maanantai 29. joulukuuta 2014

Taustallinen animaatiokalvo

Kerroin aikaisemmin tämän hetken keräilyhaaveistani ja päädyin toteuttamaan yhden niistä sopivan tilaisuuden tullen. Animaatiokalvot ovat kiehtoneet minua kovasti muiden studiomateriaalien ohella ja vaikka olenkin onnekkaasti saanut niistä käsiini jo kaksi niin ei ole kovinkaan pitkä aika, kun sain huomata, että on olemassa myös taustallisia animaatiokalvoja. Ne ovatkin oikein erikoista herkkua, sillä taustoja ei syystä ole pahemmin säilytetty ja luonnollisesti niiden erikoisuuden huomaa myös myynnissä olevien kalvojen hinnassa, joka kohoaa välillä päätä huimaaviin lukemiin. Kerran pari olen myös törmännyt kalvoihin, joissa on tausta, mutta tausta ei ole kyseisen kalvon kohtauksesta vaan jostakin toisaalta.

Olen ihan alusta asti ihaillut Hopeanuoli-animen taustoja, sillä ne ovat todella näyttäviä. Älyttömän tarkkaa työtä, upeita maisemia, kerrassaan ilmiömäisen hienoja värejä. Jokaisen taustallisen kalvon näkeminen netin ihmeellisessä maailmassa aiheutti kerrassaan lamaannuttavan wow-elämyksen, jonka johdosta aloin haaveilla saavani moisen joskus vielä omaankin kokoelmaani. Tosin uskoin sen jäävänkin haaveeksi, koska olen aika tarkka sen suhteen minkä verran rahaa raaskin laittaa tuotteesta riippuen. Isommat summat aiheuttavat aina pienen syyllisyyden tunteen, vaikka kyse onkin itse tienaamastani rahasta.

Urumiin yhtenä päivänä pöllähtänyt taustallinen Gin-kalvo vei huomioni heti alkuunsa. Siihen, kun kiteytyi aika kivasti kaikki mistä olin haaveillut ja kohtauskin sattui olemaan yksi suosikkejani. Olen silloin tällöin kuullut mielipiteitä siitä, että ihmiset harvemmin haluavat kalvoja, joissa hahmo on pieni ja kuvittelin itsekin kuuluvani siihen kastiin, mutta huomasin antavani asian anteeksi silmänräpäyksessä tämän kaunokaisen nähdessäni. Kalvon kuolaaminen jatkui useamman viikon, varmaan kuukaudenkin ja ensin olin sitä mieltä etten raaski, vaikka mokoma vainosi minua ihan älyttömästi. 

Ehkä hieman huvittavaa, mutta vielä saman päivän aikana keräilyhaave-tekstini julkaisemisesta päädyin siihen, että nyt loppui haikaileminen ja kalvo lähtee mukaani. Päätöstä edesauttoi kalvoon tullut hypertarjous ja vielä siihen kirsikaksi kakun päälle leimoista tullut alennus. 


Jokseenkin tiesin tehneeni oikean päätöksen, kun vartti paketin avaamisesta kului kyseisen taideteoksen tutkailemiseen ja tyytyväiseen myhäilyyn. Normaalien animaatiokalvojen rinnalla taustan kanssa oleva kalvo näytti ihan valtavalta. Olin hieman yllättynyt siitä, että tausta oli tehty hieman normaalia paksummalle, melkein kartonkimaiselle paperille, mutta toisaalta se on ihan loogista, kun ajattelee, että tausta on kuitenkin käsin maalattu. Ihan älyttömän tarkkaa ja yksityiskohtaista työtä. 


Kuva mangasta (ja kissasta) mittasuhteita hahmottamaan.

Tähän loppuun vielä kuva kaikista animaatiokalvoistani. (Hidetoshi kavereineen hengailee niin usein piilossa, että välillä sen olemassaolo unohtuu.)


perjantai 26. joulukuuta 2014

Taisteluiden aika


WEED: Taisteluiden aika viivästyi jonkin verran ilmoitetusta julkaisuajastaan ja mangan hankkimisessa on kuulemani mukaan ollut muutenkin ongelmia, kuten esimerkiksi se, että taidekirjan tavoin kaikki kirjakaupat eivät hanki sitä automaattisesti hyllyynsä vaan manga on jouduttu erikseen tilaamaan ks. liikkeeseen. 

Taisteluiden aikaa on saatavilla vain kirjakaupoista.

Tilasin oman mangani tämän säätämisen takia Adlibriksesta, koska koin paljon kätevämmäksi saada kirjan ilman enempää säheltämistä suoraan lähipostiin, josta sain vielä ilmoituksen kirjan saapumisesta hyvissä ajoin ennen joulupyhiä.


Taisteluiden aika on Weed-mangan alkuosiin sijoittuva tietopaketti, joka suomenkielisen nimensä mukaisesti koostuu lähes 80% tuona aikana tapahtuneista taisteluista ja "taisteluista". Toisin sanoen kirjaan on lueteltu "muistettavimmat taistelut", mutta huomioiden miten lyhyttä pätkää kirja käsittelee siihen on tungettu jokainen taistelua etäisestikin muistuttava asia.


Vaikka mukaan onkin laitettu myös oikeasti mainitsemisen arvoisia taisteluita niin verrattuna siihen, että Weediä on suomennettu jo runsaasti enemmän aika harvat niistä jäävät oikeasti merkittäviksi taisteluiksi. Mielestäni pohjanoteerauksina on mainittu varisparvi vs. Weed ja GB taistelu sekä Daisuken ja Hidetoshin sanaharkka. Jostakin syystä samaisen otsikon alle on myös mahdutettu mm. Weedin ja Daisuken kohtaaminen, sekä Weedin ja Jeromen "taistelu" joka siis tarkoitti sitä, että Jerome yllytti Weedin hyppäämään rotkon ylitse.




Vaikka taistelut vievät valtaosan kirjan sisällöstä löytyy sieltä kuitenkin myös Meteor Ginin tapaan henkilöesittelyjä, jotka eivät kuitenkaan paljasta hahmoista juurikaan mitään uutta. Hauskana lisänä hahmoesittelyihin on kuitenkin laitettu yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina GB:n mielipiteitä kyseisestä hahmosta.








Vaikka hahmoesittelyjä ei vielä tässä vaiheessa ole kertynyt kirjaan nimeksikään niin suomennokseen on kaikesta huolimatta livahtanut jälleen virheitä, joita nopeimmat ovat käyneet jo bongaamassa. Koska kyse on kuitenkin melkoisen isosta opuksesta, on virheitä varmastikin mahdotonta täysin välttää. 


Mainittakoon mm. Goheen henkilöesittelyn virhe, jossa miehen sanotaan kuolleen Akakabutoa vastaan käydyssä taistelussa. Neron esittelyssä (muistaakseni) puhuttiin Weedistä Ginin sijaan ja Kagetora muuttui myös Kurotoraksi. Sen sijaan alkuperäisestä teoksesta jääneisiin virheisiin voitaisiin varmaankin mainita ikuisuuskysymys Weedin rodusta Ginin ollessa akita ja Sakuran sekarotuinen kishu, joka tekisi myös Weedistä sekarotuisen eikä akitan.

Loppujen lopuksi Taisteluiden aika on kuitenkin suomijulkaisuna oikein onnistunut teos, jos ei kiinnitetä huomiota tylsän puoleiseen sisältöön, johon kääntäjillä ei ole ollut pahemmin vaikutusvaltaa. Vaikka alkuperäisen kannen muuttaminen ei ollutkaan mieleeni niin pokkari on hyvin laadukas ja yleisesti ottaen huolellisesti tehty, vaikka virheitä onkin päätynyt ripoteltuna kirjaan.
Vaikka normaalisti suomijulkaisut mukailevat hyvin tarkasti alkuperäistä teosta kokonsa puolesta oli suomijulkaisu tällä kertaa jopa hivenen isompi, vastaten kooltaan Meteor Giniä. 

Vaikka tämä kirja ei sisällöltään täysin odotuksiani vastannutkaan (Meteor Gin oli niin laadukas opus kaiken kaikkiaan, että siitä on aika vaikeaa pistää paremmaksi) niin joukosta löytyi kuitenkin paljon mieluisaa ja ennen kaikkea uutta tietoa, joka mielestäni tietokirjaan kuuluu ehdottomasti. Tähän lukeutuu esimerkiksi "Perustietoa koirien maailmasta"-osio, jossa on selvennetty tarinasta heränneitä kysymyksiä. Hauskana lisänä kirjaan on laitettu "unohtumattomia viisauksia ja hölmöyksiä", joita olisin ehdottomasti lukenut mielelläni lisää. Meteor Ginin tavoin tähänkin tietokirjaan on sisällytetty myös testi.


Halukkaille vastaukset ovat muuten:

1. Smith
2. Weed
3. GB
4. Akame
5. Mer
6. John
7. Kagetora
8. Ken
9. Jerome




lauantai 20. joulukuuta 2014

Keräilyhaaveet, tavoitteet ja niiden toteutuminen

Luukku nro. 20

En tiedä onko minusta tullut jo niin kädetön tämän blogin kanssa etten millään löytänyt tekstiä, jossa olisin aikaisemmin kertonut näistä haaveistani. Hakusanat hukassa tai sitten olen tekstejä siivotessani sen poistanut...

No, anyways. Halusin tehdä uuden postauksen, sillä on aina hauskaa nähdä itsekin miten keräilyhaaveet on muuttuneet ja toteutuneet vuosien varrella. 
_______________________________________

GNG-figuurit


Nämä pienet figuurit kiehtoivat minua heti alusta lähtien ihan tavattomasti, sillä pidin niiden patsasmaisuudesta ja siitä, että niitä sai eri sävyisinä. GNG-figuurit olivat hyvin erilaisia GDW-figuureihin nähden, joihin olin törmännyt ensin. Yhä edelleen minua samaan aikaan ihastuttaa näiden figuurien ulkomuoto, sekä kauhistuttaa niiden arvo ja summat joita olen osasta pulittanut, kun ottaa huomioon, että kyseessä on loppujen lopuksi muovisia, pieniä lelufiguureja.

Ensimmäinen tavoitteeni oli kerätä 1. sarjan figuurit missä tahansa koossa, minkä tahansa värisenä ja tuolloin keräilyn aloittaminen oli huomattavasti helpompaa, kun figuurien hinnat eivät olleet vielä niin pilvissä kuin nykyään. Yhä edelleen olen tehnyt löytöjä figuurien parissa, mutta pääsääntöisesti olin tyytyväinen, kun sain 1. sarjan kokoon. Tämän jälkeen alkoi salakavalasti pelkkien Gin-figuurien metsästäminen ja vähitellen niitä alkoi lähteä mukaan yksi toisensa jälkeen. Tarkoituksenani on kerätä kaikki 1. sarjan Gin-figuurit, mutta ongelmana on tietysti se, että hyvin harva tietää mitä värejä figuureista on loppujen lopuksi tehty. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että minulta puuttuu enää kaksi isoa figuuria.


Vaikka en koskaan ollut 1. sarjan keräämisen suhteen nirso siitä minkä värinen tai kokoinen figuuri tulee, kunhan kaikki hahmot löytyvät niin nähdessäni ensimmäisen sinisen figuurin olin ihan myyty. En ihmettele ollenkaan, miksi sininen figuuri on kaikista harvinaisin, sillä omasta mielestäni se on kaikista näyttävin ja upein. Olin vaatimattomalla linjalla aluksi sen suhteen, että olisin tyytyväinen mihin tahansa siniseen figuuriin, jos joskus saisin mahdollisuuden hankkia sellainen käsiini siedettävään hintaan. Kävi kuitenkin loppujen lopuksi niin, että ensin löytyi yksi, sitten toinen ja nyt odottelenkin jo kolmatta saapuvaksi. Aion mahdollisesti hankkia lisää sinisiä figuureja, jos sattuu tulemaan tilaisuus, mutta en kuitenkaan pidä sitä tällä hetkellä hirveän tärkeänä tavoitteena ja olen mahdottoman tyytyväinen ja iloinen jo löytämiini yksilöihin.



Keräilykortit


Muistan vieläkin elävästi miten olin sitä mieltä, että minähän en ala mitään keräilykortteja tai -tarroja hankkimaan ja kuinkas sitten kävikään. Täytyy myöntää kuitenkin, että keräilykortit ovat älyttömän koukuttavia (nimimerkillä Pokémon-kortit on mahtavia) ja kun puolivahingossa onnistuin aina tekemään hyviä diilejä ja vaihtoja näiden osalta niin huomasin jossakin vaiheessa, että niitä puuttui enää kourallinen. Nykyisin omistan kaikki 60.

Magneetit


Pieniä ja hintavia, mutta minkäs teet. Siinä missä olen huomannut monen ottavan tavoitteeksi kerätä magneeteista kaikki mahdolliset minulla oli alusta alkaen tapana kerätä sitä yhtä omaa lempihahmoa eli Giniä (tosin joukkoon on eksynyt pari ihmistäkin), jonka huomaa tuossa figuuriasiassakin. Olen kuitenkin sen verran nirso, että huolin kokoelmaani vain kivoilla kuvilla varustetut yksilöt. Erityisesti nämä värikkäillä taustoilla olevat magneetit ovat jostakin syystä vieneet sydämeni mennessään. Suoraan animesta nyhtäistyt kuvat tuntuvat jotenkin heti paljon tylsemmiltä.

Täytynee vielä mainita, että keräilyn alkuvaiheilla näin Urumissa kuvan tästä magneetista, jossa on istuva Gin sinikeltaisella taustalla. Jostakin syystä tämä magneetti vetosi minuun aina eniten ja se sattui kohdalle muutamankin kerran, mutta meni aina nenäni edestä, kunnes vähän aikaa sitten vihdoin ja viimein nappasin sen itselleni. En varsinaisesti etsi enää kipeästi mitään magneetteja vaan koen niiden osalta kokoelmani jo tarpeeksi täydelliseksi, mutta tilaisuuden tullen olisin valmis hankkimaan vielä yhden Gin-magneetin, jota olen ihastellut.

Studiomateriaalit

Ah, studiomateriaalit. Lukeutuvat ehdottomasti suosikkioheistuotteisiini.

Studiomateriaalien palvontani johtunee monesta asiasta, joihin kuuluu mm. tavaton ihailu sitä kohtaan, että saan pitää käsissäni asiaa, joka on ollut osana animen tekemistä. Nämä uniikit tuotteet vetoavat tottakai myös harvinaisuutensa osalta, mutta itse tykkään useimmiten ajatella, että harvinaisuudella ei viitata niinkään arvoon vaan yksinkertaisesti siihen miten mahtava wow-elämys sen tuotteen saamisesta tulee, kun tietää, että se voi olla ainoa laatuaan.


Gengat ja animaatiokalvot olivat hyvin pitkälti minulle tuotteita, joita aina ihailin muiden laittamista kuvista ja kuolasin nettikaupoissa, mutta en ikinä uskonut, että pääsisin niihin itse käsiksi, sillä ensimmäinen ajatus oli nimenomaan se, että ne maksavat aivan tajuttoman paljon. Lisäksi keräilyn aloittaessani en nähnyt niitä juurikaan missään, joten ajattelin, että tuskin tulen törmäämään kovin moneen. Toisin kuitenkin kävi ja sain kuin sainkin käsiini sekä animaatiokalvoja, että gengasettejä. Tuotteita, joita en koskaan varsinaisesti itselleni etsimällä etsinyt. 


Vaikka olenkin nykytilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen niin animaatiokalvojen yleistyessä vastaan on tullut uskomattoman upeita taustallisia animaatiokalvoja, joiden pelkkä näkeminenkin saa ihon menemään kananlihalle. Ei liene mikään yllätys, että nämä kaunokaiset ovat taustattomia paljon hintavampia, mutta nyt ensimmäistä kertaa huomaan oikeasti haikailevani studiomateriaalien perään. Ehkä tulevaisuudessa saan tilaisuuden hankkia myös tälläisen upean taustallisen animaatiokalvon. Toisaalta onnekseni voin todeta, että nämä yksilöt ovat lisääntyneet huomattavasti siitä mitä olen niihin itse aikaisemmin törmännyt. Isoin kynnys onkin tällä hetkellä se raaskinko lähteä maksamaan pyydetyn hinnan.


Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä tulevatkin sitten mallikuvat. Mallikuviin on usein panostettu huikeasti ja pidän siitä miten monipuolisesti hahmoja kuvataan eri ilmeillä ja asennoilla. On mahtavaa nähdä millaista aineistoa animen tekijät ovat käyttäneet ja hypistellä samoja papereita.

Sain viimeisimmän pakettini mukana niin reilusti mallikuvia, että minulla onkin niitä jo ihan mukavasti, mutta erityisesti haluaisin kokoelmaani vielä herkullisia extroja, kuten kokonaan väritettyjä mallikuvia, vaikka niitä yksi minulta jo löytyykin. 

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Ginga-aiheinen kigurumi

10. luukku
_______________________

Muutamat lienevät jo nähneenkin kuvan tästä blogin facebook-sivulla, mutta halusin oikeastaan säästää tämän varsinaisen idean ja tekstin joulukalenteriin. 

Itsehän olen siis ihan käsi ompelemisessa, varsinkin koneella ompelemisessa. Saatika sitten kaavojen tai muiden väsäämisen kanssa, joten nakitin varsinaisen ompeluhomman äidilleni (korvasin sen kyllä hänelle, älkää huoliko). Äidillä ja minulla on ollut tälläisiä minä suunnittelen, hän toteuttaa -tyylisiä projekteja aikaisemminkin, joten oli kivaa päästä tekemään yhdessä sellainen pitkästä aikaa.

Suurimmaksi osaksi tämän projektin idea oli juurikin päästä suunnittelemaan tälläinen kigurumi, en itse harrasta cosplayta tai käytä fursuitteja tai vastaavaa, joten kyseinen puku jäänee minulle rentoon kotikäyttöön. Jos jonkun mielestä on lapsellista ja noloa, että aikuinen ihminen pukeutuu tälläiseen niin se on valitettavasti teidän ongelmanne. Minulla kun ei ole mitään ongelmaa pitää sellaisista asioista, joista pidän. 
Se on osa minua.
_______________________

Löysin jo aikoja sitten netistä "helpoimman kigurumin" kaavan Cosplaykaavat-blogista ja halusin nyt jakaa sen kanssanne. Se on mielestäni todella hyvä jos on osaamistaidoltaan yhtä kädetön kuin allekirjoittanut, mutta paremmin osaavien kanssa se luo hyvän pohjan, jota voi lähteä siitä kehittämään ja kikkailemaan omiaan. 

Tarkoitukseni oli itseasiassa alkujaan tehdä vain hupparimainen osa Ginistä, halusin tehdä sen pörröisestä kankaasta, mutta koska en toisaalta halunnut tuhlata tähän projektiin ihan älyttömiä määriä rahaa enkä yhtään tiennyt mitä tästä tulee niin päädyin hankkimaan ohjeen vinkistä huopia - tuli huomattavasti halvemmaksikin.

Blogista löytyykin erinomaiset ja simppelit ohjeet kigurumin tekemiseen, mutta laitan tähän nyt vielä tälläisen suhrun, jonka annoin äidilleni malliksi, että hän tiesi miten palat tulee ommella yhteen ja miltä lopputuloksen kuuluisi näyttää.


Itse en toki tehnyt hahmon kuvioita ihan täydellisesti, johtuen siitä etten osannut. Mutta loppujen lopuksi tulos oli tälläinen:


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Byakuren no Fang

______________________________________
Kalenterin luukku nro. 7

Koska sarjan juonitiivistelmästä löytyy jo hyvin tietoa en näe mitään syytä käydä sitä vielä erikseen täällä läpi, joten keskitynkin tämän tekstin osalta enemmän ajatuksiin, joita sarja minussa herätti.
______________________________________


Byakuren no Fang, tunnetaan myös White Lotus -nimellä, on yksi Yoshihiro Takahashin lyhyemmistä koirasarjoista, joka lienee jääneen vähemmälle huomiolle isompien ja tunnetumpien sarjojen, kuten Shiroi Senshi Yamaton ja Hopeanuolen ja sen jatko-osien takia. Tarinassa pääosassa ovat koirataistelut ja mangasta on tehty kolme julkaisua. 1. julkaisu sisältää neljä mangaa, 2. julkaisu on koonnut tarinan yhteen mangaan ja 3. julkaisu kahteen. Oma suosikkini näiden julkaisujen kansikuvista on ehdottomasti tämä ensimmäinen, jonka hankin jonkin aikaa sitten hyllyyni. Kansissa on läsnä jokin mieluisa tuon ajan vivahde ja värimaailma.


Päällimmäisin asia, jonka takia pidän tästä sarjasta älyttömän paljon on juurikin Takahashin piirtotyyli, joka tuntuu läpi sarjan olevan viimeisen päälle hiottua. Tässä ei ole rajuja tyylimuutoksia, joita löytyy esimerkiksi Shiroi Senshi Yamatosta Takahashin vielä hakiessa tyyliään, mutta toisaalta sarja ei myöskään ole niin silmiin pistävästi Gingamaisella tyylillä tehty, että olisi vaikeaa erottaa sarjoja toisistaan. Verrattuna esimerkiksi Hopeanuoleen ja loppuosien Yamatoon, jotka näyttävät pääpiirteittäin melkein identtisiltä, tämän sarjan päähenkilö Zero taas on selkeästi oma, joukosta erottuva kokonaisuutensa.


Byakuren no Fangissa on hyvin suuressa pääosassa myös ihmisiä ja näiden välisiä suhteita, mutta verrattuna Fangiin tarina ei ole yhtä ihmispainotteinen, vaan koirat ovat siinä kuitenkin hyvin isossa roolissa. Voisin oikeastaan sanoa, että tämä tarina jos mikä kertoo ihmisten ja koirien yhteistyöstä, joskin välillä hyvin radikaalilla ja julmalla tavalla. Koirataistelut eivät ole olleet ajankohtaisia tai hyväksyttyjä enää pitkään aikaan, josta johtuen tätä mangaa ja sen aihetta voisi kaiketi pitää palasena historiaa. Vaikka voitaisiin ajatella, että koirat tappelemassa toisiaan vastaan ei ole mitään uutta Hopeanuolen jälkeen, on siinä kuitenkin selkeästi suuri ero, että koirat on koulutettu siihen ja pistetty ihmisten toimesta kamppailemaan, toisinaan jopa kuolemaan asti.

Sarjasta löytyy jonkin verran hahmoja ja tilanteita, jotka muistuttavat herkästi jostakin toisesta Takahashin sarjasta, omalla kohdallani tässä tapauksessa esimerkiksi Hopeanuolesta. Tämä ei liene mitenkään yllättävää, sillä Takahashi käyttää kuitenkin paljon saman rotuisia, jopa saman nimisiä hahmoja sarjoissaan.


Kaikista Takahashin muista sarjoista, joihin olen tutustunut, Byakuren no Fang on aina kuulunut niiden mielenkiintoisimpien joukkoon. Minun oli tarkoitus hankkia sarja itselleni jo pidempään, mutta kun sain sen viimeinkin tehtyä ja pääsin käsiksi kirjoihin oli oikeastaan melkoinen yllätys etten pettynyt mihinkään kuten vaikkapa Fangin kohdalla kävi. Tarina ja sen henkilöt vaikuttivat edelleen hyvin mielenkiintoisilta. Tottahan toki nämä kelpuuttaisi ihan omallekin äidinkielelle, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Omalta osaltani kuitenkin suosittelen sarjaa ihan kaikille aiheesta kiinnostuneille!

lauantai 6. joulukuuta 2014

Askarteluvinkkejä: Lumisadepallo

Joulukalenterin 6. luukku.

Aloitin tämän projektin tekemisen itseasiassa jo hyvissä ajoin ennen joulua, koska en malttanut odotella siihen asti. Toisaalta ihan hyvä, kun ajattelee, että näiden luukkujen tekeminen jäi silti tavattoman viime tippaan, kun aikaa ei tunnu olevan juuri ollenkaan.

Toteutin oman lumisadepalloni tätä ohjetta mukaillen, mutta lisäilen mukaan omia kommenttejani, sillä huomasin, että ainakaan oma tapani ei ollut ehkä se kaikista paras.

Ohjetta voi soveltaa oikeastaan mihin tahansa aiheeseen liittyen, mutta koska blogin aiheena on Ginga niin se toimii myös tässä minun esimerkissäni.
__________________________


Ensimmäisenä ennenkuin mitään muuta lähtee tekemään kannattaa katsoa valmiiksi koriste-esine ja purkki, joka on sinun mielestäsi hyvän kokoinen ja esine mahtuu liimattavaksi sen korkin sisäpuolelle. Käytin itse Tigerista ostettua lasipulloa, johon painetaan kiinni puinen korkki ja voin näin jälkeenpäin kertoa, että en suosittele kenenkään tekevän samaa. Kierrekorkki on huomattavasti parempi ja luotettavampi vaihtoehto, sillä tuollaista painettavaa korkkia ei saa liimattua kunnolla kiinni. Monesti ihmiset suosittelevat käytettäväksi esim. vanhoja hillo- tai pilttipurkkeja eli materiaalien ei tarvitse maksaa paljoa loppujen lopuksi. Netissä kuitenkin myydään käsittääkseni myös ihan tyhjiä lumisadepalloja askartelutarkoitukseen, jos sellaiseen haluaa tehdä.

Jos teet figuurin itse, kannattaa tarkistaa, että massa tai maalit eivät ole vesiliukoisia. Muuten sinulla on melko varmasti lopputuloksena jokin möhkäle, josta on lähtenyt värit ja se vain lilluu purkissa. 

Vaiheet:

1. Aloita liimaamalla koriste korkin sisäpuolelle pikaliimalla. Oma pulloni oli sen verran haasteellisen muotoinen, että jouduin kiinnittämään figuurin pohjaan vielä "jalustan", että se näkyisi kunnolla. Jalustana käytin itse valkoiseksi maalattua korkkia, mutta tapoja on monia.


2. Mittaa aluksi paljonko purkkiin mahtuu vettä, muut ainekset on sitten helpompi määritellä sen mukaan. Käsittääkseni ei ole kovinkaan tarkkaa tuleeko jotakin ainetta enemmän tai vähemmän, mutta varsinkin astianpesuainetta ei kannata oikeasti laittaa kuin se tippa. Muuten seos vaahtoaa reilusti.

Seos purkin sisällä syntyy seuraavista aineista:

Vettä
Glyseriiniä (apteekista) tai kuulemani mukaan myös vauvaöljy sopii samaan tarkoitukseen ja voi tulla edullisemmaksikin
Tippa astianpesuainetta
Karkeaa valkoista kimalletta tai oikeastaan mitä tahansa haluamaasi glitteriä

3. Seos purkkiin, liimaa purkin kierteisiin ja korkki kiinni, valmista!

Halutessasi purkin voi liimata vielä erikseen jollekin jalustalle, lähteessä on käytetty esimerkkinä ylösalaisin käännettyä pientä lautasta.


Hauskoja askarteluhetkiä!


tiistai 2. joulukuuta 2014

Fanihaastatteluja

Sekä kalenterin luukku nro 3.

Minua on jo muutamaankin otteeseen pyydetty haastattelemaan muita ja tällä kertaa erikoistoiveena oli nimenomaan, että haastattelisin hyvin erilaisia faneja, joista monet ovat ns. hiljaisia, vähemmän näkyvillä olevia faneja. Tämä haastattelu oli aika yleisellä tasolla aihetta koskeva, syventymättä mihinkään tiettyyn asiaan.

Kiitos kaikille, jotka osallistuivat tähän haastatteluun!
___________________

Haastattelukysymykset:
Nimesi (tai nimimerkkisi) ja ikäsi?
1. Mikä oli ensimmäinen sarja, johon tutustuit. Oliko se manga vai anime ja minkä ikäinen olit tuolloin?
2. Mikä Gingassa koskettaa juuri sinua? Mikä sai sinut innostumaan siitä?
3. Mistä Takahashin piirtotyylistä pidät eniten (voit antaa esimerkin sarjasta) ja miksi?
4. Minkä Takahashin teoksen haluaisit suomeksi?
5. Mikä on mielipiteesi keräilystä?
6. Oletko kiinnostunut muista anime- tai mangasarjoista, mistä?
7. Millaiseksi faniksi koet itsesi? (Esim. oletko paljon äänessä ja näkyvillä vaiko hiljainen fanittaja? Miten näytät fanitustasi ulospäin?)

Ainulii, 13
1. Ensimmäinen sarja oli muistaakseni Hopeanuoli ja anime, olin noin 11 vuotta.2. En oikein tiedä mikä minua koskettaa siinä se vain on niin mahtavaa ja saa minut aina hyvälle tuulelle!
3. Tykkään ehkä eniten piirtotyylissä Weedistä.4. Haluaisin suomeksi Yamato mangat.5. Omasta mielestäni keräily on mukavaa ja kivaa, aina kun näkee jossain gingaa mitä itsellä ei ole se on vain pakko ostaa!
6. Kerään tämän lisäksi Neiti Koumea, Chi's sweet home:a, Gonia, Wolf's rain:nia ja Kirjeitä koirien taivaasta.7. No olen aika äänekäs fanittaja luen koulussa gingaa, puhun siitä aika paljon, ja muutenkin se näkyy kuviksesta ja melkein kaikesta mahdollisesta askartelusta mitä teen.
Jonna, 25
1. Tutustuin ensimmäiseksi Ginga Nagareboshi Giniin eli silloiseen Hopeanuoleen, kun olin 10-vuotias. Tämä taisi olla vuonna 1999... Lainasin Hopeanuolen 4-videon serkuiltani kyseisenä vuonna. Video ei ollut kelattuna alkuun ja ensimmäinen näkemäni kohtaus oli Ginin ja Benizakuran välinen dialogi ja taistelu. Muistan kylmien väreiden kulkeneen tenavan ihollani, kun katsoin tätä kohtausta. Se oli menoa siitä hetkestä tähän päivään asti...
2. Ehkä suurin innostus lähti siitä miten omistautuneita tehtävälleen koirat olivat. Tietenkin taustalla vaikuttivat vahvasti se, että sarja oli mielestäni hyvin piirretty ja hahmoina toimivat koirat, joita olen aina rakastanut. En ole koskaan ollut shoujo-sarjoista tykännyt erityisesti, joten "äijä'"-meininki iski paremmin. Mikä taas innostaa jatkamaan sarjan perässä kulkemista on vaikeampi vastattava... Onko kyse sitten lapsuuden nostalgiasta joka palaa yhä voimakkaasti vaiko sitten halu päästä selvittämään miten Ginga-saaga lopulta päättyy. Tämä jääköön arvoitukseksi.
3. Gingan alkuperäinen manga-tyyli on ollut aina mieleeni, mutta en ole pannut pahakseni Shin Gaidenin tyyliäkään. Alkuperäisessä on se nostalgia ja mieltä lämmittävä 80-luku. Shin Gaidenissa taas tyyli on kehittynyt ja useimmat rodut ovat saaneet lisää tunnistettavuutta.
4. Näitä on monta, mutta päällimmäisenä mielessäni ovat Shiroi Senshi Yamato ja Byakuren no Fang. Yamato on kuitenkin Yoshihiron ensimmäisiä sarjoja ja tahtoisin tutustua tähän paljon lähemmin. En viitsi mainita Orionia tai Akamea, sillä nämä seuraavat sitten GNG:iä ja Weediä jalanjäljissä jo väkiseltäänkin.5. En näe keräilyssä mitään pahaa. Päinvastoin, on hienoa jos ihmiset innostuvat jostain (niin kauan, kun se ei mene yli rajojen). GNG-tavarat ovat niin arvossaan, ettei kovin monella ole varaa niitä hankkia. En ole itse erityisemmin keräilijä, hankin vain sellaisia asioita joihin minulla on varaa ja jotka ovat minulle erityisiä. Alan olemaan muutenkin siinä iässä, ettei järki salli käyttää 500€ pehmoleluun tai c-kasettiin. Teetän mieluiten custom-pehmon jonain päivänä ja kohtuuhintaan.
6. Tällä hetkellä katsottavissa animeissa löytyy ainakin Psycho Pass ja Seitokai Yakuindomo. Jo katsottuihin suosikkeihin kuuluu Hellsing Ultimate, Higurashi no naku koro ni, Umineko no naku koro ni ja Corpse Party. Elokuvissa taas Ghiblin tuotanto ja Tokyo Godfathers. Mangasuosikki on Nana. Seitokai on ainut "huumori" sarja, joka jaksaa seurata. Tähänkin ehkä vaikuttaa suora pervous ja häpeilemättömyys, joka on ennenkuulumatonta Japanissa. Useat näistä sarjoista ovat taas goreen painottuvia ja vakavia. En jaksa kiinnostua jatkuvasta pelleilystä ja "kevytmielisyydestä". Usein kiinnostun myös animeista, joissa piirrostyyli on hyvin yksityiskohtainen ja jopa "realistisen rumaa". Kaiken ei tarvitse olla ylisöpöä ja kaunista.
7. Olen aina ollut itsenäinen fanittaja. En erityisemmin tuo itseäni yhteisöissä esille vaan seuraan muita sivusta. Nuorta verta on niin paljon, etten enää pysy kaikessa perässä ja jätän siis estradin muille. Korkeintaan faniuteni tulee esiin mangaa keräämällä ja piirtämällä. Koulussa kellekään toverilleni ei ole jäänyt epäselväksi mikä on piirrosaiheeni.

Tuomas, 24

  1. Ensimmäinen oli Hopeanuoli-anime, jota oli tuolloin saatavissa vain sinä - sanotaanko nyt kohteliaasti vaikka - nostalgisena VHS-versiona. Olin vain päiviä aikaisemmin aloittanut koulun, kun luokkakaverini hehkutti kyseistä sarjaa ja kutsui katsomaan sitä. Siitä sitten säästämään viikkorahoja ja hakemaan kasetit yksitellen kaupasta sitä mukaa kun rahaa oli.
  1. Yhteinen taival erityisesti Hopeanuoli-sarjan kanssa alkaa olla sen verran pitkä, että tarina ja sen käänteet koskettavat itsessään. Olin kuitenkin jo ennen sarjaan tutustumista jonkinlaista kohderyhmää, sillä olen ollut aina erityisen kiinnostunut karhuista ja niiden suhteesta muihin petoeläimiin. Hopeanuolessa on läpitunkeva bushido-henki koko ajan läsnä, ja muiden eteen uhrautuminen on toki aina liikuttavaa. Sarjassa koskettavat osin samat asiat kuin lapsena, mutta ne ovat saaneet rinnalleen uusiakin asioita sitä mukaan kun on itse saanut ikää. Pakko lisäksi myöntää, että fiktiivisen piirroskoiran kuolema saattaa ottaa yllättävän koville isollekin miehelle! : D
  1. En ole näistä oikein perillä. En ole oikeastaan koskaan ollut kovin kiinnostunut Weedista tai Orionista ylipäätään – ainakaan toistaiseksi. Mitä nyt Weedia olen lueskellut, niin piirrostyylinä valintani osuu ehkä lopulta Hopeanuoleen. Menee varmaan vähän tuttuuspisteillä, mutta menköön. Animenahan Hopeanuoli oli huomattavasti miellyttävämpää katsottavaa kuin Weed.
  1. Tunnen aika heikosti Takahashin tuotantoa. Jos Orionia ei ole vielä suomennettu (?), niin se sitten. Ehkäpä jonain päivänä saan koottua itseni lukemaan tarinaa pidemmälle vanhojen hahmojen kuolemista huolimatta.
  1. Mikäpäs siinä. Olisin varmaankin aikoinaan itsekin niin tehnyt, jos tavaraa olisi ollut paremmin saatavilla. Muistaakseni Ginga-tuotteiden markkinat olivat melko tukkoiset kymmenisen vuotta sitten verrattuna siihen, mitä ne nopealla vilkaisulla näyttäisivät olevan tänä päivänä. Harrastan sellaista säännöllisen epäsäännöllistä ja koko lailla maltillista keräilyä itsekin, vaikkei kohde olekaan Ginga-saaga.
  1. En tunne genreä yhtään, mikä ei ehkä tässä vaiheessa enää jaksa yllättää. Ei siinä ole mitään periaatteellista tai tietoista, en vain koskaan Hopeanuolen kautta löytänyt sellaista anime-/mangamaailmaa, johon olisin päässyt sisälle. En oikeastaan edes miellä Hopeanuolta animeksi ja mangaksi, koska en osaa asettaa sitä kontekstiin. Ymmärtääkseni mangan maailmasta löytyy melkeinpä jokaiselle jotakin, sen verran mielenkiintoisista ja toisaalta vähän arkisemmistakin juonista olen genreen perehtyneen ystäväni suusta aikoinaan kuullut. Olen laiska etsimään mitään uutta, mutta en pidä mitenkään mahdottomana ajatusta, että sieltä suunnalta vielä jotain viihdyttävää löytyisi.
  1. Yleisesti ottaen fanitukseni varmaan näkyy, sillä miellyin jo esiteininä bändipaitoihin. Käytän sellaisia edelleen puolitahallisen tilannetajuttomasti. Ginga-fanius ei taas näy niinkään ulospäin ja oman ”fanitukseni” kohdistuu juuri Ginga Nagareboshi Gin-osastolle, joten en sillä tavalla pidä itseäni minään Ginga-experttina tai hc-fanina. Vuosien varrella minulle on muodostunut kuva, että Hopeanuoli on omalle ikäluokalleni ja vähän vanhemmille varsin tuttu, mutta muutamia vuosia nuorempien keskuudessa sitä ei tunneta yhtä hyvin. Aikanaan oli erikoista huomata Weed-animen julkaisun seurauksena jonkinlaisen ”uuden sukupolven” esiinmarssi, jonka edustajat saattoivat vaikkapa bussissa takanani istuen keskustella siitä, kumpi on parempi sarja, ”Weed vai Hopsu”. Tällainen tilanne sai minut tuntemaan itseni ensimmäistä kertaa elämässäni vanhaksi :D
Kata, 16

1. Tutustuin ensiksi Hopeanuolen leikattuun animesarjaan. Olin muistaakseni joku 6-7 vuotias.
2. No pienempänä innostuin tottakai sarjasta, koska siinä esiintyi koiria. Nykyään pidän gingasta, koska se antaa viihdykettä elämälleni. Hahmot, juonet, kaikki aivan upeita.
3. Pidän enemmän GDW tyylistä. En väitä, että GNG tyyli olisi huono, mutta ehkä siinä GDW'ssä on enemmän sitä manga tyyliä.
4. Halusin aivan ensiksi Gamun suomeksi, mutta nyt kun se julkaistaan suomeksi, niin olisihan se Ginga Densetsu Anju To Jiromaru ihana saada myöskin suomeksi.5. Pidän keräilystä, itsekkin keräilen ginga oheistuotteita. Nyt keräily on jäänyt kylläkin vähemmälle & nyt kerään aktiivisesti näitä suomijulkaisuja.6. Onhan näitä muitakin mm. pokémon on yksi suosikkini ja keräilen siitäkin mangaa nykyään. Ginga on kuitenkin se ykkönen.7. Pidän itseäni aktiivisena fanina. Seuraan monia ginga aiheisia sivuja, foorumeita sekä blogeja joka päivä joko koneen tai kännykän kautta. Kuten sanoin, keräily on jäänyt vähemmälle hyvistä syistä, mutta suomijulkaisuja kyllä keräilen kun niitä ilmestyy kauppoihin.

Saga, 16


1. Hopeanuoli Suomidubbi, katsoin sen silloin 7-vuotiaani siskoni kanssa

2. No, katsoin sitä kun olin 7-vuotias ja minun on myönnettävä että se oli hieman pelottava pikkulapselle mutta kun katsoin sitä enemmän niin rakastuin Hahmoihin ( Varsinkin kain veljeksiin ) ja Aloin seuraamaan sarjaa ja ostamaan sen tuotteita. se kun oli ykkös lempi mangani ja Anime

3. RAKASTAN KAIKKIA! koska en osaa päättää ja rakastan taiteilijana monia tyylejä
4. No Gingan kaikki suoraan sanottuja, ihan kaikki
5. Se on mukavaa kunhan sitä ei ota liian vakavasti ja tuhlaa kaikkia rahojaan keräilytavaroihin

6. OLEN! Nichijou, Dramatical Murder, Hetalia, Kill me Baby, Madoka Magica, Naruto, Kuroshijtsu, SNK, Frozen Maiden, Tokyo Mew Mew, sailor moon, Pokemon, Digimon, Sonic X, Pandora Hearts, Muumit ja Jne :33
7. No olen sitä keskivertoa aikalailla, Olen Aika näkyvä fani mutta osaan myös olla hiljaa tietyistä sarjoista joista pidän, minulla on muutama ylitse muiden ja ne ovat DMMD, Ginga ja Hetalia tällä hetkellä :33 

Toni (Tesshin10000), 23


1. Se oli varmaankin Hopeanuoli ja nimen omaan juuri ne VHS:sät, olin tuolloin varmaan tarhaiässä.
2. Gingassa varmaan koskettaa minua sarjan tarina ja hahmot. Minut sai varmaan Hopeanuolesta/Gingasta uudelleen innostumaan se kun sukulaisilta sain joskus ylä-aste aikoina lainaan Hopeanuoli leikaamattoman boxsin ja samalla löysin kaupasta Weedon ensimmäisen dvd:n ja siittä sitten pääsin muistelemaan lapsuuttani uudellen Gingan kautta. 
3. Minä pidän varmaan eniten Takahashin vanhemmasta piirto tyylistä siittä millä hän piirsi Hopeanuolen ja Weed mangat koska ne ovat jotenkin yksityiskohtaisempia. 
4. Luultavasti Ginga Densetsu Akamen koska minun lempi kohdat Gingassa on juuri Igat ja Kogat. 
5. Minä itse olen innokas keräiliä tosin enään en pahemmin keräile muuta kuin harvinaisia juttuja mutta minun mielestä keräily on mukava lisä Fanitukseen. 
6. Enpä oikein ole muista sarjoista kiinnostunut. 
7. Kaippa olen melko näkyvillä oleva fani kun olen kerta suomen hopeanuolifanit ry:n virallinen valokuvaaja ja olen ollut Ry:n järjestämissä coni ohjelmissa mukana Tesshin suitini kanssa. Näytän fanitusta ulospäin pitämällä silloin tällöin jonkin laista Gingaan liittyvää vaatetta päälläni ja jos huoneeseeni tulee niin siitäkin näkee että olen Ginga fani.

Murojaki, 20
1. Tutustuin ensimmäisenä Hopeanuoli-animeen. Kuulin serkuiltani Hopeanuolesta ollessani 10-vuotias ja kiinnostuin heti kuulemastani, hauskasti jäänyt mieleen kuinka kysyin melkein ensimmäisenä että onko Hopeanuolen lisäksi olemassa myös Kultanuoli ja Pronssinuoli. Pian tämän tapahtuman jälkeen menin kirjastosta etsimään josko löytäisin sieltä Hopeanuoli-videokasetteja ja onnistuinkin saamaan tassuihini leikatun Hopeanuolen neloskasetin. Tästä lähti käyntiin minun Ginga-fanitukseni. 
2. Ginga-sarjassa on vahva sanoma ja arvot. Hyvän puolesta taistellaan eikä periksi niin vain anneta. Oikeudenmukaisuus on yksi sarjan vahvimmista elementeistä. Alunperin 10-vuotiaana innostuin sarjasta lähinnä siksi kun se kertoi koirista (eläinrakas kun olen aina ollut) ja oli hieman poikkeava ”lastenohjelma” raakuutensa vuoksi. Vanhemmalla iällä olen löytänyt Gingasta myös sen syvällisemmän puolen. Pidän Gingaa tärkeänä osana elämässäni ja koen että se on ainakin jossain määrin kasvattanut minua ihmisenä. 
3. Pidän eniten Takahashin tyylistä GNG:ssä. Siinä tyyli on yksityiskohtaista ja hieman realististakin, mangamaista pyöreyttä GNG:ssä ei ole niinkään jos verrataan vaikka Orioniin. Minusta jotenkin tuntuu ja näyttää siltä että Takahashi on GNG:tä tehdessään piirtänyt suurella tunteella ja monet kuvat kyseisessä manga-sarjassa ovat suorastaan huikeita. 
4. Haluaisin kaikki Takahashin koirasarjat suomeksi, mutta jos pitäisi yksi tähän mainita niin sanoisin Shiroi Senshi Yamaton. 
5. Keräily on yksi tapa fanittaa sarjaa, mutta ei tietenkään mikään edellytys. Sitä miten paljon sarjasta välität ei mitata sillä onko sinulla Ginga-kokoelma ja jos on niin kuinka iso se on. Sarjaa voi fanittaa monella eri tavalla - esimerkiksi piirtämällä fanarttia, keskustelemalla siitä netissä, katsomalla/lukemalla sarjaa jne. Jokaisella on omat tapansa. Itse harrastan keräilyä - olen pienestä asti keräillyt aina jotain ja pidän keräilystä, keräilinpä sitten Gingaa tai jotain muuta. En halua haalia itselleni kaikkea mahdollista vaan ainoastaan sellaisia tuotteita joista itse pidän. 
6. Gingan lisäksi pidän myös Neon Genesis Evangelionista ja Chi's Sweet Homesta. On joitakin muitakin ihan kivoja sarjoja, mutta tuossa nuo mainittavimmat. En ole siis mitenkään isommin mangan/animen fani. 
7. Koen nykyään olevani suhteellisen hiljainenkin fani, ainakin siihen verrattuna mitä muutamia vuosia sitten olin. Esimerkiksi Kaksoissolan foorumille kirjoittelen nykyään paljon harvemmin kuin ennen. Olen kuitenkin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsen ja sikäli kyllä aktiivisesti Hopenuoli-toiminnassa mukana, ainakin yhdistyksen foorumilla. Facebookissa olen myös joissakin Ginga-ryhmissä. En kuitenkaan pidä ihan hirveästi ääntä itsestäni ja fanituksestani, pysyttelen usein mielelläni vähän taka-alalla. Mielelläni kuitenkin Gingasta keskustelen hyvän tilaisuuden tullen ja ilmaisen kyllä fanitukseni, ei se mitenkään salaista ole. Kuljen Ginga-aiheisissa t-paidoissa ja kotonani minulla on vitriinissä kokoelmani esillä - esimerkiksi näillä tavoin tuon myös ilman sanoja esille sen, että pidän sarjasta.

Houndy, 29 
1. GNG-anime joskus 90-luvulla, alle 15-vuotias olin silloin.
2. Tarina ja hahmot, niissä on vain jotain eeppistä. Innostus heräsi 2000-luvun puolivälissä kun huomasin, että Ginga on erityisen suosittu Suomessa.
3. GNG-mangan piirtotyylistä, se on mielestäni Takahashia parhaimmillaan.
4. Orionin, mutta vasta sitten kun Weed on loppunut.
5. Se on ihan OK, tosin itse en Ginga-kamaa keräile.
6. Pokémonista, tosin pidän enemmän niistä videopeleistä kuin itse animesta ja mangasta.
7. Koen olevani varsin aktiivinen fani, tosin lähinnä netin puolella.

8Djamppa, 19
1. Ensimmäinen sarjani oli mitä aloin katsomaan, jos ei nyt Pokémonia lasketa niin Hopeanuolta. Ja animea se oli. Ihan tarkkaa ikää en osaa sanoa mutta noin 6-7 vuotias olin kun ensimmäisen kerran kinusin että saisin lainata makuunista Hopeanuolta.

2. Gingassa minua koskettaa koirien yhteistyö, siis että miten paljon he saivat kerättyä laumaansa lisää porukkaa. Tietysti myös se miten Hopeanuoli kasvoi isoksi ja vahvaksi karhukoiraksi, että hän pystyisi voittamaan isänsä tappajan. Ja innostuin Gingasta siksi että pidän Japanin kulttuurista ja rakastan kaikkia eläimiä.
3. Pidän eniten Hopeanuolen piirtotyylistä. Noh tähän ei nyt hirveen hyviä perustelua ole, en vain pidä hirveästi Weed saagasta. Ja varmaankin kun Hopeanuoli on aikasemmin tehty, kun Weed ja Riki. Se vaan jotenkin on paremmin piirretty omastamielestäni.
4. Haluisin Takahashin teoksista suomeksi tietysti Orionia, sitten joskus aikanaan. En osaa sanoa, kaikki koira kertomukset ovat minulle tervetulleita!

5. Sen suurempia mielipiteitä keräilyyn ei ole. Itselläni ei ole sen suurempia kokoelmia johon kuuluu tällä hetkellä kaikki suomennetut mangat ja muutamia figuureita ja lasinalusia ymt…
Kaikkien muitten kokoelmia on aina ihana katsoa, että miten erilaisia kaikkien kokoelmat vaan ovat.

6. Noh muita sarjoja mitä seuraan on Fruist Basket, Naruto, Pokémon ja kaikkii muita hieman. En ole niin kova seurailemaan jokaista sarjaa.
7. Koen itseni hiljaiseksi faniksi. Noh välillä tulee joissakin foorumeilla kommentoitua johonkin juttuun. Ja välillä myös facebookissa. Enkä keräille tietysti aivan kaikkea vaan niitä tiettyjä mitä haluan. Ulospäin en mitenkään pahemmin näytä. Kaverini tietää että seuraan tätä sarjaa, ja että on kokoelmaa. Enkä nykyään koe itseäni niin isoksi faniksi kun parisen vuotta sitten. En lue/katso/ piirrä joka päivä Gingaa. Sen enempää en ulospäin näytä, välillä saatan kävellä Weed t-paita päällä ulkona, en mitenkään muuten sitä näykkään.

Nipsukka, 24
1. Hopeanuoli anime, olin 5v.2. Tykkään koirista, hopeanuoli anime on tosi hyvin tehty. Sitä on aina niin ihana katsoa, en koskaan kyllästy.3. Gingan piirtotyyli on paras
4. Shiroi Senshi Yamaton5. Mukavaahan se on. Saa itsensä iloiseksi ja ylpeäksi kaikesta omasta ginga kamasta
6. Kyllä olen. Narutoa ja Mirai nikkiä luen suomi mangaa. Sitten pokemon ja digimon on niitä nostalgisia parhaita gingan kanssa
7. Olen sellainen tavallinen fanittaja ja aika hiljainen.
Sami, 19
1: Ensimmäinen sarjani oli hopeanuoli, johon tutustuin ekan kerran kun olin jotain 6 v. Olin tuolloin Isäni työkaverin luona käymässä veljeni kanssa. Ja siellä oli isän työkaverin lapsi katsomassa hopeanuolta niin rupesin minäkin sitä sitten katsomaan.
2: Ginga sarjassa koskettaa minua kohtaukset joissa taistellaan, ne ovat hyvin kiinostavia kohtauksia ja kyllähän kaveruuskin on sarjassa hyvin esillä ja musiikkikappaleetkin ovat aivan upeita kertakaikkiaan mahtava anime/manga johon tuskin tulen koskaan kyllästymään. No minun kiinostukseni sarjaan alkoi jo jolloinkin 7 vuotiaana, ja sitten kun vuonna 2010 rupesi Hopeanuoli mangat tulemaan suomeksi niin se oli keräilyn alku, ja isomman fanituksen.
3. siitä tietynlaisesta tummennuksesta, jossa ääriviivatkin selvästi näkyvät esim: Kacchuu no Senshi Gamu 2 julkaisussa sivulla 4-5.
4. Haluaisin suomeksi Shiroi Senshi Yamaton se olisi todella siistiä saada suomen kielelle käännettyä, kun kiinostaa tutustua muihinkin takahashin tekemiin mangakirjoihin kun Ginga.
5. Keräily on mielestäni muuten todella mukavaa hommaa mutta rahaahan siinä palaa, ja se on fakta. Mutta onhan se siistiä kun voi ostaa itselleen vaikka minkälaisia ginga tuotteita, ja säilyttää niitä kaapeissa. Ja sitten niitä voi ihailla vaikka joka päivä jos haluaa. :)
6. Kyllä Dragonball animesta ja mangasta vähän. Mutta paljon pienempi kiinostus siihen animeen/mangaan kuin Gingaan tai muihin Yoshihiro Takahashin tekemiin mangoihin/animeihin.

7. Olen melko hiljainen fani mielestäni, toki olen käynyt pari kertaa Animeconissa ja kerran Traconissa, mutta se on mielestäni vielä melko vähän. Fanitukseni näkyy ulospäin varmaan pelkästään sillä tavalla että käytän välillä kylillä hopeanuolit fanit t-paitaa, muuten se ei näy paitsi netissä ja silloin kun olen coneissa ( eli melko harvoin. )
Taito, 31
1.Olen nähnyt Hopeanuolen "Suomi" version VHS:ältä varmaan joskus 8-9vanhana ja jäin "koukkuun" heti. Ensimmäinen sarjakuvani on ollut varmaan nakke nakuttaja ~5wee? Myöhemmin Aku Ankka vei mennessään, nykyään koristaa olkapäätänikin

2. Olen aina "ihastellut" sankari tarinoita, varsinkin eläinten. Lapsuuteni ehkä kovin elokuva oli Erämaan kutsu

3. Olen huono sanomaan mitään piirtotyyleistä ja Takahashin sarjoista tiedän vasta Gingat ja Weedit, mutta mielestäni Gingan lopussa ollut susi tarina oli "suttuista" ja vaikea selkoista.

4. Hmm.. kaikki

5. Olen aina kerännyt jotain, auton rekkareita, susikoira roi kirjoja, tölkkejä siis harvinaisuuksia, etikettejä, vanhemmalla iällä pikku pulloja (viinapulloja), mut kuten kerroin ylempänä Aku Ankasta, kerään taskukirjoja (n.350-400kpl) ja tietysti Gingaa ja Weediä Mielipiteeni keräilyyn on aika positiivinen ettenkö sanoisi

6. Ostin Fang kirjat ja Dragon Ball Z seurasin teeveestä joskus.. Aika vähän tulee muita luettua tai seurattua.
7. Hmm.. Olen kai sellainen hiljaisempi fanittaja, osaksi fanituksen kohteen takia ja "ikäni" takia. Eräs tuttuni on paikallisen kaupan kassalla töissä, katsoi hiukan "kieroon" kun työnsin uusimman Weedin hihnalle (huumorilla siis) Manga on ehkä vielä uus juttu Suomessa joka mielletään "pikku tyttöjen" jutuiksi. Onneksi Siskon tyttöni (25wee) kerää Mangaa laidasta laitaan ja hänen kauttaan aikanaan sain Hopeanuolen alkuperäisen version. Voin siis jakaa jonkun kanssa fanitukseni 
Mila "Waittou", 14

1. olin ekalla luokalla, kun näin Hopeanuoli-animen suomeksi. Se taisikin olla ensimmäiseni.2. koskettavinta on se, kuinka tarinan koiria yhdistää yhteinen tavoita ja se, miten ne ovat valmiita kuolemaan läheistensä puolesta. Gingasta innostuin silkan koirakuumeen vuoksi.3. Takahashin tapa piirtää koirien ilmeet ja eleet on uskomaton. Jo nopealla vilkaisulla näkee, että mitä olotilaa hahmo tuntee.4. Orionin tietenkin! Myös GDA olisi hieno saada suomeksi.5. jokainen tekee sen omalla tavallaan. Itse olen aika hillitty keräilijä näin pienen kokoelman omistajana, mutta jokainen kokoelma on arvokas. 6. Gingan lisäksi vain Wolf's Rain on sellainen anime, josta pidän hurjasti.7. olen aika hiljainen, enkä uskalla tuoda fanittamistani kamalasti esille. Joka päivä tulee kuitenkin piirrettyä jotakin gingamaista.
Nara, 23
1. Olin varmaan jotain seitsemän vanha, kun ekan kerran faija vuokrasi mulle videovuokraamosta Hopeanuoli-VHS:n. Siitä lähtien olen sarjaa katsonut tiuhaan tahtiin, Hopeanuolta katsottiin jopa ala-asteella koulussa vähän väliä jos opettaja ei ollut keksinyt tunnille mitään muuta. Hopeanuoli oli sellainen juttu jota kaikki luokkakaverini katsoivat, vaikka muutamaa se toki ärsyttikin. 
2. Rakastan koiria ja sarjassa ne ovat kuvattu kauniisti. Arvostan uskollisuutta, uhrautuvuutta ja kunniallisuutta, joita sarja opettaa katsojilleen. Koirien uhrautuvaisuus suuremman asian puolesta aina koskettaa minua. 
3. Pidän Takahashin vanhemmista tyyleistä, jopa niinkin vanhasta ja kömpelöstä tyylistä kuin Shiroi Senshi Yamatossa oli. Parhaimmillaan Takahashi on ollut Hopeanuolen susisaagan aikana. Näissä tyyleissä on vaan sitä karua ja rajua elämänmakuisuutta, niistä huokuu tämä kuuluisa TAISTELUAURA. 
4. Shiroi Senshi Yamaton perään olen kuolannut vuosia. 
5. Keräilen itse moniakin asioita, mutta Gingaa en ole lähtenyt keräilemään. Mukava harrastus, jos se ei mene liiallisuuksiin. Toivottavasti kovinkaan moni ei lähde keräilemään Gingaa vaan saadakseen muiden arvostusta. 
6. Wolf's Rain, Akira, Fruits Basket, Death Note, Gunnm, Sayonara Zetsubou Sensei, Sailor Moon, Magic Knight Rayearth, Inubaka... 
7. Olen vähän sellainen on/off fani Gingan suhteen. Välillä tulee aktiivisempia kausia. Kuitenkin aina yritän pysyä perillä uusista julkaisuista ja tapahtumista, vaikken välttämättä kommentoi niitä mitenkään foorumeilla. Välillä piirrän fanitaidetta ja ainakin seuraavaan Suomen Hopeanuoli -fanit ry:n jäsenlehteen on tulossa kirjoittamiani artikkeleita. Kirjoitan myös blogiini fanitarinaa, johon ilmestyy uusia osia hyvin epäsäännöllisesti.
Konsta aka BlackSnake

1. En ole satavarma mutta amw musavideoista youtuben alkuvuosina tullut anime haltuun (ellei lauantaiaamin muumeja lasketa) ja ensimmäisen mitä muistan on gng. 
2. Koirat... Pienenä näiden musavideoiden kautta ihastuin ninjaileviin koiriin. Muutaman vuoden sarjan löytämisen jälkeen ja sen katsottuani opin rakastamaan itse tarinaa.
3. Noh anatomia osaa olla paikoin hyvinkin omalaatuista mutta liian vaativa ei kannata olla... Mutta vastaan silti maisemakuvat. Uskomattoman kauniita.
4. Tällähetkellä kaikki on mitä tarvitsen. Hopeanuoli loytyy ja pari oheistuotetta mm meteor gin nimmarilla varustettuna.
5. Kukin kerää mitä haluaa. Itseä ei nuo pikku härpäkkeet niin kiinnosta vaikka kaikki julisteet löytyykin seinältä/laatikossa. Manga riittää minulle.
6. Animea kulutan aika ajoin enemmän ja toisinaan vähemmän... Se on huono olla hulluna elokuviin ja animeen kun kauheankauaa ei kumpaakaan pysty seuraamaan ennenkuin aivot sulaa siltä päivältä. 7. B-luokan fani. Manga löytyy ja anime on katsottu parikertaa netistä. Oheistuotteita ei ole kuin mangan muodossa. Erillaiset tapahtumissa/miiteissä olen usein mukana mutta foorumeilla olen hiljaa... Osa syy varmaan siksi että lasika kirjoittaja tai että löytyy fb/txt yhteys järjestäjiin tai on joskus itse mukana järjestämässä (netin kautta) uusia tapaamisia.

Huom! Haastatteluja oli sen verran, että jos huomaat omasi unohtuneen 
postauksesta jostakin syystä jätäthän kommentin!

maanantai 1. joulukuuta 2014

Hashire, Weederp! (2)

Tämä on myös joulukalenterin 2. luukku.

Etsiskellessäni vanhoja kunnon derp-kuvia animesta huomasin, että niitä on yhä vaikeampi löytää. Johtuuko se sitten siitä, että melkein kaikki on jo näytetty netissä kerta toisensa jälkeen vai siitä, että animeen ja sen piirrosjälkeen on ikäänkuin alkanut turtua. Se ei ehkä ole lähimainkaan täydellistä, mutta jos anatomia on edes tarpeeksi sinnepäin niin kyllähän sitä katsoo. 

Derp-kuvien yhteydessä on usein puhuttu siitä, että kuvia ei edes monesti huomaa animaation pyöriessä - ja tottahan se on. Kyse onkin ainakin omalla kohdallani siitä, että olen aina ollut siitä kiinnostunut mistä hahmojen liike koostuu ja toisinaan sekaan mahtuu hupaisiakin kuvia, joita ei kohtausta pysäyttelemättä pääse todistamaan.  Kyse ei siis ole siitä, että inhoaisin sarjaa ja haluaisin pilkata sitä.Vaikka ks. aihe ei kaikkiin iskekään niin nämähän voi aina skipata halutessaan, eikö?
_________________________________

Kun hahmoja on isompi ryhmä tulee harvoin keskityttyä katsomaan mitä siellä ruudulla oikein onkaan. 
Viimeisin on oikeastaan ihan jopa siedettävää tasoa, GB:llä on vain komea ilme.

Akame, mitä sä teet?

Akame, staph it.


Anatomia? No ei se nyt oo ihan niin justiinsa.


 Kaksi battougan harjoittelemis -kohtausta samasta animesta.
Hiuksenhieno ero.