maanantai 24. maaliskuuta 2014

Ginga no Inutachi

Tämä teksti liittyy osittain Hopeatiikerin 2 vuotis spesiaaliin, jossa minulle esitettiin toive kertoa myös Takahashin muista sarjoista. En omista Ginga-sarjojen lisäksi pahemmin mitään, mutta tämä toive antoi innostuksen hankkia viimein tämä yksiosainen manga, jonka ostamista olen miettinyt jo pitkään.

Ginga no Inutachi on 2. julkaisu samaisesta koiratarinakokoelmasta, jonka 1. julkaisu kulkee nimellä Shōnen to Inu. Ginga no Inutachiin on kuitenkin lisätty vielä yksi tarina, joka esiintyy myös GNG:n 5. julkaisun lopussa.


Tarinat on käsikirjoittanut Akira Itō. Tarinoita on on seitsemän, suuressa osassa tarinoita esiintyy myös Shūichi Takuma-niminen mies eri ikäisinä tai hänen sukulaisiaan.


 Mangan alussa on muutamia värikuvia. Sisällysluetteloon on näppärästi kerätty kuvat roduista, joista tarinat kertovat. Heti mangan alussa on myös suloinen värikuva Shirosta.

Kaulapanta - Poika ja koira

Tämä tarina kertoo Shiro-nimisestä kultaisestanoutajasta, jolle Shūichilla ei tunnu enää olevan aikaa vartuttuaan. Tarinan pääteemana onkin ilmeisesti auttaa ymmärtämään, että lemmikkiä ei voi ottaa vain sen perusteella, että se on söpö pentuna ja jättää se sitten huomioimatta. Shūichi laiminlyö tarinan aikana Shiroa pitkän aikaa, kunnes tapahtuu ratkaiseva käänne: Shūichi yllytetään tai pakotetaan ylittämään vilkas autotie ja hän meinaa jäädä auton alle, jolloin Shiro syöksyy apuun. Koira saa vakavat vammat, joihin kuolee myöhemmin ja Shūichi vaikuttaa ymmärtävän millaisen ystävyyden on heittänyt hukkaan.

Tarina on lyhyt, ytimekäs ja saa miettimään helposti itseään lemmikin omistajana. Kokonaisuutta ajatellen tarina ei erottunut oikein edukseen. Jos jotakin hyvää tästä mangasta voi kertoa, on se ehdottomasti se, että suurimmassa osassa tarinoita ei ole sitä ihanaa onnellista loppua vaan ne ovat karuja, realistisia tarinoita lemmikeistä ja ihmisistä. Tarina kertoo myös selvästi vapaudesta: kukaan ei ole onnellinen ollessaan kahlittuna yksin pieneen tilaan.



Sensei no Inu
Opettajan koira

Tämä on tarina hylätystä shiba inusta, jonka tuon löytävä koditon mies nimeää Ryūksi. Osoittautuu, että koditon mies on ollut Shūichin opettaja aikoinaan ja Shūichi haluaa auttaa pahasisuisen Ryūn kouluttamisessa. Opettaja kuitenkin sairastuu myöhemmin (yllätys) ja hänen koiransa jäävät ilman omistajaa, joten Shūichi lähtee etsimään näitä löytäen ainoastaan Ryūn. Ryūlta ei heru vieläkään luottamusta ja tämä pakenee päätyen sattumusten jälkeen sairaalalle opettajan luokse. Opettaja menehtyy nähden harhoja rakkaista koiristaan. Ryū suo lopulta Shūichille hetken kanssaan ja he muistelevat opettajaa.

Tämä tarina oli omasta mielestäni hienoinen pettymys. Alun perusteella odotin oikeastaan enemmän draamaa ja loppujen lopuksi tarina jätti melko kylmäksi. Hyviä asioita tarinassa kuitenkin oli, mielestäni Ryū oli mielenkiintoinen hahmo. Shibat ovat suloisia otuksia ja hahmo muistutti hivenen joissakin kohdissa räväkämmän luonteen omaavaa Sasukea. Myös opettajan ja koirien välinen kiintymys ja rakkaus oli hienoa katseltavaa.



Lead - Seinen to Inu
Mies ja koira 

Tässä tarinassa Shūichi löytää kadulta huskyn pennun, jonka vie kotiinsa siinä toivossa, että saisi koulutettua siitä itselleen lemmikin. Shirubiksi nimetty pentu aiheuttaa paljon riesaa ja haastetta Shūichille. Myöhemmin Shūichi ja Shirubi tapaava kadulla Rika-nimisen naisen, joka ihastuu huskyyn ja myös husky näyttää pitävän hänestä. Shūichin ja Rikan välille kehittyy suhde ja jossakin vaiheessa he joutuvat onnettomuuteen, mutta selviävät siitä Shirubin ansiosta. Shirubi haavoittuu, mutta kovan ponnistelun ansiosta tuo toipuu myöhemmin.

 Tässä tarinassa ei ollutkaan onnetonta loppua, toisaalta sama toistuvuus olisi saanut kyllästymään mangaan nopeasti. Tämä tarina oli yksi suosikkejani, vaikka alussa se muistuttikin hivenen perinteistä romanttista leffaa, jossa puolisot löytävät toisensa koiran ansiosta. Tässä tapauksessa ei onneksi sentään ollut niin, että myös omistajien koirat rakastuvat... Shūichi vaikuttaa paljon järkevämmältä vanhemmiten ja hänestä on huomattavasti helpompaa pitää kuin ensimmäisessä tarinassa. Tarinan aikana Shūichi myös muistelee Shiroa useampaankin otteeseen.



Honō no Inu
Liekkien koira

 Tarina kertoo Shūichin isästä, Kōkichi Takumasta, tämän ollessa nuori, sekä Adel (tai Adelle)-nimisestä saksanpaimenkoirasta, josta oli tarkoitus tulla sotakoira, mutta ilmeisesti koiran luonne ja pelko tulta kohtaan olivat sille este. Tarina sijoittuu toisen maailmansodan tuntumiin ja siinä on paljon yllättävän raakoja kohtia. Tarinan loppupuolella Adelista joudutaan luopumaan ja juuri tämän ollessa matkalla pois, kylää pommitetaan. Adel pääsee vapaaksi ja ryntää pelkonsa sivuuttaen liekkimeren läpi mennäkseen Kōkichin luokse, mutta kuolee ennenkuin pääsee perille.

Olen vasta hiljattain katsonut elokuvan nimeltä Barefoot Gen, joka sijoittui myös toisen maailmansodan aikoihin. Sen rinnalla tämä ei ehkä ollut sieltä kamalimmasta päästä, mutta oli kuitenkin tarpeeksi järkyttävä jäädäkseen parhaiten mieleen näistä tarinoista. Kohtaus, jossa Kōkichi ystävänsä kanssa löytää hirtetyt koirat oli ehkä tämän mangan järkyttävimpiä kohtia, samoin Adelin kuolema.





Obāsan no Inu
Mummin koira  

Tämä puolestaan kertoo Shūichin isoäidistä Tome Takumasta ja tämän labradorinnoutajasta, Tessistä, joka oli ennen palveluskoira. Tarina avaa hieman Tomen ja Tessin yhteistä elämää, mutta tämäkin päättyy dramaattisesti koiran kuolemaan jonkun myrkyttäessä Tessin.

En oikein osaa sanoa tästä tarinasta juuta enkä jaata. Tarina ehti loppua ennenkuin hahmoihin pystyi kiintymään sen enempää, tuntui, että kaikki oli silmänräpäyksessä ohi.



Amígo · Ken

Kuten nimestä saattaa arvata, tarina käsittelee Amígo-nimistä pyreneittenkoiraa. Suurin osa tarinasta kuitenkin näyttäisi kertovan itseasiassa Amígon emosta, joka on isäntänsä mukana rakennustyömaalla. Jonkin sortin isoegoinen hyypiö ei näytä pitävän koirasta ja ottaa tehtäväkseen kiusata ja hakata sitä jatkuvasti, kunnes koira karkaa. Jonkin ajan päästä hyypiö tulee järkiinsä ja auttaa etsimään koiran. Amígo löytyy makaamasta maasta ja pian naaras putkauttaa maailmaan pentueen.

Tässä tarinassa pääpaino tuntui kulkevan eläinrääkkäyksen puolella. Sinällään hyvä lisäys, jos haluaa ajatella, että näissä tarinoissa on aina jokin "opetus tai että niissä käsitellään arkipäiväisiä tapahtumia, joita voi tulla vastaan kenelle tahansa. Oli myös mielekästä, että tarinassa isossa osassa oli kerrankin jonkun hahmon emo. 


Shiroi Yamainu
Valkoinen vuoristokoira

 Toinenkin tarina pyreneittenkoirasta, tällä kertaa hahmona on kuitenkin Blanca. Sensei no Inun tavoin tarina kertoo hylätystä koirasta, tällä kertaa koiransa hylännyt mies on metsässä jonkin ryhmän kanssa ja sateen ja hämärän yllättäessä loukkaa itsensä. Tällöin lauma koiria saapuu miehen luokse ja pysyy tämän luona lämmittämässä miestä. Tämä tunnistaa Blancan koirien joukosta ja liikuttuu kyyneliin.

Tämä tarina oli mielenkiintoinen ja hieman erilainen, sillä se käsitteli enemmän ihmisen näkökulmaa eläimensä hylkäämisestä. Olin kuitenkin iloinen, että tajuamattani ostin loppujen lopuksi sen julkaisun, jossa oli tämä yksi lisä tarina. Mikään näistä tarinoista ei ollut varsinaisesti huono, ne täydensivät toisiaan loistavasti. Kokonaisuutena tämä paketti on lukemisen arvoinen ja itse nautin siitä täysin siemauksin.


Kokonaisuudessaan voisin sanoa, että Ginga no Inutachi oli ostamisen ja läpi selaamisen arvoinen manga. Tämän kirjan kanssa tuli vietettyä paljon enemmän aikaa kuin normaalisti mangaa läpi selatessani kulutan. Tulin myös lukeneeksi tarinat läpi vähintäänkin kahteen kertaan. Perehdyin ja ymmärsin paljon enemmän, kun tutustuin samalla esim. Kaksoissolan, Gingapedian ja Wikipedia artikkeleihin. Suosittelen lukaisemaan ne läpi.

6 kommenttia:

  1. Tämä jos mikä julkaisu pitäisi saada suomeksi! Vaikuttaa tosi kiinnostavalta juurikin siksi että tarinat ovat opettavaisia ja sopii hyvin ei-gingafaneillekin.

    VastaaPoista
  2. Tykkään näistä kummastakin versiosta todella paljon. Ensimmäisen painoksen muutamat värisivut ovat myös upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostaisi nähdä nuo 1. painoksen värisivut, onkohan niistä kuvia missään?

      Poista
  3. Tosiaan olisi mahtavaa saada tuo suomeksi, jos mikä!

    VastaaPoista
  4. Oi oioi tuon kyllä haluaisin ! :o Tykkään lyhyemmistä tiiviistä tarinoista, jaksan seurata vähän huonosti pitkän pitkiä sarjoja jotka tuntuvat lässähtävän aina välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollaisessa tapauksessa suosittelen tätä lämpimästi. ^^ Tarinat ovat helppoja ja nopeita lukea ja kun kirjassa niitä on useita niin on helppoa lukea vaikka yksi luku ja jatkaa siitä myöhemmin. Itse kulutin tuon kirjan kanssa useita tunteja vaikken edes osaa japania.

      Poista