maanantai 15. elokuuta 2022

Yhdistyksen Ginga-kalenteri 2023

 

Yhdistyksen oman Ginga-kalenterin ennakkotilaus on avattu! Upeassa seinäkalenterissa on 13:n piirtäjän fanitaidetta Hopeanuoli- ja Weed-animen ikimuistoisimmista kohtauksista!
Kalenterin voi ennakkotilata Hopeapuodista.

Teemana ovat Hopeanuoli- ja Weed-animeista tutut legendaariset kohtaukset. Jokainen kuukausi on kuvitettu upealla fanitaiteella. Kuvittajina ovat Allusauruss, BUBIMILK, Dee, J.J., KaaoksenKorppi, Katariina Salomaa, Mawa, Narncolie, Saiccu, SaQe, Sepi, Zeralex, sekä _pirityinen_.

Kalenteri on A4-kokoinen, siinä on ripustusreikä sekä wire-sidonta.

Ennakkotilaus päättyy 30.9. Kalenteri kannattaa tilata nyt, sillä ennakkotilauksen jälkeen niitä on saatavilla vain hyvin pieni määrä, jos ollenkaan.

---

Olen yksi mukaan päässeistä kuvittajista! Kalenteria varten tehdyt kuvat ovat upeita ja niiden työstöä oli ilo seurata alusta alkaen. Olen nähnyt toisinaan, että yhdistyksen tuotteita aletaan kysellä ja metsästää siinä vaiheessa, kun ennakkotilaus on loppunut tai tuotteet on jo myyty loppuun, joten toivon pienellä mainostuksella tämän tavoittavan vähän enemmän väkeä.

lauantai 13. elokuuta 2022

Arvostelu: Hopeanuoli-musikaali osa 1: Ystävyyden siteet

Maruichirô Maruon ohjaama, japanilainen musikaali polkaisi eilen 12.8. käyntiin ensi-illan elokuvateattereissa. Ennen musikaalin näkemistä bongasin pari arvostelua, mikä oli positiivinen yllätys, koska voisin kuvitella, että tämä näytös ei ole herättänyt niin paljoa huomiota Hopsu-fanien ulkopuolella. Sekä hesarin, että episodin arvostelut eivät päätä huimaa positiivisuudellaan, mutta nostan hattua niiden tarinan avaamisen ja muutamien ihan varteenotettavien ja ymmärrettävien kritiikkien osalta.

Odotin tätä musikaalia valtavan paljon, koska olihan kyseessä ensimmäinen kerta, kun Hopeanuoli pääsee valkokankaalle. Olipa kyse sitten nostalgiahuurusta tai yhä aktiivisesta fanikunnasta, ei minusta ollut millään tavalla itsestäänselvää, että musikaalia oltaisiin päästy näkemään myös elokuvateatterissa. Joten aivan valtava kiitos tästä Future Filmille! Minusta oli ihanaa, että Hopeanuolen aikanaan Suomeen tuonut ja sitä kautta meidät monet sarjaan rakastuttanut levittäjä toi Hopeanuolen meille uudelleen. Suomalaiset fanit ovat ehdottoman onnekkaita - ja onnellisia saadessaan tälläisiä mahdollisuuksia. Suomennoksessa silmiin vilisi muutamia kirjoitusvirheitä, mutta ei mitenkään jatkuvalla tahdilla. Yleisesti ottaen olin vain tyytyväinen siihen, että musikaalille saatiin suomenkielinen tekstitys.

Mitä tulee itse taltiointiin, olin positiivisesti yllättynyt laadusta. Kamera pysyy hyvin mukana tapahtumissa ja musikaalia valkokankaalta seuratessa unohtaa täysin, että tämä on alkujaan tallennus live-esityksestä. Yleisöä näkyy aikalailla vain alussa ja lopussa. Myös äänentoisto on ensiluokkaista - ja sen verran voluumia löytyy, että pisti pohtimaan miten hyvin tämä kuuluukaan muihin saleihin...

Mitä tulee termiin musikaali ja miksi sitä käytettiin stage playn sijaan, ymmärtää asian melko hyvin, koska näytelmän sijaan musiikki raikaa melkein tauotta. Repliikki osuudet ovat lyhyitä ja ytimekkäitä ja niitä olisi melkein voinut olla enemmänkin. Eniten ehkä pelkäsin, että tästä toiminnantäytteisestä musiikkipläjäyksestä ei löydy viihdettä kahdeksi tunniksi, mutta huomasin omaksi ilokseni olevani väärässä. Musikaalista löytyy sekä loistavaa, että hieman kyseenalaisempaa huumoria, mikä toisaalta toimii, koska Ginga ei mangasarjana ole koskaan ollut mikään kuolemanvakava juttu. Ei ole valetta sanoa, että koko sali hykerteli aika-ajoin.

Sanoisinko silti, että kaksi tuntia meni kuin siivillä? Ei, ei mennyt. Ymmärrän hyvin, että varsinkin perheen nuoremmat eivät välttämättä ole jaksamista istua koko aikaa paikoillaan. Jatkuva toiminta alkaa tuntua loppua kohti melko puuduttavalta aistiärsykkeiden ylilyönniltä ja vaikka yleisesti ottaen nautin musiikkiosuuksista, eriyisesti ninjakoirien osuudessa minun oli vaikea nauttia enää sekavasta mölystä, jossa ei tuntunut olevan mitään päätä eikä häntää. Mutta haluan sanoa senkin, että kun animen tunnari kajahti ilmoille musikaalin alussa sain kylmiä väreitä ja sydän tykytti siihen malliin, että oli vaikea sanoa ettei sisäinen lapseni olisi rakastanut koko homman nostalgisuutta. Se oli juuri sellainen reaktio mitä toivoin ja kaipasin, en usko, että pelkkä DVD-julkaisu omalla kotisohvalla katseltuna saisi samaa aikaan, mitä elokuvateatterielämys mahdollistaa.

Lavasteiden yksitoikkoisuus oli ymmärrettävää ja minun mielestäni sitä hyödynnettiin poikkeuksellisen hyvin erilaisilla efekteillä. Välillä lavalle heijastettiin pieniä videopätkiä, jotka toimivat hyvin tarinan etenemisen kanssa. Samalla haluan sanoa, että epämääräiset Akakabuto-lavasteet (kehikkomaiset käpälät ja osa, jonka oletin olevan pää) olivat iso miinus ja ne olisi voinut toteuttaa mielestäni pienellä vaivalla paremminkin. Vuorimainen lavaste kuitenkin tarjosi kivasti monipuolisuutta sille, missä hahmot milloinkin olivat ja miten monin eri tavoin niitä saattoi hyödyntää niin rauhallisemmissa puheosioissa kuin toiminnan täytteisissä taistelukohtauksissakin. Allekirjoitan täysin hesarin arvostelun osuuden siitä, että näyttelijät saivat tosiaankin pyöriä ja hyppiä hiki virraten - oli oikeasti ihme, että siinä myllerryksessä korvat ja hännät ylipäätään pysyivät matkassa mukana. Asuvalinnat yleisesti ottaen olivat erikoisia, mutta paikoin toimivia. Rakastin esimerkiksi ninjakoirien asuvalintojen leikittelyä, Akamella oli ylellisempää valkeaa vähän kuin samurailla konsanaan ja Kurojaki puolestaan oli vähän kuin räväkkä punkkari kaikkine niitteineen. Kogan ninjakoirilla taas oli siistit ninjamaiset maskit - ja melkein kauhuleffamainen kaikuva puhetapa sai kylmiä väreitä, rakastin miten se oli toteutettu! Benillä puolestaan oli päällään enemmän univormumaista takkia, joka sopii sotilasteemaan loistavasti. Hahmovalinnoissa minua jäi vähän harmittamaan se, että siinä missä kaksoisrooleja löytyi random koiriin, loistivat juonellisesti tärkeät hahmot poissaolollaan, kuten esimerkiksi Sniper.

Ylinäyttely lienee kulttuurijuttu, jota en oikeastaan enää edes samalla tavalla huomaa, kun olen katsonut esimerkiksi Squid Gamen, jossa asia häiritsi minua suunnattomasti alussa. Vahvat tunnetilat sopivat teemaan... joskin, Ginin osalta herkkyyttä ja dramaattisuutta olisi voinut tipauttaa asteen tai pari.

Ensimmäinen osa loppuu muuten Igan ninjakoirien mukaan saamiseen ja Shikokuun suuntaamiseen, odotan innolla jatkoa. Antaisin tälle ehkä arvosanaksi 7/10.

Pakko myös mainita, että joissakin näytöksissä jaettiin A3-kokoisia keräilyjulisteita, jos sellaisia on saatavilla vielä ensi-illan jälkeen ei sitä kannata rullata reppuun ja toivoa parasta. T. limsapullon runneleman keräilyjulisteen omistaja.

Kävitkö katsomassa musikaalin tai oletko menossa katsomaan sen myöhemmin?
Mitä fiiliksiä sinulle jäi musikaalista?

perjantai 3. kesäkuuta 2022

Kokoelman säilytys ja esillepano

Kokoelman säilytys ja sen esillepano on asia, joka tulee auttamatta ajankohtaiseksi keräilijänä. Joten tämä postaus onkin omia pohdintojani, asioita joita olen havainnut hyväksi. Asioita, joita olisin toivonut tietäväni olevan olemassa tai joita en osannut etsiä ja olen tullut niistä tietoiseksi vain tuskalla ja hiellä... tai jotain sinne päin? Myös sellaisia asioita, joita muut ovat välillä kyselleet minulta.


Keräilykorttitaskut lienevät monelle tuttu asia, olipa kyse sitten Pokémon-korteista tai muista vastaavista. Mutta siltä varalta ettei niistä tiennyt: keräilykorttitaskuja on helposti saatavilla. Jos ei halua netistä lähteä tilailemaan, niitä pitäisi löytyä useimmista laajemmin varustelluista kaupoista, esimerkiksi toimistotarvikkeiden puolelta. Prismasta näyttäisi löytyvän sekä aika usein myös kirjakaupoista. Tietysti myös tälläisiä tuotteita myyvistä erikoisliikkeistä, kuten vaikkapa Fantasiapelit.

Keräilykorttikansiot ovat käteviä säilytyspaikkoja pienemmille tuotteille: korteille, tarroille tai vaikkapa kuvan paperimagneeteille. Ne mahdollistavat erityisesti tuotteiden helpon selaamisen, jolloin on paljon helpompaa pysyä perässä siitä mitä jo omistaa ja mitä puuttuu, jos yrittää täydentää täysiä settejä.

Perinteiset muovitaskut menevät aikalailla tähän samaan sarjaan, niitä löytyy vieläkin helpommin. Ne ovat käteviä vähän isommille paperituotteille niinkuin mainoksille ja mallikuville.

 


Jos taas tuotteita on useita eri kokoisia ja niitä haluisi tiivistää kivasti selattavaan muotoon, voi apu löytyä valokuva-albumeista. Etsin hiljattain käsiini tälläisen "itseliimautuvan" valokuva-albumin, joka ei edellytä kulmatarrojen ostamista tai kuvien liimaamista. Sivujen päällä on kalvo, joka tarrautuu kiinni sivuun ja pitää kivasti tuotteen aloillaan.

Tämä on hyvä vaihtoehto pienille mainoksille ja muille vastaaville jutuille. Käytännössä kuitenkin kaikki vähänkin paksumpi on melko turha yrittää taiteilla kalvon alle. Postikortit saattavat aiheuttaa päänvaivaa, jos ne eivät ole ohuita. Ilmakuplat ovat myös todellinen riesa ja suosittelenkin esimerkiksi viivottimen käyttöä kalvon tasoittamiseen. Nämä vaativat pitkiä hermoja ja aikaa - ja lemmikin omistajana nämä kalvot oikein imaisevat lähellä olevat kissankarvat luokseen.

Kolikkotaskut. Asia, josta opin vasta hiljattain. Jos keräilykorttitaskut ovat liian isoja, voi näistä olla huomattava apu. Nämä kuvassa olevat kulkivat nimellä rahakansion kolikkotasku. Nämä saa kivasti samaan kansioon muiden kanssa, mutta tuotteet pysyvät tiiviimmin aloillaan. Jostakin syystä näitä on tosi vaikeaa löytää Suomen puolelta, ainoat jotka osuivat silmään olivat lähinnä sivuilla, jotka ovat erikoistuneet rahan keräilyyn.

Kolikkotaskuja saa myös yksittäisinä, kuten keräilykorttien sleevejäkin. 

Isot julisteet osaavat olla myös yksi iso päänvaiva. Niitä ei viitsisi pitää vain rullalla vaan ne haluaisi esille ja jos niitä ei halua lähteä kehystämään eikä halua pilata niitä iskemällä taustapuolen täyteen teippiä tai sinitarraa, ovat julisteripustimet tosi hyvä apu. Niitä löytyy netistä myös nimellä julistelista.

Julisteripustimia saattaa löytyä sisustuspuolelta joistakin liikkeistä, mutta niitä vaikutti löytyvän myös erityisesti esimerkiksi julisteisiin tai valokuvatuotteisiin erikoistuneista liikkeistä. Jos niitä googlettelee, kannattaa vertailla hintoja, koska toisaalla ne voivat maksaa alle 5 euroa ja toisaalla 20 euroa ja sen yli. Toki materiaalikin vaikuttaa. Vaikka itse pidän näistä, joissa reunat ujutetaan listan sisään on niissä miinuspuolensakin, sillä siellä pysymiseksi päätyihin pitää laittaa jotain, joka estää niiden ulos liukumisen. Olen itse ratkaissut tämän laittamalla muutamia niittejä ylä- ja alareunoihin. Kuvittelisin, että magneetilla olevat versiot ovat paljon paremmat, jos haluaa säilyttää julisteen mahdollisimman hyväkuntoisena.

Muita mainitsemisen arvoisia mainintoja, kun kyselin onko muilla antaa vinkkejä. Ainakin Amazonista löytyi tälläisiä figuurihyllyjä, jotka mahtuvat kätevästi vaikka kirjahyllyyn tai pöydälle ja niillä saa tuotteita kivasti näkyville ilman, että osa jää toisten taakse piiloon.


Näitäkin löytyy paljon erilaisia. Melkolailla mistä tahansa, missä on mitään säilytykseen löytyvää tai muuten vain sekalaista tavaraa, voi tulla vastaan löytöjä. Ne voivat löytyä esimerkiksi sisustuspuolelta, toimisto- tai keittiötarvikkeista tai vaikka askarteluliikkeestä. 


Mainintana oli myös Ikean lasikuvut. Kiva keino saada tuotteita esille ilman, että tarvii murehtia niiden pölyyntymisestä.

Oletko sinä tehnyt jotain oivalluksia kokoelman säilytyksen tai esillepanon kanssa? Jaa löytösi ihmeessä meille muillekin kommenttikentässä~

lauantai 21. toukokuuta 2022

Hyväntekeväisyyspinssit (2022)

 

Emalipinssien kanssa kesti odotettua pidempään, mutta viimein ne saapuivat ja Urumi pääsi eilen postittelemaan läjän ennakkotilauksia. Tein näistä myynnin alkaessa jonkinlaisen postauksen, mutta käyn näitä hieman tarkemmin läpi tässä postauksessa~

Tukipinssit ovat tosiaan lisensoituja tuotteita, joiden myyntihinta lahjoitetaan kokonaisuudessaan Ukrainan sodan uhreille. Kohteiksi oli valikoitunut Unicef ja Revived Soldiers Ukraine. Unicef auttaa pakenevia siivileitä ja RSU haavoittuneita sotilaita. Tähän mennessä Urumi on lahjoittanut tukipinssien avulla ainakin 2175 euroa (lähde).


Badgeja tuli kaksi erilaista ja tykkään näiden kuvavalinnoista ja toteutuksesta tosi paljon. Vinkkasin näiden kohdalla ongelmasta, joka ilmeni aikaisemmissa pinsseissä - copyright teksti jää helposti liian alas siitä huolimatta, että yrittää huomioida useimpien painopaikkojen ohjeistuksia näkyville jäävästä osasta ja noudattaa sitä. Joten virheiden kautta opitaan ja nämä näyttävät tosi kivoilta ja asettuvat tosi hyvin!

Pinssien koko on 3,8 cm eli ne ovat aikalailla samoissa mitoissa kuin esimerkiksi japanilaiset Hopeanuoli-pinssit, joita Takahashi Production teki aikanaan. Nämä tosin on Suomessa valmistettuja~

Pinssien julkistamisen palautteita selaillessa tuli yllätyksenä, että muutamat kokivat Chibi-karhun kuvalla varustetun pinssin jollakin tavalla mauttomaksi, mutta samalla huomasi miten eri tavalla ihmiset voivat ajatella kuvien merkityksestä jossakin yhteydessä. Itse miellän näissä teemoiksi taistelu ja ystävyys. Esimerkiksi Venäjän sotakoirien käyttäminen olisi ollut omasta mielestäni enemmän harmaata aluetta.


Tykästyin myös emalipinssiin kovasti, se näyttää livenä vieläkin paremmalta - mutta sitä on myös tosi vaikea kuvata, koska siinä on ääriviivoina kullanvärinen reunus, joka luonnollisesti heijastaa valoa minkä ehtii. Emalipinssi on ollut yksi tuotteista, joita olen toivonut valikoimaan alusta alkaen, joten oli mahtavaa olla osana sen tekoa. Kuvituksesta on vastannut Gay Breakfast ja tämä on itseasiassa erilainen variaatio fanmade pinssistä, jonka he toteuttivat alunperin.

Miksi tätä tarkoitusta varten ei tehty ihan uutta, originaalia designia? Isoin syy on varmaankin aika, koko projekti piti saada hyväksyttyä ja työn alle nopeasti. Lisäksi Gay Breakfast on kokenut emalipinssien tekijä, heillä on kokemusta ja taitoa, jota meillä ei suunnittelutiimissä ollut entuudestaan.

Tämä pinssi on pikkuinen, se on korkeudeltaan n. 2 cm, pituudeltaan ehkä suunnilleen 3cm.

Emalipinssit on muuten tosi haastavia tuotteita erityisesti värien osalta. Tykkään keräillä pinssejä ja sitä kautta on tullut tutuksi, että näissä tuotteissa painovirheet, laadunheitot ja erityisesti värivirheet on valitettavan yleisiä. Varsinkin, jos pantone-sävyjen kanssa pelataan, värit voi olla aivan erilaiset kuin miltä ne näyttävät omalla näytöllä. Ongelmana onkin, että pantone-värikartat, joilla sävyjä voisi katsoa luonnossa ovat ihan älyttömän kalliita. Puhutaan helposti satasista per viuhka.

Esimerkkinä yksi fanmade-pinssi FoxLeapilta.


Pinssin taustapuolelta löytyy myös copyrightit~

Taustapahvin kanssa oli hieman haasteita, koska sen tai pinssin koko sekä pinssin sijainti taustapahvilla ei alkuun ollut tiedossa ja niille piti varata tilaa. Tekstiä piti myös mahduttaa melko paljon, mutta näin jälkiviisaana: tekstilaatikkoa olisi voinut selvästi kasvattaa ylöspäin.

Tämän lisäksi ilmeisesti oli kommunikaatiovirhe siinä, mille puolelle korttia pinssi isketään. Tämä oli siis alkuperäinen suunnitelma:


Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Kaikilta isommilta kauhuskenaarioista vältyttiin emalipinssin kanssa.

Pinssit löytyvät tosiaan Urumista.

tiistai 17. toukokuuta 2022

Hopeanuoli-värityskirja

Suomen Hopeanuoli-fanit ry teetti värityskirjan jonkin aikaa sitten. Kirja sisältää 52 sivua suomalaisten fanien tekemää taidetta. Värityskirja on kokoa A5 ja sen teemana on Akakabuto-saaga.

Piirtäjinä toimivat: A.vulgaris, Harlequinsy, Hopeakuu, Jalle, Juhomoro, Kurome, Lucifer, Nara, SaQe, SHL, Suetic, Taru Laaksonen, Tino Jansson, Zerwolf ja Zif.

Värityskirja on yhä myynnissä Hopeapuodissa hintaan 20€.

Tämä värityskirja kiinnosti minua heti siitä lähtien, kun se julkistettiin. Olen tykännyt faniyhdistyksen yhteisprojekteista, esimerkiksi keräilykortit on toteutettu tosi hienosti. Nytkin faniyhdistyksellä on työn alla monen eri taiteilijan kuvittama kalenteri - johon pääsin muuten itsekin osalliseksi! Jännittävää nähdä millainen lopputulos siitä syntyy, tosi monia kivoja kuvituksia on tulossa.

Mutta itse värityskirjaan: tykkään kannen ideasta, puoliksi väritetty kuva toimii tämän konseptin kanssa kivasti. Kansi ei ehkä ole kuitenkaan yhdistyksen julkaisemista jutuista omia suosikkejani, monet jäsenlehtien kannet ovat nykyään niin upeita, että niiden rinnalla tämä jää melkein vajaan ja pelkistetyn oloiseksi. Olisin ehkä kaivannut kanteen myös hiukan verran paksumpaa materiaalia erottamaan ne kunnolla, mutta toteutuksena tämä ei toki ole myöskään huonoimmasta päästä. Lopputuote on omalla tavallaan laadukas, ehkä enemmän vihkomainen kuin varsinainen kirja.

Painolaatu tässä on kylläkin täyttä priimaa ja sisällöltään värityskirja tarjoaa paljon erilaista vaihtoehtoa, halusipa sitten hieman pelkistetympää tai yksityiskohtaisempaa. Myös paperi vaikuttaa laadultaan tosi hyvältä, siitä ei kuulla seuraavat kuvat lävitse ja se on mukavaa materiaalia, sopivan mattapintaista. Eri taiteilijoiden kuvat ja tyylit punoutuvat yllättävän hyvin yhteen. Tykkäsin tosi paljon siitä, miten värityskirjassa on myös reilusti ihmis- ja karhuhahmoja.



Itse kuvissa itseäni ehkä häiritsee eniten se, että osa kuvista täyttää sopivassa mittasuhteessa koko sivun, mutta osissa kuva ikään kuin katkeaa kesken kaiken. Myös tekstit ovat ehkä omaan makuuni hitusen verran liian isot, mutta toisaalta minua ei häiritse niiden mukana oleminen, ehkä ne muistuttavat minua jollakin tavalla sellaisista lapsuuden värityskirjoista. Minulla oli lapsena Leijonakuningas-värityskirja, jossa oli mukana tehtäviä ja rakastin sitä, mutta sen sivut olivat todella ohuet ja värittäminen oli täyttä tuskaa, jos yritti välttää paperin puhki kulumisen.

Ehkä enemmän ammattimaiseen lopputulokseen olisi päädytty, jos viivojen paksuus ei vaihtelisi osassa kuvista hyvin radikaalisti, mutta rehellisesti...? Se ei oikeastaan häirinnyt minua. Se kuuluu ihmisten tyyliin ja voin suoraan sanoa, että jokainen kuvitus oli omalla tavallaan minusta upea. Löytyy perinteistä Ginga-tyyliä, mutta myös vahvasti ihmisten omaa tyylittelyä. Hahmoja esiintyy mukavan laaja skaala ja pakko sanoa, että erityisesti ihmishahmojen osalta, toteutus on melkeinpä parempi kuin esimerkiksi 80-luvulla tehdyssä GNG-värityskirjassa!


Ihmisenä, joka osteli hiljattain isosiskolleen aikuisten värityskirjoja, täytyy sanoa ettei tämän hintakaan huimaa päätä. Voisinko siis suositella tätä? Ginga-fanille, ehdottomasti. Näen tässä paljon potentiaalia niin kokeneemmalle kuin aloittelijallekin, aikuisille ja lapsille.

Isoin ongelma onkin päättää jääkö tämä kokoelmaan vai uskallanko ottaa tätä oikeasti käyttöön... olen tosin melko kömpelö käsin värittämisessä, täytyy myöntää.

Future Film tuo japanilaisen Hopeanuoli -musikaalin Suomeen!

Future Film on tuomassa japanilaisen Hopeanuoli -musikaalin tallennejulkaisuina Suomeen! Uutinen tuli monelle täysin yllätyksenä eikä sitä ole mainostettu isommin missään. Asia tuli ilmi Future Filmin Twitterin kautta, jossa yhtiö kertoi harkitsevansa myös elokuvateatterijulkaisua, mikäli kiinnostusta sellaiselle löytyisi. 

Suosittelenkin lämpimästi jakamaan, tykkäämään ja kommentoimaan esimerkiksi Future Filmin twitteriin ja youtubeen! Sillä kukapa tälläistä ei haluaisi nähdä elokuvateatterissa?

Youtubeen on ilmestynyt myös kaksi pätkää suomenkielisellä tekstityksellä:


Päivitys:

      
Ginga 1 -Nagareboshi Gin- Kizuna Hen

           (suom.)
Hopeanuoli -ystävyyden siteet

  • Julkaisupäivä
    DVD                                  07.10.2022
    VUOKRAUS – TVOD
         24.10.2022
    OSTO – EST
                         10.10.2022

    Future Film

    Ginga 2 -Nagareboshi Gin- Gajo Kessen Hen
    (suom.)
    Hopeanuoli -linnakkeen taistelu

  • Julkaisupäivä
    DVD                                04.11.2022
    VUOKRAUS – TVOD
       21.11.2022
    OSTO – EST
                       07.11.2022

    Future Film

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Ginga -kalenteri (2022) Oou no Shiki

 

2021 lokakuun paikkeilla julkaistiin Ginga -kalenteri, jonka sisältö koostuu uudemman sarjan kuvista. Lähinnä etu- ja takakansissa käytetyistä ja ajattelin tehdä tästä pienen arvostelumuotoisen tekstin muille, jotka harkitsevat tämän tuotteen ostamista.

Aloitetaan vaikka siitä, että kyseinen tuote on parhaillaan CDJapanin sivuilla hurjassa 90% alennuksessa hintaan 220 jeniä. CDJapania suosittelen myös lämpimästi sen vuoksi, että Japanin postin kääntäessä sodan vuoksi ilmateitse lähetettävää postia takaisin lähettäjille (iso osa minulle matkaan jo lähteneistä paketeista jouduttiin palauttamaan lähettäjille), CDJapan vastasi nopeasti viesteihini ja auttoi valitsemaan vaihtoehtoisen toimitustavan ja sain kalenterin nopeasti kaikesta huolimatta.

Kalenteria voi kuitenkin ostaa myös suoraan Suomen puolelta Urumista. Kalenterin mukana tuli myös postikortti, kun sen tilasi tiettyä kautta, mm. CDJapanista ja Urumista tilattuna saa tuon postikortin.


Sitten itse tuotteisiin! Postikortti on totutun vähän vahvemman paperin sijaan aika ohut läpyskä, mutta kaupanpäällisenä se ei oikeastaan haittaa. Kiinnitin enemmän huomiota itse kalenterin hyviin ja huonoihin puoliin.



Omaan silmääni painolaatu on tosi hyvä ja tykkäsin myös itse kalenteriin valitusta paperista sekä kuvavalinnoista, vaikka varmasti monien muiden tavoin olisin toivonut vähän erityisempää materiaalia. Koin itse kalenterin asettelun "ihan kivaksi". Eniten omaan silmääni hyppäsivät ehkä värilliset alareunat, jotka olisi minusta voinut jättää pois. 





Jostakin syystä myös 2022 -fontti tai "logo" on omaan makuuni tosi... meh? Se on jotenkin silmiinpistävä ja omituinen.

Isoimmat miinukset annan tälle kalenterille kuitenkin siitä, että sitä ei voi selata, saatika pistää käyttöön, koska sivut on tarkoitettu irti repäistäväksi aina kuukauden vaihtuessa. Toinen miinus tuotteelle on se, että se on jotenkin ohut paperipinkka ja jää omaan makuuni kaipaamaan jotain vahvistettua taustapahvia. 

Alennettuun hintaan tämä on ehdottomasti kuitenkin hankkimisen arvoinen, jos taidekirjamaisista tuotteista ja kauniista kuvista nauttii. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että harkitsin kaksi kertaa tämän kalenterin ostamista silloin, kun se tuli uutena myyntiin, koska en kokenut sitä mitenkään kovin erityiseksi ja alkuperäisen hinnan arvoiseksi.