuilta. En jotenkin saattanut uskoa omistavani sen ennenkuin se päätyisi ihan oikeasti käsiini. 

Kyseistä tuotetta koitin huutaa jo Huuto.netissä aiemmin, mutta hävisin silloin huudon. Myöhemmin huomasin, että samainen kirja oli uudelleen myynnissä, kun aikaisempi huutaja ei ollutkaan lunastanut sitä. Tällä kertaa sen sai ostettua heti ja hetken mietittyäni päätin tarttua tilaisuuteen. Kyseinen opushan siis on kooltaan hyvin paljon Shonen Jumpin luokkaa.





Eli Weed World, mikäli ette otsikosta osanneet arvata.

Olen aina ihaillut näitä oheiskirjoja kieli poskella, mutta en millään raaskinut ostaa lähemmäs satasta olevan hinnan takia. Huuto.netissä ollut kirja oli mukavan halpa, joskaan siinä ei ollut mukana extroja:
paperihahmo, postikortit, kirjanmerkki.

Tämä ei minua kuitenkaan pahemmin haitannut, miksi? Koska ne olisivat kuitenkin vain jääneet sinne kirjan väliin, kun en olisi niitä sieltä raaskinut poiskaan ottaa. 
Kirjan sisältö oli enemmänkin se juttu, mikä siinä kiinnosti.


Värikuvia~ Olisin kyllä kelpuuttanut näitä lisääkin. 


Kirjassa oli myös jonkin verran Rikiä ja Weediä. 




Fanikirjeitä ja fanartia. Näitä on aina kiva katsella.


Lonely Roniakin kirjasta löytyy. Sekä lisää fanitaidetta, katsokaa tuota upeaa realistista Johnia~ ♥

Lopusta löytyi vielä kalenteri. Kuva oli melkoisen haalea.

torstai 6. helmikuuta 2014

100 lukijan spesiaali 2: Kilpailu! [PÄÄTTYNYT]

Tämä kilpailu oli tarkoitus tehdä jo tuon aikaisemman spesiaali-tekstin yhteydessä, mutta palkintojen ja aiheen keksiminen vei kauan, joten tämä viivästyi. 


Yllätys, palkintona on taas itse tehtyä kamaa, koska aitojen oheistuotteiden palkinnoksi heittäminen on usein melko hintavaa touhua, vaikka sitäkin on tullut toisinaan tehtyä. Tykkään kuitenkin väsätä näitä ginga-aiheisia pieniä omia juttuja, joten jos ne palkinnoksi kelpaavat (ja ovat tähän asti ainakin ihan mukavasti kelvanneet) niin näillä mennään~ ^-^

Eli kokeilin tällä kertaa tehdä pyöreitä laminoituja avaimenperiä. Löysin tuollaisia kivoja avaimenperä-osiakin niin tulee hieman vaihtelua. Läpysköjen halkaisija on n. 5,5cm eli ihan mukavan kokoisiakin ne ovat.  
_____________________________

Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ole arvonta vaan kilpailu, jonka aihe on tämä:

Mikä on paras ginga-aiheinen muistosi?

Ideana on siis kommentoida tähän tekstiin paras aiheeseen liittyvä muisto, joka voi käytännössä olla mikä tahansa. Esimerkiksi mangan suomentaminen, suomidubbi, uusiin ihmisiin tutustuminen, Takahashin vierailu, jotakin liittyen keräilyyn..?

Kaikki muistot julkaistaan voittajien julistamisen yhteydessä, voittajia valitaan kaksi
Voittaja saa valita yhden ylläolevista avaimenperistä.

Liitäthän kommenttiin mukaan myös nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteen. 
Otan sähköpostilla yhteyttä voittajiin.

Kilpailun viimeinen osallistumispäivä on 14.2.

tiistai 4. helmikuuta 2014

WEED-taidekirja


Koko: n. A4
Sivumäärä: 80
Kieli: suomi
Julkaistu: 2014

Yoshihiro Takahashin suomenkielinen WEED-taidekirja julkaistiin virallisesti tammikuun lopussa ja se on yksiä harvoja suomenkielisiä manga-aiheisia taidekirjoja, sekä ainoa Takahashin taidetta esittelevä taidekirja. Taidekirjan alkuperäinen, japaninkielinen versio oli usein korkean hintansa puolesta melkoinen kynnys monelle hankintana, joten suomenkielinen painos ilahdutti monia melko alhaisella hinnallaan. 


Kirjakaupoissa opuksen hinta oli luokkaa 16-17€, joskin monen kokemuksen mukaan joihinkin paikkoihin sitä täytyi tilata erikseen. Omani ostin Adlibriksestä, jonka olen havainnut edulliseksi suomenkielisen mangan ostopaikaksi ja sieltä kyseinen taidekirja lähti matkaan hieman päälle 12€ hintaan ilman postikuluja, toki tämä vaikutti siihen miksi kirjani saapui hieman myöhemmin. Ehkä keskustelua eniten herättänyt asia tämän suomenkielisen painoksen kanssa oli kansikuvan vaihtaminen. Jotkut olisivat toivoneet alkuperäistä kantta, mutta sen kuvan kanssa oli käsittääkseni ollut jotakin ongelmia ja tämän takia päädyttiin tälläiseen ratkaisuun. Omasta mielestäni kansikuvan vaihtaminen oli kuitenkin hyvä asia, koska näin hyllystä ei löydy kahta tismalleen "samanlaista" kirjaa, vaan tässä painoksessa on muitakin eroja kuin teksti.


 
Suomenkielisessä käännöksessä on paljon muutakin hyvää, tämä on esimerkiksi loistava tilaisuus monille faneille, jotka eivät näe syytä hankkia japaninkielisiä kirjoja, koska eivät osaa kieltä tai eivät voi tilata ulkomailta. Nyt tämä haluttu taidekirja löytyy myös omalla äidinkielellä ja vielä mukavaan hintaan!

Takakannen kuva jäikin melkolailla mysteeriksi ilmestymispäivään saakka, jolloin sieltä paljastui samanlainen taustaton kannen kuvitus kuin mitä taidekirjan sisälläkin pääsee näkemään. 





Suomenkielinen taidekirja ei poikkea sisällöltään alkuperäisestä. Jotkin kuvat olivat hieman eri sävyisiä kuin alkuperäiset, mutta kokonaisuutta ajatellen tämä ei ollut iso asia. En kiinnittänyt pahemmin myöskään huomiota otsikoihin, ne olivat aikalailla sellaisia kuin olin ajatellutkin. 

Yksityiskohtaiset piirrokset oli kuitenkin sellaiset mitä olin jotenkin luonnollisesti ajatellut, että siihen sopisi enemmänkin realistiset piirrokset, kun kyseessä on mahdollisimman aidon näköiset variaatiot hahmoista.



Jotkut ovat myös kritisoineet sitä, miksi taidekirjasta tehdään käännös, vaikka siinä ei ole paljoakaan luettavaa. Melkein jokaiseen kuvaan oli erikseen merkitty mistä ne olivat, joka oli omasta mielestäni mukavaa tietää. Lopussa oli myös henkilökartta, sekä useamman sivun haastattelu, jonka lukeminen oli aika työlästä. 
Saattoi johtua asettelustakin, mutta minun oli henkilökohtaisesti hieman vaikea ymmärtää mistä teksti milläkin sivulla alkoi ja miten kuului edetä. Oli kuitenkin mukavaa saada tietoa enemmän Takahashista ja hänen koiristaan, sekä nähdä lisää kuvia. Olinkin aina miettinyt mistä esim. tuo kuva oli jossa oli jonkin verran Takahashin tuotantoa. Olin aina ajatellut, että se olisi hänen työhuoneestaan.


Sekä lopussa extrana myös juliste, joka oli suomenkielisessä painoksessa sijoitettu kirjan loppuun. Kooltaan se ei poikennut paljoakaan alkuperäisestä, joskin oli hieman kapeampi.

Ennen tätä suomenkielistä painosta en ollut huomannutkaan, että myös julisteeseen oli merkitty mistä kuva on.