sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Taidekujailemassa Gingaconissa


Osallistuin lauantaina ensimmäistä kertaa järjestettyyn Gingaconiin ja toteutin samalla yhden haaveeni mennä joskus taidekujalle myymään tuotoksiani. En nähnyt conia muilta osin mikä oli vähän harmi, sillä muutamat paneelit ja huoneet olisi kiinnostanut kurkata läpi, mutta koska olin yksin myymässä niin pysyttelin taidekujalla. Näin ensikertalaisena tein muutamia huomioita, joista voi olla apua, jos harkitsee joskus itsekin taidekujalla myymistä.

 Ensinnäkin kaikkein tärkein eli aloita ajoissa. Monesti "pienet viimeistelyt" jäävät viime tippaan ja siinä vaiheessa huomaa, että hommaa oli paljon enemmän kuin oli kuvitellut. Olin suuntaamassa jo conia edeltävänä päivänä Tampereelle valmiiksi ja lähtöpäivänä olin valvonut kuuteen aamulla tekemässä tuoteluetteloa, sekä viimeistelin muutamat kirjanmerkit, printit ja avaimenperät.

Kaiken kukkuraksi tajusin ollessani jo matkalla Tampereelle unohtaneeni rannekkeeni yöpöydän laatikkoon lähtiessäni niin kiireellä. Onneksi asia saatiin kuitenkin järjestettyä, kiitokseni ihanalle conitealle avusta tämän osalta.


Sain paljon kommentteja tuoteluettelosta, joka oli monen mielestä todella kätevä. Tein näitä luetteloita kaksi pöydän molempiin kulmiin ja lisäsin niiden loppuun hinnaston, joka oli myös pöydälläni nähtävissä muovitelineessä. Tuoteluottelo oli minusta kätevä, sillä mukanani oli paljon erilaisia tuotteita ja koska pöydän ympärillä oli välillä enemmän porukkaa niin sivummalla olleet pystyivät selailemaan näitä, vaikkeivat päässeet tarkastelemaan mallikappaleita läheltä.

Tässä on vielä tuoteluetteloni sisältö ja hinnastoni:




Ensimmäinen ongelma tuli vastaan pian conin alettua, kun tajusin etten pysynyt yhtään perässä siinä kuinka paljon mitäkin tuotetta oli jäljellä. Minulla oli aluksi pöydässäni taulu, josta näki eri vaihtoehdot avaimenperille, mutta ne ehtivät loppua yksi toisensa jälkeen ennenkuin ehdin pistää niitä mihinkään ylös. Lopulta kätevämmiksi vaihtoehdoksi osoittautui antaa laatikko ostajien kaiveltavaksi ja kertoa, että siinä olivat kaikki mitä oli jäljellä. Varasin avaimenperiä yhteensä reilut 60 kappaletta paikalle (melkein jokaista hahmoa oli 3 kpl), sillä en osannut yhtään varautua siihen kuinka paljon niitä menisi. Yleensä tälläisestä määrästä jäisi netissä myydessä vaikka kuinka paljon ylimääräisiä ja niitä ostettaisiin vähitellen. Nämä kuitenkin hupenivat ihan silmissä conissa ja tuntia ennen taidekujan sulkemista kaikki avaimenperät oli myyty. Samoin kaikki muukin Ginga-aiheinen muutamia printtejä lukuunottamatta, jäljelle jäi myös muutamia Pokémon ja Okami -aiheisia magneetteja. En osannut varautua yhtään tälläiseen menekkiin, harmittelin etten huomannut tuoda niitä varoiksi reilusti paikalle.

Toinen asia missä tuli ongelmia oli vaihtoraha. Otin vaihtorahaa mielestäni tarpeeksi, mutta se ei meinannut riittää alkuunkaan, monet aamulla coniin saapuvat olivat varanneet isompia seteleitä ja vaihtorahat riittivät itselläni vain muutamalle ensimmäiselle ostajille. Päätin antaa tuotteita parille ihmiselle jopa ilmaiseksi, koska en olisi pystynyt antamaan vaihtorahaa heille. Tämän takia suosittelisin myös ostajia huomioimaan myyjiä, kuten monet olivat onneksi tehneetkin, eli varatkaa mukaan myös pienempää rahaa. Jos jotakuta kiinnostaa kuinka paljon varasin itse vaihtorahaa tähän coniin se oli yhteensä noin 50-70€ seteleinä ja kolikoina. Voisin kuvitella, että minun tapaani monella yksityisellä myyjällä ei ole ihan hirveästi vaihtorahaa mukana, koska ne tulevat omasta pussista.

Näiden ongelmien lisäksi törmäsin ongelmiin myös pöytäni esineiden asettelussa, valokuvakehys aiheutti ongelmia ja meinasi kaatuilla, joten päätin jättää sen pois. Mukaan varaamani pienet muistilaput irtoilivat eikä niistä ollut mitään apua loppuunmyytyjen tuotteiden merkitsemisessä. Perus tarvikkeita, kuten kynä, paperia, teippiä ja sakset (jos coniin ei ole kiellettyä tuoda teräviä esineitä) kannattaa myös olla mukana.


 Yllä taidekujalainen-badgeni, oma badgeni, ranneke, käyntikorttini ja kansioni printeille. Mahdollisia taidekujilla vierailevia ostajia haluaisin myös ohjeistaa, että mallikansioita saa yleensä selata ihan vapaasti, mutta on kohteliasta pyytää lupa, jos printtejä haluaa ottaa pois taskuista. Myyjillä on myös usein pelkät mallikappaleet näkyvillä ja varsinaiset myyntituotteet erikseen pöydän takana.


Kun tuli vähän hiljaisempia hetkiä oli ehdottomasti mahtavaa käydä katselemassa muiden pöytiä ja tutustua muihin myyjiin vähän paremmin. Melkein kaikki paikalla olijat tiesinkin jo entuudestaan, sillä monien nimiä oli tullut vastaan Deviantartissa. Oli hienoa tavata ihailemiaan taiteilijoita sekä yhdistysläisiä, joiden kanssa on jutellut netissä, mutta ei koskaan tavannut kasvotusten. 

Hamstrasin mukaani kaikenlaista muista pöydistä, mutta esimerkiksi Pumpulipehmon Ginga-pehmot menivät niin nopsasti etten ehtinyt ostaa hänen pöydästään mitään itselleni. Omien ostosteni taiteilijat olivat muuten Bitter, Fjalle, Kippurable, Tirnu, SaQe sekä Thesuskuli.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Ginga Densetsu Akame: Hopeisten hampaiden legenda


Akamen ensimmäinen osa rantautui eilen kauppoihin, joten se tuli napattua sieltä mukaan siinä samalla, kun ostin uusimman Weedinkin. Yleisesti ottaen menetin kiinnostustani tähän sarjaan jo siinä vaiheessa, kun selvisi ettei mangasarja kerro GNG-sarjan Akamesta, sillä olisin mielelläni lukenut juuri tämän hahmon menneisyydestä, sekä yhteisestä menneisyydestä Kurojakin kanssa ja miksei siinä samalla myös näiden hahmojen puolisoista.Sen sijaan Ginga Densetsu Akame kertoo ajasta, jolloin Igan ja Kougan ninjojen yhteistyö päättyi ja näiden vihanpito alkoi.

Teksti sisältää spoilereita!




Jokainen, joka on sattunut vilkaisemaan suomenkielisessä Shin Gaidenissa olevan Ganin-tarinan, tietää jotakuinkin missä mennään. Tiivistääkseni asian: Igan ja Kougan ninjakoirat, joita näemme GNG:ssä ja GDW:ssä ovat ihmissotureiden, ninjojen, käyttämien koirasotureiden jälkeläisiä. Ganin-koirasoturit palvelivat aikanaan ihmisiä ja ne koulutettiin osaamaan monia eri tehtäviä. Nämä koirasoturit ovat hyvin älykkäitä (ymmärtävät jopa ihmisen puhetta), ne pystyvät liikkumaan puissa, taitavat viestien viemisen ja jopa miekkojen käytön.




 Tarinassa tapahtuu paljon ja siinä tulee paljon tietoa ja hahmoja, joiden sisäistäminen tuntui itselleni puuduttavalta ja työläältä, käytin tämän mangan lukemiseen paljon enemmän aikaa kuin olisin käyttänyt saman kokoiseen Weed tai Hopeanuoli-pokkariin ihan vain sen takia, että ymmärtäisin kaiken, mitä mangassa tapahtuu. Olen yleisesti ottaenkin melko nirso ihmispainotteisten mangasarjojen suhteen eikä mikään Takahashin ihmispainotteinen sarja ole koskaan herättänyt kiinnostustani liiemmin lukuunottamatta Shounen to Inu-lyhytsarjoja. Ginga-sarjojen laumoista olen aina kokenut kiinnostavimmiksi juuri Igojen ja Kougien ninjakoirien joukot, mutta siitä huolimatta tämä sarja ei valitettavasti onnistunut voittamaan mielenkiintoani. Siinä missä olen seurannut The Last Warsia jo viiden pokkarin verran aktiivisesti, jäi kiinnostus Akamea kohtaan melko alkumetreillä. Pieni osa minusta toivoi yhä suomijulkaisun herättävän kiinnostukseni, kun pääsisin lukemaan sarjaa omalla äidinkielelläni, mutta sitä ei tapahtunut. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, olen ehdottomasti mielissäni sitiä, että tämä sarja käännettiin suomeksi ja vaikkei se minuun iskekään niin aion silti hankkia sen hyllyyni. Haluan tukea Ginga-sarjojen kääntämistä ja olen innoissani aina kun niin tapahtuu vaikka kaikki eivät iskisikään minuun henkilökohtaisesti. 



Tarina alkaa vuonna 1579 Itou-perheen luota, Itou on Igan suvuista ainoa, joka hallitsee Ganinien käsittelyn. Yksi perheen Ganineista, Kotobuki, on juuri saanut viisi pentua. Yksi näistä pennuista on Hakutaka, Akamen esi-isä, jota perheen isä Kihee ei kelpuuta Ganiniksi sen valkoisen värin takia. Ganinien on tarkoitus pystyä liikkumaan huomaamattomasti, joten hämärässä valkoinen turkki erottuisi liian helposti. Kiheen tarkoitus olisi tappaa pentu, mutta Kiheen poika Taichi kiintyy siihen kovin ja pian alkaa paljastua, että Hakutaka on hyvin erityinen pentu.

Suomijulkaisun ensimmäisessä osassa on mukana alkuperäiset värisivut. 

Pentujen isä, Oozaru, on samaan aikaan suorittamassa tehtävää Itou-perheen vanhemman Ryoujun-pojan kanssa, kun kaukaa kantautuvat äänet kiinnittävät koiran huomion. Oozaru saapuessa paikalle hän näkee yhden Kougan shinobin, Sadamitsun, taistelevan muutaman muun Kougan shinobin kanssa. Paljastuu, että Sadamitsu oli juuri ollut matkalla Oozarun luokse, koska halusi kiitollisuuden velassaan kertoa tälle Kougien liittoutuneen Nobunaga Odan kanssa ja Odan suunnittelevan hyökkäystä pian Igaan.


Sen lisäksi, että tarina itsessään ei vetänyt mielenkiintoani täysillä mukaansa, minun on myös mainittava, että pidin sarjan suomenkielistä nimivalintaa ehkä hivenen omituisena. Toisin kuin yleensä, pokkarin kanteen on jätetty myös sarjan alkuperäinen japaninkielinen nimi sen sijaan, että se olisi käännetty suomeksi tai lyhennetty esimerkiksi pelkäksi Akameksi. En kuitenkaan kokenut tätä liian häiritseväksi, sen sijaan isompana häiriötekijänä koin pokkarin laadun sarjakuvan osalta. Kuten ylläolevista kuvista huomaa, harmaat alueet ovat hyvin pitkälti menneet koko pokkarin matkalta epämääräisiksi täpliksi. En tiedä varsinaisesti mistä tälläinen on voinut johtua, mutta jostakin syystä pokkarissa rasteripinnat ovat tästä johtuen vähän epämiellyttävää katsottavaa, kun on tottunut todella laadukkaaseen painojälkeen suomijulkaisuissa tähän asti. Tätä lukuunottamatta suomijulkaisu oli hyvin ja selkeästi toteutettu, värisivut ovat aina ehdotonta plussaa.

Seuraavan pokkarin mainitaan ilmestyvän 5.8.2016