maanantai 2. toukokuuta 2016

Vanhojen fanien muistelua (haastattelu)

Blogini lukijat ovat toivoneet lisää haastatteluja ja viimeisimmässä Lukijoiden viikossa oli lisätoiveena, että keräilyvoittoisten haastattelujen ohella voisin tehdä haastattelua ihan vain faneudesta. Utelin sosiaalisen median puolella millaisesta aiheesta ihmiset olisivat kiinnostuneita lukemaan haastatteluja ja yhdeksi selkeäksi kohderyhmäksi tulivat vanhan sukupolven Ginga-fanit. Kiitokset kaikille haastatteluun osallistuneille!
_____________________________________

Vastaaja: Äffä / Hanna Mäkinen

1. Minkä ikäinen olet ja kuinka kauan olet ollut sarjan fani? Miten tutustuit Gingaan?
Täytän nyt 2016 kesällä 28. Ensi kerran näin Hopeanuolen 5-vuotiaana naapurin lasten luona ja tykästyin sarjaan jo tuolloin. Parin vuoden sisään VHS:t tulivat omaankin hyllyyn. Aktiivisesti olen pyörinyt esimerkiksi netin fanisivuilla jostain vuodesta 2000, mutta sitä ennen fanittanut omatoimisesti.
2. Onko Ginga menettänyt eeppisyytensä sarjan ollessa nykyään paljon tunnetumpi ja helpommin saatavilla myös suomeksi?
Mielestäni on nimenomaan aika eeppistä, että meillä on näin paljon kaikkea kivaa suomeksi. Asioita, joista ei aikoinaan olisi edes osannut haaveilla. Toki Ginga on ollut useamman vuoden niin kiinteä osa arkielämää, että se on omassa elämässäni vähän arkiintunut. Itse sarja ei kuitenkaan menetä eeppisyyttään koskaan!
3. Mitä olet jäänyt kaipaamaan ajoilta, jolloin Ginga oli vähemmän tunnettu?
En oikeastaan mitään. Se oli aika kurjaa, kun mangat olivat vain japaniksi ja suomiversiosta pois leikattuja kohtauksia näki vain huonolaatuisina koreankielisinä pätkinä jostain netin syövereistä. Haaveilin jo noina aikoina, että Hopeanuoli-mangaa voisi ostaa suomenkielisenä viidellä eurolla Ärrältä – välillä vaikeaa uskoa, että se on nykyisin täyttä todellisuutta!
Periaatteessa oli ihan jännää kuulla uusia faktoja, löytää uusia fanituotteita, jne., mutta itse nautin enemmän siitä, että ne ovat helposti ja kohtuuhintaan saatavilla kaikille, jotka Gingasta pitävät.
4. Miten Ginga-faniuteesi on suhtauduttu näin myöhemmin aikuisiällä?
Ihan kohtalaisen hyvin. Lähipiiriini kuuluu muutenkin esimerkiksi animeharrastajia ja figuurien keräily sun muu tuntuu olevan tämän päivän nuorten aikuisten keskuudessa varsin yleistä. (Auttaa myös, jossei välitä ottaa elämäänsä liian kapeakatseisia ja erilaisuutta ymmärtämättömiä ihmisiä. En jaksa kauheasti kiinnostua sellaisten ihmisten seurasta, joiden mielestä ”normaalius” on jonkinlainen tavoiteltava itseisarvo elämässä. Eläinpehmot ja Hopeanuoli-figuurit oman kodin hyllyssä pitävät tällaiset ikävät ääritavikset mukavasti etäällä yksityiselämästäni.)
Perhe suhtautuu enimmäkseen asiallisesti, joskin veli ja vanhemmat vähän vinoilevat toisinaan eläintarinaharrastuksestani. Otan sen huumorilla ja keskustelen asiallisesti, jos tähän liittyy jotain pahemman oloisia huolia, kuten jämähtäminen lapsuuteen. (Mm. tässä jonkun aikaa sitten pääsin selittämään, että Pokemon-figuurini ovat nätti sisustuselementti ja palanen omaa henkilöhistoriaani.)
5. Millaista negatiivista ja/tai positiivista palautetta olet saanut faniudestasi, joka on jäänyt erityisesti mieleen?
Sellaiset humoristiset heitot, kuten ”Ash Kethum ampuu karhuja jousipyssyllä” (serkkuni nähdessään Hopeanuoli-ykköskasetin kannen) ja ”Miks tolla koiralla on tissit?” (rakas veljeni taaperoikäisenä, kun luin Weed-mangaa autossa). Isäni jaksaa myös aina heittää jokaisesta conista, että ”siellä te taas hillutte hännät persuksissa” ja ”elätte Aku Ankan maailmassa” (ööö... lol?)
Tässä hiljan törmäsin eräissä häissä joskus kerran aiemminkin tapaamaani mieheni kaveriin, joka kysyi ”etkös sä ollut se Hopeanuoli-tyyppi?” tai jotain vastaavaa. Onhan se kiva, että jää ihmisten mieliin. :D
Ehkä vähän ikävämpiä kommentteja on tullut kuultua joiltain turreilta (suurin osa suhtautunut kyllä ihan mukavasti), joita jostain ihmeen syystä närkästyttää Ginga-fanien läsnäolo kyseisessä fandomissa, Ginga-hahmoja esittävät fursuitit tai esim. Ginga-juttujen postaaminen turrien Facebook-ryhmiin. En tiedä, minusta kaikkien eläintarinoiden ystävät bronyista Ginga-faneihin ovat tasapuolisesti tervetulleita pörröjen joukkoon. Noin ylipäätään tuommoiset syrjivät asenteet fandomissa kuin fandomissa (tai elämässä yleensä) joutavat mielestäni roskakoppaan. Kaikki ihmiset eivät pysty olemaan parhaita kavereita, mutta yhteisten kivojen asioiden äärellä voisi ainakin yrittää kohdella muita mukavasti ja koittaa tulla toimeen. Kyseessä on kuitenkin kiva vapaa-ajan harrastus. Eikä minkään asian elämässä - ei edes työnteon! - tarvitse olla mitenkään ryppyotsaista. Pyrin ainakin itse omalla toiminnallani edistämään, että jokainen kokee itsensä tervetulleeksi ja viihtyy.
6. Koska Hopeanuoli on monille vanhemmille faneille se "aito ja alkuperäinen", mitä mieltä olet Takahashin uudemmista sarjoista ja nykyisestä piirtotyylistä verrattuna 80-luvun piirtotyyliin?
Uudistuminen on mukava asia, joskaan Takahashin piirtotyylin kehittyminen ei ole aina mitään yksinomaan silmää miellyttävää. Susiosan ja nykyisen Takahashin lempiteokseni Gamun tienoilla sensein piirtotyyli taisi olla parhaimmillaan. Weedissä olen pitänyt siitä, että pohditaan moraalisia kysymyksiä ja oikeita toimintatapoja, eikä vain mätetä aivottomasti pahiksia turpaan, kuten GNG:ssä. Orionista ja Last Warsista odotan suomijulkaisuja, enkä ole kovin paljoa perehtynyt. Orion vaikuttaa vähän oudolta ja sekavalta saagalta, mutta niin vaikuttivat susiosa ja Weedkin aikanaan. Ehkä se selkenee suomijulkaisun myötä. Last Warsissa ovat kiinnostavasti vastakkain Hopeanuolen ja Akakabuton pojat, mikä on aika hyvä päätösosa saagalle. Odottelen myös mielenkiinnolla, tuleeko tässä kyseeseen jotain moraalisempaa lopputulosta kuin ”tapetaan pahikset”, kun sarjassa on tuotu karhujenkin näkökulmaa esiin ja eräs hahmo periaatteessa mahdollistaisi karhujen ja koirien välisen kommunikaation.
Vanhasta GNG:stä kaipaan susia ja 7:ää unohduksiin jäänyttä Battoogaa. Olisi ollut siistiä nähdä susien jälkeläisiä tekniikoineen jatko-osissa. Olen myös pettynyt siitä, että pisimmän saagan pääpahiksena oli Hougen, kun niin paljon eeppisempiäkin mahdollisuuksia olisi ollut Akakabuton suuria tassunjälkiä täyttämään. Esimerkiksi Gaia tai Kaibutsu miellyttivät päävastuksina itseäni paljon enemmän. Nyt olen kovasti mieltynyt hybridikarhuihin. Tosi mielenkiintoisia pahiksia ja paremmin taustoitettuja kuin randomi jättimäinen Akakabuto maassa, jossa ei pitäisi kovin isoja karhuja normaalisti elellä.
7. Millaisia huhuja muistat ajoilta, jolloin Gingasta ei ollut vielä yhtä paljon tietoa saatavilla? Mihin huhuihin lankesit uskomaan itsekin?
Ben ja Moss veljeksinä oli ainakin yksi sitkeimmistä huhuista, josta kerrottiin ihan katu-uskottavillakin Ginga-sivustoilla ja pidin sitä itsekin mahdollisena. Tätä oli perusteltu mm. hahmojen samanlaisilla silmien läiskillä, että ne olisi lisätty animeen vinkiksi.
Sitten oli nämä suomianimen aiheuttamat harhaluulot mm. Hyeenan ja Smithin sukupuolesta (en itse kyllä luullut kumpaakaan ikinä nartuksi), Rikin vanhojen haavojen aukeamisesta ja että Gohee olisi oikeasti Daisuken isoisä (tähän uskoin vuosia).
Hopeanuoli-mangasta joku suomensi päähenkilömme veljien ääntelykuplat ja pitkään todella luultiin, että pentujen nimet ovat Hiyan ja Giyan. Tämä oli eri fanisivuilla niin vakuuttavasti selitetty, että pidin tätä itsekin totena.
8. Miten reagoit alkuperäiseen leikkaamattomaan GNG-animeen nähdessäsi sen ensimmäistä kertaa? Milloin ja miten sait ylipäätään tietää leikkaamattomasta versiosta?
Olin jo tuota ennen aktiivinen netissä ja mm. osallistuin adressiin, jossa leikkaamatonta toivottiin DVD:lle. Muistan iäti päivän, jolloin se julkaistiin. Menin yksinäni jonottamaan Helsingissä tuolloin olleen asematunnelin Anttilan luo ennen koulupäivän alkua ja sain ostettua boksin ensimmäisenä. (Muita jonottajia ei ollut. Olin vain Harry Potter -fanitukseni puolelta tottunut jonotusilmiöön.) Äitini oli kauhean vihainen, kun olin (omilla rahoillani) ostanut 80 euron DVD-boksin ilman lupaa ja kielsi minua katsomasta sitä. Katsoin ne maratonina, kun äiti ei ollut kotona. Se oli hyvin eeppistä. Muistan mm. itkeneeni, kun Akatora kuoli. Sittemmin näitä on tullut katsottua säännöllisesti läpi. Viimeksi uutena vuotena Hopsu-fanien mökkimiitissä Syötteellä, jossa oli aina aamuisin Gingat pyörimässä aamupalalla.
9. Miten paljon tietoa oli sarjan oheistuotteista fanituksesi alkuaikoina?
(Lisäkysymys keräilijöille: Kuinka yleistä keräily oli ja miten helppo tuotteita oli löytää?)

VHS-kasettien aikakaudella Hopeanuoleen liittyvistä oheistuotteista ei tiedetty yhtään mitään. Se oli jo uutta tietoa, että sarja on tehty Japanissa ja perustuu sarjakuvaan. Muistan, kun japanilaiset Hopeanuoli-mangat olivat kallis oheistuote (omasta ensimmäisestäni maksoin n. 50€ ja niitä myytiin paljon kalliimmallakin). Vasta paljon myöhemmin kuulin, että sarjasta on mm. figuureja. Niiden hankinta oli kuitenkin hyvin vaikeaa, ennen kuin Bemmu avasi kauppansa, jota ovat sitten seuranneet muut yritykset.
Oikeastaan vasta noita aikoja tutustuin ensimmäisiin keräilyä Ginga-harrastaviin fanimiittien myötä. Oma keräilyni taisi alkaa, kun löysin ihan randomisti Weed-mangan englantikäännökset Tennispalatsissa olleesta Kukunor-liikkeestä ja ostin ne luullen niitä Hopeanuoli-mangoiksi. Tuohon aikaan en ollut vielä kuullutkaan koko Weedistä.
10. Millaisia eroja olet huomannut uuden ja vanhan sukupolven faneissa ja fanituksessa yleisesti?
Ihmiset ovat yksilöitä ja eri ikäisinä erilaisia, olipa aikakausi mikä hyvänsä. En osaa tehdä selvää rajanvetoa ikäpolvien välille Ginga-fanituksessa. Ginga-faneja kun on kaikenikäisiä, on vähän paha edes sanoa, missä kohtaa tuo sukupolvi vaihtuu vai onko meillä jo useampi sukupolvi? VHS-ajan vanhat guppet (joiden nuoremman pään kastiin kuulun itse), GNG-DVD -aikana tullut nyt about 25v kieppeillä oleva sukupolvi, alle ja yli parikymppisten Weed-aikana remmiin tullut sukupolvi ja ihan nuorimmaisena ns. Orion-sukupolvi? Varmaan kohta rupeaa olemaan myös nuorempia faneja, jotka ovat löytäneet sarjan vasta nyt Last Warsin aikakaudella? Mikä noista sitten on uutta ja mikä vanhaa, en tiedä, onko sillä loppupeleissä väliä... Tokihan tämä jorina VHS-kaseteista alkaa olla aikalailla meidän vanhusten höpinää meiningillä ”jonnet ei muista”... ;D
Minulla on ilo tuntea tosi monenikäisiä Ginga-faneja päälle kolmikymppisistä peruskouluikäisiin. Ne Ginga-nuoret, joita itse tunnen ja olen esim. coneissa tavannut, ovat todella fiksun oloista porukkaa ja hyviä tyyppejä. Ehkä, jos katson 10 vuotta taaksepäin, vastaavan ikäisten Ginga-fanien käytös internetin ihmeellisessä maailmassa taisi olla paljon lapsellisempaa ja esimerkiksi nettihäiriköintiä ilmeni paljon enemmän kuin nykyään. Toki olin tuohon aikaan teini itsekin ja paljon tiukkapipoisempi kuin nykyään. Moni muukin sen ajan ”rellestäjistä” on nykyään aikuistunut ja viisastunut, moni edelleen mukana faniyhteisössä.
Pidän tosi iloisena ja myös tärkeänä asiana faniyhteisön olemassaolon ja jatkuvuuden kannalta, että nuoremmat polvet ovat löytäneet Gingan. Hopeanuoli-yhdistystäkin ajatellen on tärkeää, että saadaan eri-ikäisiä faneja mukaan niin nuoremmat voivat sitten ottaa vastuulleen yhdistyksen jatkuvuuden meidän vanhusten väsähtäessä. Ja sama koskee toki koko fanikuntaa, foorumeita, yms. Ilman aktiivista fanikuntaa saisimme tuskin nauttia sarjan suomijulkaisuista.
Foorumit lienevät yksi melko selkeä kahtiajakaja. Nykyään Ginga-yhteisön internetpuoli on melkolailla Facebook-painotteista ja foorumit ovat kovasti hiljentyneet 2000-luvun alkupuolen ajoista. Toisaalta fanitus on siirtynyt myös oikean elämän puolelle coneihin ja miitteihin. Kenties nuoremman polven ei tarvitse samalla tapaa piilotella fanitustaan kuin ennen vanhaan, koska Ginga ja muu anime ovat nykyään niin yleinen juttu. Ennen animebuumia taidettiin pitää hieman nolona fanittaa ”jotain piirrettyjä”, joskaan en ole itse jaksanut ikinä piitata semmoisten ahdasmielisten ihmisten mielipiteistä kovinkaan paljoa... Jossain välissä Hopeanuoli-fanitus taisi suorastaan olla muun animebuumin ohessa osa jonkinlaista muoti-ilmiötä, mutta sekin lienee jo vähän hiipunut kulta-ajoistaan...
Joskus mietin, että ovatko Hopeanuolen suomijulkaisu ja oheistuotteiden helppo saatavuus nuoremmille faneille itsestäänselvyys. Me vanhat guppet muistamme tuon fandomin pula-ajan, jolloin mangapokkarista sai pulittaa parhaimmillaan 100 euroa ja kauempaakin, jolloin sarjan saanti DVD:lle oli pelkkä haave. En tiedä, saako tämä sitten jotkut vanhemmat fanit arvostamaan tätä nykyistä runsaudenpulaa eri tavalla kuin nuoremmat siihen tottuneet? Ainakaan ole huomannut sitä asenteissa tai puheissa.. Samaan tapaan vanhatkin fanit tuntuisivat oppineen pitämään Ginga-tuotteiden saatavuutta itsestäänselvänä asiana ja osaavat olla vaativia siinä kuin nuoremmatkin fanit. Itse pidän tätä tarjonnan jatkuvaa paranemista myönteisenä asiana. Kenties pian voi normikauppaan kävellä ostamaan muitakin Ginga-tuotteita kuin Weed-pokkarin?
_____________________________________

Vastaaja: Thesuskuli

1. Minkä ikäinen olet ja kuinka kauan olet ollut sarjan fani? Miten tutustuit Gingaan?
Olen 21 vuotias ja olen ollut ginga fani jo ainakin 13vuoden ajan.
Näin leikatun hopeanuoli version ensikerran joskus 5vuotiaana mutta 7vuotiaana kaverini lainasi mul hopenauoli 4VHS kasetin ja katsottuani sen piti kirjastosta lainata loput ja katsoa ne uudestaan, siitä fanitukseni lähti liikkeelle hiljakseltaan.
Muutama vuosi myöhemmin ollessani 10vuotias toinen kaverini lainasi leikkaamattoman hopeanuoli boksin ja tietysti oli pakko kattoo.
Lopulta oli pakko ostaa itsellenikin tuo kyseinen boksi vaikka maksoikin silloin 50e.
Pian tuli Weed DVD boksi ja sekin piti ostaa.
Lopulta löysin gingapedian jossa oli aina pakko käydä lukeen spoilereita jonka ansiosta tutustuin ihmeelliseen mangan maailmaan.
2. Onko Ginga menettänyt eeppisyytensä sarjan ollessa nykyään paljon tunnetumpi ja helpommin saatavilla myös suomeksi?
Itseni kohdalla eipä oikeastaan, kivahan se aikoinaan oli kun gingaa alkoi saada täältä suomestakin helpommin, vaikkakin olihan se iso haaste saada gingaa ennen kun ei ulkomailta uskaltanut tilailla.
3. Mitä olet jäänyt kaipaamaan ajoilta, jolloin Ginga oli vähemmän tunnettu?
Jäin kipaamaan sitä kun ei vielä ollut mangaa suomeksi ja välillä netist löysi kuvia joistain ohistuotteista ja oli jo niistä ihan täpinöissäni, samoin kun gingapediaan tuli uusia spoilereita niin tunsin rintani räjähtävän siitä jännityksestä mitä tulee tapahtumaan, nykyään kaikkee löytää niin helpost ettei mikään oikeen yllätä. oheistuotteitakin saa helpommin kuin ennen mutta hinta onkin se toinen asia.
4. Miten Ginga-faniuteesi on suhtauduttu näin myöhemmin aikuisiällä?
Ihan hyvin, mitä nyt sukulaiset eivät ymmärrä ja pitävät mua täysin outona, no se on heidän ongelmansa, ei minun.
Jos tykkää ja fanittaa jotain niin kaikki ilo on otettava irti aina kun mahdollista.
5. Millaista negatiivista ja/tai positiivista palautetta olet saanut faniudestasi, joka on jäänyt erityisesti mieleen?
Peruskoulussa ollessani 4-9 luokilla, mua ei arvostettu kun piirtelin ja fanitin gingaa, kukaan ei ymmärtänyt, eikä minulla ollut ystäviäkään. Sanottiin vaan et sä mitää piirtää osaa, hopeanuoli on vammasille yms. Se ei kuitenkaan lannistanut mua.
Kaiken sen kurjuuden keskellä ginga oli ainut lohtuni, ginga antoi mulle voimaa jaksaa eteepäin sillä halusin myös tietää et miten se tulee jatkumaan.
Monet ovat kehuneet miten olen tämän vaikean ajan aikana päässyt eteenpäin gingan ansiosta, enkä ole katunut päivääkään fanittaesani gingaa.
Fanitukseni myötä olen saanut hyviä ystäviä hopeanuoli yhdistyksestä ja siellä on monia jotka arvostavat minua omana itsenäni sekä työni jälkeä mitä olen tehnyt ja olen iloinen että minut otettiin mukaan myös gingaconin coniteaan.
6. Koska Hopeanuoli on monille vanhemmille faneille se "aito ja alkuperäinen", mitä mieltä olet Takahashin uudemmista sarjoista ja nykyisestä piirtotyylistä verrattuna 80-luvun piirtotyyliin?
Piirtotyylin kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata vuosien varrella.
Weedin alkuaikoina se oli vähä oudon oloinen mutta orionin ja last warsin aikana parantunut oman silmääni mieluiseksi 80-luvun tyylin lisäks.
Hopeanuolta oli kivempi lukea sillä siinä oli luonnetta, weed taas oli vähän niinku väkisin väännetty, juoni vain kiertää kehää.
Last warsissa taas on uutta tulta, sekä aina tulee yllättävii käänteit mm.Bobin että Shionin tapaus.
7. Millaisia huhuja muistat ajoilta, jolloin Gingasta ei ollut vielä yhtä paljon tietoa saatavilla? Mihin huhuihin lankesit uskomaan itsekin?
Uskoin aikoinaan lähes kaikkeen mitä vastaan sattui tulla, vaikka osa niistä ei loppujen lopuksi ollutkaat totta.
Weed animestakaan en aluksi ollut varma enkä kaikista oheistuotteistakaan mutta näiden varmistuminen paransi haluani tietää ja urkkia lisää tietoa kaikkialta. Tänäpäivänä tiedän yhtä sun toista kun aioinaan tuli selviteltyy ja yhdistettynä nykypäivän uusimpiin tietoihin ni mikään ei enää yllätä
8. Miten reagoit alkuperäiseen leikkaamattomaan GNG-animeen nähdessäsi sen ensimmäistä kertaa? Milloin ja miten sait ylipäätään tietää leikkaamattomasta versiosta?
Kaveri kertoi ja lainasi mul ollessani 10v, eli n.11vuot sitte.
Katsoessani pelkäsin eniten Akaabutoa ja tiettyjä taustamusiikeja sekä harppuunaselkä karhua ja lopputaistelua.
Mutta eipä noi enää pelota lainkaan.
9. Miten paljon tietoa oli sarjan oheistuotteista fanituksesi alkuaikoina? (Lisäkysymys keräilijöille: Kuinka yleistä keräily oli ja miten helppo tuotteita oli löytää?)
Alkuaioina oheistuotteista ei löytynyt tai ollut paljonaan tietoa, harvoin tuli vastaan.
Vuosien varrella tietoa alkoi tulla pikkuhiljaa vastaan ja nykyään löytää tietoa kaikesta.
Keräily oli todella vaikeaa kun tuotteita ei ollut suomessa paljonaan saatavilla ja nekin mitä oli, niin hinnatkin saattoi olla aika suolaisia.
Toisin sanoen ne joilla oli varaa niin ostamien oli semi helppoa. Ulkomailta tilaaminen olikin liian iso haasteitselleni että tyydyin ostamaan vain suomesta.
Nykyään osan tuotteiden hinnat on laskenu roimasti mutta joidenkin tuotteiden mm.vanhimpien, harvinaisimpien, vaikeasti saatavien sekä halutuimpien hinnat on nousussa.
10. Millaisia eroja olet huomannut uuden ja vanhan sukupolven faneissa ja fanituksessa yleisesti?
Olen huomannut että uusi sukupolvi ostaa kaikkea jos halvalla saavat sekä piirtävät paljon ginga hahmoja, monet piirtävät suoraan mallista, osa piirtää alkuperäsen kuvan päälle, osa piirtää paperille läpi.
Uusi sukupolvi ei edes tiedä kaikkia ginga saagoja saati muita takahashin tuotantoa vielä mm. shiroi senshi yamato, lassie, byakuren no fang, orion ja last wars on semmoisia että monet ei tiedä mitä ne on.
Eikä kaikki välttämättä edes kohtele tuotteitaan kuin kukkaa kämmenellä niin kuin vanhempi sukupolvi jotka osaavat arvostaa tuotteidensa rahallista arvoa sekä joillakin on myös tunnearvoa.
Vanha sukupolvi on enimmäkseen kiintynyt 80-luvun hopanuoleen ja vain sen oheistuotteisiin kun taas osa kerää kaikkea mahdollista maitopullonkorkeista ja pehmoihin hinnasta välittämättä, toki monet katsoo sitä hintaakin et ostaako tolla kun on myyty tolla ja tolla hinnal.
Monet uudesta polvesta eivät ole edes perehtyneen oheistuotteiden hintoihin vaan olettavat et ne on halpoja, mutta monet ovat myös pettyneet kun hinnat on korkeita eikä ole varaa ostaa. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin nuoriin, on niitä nuoria joilla on varttuneempien fanien tietoja taustalla ja ymmärtävät tuotteiden rahallisen arvon.
Fanitus näkyy myös tapahtumissa uuden ja vanhan sukupolven välil erilailla. Uusi polvi on vähän hajanaisempaa eivätkä oikein tiedä mitä tehdä kun törmäävät meihin vanhempiin konkareihin. Vanhemmas polves on tyyliin kaikki tuntee kaikki, ei ny ihan kaikkii mut suurin osa ni me toimitaan esimerkkeinä uudelle polvelle.
_____________________________________

Vastaaja: Jenni


1. Minkä ikäinen olet ja kuinka kauan olet ollut sarjan fani? Miten tutustuit Gingaan?
Olen 28v, Ginga- fanina olen ollut 24 vuotta. Ensikosketukseni sarjaan tapahtui perhepäivähoidossa. Eräs ystäväni oli tuonut hoitoon mukanaan Hopeanuoli 2 VHS- kasetin, jota saimme katsoa porukalla. Pieni  4v tyttö ihastui oitis tarinaan koirista jotka taistelevat oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta. Tuosta hetkestä eteenpäin rakkauteni kyseistä animea kohtaan on vain vahvistunut vuosien myötä.
2. Onko Ginga menettänyt eeppisyytensä sarjan ollessa nykyään paljon tunnetumpi ja helpommin saatavilla myös suomeksi?
Ginga ei ole missään vaiheessa menettänyt loistokkuuttaan, päin vastoin. On sydäntä lämmittävää nähdä niin nuorten kuin vanhojenkin intoilevan sarjasta joka vei omankin sydämeni jo vuosikymmeniä sitten. Lisäksi oheistuotteiden parempi saatavuus on mahdollistanut oman keräilyharrastukseni aloittamisen, aiemmin oheis- ja fanituotteiden löytäminen oli lähestulkoon mahdotonta.
Mangan suomentaminen oli oikea jymyjuttu, sillä mikä voisi olla mahtavampaa kuin pystyä lukemaan rakastamaansa mangaa omalla äidinkielellä, varsinkin kun Japani ei ainakaan allekirjoittaneelta luonnistu.
3. Mitä olet jäänyt kaipaamaan ajoilta, jolloin Ginga oli vähemmän tunnettu?
Ehkä sitä, että ennen muihin sarjan faneihin törmääminen oli melko harvinaista.  Toisen fanin kohtaaminen oli monin verroin upeampaa, sillä vaikka moni oli kyllä joko kuullut animesta tai vähintään nähnyt sen, harva sai sarjasta samalla tavalla ”kiksejä” kuten itse sain. Varsinaisia faniksi tunnustautuvia en ainakaan omassa lapsuudessani usein tavannut.
4. Miten Ginga-faniuteesi on suhtauduttu näin myöhemmin aikuisiällä?
Jotkut kiusoittelevat siteeraamalla jo klassikoksi muodostunutta youtube- pätkää (Hopeanuoli-Perkele), mutta naureskelen mukana koska pätkä on minunkin mielestäni hauska. :D Selässä oleva tatuointini on loistava keskustelunaloittaja, sillä se paljastaa faniuden ilman sanomistakin. Negatiivista suhtautumista en ole osakseni saanut, sillä jos joku jaksaa jotain kommentoida se on yleensä luokkaa ”ihan mielettömän hieno tatuointi, hopeanuoli on paras!”. :D Eikä minua haittaa vaikka joku minua nolona pitäisikin, sillä sarja on ollut elämässäni kauemmin kuin jaksan muistaa, sitä tosiasiaa ei mikään voi pyyhkiä pois tai himmentää.
5. Millaista negatiivista ja/tai positiivista palautetta olet saanut faniudestasi, joka on jäänyt erityisesti mieleen?
Selkätatuoinnistani olen saanut paljon positiivista ja mieleenpainuvaa palautetta. Hienointa mitä minulle on koskaan sanottu, on ”Vau, melkoista omistautumista sarjaa kohtaan, arvostan!”. 
6. Koska Hopeanuoli on monille vanhemmille faneille se "aito ja alkuperäinen", mitä mieltä olet Takahashin uudemmista sarjoista ja nykyisestä piirtotyylistä verrattuna 80-luvun piirtotyyliin?
Weed on piirtotyyliltään hyvää ja tarinakin mangan alkupuolen osalta uutta ja raikasta, mutta tarina alkaa polkemaan paikallaan ja toistamaan itseään melko nopeasti. Animesta minulla ei ole juurikaan mitään hyvää sanottavaa, animointi on parhaimmillaankin kamalaa kuraa. En pysty vieläkään käsittämään miten lähes 30v sitten käsin piirtämällä on saatu parempaa jälkeä aikaan kuin nykyisin tietokoneanimaatiolla. Toki Ginissäkin on omat ongelmansa koirien anatomian suhteen, mutta Weedin kohdalla tuntuu siltä että kourallinen sokeita ja kädettömiä apinoitakin olisi osannut tehdä koirien anatomian ja liikkeet paremmin. Orioniin en ole vielä päässyt tutustumaan joten siitä en pysty mielipidettä muodostamaan
7. Millaisia huhuja muistat ajoilta, jolloin Gingasta ei ollut vielä yhtä paljon tietoa saatavilla? Mihin huhuihin lankesit uskomaan itsekin?
En muista kuulleeni varsinaisia huhuja liittyen Gingaan, muutoin kuin leikattujen VHS- versioiden osalta. Liikkui paljon spekulaatioita liittyen Rikin kuolemaan, siitä miten täysissä hengen ja ruumiin voimissa oleva Riki makaakin hetkeä myöhemmin maassa, yltäpäältä veressä ja kuolemaisillaan. Uskoin (paremman vaihtoehdon puutteessa) isompien lasten spekulaatiot siitä, että Rikin vanhat haavat vain ykskaks aukesivat kaikki yhdellä kertaa. Totuuden paljastuttua Rikin kohtalo oli vieläkin surullisempi.
8. Miten reagoit alkuperäiseen leikkaamattomaan GNG-animeen nähdessäsi sen ensimmäistä kertaa? Milloin ja miten sait ylipäätään tietää leikkaamattomasta versiosta?
Kuulin leikkaamattoman version mahdollisesta ilmestymisestä ensimmäisen kerran ystävältäni. Meillä ei tuolloin ollut kotona konetta, saatikka Internetiä, joten kaiken informaation saaminen oli muiden fanien varassa. Hankin leikkaamattoman version samana päivänä kun se ilmestyi kauppoihin. Silloin sitä oli uskomattoman vaikea löytää mistään.
Olin hirvittävän innoissani saadessani vihdoin vastauksen moniin vuosikausia askarruttaneisiin kysymyksiin, mitä oikeasti tapahtui niissä kohdissa jotka oltiin leikattu pois? Vihdoin niihin saatiin vastaus. Olin viikkotolkulla kikseissä leikkaamattoman version näkemisestä, mainostin sitä ihan kaikille. :D
9. Miten paljon tietoa oli sarjan oheistuotteista fanituksesi alkuaikoina? (Lisäkysymys keräilijöille: Kuinka yleistä keräily oli ja miten helppo tuotteita oli löytää?)
Melko olemattomasti. Kasvoin melkoisessa informaatio- pimennossa, sillä tietokonetta  ja Internetiä meillä ei ollut kuin vasta 2000- luvun alussa. Samaisesta syystä oheistuotteiden keräilyn aloitin vasta n. 7 vuotta sitten.
10. Millaisia eroja olet huomannut uuden ja vanhan sukupolven faneissa ja fanituksessa yleisesti?
Vanhan sukupolven fanit suosivat lähes poikkeuksetta GNG- sarjaa ja sen hahmoja, uudemmat fanit GDW- sarjaa ja sen hahmoja. Se on tietenkin täysin ymmärrettävää; se sarja minkä parissa on itse kasvanut on aina se tärkein ja parhain.
Fanituksessa itsessään suurin ero on ehkä siinä, että uuden sukupolven faneille kaikki mahdollinen tieto hahmoista, tarinoista, sivutarinoista jne. on ollut saatavilla aina. Sama koskee myös oheistuotteita ja mangoja. Kaikki on helposti saatavilla ja tekee nykypäivän fanittamisesta ja oheistuotteiden saatavuudesta, voisiko sanoa ”helpompaa”. Esimerkkinä käytän itseäni. Minua sykähdyttää vieläkin nähdä vanhoja Hopeanuoli- kasetteja myytävänä jossain. Muistan vieläkin sen ajan kun niidenkin hankkiminen oli hankalaa. :D
Fanikunnan ja sarjan tunnettuuden kasvaminen on hieno asia, yhä useampi on löytänyt Hopeanuolen ja saanut kokea sen saman ainutlaatuisen tunteen kuin minäkin monta vuotta aikaisemmin. Sarjalla ei voi koskaan olla liikaa faneja. J
_____________________________________

Vastaaja: Tuomas


1. Minkä ikäinen olet ja kuinka kauan olet ollut sarjan fani? Miten tutustuit Gingaan?
26-vuotias mies, fanittanut ensimmäiseltä luokalta lähtien. Silloinen luokkakaveri kutsui katsomaan ”piirrettyä jossa on karhuja”. Karhuihin keskittyvä myyntipuhe oli mainio valinta, sillä olen aina ollut kiinnostunut kyseisitä, hienoista eläimistä.
2. Onko Ginga menettänyt eeppisyytensä sarjan ollessa nykyään paljon tunnetumpi ja helpommin saatavilla myös suomeksi?
Uskon ettei Gingan eeppisyys ei katoa mihinkään meillä, joille sillä on vahva nostalgia-arvo. On toki mahdollista että nuoremmat sukupolvet eivät pääse kokemaan sen eeppisyyttä aivan samassa mitassa materiaalin helpon saatavuuden vuoksi. Tämä siis ihan mututuntumalla spekuloituna, olen mielelläni väärässä.
3. Mitä olet jäänyt kaipaamaan ajoilta, jolloin Ginga oli vähemmän tunnettu?
Kyllähän siinä tietysti oma hohtonsa oli, että kyseessä oli vähän pienempien piirien juttu ja aiheesta tietoa kaivaakseen joutui näkemään vähän vaivaa. Toisaalta koko ikäluokkani tuntuu edes joskus nähneen niitä legendaarisia suomi-dubbeja, joten ainakin omassa viiteryhmässäni se oli hyvin tunnettu.
4. Miten Ginga-faniuteesi on suhtauduttu näin myöhemmin aikuisiällä?
Mainitsemani nostalgia-arvon alleviivaus tulee yleensä ensimmäisenä vastaan. Kaiken kaikkiaan suhtautuminen on yleensä positiivista. Jotkut saattavat ihmetellä että ”miten sää vieläkin jaksat innostua”, mutta ihan positiivisella pohjavireellä naljailua sekin on.
5. Millaista negatiivista ja/tai positiivista palautetta olet saanut faniudestasi, joka on jäänyt erityisesti mieleen?
Vuosien varrella on ollut hienoa huomata, kuinka lähes tuntemattomien ihmisten välille voi syntyä linkki yhteisen fanituksen kohteen kautta. Pieni huomio Gingaan liittyvästä sivulauseesta voi toimia laukaisutekijänä elinikäiselle ystävyydelle. Negatiivista palautetta en muista kohdanneeni – tai sitten minua ei vain ole kiinnostanut.
6. Koska Hopeanuoli on monille vanhemmille faneille se "aito ja alkuperäinen", mitä mieltä olet Takahashin uudemmista sarjoista ja nykyisestä piirtotyylistä verrattuna 80-luvun piirtotyyliin?
Olen Ginga-fanina sikäli vähän rajoittunut, etten ainakaan toistaiseksi ole ihan loputtomasti perustanut jatko-osista ja kosketuspinta niihin on jäänyt Hopeanuolta ohuemmaksi. Tämän vuoksi minulla on aika vähän annettavaa Ginga-fanituksesta keskustelemiseen muun kuin Ginga Nagareboshi Ginin osalta.
Uudemmissa sarjoissa esiintyy kyllä hienoja hahmoja ja aikoinaan olin kovinkin innoissani tarinan jatkamisesta. Vanhojen suosikkihahmojen kuoliaaksi kiduttaminen (esim. John) kuitenkin on ollut vähän vaikea pala nieltäväksi, vaikka kun Hopeanuolen bushido-hengessä mennään, niin vanhojen hahmojen poistuminen taistelun kautta on myös positiivinen asia. Samoin oli esimerkiksi hieman tympeää seurata, miten tanskandoggi piskilaumoineen kyykyttää porukkaa, joka pisti aikoinaan karhuja nöyräksi. Ymmärrän kyllä tavallaan esimerkiksi monien kannattamaa näkemystä Hougenista sarjojen parhaana pahiksena, mutta kyllä vanhassa kunnon Akakabutossa oli kauhuelementtiä hieman toisella tapaa. Uudemmilla osilla on ansionsa, mutta ainakaan vielä en ole löytänyt uskottavaa haastajaa aidolle ja alkuperäiselle. Ehkä sitä joskus vielä innostuu syvemmin. The Last Wars voisi kyllä olla tsekkaamisen arvoinen, siinä kun ilmeisesti palataan juurille aika vahvasti.
Weedista tehty anime oli sen verran huonosti toteutettu verrattuna Hopeanuoleen, että hivenen pelottaa uusien animesovitusten osalta. Jälleen kerran toivon olevani väärässä!
7. Millaisia huhuja muistat ajoilta, jolloin Gingasta ei ollut vielä yhtä paljon tietoa saatavilla? Mihin huhuihin lankesit uskomaan itsekin?
Näitä olisi paljon kun muistelisi tarkkaan… Varsinkin ne suomi-dubit kun jättivät naurettavan paljon kysymyksiä auki. Muistan meidän kaveriporukalla kehitelleen erilaisia teorioita eri hahmojen kohtaloista. Rikin kuolema esimerkiksi johtui siitä että Akakabuto kaatui kuollessaan hauvaraukan päälle ja sen sellaista pienissä päissä pähkäiltyä. Benizakuran ja Akatoran kuolemaa kun ei näytetty, niin uskottelimme itsellemme niiden olevan edelleen elossa. Huhuihin emme tainneet suuremmin langeta, vaan pidimme kiinni omista teorioistamme – oli niissä sitten järkeä tai ei.
8. Miten reagoit alkuperäiseen leikkaamattomaan GNG-animeen nähdessäsi sen ensimmäistä kertaa? Milloin ja miten sait ylipäätään tietää leikkaamattomasta versiosta?
Samainen kaveri joka aikoinaan sarjan minulle esitteli, kertoi vuosia myöhemmin törmänneensä tällaiseen jossain ja ostaneensa sen saman tien. Änkesin luonnollisesti samana päivänä kaverin vanhemmille katsomaan vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, joita leikattu versio oli jättänyt. Tuntui kuin taivas olisi auennut, näin kornin kliseisesti ilmaistuna. Nähtyäni sen ymmärsin myös, miksi brutaaleinta materiaalia oli päädytty siivoamaan pois. Eihän niitä leikattuja ole enää sen jälkeen oikein pystynyt katsomaankaan. ”Nuo kolme koiraa eivät pelkää mitään. Siksi ne ovat niin pelkäämättömiä”, ynnä muut klassikkolausahdukset tuli aikoinaan katseltua niin syvälle selkärankaan, että ne pysyvät siellä kyllä ilman kertaamistakin….
9. Miten paljon tietoa oli sarjan oheistuotteista fanituksesi alkuaikoina? (Lisäkysymys keräilijöille: Kuinka yleistä keräily oli ja miten helppo tuotteita oli löytää?)
En ollut itse ollut kummoinen keräilijä, mutta keräily on taatusti ollut haastavaa tuolloin. Internet teki vasta tuloaan ja legendat kertoivat naapurikylän pojista, joilla oli vaikkapa joku yksittäinen tarra tai juliste hallussaan ja jo se tuntui aivan ihmeelliseltä. Maailma on muuttunut ja hyvä niin.
10. Millaisia eroja olet huomannut uuden ja vanhan sukupolven faneissa ja fanituksessa yleisesti?
Fanituksen ”runko” lienee hyvin samanlaista, vaikka materiaalin määrä ja saatavuus on aivan eri tasolla kuin se silloin joskus omassa nuoruudessani (vähän jääkauden jälkeen) oli. Samat hahmot ovat edelleen suosittuja ja Hopeanuoli tuntuu sarjana ikääntyneen loistavasti. Terveisiä vaan tuoreemmalle polvelle että pitävät hommaa pystyssä ja tutustuttavat uudet vuosikerrat Gingan maailmaan!
_____________________________________

Vastaaja: Saiccu


1. Minkä ikäinen olet ja kuinka kauan olet ollut sarjan fani? Miten tutustuit Gingaan?
Olen 30 ja sarjaa fanittanut 7-vuotiaasta asti. Tutustuin Gingaan silloisen luokkakaverini kautta, joka näytti 3 ensimmäistö vhs-kasettia minulle.
2. Onko Ginga menettänyt eeppisyytensä sarjan ollessa nykyään paljon tunnetumpi ja helpommin saatavilla myös suomeksi?
Ei minusta. Muistan vieläkin sen fiiliksen 15-vuotiaana, kun kaverini oli löytänyt hopeanuoli.fi -sivut ja sain tietää, että videot ovat leikattuja ja että sarja on tehty mangan pohjalta. Luonnollisesti halusin tietää enemmän ja mielestäni eeppisyys on pysynyt samalla tasolla. Ellei jopa korostunut.
3. Mitä olet jäänyt kaipaamaan ajoilta, jolloin Ginga oli vähemmän tunnettu?
Ehkä se mystinen fiilis, kun vhs-kasetteja katseli eikä ollut suurempaa tietoa Gingasta, kuin 4 kasettia ja oli palava halu tietää lisää tästä jännittävästä koirasarjasta.
4. Miten Ginga-faniuteesi on suhtauduttu näin myöhemmin aikuisiällä?
Eipä mitenkään kummemmin. En ainakaan ole huomannut muuta, kuin että Ginga on yhdistävä puheenaihe.
5. Millaista negatiivista ja/tai positiivista palautetta olet saanut faniudestasi, joka on jäänyt erityisesti mieleen?
En ole juurikaan saanut palautetta faniudestani. En suuremmin pidä ääntä faniudestani, mutta mietin aina uutta pokkaria ostaessani, että mitäköhän kassalla oleva henkilö mahtaa ajatella, kun aikuinen nainen ostaa söpöistä (kannen perusteella) koirista kertovaa sarjakuvaa.
6. Koska Hopeanuoli on monille vanhemmille faneille se "aito ja alkuperäinen", mitä mieltä olet Takahashin uudemmista sarjoista ja nykyisestä piirtotyylistä verrattuna 80-luvun piirtotyyliin?
Itselleni ainakin Hopeanuoli on se tärkein. Toki ostan ja luen kaiken suomennetun Gingaan liittyvät julkaisut sekä ostanut ja katsonut Weed animen. Mutta ei vain ole Hopeanuolen voittanutta. Ehkäpä se juju piilee juuri siinä, että Hopeanuoli on ollut paljon kauemmin elämässäni, kuin esimerkiksi Weed. Ja Hopeanuolestahan kaikki lähti.
Minusta Takahashin tyyli on mennyt huonompaan suuntaan. Liian pelkistettyjä ja pentumaisen näköisiä. Mutta ei se häiritse liikaa. Silti nautin eniten vanhasta tyylistä.
7. Millaisia huhuja muistat ajoilta, jolloin Gingasta ei ollut vielä yhtä paljon tietoa saatavilla? Mihin huhuihin lankesit uskomaan itsekin?
En muista mitään huhuja. Toki oli hopeanuoli-foorumilla spekulointeja ja arvuutteluja ja sellaista, mutta en muistaisi mitään huhuja.
8. Miten reagoit alkuperäiseen leikkaamattomaan GNG-animeen nähdessäsi sen ensimmäistä kertaa? Milloin ja miten sait ylipäätään tietää leikkaamattomasta versiosta?
Kuten tuolla aiemmin mainitsinkin, sain leikkaamattomasta GNG:stä tietää Hopeanuoli.fi -sivujen kautta. Ja se oli mind blown -fiilis se! Olin ällikällä lyöty! Ja kun vihdoin näin leikkaamattoman version, sain vastauksia vihdoin niihin aukkoihin, jotka leikatut olivat jättääneet. Varsinkin taistelussa Akakabutoa vastaan ja Rikin kuolema. Olin niin haltioituneessa tilassa katsoessani sarjaa ja parasta oli, että alkuperäinen ääniraita sekä tekstitykset!
9. Miten paljon tietoa oli sarjan oheistuotteista fanituksesi alkuaikoina? (Lisäkysymys keräilijöille: Kuinka yleistä keräily oli ja miten helppo tuotteita oli löytää?)
Tietoa ei ollut sitten yhtään. En itse ainakaan tiennyt tuon taivaallista fanituotteista silloin. Oheistuotteista taisin ensimmäisen kerran kuulla vasta joskus 2002
10. Millaisia eroja olet huomannut uuden ja vanhan sukupolven faneissa ja fanituksessa yleisesti?
Tuntuu, että monelle uudemman sukupolven faneissa Weed on se "the juttu" (liittyen varmasti animen suomijulkaisun, ainakin näin otaksun). Voin olla väärässäkin. Mutta minä en ainakaan ole mitään suuria eriäväisyyksiä huomannut, muuta kuin, että vanhempi sukupolvi on hieman hillitympää ja nuorempi sukupolvi räiskyvämpää sorttia. He tuovat julki fanitustaan aktiivisemmin fanitaiteen suhteen jne.
_____________________________________

Vastaaja: Heikki


1. Minkä ikäinen olet ja kuinka kauan olet ollut sarjan fani? Miten tutustuit Gingaan?
32v ja noin 26v fanittanut. Jos oikein muistan niin serkullani oli yksi kasetti ja sitten piti meillekkin hommata.
2. Onko Ginga menettänyt eeppisyytensä sarjan ollessa nykyään paljon tunnetumpi ja helpommin saatavilla myös suomeksi?
Ei. Edelleen yksi parhaita mitä nähnyt.
3. Mitä olet jäänyt kaipaamaan ajoilta, jolloin Ginga oli vähemmän tunnettu?
En oikein mitään.
4. Miten Ginga-faniuteesi on suhtauduttu näin myöhemmin aikuisiällä?
No jotkut ihmettelee yleensäkkin että miks katon piirrettyjä :) Vastaan et koska tykkään
5. Millaista negatiivista ja/tai positiivista palautetta olet saanut faniudestasi, joka on jäänyt erityisesti mieleen?
Paras oli ehkä intissä kun yhtäkkiä eräs mainitsi hopeanuolen ja siihen tuli mukaan noin 20 henkilöä :)
6. Koska Hopeanuoli on monille vanhemmille faneille se "aito ja alkuperäinen", mitä mieltä olet Takahashin uudemmista sarjoista ja nykyisestä piirtotyylistä verrattuna 80-luvun piirtotyyliin?
Animessa tietyllä tavalla parempi mutta siinä vanhassa oli huvittavia ne virheet. Mangassa taas nämä hahmojen nyrkeillä hakkaamiset tai muulla saa nauramaan aina :)
7. Millaisia huhuja muistat ajoilta, jolloin Gingasta ei ollut vielä yhtä paljon tietoa saatavilla? Mihin huhuihin lankesit uskomaan itsekin?
Että mitä tapuhtui niitten kohtauksien välillä ja mitä hahmoja kuoli jne.
8. Miten reagoit alkuperäiseen leikkaamattomaan GNG-animeen nähdessäsi sen ensimmäistä kertaa? Milloin ja miten sait ylipäätään tietää leikkaamattomasta versiosta?
Innoissani näkee kaiken :) Varmaankin netistä luin :)
9. Miten paljon tietoa oli sarjan oheistuotteista fanituksesi alkuaikoina? (Lisäkysymys keräilijöille: Kuinka yleistä keräily oli ja miten helppo tuotteita oli löytää?)
Ei mitään muistaakseni
10. Millaisia eroja olet huomannut uuden ja vanhan sukupolven faneissa ja fanituksessa yleisesti?
Ehkä se että nykyään porukka pukeutuu hahmoiksi,saanut enemmän huomiota musikaalin avulla ja oman tapahtumankin,myöskin tunnarista tullut covereita youtubeen :)
_____________________________________

Vastaaja: Nara


1. Minkä ikäinen olet ja kuinka kauan olet ollut sarjan fani? Miten tutustuit Gingaan? 
Heinäkuussa täytän 25. Tarkkaa ajankohtaa fanituksen alulle on hankala sanoa, mutta varmaan siinä kuuden vuoden iässä syttyi kipinä Hopeanuolelle, jonka VHS-kasetteja vaadin vuokrattavaksi vähän väliä.
2. Onko Ginga menettänyt eeppisyytensä sarjan ollessa nykyään paljon tunnetumpi ja helpommin saatavilla myös suomeksi?
On. Ennen suomennoksia mangaa saattoi nähdä vain rajatun määrän japaniksi eri nettisivuilla, eikä niistä ymmärtänyt yhtään mitään, mutta kuvat olivat eeppisen hienoja. Ja upeaa kuvitusta ainakin Hopeanuolessa yhä on, sen sijaan Weedin kuvituksesta alkupuolen jälkeen en ole juuri välittänyt, vaikka kyllä se kelpaa. Tarinankerronnassa Takahashi on hyvin kömpelö ja joko hutaisee jonkin juonenkäänteen läpi sen kaikkia mahdollisuuksia hyväksikäyttämättä, tai sitten pitkittää juonta aivan liikaa juoksuttamalla koiria ympäriinsä ja tekemällä taisteluista loppumattoman tuntuisia. Hahmokaarti on liian laaja ja vain harvoihin hahmoihin tutustutaan kunnolla. Mielelläni luen yhä hänen tuotantoaan ja aion ostaa kaiken suomennetun, ja Hopeanuoli sekä mangana että animena on huikea mestariteos (lukuun ottamatta sitä susisaagaa), mutta se tietty Takahashin palvonta on minusta kadonnut.
3. Mitä olet jäänyt kaipaamaan ajoilta, jolloin Ginga oli vähemmän tunnettu?
Kaikkia niitä suomalaisia fanisivuja, joita tuntui olevan joka toisella fanilla ja melkein kaikissa pyöri samoja screenshotteja. Joillakin sivuilla, kuten hopeanuoli.com ja Kipsun hopsusivuilla oli harvinaisempaa materiaalia, kuten mangasivuja tai poistettuja kohtauksia, joiden näkeminen kutitteli pieniä aivojani. Nykyään on onneksi nettisivujen sijaan paljon Ginga-blogeja, joiden seuraaminenkin on helpompaa.
4. Miten Ginga-faniuteesi on suhtauduttu näin myöhemmin aikuisiällä?
Ei ainakaan negatiivisesti. Tiedän monia aikuisia, jotka eivät ole sarjan varsinaisia faneja ja joita ei ikinä tule näkymään foorumeilla, mutta jotka ovat katsoneet animen aikuisinakin useamman kerran.
5. Millaista negatiivista ja/tai positiivista palautetta olet saanut faniudestasi, joka on jäänyt erityisesti mieleen?
En muista mitään erityistä kehumista tai haukkumista. Haukkumista en ainakaan. Ginga on oikeasti hyvin mainstream sarja, vaikka sillä onkin kulttimainen seuraajakunta. Meidän ala-asteella opettaja monesti laittoi Hopeanuolta päälle jos ei ollut muuta tekemistä. Tuttavapiirissäni varmaan kaikki ovat jotenkin altistuneet Hopeanuolelle.
6. Koska Hopeanuoli on monille vanhemmille faneille se "aito ja alkuperäinen", mitä mieltä olet Takahashin uudemmista sarjoista ja nykyisestä piirtotyylistä verrattuna 80-luvun piirtotyyliin?
Huoh, no erohan on ihan perseestä. Takahashin tyyli oli mielestäni parhaimmillaan susisaagan aikana, jolloin viivatyöskentely oli erittäin tarkkaa, mutta samalla siinä oli mukana paljon raivoisaa tunteenpaloa. Nykyään Takahashin jälki on kuin parodiaksi vedettyä hänen vanhoista töistään, koirilla on pallopäät, turkkia ei akitoilla ja sen tyyppisillä koirilla näytä olevan lainkaan, asennot ovat jäykkiä ja kaikki eläimet näyttävät koirilta. "Holy shit!" reaktiota aiheuttavia eeppisiä paneeleita esiintyy yhä harvemmin. Kyllähän tätä piirrosjälkeä yhä kattelee, mutta vanhaan verrattuna nykyinen on hyvin turvallisen ja laimennetun näköistä.
7. Millaisia huhuja muistat ajoilta, jolloin Gingasta ei ollut vielä yhtä paljon tietoa saatavilla? Mihin huhuihin lankesit uskomaan itsekin?
Ginin sisaruksille oli keksitty ääniefektien perusteella nimet. Tämä nyt ei ole mikään huhu, mutta ensimmäistä kertaa leikkaamatonta animea katsoessani koirat puhuivat jatkuvasti Akakabuton linnakkeesta ja pysäytyskuvissa näytettiin monesti raivaroivaa Akakabutoa lymyilemässä randomin talon yläpuolella. Siispä mietin onko poistetuissa kohtauksissa Akakabuto linnoittautunut johonkin ihmisten kartanoon tms.
8. Miten reagoit alkuperäiseen leikkaamattomaan GNG-animeen nähdessäsi sen ensimmäistä kertaa? Milloin ja miten sait ylipäätään tietää leikkaamattomasta versiosta?
Muistan ostaneeni leikkaamattoman Seinäjoelta (törkyhintaan) ja malttamattomana odottaneeni pääseväni kotiin katsomaan sitä. Samaten oli myös Weedin kanssa, ensimmäisen DVD:n ostin Seinäjoelta, mutta olin siellä sukuloimassa ja kesti monta kiduttavaa päivää kunnes pääsin katsomaan sitä. Toinen näistä oli karvas pettymys pitkän odotuksen jälkeen.
9. Miten paljon tietoa oli sarjan oheistuotteista fanituksesi alkuaikoina? (Lisäkysymys keräilijöille: Kuinka yleistä keräily oli ja miten helppo tuotteita oli löytää?)
Aika vähän, tai ainakaan itse en muista lukeneeni paljoa oheistuotteista. Hopeanuolen maalaamattomista figuureista oli jonkun verran kuvia, muuta en muista.
10. Millaisia eroja olet huomannut uuden ja vanhan sukupolven faneissa ja fanituksessa yleisesti?
En osaa sanoa. Oletusarvona voi varmaan pitää vanhojen fanien olevan fanaattisempina, koska he ovat vuosikausia roikkuneet mukana näkemättä kaikkea materiaalia. Poikkeuksia suuntaan tai toiseen tietty on.

_____________________________________

Vastaaja: Satanica

1. Minkä ikäinen olet ja kuinka kauan olet ollut sarjan fani? Miten tutustuit Gingaan? 
Olen 23-vuotias. Vanhempieni mukaan olen ollut sarjan fani 2-vuotiaasta saakka eli näin äkkiseltään laskettuna peräti 21 vuotta! Tutustuin Gingaan mummolassani. Siellä enollani oli iso kokoelma eri piirrettyjä VHS:inä, joista yksi oli tietysti Hopeanuolen 3 ja 4 videot. Vaikka enoni VHS kokoelmassa oli paljon muitakin hyviä piirrettyjä, mm. vanhaa Viidakkokirjaa, oli Hopeanuoli silti ehdoton suosikkini, enkä oikeastaan muuta suostunut katsomaan. Enoni ei omistanut sarjan kahta ensimmäistä VHS nauhaa, joten niiden katsominen jäi pitkälle ala-asteen alkuun. Näin itse asiassa Hopeanuolen vähän väärinpäin. Näin ensin 4, sitten 3 ja vasta myöhemmin 1 ja 2 videot. 4 on noista neljästä edelleen suosikkini, sillä siinä on suosikkihahmoni ja paras ääninäyttely.
2. Onko Ginga menettänyt eeppisyytensä sarjan ollessa nykyään paljon tunnetumpi ja helpommin saatavilla myös suomeksi?
Ei mielestäni. Toki sarjasta puuttuu tietynlainen mystisyys kuin mitä oli ennen sarjan japaninkielisten versioiden kääntämistä. Nykyään kaikki tieto on saatavilla, eikä spekuloinnin aiheita pääse syntymään. Voisi sanoa, että sarjasta tiedetään lähestulkoon kaikki lukuunottamatta Orionia yksityiskohtineen ja uusimpia sarjaan liittyviä tarinoita.
3. Mitä olet jäänyt kaipaamaan ajoilta, jolloin Ginga oli vähemmän tunnettu?
Edellä mainittua mystisyyttä. Koska leikkaamattomasta versiosta ei tiedetty mitään, oli hauskaa kehitellä ja spekuloida GNG:n suomidubin juoniaukkoja. Tuolloin keksittiin myös itse kaikenlaisia jatko-osia Hopeanuolelle, sillä Weed ei ollut vielä tuolloin olemassakaan. Noihin aikoihin kirjoiteltiin paljon fanitarinoita erityisesti Ginin sisaruksista ja leikittiin.
4. Miten Ginga-faniuteesi on suhtauduttu näin myöhemmin aikuisiällä?
Vanhempani toisinaan myhäilevät, miten tämä sarja on edelleenkin suosikkini kaikkien vuosien jälkeen. Kukaan ei ole ainakaan koskaan sanonut mitään negatiivista, sillä ystäväpiiristäni löytyy paljon enemmän tai vähemmän gingafaneja, joiden kanssa voin jakaa tämän harrastuksen.
5. Millaista negatiivista ja/tai positiivista palautetta olet saanut faniudestasi, joka on jäänyt erityisesti mieleen?
Isäni ei ollut kovin mielissään kuullessaan hinnan, jonka maksoin isosta Weed pehmostani (350e). Nyt ei tule mitään sen kummoisempaa mieleen. Positiivista palautetta olen saanut blogistani noin yleisesti.
6. Koska Hopeanuoli on monille vanhemmille faneille se "aito ja alkuperäinen", mitä mieltä olet Takahashin uudemmista sarjoista ja nykyisestä piirtotyylistä verrattuna 80-luvun piirtotyyliin?
Minä kuulun visusti näihin "GNG on paras koska se oli ensimmäinen" -faneihin. Eli toisin sanoen, pidän paljon enemmän Takahashin 80-luvun piirtotyylistä, sillä siinä oli enemmän yksityiskohtia ja tiettyä "rosoisuutta", jota taas nykyisessä tyylissä ei enää ole. Koirat ovat nykyään hyvin pallomaisia ja liian huolitellusti piirrettyjä minun makuuni. Ne eivät tunnu enää niin realistisilta kuin GNG mangassa.

Uusissa sarjoissa ei tunnu olevan enää niin suurta potkua kuin Hopeanuolessa. Sama idea toistuu, mutta hahmot vaihtuvat ja niitä tulee kaksinkertainen määrä lisää koko ajan. Toisaalta taas esimerkiksi Weedissä käsitellään paljon ajankohtaisempia aiheita, esimerkiksi eläinten kaltoin kohtelu on tänä päivänä pinnalla oleva tärkeä asia.  Weed on sarjana hyvin pitkäveteinen, sillä mielestäni 60 osaa on yhdelle sarjalle aivan liian pitkä ja siinä on paljon saagoja, kun taas Hopeanuolessa niitä oli vain kaksi. Orioniin en ole ehtinyt paljoa tutustua, mutta kuvalukemalla idea vaikuttaa hyvin samankaltaiselta Weedin kanssa. Sen sijaan The Last Wars vaikuttaa hyvällä tavalla erilaiselta ja mielenkiintoiselta, eikä se vaikuta toistavan samaa kaavaa Weedin ja Orionin kanssa. Vaikka kritisoinkin Weediä sarjana hyvin paljon huonommaksi kuin GNG, pidän siitä silti, sillä siinäkin on omat hienoutensa, jota taas GNG:ssä ei välttämättä ole.
7. Millaisia huhuja muistat ajoilta, jolloin Gingasta ei ollut vielä yhtä paljon tietoa saatavilla? Mihin huhuihin lankesit uskomaan itsekin?
Minä en koskaan uskonut Hopeanuolen viidenteen osaan, josta puhuttiin paljon. Kuvittelin tuolloin tietäväni Hopeanuolesta ihan kaiken, vaikken tiennyt oikeastaan mitään yhtään sen enempää kuin muutkaan. En tiedä, miksi en siihen uskonut, mutta en vain uskonut. En aluksi meinannut uskoa sitäkään, että Hopeanuolella on poika, jonka nimi on Weed. Kun asian varmistin netistä, olin ällikällä lyöty ja söin hattuni.

Lisäksi luulin susien olevan Akakabuto -saagassa mukana, enkä tajunnut, että ne olivatkin ihan oma saagansa. Luulin myös Pink Dragonin olevan narttu, kuten monet muutkin ennen mangan suomentamista. Lisäksi tietty näitä perus väärinkäsityksiä, kuten se, että Gohee olisi Daisuken isoisä, Madara olisi naaraskarhu jne.
8. Miten reagoit alkuperäiseen leikkaamattomaan GNG-animeen nähdessäsi sen ensimmäistä kertaa? Milloin ja miten sait ylipäätään tietää leikkaamattomasta versiosta?
Luin leikkaamattomasta versiosta aikanaan netistä ja latasin kaikki leikatut osat koneelleni eräältä animesivustolta. Olin todella hämmentynyt, mutta samalla innoissani. Muistan, että leikkaamattoman version ilmestyttyä suomeksi, maksoi kyseinen DVD boksi Anttilassa 100e ja tuolloin sen ostaminen ei ollut mahdollista mitenkään. Kaverini isäpuoli sai kuitenkin imutettua sen netistä ja katsoimme leikatut osat yhdessä innoissamme. Ostin leikkamattoman boksin lopulta parin vuoden kuluttua 50 euron hintaan, mutta nykyiseltäänhän tuon hinta ei ole paljon mitään, olisiko edes paria kymppiä.
9. Miten paljon tietoa oli sarjan oheistuotteista fanituksesi alkuaikoina? (Lisäkysymys keräilijöille: Kuinka yleistä keräily oli ja miten helppo tuotteita oli löytää?)
Ennen internettiä oheistuotteista ei ollut MITÄÄN tietoa. Oltiin siinä uskossa, että Hopeanuoli on vain random sarja, josta ei tiedetä missään mitään. Oli aikamoinen yllätys, kun netissä sain tietää Japanissa myytävistä pehmoleluista, eikä niitä muistaakseni kukaan vielä tuolloin myynyt Suomessa. Tämän jälkeen fanitukseeni tuli iso katko ylä-asteella vuonna 2007 (tosin ginga oli mukana omissa tarinoissani paljon, en vain käynyt aiheeseen liittyvillä sivuilla) ja palasin gingapiireihin takaisin vuonna 2011 tai 2012 ja tällöin kaikki oli muuttunut tyystin. Gingatuotteita myytiin netissä pilvin pimein ja tieto sarjasta oli lisääntynyt todella paljon. Nykyään kadun suuresti tuota isoa välihyppyä, sillä olisin hirveästi halunnut olla mukana näkemässä gingan nousun ja kaiken sen hullunmylyn oheistuotteista yms. 

10. Millaisia eroja olet huomannut uuden ja vanhan sukupolven faneissa ja fanituksessa yleisesti?
Vanhat fanit vaikuttavat olevan vannoutuneita GNG:n kannattajia ja heistä löytyy paljon keräilijöitä. Monet ovat olleet faneja lapsesta saakka kuten minäkin ja heitä on paljon mukana foorumeilla ja yhdistystoiminnassa. Uudet fanit sen sijaan ovat selkeästi WEED -faneja. He piirtävät paljon ja ovat ehkä paljon innokkaampia kaikesta uudesta vanhoihin faneihin verrattuna.

1 kommentti:

  1. Jennin vastaus 7:teen kyssäriin muistuttaa mua siitä, miten oma äitini selitti Rikin kuoleman, kun sitä itkeä tihrustin lapsena :D Selitys oli kutakuinkin "Jos se karhu kummiskin oli ehtinyt vahingoittaa sitä eikä sitä heti hoksattu." Huvitti kyllä suuresti kun näin leikkaamattomat GNG:t ekaa kertaa ja näin ensi kertaa kohtauksen, jossa jo kuolleeksi luultu Akakabuto huitaisi Rikiä (ja Goheita) ja lopulta lävisti Rikin kynsillään.

    VastaaPoista