maanantai 11. huhtikuuta 2016

Peltipäitä ja pallobokseja

Vaikka näyttäisikin ehkä siltä, että blogi on noin yleisesti hiljentynyt jonkin verran oman työni ohessa niin oma intoni keräilyä kohtaan, joka on kuitenkin yksi blogin merkittävistä aiheista, on yhä ennallaan eikä näytä minkäänlaisia hiipumisen merkkejä. En ehkä hypetä yhtä raivokkaasti pienemmistäkin uusista lisäyksistä kokoelmaan kuin harrastuksen aloittaessani, mutta tämä johtunee hyvin pitkälti siitä, että olen hyvin tyytyväinen nykyiseen kokoelmaani enkä tulisesti etsi enää jatkuvasti mitään uutta. Tykkään kylläkin yhä melko aktiivisesti käydä läpi huutokauppoja ja pysyä perässä mitä tuotteita on myynnissä, mutta niitä tarttuu mukaani huomattavasti entistä harvemmin. Sosiaalisen median yleistymiselläkin on osansa siinä, että pienistä hankinnoista on helpompaa tehdä pieni päivitys kokonaisen blogitekstin kirjoittamisen sijaan. Siksi olenkin nykyään kokenut mukavammaksi tavaksi esitellä uusia kokoelmaani eksyneitä yksilöitä, kun niitä on kertynyt mukavissa määrin kuukausien aikana. 


Yksi hankinnoistani on super suloinen pieni "kangasjuliste" (tai oikeammin kenties mikrokuituliina?), jossa on Weed ja Sakura. Olen aina tykännyt näiden pienien liinojen kuvituksen osalta tästä kaikista eniten, joten kun tälläinen sattui viimein kohdalle niin nappasin sen mukaan. Myytyäni pois aikaisemmin omistamani suuren GDW-ryhmäkuvalla varustetun liinan olen hieman harmitellut siitä luopumista, joten on mukavaa omistaa taas yksi liina. 



Peltiboksi, jonka hankkimista olen harkinnut jo vuosia, joten kun tälläinen tuli pitkästä aikaa myyntiin päätin napata sen mukaani. En ole hirveästi nähnyt tästä boksista kokonaisuutena kuvia, mutta olin yllättynyt, koska jotenkin minulla on aina ollut sellainen kuva, että tämä setti koostuisi irrallisesta peltikotelosta ja sisällä olisi joko irrallinen, muovinen DVD-kotelo tai kiinteä "läppä", jossa DVD on kiinni (kuten esimerkiksi monen DVD-levyn bokseissa). Tästä huolimatta pidän kovasti tämän DVD-boksin erilaisesta ja nostalgisesta ulkonäöstä ja kotelon materiaalista. Tosin uudelleen sisäkansissa toistuva Gin on hieman hämmentävän näköinen, kun kuva muuten on kokonaisuudessaan selkeästi animesta.


Muutamat menko-kortit, sekä kissani, joka ilmestyy aina mystisesti jostakin, kun yritän kuvata oheistuotteita. Tein pitkästä aikaa vaihtokauppoja tutun suomalaisen keräilijän kanssa ja vaihdoin muutamia mallikuvia näihin menko-kortteihin. Omistin aikaisemmin muutaman menko-kortin, mutta myin ne pois, joten oli mukavaa saada näitä taas hyppysiin. 

Innostuin itseasiassa selvittämään vähän enemmän näiden myötä itse menko-pelistä, koska minua kiinnosti kuuluisiko settiin jotain muutakin ja miten sitä ylipäätään pelataan. Kävi ilmi, että menko on vanha japanilainen peli, jota pelataan juurikin pelkästään tälläisillä paksuilla pahviläpysköillä. Tarkoituksena on saada vastustajan kortti kääntymään pöydällä tai lattialla ympäri heittämällä omaa korttia sitä kohti. Näissä korteissa on käytetty paljon erilaisia kuvia riippuen aikakaudesta, nykyään suosittuja ovat juurikin esimerkiksi erilaiset animesarjat. Keräilijöiden kesken liikkuvien GNG-korttien kuntokin vaihtelee, mikä voi johtua iästä, mutta myös siitä, että paljon kuluneita kortteja on oikeasti käytetty pelaamiseen. Käytetyt kortit ovat yleensä kulmista ja sivuilta hyvin kuluneita, jopa repaleisia, kun pahvin kerrokset alkavat antaa periksi.


En ole vähään aikaan hankkinutkaan GNG-figuureja lukuunottamatta harvinaisempia sinisiä figuureja, joten hopeinen iso Oliver oli mukava vaihtelun tuulahdus. Myytyäni pois alkuperäisessä pakkauksessaan olevan ison Oliverin, halusin tilalle jonkin toisen, koska omistin entuudestaan pelkästään valkoisen pienen Oliverin, jonka kuvioista ja yksityiskohdista on vaikeaa saada selkoa. Isolla ja pienellä Oliverilla ei muuten noin koon puolesta ole huomattavan suurta eroa, kuten pienen ja ison figuurin välillä yleensä.


Viimeisimpänä eikä todellakaan pienimpänä on iso Weed-pehmo, joka olikin uusin hankintani. Näitä on ollut nykyään aika aktiivisesti huutokaupoissa myynnissä, mutta koska pidän yhä melko tiukkaa linjaa sen kanssa, mitä haluan pehmosta maksaa, en ole käynyt apajilla ennen tätä kuin kertaalleen, jolloin hävisin huutokaupan. Tässä Weedossa oli toki hieman puutteita, mutta kuten yleensäkin, kelpuutan kyllä vähän puutteellisemmatkin yksilöt mielelläni kokoelmaani, kunhan ne eivät ihan rikki ole. Pehmosta puuttuu tosiaan lappu ja sen toisessa etutassussa on tahra, mutta kuvittelisin saavani sen kyllä puhtaaksi, jahka vain saan aikaiseksi hoitaa sen pois alta. Ottaen huomioon, että näistä pehmoista pyydetään hyväkuntoisena helposti 200€ alkaen jopa 500€, sain tämän edulliseen 120€ hintaan (+ postikulut), johon voi minun puolestani yksi tahrakin hyvin pehmoon kuulua.

2 kommenttia:

  1. Huvitti suuresti, että Hopeanuolen "lastenversion" DVD-boksin takakansitekstiin on jäänyt tietyt nimet muotoon "Akakabooto" ja "Daisuki", kuten videokasettien takakansiteksteissä :D No, onpahan tiettyä nostalgiaa, mutta luulisi, että ne nyt olisi kirjoitettu oikein :)

    Sun kissas taitaa olla oikein linssilude :) Oma kissani kääntää heti päätään, jos näkee, että sitä kuvataan, ellei peräti livahda karkuun :D

    VastaaPoista
  2. Arvaa naureskelinko niille itsekin. Akaka Bootto ja muut hurjat luolakarhut! Nyt oli sentään Japanin eikä Alaskan erämaat.

    Voi kyllä, sitä saa olla jatkuvasti tuuppimassa kyllä pois kuvista, jos yrittää oheistuotteita kuvata :'D Pokémon-pakettia kuvatessa oli ihan sama homma, yksi turjake makaa osittain tavaroiden päällä.

    VastaaPoista