keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

GNG-tossut

Olen seitsemän vuoden keräilyni aikana pitänyt melko hyvin asettamastani rajoituksesta kiinni, jonka myötä en halunnut maksaa enempää kuin 150€ yhdestä keräilytuotteesta. eBayssa myynnissä ollut keräilyharvinaisuus, GNG-tossut, sai kuitenkin viimein minut sortumaan, enkä voinut millään välttää kiusausta. Alunperin lähtöhintaa tuotteella oli lähemmäs 400€, mutta jonkin aikaa myynnissä oltuaan se laski hintaan, jolla sen viimein sorruin ostamaan: n. 330€. 

Ennenkuin sanotte, että ei helvetti yli 300€, oletko hullu?! Tiedän, se on aivan järjetön summa. Maksaisinko sen verran normaalisti kengistä? Ei, en todellakaan maksaisi. Summa on aivan jäätävä, olen viimeksi maksanut tälläisen summan kertalaakina PS4-pelikonsolista. Sitä ajattelee helposti, että damn, onko nämä keräilijät jotain rikkaita penskoja, joille vanhemmat ostaa ihan mitä mieli tekee? Olen aikuinen, käyn töissä - ja ostin juuri yli 300 euron Hopeanuoli-tossut. Hävettääkö? Ehkä vähän. Olisinko voinut käyttää tämän samaisen summan johonkin järkevämpään? Melko varmasti. Olisinko kuitenkaan käyttänyt sitä mihinkään järkevämpään? Tuskin. 

Keräilijänä yksi pahimmista houkutuksista on se, että tuotteelle lyödään arvo "harvinainen", vaikka kyseisestä tuotteesta et muuten ehkä maksaisi niin paljoa. Mutta koska tuote on keräilyharvinaisuus, tiedät ettet tule törmäämään siihen enää lähiaikoina ja houkutus hankkia jotain silloin, kun se on mahdollista, kasvaa. Tässä tapauksessa 80-luvun vanha oheistuote, joka on tarkoitettu käyttöesineeksi ja näin ollen niitä ei ole varsinaisesti säästelty kovin paljoa tulevaa varten vaan ne on heitetty käytön jälkeen todennäköisemmin menemään. Käyttämättömän parin löytäminen on harvinaista, mutta ihan rehellisesti? Ei ehkä yli 300€ arvoista. En tiedä voinko ihan rehellisesti sanoa, että ks. keräilytuote oli hintansa väärti, mutta toisaalta keräilijänä se oli mielenkiintoinen löytö, nyt kun tilanne salli sen hankkimisen.

Mutta se keräilyn ja rahankäytön tuomien tunnontuskieni jauhamisesta, siirtykäämme itse asiaan. Nappasin nämä tossut eBaysta japanilaiselta myyjältä ja kuulin toiselta keräilijältä, että myyjä olisi ostanut ne Mercarin kautta ja jälleenmyynyt kalliimmalla eBayssa. Alkuperäinen hinta tossuille oli kuulemma ollut 20 000 jeniä (n. 160€). Tiedän, että useat eivät katso tälläistä "ostan halvalla ja myyn kalliilla" -toimintaa kovin hyvällä, mutta toisaalta, jokainen tekee ostamillaan tuotteilla mitä haluaa. Samaisella myyjällä oli tosiaan kahdet GNG-tossut myynnissä, joista toiset olivat keltaisella ja toiset hopeisella raidalla. Toinen suomalainen keräilijä nappasi hopeiset ja minulle päätyivät nämä keltaiset.

Kuvat eBaysta

Molemmat tossut olivat tosiaan täysin käyttämättömät, mutta niissä oli pitkästä säilytyksestä johtuvia tahroja ja pientä likaa, pääsääntöisesti ne olivat kuitenkin uudenveroisessa kunnossa.





Rakastan vanhoja GNG-oheistuotteita ja erityisesti niiden värejä ja kuvituksia, jotka ovat melkein pääsääntöisesti tosi uniikkeja ja erilaisia verrattuna uudempiin oheistuotteisiin, joissa samoja kuvituksia toistetaan. Jotenkin nämä 80-luvun tuotteissa käytetyt kirkkaat värit ovat tosi sympaattisia.


Kaikki kengät joihin olen törmännyt ovat tainneet olla lasten kokoa, joten epäilen hieman ettei näitä ole edes tehty aikuisten koossa. Sääli sinällään, siedettävään hintaan nämä voisivat olla ihan hauskat käyttöesineet.

8 kommenttia:

  1. Hienot! :) Pidätkö itse enemmän tossuista keltaisella vai hopeisella raidalla? Itse pidän enemmän ehkä keltaisista, ovat kivan pirteät. Toki hopeiset myös hienot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tykkään itseasiassa molemmista tosi paljon, keltaiset ovat kivan värikkäät ja hopeat ehkä vähän hillityn neutraalimmat värimaailmaltaan.

      Poista
  2. Nää on kyllä niin törkeän hienot! <3_<3 Harmi, kun on vaan lapsille tehty, vaikka eihän noita voisi hinnan takia edes käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on kyllä tosi nätit! Olisivat hauskat käyttöesineet, jos näitä olisi aikuisten koossa (huomattavasti) edullisemmin.

      Poista
  3. Heh, tapaus tuo mieleen, kun viime kesänä laitoin erääseen sarjakuvasarjan hankkimiseen pirusti rahaa (en viitsi sanoa, kuinka paljon, mutta kyllä satasia paloi). En kuitenkaan harkinnut hankkimista kuin seuraavaan päivään, koska kuten tässäkin tapauksessa, kyse oli harvinaisuudesta, jonka todella halusin, kyse ei ollut vain hetken "Mulle-toi" -fiiliksestä. Ajattelin myös, että vaikka hinta on kallis, en voi luottaa ikuisuuteen asti siihen, että muutkin ajattelevat, miten kallis se on eikä siksi hanki sitä ja tämän takia voisin lykätä päätöstä vaikka miten pitkälle. Kyseessä sitäpäitsi oli kirjasarja, jota aikoinaan painettiin vain tietty määrä, jonka jälkeen sitä ei enää saisi, mutta aikoinaan sitä en halusta huolimatta voinut hankkia, koska tilillä oli lähinnä rippilahjaksi saadut rahat, jotka eivät riittäneet alkuunkaan. Lisäksi ajattelin, että mullehan on kertynyt kuitenkin säästöön ihan mukavasti, koska aina mahdollisuuksien mukaan olen laittanut rahaa sivuun, pahan päivän varalta ja siksi että voi hankkia itselleen jotain kivaa, jota todella haluaa. Hankinta tottakai teki mahtavan loven säästöihin, mutta en ole katunut päivääkään :D Mielestäni jokainen kuitenkin laittakoon rahansa mihin lystää, jos kuitenkin pystyy huolehtimaan normaalimenoista (asumiskulut, ruoka, ja sen sellaiset). Ymmärrän, jos lasten tapauksissa vanhemmat saarnaavat rahan käytöstä, koska lapsilla harvemmin on säännöllinen tilipussi, mutta aikuisilla yleensä on tietyt tulot ja tietyt menot ja toivottavasti järki päässä, kun jotain hankitaan.

    Ja en ole kadunnut kallista hankintaani päivääkään, viimeksi tänään mietin, miten hitonmoinen lykky mulla kesällä oli, kun vihdoinkin löysin haluamani. Kirjasarja on kruununjalokiveni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa varsin tutulta! Ja ihan totta turiset, mukavaa kuulla, että muillekin on käynyt vastaavia hankintoja! :D

      Poista