tiistai 30. syyskuuta 2014

Mietteitä susiosasta

Törmäsin hiljattain Facebookissa mielenkiintoiseen keskusteluun siitä millaiseksi suomalaiset fanit ovat omalta osaltaan kokeneet Hopeanuoli-mangan susiosan. Kirjoitin aiheesta muutaman viestin jo tuohon keskusteluun, mutta se innosti minua siinä määrin, että halusin jakaa mietteitäni susiosasta myös täällä blogin puolella. Olisi myös hauskaa kuulla teidän mielipiteitänne!
________________________________________________


Susiosa on jollakin tavalla vieras ja outo, minun on vaikea mieltää sitä osaksi kokonaisuutta sen irtonaisuuden vuoksi. Olen foorumilta aikoinaan lukenut, että Takahashi oli alunperin suunnitellut sarjan loppumisen Akakabuton kukistumiseen, mutta kustantaja halusi sille jatkoa (kaipaisin myös tähän varmistuksen, missä hän on näin sanonut?). Susiosa ei siis näin ollen olisi ollut Takahashin alkuperäinen suunnitelma, jolla on varmasti oma vaikutuksensa siihen, miksi miellän monen muun tavoin susiosan enemmänkin lisätarinaksi. 

En sano, että susiosa olisi kuitenkaan äärettömän huono ja se olisi pitänyt kokonaan jättää turhana pois. Kyse on enemmänkin siitä, että siinä tapahtuu niin paljon, että se olisi ansainnut syvemmän perehtymisen ja ehkä jopa oman tarinansa. Susiosa on tiivistetty vaivaiseen viiteen pokkariin, jonka aikana tulee aivan tolkuton määrä uusia asioita, joita ei ehdi sisäistää. En vieläkään kykene omaksumaan kunnolla susiosan tapahtumia, saatika, että muistaisin kunnolla hahmojen nimiä tai kuka kuului mihinkin sakkiin. 



Susiosa on sekava ja nopeatempoinen eikä jotenkin tunnu istuvan hyvin harkitusti edenneen Akakabuto-osan jatkoksi. Moni on minun laillani tutustunut Hopeanuoleen animen kautta, josta jäi sellainen tunne, että Akakabuton kukistuminen oli se viimeinen määränpää, johon koko sarjan aikana on valmistauduttu. Yhdeksi ongelmaksi koituu myös se, että susiosaa ei pysty millään tavalla aavistamaan etukäteen vaan se tulee täysin tyhjästä. Sudet eivät vihjaa olemassa olostaan millään tavalla sarjan aikana ennenkuin ne vain putkahtavat jostakin. 


Osassa on kuitenkin paljon hyvääkin, joista haluaisinkin mainita heti ensimmäiseksi mielenkiintoiset hahmot, iskut ja juoni, joka ei vain yksinkertaisesti pääse oikeuksiinsa näin tiivistettynä tarinana. Sudet ovat siitä loistava valinta villikoirien uhaksi, että ne ovat hyvin lähellä samaa lajia toisin kuin aikaisemmin olleet karhut, mutta silti hyvin erilaisia. Susista huokuu mystinen voima ja ne näyttävät ylväiltä ja herättävät kunnioitusta - ne ovat koirien esi-isiä.

Lyhyen tarinan yhtenä ongelmana onkin varmaan se, että hahmoihin ei ehdi tutustua kunnolla. Niillä kaikilla tuntuu olevan rutkasti menneisyyttä, mutta tälläiset käydään läpi useimmiten vain nopeina flashbackeina. Aika lailla sama juttu on myös erilaisten iskujen kanssa, ainakin siitä päätellen, että Zetsu Tenrō Battōga on ainoa mikä on jäänyt näistä itselleni mieleen.

Oma suosikkini tästä osasta oli kuitenkin ehdottomasti loppu. Ei siis susiosan loppuminen vaan viimeinen kohtaus, jossa Gin ja muut käyvät jättämässä hyvästit Gohēlle. Tämä tuntui jotenkin paljon luonnollisemmalta ja liikuttavammalta lopetukselta kuin jos Takahashi olisi päättänyt sarjan pelkästään uuden vihollisen kukistumiseen. 

6 kommenttia:

  1. Suhtaudun susiosaan vähän ristiriitaisesti. Se ei mitenkään tunnu siltä Hopeanuolelta, johon penskana ihastuin ja juoni tuntuu enemmänkin fanficiltä kuin oikealta jatkumolta alkuperäiseen. Sudetkaan eivät näytä susilta, vaan jonkun roolipelihahmoilta. Kaiken järjen mukaan minun ei pitäisi pitää siitä, mutta kun se ottaa itsensä niin tajuttoman vakavasti! Höperöiltäkin tuntuvat tapahtumat saavat aivan uskomattomat mittasuhteet, kun Takahashi tykittää kuvituksilla täysilaidallisen ja hahmot puhuvat yleviä menneen ajan sanankääntein, eikä kukaan vahingossakaan murjaise vitsiä.

    En tiedä mikä siinä on, jotenkin se paatos vain imee mukaansa ja voin katsella kaikkia käsittämättömiä juonenkäänteitä sellaisella äidillisellä pitkämielisyydellä. Onhan se ihan höperö, mutta ainakin sillä menee lujaa! :'D

    VastaaPoista
  2. Susiosalla oli kyllä kiinnostavat puitteet ja komeat hahmot, mutta niihin ei syvennytty tarpeeksi. Se mikä susiosasta jäi eniten harmittamaan oli se, että koko osio on kuin ei olisi tapahtunutkaan. Susia ei näy missään eikä kukaan käytä noita oppimiaan kykyjä. Ainut muisto vain tuo Hakuroun jalkapuolisuus?

    VastaaPoista
  3. Itse pidän susiosasta tai no se on ihan jees sanotaanko näin.. Ne kohdat ovat mielenkiintoisia missä Gin tovereineen taistelee niitä toisia susia vastaan. Niillä oli jotkin hienot nimetkin, mutta nyt en muista.

    Tarina olisi myös ehkä toiminut jos siitä olisi tehty oma tarinansa ja annettu sen mennä omalla vauhdillaan eikä sellaista pikajunan vauhtia.
    Sudet ovat myös kyllä ihan hienon näköisiä, mutta joktut menevät vähän yli ymmäryksen.. Kuten se susi jolla ei ole nahkaa siinä yläleuan kohdassa ja vain luu näkyy..

    Hmm.. Siinä minun mietteitäni.. ^^'

    VastaaPoista
  4. Olenko erikoistapaus, vai miksi meikällä ei ole vaikeuksia muistaa hahmoja ja tapahtumia susi-osasta?

    "Olen foorumilta aikoinaan lukenut, että Takahashi oli alunperin suunnitellut sarjan loppumisen Akakabuton kukistumiseen, mutta kustantaja halusi sille jatkoa (kaipaisin myös tähän varmistuksen, missä hän on näin sanonut?)"
    Takahashi on antanut jossain yhteydessä (oliko se Anime- vai Japanpop-lehti, Meteor Gin vai joku muu, en muista) haastattelun, jossa hän myöntää tämän. Itseasiassa monikin asia Hopeanuolessa on toimittajien pyynnöstä lisätty, kuten puhuvat koirat sekä lopputaistelua Akakabutoa vastaan (Takahashi oli ajatellut lopettaa Hopeanuolen siihen, kun koirat syöksyvät taisteluun karhuja vastaan. Toimttajan pyynnöstä sarjaa kuitenkin jatkettiin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että animen ansiosta muistuu kaikki muu paljon helpommin mieleen. Itselläni on tosi vaikeaa hahmottaa susien osalta kuka oli kukakin ja mihin joukkoon kuuluu.

      Kiitos tuosta! Mietinkin jo, että olenko muistanut ihan omiani.

      Poista
    2. Nuo kaikki oli Meteor Ginissä kerrottuja. Puhuvat koirat tulivat silloin, kun GNG:n suosio oli huono, Akakabuton taistelu tuli ilmeisesti aika pienellä pyytämisellä, mutta susiosaan jatkaminen oli aika puhtaasti toimittajien takana.

      Poista