sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Byakuren no Fang

______________________________________
Kalenterin luukku nro. 7

Koska sarjan juonitiivistelmästä löytyy jo hyvin tietoa en näe mitään syytä käydä sitä vielä erikseen täällä läpi, joten keskitynkin tämän tekstin osalta enemmän ajatuksiin, joita sarja minussa herätti.
______________________________________


Byakuren no Fang, tunnetaan myös White Lotus -nimellä, on yksi Yoshihiro Takahashin lyhyemmistä koirasarjoista, joka lienee jääneen vähemmälle huomiolle isompien ja tunnetumpien sarjojen, kuten Shiroi Senshi Yamaton ja Hopeanuolen ja sen jatko-osien takia. Tarinassa pääosassa ovat koirataistelut ja mangasta on tehty kolme julkaisua. 1. julkaisu sisältää neljä mangaa, 2. julkaisu on koonnut tarinan yhteen mangaan ja 3. julkaisu kahteen. Oma suosikkini näiden julkaisujen kansikuvista on ehdottomasti tämä ensimmäinen, jonka hankin jonkin aikaa sitten hyllyyni. Kansissa on läsnä jokin mieluisa tuon ajan vivahde ja värimaailma.


Päällimmäisin asia, jonka takia pidän tästä sarjasta älyttömän paljon on juurikin Takahashin piirtotyyli, joka tuntuu läpi sarjan olevan viimeisen päälle hiottua. Tässä ei ole rajuja tyylimuutoksia, joita löytyy esimerkiksi Shiroi Senshi Yamatosta Takahashin vielä hakiessa tyyliään, mutta toisaalta sarja ei myöskään ole niin silmiin pistävästi Gingamaisella tyylillä tehty, että olisi vaikeaa erottaa sarjoja toisistaan. Verrattuna esimerkiksi Hopeanuoleen ja loppuosien Yamatoon, jotka näyttävät pääpiirteittäin melkein identtisiltä, tämän sarjan päähenkilö Zero taas on selkeästi oma, joukosta erottuva kokonaisuutensa.


Byakuren no Fangissa on hyvin suuressa pääosassa myös ihmisiä ja näiden välisiä suhteita, mutta verrattuna Fangiin tarina ei ole yhtä ihmispainotteinen, vaan koirat ovat siinä kuitenkin hyvin isossa roolissa. Voisin oikeastaan sanoa, että tämä tarina jos mikä kertoo ihmisten ja koirien yhteistyöstä, joskin välillä hyvin radikaalilla ja julmalla tavalla. Koirataistelut eivät ole olleet ajankohtaisia tai hyväksyttyjä enää pitkään aikaan, josta johtuen tätä mangaa ja sen aihetta voisi kaiketi pitää palasena historiaa. Vaikka voitaisiin ajatella, että koirat tappelemassa toisiaan vastaan ei ole mitään uutta Hopeanuolen jälkeen, on siinä kuitenkin selkeästi suuri ero, että koirat on koulutettu siihen ja pistetty ihmisten toimesta kamppailemaan, toisinaan jopa kuolemaan asti.

Sarjasta löytyy jonkin verran hahmoja ja tilanteita, jotka muistuttavat herkästi jostakin toisesta Takahashin sarjasta, omalla kohdallani tässä tapauksessa esimerkiksi Hopeanuolesta. Tämä ei liene mitenkään yllättävää, sillä Takahashi käyttää kuitenkin paljon saman rotuisia, jopa saman nimisiä hahmoja sarjoissaan.


Kaikista Takahashin muista sarjoista, joihin olen tutustunut, Byakuren no Fang on aina kuulunut niiden mielenkiintoisimpien joukkoon. Minun oli tarkoitus hankkia sarja itselleni jo pidempään, mutta kun sain sen viimeinkin tehtyä ja pääsin käsiksi kirjoihin oli oikeastaan melkoinen yllätys etten pettynyt mihinkään kuten vaikkapa Fangin kohdalla kävi. Tarina ja sen henkilöt vaikuttivat edelleen hyvin mielenkiintoisilta. Tottahan toki nämä kelpuuttaisi ihan omallekin äidinkielelle, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Omalta osaltani kuitenkin suosittelen sarjaa ihan kaikille aiheesta kiinnostuneille!

4 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä sellainen sarja, jonka haluaisin myös suomeksi. Pidän tosi paljon tästä piirtotyylistä, koska se ei ole sellaista nykyistä Orion- tai Weed-tyyliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Takahashin piirtotyyli on tässä ihan älyttömän komea.

      Poista
  2. Toi tokassa kuvassa oleva symppiksen näköinen jäbä näyttää jotenkin tosi epä-Takahashimaiselta öwö Tähän ois kyllä mahtavaa tutustua, piirtotyyli on nättiä ja tarinakin vaihtelua Gingan maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin meinaat tuota sumopainijaa? Täytyy sanoa, että itsellekin tuli kieltämättä yllätyksenä, kun on jotenkin tottunut, että Takahashin ihmishahmot noudattavat jollakin tavalla aina samaa kaavaa, mutta nämä sumopainijat yllättivät kyllä :D

      Poista