tiistai 9. elokuuta 2016

Aiheen vierestä: Vahtikoirat

Olen yrittänyt pitää blogin hyvin Ginga-painotteisena, mutta nyt minunkin täytynee sortua, kun kerrankin sattuu inspiraatio kirjoittamiseen kohdalle ja kyseisen mangan teemassa on loppujen lopuksi samoja aiheita kuin Gingassa - erityisesti varsinkin ninjailun osalta nyt kun Akame on hyvin pinnalla suomijulkaisun myötä.



Olen hyvin valikoiva seuraamieni sarjojen suhteen. Jos vähän sarjaa luettuani tai katsottuani kiinnostukseni ei herää, jätän yleensä asian sikseen. Hairahdan harvoin ostamaan ylipäätään täysin randomeja sarjoja kansikuvan perusteella, mutta Sangatsu Mangan uusi suomijulkaisu Sora Honookin Vahtikoirat (Wannin!) herätti jostakin syystä kiinnostukseni. Toki on pakko myöntää, että tässä sarjassa on sellaista teiniromanssi-tyylistä hömpötystä, joka ei ehkä kaikkiin iske, mutta nuoruuden lempisarjojeni kuten Kamikaze Kaitou Jeannen ja Tokyo Mew Mewin takia sillä on minuun melkein nostalginen vaikutus. Vahtikoiria on ilmestynyt tähän mennessä vasta kaksi osaa, joten en voi pohjata tätä tekstiä ja mielipidettäni sarjasta ihan kokonaisuutena. Ostanen kuitenkin loputkin tulevat osat, sarja on tosissaan mukavan lyhyt, viisi pokkaria, mikä varmaan kannustikin myös minua seuraamaan tätä. Mikä teki sarjasta myös entistä mielenkiintoisemman omalla kohdallani oli se, että sarjassa käsitellään jonkin verran japanilaista mytologiaa ja kansantaruja



"Tehtävämme on suojella isäntää henkemme kaupalla, sekaantumatta ihmismaailman asioihin. Jos todellinen olomuotomme paljastuu, joudumme vetäytymään loppuelämäksemme ninjakylään." 

Sarjan maailma pyörii yōkaiden (kirjoitetaan suomijulkaisussa yookai, mutta olen nähnyt kirjoitettavan myös youkaina) ympärillä. Yookait ovat yliluonnollisia olentoja, jotka voivat olla joko hyviä tai pahoja. Tarina kertoo kahdesta koirayookaista, Hazukista ja Hanzoosta, jotka harjoittelevat tullakseen vahtininjoiksi. Heidän tehtävänsä on suojella Edossa, muinaisessa Tokiossa, asuvaa ihmisisäntää vaaroilta. Vaikka tämä onkin vahtininjojen ensisijainen tehtävä, isäntään ei kuitenkaan sovi kiintyä. Siinä missä Hanzoo on tehtävälleen vannoutunut, Hazuki puolestaan ajelehtii vähitellen vaarallisille vesille. 


Vaikka päähenkilöt ovatkin koirayookaita, täysin koirapainotteista sarjaa ei kuitenkaan kannata odottaa, sillä yookaiden taitoihin kuuluu muodonmuutos ihmiseksi ja näin ollen kokeneet yookait voivat palvella isäntäänsä myös ihmispalvelijana. Vaikka Hazuki ja Hanzoo eivät vielä täysin hallitse muodonmuutosta, ovat he sarjassa suurimman osan ajasta enemmän kemonomimi-hahmossa. Osittain ihmisiä ja osittain koiria. 


Vaikka sarjassa on hyvin paljon perinteiselle teiniromantiikalle sopivia stereotypisiä elementtejä, pidän kuitenkin sitä positiivisena asiana, että tarina ei ole liian helposti ennalta-arvattava. Kahden pokkarin jälkeenkään on vaikea sanoa, ketkä tarinan hahmoista ovat ystäviä ja ketkä vihollisia saatika miten tarina etenee seuraavaksi. Epäilenpä kuitenkin, että tarinalla tulee olemaan hyvin stereotypinen onnellinen loppu

Vahtikoirat ei ehkä yllä ihan suosikkisarjojeni yläpäähän, mutta siinä on silmää miellyttävä, ehkä hivenen luonnosmainen piirtotyyli ja chibimäiset koirat veivät minut mennessään ihan 6-0. Sarjaa on mukavaa lueskella ajantapoksi ja sen juonessa on helppo pysyä mukana. Mikä vähän kaivertaa ehkä sieluani on se, että sarjaan on saatu (ainakin kahden pokkarin perusteella) jokaiseen osaan värillinen etulehti, mutta siinä näyttäisi ainakin tällä hetkellä toistuvan vain sama kuva. Soran kauniita värillisiä töitä olisi ollut mukavaa nähdä enemmän, kun kolme ensimmäistä kansikuvaakin toistavat vähän itseään. 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti