sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Ginga muiden animaatioiden tyylillä? (osa 3)

Aikaisemmat osat:


Sain viime osassa mukavasti ehdotuksia animaatioille, kiitoksia niistä!

Nämä muokkaukset ovat suhteellisen nopeita, minulla on sen verran omia projekteja tulilla, että halusin saada tämän pois jonosta nyt, kun pääsin vauhtiin. Eli laatu ei välttämättä ole kaikista parasta mahdollsita, älkää antako sen häiritä. En myöskään ollut kovinkaan uskollinen hahmojen roduille, keskityin enemmän sarjan piirtotyyliin.


Hougenia toivottiin Scooby-Doon tyylillä. 
Toivottavasti tässä toivottua painajaismatskua ensi yöksi.


Smith Pluton tyylillä. Alunperin hahmoksi ehdotettiin Meriä, mutta koska värieroa ei ollut paljon, se olisi näyttänyt vain Plutolta ilman mustia korvia.


Pahiksia Kaunottaren ja Kulkurin tyylillä.
Tästä muokkauksesta tuli täyttä kuraa, mutta oh well.


Hukkasia Viidakkokirjan tyylillä.


Moss ja Ben Oliverin ja Kumppaneiden tyylillä.


Rocket Ruttokoirien tyylillä.


Sasuke ja Jerome Wan Wan Celeb Soreyuke! Tetsunoshinin tyylillä. 
Tämä lienee yksi suosikeistani :'D


Tältä näyttäisi Hiro The Tibetan Dogin tyylillä.


Thunder Bambin koirien piirtotyylillä. 


Teru ja Kyoshiro Massugu ni Ikoun tyylillä.



Viimeisenä tältä erää, muttei todellakaan vähäisimpänä olisi Shirokuma Cafen tyylillä Gingan karhuja! Näitä oli erityisen hauskaa muokkailla. 

(Alimpana kuva siitä, miten Mosa oikeasti menetti toisen tassunsa.)

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Onko Suomen Ginga-fandom kuolemassa?

Sain vähän aikaa sitten blogitekstiini kommentin, joka pisti miettimään asiaa tarkemmin, myös pari henkilöä toivoi, että kirjoittelisin tästä aiheesta lisää blogiin. Samaista aihetta on käsitelty myös Kaksoissolan foorumilla.

Itseäni harmittaa, kun nykyään Ginga-fandomi on blogeja myöden hiljentynyt melkoisesti. Muutama vuosi sitten Ginga-blogit päivittyivät aktiivisesti, vaan ei enää...
Ei kai Ginga vielä ole niin läpikäyty juttu? Kuulostaa siltä, että ihmiset ovat vielä kiinnostuneet Gingasta, mutta jostain syystä eivät netissä aktiivisesti keskustele aiheesta jne. Miksi näin? Ovatko monet fanit jo aikuistuneet niin, ettei aikaa ja intoa jää samalla tavalla netissä kirjoitteluun? Jos on työt, parisuhde, lapsia jne.
Kokisin itse henkilökohtaisesti, että monien fanien aikuistumisella on vaikutuksensa aktiivisen fanituksen hiljentymiseen. Koulutus, työt, parisuhde ja perheen perustaminen menevät harrastusten ja fanitusten edelle eivätkä ne ole näin ollen enää niin suuressa roolissa elämässä, vaikka ne eivät täysin poistuisikaan. Monet tuntemistani faneista alkavat jo olla siinä 20 vuoden yläpuolella. Itsekin täytän tänä vuonna 25 vuotta ja näkyvä fanitukseni on hiljentynyt huomattavasti blogin alkuvaiheilta. Keräilen sarjan oheistuotteita maltillisemmin enkä aina edes ilmoittele uusista kokoelman yksilöistä blogissa. Pienet lisäykset on helpompaa laittaa sosiaaliseen mediaan (Facebook ja Instagram) kuin yrittää alkaa vääntää niistä isompaa tekstiä blogia varten. Olen ylipäätään huomannut, että vanha kunnon foorumeille kirjoittelu on vähentynyt, koska sosiaalinen media on tullut helpommaksi monille, kun siellä tulee noin muutenkin vietettyä enemmän aikaa. Eli tavallaan on alettu vähän siirtyä yhdestä paikasta enemmän muihin, joissa fanitus ei enää ole niin näkyvää ellei tiedä mistä etsiä.

Blogin alkuvaiheilla muistan, että ideat ja motivaatio tekstien kirjoittamiseen oli välillä revittävä jostakin väkisin, jotta blogi pysyisi aktiivisena. Sen huomasi selvästi myös tekstien laadussa. Oman motivaation pysymisen kannalta tärkeää onkin, että kirjoittaa blogia, kun siltä tuntuu ja sille on aikaa. Ei ole mitään järkeä yrittää pakottaa itseään julkaisemaan tekstejä esim. viikon välein, jos ei saa itsestään irti mitään. Eikä se ollut tarkoituksena ikinä, kun blogia perustin. Tarkoituksena oli nauttia omasta fanituksesta keräilyn ja pohdiskelun kautta ja jakaa asioita muille faneille. Tämä alkuperäinen tarkoitus alkoi jo hieman kadota silloin, kun blogi oli aktiivisimmillaan. Sittemmin koen löytäneeni blogini ja fanitukseni uudelleen ja pyrin etenemään vähän varovaisemmin. Toisaalta pelkäsin ovatko kaikki blogin seuraajat jo lähteneet pitkän tauon vuoksi.

Elossa olevia Ginga-blogeja tuntuu olevan enää vain kourallinen Ginga-blogien kulta-aikoihin verrattuna. Olen itse ajatellut, että fandomissa oli pari vuotta sitten aktiivinen fanipyrähdys Hopeanuoli ja Weed -mangojen suomentamisen, Takahashi suomivierailujen ym. vastaavien tekijöiden ansiosta. Keräilijöitäkin tuntui yhtäkkiä putkahtavan jostakin yksi jos toinenkin, mutta fanihuuman hiljennyttyä olen nähnyt muutamien fanien myyvän kokoelmiaan pois, kun kiinnostus laantuu. Pienenä esimerkkinä muistelen myös, että useampi vuosi sitten oheistuotteet vietiin melkein käsistä huutokaupoissa, oli hinta melkeinpä mikä hyvänsä. Nykyään useimpia oheistuotteita pitää tarjota melkein puoli-ilmaiseksi, että ne menevät kaupaksi. Jotkut harvinaisuudet yhä kelpaavat keräilijöille hyvin, mutta yleisemmät tuotteet monilta pitkäaikaisilta ja aktiivisilta keräilijöiltä jo löytyvät. Nyt kun oheistuotteista puhutaan täytyy myös mainita sellainen suomalainen ihme kuin PurePlastic, joka paitsi tuottaa uusia oheistuotteita, mahdollistaa myös sen, että oheistuotteet (erityisesti pehmot) eivät enää ole vain pelkästään keräilijöiden juttu. Moni fani kun ei ymmärrettävästi raaskinut aikanaan pulittaa satoja euroja Weed-pehmoista, mutta pehmot ovat juuri sellaisia fanituotteita, jotka monet haluaisivat. 

Mitä tulee mangojen suomentamiseen, olen pistänyt merkille ettei pokkareista keskustella enää ihan samalla tarmolla kuin Hopeanuolen ja Weedin aikana. Orionin pokkarit kuitenkin ilmeisesti myyvät hyvin, mutta sarjan suosio on itselläni ihan pimennossa Suomen osalta. Muistelisin, että aikanaan Japanissa Orionin suosio ei ollut kovinkaan hyvä ja näin ollen se ilmeisestikin jäi juuri vähän "kesken". Monilla on herännyt kiinnostusta myös The Last Warsiin ja pidän tosiaan peukkuja pystyssä sen osalta, että kyseinen jatko-osa saataisiin myös suomeksi eikä kääntäminen lopahtaisi kiinnostuksen puutteen vuoksi. Muistan, että kun Orionia aikanaan tuli japaniksi, oma kiinnostukseni tipahti heti alkuunsa ja nyt suomennoksen myötä se vähän hävettääkin, sillä nyt odotan seuraavia pokkareita suomeksi kovalla innolla. Täytyy mainita myös, että The Last Warsin luvuttaiset käännökset tuntuivat herättävän faneja hieman keskustelemaan ja seuraamaan sarjaa tavallista enemmän, mikä on tosi ihailtavaa.

Olisiko Ginga-fanien aktiivisuus laantunut jo paljon aikaisemmin, jos GNG:n jälkeen ei olisi suomennettu GDW:tä ja muita Takahashin mangoja, etenkin Gingaan liittyen?

Kyllä, ainakin henkilökohtaisesti itse uskon, että aktiivinen fanitus olisi laantunut aikaisemmin, jos suomentaminen olisi jäänyt Hopeanuoleen. Vaikka meille vanhemmille faneille Hopeanuoli on se aito, alkuperäinen ja nostalginen sarja niin olen pistänyt merkille, että juuri Weed oli sarjana se ponnistuslauta monille nuoremmille faneille, josta kiinnostus Gingaan on lähtenyt animen ja mangapokkareiden myötä. Vaikka siis Weediä kritisoidaankin jonkun verran sarjana, oli syy sitten mikä tahansa, niin sitä täytyy myös kiittää erityisesti nuoren fanikunnan innostamisesta mukaan fandomiin. Toki olemme varmaankin jo pistäneet merkille myös sen, että suomalaisten fanien nälkää sen kuin ruokitaan suomennoksilla sen sijaan, että se laantuisi niiden myötä. Hopeanuolen jälkeen on toivottu jos minkälaista Takahashin sarjaa kovasti suomeksi ja vaikka niitä on oikein reilulla kädellä saatukin, niin aina löytyy lisää sarjoja, joita toivotaan lisää suomeksi.

torstai 13. heinäkuuta 2017

The Last Wars 11 (Kuvapostaus)


(Virallinen Nihonbungeishan maistiainen)

Teksti sisältää spoilereita!

_____________________________



Etu- ja takakansi








Lukujen aloituskuvia




Kuka saa pidellä sirppiä?


Monsoonin hypylle tyylipisteet 5/5







Myönnän ettei hahmojen lahtaaminen ole mitenkään ihan hirveästi koskettanut, mutta tässä vaiheessa meinasi tulla jo oikeasti tippa linssiin. Huhujen mukaan Sasuke ei kuitenkaan kuole.

 Loppuun vielä värittelin yhden ruudun:


Seuraava osa putkahtaa ulos elokuussa!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Elossa ollaan


Oikeasti.
Vaikka siltä ei välillä vaikutakaan. 

Juttu ei varsinaisesti ole niin, että kiinnostus Gingaan olisi jotenkin lopahtanut vaan yksinkertaisesti ei ole ollut ideoita tai motivaatiota mistä kirjoittaa. Olen seurannut kuitenkin yhä aktiivisesti juuri tällä hetkellä suomennettavaa Orionia, sekä kytistellyt salamyhkäisesti uusia tuotteita, uusintapainoksia ja muuta kivaa sälää, jota on tullut vastaan. Piirtelen myös yhä silloin tällöin fanartia, kun siihen löytyy intoa sekä olen pohdiskellut etukäteen vähän joulukalenterin sisältöä. Sellaista perusjuttua siis. Työt ja muut projektit on toki painaneet päälle, mutta niinhän se on ettei bloggaamista kannata mitenkään väkisin pakottaa tai siihen menee täysin into. 


The Last Warsin tiivistelmät ovat kummasti kadonneet netistä johonkin, missä on puolensa ja puolensa. Toisaalta on kiva ostaa uusia pokkareita, kun ei tiedä etukäteen kaikkea, mutta toisaalta olisi kiva seurata reaaliajassa uusia lukuja. En tiedä oliko tässä jokin juttu tekijänoikeuksian vai materiaali- ja käännöslähteen osalta. Saa vinkata kommenteissa, jos joku tietää vähän paremmin. Anyways, The Last Wars pääsi jälleen Gorakun kanteen ja kyseinen lehti sisältää jälleen suosikkiherkkujani eli värikuvia. Yleensä ostan nämä lehdet suoraan eBaysta japanilaisilta myyjiltä, mutta koska hintaeroa ei ollut juurikaan ja oli muitakin ostoksia Urumin suuntaan päätin napata sen samalla kertaa. Kyseinen lehti löytyy yhä Urumista täältä.



Tämän lisäksi lasinalusista otettiin uusintapainos~ 

Minulla oli aikanaan näitä lasinalusia isompi nippu, mutta jotenkin päätin etten tee niillä mitään ja hölmönä myin kaikki muut paitsi Merin. Hankin uusintapainoksen myötä pari takaisin kokoelmaan.


Näiden lisäksi Yukimizakelta tuli jonkin aikaa sitten uusia doujinsheja.



A Complete Anthology of GINGA on A4-kokoinen kokoelma japanilaisia lehtileikkeitä animeen liittyen. Tämä on oikeasti hyvin mielenkiintoista selattavaa, sillä hyvin monet näistä lehtileikkeistä eivät ole levinneet Japania kauemmas. Leikkeissä oli juttua pääosin animesta, mutta käsittääkseni myös ääninäyttelijöistä. Anime-kuvituksen lisäksi leikkeissä on käytetty paljon mallikuvista tuttua kuvitusta.


The Book of GINGA Nagareboshi Gin on puolestaan Mono-lehtisten kaltainen katalogi erilaisista GNG-mangan julkaisuista ja niiden kansikuvista.

Aivan ja viimeisenä: harkinnan jälkeen päätin kerätä kasaan sekä pienen, että ison 1. sarjan GNG-figuurisetin. Sain vihdoin ja viimein etsittyä minulta puuttuneen pienen Musashi-figuurin. Aika mahtavaa!


1. sarja: pienet figuurit 


1. sarja: keskikokoiset ja suuret figuurit


Tuoteuutuuksia! Akakabuto-pyyhe/kangasjuliste~