tiistai 27. toukokuuta 2014

Keräilyn pimeä puoli


Kuten kaikessa, keräilyssäkin on oma pimeä puolensa, joka jää usein mielestäni hyvien asioiden varjoon. Kyse ei ole pelkästään siitä, että rahaa tuhlataan paljon tai siitä miten materialistista koko touhu loppujen lopuksi onkaan. Keräilyyn liittyy harrastuksena paljon muutakin, jota ei ehkä tuoda julkisesti esille.

Jos keräilyyn perehtyy hieman enemmän, huomaa varmasti jossakin vaiheessa ihmisten vaihtelevat reaktiot. Jotkut onnittelevat, jotkut haukkuvat ja arvostelevat. Jotkut voivat olla niin katkeria tai kateellisia, että homma voi mennä jopa selän takana pahaa puhumiseksi. Varsinkin huutokauppoja ajatellen keräileminen on julmaa touhua, sillä yksinkertaisesti eniten maksava tai nopein saa tuotteen ja voi tehdä sillä mitä mielii - vaikka siis myydä eteenpäin kalliimmalla, jota jotkut eivät katso hyvällä.

Keräily on aina keräilyä, oli kohteena sitten anime/manga, Muumi-mukit tai Arabian astiat. Toiset eivät nää mitään järkeä ostaa kalliita tavaroita hyllylle nököttämään, toisille se on mukava harrastus. Ikävintä on käydä arvostelemaan toista siitä mitä hän tekee itse tienaamillaan rahoilla. Käyttääkseni jo aikaisemmin käyttämääni esimerkkiä: joillekin on mukavampaa käyttää rahat lomailuun tai shoppailuun, jotkut tykkäävät olla sosiaalisia ja juoda joka viikonloppu. Minä teen näin, koska mikään edellä mainituista ei ole pahemmin oma juttuni. Niin kauan kuin keräily ei ole mistään tai keltään pois, ei kellään pitäisi olla mitään nokan koputtamista asiaan.

Keräilyn kanssa voi kuitenkin joskus käydä niin, että oma arvojärjestys häilyy. Muutamia varoittavia esimerkkejä sivusta seurattuani ja myös niihin itse varmasti syyllistyttyäni, kannattanee miettiä tarkasti, onko kyseinen tuote pakko saada juuri nyt. Helposti alkuhuuman jälkeen voi huomata, että oli ikään kuin pakko tehdä ratkaisu nopeasti ja sen jälkeen huomaa, että syökin loppukuun pelkkiä kynsiä, koska viimeiset rahat meni tuohon hankintaan.

Toinen asia on oma epävarmuus. Esimerkiksi itselleni, sekä varmasti monille muille, kävi keräilyn alussa niin ettei varsinaisesti tiennyt mitä halusi. Heräteostoksia tuli tehtyä jonkin verran ja sitten huomattua ettei tämä nyt olekaan mun juttu. Halvempien oheistuotteiden kanssa tästä ei ollut onneksi niin paljon hallaa itselle, mutta entäs sitten kun kyseessä onkin joku kalliimpi oheistuote eikä sitä saakaan ehkä myytyä niin helposti eteenpäin?

Viimeiseksi mainitakseni tulee mieleen ahneus. Tarkentaakseni ja väärinkäsityksiä karsiakseni, en näe esimerkiksi tinkimisessä mitään pahaa. Monissa huutokaupoissa tai yksityisillä myyjillä voi olla mahdollisuus tarjota jotakin hintaa, mikäli tuotteen nykyinen hinta ei miellytä ja yhdessä voidaan päästä molemmille sopivaan lopputulokseen.

Myöskin kysyminen on hyväksyttävää (riippuen kysyjän asenteesta). Otettakoon esimerkki jälleen omasta kokemuksestani, olen sekä itse saattanut välillä käydä kysäisemässä henkilöiltä, joiden kokoelmassa olen nähnyt jotain mielenkiintoista, että olisivatko he halukkaita sen myymään vaikkei tuote olisikaan missään myynnissä. Tätä samaa on myös tultu kysymään minulta, enkä näe siinä mitään pahaa. Joidenkin kokonaisista kokoelmista on kuulemma myös käyty tarjoamassa jotakin tiettyä summaa.

Ahneudella tarkoitan enemmänkin selvää tilannetta, jossa toinen hyötyy paljon enemmän kuin toinen. Tietenkin pois lukien tilanteet, joissa molemmat osapuolet ovat tästä tietoisia ja hyväksyvät asian.

Esimerkiksi täysin arvottomien kopioiden myyminen, väittäen niitä aidoiksi (näin on käynyt monesti mallikuvien kanssa). Tai yritetään jollakin muulla tavalla hyötyä toisen tiedottomuudesta.

9 kommenttia:

  1. Puhuttelevaa tekstiä. Löysin itseni monesta kohdasta, hyvässä ja pahassa. On hyvä välillä miettiä oman harrastuksensa negatiivisia puolia. Olen tosin itse jo liian "urautunut", että osaisin muuttaa tapojani. XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytin aika paljon tekstissä omia kokemuksiani, josta johtuen olen itsekin syyllistynyt ainakin pariin mainitsemistani asioista :')

      Oli omasta mielestäni vain mielenkiintoista tarkastella asiaa laajemmin, kun yleensä ensimmäinen ajatus huonoista puolista on vain se, että rahaa kuluu.

      Poista
  2. Keräilystä on kyllä tullut itselleni enemmän päänvaiva kuin nautinto. Niissä piireissä osataan olla röyhkeitäkin. Minulle oltiin kerran luvattu yksi tuote, mutta se oli mennä sivusuun, kun joku yritti saada sitä tarjoamalla enemmän, vaikka sopimus maksusta oli tehty. Noh, onnekseni sain tuotteen, mutta alkoi kyllä ottaa pannuun, kun tuo kyseinen tarjoaja tiesi, että tuote oli jo periaatteessa mennyt.

    VastaaPoista
  3. Itseäni ottaa aivoon myös kanssakauppaajat, jotka eivät osaa kaupankäynnin sääntöjä tai sellaiset, jotka ostavat ja myyvät kalliimmalla. Huuto.netissä onkin yksi esimerkki, siellä oli myynnissä 350e iso Ginga-paketti ja kuvauksessa luki, että teini-ikäinen tyttö tarvitsee rahaa ja päätti haikein mielin laittaa myyntiin. No joku osti ja laittoikin heti myyntiin 700e hintaan. Että alkoi itseäni risomaan, vaikken asiaan mitenkään liittynyt. Joku olisi saattanut haluta sen paketin oikeasti.

    VastaaPoista
  4. En ole itse kerännyt mitään Ginga-oheistuotteita, mangat ja animet toki, mutta en laske sitä keräilyksi kuin vain normaaliksi sarjan seuraamiseksi. Kerään silti lähes fanaattisesti muunlaisia asioita, esimerkiksi täytettyjä eläimiä. Suurin osa ihmisistä ei tajua tätä kiinnostusta, eikä minulla ole ketään "keräilykumppania" jonka kanssa vertailla kokoelmia ja kilpailla. Tätä pidän erittäin hyvänä asiana, koska nyt ainoa motivaationi tähän keräilyyn on puhdas intohimo itse esineitä kohtaan. Mutta Ginga-keräilijöitä on paljon ja uskoisin että jos alkaisin kerätä sitä keräily voisi muuttua vain epävarmaksi vertailuksi toisten kokoelmien kanssa, enkä välttämättä saisi itse esineistä iloa, vaan siitä statuksesta minkä ne toisivat. Voisin kuvitella Ginga-keräilyn olevan fanaattisimmille kuin huumetta, kun yksi tuote on ostettu niin ilo on vain hetkellinen ja sitten jo yritetään löytää toista tuotetta jota kaverilla ei olisi.

    VastaaPoista
  5. Olen pistänyt tuon saman merkille, siis kokoelman vähättelyn ja suureen kokoelman tavoitteluun kohdistuvan paineen.

    Olen muistaakseni foorumille tehnyt joskus pidemmän palopuheen siitä, mutta laitetaan vielä tänne lyhyesti, mikäli tämä herätti jonkun huomion: keräily ja fanitus ovat kaksi eri asiaa. Keräilyllä ei mitata sitä miten hyvä fani joku on, keräily on sarjan oheistuotteiden ja vastaavan hankintaa harrastusmielessä. Fani voi olla ihan kuka tahansa sarjasta pitävä.

    Varsinkin monet nuoremmat tuntuvat asettavan isoille kokoelmille paljon arvoa käsittämättä sitä, että monet näiden isojen kokoelmien keräilijät ovat keränneet vuosia ja aloittaneet usein jo niin kauan aikaisemmin, että hinnat eivät olleet vielä niin korkealla kuin nykyään. Lisäksi monet tälläiset keräilijät ovat aikuisia ihmisiä.

    En tiedä kuuluuko ihailu siihen krääsän määrään vai johonkin, mitä haluaisi itse saavuttaa. Kyltymätön halu kilpailla ja vertailla muiden kokoelmiin omaansa vai mistä on kyse, mutta minusta on jotenkin mukavaa kuulla, kun nuoremmat fanit riemuitsevat yksittäisestä mangasta tai figuurista eikä se ole selkeästi enää vain "osa kokoelmaa" vaan ihan oma, erityinen juttunsa.

    VastaaPoista
  6. Minulla ei ole paljoa rahaa joten ostan animet ja suomennetut mangat muuten kokoelmani on täynnä itse tehtyjä ginga tuotteita (5pehmoa, 12 figua, kaulanauha, 58 piirrustusta, 10 kirjanmerkkiä, 32 tarra ja 3 T-paitaa. Olen tehnyt nuo kaikki vuoden sisällä) että tapansa kullakin. On minulla pari Weed pehmolelua :) ♡♥♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tyttö täällä taas ♡♥♡ toi mun kommentti kuulostaa aija oma kehulta et ei ollu tarkotus "omakehu haisee" :) ♡♥♡

      Poista
    2. Ei kuulosta :)

      Kokoelmasi on kekseliäs, olet tyytyväinen siihen mitä sinulla on ja osaat käyttää mielikuvitustasi. Minusta on ihanaa, kun ihmisillä on paljon itse tehtyjä tuotteita kokoelmassaan ^^

      Poista

Kommenttien tarkistus päällä spämmiviestien vuoksi.