maanantai 29. helmikuuta 2016

Sotien koirasankarit

Pahoittelen etukäteen mahdollisista virheistä termeissä, sillä olen joutunut kääntämään useita termejä alkuperäisten lähteiden oltua englanniksi. Mahdollisista virheistä voi ilmoitella kommentteihin ~

Venäjän sotakoirat Aram ja Maxim

Ginga Densetsu Weedissä päättyi hiljattain saaga, jossa oli mukana Venäjän sotakoiria, tehtäväänsä suurimmaksi osaksi kyseenalaistamattomia ja sille uskoutuneita taitavia taistelijoita. Venäjän sotakoirat kuvattiin hyvin paljon enemmän itse armeijan sotilaiden kaltaisina, jolloin niillä oli selvä hierarkia koirien keskuudessa ja vaikka ne ihmisille työskentelivätkin, toimivat ne hyvin pitkälti itsenäisesti. Sotakoiria näkyi myös Takahashin toisessa teoksessa, Koiria ja isäntiä, joka julkaistiin hiljattain myös suomeksi.

Saksanpaimenkoira Adel.

Tarinassa "Koira liekkimeressä" on pääosassa Adel-niminen saksanpaimenkoira, Adel ei sovellu sotakoiraksi, koska se pelkää tulta. Loppuvaiheessa lemmikkejä kuitenkin aletaan lähes vaatia luovutettavaksi isänmaan hyväksi. Koiria, joita ei voida käyttää sotakoirina, nyljetään turkin vuoksi. Akira Ito on kirjoittanut myös kyseiseen opukseen selvittäneensä sotakoirien kohtaloa 2. maailmansodassa ja saaneensa sitä kautta tietää myös lemmikkien luovutuksesta, tosin hän mainitsee myös, että tämä on saattanut koskea pelkästään Tokiota eikä ilmiöstä löytynyt paljoakaan tietoa.

Koiria on käytetty sodassa jo antiikin ajoista lähtien. Sotakoirien tehtävät sodassa ja armeijan käytössä ovat vaihdelleet hyvinkin paljon. 1. maailmansodasta lähtien sotakoirina on suosittu erityisesti keskikokoisia, älykkäitä ja hyvin koulutettavia koiria. Koiria on käytetty sodassa mm. maskotteina, joiden tehtävä voi olla niinkin yksinkertainen kuin pitää seuraa ja tuoda lohtua sodan kauheuksien keskellä. Koiria on hyödynnetty myös esimerkiksi viestinviejänä, koska koira on nopeampi ja pienempi kohde kuin ihminen. Koirat ovat kantaneet aseita ja varoittaneet vihollisista sekä räjähteistä etukäteen tarkkojen aistiensa ansiosta. Koirat ovat etsineet haavoittuneita ja ovat voineet myös auttaa näitä kuljettamalla mukanaan ensiaputarvikkeita. Luonnollisesti koiria on myös käytetty varsinaiseen taisteluun sekä vihollisen sotilaita, että hevosia vastaan, mutta myös suojaksi ja vartiointiin.

Panssaritorjuntakoira harjoittelemassa.

Panssaritorjuntakoiria käytettiin mm. Neuvostoliiton toimesta toisessa maailmansodassa Saksalaisia vastaan, joskin tämä tekniikka osoittautui lopulta melko hyödyttömäksi, sillä koirat eivät erottaneet vihollisten panssarivaunuja omistaan. Alunperin tarkoituksena oli, että koira jättää panssarivaunun alle räjähteen, joka sitten räjäytetään ajastimella, mutta koska tämä ei toiminut, tehtiin koirista itsessään eläviä pommeja. Toisen maailmansodan jälkeen koiriin kiinnitettyjä räjähteitä on myös käytetty 2000-luvulla Irakin sodissa.

Myrsky-elokuva perustuu tositapahtumiin kaukasianpaimenkoiran historiassa. Se kertoo, miten 1900-luvun Euroopan poliittinen koneisto käänsi tämän ihmisen parhaan ystävän, koiran, ihmistä vastaan.


Max on elokuva entisestä merijalkaväen palveluskoirasta, joka kotiutetaan Afganistanista traumatisoituneena sen isännän kaaduttua taistelussa.


Kersantti Stubby esittelee mitalejaan

Tunnettuja sotakoiria

Kersantti Stubby (bostoninterrieri) oli 1. maailmansodan palkituimpia koiria ja vaikka asiasta ei olekaan virallisia dokumentteja, myös ainoa koira, joka on ansainnut kersantin arvonimen. Stubby oli 102. jalkaväki rykmentin maskotti, joka palveli 18 kuukautta ja osallistui 17 taisteluun. Stubby pelasti rykmenttinsä mm. sinappikaasu hyökkäykseltä, sekä etsi ja lohdutti haavoittuneita. Stubbyn tiedetään myös ottaneen kiinni vihollissotilaan ja pitäneen tätä aloillaan, kunnes amerikkalaissotilaat löysivät heidät.

Rags (sekarotuinen terrieri) oli toinen 1. maailmansodassa ollut ensimmäisen jalkaväki divisioonan maskotti. Rags oppi viemään viestejä etulinjan ja päämajan välillä, sekä varoitti kranaateista. Rags saavutti mainetta ja julkisuutta Meusen-Argonnen taistelussa, jossa tämä pelasti monen ihmisen elämän toimittamalla tärkeän viestin siitä huolimatta, että joutui kärsimään pommituksesta, kaasutuksesta ja osittaisesta sokeutumisesta.

Chips (saksanpaimenkoira-collie-siperian husky mix) oli palkituimpia koiria 2. maailmansodassa. Chips oli alun perin yksityishenkilön omistuksessa, mutta se luovutettiin armeijan palvelukseen ja se palveli kolmannessa jalkaväki divisioonassa. Chips toimi muun muassa vartiointi tehtävissä ja joutui ohjaajansa kanssa Italialaisen konekivääriryhmän yllättämäksi. Chips hyökkäsi ryhmän pesäkkeeseen ja pakotti nämä jättämään pesäkkeen ja antautumaan. Myöhemmin samana päivänä Chips auttoi myös vangitsemaan kymmenen italialaista. Disney on tehnyt myös Chipsin tarinasta elokuvan Chips, the War Dog.

Smoky (yorkshirenterrieri) löytyi 2. maailmansodan aikana hylätystä poterosta. Smoky oli sodan aikana enemmänkin seurakoira, joka oli mukana taistelulennoilla, mutta se osasi myös varoittaa lähestyvistä kranaateista. Smokya pidetään historian ensimmäisenä terapiakoirana ja se vieraili sodan aikana ja sen jälkeen mm. sairaaloissa pitämässä seuraa hoitajille, sekä potilaille.

Nemo (saksanpaimenkoira) palveli Yhdysvaltain ilmavoimia Vietnamin sodan aikana. Jouduttuaan vihollisen tulilinjalle Nemon ohjaaja ehti ampua kaksi Viet Congin sissiä ennen kuin häntä ammuttiin olkapäähän. Epäröimättä Nemo syöksyi vihollisen kimppuun, mikä antoi tämän ohjaajalle riittävästi aikaa kutsua vahvistuksia, ennen kuin menetti tajuntansa. Nemo pysyi ohjaajansa päällä ja suojeli tätä hengellään päästämättä ketään ohjaajansa luokse, vaadittiin lopulta eläinlääkäri siirtämään koira. Nemon ohjaaja säilyi hengissä.



lauantai 20. helmikuuta 2016

Mangaversiot animessa #2

Mangaversiot animessa #1


Kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoituksenani on ollut muokata hahmojen animeversioista enemmän mangaversioiden näköisiä ulkonäöltään. Käytän erityisesti apuna näissä värillisiä mangakuvia, mutta toisinaan joudun soveltamaan myös mangakuvien pohjalta, jolloin värit eivät ole varmastikaan aivan 100% oikein. Näitä toivottiin itseasiassa lisää viimeksi olleessa lukijoiden viikossa, joten päätin nyt toteuttaa tämän alta pois ennen kuin otan vastaan lisää ehdotuksia.

Myös hahmojen ulkonäkö on voinut muuttua matkan varrella, esimerkiksi GDW:ssä Sniperin kuono on lähes kokonaan rusehtava, kun taas GNG:ssä sen päällinen oli tumma. 




Bluen kuono on animessa samaa turkin sinertävää sävyä, mutta GDW-bändipaidassa olleessa värikuvassa herran kuonossa oli selkeästi tummempaa sävyä. Lisäksi toin värejä vähän paremmin esiin, usein animen kuvakaappauksissa valkoinen ei ole ihan valkoinen, joten olen käsitellyt aina muokkaamiani kuvia. Tässä kohtauksessa toki tummuus johtunee myös siitä, että kohtauksessa on yö.



Neron uusi ulkoasu perustuu myös bändipaidan kuvaan, Jossakin postauksen kommentissa minulle mainittiinkin, että vaikka mangassa hahmo olisikin väritetty siniseksi, se on kuitenkin yleensä nimenomaan harmaa eikä esim. siniharmaa. Käytin tässä kuitenkin sinertävämpää sävyä, koska käytin kuvien pohjalla värimangakuvia ja sovitin värit niiden mukaan.



Weedin kohdalla muokkaus jäi melkoisen pieneksi, värien kirkastamisen lisäksi laskin hieman herran turkin sinisyyttä lähemmäs harmaata. Käytin tämänkin pohjalla useimpia värimangakuvia Weedistä, vaikka niissä sävyt heittelevätkin välillä radikaalisti.



P4 sai pieniä muutoksia värimangakuvien pohjalta, tosin niissä on hyvin usein vaikea erottaa mitkä kohdat on tarkoitettu ainoastaan varjostuksiksi ja mitkä ovat varsinaisia kuvioita. Tämän takia teinkin useita vertailuja sekä värillisten, että värittömien kuvien kanssa. Osassa P4:n kuonon päällä ei ole tummaa osuutta ja osassa on. 



Löysin Hyenasta yhden ainoan värikuvan, jonka pohjalta tein tämän muokkauksen. Olen niin tottunut Hyenan animeversioon, että tämä näyttää tosi kummalliselta.



Billin ulkonäössä oli hyvin vähän eroa animen ja mangan välillä. 


Sniperin kohdalla sitä on hieman enemmän. Piikkikaulapanta sopii Sniperille itseasiassa omasta mielestäni paljon paremmin, kuin mangassa ollut punainen kaulapanta. Tuo katu-uskottavuutta.


Terryn ulkonäkö pohjautuu Shonen Jumpin värikuvaan, tässäkään eroa ei ole ihan hirveästi, mutta pidän itse kenties enemmän Terryn mangaversiosta.


Myös Hazukin mangaulkonäkö on enemmän mieleeni.


Minazukin kohdalla animeversio on kuitenkin enemmän mieleeni, olen aina pitänyt kovasti tuosta musta-vaaleasta värityksestä hänellä animessa. Minazukin värit pohjautuvat värilliseen julisteeseen Mutsun neljästä valtiaasta, mietin toki olisiko ruskeaa käytetty enemmänkin tummanharmaan tms. korvikkeena tai tuomaan vähän eri sävyä.


Uzukilta lähti värit ja kuonon päälle tuli vähän vaaleampaa sävyä. Pidän oikeastaan molemmista versioista, mutta animeversio on aina se tutumpi.

Jos mieleesi tulee muita hahmoja, joiden ero mangassa ja animessa on huomattava, voit vapaasti vinkata asiasta kommenteissa. Tällä hetkellä mieleeni ei ole tullut muita hahmoja kuin näissä postauksissa mainitut.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Tähdenlento-lehti #4

Pahoittelen etukäteen mahdollisesti kakkaa kuvanlaatua, 
sillä otin nämä kuvat myöhään illalla, huonossa valaistuksessa.


Se on täällä! 

Uusin Tähdenlento saapui hyppysiini maanantaina ja halusin ehdottomasti jakaa vähän sen sisältöä teidän lukijoiden kanssa, joilla ei ole mahdollisuutta siihen. Tähdenlennon nettiversio on nähtävissä jäsenille yhdistyksen sivuilla ja irtonumeroita voivat halutessaan ei-jäsenetkin ostaa tapahtumista, joissa yhdistys on mukana, sekä Hopeapuodista, jahka uusimmat lehdet sinne tulevat myyntiin.

Minun täytyy myöntää, että oma aktiivisuuteni yhdistyksessä ylipäätään on jäänyt hyvin olemattomaksi viime aikoina oman elämäntilanteeni vuoksi, jonkin aikaa mietin jääväni jopa yhdistyksestä pois ja liittyväni kenties uudestaan myöhemmin, jos motivaationi ja jaksamiseni parantuisi ajan myötä, mutta halusin jatkaa sitten vain eräänlaisena sivustaseuraajana hetken aikaa. Tästä johtuen itseltäni ei todennäköisesti tulossa mitään artikkeleita seuraavaan lehteen, osallistun sen tekemiseen ainoastaan kuvituksen muodossa. Tällä hetkellä aikani ja samaten jaksamiseni tuppaa menemään hyvin pitkälti työelämään, mutta tarkoituksenani on ottaa osaa tulevaan Gingaconiin, sillä sain kunnian tulla valituksi yhdeksi taidekujalaiseksi. Siellä siis nähdään kenties?

Mutta siirtykäämme itse lehteen, josta tämä postaus kertoo. Tähdenlento koki pienoisen logon muutoksen viime lehden jälkeen ja Spyro teki hyvää työtä uuden logon kanssa. Valitettavasti se ei kuitenkaan pääse kunnolla oikeuksiinsa tässä kannessa, sillä logo jokseenkin hukkuu tai sulautuu taustaan. Myös alalaidan tekstiä on hankalaa erottaa taustasta. Pidän kovasti tämän kannen ideasta, sillä moni varmasti huomaa, että sen idea pohjautuu WEED-mangan kansiin. Kansikuvan Weed on Yamashitan käsialaa ja traditionaalinen kuvitus tuo mukavaa vaihtelua lehteen, jonka design on muuten hyvin digitaalipainotteinen. Tykkään ylipäätään siitä, miten monen erilaisen ihmisen kädenjälki näkyy lehdessä, sillä se juuri tuo sitä tuntua lehteen, että fanit tekevät sitä yhteisvoimin. Mitä erilaisempia piirtotyylejä ihmisillä on, sitä monipuolisemmalta lehti näyttää ja kaikki saavat osallistua. 

Kirjoitin itse artikkelin keräilystä, kertoen tästä kalliista harrastuksesta hieman keräilijän näkökulmasta ja rikkoen muutamia yleisiä harhaluuloja. 

Mukana oli jälleen muutama mielenkiintoinen artikkeli, jotka osoittavat miten pitkälle sarjan teemaa voi soveltaa ja miten eri perspektiiveistä sitä voi tarkastella. Mainitakseni muutaman näistä artikkeleista, erityisesti Naran kirjoitukset ja aiheet ovat aina mielenkiintoisia ja tällä kertaa hän esitteli maailman eri villikoiria sekä pohdinnan siitä voisivatko sarjan villikoirat selviytyä oikeassa elämässä. Naralla on valtavasti intohimoa näitä aiheita kohtaan ja jatkuvasti uusia ideoita, joten voin lämpimästi suositella hänen tekstejään. Toinen mielenkiintoinen teksti oli Wolfmenian teksti ja haastattelu tosielämän sotakoirista, joka käsitteli ehkä enemmänkin koirien koulutusta, mutta kertoi kuitenkin toiminnasta nimenomaan Suomessa, joka oli vaihtelua muihin lehdessä kerrottuihin tosielämän tarinoihin, jotka sijottuvat lähes poikkeuksetta ulkomaille. Täytyy kuitenkin myöntää, että olisin lukenut mielelläni saman aiheen puitteissa enemmän myös varsinaisissa sodissa käytetyistä koirista. 



Lehden ehdottomia suosikkejani oli kertomus fanin matkasta Japaniin ja haluan eritoten ylistää tämän artikkelin olleen helppoa ja mieluisaa lukea, koska tekstit olivat pienissä pätkissä päiväkirjamaisesti ja matkasta oli nähtävillä oikein mukavasti kuvia. Näin oheistuotteista eritoten kiinnostuneena olin enemmän kuin hyvilläni, että joku on kuvannut kotiseutumuseon seinämaalausta ja näyttelyä! Nämä ovat sellaisia asioita, jotka minä itse ja varmasti moni muukin haluaisi kovasti nähdä. Mikäli kiinnostaa lukea Japanin matkasta kokonaisuudessaan voi sen käydä kurkkaamassa yhdistyksen blogista.


 

Olen jo ylistänyt yhdistyksen puolella Spyron kehittyneitä taitoja tämän lehden taiton kanssa muutamaan otteeseen, mutta teen sen silti vielä uudelleen, koska kehityksen voi ihan selkeästi jo huomata lehti lehdeltä. Pidän erityisesti siitä, että osittain lehden ulkoasu on hyvin virallinen ja poikkeaa sitten välillä fanikuvituksen kera eri teemoihin ja kokeiluihin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pidin varsinkin Weedin ja Hougenin esittelyistä, joissa oli käytetty molempia tyylejä.


Askarteluvinkki minulta, sekä Äffältä mielenkiintoinen mielipide sarjan naiskuvasta.


Pinkkinuolta. 


Sekä loistava hupinurkka. Tipahdin ehkä hieman Isiksen ja Yamashitan kuville.


Sekä aivan loistavan mahtava juliste Isikseltä jälleen! 
Voi miten ihanaa onkaan nähdä kuvitusta Orionista ja kumppaneista nyt, 
kun on muutenkin kunnon The Last Wars huuma menossa.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Mallikuvamania 2

Mainitsin viimeksi ostaneeni toisen japanilaisessa huutokaupassa pyörineistä mallikuvapaketeista ja palkkapäivän häämöttäessä toinen oli yhä siellä, joten päätin napata senkin parempaan talteen. Koska myyjänä toimi sama heppu, olen oikeastaan melko varma, että nämä kaksi pienempää settiä kuuluvat samaan ja mallikuvasetin selailukin puhui vähän sen puolesta. Olettaisin, että nämä oli jaettu huonompaan ja parempaan settiin, sillä aikaisemmin ostamani koostui lähes kokonaisuudessaan vähemmän halutuista maisemista ja tässä setissä oli reilusti enemmän hahmoja ja liikkeitä kuvastavia mallikuvia, taustoja oli oikeastaan vain muutama.



Vaikuttaisi hieman siltä, että tämä uusin mallikuvapaketti oli käytössä enemmän animen alkupuolella ja sen puolesta puhuisi myös tämän setin kansilehtinen, jonka alalaidassa on numero 8. Pari vuotta aikaisemmin ostamassani isossa mallikuvapaketissa oli numero 16. Myös setissä olevat hahmot puhuivat hyvin pitkälti sen puolesta, sillä mukana oli vain animen alkupään puolella esiintyneitä hahmoja kuten Sakura, Smith, Nero, P4, Akakabuto ja Gohē. 

 P4
 Akakabuto
 Vahtikoira
 Nero
Smith


Omalla kohdallani tämä paketti tuntui pieneltä lottovoitolta, sillä joihinkin hahmoihin on vain tuntunut olevan aivan mahdottoman vaikea päästä käsiksi. Näitä ovat olleet erityisesti jostakin syystä Sakura, P4 ja Smith. Kenties näiden mallikuvien kohdalla kyse on myös siitä, että hahmot ovat sarjassa vain muutamassa jaksossa.

 Rocket veljineen ja Weed
 Useita hahmoja
Mole, yksi esimerkki hahmoista, joiden on suunniteltu esiintyvän 
animessa, mutta jotka on lopulta jätetty pois syystä tai toisesta.


Mallikuva, johon Ginille on lisätty haavat.
Samanlaisia mallikuvia löytyi toisesta paketista Hirosta ja Johnista.

Johnin kuvioiden ääriviivat. Todennäköisesti 
mustavalkoinen kopio korostusviivallisesta mallikuvasta.

Toisen paketin kohdalla tein vertailuja aikaisemmin omistamiini mallikuviin, joten toki tein saman myös tämän paketin kohdalla ja löysin lisää eroja mallikuvien välillä. Näyttäisi siis siltä, että mallikuviin on saatettu tehdä pieniä muutoksia riippuen siitä, missä vaiheessa animea mallikuvia on käytetty.


Alempi mallikuva, vasemmalla keskellä yksi lisäkuva hahmosta.


Ylempi mallikuva, yläreunassa yksi lisäkuva hahmosta. Tekstit eri kohdissa.


Alempi mallikuva, oikeassa yläreunassa yksi lisäkuva hahmosta.


Ylempi mallikuva, oikeassa alareunassa yksi lisäkuva hahmosta.


Ylemmässä mallikuvassa kaksi lisäkuvaa, mallikuvissa eri tekstit.