sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Ginga Densetsu Akame: Hopeisten hampaiden legenda


Akamen ensimmäinen osa rantautui eilen kauppoihin, joten se tuli napattua sieltä mukaan siinä samalla, kun ostin uusimman Weedinkin. Yleisesti ottaen menetin kiinnostustani tähän sarjaan jo siinä vaiheessa, kun selvisi ettei mangasarja kerro GNG-sarjan Akamesta, sillä olisin mielelläni lukenut juuri tämän hahmon menneisyydestä, sekä yhteisestä menneisyydestä Kurojakin kanssa ja miksei siinä samalla myös näiden hahmojen puolisoista.Sen sijaan Ginga Densetsu Akame kertoo ajasta, jolloin Igan ja Kougan ninjojen yhteistyö päättyi ja näiden vihanpito alkoi.

Teksti sisältää spoilereita!




Jokainen, joka on sattunut vilkaisemaan suomenkielisessä Shin Gaidenissa olevan Ganin-tarinan, tietää jotakuinkin missä mennään. Tiivistääkseni asian: Igan ja Kougan ninjakoirat, joita näemme GNG:ssä ja GDW:ssä ovat ihmissotureiden, ninjojen, käyttämien koirasotureiden jälkeläisiä. Ganin-koirasoturit palvelivat aikanaan ihmisiä ja ne koulutettiin osaamaan monia eri tehtäviä. Nämä koirasoturit ovat hyvin älykkäitä (ymmärtävät jopa ihmisen puhetta), ne pystyvät liikkumaan puissa, taitavat viestien viemisen ja jopa miekkojen käytön.




 Tarinassa tapahtuu paljon ja siinä tulee paljon tietoa ja hahmoja, joiden sisäistäminen tuntui itselleni puuduttavalta ja työläältä, käytin tämän mangan lukemiseen paljon enemmän aikaa kuin olisin käyttänyt saman kokoiseen Weed tai Hopeanuoli-pokkariin ihan vain sen takia, että ymmärtäisin kaiken, mitä mangassa tapahtuu. Olen yleisesti ottaenkin melko nirso ihmispainotteisten mangasarjojen suhteen eikä mikään Takahashin ihmispainotteinen sarja ole koskaan herättänyt kiinnostustani liiemmin lukuunottamatta Shounen to Inu-lyhytsarjoja. Ginga-sarjojen laumoista olen aina kokenut kiinnostavimmiksi juuri Igojen ja Kougien ninjakoirien joukot, mutta siitä huolimatta tämä sarja ei valitettavasti onnistunut voittamaan mielenkiintoani. Siinä missä olen seurannut The Last Warsia jo viiden pokkarin verran aktiivisesti, jäi kiinnostus Akamea kohtaan melko alkumetreillä. Pieni osa minusta toivoi yhä suomijulkaisun herättävän kiinnostukseni, kun pääsisin lukemaan sarjaa omalla äidinkielelläni, mutta sitä ei tapahtunut. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, olen ehdottomasti mielissäni sitiä, että tämä sarja käännettiin suomeksi ja vaikkei se minuun iskekään niin aion silti hankkia sen hyllyyni. Haluan tukea Ginga-sarjojen kääntämistä ja olen innoissani aina kun niin tapahtuu vaikka kaikki eivät iskisikään minuun henkilökohtaisesti. 



Tarina alkaa vuonna 1579 Itou-perheen luota, Itou on Igan suvuista ainoa, joka hallitsee Ganinien käsittelyn. Yksi perheen Ganineista, Kotobuki, on juuri saanut viisi pentua. Yksi näistä pennuista on Hakutaka, Akamen esi-isä, jota perheen isä Kihee ei kelpuuta Ganiniksi sen valkoisen värin takia. Ganinien on tarkoitus pystyä liikkumaan huomaamattomasti, joten hämärässä valkoinen turkki erottuisi liian helposti. Kiheen tarkoitus olisi tappaa pentu, mutta Kiheen poika Taichi kiintyy siihen kovin ja pian alkaa paljastua, että Hakutaka on hyvin erityinen pentu.

Suomijulkaisun ensimmäisessä osassa on mukana alkuperäiset värisivut. 

Pentujen isä, Oozaru, on samaan aikaan suorittamassa tehtävää Itou-perheen vanhemman Ryoujun-pojan kanssa, kun kaukaa kantautuvat äänet kiinnittävät koiran huomion. Oozaru saapuessa paikalle hän näkee yhden Kougan shinobin, Sadamitsun, taistelevan muutaman muun Kougan shinobin kanssa. Paljastuu, että Sadamitsu oli juuri ollut matkalla Oozarun luokse, koska halusi kiitollisuuden velassaan kertoa tälle Kougien liittoutuneen Nobunaga Odan kanssa ja Odan suunnittelevan hyökkäystä pian Igaan.


Sen lisäksi, että tarina itsessään ei vetänyt mielenkiintoani täysillä mukaansa, minun on myös mainittava, että pidin sarjan suomenkielistä nimivalintaa ehkä hivenen omituisena. Toisin kuin yleensä, pokkarin kanteen on jätetty myös sarjan alkuperäinen japaninkielinen nimi sen sijaan, että se olisi käännetty suomeksi tai lyhennetty esimerkiksi pelkäksi Akameksi. En kuitenkaan kokenut tätä liian häiritseväksi, sen sijaan isompana häiriötekijänä koin pokkarin laadun sarjakuvan osalta. Kuten ylläolevista kuvista huomaa, harmaat alueet ovat hyvin pitkälti menneet koko pokkarin matkalta epämääräisiksi täpliksi. En tiedä varsinaisesti mistä tälläinen on voinut johtua, mutta jostakin syystä pokkarissa rasteripinnat ovat tästä johtuen vähän epämiellyttävää katsottavaa, kun on tottunut todella laadukkaaseen painojälkeen suomijulkaisuissa tähän asti. Tätä lukuunottamatta suomijulkaisu oli hyvin ja selkeästi toteutettu, värisivut ovat aina ehdotonta plussaa.

Seuraavan pokkarin mainitaan ilmestyvän 5.8.2016

6 kommenttia:

  1. Suomijulkaisussa käytetty kuvamateriaali (värisivuja lukuunottamatta) on rasteroitunutta. Tämän näkee hyvin jos yrittää katsoa mustia reunaviivoja piirroksissa tai ruutujen reunoja: ne koostuvat pienistä pisteistä, joka pilaa kuvan laadun. Viivojen kuuluisi luonnollisesti olla painotuotteessakin kiinteitä.
    Tekstit pokkarissa sen sijaan eivät ole kärsineet rasteroitumisesta, mikä kielii siitä että vika on suomalaisten saamassa painomateriaalissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uru taisikin juuri Kaksoissolan foorumilla mainita, että Japanista oli tullut huonompi laatuinen materiaali, joten tuleviin pokkareihin saamme onneksi hyvälaatuisen materiaalin. Itse luulin, että täällä Suomen päässä olisi käsitelty alkuperäistä materiaalia jotenkin väärin, mutta hyvä, että asia selvisi. Toisaalta olin myös vähän ihmeissäni siitä, miten tälläinen on päässyt tarkistuksen ohi? Onkohan Suomen päässä ajateltu, että sillä aineistolla mennään mikä saadaan ja luotettu, että Japanista on tähänkin mennessä saatu hyvät materiaalit vai onko vain yksinkertaisesti ollut kiire. Luulisin, että näistä mangoista otetaan kuitenkin jonkinlainen ensivedos ennen lopullista tuotantoa.

      Toisaalta mieltäni lämmittää, että seuraavat osat tulevat olemaan hyvälaatuisia, mutta pakko myöntää, että tämä vei hieman lukunautintoa tässä ensimmäisessä osassa.

      Poista
  2. Minuakin jäi vähän harmittamaan se että tämä ei periaatteessa kerro Akamesta,koska alkusivut ja nimi kuitenkin viittasi enemmän akameen, kuin sen esi-isiin.
    Ihmistarinat eivät muutenkaan paljon säväytä minua, tätä oli kyllä todella hankala lukea niin että pysyi kärryillä asioista edes vähän.
    Ajatella että luin tätä pokkaria ainakin tunnin, kun esim weed meni muutamassa minuutissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsitin itse, että Akame viittaa eräänlaiseen arvonimeen eli Hakutaka on "ensimmäinen Akame". Tietenkin tässä on muutenkin vähän harhaan johtavia elementtejä, joita on käytetty todennäköisesti mainoskikkana, koska ihmiset tunnistaa Ginin ym. tunnetummat hahmot, joten niitä esiintyi kansissa ja lukujen aloituskuvissa vaikkei niillä ole loppujen lopuksi mitään muuta tekoa tarinan kanssa.

      Olen täysin samaa mieltä kanssasi, joutui käyttämään paljon aikaa, että ymmärsi kaiken ja se teki tästä normaalia raskaamman lukea.

      Poista
  3. Mukava huomata, että muistakin tämän tarinan lukeminen oli melko raskasta, uuden Weed-pokkarin luin nopeammin ja silti sisäistin tapahtumat paremmin kuin Akamen tapahtumat. Ajattelin, että mulla jo viiraa päässä, kun en tajua paljoa mitään :) Sarja on onneksi lyhyt eli kyllä ne loputkin pokkarit hankin.

    Mulle ei painojälki pistänyt erikoisesti silmään, luulin vain, että esimerkiksi täplikäs Oozaru ja muu "outo" kuului asiaan :D No, tämän kai vielä sietää, kunhan ei samat sivut toistu poistaen paikalla olevan sivun (Pokemon Adveturesin ykköspokkarissa suomijulkaisussa tapahtunut kämmi) tai että kokonaiset puhekuplat on jäänyt tyhjiksi (esim Shin Gaiden 2 ja Weed 17) saatika että pokkari hajoaa pelkästään selatessa käsiin (Viidakon valtiaan 2. kirja).

    Akame-sarja tuotti kyllä jo julkaisuaikanaan pettymyksen, kun se loppui lyhyeen eikä tarina vastannut mielikuvaa. Käsittääkseni erään luvun aloituskuvassahan oli eri sukupolvien edustajia,. siksi ajattelin, että Akame olisi ninjakoirakronikka, ja selvittäisi muun muassa sen, miten GNG:n aikaiset Iga-koirat oli kaikki valkoisia, kun alkuun valkoisia ei pidetty soveliaina ninjakoiriksi, tai miten Akamen ja Kurojakin vihanpito alkoi, ja tietty paljon muutakin mielenkiintoista olisi saanut puristettua kasaan. En tiedä, mitä Takahashilla oli ollut mielessä sarjan suhteen, oliko hän suunnitellut sen pidemmäksi ja kertovansa enemmän ninjakoirista. Ei muuten, mutta mulle on jäänyt mielikuva, että sarja loppui lyhyeen, koska siitä ei tullut kovin suosittua.

    VastaaPoista
  4. En itse nähnyt tätä mitenkään erityisen raskaana tai vaikeana lukea, mutta voi olla että tämä "Oda Nobunaga hyökkää jne" -asetelma on jo sen verran tuttua kauraa minulle :'D Hahmojakin oli sopivasti että nimet jäi helposti mieleen. Minä tunnun melkein pitäväni enemmän Takahashin sarjoista joissa ihmisillä ja koirilla on läheisempi suhde. Jotenkin myös Benimarun kohtalo tuntui raaemmalta ihmisen tappaessa tämän.. Mutta siis kaiken kaikkiaan omalla kohdalla kiinnostus tätä sarjaa kohtaan vain kasvoi ^^
    Tuo pokkarin puuroutuminen oli kyllä harmillista, aiemmin olin nähnyt samaa yhden One Piece -pokkarin kanssa.

    VastaaPoista