perjantai 28. joulukuuta 2012

Ginga faviconeja

Teinpäs pari ginga-aiheista faviconia vapaaseen käyttöön.

Eli tälläistä voi käyttää helposti omassa blogissaan tai vaikkapa kotisivuilla.

_______________________________________


Mikä sitten on favicon?

Kaikessa lyhikäisyydessään favicon on pikkuinen kuva, joka tulee selaimen yläkulmaan samaan paikkaan, missä sivun nimi lukee.
  
Miten vaihdetaan (Blogger)?

Mene blogisi ulkoasua hallitsevaan osioon. Ulkoasussa on valmiina paikka, jossa lukee Favicon, paina muokkaa ja lataa kuva.
Kuvan näkymisessä saattaa kestää useampi tuntikin tai päivä, joten odota maltillisesti!

Miten vaihdetaan (kotisivut)?

Suosittelen kokeilemaan esimerkiksi Favicon Generatoria.

• Lataa kuva etsimällä se tiedostoistasi (tallenna se ensin) ja sitten painamalla Upload image
• Rajaa kuva tämän jälkeen. Vedä siniset reunat aivan kuvan reunoihin, koska automaattisesti ne eivät mene sinne. Paina Crop picture>
Tämän jälkeen voit muokata vaikka faviconin taustan läpinäkyväksi valitsemalla used colors -tekstin alta läpinäkyvyyttä kuvaavan ruudun (vähän kuin shakkilaudan kuvio) ja maalaamalla läpinäkyväksi halutut kohdat sillä
• Paina sitten painiketta, jossa lukee: Make Favicon!
• Tämän jälkeen voit klikata vihreässä ruudussa olevan faviconin päältä oikealla ja tallentaa sen koneellesi.

Favicon Generatorin oikealla puolella on teksti (What is a favicon?), joka neuvoo siinä miten faviconin voi laittaa sivuilleen. Tähän löytyy varmaan kyllä suomenkielisetkin ohjeet, jos googletatte :3
 

Esimerkki Hopeatiikerin nykyisestä faviconista

_______________________________________




Akame, Weed, Gin, Orion, Riki, John
_______________________________________
  
Nämä siis eivät ole hymiöitä, vaikka hiukan niitä muistuttavatkin, vaan mitoitettu jotakuinkin sopivaksi ainakin Bloggerin faviconiksi. Toiveita saa esittää lisää ^.^


torstai 27. joulukuuta 2012

Muistatko näitä?

Sain inspiraation kirjoittaa Satanican samanhenkisen blogikirjoituksen johdosta, joten kannattaa lukaista sekin läpi.
______________________________________

SUOMIDUBBI

4 VHS-kasettia, joiden takakansissa puhuttiin Alaskasta. En jotenkin koskaan tajunnut epäillä, että videokasetin takakannen tekstin kirjoittaja ei olisi edes tiennyt mistä kirjoittaa. Jos se luki paperilla, sen piti olla totta.

Lisäksi uskoin, että tämä suomenkielinen versio oli se aito ja alkuperäinen. Samoin uskoin kaikista lastenohjelmista joita telkkarista tuli. Digimonin ja Pokémonin piti olla suomenkielisiä - niissähän puhuttiin suomea! Voitte vain kuvitella sitä järkytystä, kun jonakin päivänä tajusin, että ne on dubattu :|

Mitä tulee animen epäkohtiin niin korkeintaan ihmettelin hieman, että mihin se Benizakura oikein katosi. Rikin oletin melkein heti kuolleen taistelussa saamiinsa haavoihin.


VÄÄRÄT TIEDOT

Rumaa huijata väärällä tiedolla viattomia lapsia! XD Kyllä, uskoin melkein kaikki huhut, joita liikkeillä oli, kuten mm:

- Ginin sisarusten nimet olisivat olleet Giyan ja Hiya-n
- Moss ja Ben olisivat veljeksiä
- Gohe olisi Daisuken isoisä
- Donkin olisi Rikin poika
- Thunder ja Lector olisivat olleet Sniperin poikia

GINGA-AIHEISET SARJAKUVAT

Nykyään tämä on vähentynyt harmittavan paljon, mutta muistaako kukaan niitä aikoja, kun kaikilla taide sivustoilla oli überhienoja keskenjääneitä sarjakuvia, joiden nimet olivat usein jotain hienoja japanilaisia sanoista kerättyjä kokonaisuuksia ja melkein aina tarina alkoi päähenkilön syntymästä, jolle annettiin siisti nimi ja sitten siitä tuli superkoira, jolla oli joku tärkeä tehtävä? Näitä jäi ikävä.

* Luettavan arvoisia sarjakuvapohdintoja Meolta

GINGA-ROOLIPELIT

Näistä ehkä tunnetuimmaksi jäänyt Ninja Dog Web (nykyisin Cliché?), joissa kaksi laumaa (igat ja kogat) sotivat keskenään ja tämä sama juoni uhkasi sitten tuppautua ihan jokaikiseen roolipeliin, jota netistä löytyi. Näiden lisäksi oli myös näitä Hopeanuolen tarinaa myötäileviä roolipelejä, joihin sitten sai tuoda omiakin hahmoja.

BEST ANIME

Kuka nyt ei tätä muistaisi? Best Animesta löytyi pieniä klippejä Hopeanuolesta, joita jotenkin siististi pystyi myös lataamaan omalle koneelleen. Samaiselta sivulta löytyi myös täysin randomeja animemusiikkivideoita.


FANISIVUT

Kun ne vielä eivät olleet nykyistä luokkaansa, vaan oli iki-ihanat Geocitiesit ja Suntuubit. Kaikilla sivuilla oli jotakuinkin samat tiedot (jotka oli kopioitu Hopeanuoli.comista) ja kaikki sivut olivat nimiltään Ginga Legendiä tai Ginga Densetsua.


KUVAT

Ihan vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan oli älyttömän siistiä olla lapsi kasvavan kehityksen keskellä. Musta oli ihan järjettömän siistiä miten pystyi laittamaan Hopeanuoli-kuvia sähköpostilla (oikeasti!) ja tulostamaan kuvia niin, että niitä pystyi katselemaan tietokoneen ulkopuolellakin. Sitten näistä kuvista tietty piirrettiin läpi ja kehitettiin omia hahmoja. 

Muistan vieläkin miten hienoa oli saada nähdä käsiinsä Satanican englanninkielinen Weed-kirja ja selailla sitä kylässä. Sitten mentiin kirjastoon ottamaan maksullisia kopioita, joita sai ihastella myöhemmin.

OMAT JUTUT

Omat ginga-aiheiset hahmot, leikit, tarinat (joita kirjotettiin vihkoihin) - näitä jäi kaikkein eniten ikävä.

______________________________________

    

 

Video, jonka muistan nähneeni tyyliin jossakin Ginga Worldissa,
muistaakseni tällöin Weedistä ei vielä ollut tullut ulos varsinaista
animeakaan (tai sitten vain en ollut eksynyt sen pariin), joten tämä jos mikä on nostalgista.
 
 

 

torstai 20. joulukuuta 2012

Sankaritarinoita

Ginga Spiraliin tuli muuten äsken uusi ulkoasu! :3

_______________________________

Ginga Nagareboshi Gin-sarjan lisätarinoista koostuva Shin Gaiden ilmestyi suomeksi virallisesti eilen (Akateemisessa tämä oli ollut jo vähän aikaa myynnissä, mutta ilmeisesti kalliimmalla).


Olen jättäytynyt melkolailla pois uusien osien arvostelusta. Niin moni blogi arvostelee uusimmat osat, että jätän homman ilomielin muille. Tämä on kuitenkin kokonaan "uusi" sarja, joten halusin kertoa oman mielipiteeni kirjasesta.

_______________________________


Suomenkielisen kansi

Alkuperäinen kansi

Kuten huomaatte, jo kannessa oli melkolailla eroa. Suomenkielisen kansi ei ole aivan yhtä värikäs, oikeastaan se on joko hieman harmaasävyisempi tai läheltä katsottuna enemmän seepiaan taipuva, siis hiukan rusehtava. Mikään paha juttu värisävyn vaihdos ei kuitenkaan omasta mielestäni ollut vaan toi mukavan eron suomalaiseen kanteen. 

Pidin muutenkin tämän mangan ulkonäöstä, tällä kertaa selkämyksessäkin oli kuva. Voisin melkein sanoa, että Shin Gaiden on tähän asti parhaiten ulkonäöllisesti onnistunut suomimanga mitä tulee ginga-puolelle.

Voi muuten olla, että kyseessä oli vain muutamiin painoksiin tullut probleema, mutta itseäni kenties koulutuksenikin puolesta häiritsi muutamat virheet, jotka olivat ainakin minun kirjaani päätyneet.


Esimerkiksi se, että selkämyksen kuva loppuu kesken. Reunassa on jo takakannen valkoista taustaa. 


Sama ongelma oli myös joillakin sivuilla - erityisen hyvin se näkyi sivuilla, joiden kuva oli tullut aivan reunaan. En tiedä onko kohdistuksessa ollut vikaa vai missä, mutta sivut ikäänkuin loppuvat kesken. 

Näiden lisäksi häiritsi aavistuksen sivujen laatujen vaihtelu. Ainakin omassa painoksessani oli välillä haaleaa jälkeä.

_______________________________

Joitakin häiritsi tämän kirjan Weedmäinen tyyli. Kaikkien on varmaan helppoa huomata ero Hopeanuoli-sarjan ja Weed-sarjan välillä? Hahmoista on tullut Weedissä yksinkertaisempia ja hieman pentumaisempia. Tämä lienee kuitenkin ymmärrettävää sillä alkuperäinen Shin Gaiden on julkaistu vuonna 2009 eli melko reippaasti Weedin alkamisen jälkeen. 
_______________________________

Kai no san kyōdai 


 
Tiikeriveljeksistä kertova tarina on ollut oma suosikkini siitä lähtien, kun kuulin siitä ♥

Tiikerit olivat hurjan söpöjä pentuina, oli ihanaa päästä viimeinkin lukemaan tarina omalla äidinkielellään niin, että ymmärsi mitä tarinassa tapahtui, vaikka animen ja kuvien pohjalta jotain ymmärsikin. 

_______________________________

Chōmon no Tabi


Yllättävän rankka aloitus mangalle. En olisi ilman käännöstä jotenkin ollenkaan tajunnut miten vaikeaa mahtoi olla mennä vierailemaan kaatuneiden perheiden luona. 

Suhteellisen hyvästä tarinasta huolimatta tämä ei ole mitenkään kovin mieleenpainuva, eikä siis ulotu omien suosikkieni listalle. Jotenkin en ole ollenkaan tottunut siihen, että koirat tekevät välillä ihmismäisiä eleitä ja Smithinkin uhoaminen kahdella takajalalla tuntui tosi teennäiseltä eikä ollenkaan huvittavalta. Kurotoraa oli tuotu enemmän esille, sekä myös tämän temperamenttisuutta, mutta sitten taas itse GNG-sarjasta se puuttui..

Yksi asia tässä tarinassa kuitenkin herätti minussa suurta huvittuneisuutta - Gin on niin pieni! 8D 

Nyt, kun Weed on menossa on tottunut siihen, että Ginistä on tullut aikuinen, mutta oli ihanaa katsella pikku-Giniä. Se kuitenkin näyttää tässä sentään nuorelta uroolta eikä sellaiselta pallopäiseltä pennulta, mikä Weed tuntuu olevan aina.

_______________________________

Lonely Ron


Aluksi en juurikaan välittänyt tästä sarjasta, mutta vähitellen tämä on kyllä salakavalasti vienyt sydämeni. Ron on niin lutuinen, niin paljon kuin iso, hölmö tanskandoggi nyt vain voi olla. Mielestäni on ihanaa, että Takahashi laittoi päähenkilöksi tälläisen hieman hitaanoloisen lempeän jättiläisen, mukavaa vaihtelua noille osaaville akitoille.

Buru on myöskin minusta aivan ihana olento, pidin jopa siitä, että hahmo on luonteeltaan tuollainen tylyn oloinen. Kenties hieman pinnallista, mutta pakko sanoa, että myös Burun ulkonäkö oli mielestäni myös todella upea. Oli mukavaa katsella uutta kai-koiraa ja se sopi Ronin pariksi ihan täydellisesti. 

 _______________________________

Vielä lopussa oli joitakin henkilöesittelyjä, mutta harmikseni on pakko sanoa, että joidenkin teksti oli niin törkeän pientä printtiä, ettei oikein nähnyt lukea, vaikka oli nenä kiinni kirjassa. Mukava lisä joka tapauksessa.
 _______________________________

Todellakin toinen osahan ilmestyy sitten 5.3.2013, sitä sitten odottelemaan ^.^


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Miten Ginga näkyy sinun arjessasi?

Mielenkiintoinen kysymys vaatii mielenkiintoisen vastauksen.

Millaisia me ginga-fanit olemme? Koiriksi pukeutuvia larppaajia? Mangahörhöjä? Ovelta ovelle kulkevia gingan ilosanomaa tuovia käännyttäjiä?


Arkikäytössä oleva teetetty Weed-muki

Sanoisin, että olemme siinä missä kaikki muutkin erilaisia ihmisiä. Jotkut fanittavat sarjaa oman päänsä sisällä, jotkut näkyvästi. Kaikessa fandomissa on omat hyvät ja huonot puolensa - jotkut mieltävät suomalaisen Ginga-fandomin ilmapiirin kireäksi. Sillä on sananvaltaa kellä on eniten rahaa ja eniten pehmoja hyllyssä - onko kuitenkaan näin?

Faniutta ei voi määritellä, ihmiset päättävät itse kuinka paljon fanitus vaikuttaa heidän elämäänsä ja kuinka paljon he haluavat sitä tuoda ulos. Jotkut ovat ikuisia hissukoita ja jotkut haluavat vaalia faniuttaan näkyvästi.
_____________________
Anttu ilmoittautuu esittelemään arkipäivänsä fanitusta:

Olen tavallinen nuori aikuinen: muuttanut juuri omilleen, yrittää parhaansa mukaan käydä koulussa ja pärjätä elämässä nyt ja tulevaisuudessa. Rakastan monia asioita ja ginga on yksi näistä.

Kuin Peter Pan, olen tavallaan äänettömästi vannonut etten koskaan kasva täysin aikuiseksi. Minä pidän lapsellisista asioista ja aion pitää jatkossakin - enkä häpeä näyttää sitä. Kuvataidelukiossa törmäsin moniosaajiin, jotka osasivat mukautua ihan kaikenlaiseen työskentelyyn. Varsinkin realistista maalausta ja piirtämistä tunnutaan aina arvostavan kaikkein eniten, kuten myös valokuvausta. Itse olen aivan käsi kameran kanssa ja inhoan maalaamista.

Sen sijaan sarjakuvat, animaatiot ja söpöjen koiraeläimien piirtäminen ovat juuri ne asiat, jotka tekevät minusta juuri minut. Kaikkien kauhu, dubattu Hopeanuoli, oli se, joka sai minut kiinnostumaan entistä enemmän tästä sarjasta. Rakastin aina koiria ja susia ihan lapsesta lähtien, vaikka meillä ei koskaan omaa koiraa ollutkaan. Itseasiassa jopa pelkäsin isoja koiria, mutta jokin näissä olennoissa sai aina silmäni loistamaan ihailusta.

Pidin sarjan fanittamisen melkolailla omana tietonani useita vuosia. Perheeni tiesi, mistä pidin kun kävin videoita ties kuinka monta kertaa läpi. Paras ystäväni Satanica rakasti myös sarjaa, joten sain onnekkaasti jonkun jolle puhua asiasta, joka kiinnosti molempia. Piirsin läpi ala-asteen piirsin Hopeanuolimaisia hahmoja ja sain osakseni ihmetystä, joskus jopa haukkuja mutten koskaan antanut kenenkään vaikuttaa mielipiteeseeni siitä mitä itse tykkäsin tehdä. Itseasiassa muiden irvailut piirtämisestäni olivat vain syy jatkaa kahta kauheammin.

Yläasteen ja lukion aikana menetin kiinnostukseni sarjaan, tällöin Weed oli vasta ilmestymässä hiljalleen. Piirsin edelleen koiraeläimiä, mutta vasta hiljattain vuosi tai pari takaperin löysin itseni taas lähtöpisteestä. Päädyin Kaksoissolan foorumille, jossa innostuin käymään useammin ja useammin kertomassa omia mielipiteitäni ja seuraamassa uusimpia uutisia.


Kuulin ensimmäistä kertaa oheistuotteista ja aloin keräämään vuoden 2011 lopusta pientä, mutta rakasta kokoelmaani. Keräilen siis oheistuotteita, kerään niistä tietoa ja jaan usein myös eteenpäin muille. Keräilyni on toki hieman rauhoittunut alkumyrskystä, jolloin saatoin pyöriä huutokaupoissa joka päivä monta kertaa ja tuhlasin kaikki rahani.

Fanitan toki sarjaa vielä muille tutummin pitämällä fanisivustoa (Ginga Spiral) ja blogia (Hopeatiikeri). Fanisivusto on tarkoitettu vain hyvin vähän info-sivuksi sarjasta - enemmän se keskittyy asioihin, jotka ovat itselleni tärkeitä ja tiedon välittämiseen muille. Blogi taas on henkilökohtaisempi tapani lörpötellä niitä ja näitä keskittymättä sen enempää viralliseen puoleen.