Monthly Shonen Jump [5/1984, #198405]

 

Ostin jokunen hetki sitten Vivylta (@hornanhurtta) Monthly Shonen Jumpin, jossa Shiroi Senshi Yamato on päässyt kanteen. En normaalisti keräile juuri lainkaan Yamato-aiheista oheistuotetta, mutta tämä oli aivan erikoinen herkku, jota olen vilkuillut enemmän tai vähemmän aktiivisesti kohdalle sattuvaksi. Tässä on meinaan aivan mielettömän upea kansi!

Kyseinen osa sisältää värisivuja, jotka ovat aina super ihania löytöjä näissä lehdissä. Valitettavan harvoin nämä sivut pääsevät lopullisiin pokkareihin. Nykyään tämä on hieman yleisempää.

Lisäksi osasta löytyy värimainos Yamato-aiheisista oheistuotteista, jotka ovat saattaneet olla arvontapalkintoja. (Jos joku innostuu käymään sivua läpi kääntäjällä kertokaa!)

Silmään osuu ainakin ilmeisesti jonkinlainen talutushihna (?), pelilauta, avaimenperiä, jalkapallo, lompakko sekä palapeli.

Tarkemmin tämä sinitaustainen palapeli tunnetaan siis nimellä liukuva palapeli (sliding puzzle). Ovat olleet melko yleisiä oheistuotteita siinä 80-90 -luvun paikkeilla. Muistan omistaneeni lapsena tälläisen Beatrix Potterin Petteri Kaniinista. Nykyään ei ole pahemmin osunut silmään, joten ne tipahtavat varmaan enemmän sinne vintage-kategoriaan.

Huomasin jääneeni ihastelemaan tätä selatessani, miten kovasti Takahashin tyyli on tässä vaiheessa muistuttanut GNG-aikaista tyyliä ja onkin ollut hyvin samoilta ajoilta kuin sarjan alkaminen. Yamatossa on oman aikansa kultaa ja harmittaa ettei sarjaan ole tullut perehdyttyä sen paremmin, koska siinä näkyy aivan omalla, erityisellä tavallaan Takahashin kehitys ja kasvu mangakana ja oman tyylin hakeminen.

Muistin virkistämiseksi Yamaton aivan ensimmäisestä osasta kuvia. Vaikka tyyli ei ole vielä ns. jäänyt lopulliseen muotoonsa, kaikessa karkeudessaan jälki ja erityisesti viivan paksuuden vaihtelu on myös omalla tavallaan tosi miellyttävän näköistä.

Kun taas tässä osassa tyylissä ei ole pahemmin muutoksia tai vaihtelua. Yamatossa ja Ginissä on hurjasti samaa näköä ja niissä on jollakin tapaa uniikimpi, tunnistettavampi tyyli.

Kenties juuri siksi etten ole pahemmin perehtynyt sarjaan, en ole tullut koskaan huomanneeksi tai ajatelleeksi, miten samankaltaisia elementtejä niissä pyörii.

Joskaan Takahashin sarjoissa ei ole enää näin tyylikkäitä ihmishahmoja. Rip.