Onko Riki yliarvostettu hahmo?

 

Meillä kaikilla on takuulla omat suosikkimme ja inhokkimme, mitä tulee Ginga-sarjoihin, se on hyvin normaalia. Unpopular opinions eli epäsuosittuja mielipiteitä on yleinen käsite asioille, jossa yksilön mielipide poikkeaa valtaosan mielipiteestä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että valtaosan mielipide olisi millään tavalla väärä ja minun olisi oikea, sillä kyse on nimenomaan mielipiteistä.

Ei ole millään tavalla epäselvää, että Riki pitää hahmona monien suosikkina kärkipaikkaa. Se on ilmeistä sekä fandomin, että keräilyn saralla. Mutta mikä tekee Rikistä niin suositun?

Yksi asia on luonnollisesti se, että se on Ginin, tarinan päähenkilön, isä. Mutta mitä isällistä tässä hahmossa oikeastaan on? Rikille annetaan isähahmona paljon painoarvoa. Daisukelle on tärkeää, että Gin tapaa isänsä. Ginille on järkytys, että sen isä kuolee, kosto on vahvasti läsnä ja sitten paljastuukin, että villikoiralauman johtaja onkin sen kuolleeksi luultu isä. Todellisuus kuitenkin on, että Riki on erittäin etäinen isähahmo. Se ei ole läsnä pentujen elämässä, ymmärrettävistä syistä tosin. Kun Rikin muisti palaa, se kokee kuitenkin tärkeämmäksi suunnata taisteluun kuin tapaamaan edes kerran muut pentunsa tai Goheen tai ketään muutakaan. Tämäkin on omalta osaltaan ymmärrettävää, koska johtajana sillä on suuri vastuu laumastaan ja lauma odottaa Rikin olevan paikalla rohkaisemassa ja johtamassa taistelua. 

Isähahmo Riki ei kuitenkaan ole. Se on etäinen, palvottu ja kunnioitettu laumanjohtaja, jonka erottuvimmat piirteet ovat sen karisma, viisaus ja voima. Se on kuin hillitty tarhantäti, joka pitää yllä järjestystä ja kuria läsnäolollaan, lausuu pari viisasta sanaa ja pyörittää koko sirkusta, mutta se ei suuremmin osoita rakkautta ja välitystä laumaansa kohtaan. Tietyllä tavalla ehkä huvittavaa, mutta Ben on enemmän isähahmo Ginille kuin Riki koskaan. Kun se kohtaa Ginin viimeisessä taistelussa ja osoittaa tietävänsä viimein olevansa tuon isä, Rikin reaktio asiaan on vähän kuin sivuuttaa se olankohautuksella ja huutelemalla poikaa pari kertaa. Sen halu opettaa Ginille isku ja luovuttaa valta pojalleen tuntuu tulevan lähinnä velvollisuuden tunteesta ja siitä, että Gin on sen perillinen verisukulaisuuden takia, mutta positiivista ehkä, myös osittain selvästi siitä syystä, että se on huomannut Ginin kyvykkyyden.

Tottakai ymmärrän, että Rikin etäisyyteen on paljon syitä. Sen oma suhde isäänsä oli hyvin etäinen, mutta siitä huolimatta äitinsä kanssa se oli erittäin läheinen ja osoitti kiintymystä. Se on koulutettu karhukoiraksi. Tietyllä tavalla sen etäisyyden on ehkä tarkoitus tuoda mystisyyttä hahmoon, mikä toimii, mutta samaan aikaan vähentää siltä piirteitä, jotka tekisivät siitä  empaattisemman hahmon.

Isoin ongelma Rikin kanssa on ehkä minulle se, että sen taustoja ei avattu ennen Ginga Densetsu Rikiä, johon monet ovat varmasti perehtyneet yhtälailla vasta GNG:n jälkeen. Näin ollen hahmon historia ja sen hahmokehitys on harmillisesti jäänyt totaalisesti pois GNG:stä. Koin itse, että GDR toi paljon syvyyttä hahmoon ja pidin kovasti siitä plot twistista, että Riki ei ollut mikään superpentu, joka vetäisi battougalla ulos emonsa kohdusta ja häikäisi kaikki oikeudenmukaisuudellaan tai sillä, että muistutti jotakuta kovasti kunnioitettua koiraa. Ehei, Riki oli nyhverö, joka pelkäsi omaa varjoaankin ja se halusi jäädä emonsa helmoihin loppuajaksi. Ja se jos mikä on hahmokehitystä, kun vertaa etäiseen, kunnioitettuun ja karismaattiseen suureen johtajaan.

Olen maininnut tästä monesti ennenkin, mutta minulle iso harmi Rikin kohdalla on myös se, että sen matkaa rotkoon putoamisen ja johtajuuden välillä ei ole koskaan kerrottu. Miten se voitti muiden koirien luottamuksen? Haaliko se lähelleen samanmielisiä ja ystävystyi kuten Gin? Vai kolauttiko se vain päänsä pudottuaan ja oli yhtäkkiä karismaattinen mastermind, joka vain päätti laittaa lentolehtiset matkaan ja haalia kasaan armeijan. Löikö se lauman entisen johtajan? Takahashi, mitä ihmettä sille tapahtui?

Minulle iso miinus Rikissä hahmona on myös se, että sen rooli koko tarinassa jää jotenkin kauhean vajaaksi. Tottakai se jää puolustamaan aluetta, mutta jos nyt ihan vakavissaan mietitään, mitä hyötyä siitä on koirille loppupeleissä, että Riki jää tönöttämään sinne? Niillä on paikka, missä kokoontua, että Riki voi pitää hämmästyttävän tsemppipuheensa? Akakabuto joukkoineen hilluu joka tapauksessa vuorilinnassaan ja jos katsoo Oun poppoota en usko, että se on läjä niin typeriä koiria, että ne eivät olisi sitä voineet selvittää pienellä tiedustelulla, kun mukana on ninjoja ja vaikka mitä. Miksi oli niin tärkeää, että Riki jää yksinään puolustamaan aluetta ja tappelemaan karhuja vastaan, kun se olisi voinut vetäytyä sivuun ja olla vaarantamatta itseään turhaan ennen taistelua? Olisiko Akakabuto riistäytynyt ihan totaalisesti käsistä ja lähtenyt massamurhaamaan, jos yksi koira ei olisi jäänyt jälkeen pitämään jöötiä? Jos ajatellaan, että Riki olisikin kuollut sinne yksin jäätyään, olisiko se muuttanut isosti lopputulosta, koska lopulta Gin oli kuitenkin se, joka tappoi Akakabuton?

Rikin rooli tarinassa hyvin pelkistettynä on olla syy Ginin kostolle, palata mystisenä laumanjohtajana hetkellisesti ja sitten varastaa valokeila viimeisessä taistelussa, kun koko muu lauma on haalinut porukkaa kasaan pitkin Japania. Voimakkaita ja viisaita hahmoja on nähty pitkin sarjaa, siksi Riki ei ihan hirveästi erotu edukseen porukasta.

Rikin design on pirun kiva ja erittäin ikoninen, kaikkine arpineen se on varmaan tunnistettavimmista päästä ja ulkonäöllisesti se miellyttää minua. Se on myös erittäin kiinnostava hahmo ja rakastin sen taustatarinaa GDR:ssä, mutta se ei yllä kovinkaan korkealle suosikkihahmojeni joukossa. En inhoa sitä, mutta en rakastakaan sitä, se on erittäin neutraali ja ehkä vähän meh -fiiliksiä lähettävä hahmo.

Tietyllä tavalla on hassua kirjoittaa perusteluita ja pohtia jotakin asiaa näin syvällisesti, kun omakin tapani valita suosikkihahmoni on välillä aivan super pinnallinen tai yksinkertainen. Tämä teksti ei siis niinkään kerro siitä, miksi minun mielestäni joku olisi väärässä pitäessään Rikistä vaan ehkä enemmänkin siitä, miksi en itse välitä siitä hahmona.

The Chronicle of Silver Fang

Eli vuonna 2019 julkaistu tietokirja, joka... niin. Mietin onko tässä oikeasti tarpeeksi materiaalia käsiteltäväksi edes blogipostauksen verran, koska Meteor Giniin ja Weed Gaideniin verrattuna kutsuisin tätä opusta hädintuskin tietokirjaksi. Ulkoisesti se on todella näyttävä, kovakantinen vaikka siinä onkin irtokannet, se on hieman mangapokkaria suurempi kooltaan ja rutosti paksumpi, onhan siinä sivuja kuitenkin runsaat 412.  Ulkoisesti tämä kirja on mielestäni tosi tyylikäs, mutta... siihen se aikalailla jääkin. Tietyllä tavalla fanina minusta oli tärkeää hommata tämä kirja, kun sen myyntiaikaan ei ollut paljoakaan tietoa sen sisällöstä, mutta kauniisti sanottuna hankintana tämä on lähinnä vain suuri pettymys.

Opus kulkee ilmeisesti japaniksi nimellä Densetsu Hozon No Sho: Ginga Shidai tai Densetsu Hozon no Sho: Ginga Yondai, joka kääntyy englanniksi Legend Preservation Book: The Four Eras of Ginga ja suomeksi Gingapedian vapaata suomennosta hyödyntäen: Legendan aikakirjat, neljä hopeahammassukupolvea. Tämä yhdistettynä kansikuvaan kertoo aikalailla kaiken olennaisen, edellisistä tietokirjoista poiketen opus keskittyy kaikkiin neljään sukupolveen aina Rikistä Orioniin.

Kokovertailu suomenkielisen pokkarin kanssa

Kansikuva irtokannen alla

Tämä kirja alkaa lupaavasti julisteella ja värikuvilla, mutta niiden osalta sisältö jää harmillisesti todella vajaaksi. Värikuvia on mukana vain muutama ja esimerkiksi itseäni kiinnostavat värilliset mangasivut on sullottu pieninä kuvina aikalailla yhteen aukeamaan.

Kirjan mukana tuleva juliste

Upea värikuva!

Värisivuja GDW-sarjasta

Sitten mietitään mikä se itse tietokirja osuus on? Kirjassa on jonkin verran tekstiä, jonka sisältöä en osaa mennä kääntämään, mutta ilmeisesti se käy läpi kaikki hahmot ja niiden ensiesiintymisen sarjassa. Ja se on... aikalailla siinä. Sanoisin, että hahmojen tiedot vievät kirjasta ehkä maksimissaan 5-10% ja loput siitä ovat pätkiä mangasta. Tarkemmin siihen on tiivistetty Rikin, Ginin, Weedin ja Orionin mangapätkiä.

Eli kuten kirja on tiivistetty:

"Upea aikakirja, joka tiivistää vahvimman karhukoiraklaanin historian yhteen kirjaan. Täynnä mielenkiintoista sisältöä: klassisia kohtauksia mangasta tarkkoina uudelleenpainatuksina, värillisiä pin-up-kuvia, hahmokuvituksia, kronologioita jne.

Tämä kirja kertoo kaiken Gingasta!"

Se on ehkä kattava opus sarjasta kiinnostuneelle, jolla ei ole jo kyseisiä pokkareita, mutta koen tämän melko turhana lisänä ihmiselle, joka omistaa jo kaikki sarjat. Se ei oikeastaan tarjoa mitään uutta, ihan muutamaa kiinnostavaa värikuvaa lukuunottamatta. 

Sukupuu kirjan lopusta

Tuotehaaveita osa 2

 Olisi myös hauska kuulla millaisia oheistuotteita toivoisit näkeväsi tulevaisuudessa.

Voit lukea ensimmäisen osan vuodelta 2014 täältä. En ole kyseisessä postauksessa käsitellyt paljoakaan tuotteita, toivetuotteita on tullut vuosien aikana jatkuvasti lisää, joten näin 7 vuotta myöhemmin on hyvä palata takaisin tähän aiheeseen. Olen lainannut tähän postaukseen paljon kuvia pitkin internettiä, en omista näitä kuvia ja käytän niitä lähinnä havainnollistamaan ajatuksiani ja ideoitani. Luonnollisesti tämä teksti on henkilökohtainen pohdintani ja toiveitani aiheesta.

Realistiset figuurit
Gingasta on tehty figuureja, mutta ei ainuttakaan, jossa hahmoja olisi tehty realistisen näköisinä. Toki on ymmärrettävää ja itsekin pidän siitä, että oheistuotteet ovat tyylillisesti sarjalle uskollisia pääosin, mutta silti en voi kieltää etteikö realistisesti toteutettu Gin-figuuri olisi esimerkiksi upea ajatus. Kaikkine tiikerinraitoineen, yksityiskohtaisesti toteutettuna. 

Chibi-tyyliset figuurit
Minä rakastan chibi-tyylisiä söpöjä juttuja, joten toki tämäkin löytyy listalta. Esimerkiksi kuvassa olevat eeveelutionit on toteutettu tyylikkäästi, eivätkä ne näytä halvoilta. Pieni koko mahdollistaisi myös sen, että niitä voisi hankkia paljon eivätkä ne veisi niin paljoa tilaa. Rakastan esimerkiksi GNG-figuureja kaikkine yksityiskohtineen, vaikka ne ovatkin hurjan pieniä.

Blind box tai bag -figuurit
Tiedän, että randomina myydyt tuotteet jakaa paljon mielipiteitä ja ihan ymmärrettävästi, jos tuotteiden joukossa on vain muutama, jotka haluaisi. Mutta en voi mitenkään kieltää, että niissä on oma viehätyksensä, kun jännittää mikä tuote sisältä paljastuu! Tälläisten tuotteiden avaaminen on jo melkein oma elämyksensä. Ja niitä voi ostaa kokeeksi vaikka vain yhden tai jos innostuukin keräämään enemmän, vaihtaa tai myydä tuplia. Tai vaikka kustomoida niitä itse ja maalata uusiksi.

Pienet diorama-figuurit
Pokémon-figuureissa on tullut vastaan esimerkiksi tälläisiä, joissa on mukana erilaisia elementtejä ja efektejä. Ne tuovat figuureihin jotain ihan uutta kuin pelkästään paikallaan tönöttävät hahmot. Pidän erityisesti tälläisistä hieman läpikuultavista elementeistä, jotka tuovat figuuriin toimintaa ja upean lisän. Esimerkiksi jonkun Ginga-hahmon toteuttaminen battougassa tällä tavalla voisi olla kiinnostava ja upea figuuri. Nämä ovat hieman pienempiä kuin kokonaista kohtausta tai taustaa sisältävät figuurit, mutta ne kaiketi lasketaan silti diorama-figuureihin. Ne ovat myös paljon pienempiä kuin isot patsaat tai kokonaisuudet, joten olen tykästynyt enemmän näihin pieniin, ne ovat yleensä edullisempiakin kuin usean satojen tuotteet.

Rakastan myös Recelin aikanaan tekemiä figuureja, jotka lukeutuvat myös tämän tyyppisiin tuotteisiin. Niissä on kohtauksia animesta, mutta ne eivät ole aivan valtavia. Life size -patsaat eivät ole oma juttuni, ne ovat upeita, mutta vievät liikaa tilaa.

Sarjan tyylille uskolliset pehmot
Minulla ei varsinaisesti ole mitään nykyisiä Ginga-pehmoja vastaan, mutta kaikki niistä ovat tyyliteltyjä hieman eri tavoin. Topsangyon pallopäiset, hieman enemmän chibi-tyyliin vivahtavat pehmot vs. PurePlasticin hyvin erilaiset pehmot ovat molemmat omana toteutuksenaan kiinnostavia kokonaisuuksia, mutta silti minusta tuntuu, että niissä ei ole täydellistä sarjalle uskollista tyyliä. DarkPhoenixin tekemä Weed-pehmo, joka näkyy yllä on yksi parhaita esimerkkejä suhteellisen oikean tyyppisestä pehmosta, joka miellyttää omaa silmääni. Väreineen ja yksityiskohtineen se on hyvin kaunis ja tunnistettava.

Taidekirja
Niin, Gingasta on olemassa yksi taidekirja, mutta niitähän ei koskaan voisi oikeasti olla liikaa? Takahashin taide ei ole mielestäni päässyt oikeuksiinsa pelkästään GDW-taidekirjassa. Koen, että senseillä on super paljon upeita teoksia, joita on käytetty esimerkiksi todella vähän ja joita olisi ihanaa nähdä kokonaisuudessaan. Erityisesti rakastaisin nähdä GNG-sarjan aikaisia värikuvia ja värisivuja, mutta olisi myös upeaa nähdä wip-materiaalia ja luonnoksia. Haaveilen myös esimerkiksi animen taidekirjoista, jotka sisältäisivät kokonaisuudessaan kaikki mallikuvat ja kuvitusta myös työskentelystä animen parissa, eivät siis suinkaan pelkkiä kuvia animesta. Gengoja, animekalvojen kuvitusta, taustojen kuvitusta... Jestas miten hienoa olisi saada sellaisia!

Emalipinssit
Luulisin, että se on oikea nimitys näille "metallisille" pinsseille? Joka tapauksessa, Gingasta on tehty toki metallisia pinssejä, mutta uudemmissa on vain printattu kuva ja vanhemmat tämän tyyppiset GNG-pinssit taas ovat niin super harvinaisia, että niihin käsiksi pääsemisestä voi vain haaveilla. Toki niissä on oma harvinaisuutensa, joka kiehtoo erityisesti 80-luvun oheistuotteiden keräilijöitä, mutta silti, pinssejä rakastavana ihmisenä, olisi ihanaa saada tälläisiä uudelleen tuotantoon ja myyntiin ihan inhimillisin hinnoin, ei niin, että ne olisivat harvinaisia keräilykappaleita. Fanmade-puolelta löytyy muutama tosi nätti esimerkki, joista omistan itsekin muutaman. Battouga Gin lienee näistä suosikkejani.

Kaulanauhat
Kaulanauhat eivät lukeudu aivan hurjan korkealle toivelistallani, mutta sieltä ne löytyvät silti. Gingasta ei ole valmistettu ollenkaan kaulanauhoja ja fanmade-puolellakin olen törmännyt niihin todella harvoin. Omistan kuitenkin muutamia kaulanauhoja ja mielestäni ne ovat ihan kivoja tuotteita, koska ne eivät vie paljoakaan tilaa ja niitä voi hyödyntää monessa eri tilanteessa. Työelämässä vielä ollessani, kaulanauhan pitäminen oli arkipäivää henkilökortin takia ja coneissa puolestaan siihen sai kivasti badgen roikkumaan.

Tarra-arkit
Gingasta tehdyt tarra-arkit ovat lähinnä harvinaisemmissa ja vaikeammin saatavissa julkaisuissa eikä niitä ole tohtinut käyttää, koska niiden poistaminen laskee tuotteen keräilyarvoa. Esimerkiksi Weed Worldeissa ja muutamissa paksummissa erikoisjulkaisuissa on saattanut olla muutamia tarra-arkkeja, mutta niitä ei ole käsittääkseni myyty pahemmin omina tuotteinaan. Lapsena rakastin kerätä tarroja ja tykkään edelleen liimailla itse teettämiäni tarroja esimerkiksi kirjeisiin, joita postitan muille. Kaikki viralliset Ginga-aiheiset tarrat ovat kuitenkin keräilytuotteita, jopa ne keräilytarrat, joita varten on oma vihkosensa. Ehkä ensimmäistä kertaa ajattelen oikeasti, että kaipaisin käyttötuotetta enkä niinkään jotain keräilymielessä. Toki niitä olisi helppoa säilyttää myös keräilyä ajatellen, mutta olisi ihanaa saada ihan oikeasti tarra-arkkeja, joita voisi myös käyttää. Ja puhun nimenomaan tarra-arkista, en yksittäisistä tarroista. On aina parempi, että mukana on iso liuta tarroja, jos ne menevät käyttöön. Yksittäisiä tulee ostettua vain ne tietyt ja kivat eikä niitä oikeastaan raaski käyttää.

Keräilykortit
Ei, ei sellaiset joita tehtiin GNG:stä. Tarkoitan nyt sellaisia, joita on tehty esimerkiksi Pokémonista. Korttipelit eivät ole ikinä kiinnostaneet minua sinällään, mutta niiden upeat toteutukset ja kuvitukset ovat saaneet keräämään kortteja pienestä pitäen. Niitä on ollut kiva vaihdella ja ostaa random-pakkauksina ja ne saa säilöttyä helposti, koska keräilykorttitaskuja ja kansioita on helposti saatavilla eivätkä ne vie juurikaan tilaa. Yhdistyksen tekemät kortit ovat hyvin lähellä sellaista oheistuotetta, jota kaipaisin, mutta ilman faniprojektin tuomaa laadun vaihtelua laidasta toiseen. Rakastan myös Pokémon-korteissa olevia efektejä, glitteriä, metallia, holoa...!

Kuukausittaiset yllätysboksit
Tämä on ehkä vähän erikoisempi tuotehaave, mutta olen viime aikoina rakastunut näihin yllätysbokseihin, jotka voi tilata saapuvaksi esimerkiksi kerran kuussa. Toki ne ovat aina hintavia, mutta kun niistä osuu mainoksia silmiin somessa, ei voi kuin aina ihastella vähän salaa, miten kiva idea niissä on ja miten ihania tuotteita niissä on. Ehkä olen vähän somemainosten uhri, mutta niissä on jotakin todella houkuttelevaa ja teemalliset boksit varmistavat, että saat juuri sen aiheen juttuja, joista olet kiinnostunut.

Tyylitellyt oheistuotteet
Tämä on toinen varmaan mielipiteitä jakava asia, sillä joillekin on tärkeää, että sarjan oheistuotteet noudattavat orjallisesti sarjalle uskollista tyyliä. Mielestäni se on hyvä asia tunnistettavuuden kannalta, mutta olen myös fanmade-juttujen ystävä ja huomaan Etsy-sivustoni hakuhistorian täyttyneen hiljalleen ihanista chibi-tyylisistä jutuista. Sellaisista, joihin ei oikeastaan pahemmin törmää missään aidoissa oheistuotteissa. Ginga-oheistuotteissa on aikaisemminkin ollut eri tyylillä tehtyjä oheistuotteita, kaikista niistä en ole pitänyt, mutta esimerkiksi PurePlasticin chibi-tyyliset avaimenperät ovat olleet suosikkieni joukossa. Toki se ei ole kaikkien juttu, ymmärrettävästi, mutta minua se puhuttelee kovasti muutenkin söpöistä jutuista pitävänä tyyppinä. 

Millaisia tuotehaaveita teillä on? Heräsikö teille ajatuksia minun kirjoituksistani ja haaveistani? Pistäkäähän kommenttia tulemaan, luen niitä suhteellisen aktiivisesti~ 

Ihanaa nähdä myös, että blogin kommenttiosio on alkanut elämään pitkästä aikaa, kiitos!